Orgasmirasvan ylistystä

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti! Jo 77 mielipidettä lauottu. Laukaise sinäkin terävä kommenttisi! Sain aiheen nostaa tämän kirjoituksen uudestaan esille tuoreen kommentin takia. LUE!

Alunperin kirjoitettu 20.4.2007. Päivitetty viimeksi 18.5.2009.

Entten tentten teelikamentten... herkkäkorvaisimmat saattoivat kuulla aamukahdeksalta. Minulla oli nimittäin samalle ajankohdalle kalenteriin merkitty kolme tapahtumaa. Arvuuttelin lastenlorua tapaillen mihin lähtisin. Menisinkö Tampereelle, Helsinkiin vai tyytyisinkö Turkuun? Arpa osui Turun kohdalle. Olen siitä todella iloinen, sillä se tarkoitti, että kävin kuuntelemassa Turun Yliopiston Biokemian laitoksella Saska Tuomasjukan väitöskirjaa aterianjälkeisestä veren rasvaprofiilista (Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia).

Joskus kirjoitusteni sanomaa pidetään epäselvänä. Epäillään tarkoitusperiäni ja arvuutellaan kenen tekstiä minä nyt taas lainaan. Tässä kirjoituksessani ei ole mitään epäselvää (kunnes joku kommentillaan luo tähän epäselvyyttä!). Jok'ikinen näppäinpainallus on omalta näppäimistöltäni. Sanojen inspiraatiolähteenä on toki toiminut yllämainittu erinomainen väitöstilaisuus. Termiin orgasmirasva olin törmännyt ennen tätä tilaisuutta jossakin yhteydessä jota en enää tarkkaan muista ja sitä termiä ei käytetty väitöstilaisuudessa. Herkimmät tiukkapipot saavat toki loukkaantua termistä. Loukkaantukaa sitten mokomat, mutta lukekaa kuitenkin juttuni loppuun asti, sillä siinä voi olla terveellisemmän elämän alku. Orgasmirasva on tietenkin se tyydyttynyt rasva. Se kova eläinperäinen rasva, jota on mm. voissa. Voista olen kirjoittanut ennenkin ylistävään sävyyn. Sitä tulee lisää tässä kirjoituksessa.

Harvoin kuulee väitöstilaisuuksissa niin kypsiä ajatuksia kuin tänä "entten tentten teelikamentten" -päivänä. Niitä ajatuksia tuon tässä kirjoituksessani nyt esille. Suosittelen, että luette muitten lehtien välittämiä uutisia tästä tilaisuudesta. Saatte sillä tavalla mahdollisesti tasapainoisemman kuvan siitä mitä rasvaisia juttuja tilaisuudessa esitettiin. Missään nimessä tekstiäni ei pidä pistää väittelijä Tuomasjukan painolastiksi. Kyseessä on oma tulkintani tilaisuuden merkittävästä tieteellisestä annista. Väittelijä Tuomasjukka on erinomainen esimerkki suomalaisesta modernista tutkijakoulutuksesta. Tässä meillä on sanavalmis tutkija, joka nuoresta iästään huolimatta osoittaa suurta perehtyneisyyttä rasvojen aineenvaihduntaan. Väitöstilaisuus käytiin "hissun kissun vaapulavissun" -hengessä ja pääosin englanninkielellä koska väittelijä oli Englannista, professori Tom Sanders, King's College London.

