perjantaina, toukokuuta 15, 2009

Hiilihydraattitietoisuudesta puhutaan erittäin paljon

**
Tätä kirjoitusta (ilmestynyt 14.5.2009) kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti myös 15.5.2009


Minun mielestäni suomalainen ravitsemuskeskustelu
on muuttunut avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi. Media käsittelee nykyään yhä useammin niitä etuja joita on löydettävissä kun vähennetään puhtaan sokerin ja suojaravinneköyhien valkoisten viljavalmisteiden ja tärkkelystuotteiden kulutusta.

Ehkä syynä on Suomen Akatemian suuri Hiilihydraattikeskustelu 9.2.2009. Paikalla olleet lukuisat toimittajat ovat jatkaneet aiheen käsittelyä alkuun päästyään.

Parin viikon päästä (1.6.2009) teidän kannattaa käydä apteekissa. Jaossa on Terveydeksi -lehden kesänumero. Jännän kuvituksen lisäksi teitä odottaa jänniä ajatuksia tuova lukuelämys Suomen suurimmassa terveysaikakausilehdessä (1,2 miljoonaa lukijaa). Tässä joitakin maistiaisia lehden pääjutusta:

Hiilihydraatit kuriin?

Lihavuus, sydäntaudit ja diabetes yleistyvät. Ravitsemustieteilijä Christer Sundqvist uskoo, että hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta auttaa näihin ongelmiin, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puskan mukaan tämä ei ole ratkaisu.

Puskan mielestä hiilihydraattien saantia on turha laskea pikkutarkasti. Hän korostaa, että terveellisen ruokavalion voi koota monella tavalla.

– Perusohjeet ovat hyvin tiedossa: kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa kannattaa käyttää niukasti ja sen sijaan suosia kasviöljyjä. Suolaa ja sokeria niukasti, erilaisia kasviksia ja vihanneksia monipuolisesti. Siinä ne lähtökohdat ovat.

Christer Sundqvist on osittain eri mieltä. Hänkin pitää tärkeänä, että päivittäin nautitaan puolisen kiloa hedelmiä, marjoja ja erilaisia kasviksia.

– Mutta lisäksi voi syödä proteiinipitoista ja rasvaista ruokaa niin paljon kuin oma maku sallii ja ruoanlaitto vaatii. Meidän pitää sallia luontaiset proteiini- ja rasvalähteet maukkaassa muodossa. Vain siten pitkäaikainen kylläisyys aterian jälkeen säilyy.

– Sotien jälkeen tyydyttyneen eli kovan rasvan ja sokerin kulutus nousi valtavasti, sanoo Puska. 

Pohjoiskarjalainen metsuri saattoi vetää päivän aikana leivän päälle varttikilon voita. Kaupoissa ei edes ollut myynnissä margariineja tai kasviöljyjä.

Sotia edeltänyt pohjoiskarjalainen ruokavalio sen sijaan oli Puskan mukaan aika terveellinen: runsaasti kalaa, ruisleipää ja puuroa, juomaksi vettä, sokeria ei juuri ollenkaan.

– Sota-ajan niukkuus vaihtui toiseen ääripäähän: alettiin syödä joka päivä samalla lailla kuin ennen syötiin juhlapäivinä.

Sundqvist katsoo, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruoka – esimerkiksi vaalea leipä, peruna ja riisi – pitää huonosti nälän loitolla.

– Jos syömme vaikka lounaalla runsaasti perunaa, meillä on parin kolmen tunnin kuluttua aivan pohjaton näläntunne. Ja sitten täytyy ottaa välipalaa. Pitäisikin syödä ruokia, jotka pitävät nälän mahdollisimman pitkään poissa. Vain näin voidaan lihominen saada hallintaan.

Sundqvist jatkaa ajatusta huomauttaen, että kevyttuotteet ovat erityisen petollisia: niitä syödään helposti tuplaten. Silti vähän ajan päästä on uudelleen nälkä. Tämä voi hämärtää ihmisen luontaista tajua, milloin hän on nälkäinen ja milloin kylläinen.

