torstaina, toukokuuta 14, 2009

Manuel Uribe jatkaa laihdutustaan


***
Kirjoitettu 27.10.2008, päivitys tehty 14.5.2009

Kirjoitin aiemmin
 Zone -dieetin avulla laihduttaneesta meksikolaisesta Manuel Uribesta. Miten Uriben projekti etenee?

Laihdutus on edennyt suotuisasti. Guinnessin ennätysten kirjaan on lähetetty heinäkuussa 2008 varmistettu tieto, että hän on maapallolla eniten laihduttanut ihminen. Hän on laihduttanut vajaan neljän vuoden aikana 360 kiloa ja laihtuminen jatkuu. Aikanaan saamme tämän kirjan uusista painoksista lukea mestarilaihduttaja Uribesta. Lisäksi hän on lehtitietojen mukaan mennyt naimisiin eilen (26.10.2008) pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Toivottavasti vaimo ei tee liian maistuvaa ruokaa! Hän haaveilee kykenevänsä eräänä päivänä kävelemään omin jaloin. Katso video.

Missään nimessä en houkuttele ketään seuraavanlaisen painonkehityksen pariin:

Syntymäpaino: 2.7 kg
19-vuotiaana: 121.5 kg
23-vuotiaana: 127 kg
25-vuotiaana: 184 kg
30-vuotiaana: 248 kg
31-vuotiaana: 160 kg (rasvaa leikattiin pois noin 89 kg!)
34-vuotiaana: 502 kg (melkoinen katastrofi kun kolmessa vuodessa paino nousee yli 340 kg!)
35-vuotiaana: 552 kg (rasvaa leikattiin pois 72 kg!)
41-vuotiaana: 597 kg (alkaa tiukka ruokavalio-ohjelma ja paino laskee lukemiin 552 kg)
42-vuotiaana: 381 kg
43-vuotiaana: 369 kg
Tavoitepaino: 120 kg

Lähteet: Wikipedia ja muutama ulkomainen lehtiartikkeli 

Rasvat pois värinäkoneella?

#
Reutersin uutistoimisto
lähetti minulle tietoa koneesta, jolla vyötärörasva karisee pois värinän avulla.  Ensivaikutelma jää vähän TV-shopmaisen epäileväiseksi. Tutustun tilanteeseen ja kerron sitten lisää.

Naapuripalstalla voitte jo väristä (Verkkoklinikka, 13.5.2009), minä värisen sitten mahdollisesti vähän myöhemmin:

Vaarallinen rasva lähtee värinäharjoittelulla

13.05.2009

 

Kuntosaleilla yleistyvät värisevät harjoitusalustat voivat olla avuksi varsinkin viskeraalisen rasvan poistamisessa, kertoo Reuters Health -verkkojulkaisu. Viskeraalinen rasva kertyy sisäelinten ympärille ja liittyy tyypin 2 diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen ja sydäntauteihin.

Mikä värinäharjoittelu?

 

Värinäharjoittelu tarkoittaa esimerkiksi kyykkyjen, pohjenostojen, punnerrusten ja vatsalihasliikkeiden tekemistä kevyesti värähtelevän alustan päällä. Värinä välittyy koko kehoon ja saa lihakset supistelemaan nopeasti, mikä auttaa kasvattamaan lihasmassaa. Luonnollisestikin rasittava liikunta kuluttaa energiaa. Lihasten voimistuessa ja kasvaessa energiankulutus tehostuu ja rasvanpoltto sen mukana.

 

Värinäharjoittelun kerrotaan sopivan yleensä vähän liikkuville ihmisille, kuten vanhuksille. Säännöllinen harjoittelu on avuksi monissa ikääntyneiden vaivoissa parantaen tasapainoa, pienentäen luunmurtumisriskiä, parantaen verenkiertoa, notkistaen niveliä, vähentäen inkontinenssia sekä lievittäen kipua esimerkiksi reumapotilailla. Värinää käytetään myös apuna kuntoutuksessa.