Erinomaisen viihdyttävä ja asiapitoinen väitöstilaisuus johti muutamaan tärkeään julkilausumaan:

1. Kansanterveyslaitoksen rasvalinjaus on virheellinen ja pitää korjata joko laitoksen kautta tulevalla rehellisellä linjanmuutoksella tai sitten niin, että Suomen kodeissa tehdään päinvastoin kuin Kansanterveyslaitos neuvoo.
2. Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suosittelema ruokavalio sopii erinomaisen hyvin huippu-urheilijoille, mutta tavattoman huonosti tosi vähän liikkuvalle Suomen valtaväestölle!
3. Insuliini on vihollinen numero yksi tässä näytelmässä, sillä paremmin tunnetun hiilihydraattiaineenvaihdunnan säätelyn lisäksi insuliini vaikuttaa suuresti myös veren rasvaprofiiliin.
4. Insuliini lisää rasvan valmistusta maksasta ja rasva poistuu hitaammin verestä. Tällä on yhtymäkohtia valtimonkovetustautiin sillä tavalla, että riski kolesterolin kertymisestä verensuonen seinämiin nousee jos samanaikaisesti nautitaan paljon hiilihydraatteja ja rasvaa. Jommasta kummasta pitää luopua, molempia ei voi syödä tolkuttomasta samanaikaisesti. Jos ei ole huippu-urheilija!
   
5. Syömällä runsaasti hiilihydraattia (55-60%) kuten Kansanterveyslaitos suosittelee, aterian jälkeinen vähäinenkin rasva (25-30%), varsinkin "vääristä" lähteistä (yksinkertaiset tyydyttymättömät rasvahapot), nousee hyvin nopeasti huippuarvoonsa ja pysyy kauan korkeana.
6. Ratkaisu tähän visaiseen pulmaan löytyy tästä mieltä kiihottavasta ajatuksesta: Tehdään kaikista suomalaisista huippu-urheilijoita, jotka harjoittelevat päivittäin 3-6 tuntia. Ravitsemussuositukset tähän löytyvät Kansanterveyslaitoksen sivuilta ja liikuntasuosituksia jakaa esimerkiksi Suomen Urheiluopisto Vierumäellä.
   
7. Todennäköisesti helpommin toteutettava ratkaisu meille vähäisempään liikuntapanokseen tottuneille suomalaisille, on vähentää hiilihydraattikuormaa esimerkiksi syömällä enemmän matalaglykeemisiä hiilihydraatteja ja hiilihydraattien kokonaismäärää vähentämällä esimerkiksi reippaasti alle 50 prosentin samalla kun nautimme enemmän niitä hekumallisen ihania tyydyttyneitä eläinrasvoja.
8. Tyydyttyneet eläinrasvat (esimerkiksi meijerivoi) laskevat veren rasvojen huippuarvoja ja pitävät veren rasvan pitempään tasaisen matalana.
9. Ratkaisu on siis hyvin yksinkertainen: Nauttikaa tasapuolisesti sekä eläimistä että kasveista saatavia rasvoja ja jättäkää hyvin vähälle ne korkeaglykeemiset hiilihydraatit. Tarkoittaa siis, että sen ruisleivän päälle sivellään ohut kerros voita ja paksu siivu parasta mahdollista emmentaljuustoa, syödään reilusti eläinlihaa rasvoineen kaikkineen ja muistetaan ne tärkeät kalapäivät viikossa. Salaatin päälle pirskotetaan vähän kylmäpuristettua rypsiöljyä. Ikinä ei enää paisteta mitään ruokaa muuta kuin voissa. Peruna, valkoinen riisi ja pasta jätetään vähemmälle. Ehkä olisi parasta myydä perunaa, pastaa ja valkoista riisiä urheiluosastolla niin ruoka-aineet kohtaavat oikean käyttäjäryhmänsä.
   
10. Jos jatketaan rakettibensiinin nauttimista (korkeaglykeemisiä hiilihydraatteja runsain määrin) ja jarrutamme elimistömme kierroksia väärillä rasvoilla, elimistömme sanoo lopulta RÄKS (väittelijän käyttämä termi!)
    