– Jos syötäisiin enemmän proteiinia ja rasvaa, nälkä pysyisi paremmin kurissa. Minulle oli joitakin vuosia sitten suuri yllätys, kun tapasin ihmisiä, jotka olivat korvanneet hiilihydraatit vihanneksilla, rasvaisilla pihveillä ja täysmaidolla. He käyttivät surutta voita ja silti laihtuivat, ja veren rasva-arvot pysyivät keskimäärin hyvinä.

Sundqvist myöntää, että tällaiset havainnot sotivat kaikkea sitä vastaan, mitä hän oli ravitsemustieteestä oppinut. 

Puska huomauttaa, että raskaan ruokavalion pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ei ole tutkimustietoa. Hän ei sinänsä epäile, ettei liha-rasva-dieetilläkin voisi laihtua.

– On selvää, että monet eri ruokavaliot voivat laihduttaa. Eri asia on, ovatko ne terveellisiä. Olennaista on saadun ja kulutetun energian määrä. Jos hiilihydraatit jättää pois, energiansaanti tietenkin vähenee. Leivän syönnin vähentäminen pienentää samalla rasvan käyttöä.  

Sundqvistin mielestä Välimeren ruokavalio voisi olla hyvä lähtökohta terveelliselle suomalaiselle ruokavaliolle. Puska kannattaa ajatusta etenkin siksi, että tässä ruokavaliossa vihannesten ja kasvisten osuus on suuri.

– Kuidut ovat tärkeä terveyden lähde, ja Suomessa niitä saadaan edelleen liian vähän. Kokojyvätuotteet, hedelmät, vihannekset ja marjat sisältävät niitä runsaasti.

Sundqvist ei suosittele kokojyväleivän jättämistä pois, koska se on luontainen ravintokuidun lähde. Hän kuitenkin ehdottaa, että sitä syötäisiin lähinnä aamulla, koska näin saatu energia tulee aamupäivän tunteina käyttöön eikä varastoidu.

Sundqvistin mielestä Suomeen tarvittaisiin uusi, erillinen ravintosuositus, jonka aiheena olisi vähähiilihydraattinen ruokavalio, VHH. Se voisi tulla osaksi ravitsemusterapeuttien koulutusta.

– Vähän samaan tapaan kuin keliaakikoille ja laktoosi-intoleranssia poteville on omat suosituksensa. Siten työpaikoilla, kouluissa, vanhainkodeissa ja muissa joukkoruokailuissa olisi aina myös vähähiilihydraattinen vaihtoehto.

Puska ei tyrmää ajatusta, mutta korostaa, että suositusten pitää pohjautua luotettavaan tutkimustietoon.

– Ravitsemuksen perusasiat eivät muutu miksikään. Sen sijaan elintavat ovat muuttuneet. Tutkimusten mukaan alle nelikymppiset lihovat nopeimmin. Siihen asiaan pitää puuttua sekä ravitsemuksen keinoin että liikuntaa lisäämällä, Puska korostaa.

– Pyydän huomioimaan, etteivät kaikki ihmiset suinkaan reagoi kielteisesti edes isoon määrään hiilihydraatteja, Sundqvist huomauttaa. Me olemme niin yksilöllisiä. Suomen Lääkärilehdessä äskettäin käsitelty rasvamaksan lisääntynyt esiintyvyys on kuitenkin suuri huolen aihe, joka liittyy lihomiseen ja diabetekseen. Kakkostyypin diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja on valtavan kallista hoitaa. Kannattaa kääntää jok’ikinen kivi tilanteen helpottamiseksi. Yhden kiven alla odottaa löytymistä metabolisen oireyhtymän hoito vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, Sundqvist ennustaa.


Kauhea juttu - älä lue!

###
Tämä on niin kauhea juttu
, että olisi ehkä parasta jos jätät sen lukematta! Vain uteliaimmat ja rohkeimmat saavat ylittää viivan ja lukea härskin lääkärijutun Tanskan maalta. Olen varoittanut. Juttu on kauhea.

