Laihtua voi monella eri tavalla

**

Kirjoitettu 26.2.2009, lisäys tekstiin tehty 27.2.2009 ja 28.5.2009.

Tutustuttuani teidän arvokkaisiin ja rohkeisiin kommentteihin (KIITOS!) uskallan pohtia tätä alla esiteltyä tutkimusta hieman vapaammin. Olen myös lukenut uudemman kerran tuon tutkimuksen. Siitä enemmän tietoa tässä uusimmassa päivityksessä. 

Ravitsemuskeskustelun ilmapiiri on muuttumassa Suomessa. Siihen on saattanut vaikuttaa omalta osaltaan Suomen Akatemiassa 9.2.2009 järjestetty keskustelutilaisuus ja lukuisten paikalla olleiden toimittajien arviot ja kirjoitukset keskustelujen annista. Tilaisuudessa esiintyivät vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat ja kannattavat yhdessä maamme johtavien ravitsemusasiantuntijoiden kanssa. Keskusteluun valikoitui juuri sopiva kokoonpano.

Nyt tässä yhden totuuden maassa voi avoimemmin pohtia miksi tässä laajassa ruokavaliotutkimuksessa ei ollut yhtään todella vähähiilihydraattista vaihtoehtoa. En ole nähnyt tämänsuuntaista arviota vielä, mutta olisikohan syynä vähähiilihydraattisen vaihtoehdon poissaoloon se, että tässä tutkimuksessa lähtökohtana oli nimenomaan runsashiilihydraattisten ruokavalioiden laihdutusvaikutuksen pohdinta. Tulokseksi saatiin, että runsaasti hiilihydraatteja nauttimalla voi toki laihtua jos on sinnikäs! 

Aikaansa seuraava ruotsalaislääkäri Andreas "kostdoktorn" Eenfeldt on tänään (27.2.2009) myös kirjoittanut vääristyneestä tutkimusasetelmasta ja lisäksi hän on raivostunut kuultuaan Ruotsin TV:n ajankohtaisohjelman aiheesta.

Me tarvitsemme ihan erilaisen tutkimusasetelman jos aiomme selvittää laihtuuko vähähiilihydraattisella Atkinsin tyyppisellä ruokavaliolla yhtä hyvin vaiko vielä paremmin. Tutkijoilla täällä Suomessakin pitäisi olla rohkeutta toteuttaa seuraavanlainen koeasetelma:

Ryhmä 1. Laihduttaa ravitsemusterapeutin ja lääkärin ohjauksessa kahden vuoden ajan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeilla.

Ryhmä 2. Laihduttaa Atkinsin ruokavalion avulla lääkärin (esimerkiksi ortopedi Antti Heikkilä) ja asiaan vihkiytyneen ravitsemusterapeutin ohjauksessa kahden vuoden ajan.

On tulos sitten mikä tahansa, niin saataisiin selvyys onko tuo Atkinsin ruokavalio (Hys hys -ruokavalio) niin hyvä kun väitetään esim. karppaajapiireissä. Tämä asetelma sopisi erinomaisesti väitöskirjaprojektin yhteydessä toteutettavaksi hankkeeksi. Tutkimusasetelma ei ole mielestäni millään tavalla epärealistinen. Lisäksi saisimme ehkä vastauksia monia tutkijoita askarruttavaan kysymykseen: Voiko Atkinsin ruokavalion toteuttaa kahden vuoden ajan kyllästymättä "yksipuoliseen" ruokavalioon, jossa syödään niin paljon rasvaa koko ajan? Saako sillä ruokavaliolla tyydytettyä suojaravintoaineiden saannin ja mitä tapahtuu veren rasvaprofiilille?

Pistetäänkö töpinäksi professori Matti Uusitupa? Onko sinulla väitöskirjaprojektiaan käynnistävää ravitsemustutkijaa tarjolla?

Suomessa käynnistyy Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kesäkuussa 2009 fysioterapiaa opiskelevien Heikki Laatikaisen ja Johanna Joutsenen toimesta pienimuotoinen tutkimus vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksesta laihtumiseen, vointiin, mielekkyyteen, nälänhallintaan, terveyteen jne. Olen luvannut toimia opinnäytetyön yhteyshenkilönä ja asiantuntijana.

     

Äskettäin (26.2.2009) ilmestyneessä New England Journal of Medicine lääkärilehdessä on tutkittu erilaisia laihdutusruokavalioita kahden vuoden ajan. Arvostettu ja tunnettu tutkijajoukko päätyy tällaiseen johtopäätökseen: Yhdelläkään laihdutusdieetin kannattajalla ei ole syytä röyhistellä rintaansa. Laihtua voi millä dieetillä tahansa. Tärkeintä on ammattimainen lähestymistapa, dieetin oikeaoppinen noudattaminen ja sinnikkyys. Dieetistä täytyy pitää kiinni riittävän pitkään. Kannattaa liikkua paljon.