11. Yhtä tärkeä terveysmittari kuin glykeeminen indeksi, voi olla lipeeminen indeksi (olen epävarma onko tällainen termi olemassa!). Lipeemisellä indeksillä tarkoitan sellaista rasvaa joka hitaasti ja välttäen huippuarvoja nostaa veren rasvaprofiilia. Matalalipeeminen rasva on kova tyydyttynyt eläinrasva ja korkealipeeminen rasva on juokseva tyydyttymätön kasvirasva.
12. On tärkeämpää mitata paastonaikaisia veren triglyseridejä kuin veren kolesterolitasoa. Korkea triglyseriditaso on haitallisempi sydänterveydelle kuin korkea kolesteroli.
13. Kolesterolitasoja mitataan sen takia, että lääketeollisuudella on myydä korkeaan veren kolsterolitasoon tehokkaita lääkkeitä, eli statiineja.
    
14. Veren triglyseridejä laskeaksemme meidän ei tarvitse käydä pilleripurkilla. Riittää kun vältämme altistumista liian voimakkaasti hiilihydraateille tai ryhdymme harjoittelemaan kuin huippu-urheilijat. Rohkaiskaa lääketeollisuutta innostumaan myös näistä veren triglyserideistä.
15. Veren triglyseridit liittyvät ennen kaikkea lihavuuteen.
16. Yksi mahdollinen ratkaisu lihavuuteen voi olla välipalojen jättäminen kokonaan pois, eli syödään vain aamiainen, lounas ja illallinen. Väljempi ateriarytmi tietäisi ankeita aikoja elintarviketeollisuudelle ja ruokakaupoille. Panostus oikean ruoan syömiseen voi kuitenkin olla tärkeämpää kuin jonkin herkästi lihottavan välipalakulttuurin ylläpitäminen.
17. Tärkeää on jakaa päivän rasvamäärä tasaisemmin päivän mittaan. Ei siinä ole mitään järkeä jos päivän rasvakuorma täyttyy jo aamupalalla. Säästä niitä rasvoja myös lounaalle ja illalliselle.
18. On tärkeämpää, että rasva jonottaa jääkaapissa kuin verisuonissa. Älä siis syö jatkuvasti sokeria ja rasvaa sisältäviä välipaloja!
19. Ihminen on rakennettu käyttämään sekä rasvoja että hiilihydraattia energialähteinä. Rasvojen sulkeminen pois ja hiilihydraattien ylikorostunut asema, vie elimistömme epätasapainoon.

Kiitos Saska inspiroivista hetkistä! Eelin keelin klot, ajatuksia sain, pium paum, nyt minä lähden tästä pelistä pois!

Veteraaniurheilu pitää kunnossa

***

Ystäväni kilpakentiltä ja tieteen parista, professori Harri Suominen, on näköjään ollut haastateltavana Suomen Lääkärilehdessä 18.5.2009. Lukekaa tarkkaan mitä Suominen sanoo!

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa, mutta mitä aikaisemmin aloittaa aktiivisen liikkumisen, sitä enemmän syntyy myönteisiä terveysvaikutuksia.Terveydenhuollon pitäisi poistaa turhia pelkoja ja ennakkoluuloja ikääntyvien liikunnasta, sillä varsin iäkkäätkin voivat harrastaa säännöllisesti monia liikuntalajeja.

– Peruskuntoa ylläpitävän liikunnan, esimerkiksi kävelyn ja uinnin, lisäksi kannattaa harjoitella kuntosalilla, jotta lihaksiin saa voimaa. Kuntosaliharjoittelussa pitää käyttää tarpeeksi suuria vastuksia, että tulee tuloksia, kehottaa Harri Suominen.

Voimaharjoittelu voi ehkäistä kaatumisia, koska tasapainoa pystyy pitämään parhaiten yllä silloin, kun lihasten kunto on hyvä. Veteraaniurheilijoista nähdään, mihin vanhenevan ihmisen fyysinen suorituskyky yltää parhaimmillaan. 

Jyväskylän yliopistossa on tutkittu äskettäin 40–85-vuotiaita pikajuoksijoita, jotka ovat urheilleet säännöllisesti nuoruudestaan lähtien.