 

Värinäharjoittelu tehokkain keino laihduttaa

 

Värinäharjoittelua on pidetty tavallista voimaharjoittelua tehokkaampana, mutta sen todellinen teho on tähän asti ollut epäselvä. Artesis University Collegessa sekä University of Antwerpissa työskentelevä fysioterapeutti ja tutkija Dirk Vissers kertoo, että painonpudotuksessa saliharjoitteluun kannattaisi lisätä koko vartaloon kohdistuvaa värinää.

Tähän päädyttiin tutkimuksella, jossa jaettiin 79 ylipainoista tai lihavaa ihmistä neljään ryhmään, jotka laihduttivat eri tavoilla:

 

  1. ruokavalion muutos, ei liikuntaa
  2. ruokavalion muutos ja tavanomainen aerobista ja voimaharjoittelua yhdistävä kunto-ohjelma
  3. muokattu ruokavalio sekä valvottuja koko vartaloon kohdistuvia värinäharjoituksia kolmesti viikossa
  4. ei ruokavalion muutosta eikä liikuntaa

 


Osallistujat laihduttivat ensin puoli vuotta, minkä jälkeen he pyrkivät itsenäisesti pitämään painonsa ja elämäntapansa saavutetulla tasolla. Vuoden aikana vain harjoitelleet henkilöt onnistuivat pudottamaan painoaan 5 %, minkä katsotaan olevan riittävä määrä kohentamaan terveyttä.

Pelkästään ruokavaliotaan muuttaneet pudottivat painostaan 6 %, mutta eivät onnistuneet pitämään kiloja poissa seuraavan puolen vuoden aikana. Tavallisella harjoittelulla laihduttaneilta lähti 7 %, mistä suurin osa myös pysyi poissa puolen vuoden seurannan aikana. Värinäharjoituksia tehneet vetivät pisimmän korren laihduttamalla 11 % kehonsa painosta ja lihomalla takaisin ainoastaan 0,5 %. Neljännen ryhmän jäsenet pelkästään lihoivat.
 

Erityisesti viskeraalinen rasva lähtee värinällä

 

Vissers kertoo suurimman yllätyksen olleen se, kuinka värinä vaikuttaa nimenomaan sisäelimiä ympäröivään rasvaan, joka on merkittävä tekijä metabolisen oireyhtymän synnyssä. Värinäharjoittelua harrastaneelta ryhmältä lähti huomattavasti muita enemmän juuri tätä vatsan seudun haitallista rasvaa, ja se myös pysyi varmemmin poissa.

Värinäharjoittelu on siis tehokasta, mutta sitä ei voi tehdä miten sattuu. ”Jos sinusta tuntuu, että se on liian helppoa, teet sen luultavasti väärin. Pelkkä laitteen päällä seisoskelu, jota saleilla usein näkee, ei tee yhtään mitään”, Vissers huomauttaa. Lisäksi hän painottaa valvonnan tärkeyttä harjoittelun alussa, jotta perusteita ei opetella väärin.

Värinälaitteiden nopeutta ja tehoa kasvatettiin testeissä viikoittain, alun kymmenestä 30 sekunnin mittaisesta harjoituksesta aina 22 kertaa toistettaviin 60 sekunnin harjoituksiin. Keskimääräinen laitteessa käytetty aika oli alussa noin 12 ja lopussa 14 minuuttia.

Lähteet:
Reuters Health - www.reuters.com

Vibe Easytrain - www.vibe-easytrain.fi

Boscosystem - www.boscosystem.fi  

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

Antioksidanttipillerit ja liikunta - huono yhdistelmä!

**
Yleisradion tiedekirjoitus
 (12.5.2009) ottaa esille aika hätkähdyttävän terveysuutisen: Antioksidanttipillerit kumoavat liikunnan terveysvaikutukset!