---tämä on varoitusviiva --------- ylitä viiva silmilläsi omalla riskillä -----------!

Dagens Medicin -lehti kirjoittaa tapauksesta, jossa lääkäri kuuli yhden kriittisen sanan väärin puhelimessa ja aiheutti sen myötä mahdollisesti potilaan kuoleman.

Miespotilas soitti ensihoitoon. Puhelimeen vastasi lääkäri. Mies kertoi sairastavansa hemofiliaa (verenvuototautia). Mitä hänen pitäisi tehdä kun hän kapakassa sai olutlasin päähänsä? Lääkäri oli käskenyt miestä menemään kotiin. Päätökseen on ilmeisesti vaikuttanut se seikka, että lääkäri on kuullut sanan homofilia (rakastaa samaa sukupuolta olevaa).

- Homofiliaan et tarvitse hoitoa, väitetään lääkärin sanoneen.

Ikäväksi tämä tapaus muuttuu sen takia kun tämän heikkokuuloisen lääkärin kotiin komentama miespotilas on kuollut. Kotonaan. Ilmeisesti aivoverenvuotoon.

Kauhea tarina. Asiaa tutkitaan.

Virkistäkää päiväänne muutamalla lääkärivideolla:



Läkare hörde fel – patient dog

2009-05-15Mannen sökte akutvård och informerade om att han led av hemofili, blödarsjuka. Men läkaren hörde ”homofili” och skickade hem honom.

Händelsen utspelade sig i lördags i Köpenhamn, då en 25-årig norrman fick ett ölglas i huvudet på krogen, rapporterar tidningen Metro.

Mannen hade bara en bula, men på grund av sin sjukdom var han rädd att han fått en inre blödning.

Men på akutmottagningen förstod inte personalen mannen när han uppgav att han hade blödarsjuka.

– Då sade han att han led av hemofili. Han fick svaret ”homofili behöver du ingen behandling för” och att han skulle åka hem, säger mannens mamma till norska tidningen Aftenposten.

Mannen hittades senare död. Dansk polis har bekräftat att dödsorsaken var hjärnblödning och att man misstänker att den förorsakades av slaget med ölglaset.

Att mannen skickades hem från sjukhuset är också klarlagt, men sjukhusledningen har inte velat kommentera händelsen. Sundhedsstyrelsen, den danska Socialstyrelsen, ska nu utreda det inträffade.

torstaina, toukokuuta 14, 2009

Manuel Uribe jatkaa laihdutustaan


***
Kirjoitettu 27.10.2008, päivitys tehty 14.5.2009

Kirjoitin aiemmin
 Zone -dieetin avulla laihduttaneesta meksikolaisesta Manuel Uribesta. Miten Uriben projekti etenee?

Laihdutus on edennyt suotuisasti. Guinnessin ennätysten kirjaan on lähetetty heinäkuussa 2008 varmistettu tieto, että hän on maapallolla eniten laihduttanut ihminen. Hän on laihduttanut vajaan neljän vuoden aikana 360 kiloa ja laihtuminen jatkuu. Aikanaan saamme tämän kirjan uusista painoksista lukea mestarilaihduttaja Uribesta. Lisäksi hän on lehtitietojen mukaan mennyt naimisiin eilen (26.10.2008) pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Toivottavasti vaimo ei tee liian maistuvaa ruokaa! Hän haaveilee kykenevänsä eräänä päivänä kävelemään omin jaloin. Katso video.