– Iäkkäiden pikajuoksijoiden lihassolujen koko oli yhtä suuri kuin nuorten liikuntaa harrastamattomien. Lihassolujen poikkipinta-alahan vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti lihas tuottaa voimaa. Nopeiden lihassolujen poikkipinta-ala pienenee vanhetessa, kertoo Suominen.

Kun tutkimuksessa verrattiin veteraaniurheilijoiden ja nuorten liikuntaa harrastamattomien sääriluita, havaittiin, että iäkkäillä urheilijoilla oli yhtä suuri luumassa ja paksu luun kuorikerros kuin nuorilla. Veteraaniurheilijoilla oli muuta väestöä vähemmän kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja. Heillä ei ollut myöskään vakavia liikuntavammoja.

– Terveimmät henkilöt valikoituvat urheilijoiksi, mutta liikunta on myös selvästi terveyttä ylläpitävä tekijä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kestävyyslajien harrastajien eliniän odote on pitempi kuin muun väestön, Suominen mainitsee.

Iäkkäiden pikajuoksijoiden tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, voiko valmiiksi hyväkuntoinen veteraaniurheilija vielä parantaa suorituskykyään. Urheilijat satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista yksi jatkoi omaa harjoitteluaan ja toiselle laadittiin tehokas harjoitteluohjelma.

– Tulosten mukaan maksimi- ja nopeusvoimaa kehittävän harjoittelun liittäminen juoksuharjoitteluun lisäsi vielä entisestään lihasten voimantuoton tehoa ja nopeiden lihassolujen kokoa sekä sääriluun kuorikerroksen paksuutta, sanoo Harri Suominen.

Hiilihydraattitietoisuudesta puhutaan erittäin paljon

**

Tätä kirjoitusta (ilmestynyt 14.5.2009) kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti myös 15.5.2009

Minun mielestäni suomalainen ravitsemuskeskustelu on muuttunut avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi. Media käsittelee nykyään yhä useammin niitä etuja joita on löydettävissä kun vähennetään puhtaan sokerin ja suojaravinneköyhien valkoisten viljavalmisteiden ja tärkkelystuotteiden kulutusta.

Ehkä syynä on Suomen Akatemian suuri Hiilihydraattikeskustelu 9.2.2009. Paikalla olleet lukuisat toimittajat ovat jatkaneet aiheen käsittelyä alkuun päästyään.

Parin viikon päästä (1.6.2009) teidän kannattaa käydä apteekissa. Jaossa on Terveydeksi -lehden kesänumero. Jännän kuvituksen lisäksi teitä odottaa jänniä ajatuksia tuova lukuelämys Suomen suurimmassa terveysaikakausilehdessä (1,2 miljoonaa lukijaa). Tässä joitakin maistiaisia lehden pääjutusta:

Hiilihydraatit kuriin?

Lihavuus, sydäntaudit ja diabetes yleistyvät. Ravitsemustieteilijä Christer Sundqvist uskoo, että hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta auttaa näihin ongelmiin, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puskan mukaan tämä ei ole ratkaisu.

Puskan mielestä hiilihydraattien saantia on turha laskea pikkutarkasti. Hän korostaa, että terveellisen ruokavalion voi koota monella tavalla.

– Perusohjeet ovat hyvin tiedossa: kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa kannattaa käyttää niukasti ja sen sijaan suosia kasviöljyjä. Suolaa ja sokeria niukasti, erilaisia kasviksia ja vihanneksia monipuolisesti. Siinä ne lähtökohdat ovat.

Christer Sundqvist on osittain eri mieltä. Hänkin pitää tärkeänä, että päivittäin nautitaan puolisen kiloa hedelmiä, marjoja ja erilaisia kasviksia.

– Mutta lisäksi voi syödä proteiinipitoista ja rasvaista ruokaa niin paljon kuin oma maku sallii ja ruoanlaitto vaatii. Meidän pitää sallia luontaiset proteiini- ja rasvalähteet maukkaassa muodossa. Vain siten pitkäaikainen kylläisyys aterian jälkeen säilyy.

