**
Tätä kirjoitustani kommentoidaan kivasti. Kirjoitettu 30.4.2009, päivitetty 1.5.2009
Oletko täällä ensimmäistä kertaa?
Jos luet blogiani sen takia, että olet oivaltanut, että kannat terveyttäsi koko elämäsi ajan mukanasi, silloin olet oikeassa paikassa lukemassa ja pohtimassa asioita. Täällä etsitään näihin asioihin rehellisesti vastauksia. Vastaus löytyy mahdollisesti:
Huomioimalla muut.
Olkoot mietteesi blogini suhteen mitkä tahansa, yksi asia on varma. Tätä blogia tehdään täydestä sydämestä, tosissaan. Tarkoituksena on siis jakaa tietoa terveydestä, ravitsemuksesta ja liikunnasta omalla persoonallisella tavallani. Olen huomattavasti parempi puhuja kuin kirjoittaja, joten joudun suurien haasteiden eteen tässä blogissa. Esiintymislavalla, kuntoklubissa, messuilla, koulussa, yrityksissä, opistoilla, yliopistoissa jne. olen vahvoilla. Tarkoituksena on kirjoittaen ja puhuen löytää terveyden avaimet yhdessä lukijani ja kuuntelijani kanssa. Sinun vaikeutenasi ei ole blogin asiasisällön ymmärtäminen, vaan sen ymmärtäminen, mikä osa tästä informaatiosta on sovellettavissa sinun yksilölliseen tilanteeseesi. Se onkin sitten se vaikein asia…
Tervetuloa lukemaan blogiani! Pistä nettiosoite muistiin. Käy täällä joka päivä. Pyydä minua keikalle. Siellä olen parhaimmillani. Tämä blogi on vähän kömpelö väline. Aloita vaikkapa näistä kirjoituksistani, joita laskurini mukaan luetaan kaikkein eniten juuri tällä hetkellä:
Minä olen jäänyt kiinni tähän blogiin! Taisi olla viime loppukesästä, kun eksyin tänne eka kertaa. On kiva seurata keskustelua ja vierailla laatikon linkeissä; kielitaitoakin se pitää yllä varsinaisen asian lisäksi.
VastaaPoistaTämä blogi on vaikuttanut minun ja mieheni elämään paljon. Olemme muuttaneet ruokavaliotamme vähähiilihydraattiseen suuntaan, vuoden vaihteen jälkeen systemmaattisemmin. Mieheni on laihtunut 5 kiloa ja minä 3 kg. Se on tosi hyvin, kun meidän kummankin painoindeksi hipoo nyt 25:tä. Siis ei alun alkaenkaan ole ollut paljoa ylipainoa, jolloin vaakaviisarin saaminen alasuuntaan on yleensä sitäkin vaikeampaa. Käytämme voita ja kermaa luomurypsiöljyn lisäksi, ja syömme lihaa, kananmunia ja kasviksia - vihanneksia ja juureksia - hirveästi. Nyt hoksaan, että leivän syömisen minimoinnista seuraa sekin hyvä puoli, että ns. leikkeleitä (jotka lisäaineista rikkaita mutta ravintoaineista köyhiä!) ei kulu meillä enää juuri ollenkaan.
Niin että suosittelen muillekin perehtymistä tähän blogiin, jos on kiinnostunut ravinto- ja terveyskysymyksistä!
Tuula
Tuula, oli mukava lukea ruokavaliomuutoksestasi. Paluu terveysruoan pariin on varmastikin kannattava operaatio kaikin puolin.
VastaaPoistaMoni mainitsee hiilihydraattitietoisen tai vähähiilihydraattisen ruokavalion mukanaan tuoman keventyneen olon. Tämä on hiukan hämmentävää, sillä edelleenkin Suomessa pidetään tärkeämpänä korostaa perunan, pastan ja riisin tärkeyttä ruokavaliossamme. Sen sijaan varoitetaan, ettei saisi nauttia rasvaisia maitovalmisteita, täysrasvaisia lihavalmisteita ja runsaita proteiiniannoksia. En minä voi muuta kuin ihmetellä tilannetta ja toivoa, että yhä useampi tekee itsenäisiä kokeiluja siellä kotona. Paljon on toki hyvää virallisissa suosituksissa (vihannekset, marjat, kala, liikunta). Rasvakammoisuus pistää mietteliääksi.
Tsemppiä Tuula!
mr. Sundqvist on kunnon urheiluvalmentajan lailla saanut koukutettua melkoisen määrän lukijoita blogilleen. On pakko käydä säännöllisesti tarkistamassa kuinka korkeanpaikan leiri pärjää suhteessa perusleiriin.
VastaaPoistaTässä blogissa yritetään vaihtaa ihmisen ruokavaliota kissan ruokavalioon:
http://www.clinivet.fi/artikkelit/kissa_artikkelit/artikkeli_24.html
Ainoa huomioitava poikkeus ihmisen c-vitamiinimutaatio ja d-vitamiinin puutos pohjolassa.
Pidä sanomasi jatkossakin yksinkertaisena niin kaikki ymmärtävät sinua, myös höperöt.
VastaaPoistaMökkihöperö
Tuulalta pääpiirteittäin hyvä kommentti. Kiinnitin kuitenkin huomiota väitteeseen ettei leikkeleissä olisi ravintoaineita. En ole aivan samaa mieltä esim. kylmäsavustetun poronleikkeleen sinkki, rauta ja b12-vitamiini pitoisuudet ovat aivan ensiluokkaisen korkeat:
VastaaPoistahttp://www.fineli.fi/food.php?foodid=797&lang=fi
Ja kun syö vähemmän leipää, kuluu myös vähemmän leikkeleitä eli voi popsia myös hinnakasta poronleikkelettä.