Tiedekirjoituksen mukaan antioksidanttivitamiineja kuten C- ja E-vitamiinia ei kannata syödä samaan aikaan kun yrittää parantaa elimistön insuliiniherkkyyttä liikunnalla. Tämä asia havaittiin Saksassa tehdyssä tutkimuksessa. Lihasten rasittaminen aikaansaa soluissa hapetusstressiä koska solujen mitokondriot joutuvat rasituksen aikana tuottamaan tavallista enemmän energiaa. Mitokondrioiden aineenvaihduntatuotteet ovat hapettavia yhdisteitä. Tutkijat arvelevat että nämä yhdisteet ovat se tekijä joka kohentaa solujen insuliiniherkkyyttä.

Koehenkilöinä oli 40 nuorta tervettä miestä, joista puolet oli harrastanut aiemmin kuntoilua, toinen puoli ei. Heidät pantiin kuntoilemaan puolentoista tunnin ajan viitenä päivänä viikossa kuukauden ajan. Puolet koehenkilöistä pantiin lisäksi syömään reilut annokset C- ja E-vitamiineja kuntoilujakson ajaksi, toiset jätettiin ilman. C-vitamiiniannos oli 1000 mg ja E-vitamiiniannos 400 IU-yksikköä päivässä.

Ennen organisoitua kuntoharjoittelua mitattiin jokaisen osallistujan insuliiniherkkyys sokerirasituskokeessa. Kuukauden kuluttua sokerirasituskoe uusittiin. Niillä jotka eivät syöneet antioksidatiivisia vitamiineja, insuliiniherkkyys oli parantunut selvästi. Sen sijaan vitamiineja syöneillä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Tulos oli riippumaton siitä oliko koehenkilö harrastanut kuntoilua aiemmin vai ei.

Osallistujilta otettiin myös solunäytteitä lihaksista ja mitattiin niistä hapettavien yhdisteiden määrä. Antioksidantit toimivat odotetusti eli niitä syövillä oksidatiivisia yhdisteitä oli selvästi vähemmän kuin ilman pillereitä harjoittelevilla. Asiaa tutkittiin myös geenien tasolla. Niistä saatiin vihjeitä siitä miten liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi vaikuttaa insuliiniherkkyyden kohenemiseen.

Elimistössä luonnostaan syntyvät hapettavat yhdisteet, ns. vapaat radikaalit, aiheuttavat solutuhoja ja edesauttavat vanhenemista. Siksi näitä neutraloivien antioksidanttien kuten C- ja E-vitamiinien syöminen pillereinä nousi suureen suosioon joitain vuosia sitten. Suurin innostus on nyttemmin hiipunut, koska antioksidanttien hyödyistä ei ole saatu paljon näyttöä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen estämisessä antioksidanttilisistä ei ole tutkimusten mukaan hyötyä.

Toisaalta samoja vitamiineja on kasviksissa ja vihanneksissa, joiden syöminen epidemiologisten tutkimusten perusteella näyttää suojaavan kakkostyypin diabetekselta. Kasveissa on tosin monia muitakin ilmeisen hyödyllisiä yhdisteitä joten hyöty voi tulla niistä, antioksidanteista huolimatta, tutkijat toteavat.

Kakkostyypin diabeteksessa lihassolujen kyky hyödyntää veressä olevaa sokeria on alentunut, minkä seurauksena veren sokeritaso nousee. Liikunnan tiedetään parantavan solujen insuliiniherkkyyttä ja sen avulla voi saada jopa alkavan kakkostyypin diabeteksen korjattua. Näin näyttää käyvän vaikka painoa ei saisi laskemaan. Liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi voisi selittää tuloksen.

Nyt julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin että terveillä nuorilla miehillä samanaikainen antioksidanttien syöminen oli haitaksi insuliiniherkkyyden kannalta. Päteekö sama vanhemmilla ihmisillä, joilla kakkostyypin diabetesta useimmiten esiintyy, jää selvitettäväksi tulevissa tutkimuksissa.