– Sotien jälkeen tyydyttyneen eli kovan rasvan ja sokerin kulutus nousi valtavasti, sanoo Puska. 

Pohjoiskarjalainen metsuri saattoi vetää päivän aikana leivän päälle varttikilon voita. Kaupoissa ei edes ollut myynnissä margariineja tai kasviöljyjä.

Sotia edeltänyt pohjoiskarjalainen ruokavalio sen sijaan oli Puskan mukaan aika terveellinen: runsaasti kalaa, ruisleipää ja puuroa, juomaksi vettä, sokeria ei juuri ollenkaan.

– Sota-ajan niukkuus vaihtui toiseen ääripäähän: alettiin syödä joka päivä samalla lailla kuin ennen syötiin juhlapäivinä.

Sundqvist katsoo, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruoka – esimerkiksi vaalea leipä, peruna ja riisi – pitää huonosti nälän loitolla.

– Jos syömme vaikka lounaalla runsaasti perunaa, meillä on parin kolmen tunnin kuluttua aivan pohjaton näläntunne. Ja sitten täytyy ottaa välipalaa. Pitäisikin syödä ruokia, jotka pitävät nälän mahdollisimman pitkään poissa. Vain näin voidaan lihominen saada hallintaan.

Sundqvist jatkaa ajatusta huomauttaen, että kevyttuotteet ovat erityisen petollisia: niitä syödään helposti tuplaten. Silti vähän ajan päästä on uudelleen nälkä. Tämä voi hämärtää ihmisen luontaista tajua, milloin hän on nälkäinen ja milloin kylläinen.

– Jos syötäisiin enemmän proteiinia ja rasvaa, nälkä pysyisi paremmin kurissa. Minulle oli joitakin vuosia sitten suuri yllätys, kun tapasin ihmisiä, jotka olivat korvanneet hiilihydraatit vihanneksilla, rasvaisilla pihveillä ja täysmaidolla. He käyttivät surutta voita ja silti laihtuivat, ja veren rasva-arvot pysyivät keskimäärin hyvinä.

Sundqvist myöntää, että tällaiset havainnot sotivat kaikkea sitä vastaan, mitä hän oli ravitsemustieteestä oppinut. 

Puska huomauttaa, että raskaan ruokavalion pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ei ole tutkimustietoa. Hän ei sinänsä epäile, ettei liha-rasva-dieetilläkin voisi laihtua.

– On selvää, että monet eri ruokavaliot voivat laihduttaa. Eri asia on, ovatko ne terveellisiä. Olennaista on saadun ja kulutetun energian määrä. Jos hiilihydraatit jättää pois, energiansaanti tietenkin vähenee. Leivän syönnin vähentäminen pienentää samalla rasvan käyttöä.  

Sundqvistin mielestä Välimeren ruokavalio voisi olla hyvä lähtökohta terveelliselle suomalaiselle ruokavaliolle. Puska kannattaa ajatusta etenkin siksi, että tässä ruokavaliossa vihannesten ja kasvisten osuus on suuri.

– Kuidut ovat tärkeä terveyden lähde, ja Suomessa niitä saadaan edelleen liian vähän. Kokojyvätuotteet, hedelmät, vihannekset ja marjat sisältävät niitä runsaasti.

Sundqvist ei suosittele kokojyväleivän jättämistä pois, koska se on luontainen ravintokuidun lähde. Hän kuitenkin ehdottaa, että sitä syötäisiin lähinnä aamulla, koska näin saatu energia tulee aamupäivän tunteina käyttöön eikä varastoidu.

Sundqvistin mielestä Suomeen tarvittaisiin uusi, erillinen ravintosuositus, jonka aiheena olisi vähähiilihydraattinen ruokavalio, VHH. Se voisi tulla osaksi ravitsemusterapeuttien koulutusta.

– Vähän samaan tapaan kuin keliaakikoille ja laktoosi-intoleranssia poteville on omat suosituksensa. Siten työpaikoilla, kouluissa, vanhainkodeissa ja muissa joukkoruokailuissa olisi aina myös vähähiilihydraattinen vaihtoehto.