Tutkimus pyrki siis löytämään vastauksen kiihkeänä vellovaan dieettisotaan. Yli 800 ylipainoista tai lihavaa amerikkalaista seurattiin kahden vuoden ajan. Käytössä oli neljä eri laihdutusdieettiä. Kaksi dieettiä, joissa syötiin paljon rasvaa ja rajoitettiin hiilihydraattien saantia. Kaksi dieettiä, joissa vähennettin rasvan saantia ja syötiin enemmän hiilihydraatteja. Dieeteissä pyrittiin noin 750 kilokalorin energiavajeeseen viikossa. Kaikki osallistujat saivat ammattiapua ja heitä kehotettiin harrastamaan liikuntaa 90 minuuttia viikossa (tosi vähän!).

Puolen vuoden kuluessa dieetin aloittamisesta oli keskimäärin menetetty 6 kiloa eri dieettiryhmissä. Ryhmien välillä ei ollut mitään eroa. Vuoden kuluttua lähes kaikki olivat saaneet todeta kilojen hiipineen takaisin. Niinpä kahden vuoden kuluttua saatiin hyvin vaatimaton 3-4 kilon laihdutustulos. Vain 15 prosenttia laihduttajista oli laihtunut 10 prosentin verran (esim. 100 kiloa painava oli laihtunut 10 kiloa) ja älyttömän harva (4 %) oli laihtunut enemmän kuin 20 kiloa.

Parhaiten onnistuivat ne laihduttajat, jotka osallistuivat säännöllisiin ryhmätapaamisiin. Tutkijat saivat esiin 0,2 kilon laihdutusvaikutuksen jokaista tapaamiskertaa kohti. Ryhmässä kannattaa siis laihduttaa.

Tutkijoiden mukaan salaisuus ei siis löydy vähentyneistä hiilihydraateista, rasvoista tai proteiineista. Salaisuus löytyy vähentyneestä ruoan mukana saadusta energiasta. Dieettien epäonnistumisena tätä on pitkälti pidettävä. Suosittujen dieettikirjojen ja internetin keskustelukanavien ylläpitämä ajatus energiaravintoaineiden keskinäisten suhteiden tärkeydestä, lepää aika hataralla pohjalla. Esimerkiksi vähähiilihydraattiset ruokavaliot, joissa syödään virallisia suosituksia huomattavasti enemmän rasvaa ja proteiinia, ovat saavuttaneet suuren suosion. Tärkeämmäksi kriteeriksi laihdutustuloksen pysyvyyden suhteen näyttäisi jäävän se miten laihduttaja pystyy ylläpitämään kalorivajetta riittävän pitkään ja laihdutustuloksen saavutettuaan motivoituu jatkamaan valitsemallaan tiellä. Monilla erityyppisillä dieettiratkaisuilla laihdutus onnistuu. Laihdutustuloksen pysyvyys jää suurimmaksi ongelmaksi.

 
Tutkijat pitävät hyvänä sitä asiaa, että vähärasvaisuuden mantra saa rinnalleen muita ratkaisumalleja, kuten näitä vähähiilihydraattisiakin virityksiä. Sillä kyllä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihtuu, se on tutkijoiden mielipide. Tämän seikan kieltäminen on sulaa hulluutta.

Monia laihdutustutkimuksia leimaa lyhytaikaisuus. Yli vuoden kestäviä tutkimuksia on todella vähän. Tässä referoitavana olevassa tutkimuksessa ylipainoiset koehenkilöt noudattivat dieettiään 2 vuotta. He saivat monipuolista, yksilöllistä ja riittävää tukea koko laihdutuskauden ajaksi.

Laihtuminen johti parempiin veriarvoihin. Mielenkiintoista oli havaita, että hiilihydraattien rajoitus paransi (lisäsi) hyvää HDL-kolesterolia ja rasvojen saantia rajoittavat dieetit paransivat (laskivat) pahaa LDL-kolesterolia. Kaikilla laihduttajilla insuliiniarvot paranivat, paitsi niillä laihduttajilla, jotka söivät paljon hiilihydraatteja. Korkeana pysyttelevä insuliini on diabeteksen riskitekijä. Tulkitsen tämän sillä tavalla, että hiilihydraattien rajoitukselle on näyttöä myös tämän tutkimuksen pohjalta.

Tyly juttu: Laihduta millä dieetillä tahansa ja varaudu vaatimattomiin tuloksiin.

Ainoat varmat asiat: Laihtua voi vain jos vähentää energiansaantiaan ja harrastaa enemmän liikuntaa.

Yksilötasolla voidaan varmasti saavuttaa parempiakin tuloksia. Tärkeää on valita sellainen laihdutusdieetti, jolla voi olla lopun elämäänsä. Hiilihydraattitietoisuus on suuri etu. Rasvoilla ei pidä läträillä ja liian kevyesti (rasvattomasti) elämisellä ei saavuteta minkäänlaisia hyötyjä. 

Olisikohan syytä syödä ruokaa sillä tavalla, että nälkä pysyy hyvin loitolla (täysjyvää, kananmunia, lihaa, luonnollisia rasvoja), välttää makeita välipaloja, liikkuu paljon ja varautuu siihen, että laihdutus on koko elämää käsittävä projekti?

Mitä mieltä olet?