Harmaat hiukset - mitä tehdä?

**
Tiedemiehet ovat taas
tehneet kokeitaan ja pitäneet kasvatusmaljoissaan tällä kertaa hiuksia ja karvatuppisoluja. Todettiin, että hiusten harmaantumisen taustalla on vetyperoksidi, kampaajien käyttämä hiusten valkaisuaine. 

Minulle tehtiin kerran kymmenisen vuotta sitten Turun ammatti-instituutissa eräässä hiusalan opinnäytetyössä hiuksiini Suomen siniristilippu. Olin vapaaehtoinen koekaniini pitkien ja tuuheiden hiuksieni takia. Lippu tehtiin niin, että jätettiin takaraivon yläosaan sitä pitkää takatukkaani aika pitkä pätkä jäljelle. Sillä lailla voitiin nostaa takaraivoni alaosaan tuotettu Suomen lippu "salkoon", kiinnittämällä takatukkani hiuspinneillä päälaen hiuksiin. Kun takatukkani laskettiin lipun päälle lippu jäi piiloon. Lipun vaaleus saatiin aikaiseksi vetyperoksidilla (noin 5 x 8 cm neliönmuotoinen alue värjättiin) ja sininen risti tehtiin sinisellä permanenttivärillä. Lippuni herätti suurta huomiota. Tosin ongelmana oli sinisen väriaineen heikko pysyvyys. Sininen väri haalistui kovin nopeasti (3-4 päivässä varsinkin jos pesin hiukseni), mutta vaalea alue säilyi useita kuukausia siellä takatukkani alla. Kaikkea sitä on tullut kokeiltua, myös koekaniinina olemista.  Mutta nyt takaisin asiaan, eli hiustieteeseen:

Hiukset harmaantuvat, kun karvatuppisolut väsyvät ja niihin kertyy vetyperoksidia. Vetyperoksidia kertyy, kun sitä vedeksi ja hapeksi hajottavan entsyymin tuotanto vähenee eikä karvatuppi pysty enää korjaamaan vahinkoa. Hiukset alkavat ikään kuin itsestään värjäytyä vaaleammaksi sisältä käsin. Tutkijat totesivat myös, että hiuksille väriä antavan väripigmentin eritys soluissa vähenee iän myötä tai häiriintyy jostain muusta syystä. Mitä enemmän ja nopeammin väripigmenttisoluja kuolee, sitä nopeammin hiukset harmaantuvat. 

Tiedossa on ollut, että hiuksissamme häiriöitä aiheuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Väripigmenttien muutosten takana olevien mekanismien syvintä olemusta ei ole kuitenkaan tunnettu. Bradfordin brittiyliopistossa päästiin hiusten harmaantumisen jäljille, kun hiuksia tutkittiin oikein tarkasti ja karvatuppisoluja tutkittiin elatusmaljalla.

Hiusten väriin vaikuttavat väriaineet eli pigmentit, joita muodostuu hiuksen juurisoluissa eli karvatupissa. Hiusten väriaineet ovat eumelaniini ja feomelaniini. Eumelaniini tuottaa värejä mustasta ruskeaan. Feomelaniinin värit vaihtelevat punaisesta keltaiseen. Hiusten väri määräytyy sen mukaan, minkälainen väripigmentti on, kuinka paljon sitä on, mikä on eumelaniinin ja feomelaniinin suhde sekä vielä kuinka paljon hius laskee lävitseen ja heijastaa valoa.

Kuten varmaan arvaatte, hiusten harmaantumista vastaan on aika hyödyntä kamppailla. Se on osa normaalia ikääntymistämme. Jotkut haluavat näyttää nuoremmilta värjäämällä hiuksensa tai käyttämällä hiusten väriaineiden tuotantoa mahdollisesti lisääviä kemikaaleja. Jotkut antavat harmaiden hiusten vain tulla.