Puska ei tyrmää ajatusta, mutta korostaa, että suositusten pitää pohjautua luotettavaan tutkimustietoon.

– Ravitsemuksen perusasiat eivät muutu miksikään. Sen sijaan elintavat ovat muuttuneet. Tutkimusten mukaan alle nelikymppiset lihovat nopeimmin. Siihen asiaan pitää puuttua sekä ravitsemuksen keinoin että liikuntaa lisäämällä, Puska korostaa.

– Pyydän huomioimaan, etteivät kaikki ihmiset suinkaan reagoi kielteisesti edes isoon määrään hiilihydraatteja, Sundqvist huomauttaa. Me olemme niin yksilöllisiä. Suomen Lääkärilehdessä äskettäin käsitelty rasvamaksan lisääntynyt esiintyvyys on kuitenkin suuri huolen aihe, joka liittyy lihomiseen ja diabetekseen. Kakkostyypin diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja on valtavan kallista hoitaa. Kannattaa kääntää jok’ikinen kivi tilanteen helpottamiseksi. Yhden kiven alla odottaa löytymistä metabolisen oireyhtymän hoito vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, Sundqvist ennustaa.

Kauhea juttu - älä lue!

###

Tämä on niin kauhea juttu, että olisi ehkä parasta jos jätät sen lukematta! Vain uteliaimmat ja rohkeimmat saavat ylittää viivan ja lukea härskin lääkärijutun Tanskan maalta. Olen varoittanut. Juttu on kauhea.

---tämä on varoitusviiva --------- ylitä viiva silmilläsi omalla riskillä -----------!

Dagens Medicin -lehti kirjoittaa tapauksesta, jossa lääkäri kuuli yhden kriittisen sanan väärin puhelimessa ja aiheutti sen myötä mahdollisesti potilaan kuoleman.

Miespotilas soitti ensihoitoon. Puhelimeen vastasi lääkäri. Mies kertoi sairastavansa hemofiliaa (verenvuototautia). Mitä hänen pitäisi tehdä kun hän kapakassa sai olutlasin päähänsä? Lääkäri oli käskenyt miestä menemään kotiin. Päätökseen on ilmeisesti vaikuttanut se seikka, että lääkäri on kuullut sanan homofilia (rakastaa samaa sukupuolta olevaa).

- Homofiliaan et tarvitse hoitoa, väitetään lääkärin sanoneen.

Ikäväksi tämä tapaus muuttuu sen takia kun tämän heikkokuuloisen lääkärin kotiin komentama miespotilas on kuollut. Kotonaan. Ilmeisesti aivoverenvuotoon.

Kauhea tarina. Asiaa tutkitaan.

Virkistäkää päiväänne muutamalla lääkärivideolla:

Kummeli: Potilas Saarinen (YLE Areena)   

Läkare hörde fel – patient dog

2009-05-15Mannen sökte akutvård och informerade om att han led av hemofili, blödarsjuka. Men läkaren hörde ”homofili” och skickade hem honom.

Händelsen utspelade sig i lördags i Köpenhamn, då en 25-årig norrman fick ett ölglas i huvudet på krogen, rapporterar tidningen Metro.

Mannen hade bara en bula, men på grund av sin sjukdom var han rädd att han fått en inre blödning.

Men på akutmottagningen förstod inte personalen mannen när han uppgav att han hade blödarsjuka.

– Då sade han att han led av hemofili. Han fick svaret ”homofili behöver du ingen behandling för” och att han skulle åka hem, säger mannens mamma till norska tidningen Aftenposten.

Mannen hittades senare död. Dansk polis har bekräftat att dödsorsaken var hjärnblödning och att man misstänker att den förorsakades av slaget med ölglaset.

Att mannen skickades hem från sjukhuset är också klarlagt, men sjukhusledningen har inte velat kommentera händelsen. Sundhedsstyrelsen, den danska Socialstyrelsen, ska nu utreda det inträffade.