Missään nimessä en houkuttele ketään seuraavanlaisen painonkehityksen pariin:

Syntymäpaino: 2.7 kg
19-vuotiaana: 121.5 kg
23-vuotiaana: 127 kg
25-vuotiaana: 184 kg
30-vuotiaana: 248 kg
31-vuotiaana: 160 kg (rasvaa leikattiin pois noin 89 kg!)
34-vuotiaana: 502 kg (melkoinen katastrofi kun kolmessa vuodessa paino nousee yli 340 kg!)
35-vuotiaana: 552 kg (rasvaa leikattiin pois 72 kg!)
41-vuotiaana: 597 kg (alkaa tiukka ruokavalio-ohjelma ja paino laskee lukemiin 552 kg)
42-vuotiaana: 381 kg
43-vuotiaana: 369 kg
Tavoitepaino: 120 kg

Lähteet: Wikipedia ja muutama ulkomainen lehtiartikkeli 

Rasvat pois värinäkoneella?

#
Reutersin uutistoimisto
lähetti minulle tietoa koneesta, jolla vyötärörasva karisee pois värinän avulla.  Ensivaikutelma jää vähän TV-shopmaisen epäileväiseksi. Tutustun tilanteeseen ja kerron sitten lisää.

Naapuripalstalla voitte jo väristä (Verkkoklinikka, 13.5.2009), minä värisen sitten mahdollisesti vähän myöhemmin:

Vaarallinen rasva lähtee värinäharjoittelulla

13.05.2009

 

Kuntosaleilla yleistyvät värisevät harjoitusalustat voivat olla avuksi varsinkin viskeraalisen rasvan poistamisessa, kertoo Reuters Health -verkkojulkaisu. Viskeraalinen rasva kertyy sisäelinten ympärille ja liittyy tyypin 2 diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen ja sydäntauteihin.

Mikä värinäharjoittelu?

 

Värinäharjoittelu tarkoittaa esimerkiksi kyykkyjen, pohjenostojen, punnerrusten ja vatsalihasliikkeiden tekemistä kevyesti värähtelevän alustan päällä. Värinä välittyy koko kehoon ja saa lihakset supistelemaan nopeasti, mikä auttaa kasvattamaan lihasmassaa. Luonnollisestikin rasittava liikunta kuluttaa energiaa. Lihasten voimistuessa ja kasvaessa energiankulutus tehostuu ja rasvanpoltto sen mukana.

 

Värinäharjoittelun kerrotaan sopivan yleensä vähän liikkuville ihmisille, kuten vanhuksille. Säännöllinen harjoittelu on avuksi monissa ikääntyneiden vaivoissa parantaen tasapainoa, pienentäen luunmurtumisriskiä, parantaen verenkiertoa, notkistaen niveliä, vähentäen inkontinenssia sekä lievittäen kipua esimerkiksi reumapotilailla. Värinää käytetään myös apuna kuntoutuksessa.

 

Värinäharjoittelu tehokkain keino laihduttaa

 

Värinäharjoittelua on pidetty tavallista voimaharjoittelua tehokkaampana, mutta sen todellinen teho on tähän asti ollut epäselvä. Artesis University Collegessa sekä University of Antwerpissa työskentelevä fysioterapeutti ja tutkija Dirk Vissers kertoo, että painonpudotuksessa saliharjoitteluun kannattaisi lisätä koko vartaloon kohdistuvaa värinää.

Tähän päädyttiin tutkimuksella, jossa jaettiin 79 ylipainoista tai lihavaa ihmistä neljään ryhmään, jotka laihduttivat eri tavoilla:

 

  1. ruokavalion muutos, ei liikuntaa
  2. ruokavalion muutos ja tavanomainen aerobista ja voimaharjoittelua yhdistävä kunto-ohjelma
  3. muokattu ruokavalio sekä valvottuja koko vartaloon kohdistuvia värinäharjoituksia kolmesti viikossa
  4. ei ruokavalion muutosta eikä liikuntaa

 


Osallistujat laihduttivat ensin puoli vuotta, minkä jälkeen he pyrkivät itsenäisesti pitämään painonsa ja elämäntapansa saavutetulla tasolla. Vuoden aikana vain harjoitelleet henkilöt onnistuivat pudottamaan painoaan 5 %, minkä katsotaan olevan riittävä määrä kohentamaan terveyttä.