Jos haluat lukea lisää harmaista hiuksista, suosittelen PubMed -julkaisutietokantaa (avainsanoilla "gray hair" löytyy 263 tieteellistä julkaisua).

Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä harmaille hiuksille?

Lähde: Toimittaja Vesa Vanhalakan kirjoitus Aamulehdessä 12.5.2009

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Oma hyvinvointi laihduttamista tärkeämpää

**
Yleisradion Varsinais-Suomen toimitus
on tänään (11.5.2009) haastatellut terveyskäyttäytymisen asiantuntijaa tohtori Anne Puurosta Turun Yliopistosta. Hän on tärkeällä asialla, sillä hän toppuuttelee laihdutusintoilijoita. 

- Ihmisen tulisi rakastaa omaa kehoaan nykyistä enemmän eikä päivittäin miettiä sen vikoja tai laihduttamista, toivoo Puuronen. 

Ilman reseptiä saatavat laihdutuslääkkeet ovat herättäneet kriittisen keskustelun mahdollisista syömishäiriöistä ja jotkut ovat suhtautuneet lääkkeen tuloon kriittisesti. Puurosen mielestä laihduttajan vastuu itsestään on kasvanut. Hän myös toteaa, että pelkkä vaakaan tuijottaminen ei edesauta hyvinvointia.

- Jokainen on aiempaa enemmän vastuussa omasta terveydestään. Tämä koskee myös ilman reseptiä myytäviä dieettivalmisteita. Oma vastuu on näissä jonkin verran ongelmallista. Saako tuotteesta esimerkiksi tarpeeksi neuvontaa, tuumii Puuronen.

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Lisääkö ravintolisien käyttö taipumusta käyttää dopingaineita tulevaisuudessa?

*
Olette ehkä kuulleet
erityisestä porttiteoriasta? Porttiteorian mukaan esim. sallittujen ravintolisien käyttö olisi portti (väylä) tehokkaampien aineiden käyttöön (mm. kielletyt dopingaineet).

Tätä asetelmaa tutkittiin Australiassa haastattelemalla internetin avulla miesurheilijoita (214 kpl, keski-ikä 30 vuotta). Kysymysasetelmana oli: Voisitko tulevaisuudessa harkita käyttäväsi anabolisia steroideja dopingaineina?

Haastateltavista 16 prosenttia ilmoitti harkitsevansa anabolisten steroidien käyttöä kasvattamaan lihasten kokoa (80%), kohentaakseen ulkonäköään (74%) ja lisätäkseen voimaa (57%). Noin 80 prosenttia urheilijoista käytti jotakin ravintolisää. Yleisimmät ravintolisät olivat vitamiini- (83%) ja proteiinivalmisteet (67%). 

Viimeisen puolen vuoden aikana ilmoitti 36 prosenttia urheilijoista käyttäneensä (vielä toistaiseksi) sallittua kreatiinia lisäämään lihasvoimaa. Hälyyttävää oli, että yli puolet (52%) ilmoitti kokeilleensa satunnaisesti myös jotakin ei-sallittua tehonlisääjää. 

Arvioidessaan tutkimuksen tuloksia, tutkijat päätyivät arvioimaan todennäköisyyden aika suureksi, että anabolisten steroidien käyttäjiä löytyy nimenomaan siitä ryhmästä, joka käyttää säännöllisesti kreatiinia ja vielä sitten tuntee jonkun sellaisen henkilön, joka on saavuttanut lihaskasvua anabolisten steroidien avulla.

Australialaistutkijat haluavat, että tätä porttiteorian olemassaoloa tutkittaisiin tarkemmin. Siis sitä, että sallitut ravintolisät toimivat väylänä ei-sallittujen anabolisten steroidien käyttöön. Tutkijoiden käsityksen mukaan ravintolisien käyttö voi madaltaa kynnystä ryhtyä käyttämään urheilussa suoritusta tai voimaa parantavia kiellettyjä aineita.