Manuel Uribe jatkaa laihdutustaan

***

Kirjoitettu 27.10.2008, päivitys tehty 14.5.2009

Kirjoitin aiemmin Zone -dieetin avulla laihduttaneesta meksikolaisesta Manuel Uribesta. Miten Uriben projekti etenee?

Laihdutus on edennyt suotuisasti. Guinnessin ennätysten kirjaan on lähetetty heinäkuussa 2008 varmistettu tieto, että hän on maapallolla eniten laihduttanut ihminen. Hän on laihduttanut vajaan neljän vuoden aikana 360 kiloa ja laihtuminen jatkuu. Aikanaan saamme tämän kirjan uusista painoksista lukea mestarilaihduttaja Uribesta. Lisäksi hän on lehtitietojen mukaan mennyt naimisiin eilen (26.10.2008) pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Toivottavasti vaimo ei tee liian maistuvaa ruokaa! Hän haaveilee kykenevänsä eräänä päivänä kävelemään omin jaloin. Katso video.

Missään nimessä en houkuttele ketään seuraavanlaisen painonkehityksen pariin:

Syntymäpaino: 2.7 kg

19-vuotiaana: 121.5 kg

23-vuotiaana: 127 kg

25-vuotiaana: 184 kg

30-vuotiaana: 248 kg

31-vuotiaana: 160 kg (rasvaa leikattiin pois noin 89 kg!)

34-vuotiaana: 502 kg (melkoinen katastrofi kun kolmessa vuodessa paino nousee yli 340 kg!)

35-vuotiaana: 552 kg (rasvaa leikattiin pois 72 kg!)

41-vuotiaana: 597 kg (alkaa tiukka ruokavalio-ohjelma ja paino laskee lukemiin 552 kg)

42-vuotiaana: 381 kg

43-vuotiaana: 369 kg

Tavoitepaino: 120 kg

Lähteet: Wikipedia ja muutama ulkomainen lehtiartikkeli 

Rasvat pois värinäkoneella?

#

Reutersin uutistoimisto lähetti minulle tietoa koneesta, jolla vyötärörasva karisee pois värinän avulla.  Ensivaikutelma jää vähän TV-shopmaisen epäileväiseksi. Tutustun tilanteeseen ja kerron sitten lisää.

Naapuripalstalla voitte jo väristä (Verkkoklinikka, 13.5.2009), minä värisen sitten mahdollisesti vähän myöhemmin:

Vaarallinen rasva lähtee värinäharjoittelulla

13.05.2009

 

Kuntosaleilla yleistyvät värisevät harjoitusalustat voivat olla avuksi varsinkin viskeraalisen rasvan poistamisessa, kertoo Reuters Health -verkkojulkaisu. Viskeraalinen rasva kertyy sisäelinten ympärille ja liittyy tyypin 2 diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen ja sydäntauteihin.

Mikä värinäharjoittelu?

 

Värinäharjoittelu tarkoittaa esimerkiksi kyykkyjen, pohjenostojen, punnerrusten ja vatsalihasliikkeiden tekemistä kevyesti värähtelevän alustan päällä. Värinä välittyy koko kehoon ja saa lihakset supistelemaan nopeasti, mikä auttaa kasvattamaan lihasmassaa. Luonnollisestikin rasittava liikunta kuluttaa energiaa. Lihasten voimistuessa ja kasvaessa energiankulutus tehostuu ja rasvanpoltto sen mukana.

 

Värinäharjoittelun kerrotaan sopivan yleensä vähän liikkuville ihmisille, kuten vanhuksille. Säännöllinen harjoittelu on avuksi monissa ikääntyneiden vaivoissa parantaen tasapainoa, pienentäen luunmurtumisriskiä, parantaen verenkiertoa, notkistaen niveliä, vähentäen inkontinenssia sekä lievittäen kipua esimerkiksi reumapotilailla. Värinää käytetään myös apuna kuntoutuksessa.