Pelkästään ruokavaliotaan muuttaneet pudottivat painostaan 6 %, mutta eivät onnistuneet pitämään kiloja poissa seuraavan puolen vuoden aikana. Tavallisella harjoittelulla laihduttaneilta lähti 7 %, mistä suurin osa myös pysyi poissa puolen vuoden seurannan aikana. Värinäharjoituksia tehneet vetivät pisimmän korren laihduttamalla 11 % kehonsa painosta ja lihomalla takaisin ainoastaan 0,5 %. Neljännen ryhmän jäsenet pelkästään lihoivat.
 

Erityisesti viskeraalinen rasva lähtee värinällä

 

Vissers kertoo suurimman yllätyksen olleen se, kuinka värinä vaikuttaa nimenomaan sisäelimiä ympäröivään rasvaan, joka on merkittävä tekijä metabolisen oireyhtymän synnyssä. Värinäharjoittelua harrastaneelta ryhmältä lähti huomattavasti muita enemmän juuri tätä vatsan seudun haitallista rasvaa, ja se myös pysyi varmemmin poissa.

Värinäharjoittelu on siis tehokasta, mutta sitä ei voi tehdä miten sattuu. ”Jos sinusta tuntuu, että se on liian helppoa, teet sen luultavasti väärin. Pelkkä laitteen päällä seisoskelu, jota saleilla usein näkee, ei tee yhtään mitään”, Vissers huomauttaa. Lisäksi hän painottaa valvonnan tärkeyttä harjoittelun alussa, jotta perusteita ei opetella väärin.

Värinälaitteiden nopeutta ja tehoa kasvatettiin testeissä viikoittain, alun kymmenestä 30 sekunnin mittaisesta harjoituksesta aina 22 kertaa toistettaviin 60 sekunnin harjoituksiin. Keskimääräinen laitteessa käytetty aika oli alussa noin 12 ja lopussa 14 minuuttia.

Lähteet:
Reuters Health - www.reuters.com

Vibe Easytrain - www.vibe-easytrain.fi

Boscosystem - www.boscosystem.fi  

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

Antioksidanttipillerit ja liikunta - huono yhdistelmä!

**
Yleisradion tiedekirjoitus
 (12.5.2009) ottaa esille aika hätkähdyttävän terveysuutisen: Antioksidanttipillerit kumoavat liikunnan terveysvaikutukset!

Tiedekirjoituksen mukaan antioksidanttivitamiineja kuten C- ja E-vitamiinia ei kannata syödä samaan aikaan kun yrittää parantaa elimistön insuliiniherkkyyttä liikunnalla. Tämä asia havaittiin Saksassa tehdyssä tutkimuksessa. Lihasten rasittaminen aikaansaa soluissa hapetusstressiä koska solujen mitokondriot joutuvat rasituksen aikana tuottamaan tavallista enemmän energiaa. Mitokondrioiden aineenvaihduntatuotteet ovat hapettavia yhdisteitä. Tutkijat arvelevat että nämä yhdisteet ovat se tekijä joka kohentaa solujen insuliiniherkkyyttä.

Koehenkilöinä oli 40 nuorta tervettä miestä, joista puolet oli harrastanut aiemmin kuntoilua, toinen puoli ei. Heidät pantiin kuntoilemaan puolentoista tunnin ajan viitenä päivänä viikossa kuukauden ajan. Puolet koehenkilöistä pantiin lisäksi syömään reilut annokset C- ja E-vitamiineja kuntoilujakson ajaksi, toiset jätettiin ilman. C-vitamiiniannos oli 1000 mg ja E-vitamiiniannos 400 IU-yksikköä päivässä.

Ennen organisoitua kuntoharjoittelua mitattiin jokaisen osallistujan insuliiniherkkyys sokerirasituskokeessa. Kuukauden kuluttua sokerirasituskoe uusittiin. Niillä jotka eivät syöneet antioksidatiivisia vitamiineja, insuliiniherkkyys oli parantunut selvästi. Sen sijaan vitamiineja syöneillä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Tulos oli riippumaton siitä oliko koehenkilö harrastanut kuntoilua aiemmin vai ei.