Lähde: Dunn M, Mazanov J, Sitharthan G. Predicting future anabolic-androgenic steroid use intentions with current substance use: findings from an internet-based survey. Clin J Sport Med 19 (3): 222-227, 2009

Huippu-urheilijat eivät eroa muista urheilijoista stressinsietokyvyssä

**
Brittitutkijat selvittivät varsin yksinkertaisella kyselyllä
 onko huippu-urheilijoiden lahjakkuustekijöissä myös näkyvissä parempi stressinsietokyky kilpailutilanteissa. Vastaus on yksiselitteisesti: ei. Huippu-urheilija stressaantuu kilpailutilanteessa siinä missä harrastelijaurheilijakin.

Tutkittavina stressinaiheuttajina oli:
  • suoritusstressi (esim. valmistautumisessa kilpailuun, vammojen rooli, omat odotukset kisasta, itseilmaisu ja kilpailuhenki )
  • organisatorinen stressi (esim. suoraan urheiluun liittyvät sisäiset tekijät, roolit urheiluelämässä yleensä, urheilijoiden yhteishenki ja kanssakilpailijoiden väliset vaatimukset/suhteet, urheilu-uran merkitys ja suorituskyvyn eroista johtuvat seikat, urheilun henkiset ulottuvuudet) 
Etsiessämme huippu-urheilijan ja "tavallisen" urheilijan eroa, emme siis löydä eroa (ainakaan tässä tutkimusasetelmassa) stressinsietokyvyssä kilpailutilanteessa.

Lähde: Mellalieu SD, Neil R, Hanton S, Fletcher D. Competition stress in sport performers: Stressors experienced in the competition environment. J Sports Sci May 6: 1-16, 2009 [julkaistu elektronisesti ennen painoon menemistä]

perjantaina, toukokuuta 08, 2009

Sotkamo maailmankartalle uuden terveysprojektin myötä

**
Kainuun Sanomat kirjoitti 6.5.2009
:

Syksyllä käynnistyy Sotkamossa esiselvitys- ja suunnittelujakso, jonka tavoitteena on Pohjois-Karjala-projektin tyyppinen kansanterveysohjelma. Opetusministeriö myönsi keskiviikkona esiselvitykseen 50 000 euron rahoituksen

Hankkeen esittelijä, ylitarkastaja Hannu Tolonen opetusministeriöstä kertoi Kainuun Sanomille, että hän uskoo varsinaisen liikkumis- ja ravinto-ohjelman lähtevän etenemään jo ensi vuoden alkupuoliskolla.

Ohjelman toteuttaminen edellyttää rahoitusta monelta taholta. Neuvottelut ovat käynnissä. 15-20 vuotta kestävällä ohjelmalla pyritään ennalta ehkäisemään ylipaino- sekä muiden liikkumattomuudesta seuraavien ongelmien syntyminen päivähoitoikäisistä lähtien. Seurantaohjelma kestää aikuisiän kynnykselle. Ohjelman synnyttämien elämäntapamuutosten arvioidaan tuovan suuria kansantaloudellisia säästöjä.

Sotkamon malli levitetään myöhemmin koko valtakuntaan. Siitä on määrä tulla myös EU:n alueelle monistettava malli.

Sotkamon liikkumisesta elämäntapa –ohjelmaa verrataan jo suunnitteluvaiheessa kansainväliseen kuuluisuuteen nousseeseen Pohjois-Karjala-projektiin. Ohjelmaan osallistuu hyvin monia tahoja.