Peruna, riisi, pasta ja leipä ovat surkeita ravintoaineiden lähteitä. Esim. ruisleipää mainostetaan ylivoimaisena kuidun lähteenä. Millä ihmeen perusteella ? Tässä parhaat kuidun lähteet finelistä ruoka-aineen massaan verrattuna:
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2168&fuclass=all&specdiet=none&items=100&from=top&portion=100g&lang=fi
Voittamaton ruisleipä sijalla 40 !
Suomen jalkapallomaajoukkue on Fifan rangking:issä yleensä noilla lukemilla. Sekin on siis VRN:n logiikalla voittamaton.
Jos suhteutamme kuidun määrän energiaan, joka on ylipainoiselle järkevämpi tapa valita itselleen sopivia ruoka-aineita, putoaa ruisleipä kuituvertailussa kaikkien kaalien, sipulien, marjojen, nauriin, porkkanan, lantun, juuresten (pl. peruna) ylipäätään alapuolelle.
Valitettavasti meillä ei ole suomenkielistä hakukonetta joka listaisi ruoka-aineita järjestykseen suojaravinteen määrä/energia. Sen sijaa amerikasta löytyy.
http://www.nutritiondata.com/tools/nutrient-search
Suojaravinteet voi suhteuttaa ko. ruoka-aineen energiamäärään. Ajatuksena siis se, ettei pienentynyt kalorimäärä saa vähentää suojaravinteiden saantia.
Vhh sisältää samaa energiamäärää kohden paljon enemmän suojaravinteita kuin VRN:n suosittelema 55 % energiasta hiilareina.
P.Reunamo lähetti linkin tosi mielenkiintoiseen Suvi Pohjola-Stenroosin kirjoittamaan artikkeliin kissan ravitsemuksesta.
VastaaPoistaReunamo on hienosäätänyt leiriajatteluani haastavalla tavalla. Täytyy miettiä miten tuo korkeanpaikan leiriajattelu sopisi minun tapaani kirjoittaa ykkös- ja kakkosleiristä.
Mökkihöperö voi ilman huolen häivää jatkossakin lukea kirjoituksiani: En osaa enää kirjoittaa monimutkaisesti.
VastaaPoistaSami Uusitalo on ihan oikeassa puhuessaan leikkeleiden ravintoaineiden puolesta. Hienoja käytännönläheisiä huomioita! Kiitos!
VastaaPoistaHaastampa Christerinkin mukaan pähkäilemään.
VastaaPoistaOlen vielä melko reippaasti ylipainoinen nuori naiseläjä, joka kasvattaa lokakuuksi keskivartaloaan. Yleinen asenne ja ilmapiiri neuvolan terveydenhoitajien ja ravitsemusterapeutin (joka jo ensimmäisellä käynnilläni tunnusti tietämättömyytensä vhh-ruokavalioista ja oli konsultoinut kollegoita)kohdalla on, että hiilihydraatteja pitäisi syödä ainakin 100g tai kehossa on liikaa (?) ketoaineita ja sikiö ei saa riittävästi ravintoaineita. Näin ainakin ymmärsin hänen sanomansa. Olen miettinyt pääni puhki ja "googlettanut sormeni verille", mutta suomeksi en löydä minkäänlaista viitettä, että se pitäisi paikkansa muuta kuin ketoasidoosin kautta.
Olisi kiva saada "kättä pidempää" tietämättömiä terveysalan auktoriteetteja vastaan, sillä tietämättömänkin terveydenhoitoalan ammattilaisen oletus tuntuu painavan enemmän kuin maallikon, jonka tiedot perustuvat luonnolllisesti vain yhden henkilön käsityksiin saamistaan tiedoista ja yhden ihmisen henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Ei tässä muuten mitään, mutta ennakkoluulot ja muut ovat potenssiin kymmenen verrattuna ei-raskaana olevan vhh-ruokavalioon ja se on välillä raskasta tämmöiselle hormonihirviölle. Mutta pääasia, että tiedän itse olevani oikeassa ja oikealla tiellä.
Aurinkoista kesän odotusta toivottaen ja jonkin laista artikkelia aiheesta toivoen,
vakkarilukija Golliwog
Kiitos haasteesta Golliwog! Mielenkiintoinen aihe tuo raskaus ja hiilihydraatit (+ syöminen yleensäkin). Hiilihydraattitietoisuudesta (nopeat hiilihydraatit vähemmälle, laadukkaat hiilihydraatit sopivalla tasolla) on taatusti hyötyä raskauden aikana sekä äidille että sikiölle. Pienempi määrä nopeasti sokeristuvia hiilihydraatteja johtaa vähäisempään määrään maksan kautta tuotettuja triglyseridejä. Tällaisesta ilmiöstä löytyy tutkittua tietoa. Sikiön aivojen kehittymiselle (+ yleiselle hyvivoinnille) on ensiarvoisen tärkeää nauttia tasapainoisesti, monipuolisesti ja riittävästi ravintorasvoja.
VastaaPoistaRaskausaikaan en ole suosittelemassa ketogeenistä ruokavaliota (20-75 g hiilihydraatteja päivässä). Siitä on aivan liian vähän tutkittua tietoa olemassa. En myöskään pyytäisi äitiä laihduttamaan raskauden aikana. Sallittakoon tässä positiivinen (rakentava) energiatase. Antaa vain kohtuullisten raskauskilojen tulla ja painonhallintavaihe sitten päälle vaikkapa imetyksen loppuvaiheessa. Se voisi toteutua esim. lisääntyneenä liikuntana ja laadukkaana perusruokailuna.
Tässä näitä päällimmäisiä ajatuksia. Mielenkiintoinen aihe! Otetaan käsittelyyn!