Hiilihydraattitietoisuudesta puhutaan erittäin paljon

**

Tätä kirjoitusta (ilmestynyt 14.5.2009) kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti myös 15.5.2009

Minun mielestäni suomalainen ravitsemuskeskustelu on muuttunut avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi. Media käsittelee nykyään yhä useammin niitä etuja joita on löydettävissä kun vähennetään puhtaan sokerin ja suojaravinneköyhien valkoisten viljavalmisteiden ja tärkkelystuotteiden kulutusta.

Ehkä syynä on Suomen Akatemian suuri Hiilihydraattikeskustelu 9.2.2009. Paikalla olleet lukuisat toimittajat ovat jatkaneet aiheen käsittelyä alkuun päästyään.

Parin viikon päästä (1.6.2009) teidän kannattaa käydä apteekissa. Jaossa on Terveydeksi -lehden kesänumero. Jännän kuvituksen lisäksi teitä odottaa jänniä ajatuksia tuova lukuelämys Suomen suurimmassa terveysaikakausilehdessä (1,2 miljoonaa lukijaa). Tässä joitakin maistiaisia lehden pääjutusta:

Hiilihydraatit kuriin?

Lihavuus, sydäntaudit ja diabetes yleistyvät. Ravitsemustieteilijä Christer Sundqvist uskoo, että hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta auttaa näihin ongelmiin, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puskan mukaan tämä ei ole ratkaisu.

Puskan mielestä hiilihydraattien saantia on turha laskea pikkutarkasti. Hän korostaa, että terveellisen ruokavalion voi koota monella tavalla.

– Perusohjeet ovat hyvin tiedossa: kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa kannattaa käyttää niukasti ja sen sijaan suosia kasviöljyjä. Suolaa ja sokeria niukasti, erilaisia kasviksia ja vihanneksia monipuolisesti. Siinä ne lähtökohdat ovat.

Christer Sundqvist on osittain eri mieltä. Hänkin pitää tärkeänä, että päivittäin nautitaan puolisen kiloa hedelmiä, marjoja ja erilaisia kasviksia.

– Mutta lisäksi voi syödä proteiinipitoista ja rasvaista ruokaa niin paljon kuin oma maku sallii ja ruoanlaitto vaatii. Meidän pitää sallia luontaiset proteiini- ja rasvalähteet maukkaassa muodossa. Vain siten pitkäaikainen kylläisyys aterian jälkeen säilyy.

– Sotien jälkeen tyydyttyneen eli kovan rasvan ja sokerin kulutus nousi valtavasti, sanoo Puska. 

Pohjoiskarjalainen metsuri saattoi vetää päivän aikana leivän päälle varttikilon voita. Kaupoissa ei edes ollut myynnissä margariineja tai kasviöljyjä.

Sotia edeltänyt pohjoiskarjalainen ruokavalio sen sijaan oli Puskan mukaan aika terveellinen: runsaasti kalaa, ruisleipää ja puuroa, juomaksi vettä, sokeria ei juuri ollenkaan.

– Sota-ajan niukkuus vaihtui toiseen ääripäähän: alettiin syödä joka päivä samalla lailla kuin ennen syötiin juhlapäivinä.

Sundqvist katsoo, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruoka – esimerkiksi vaalea leipä, peruna ja riisi – pitää huonosti nälän loitolla.

– Jos syömme vaikka lounaalla runsaasti perunaa, meillä on parin kolmen tunnin kuluttua aivan pohjaton näläntunne. Ja sitten täytyy ottaa välipalaa. Pitäisikin syödä ruokia, jotka pitävät nälän mahdollisimman pitkään poissa. Vain näin voidaan lihominen saada hallintaan.

Sundqvist jatkaa ajatusta huomauttaen, että kevyttuotteet ovat erityisen petollisia: niitä syödään helposti tuplaten. Silti vähän ajan päästä on uudelleen nälkä. Tämä voi hämärtää ihmisen luontaista tajua, milloin hän on nälkäinen ja milloin kylläinen.

– Jos syötäisiin enemmän proteiinia ja rasvaa, nälkä pysyisi paremmin kurissa. Minulle oli joitakin vuosia sitten suuri yllätys, kun tapasin ihmisiä, jotka olivat korvanneet hiilihydraatit vihanneksilla, rasvaisilla pihveillä ja täysmaidolla. He käyttivät surutta voita ja silti laihtuivat, ja veren rasva-arvot pysyivät keskimäärin hyvinä.

Sundqvist myöntää, että tällaiset havainnot sotivat kaikkea sitä vastaan, mitä hän oli ravitsemustieteestä oppinut. 

Puska huomauttaa, että raskaan ruokavalion pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ei ole tutkimustietoa. Hän ei sinänsä epäile, ettei liha-rasva-dieetilläkin voisi laihtua.

– On selvää, että monet eri ruokavaliot voivat laihduttaa. Eri asia on, ovatko ne terveellisiä. Olennaista on saadun ja kulutetun energian määrä. Jos hiilihydraatit jättää pois, energiansaanti tietenkin vähenee. Leivän syönnin vähentäminen pienentää samalla rasvan käyttöä.  

Sundqvistin mielestä Välimeren ruokavalio voisi olla hyvä lähtökohta terveelliselle suomalaiselle ruokavaliolle. Puska kannattaa ajatusta etenkin siksi, että tässä ruokavaliossa vihannesten ja kasvisten osuus on suuri.

– Kuidut ovat tärkeä terveyden lähde, ja Suomessa niitä saadaan edelleen liian vähän. Kokojyvätuotteet, hedelmät, vihannekset ja marjat sisältävät niitä runsaasti.

Sundqvist ei suosittele kokojyväleivän jättämistä pois, koska se on luontainen ravintokuidun lähde. Hän kuitenkin ehdottaa, että sitä syötäisiin lähinnä aamulla, koska näin saatu energia tulee aamupäivän tunteina käyttöön eikä varastoidu.

Sundqvistin mielestä Suomeen tarvittaisiin uusi, erillinen ravintosuositus, jonka aiheena olisi vähähiilihydraattinen ruokavalio, VHH. Se voisi tulla osaksi ravitsemusterapeuttien koulutusta.

– Vähän samaan tapaan kuin keliaakikoille ja laktoosi-intoleranssia poteville on omat suosituksensa. Siten työpaikoilla, kouluissa, vanhainkodeissa ja muissa joukkoruokailuissa olisi aina myös vähähiilihydraattinen vaihtoehto.

Puska ei tyrmää ajatusta, mutta korostaa, että suositusten pitää pohjautua luotettavaan tutkimustietoon.

– Ravitsemuksen perusasiat eivät muutu miksikään. Sen sijaan elintavat ovat muuttuneet. Tutkimusten mukaan alle nelikymppiset lihovat nopeimmin. Siihen asiaan pitää puuttua sekä ravitsemuksen keinoin että liikuntaa lisäämällä, Puska korostaa.

– Pyydän huomioimaan, etteivät kaikki ihmiset suinkaan reagoi kielteisesti edes isoon määrään hiilihydraatteja, Sundqvist huomauttaa. Me olemme niin yksilöllisiä. Suomen Lääkärilehdessä äskettäin käsitelty rasvamaksan lisääntynyt esiintyvyys on kuitenkin suuri huolen aihe, joka liittyy lihomiseen ja diabetekseen. Kakkostyypin diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja on valtavan kallista hoitaa. Kannattaa kääntää jok’ikinen kivi tilanteen helpottamiseksi. Yhden kiven alla odottaa löytymistä metabolisen oireyhtymän hoito vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, Sundqvist ennustaa.