Osallistujilta otettiin myös solunäytteitä lihaksista ja mitattiin niistä hapettavien yhdisteiden määrä. Antioksidantit toimivat odotetusti eli niitä syövillä oksidatiivisia yhdisteitä oli selvästi vähemmän kuin ilman pillereitä harjoittelevilla. Asiaa tutkittiin myös geenien tasolla. Niistä saatiin vihjeitä siitä miten liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi vaikuttaa insuliiniherkkyyden kohenemiseen.

Elimistössä luonnostaan syntyvät hapettavat yhdisteet, ns. vapaat radikaalit, aiheuttavat solutuhoja ja edesauttavat vanhenemista. Siksi näitä neutraloivien antioksidanttien kuten C- ja E-vitamiinien syöminen pillereinä nousi suureen suosioon joitain vuosia sitten. Suurin innostus on nyttemmin hiipunut, koska antioksidanttien hyödyistä ei ole saatu paljon näyttöä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen estämisessä antioksidanttilisistä ei ole tutkimusten mukaan hyötyä.

Toisaalta samoja vitamiineja on kasviksissa ja vihanneksissa, joiden syöminen epidemiologisten tutkimusten perusteella näyttää suojaavan kakkostyypin diabetekselta. Kasveissa on tosin monia muitakin ilmeisen hyödyllisiä yhdisteitä joten hyöty voi tulla niistä, antioksidanteista huolimatta, tutkijat toteavat.

Kakkostyypin diabeteksessa lihassolujen kyky hyödyntää veressä olevaa sokeria on alentunut, minkä seurauksena veren sokeritaso nousee. Liikunnan tiedetään parantavan solujen insuliiniherkkyyttä ja sen avulla voi saada jopa alkavan kakkostyypin diabeteksen korjattua. Näin näyttää käyvän vaikka painoa ei saisi laskemaan. Liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi voisi selittää tuloksen.

Nyt julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin että terveillä nuorilla miehillä samanaikainen antioksidanttien syöminen oli haitaksi insuliiniherkkyyden kannalta. Päteekö sama vanhemmilla ihmisillä, joilla kakkostyypin diabetesta useimmiten esiintyy, jää selvitettäväksi tulevissa tutkimuksissa.

Harmaat hiukset - mitä tehdä?

**
Tiedemiehet ovat taas
tehneet kokeitaan ja pitäneet kasvatusmaljoissaan tällä kertaa hiuksia ja karvatuppisoluja. Todettiin, että hiusten harmaantumisen taustalla on vetyperoksidi, kampaajien käyttämä hiusten valkaisuaine. 

Minulle tehtiin kerran kymmenisen vuotta sitten Turun ammatti-instituutissa eräässä hiusalan opinnäytetyössä hiuksiini Suomen siniristilippu. Olin vapaaehtoinen koekaniini pitkien ja tuuheiden hiuksieni takia. Lippu tehtiin niin, että jätettiin takaraivon yläosaan sitä pitkää takatukkaani aika pitkä pätkä jäljelle. Sillä lailla voitiin nostaa takaraivoni alaosaan tuotettu Suomen lippu "salkoon", kiinnittämällä takatukkani hiuspinneillä päälaen hiuksiin. Kun takatukkani laskettiin lipun päälle lippu jäi piiloon. Lipun vaaleus saatiin aikaiseksi vetyperoksidilla (noin 5 x 8 cm neliönmuotoinen alue värjättiin) ja sininen risti tehtiin sinisellä permanenttivärillä. Lippuni herätti suurta huomiota. Tosin ongelmana oli sinisen väriaineen heikko pysyvyys. Sininen väri haalistui kovin nopeasti (3-4 päivässä varsinkin jos pesin hiukseni), mutta vaalea alue säilyi useita kuukausia siellä takatukkani alla. Kaikkea sitä on tullut kokeiltua, myös koekaniinina olemista.  Mutta nyt takaisin asiaan, eli hiustieteeseen:

Hiukset harmaantuvat, kun karvatuppisolut väsyvät ja niihin kertyy vetyperoksidia. Vetyperoksidia kertyy, kun sitä vedeksi ja hapeksi hajottavan entsyymin tuotanto vähenee eikä karvatuppi pysty enää korjaamaan vahinkoa. Hiukset alkavat ikään kuin itsestään värjäytyä vaaleammaksi sisältä käsin. Tutkijat totesivat myös, että hiuksille väriä antavan väripigmentin eritys soluissa vähenee iän myötä tai häiriintyy jostain muusta syystä. Mitä enemmän ja nopeammin väripigmenttisoluja kuolee, sitä nopeammin hiukset harmaantuvat. 

Tiedossa on ollut, että hiuksissamme häiriöitä aiheuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Väripigmenttien muutosten takana olevien mekanismien syvintä olemusta ei ole kuitenkaan tunnettu. Bradfordin brittiyliopistossa päästiin hiusten harmaantumisen jäljille, kun hiuksia tutkittiin oikein tarkasti ja karvatuppisoluja tutkittiin elatusmaljalla.

Hiusten väriin vaikuttavat väriaineet eli pigmentit, joita muodostuu hiuksen juurisoluissa eli karvatupissa. Hiusten väriaineet ovat eumelaniini ja feomelaniini. Eumelaniini tuottaa värejä mustasta ruskeaan. Feomelaniinin värit vaihtelevat punaisesta keltaiseen. Hiusten väri määräytyy sen mukaan, minkälainen väripigmentti on, kuinka paljon sitä on, mikä on eumelaniinin ja feomelaniinin suhde sekä vielä kuinka paljon hius laskee lävitseen ja heijastaa valoa.

Kuten varmaan arvaatte, hiusten harmaantumista vastaan on aika hyödyntä kamppailla. Se on osa normaalia ikääntymistämme. Jotkut haluavat näyttää nuoremmilta värjäämällä hiuksensa tai käyttämällä hiusten väriaineiden tuotantoa mahdollisesti lisääviä kemikaaleja. Jotkut antavat harmaiden hiusten vain tulla.

Jos haluat lukea lisää harmaista hiuksista, suosittelen PubMed -julkaisutietokantaa (avainsanoilla "gray hair" löytyy 263 tieteellistä julkaisua).

Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä harmaille hiuksille?

Lähde: Toimittaja Vesa Vanhalakan kirjoitus Aamulehdessä 12.5.2009

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Oma hyvinvointi laihduttamista tärkeämpää

**
Yleisradion Varsinais-Suomen toimitus
on tänään (11.5.2009) haastatellut terveyskäyttäytymisen asiantuntijaa tohtori Anne Puurosta Turun Yliopistosta. Hän on tärkeällä asialla, sillä hän toppuuttelee laihdutusintoilijoita. 

- Ihmisen tulisi rakastaa omaa kehoaan nykyistä enemmän eikä päivittäin miettiä sen vikoja tai laihduttamista, toivoo Puuronen. 

Ilman reseptiä saatavat laihdutuslääkkeet ovat herättäneet kriittisen keskustelun mahdollisista syömishäiriöistä ja jotkut ovat suhtautuneet lääkkeen tuloon kriittisesti. Puurosen mielestä laihduttajan vastuu itsestään on kasvanut. Hän myös toteaa, että pelkkä vaakaan tuijottaminen ei edesauta hyvinvointia.

- Jokainen on aiempaa enemmän vastuussa omasta terveydestään. Tämä koskee myös ilman reseptiä myytäviä dieettivalmisteita. Oma vastuu on näissä jonkin verran ongelmallista. Saako tuotteesta esimerkiksi tarpeeksi neuvontaa, tuumii Puuronen.

sunnuntai, toukokuuta 10, 2009

Lisääkö ravintolisien käyttö taipumusta käyttää dopingaineita tulevaisuudessa?