Veteraaniurheilija toivoo menestystä projektille!

torstaina, toukokuuta 07, 2009

Aikuistyypin sokeritauti pysyy kurissa sokeria vähentämällä

*
Olen aiemmin esittänyt
, että diabeetikko (sokeritautia sairastava) voi hoitaa sairauttaan kolmella eri tavalla:

1) diabeteksen "virallinen" hoito. Halutessaan diabeetikko voi jatkaa nykyistä hoitokäytäntöä missä hän syö aivan kuten muut terveet suomalaiset, eli varsin paljon hiilihydraatteja, niukasti proteiineja ja elää rasvoja vältellen. Runsaiden hiilihydraattien nauttimisen takia kohoava verensokeri hoidetaan tarvittaessa lääkkeillä. Tätä mallia soveltavat tällä hetkellä Suomessa puhtaimmillaan Suomen diabetesliitto sekä lukuisat muut terveysjärjestöt.
2) diabeteksen "täydentävä" hoito. Diabeetikko syö "selluloosalinjan" mukaisesti, eli välttää tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden nauttimista ja nauttii hiilihydraatit pääosin maanpäällisten vihannesten muodossa. Tähän liittyy sitten vielä tärkeä seikka: diabeetikko täydentää normaalia ruokavaliotaan ottamalla hänelle soveltuvia ravintolisiä.
3) diabeteksen "vaihtoehtoinen" hoito. Tässä hoitosuosituksessa syödään hyvin rajoitetusti hiilihydraatteja. Potilas pyrkii aktiivisesti vähentämään diabeteslääkitystään ja hoitamaan sairauttaan pääosin ruokavalioon liittyvin toimenpitein. Tätä suuntausta edustaa Suomessa esimerkiksi lääkäri Antti Heikkilä.

Tuosta kolmannesta vaihtoehdosta on eilen (6.5.2009) ilmestynyt uusi tutkimus, jossa valitettavasti ei ole kontrolliryhmää ja tutkimusnäyttö jää siten valitettavasti enemmän uskon kuin tiedon varaan. Japanilaisen Haimoto-klinikan tyypin 2 diabeetikot (aikuistyypin sokeritauti) olivat keskimäärin viisi vuotta sairastaneet diabetesta. Pitkäaikaissokeri (HbA1c) oli lähtötilanteessa yli 9 (normaali on 5-6). Klinikan tutkijat olivat aiemmin todenneet maltillisen hiilihydraattirajoituksen auttaneen verensokerin heilahteluihin ja saavutettiin parempi hoitotaso. Nyt haluttiin leikata vielä enemmän diabeetikkojen hiilihydraattimääriä. Miten sujui?

Hiilihydraattien rajoitus sovitettiin nyt noin 30 prosenttiin. Proteiinia syötiin noin 20 prosenttia ja rasvaa 44 prosenttia. Käynnistettiin tutkimus puoleksi vuodeksi klinikan 33:lle vaikeahoitoiselle 2-tyypin diabeetikolle. Kaksi jätti hoidon kesken, muut jatkoivat.

Hoidot eivät aiheuttaneet muita sivuoireita kuin lievää ummetusta. Kolesteroliarvot paranivat siten, että paha LDL-kolesteroli laski ja hyvä HDL-kolesteroli nousi. Triglyseridit vähenivät hieman. Kreatiniiniarvo pysyi samana. Potilaiden paino ei juurikaan muuttunut. Pitkäaikaissokeri tippui puolessa vuodessa lukemasta 10,9 lukemaan 7,4. Saavutettiin siis melkein normaaliarvot. Lääkkeitä käytti puolen vuoden kuluttua enää 2 potilasta. Muut 29 potilasta pärjäsivät uuden ruokavaliosuosituksen avulla.

Japanilaistutkijat innostuivat tästä niin paljon, että sanoivat hiilihydraattirajoituksen vastanneen teholtaan insuliinihoitoa. Lääkkeet voi siis mahdollisesti korvata vähemmän hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla.

Lähde: Haimoto H, Sasake T, Wakai K ja Umegaki H. Effects of a low-carbohydrate diet on glycemic control in outpatients with severe type 2 diabetes. Nutrition & Metabolism 2009, 6:21 doi:10.1186/1743-7075-6-21
 
Kommentteja saa tulla.