*
Olette ehkä kuulleet
erityisestä porttiteoriasta? Porttiteorian mukaan esim. sallittujen ravintolisien käyttö olisi portti (väylä) tehokkaampien aineiden käyttöön (mm. kielletyt dopingaineet).

Tätä asetelmaa tutkittiin Australiassa haastattelemalla internetin avulla miesurheilijoita (214 kpl, keski-ikä 30 vuotta). Kysymysasetelmana oli: Voisitko tulevaisuudessa harkita käyttäväsi anabolisia steroideja dopingaineina?

Haastateltavista 16 prosenttia ilmoitti harkitsevansa anabolisten steroidien käyttöä kasvattamaan lihasten kokoa (80%), kohentaakseen ulkonäköään (74%) ja lisätäkseen voimaa (57%). Noin 80 prosenttia urheilijoista käytti jotakin ravintolisää. Yleisimmät ravintolisät olivat vitamiini- (83%) ja proteiinivalmisteet (67%). 

Viimeisen puolen vuoden aikana ilmoitti 36 prosenttia urheilijoista käyttäneensä (vielä toistaiseksi) sallittua kreatiinia lisäämään lihasvoimaa. Hälyyttävää oli, että yli puolet (52%) ilmoitti kokeilleensa satunnaisesti myös jotakin ei-sallittua tehonlisääjää. 

Arvioidessaan tutkimuksen tuloksia, tutkijat päätyivät arvioimaan todennäköisyyden aika suureksi, että anabolisten steroidien käyttäjiä löytyy nimenomaan siitä ryhmästä, joka käyttää säännöllisesti kreatiinia ja vielä sitten tuntee jonkun sellaisen henkilön, joka on saavuttanut lihaskasvua anabolisten steroidien avulla.

Australialaistutkijat haluavat, että tätä porttiteorian olemassaoloa tutkittaisiin tarkemmin. Siis sitä, että sallitut ravintolisät toimivat väylänä ei-sallittujen anabolisten steroidien käyttöön. Tutkijoiden käsityksen mukaan ravintolisien käyttö voi madaltaa kynnystä ryhtyä käyttämään urheilussa suoritusta tai voimaa parantavia kiellettyjä aineita.

Lähde: Dunn M, Mazanov J, Sitharthan G. Predicting future anabolic-androgenic steroid use intentions with current substance use: findings from an internet-based survey. Clin J Sport Med 19 (3): 222-227, 2009

Huippu-urheilijat eivät eroa muista urheilijoista stressinsietokyvyssä

**
Brittitutkijat selvittivät varsin yksinkertaisella kyselyllä
 onko huippu-urheilijoiden lahjakkuustekijöissä myös näkyvissä parempi stressinsietokyky kilpailutilanteissa. Vastaus on yksiselitteisesti: ei. Huippu-urheilija stressaantuu kilpailutilanteessa siinä missä harrastelijaurheilijakin.

Tutkittavina stressinaiheuttajina oli:
  • suoritusstressi (esim. valmistautumisessa kilpailuun, vammojen rooli, omat odotukset kisasta, itseilmaisu ja kilpailuhenki )
  • organisatorinen stressi (esim. suoraan urheiluun liittyvät sisäiset tekijät, roolit urheiluelämässä yleensä, urheilijoiden yhteishenki ja kanssakilpailijoiden väliset vaatimukset/suhteet, urheilu-uran merkitys ja suorituskyvyn eroista johtuvat seikat, urheilun henkiset ulottuvuudet) 
Etsiessämme huippu-urheilijan ja "tavallisen" urheilijan eroa, emme siis löydä eroa (ainakaan tässä tutkimusasetelmassa) stressinsietokyvyssä kilpailutilanteessa.

Lähde: Mellalieu SD, Neil R, Hanton S, Fletcher D. Competition stress in sport performers: Stressors experienced in the competition environment. J Sports Sci May 6: 1-16, 2009 [julkaistu elektronisesti ennen painoon menemistä]