 

Värinäharjoittelu tehokkain keino laihduttaa

 

Värinäharjoittelua on pidetty tavallista voimaharjoittelua tehokkaampana, mutta sen todellinen teho on tähän asti ollut epäselvä. Artesis University Collegessa sekä University of Antwerpissa työskentelevä fysioterapeutti ja tutkija Dirk Vissers kertoo, että painonpudotuksessa saliharjoitteluun kannattaisi lisätä koko vartaloon kohdistuvaa värinää.

Tähän päädyttiin tutkimuksella, jossa jaettiin 79 ylipainoista tai lihavaa ihmistä neljään ryhmään, jotka laihduttivat eri tavoilla:

 

1. ruokavalion muutos, ei liikuntaa
2. ruokavalion muutos ja tavanomainen aerobista ja voimaharjoittelua yhdistävä kunto-ohjelma
3. muokattu ruokavalio sekä valvottuja koko vartaloon kohdistuvia värinäharjoituksia kolmesti viikossa
4. ei ruokavalion muutosta eikä liikuntaa

 

Osallistujat laihduttivat ensin puoli vuotta, minkä jälkeen he pyrkivät itsenäisesti pitämään painonsa ja elämäntapansa saavutetulla tasolla. Vuoden aikana vain harjoitelleet henkilöt onnistuivat pudottamaan painoaan 5 %, minkä katsotaan olevan riittävä määrä kohentamaan terveyttä.

Pelkästään ruokavaliotaan muuttaneet pudottivat painostaan 6 %, mutta eivät onnistuneet pitämään kiloja poissa seuraavan puolen vuoden aikana. Tavallisella harjoittelulla laihduttaneilta lähti 7 %, mistä suurin osa myös pysyi poissa puolen vuoden seurannan aikana. Värinäharjoituksia tehneet vetivät pisimmän korren laihduttamalla 11 % kehonsa painosta ja lihomalla takaisin ainoastaan 0,5 %. Neljännen ryhmän jäsenet pelkästään lihoivat.
 

Erityisesti viskeraalinen rasva lähtee värinällä

 

Vissers kertoo suurimman yllätyksen olleen se, kuinka värinä vaikuttaa nimenomaan sisäelimiä ympäröivään rasvaan, joka on merkittävä tekijä metabolisen oireyhtymän synnyssä. Värinäharjoittelua harrastaneelta ryhmältä lähti huomattavasti muita enemmän juuri tätä vatsan seudun haitallista rasvaa, ja se myös pysyi varmemmin poissa.

Värinäharjoittelu on siis tehokasta, mutta sitä ei voi tehdä miten sattuu. ”Jos sinusta tuntuu, että se on liian helppoa, teet sen luultavasti väärin. Pelkkä laitteen päällä seisoskelu, jota saleilla usein näkee, ei tee yhtään mitään”, Vissers huomauttaa. Lisäksi hän painottaa valvonnan tärkeyttä harjoittelun alussa, jotta perusteita ei opetella väärin.

Värinälaitteiden nopeutta ja tehoa kasvatettiin testeissä viikoittain, alun kymmenestä 30 sekunnin mittaisesta harjoituksesta aina 22 kertaa toistettaviin 60 sekunnin harjoituksiin. Keskimääräinen laitteessa käytetty aika oli alussa noin 12 ja lopussa 14 minuuttia.

Lähteet:
Reuters Health - www.reuters.com

Vibe Easytrain - www.vibe-easytrain.fi

Boscosystem - www.boscosystem.fi  

Antioksidanttipillerit ja liikunta - huono yhdistelmä!

**

Yleisradion tiedekirjoitus (12.5.2009) ottaa esille aika hätkähdyttävän terveysuutisen: Antioksidanttipillerit kumoavat liikunnan terveysvaikutukset!

Tiedekirjoituksen mukaan antioksidanttivitamiineja kuten C- ja E-vitamiinia ei kannata syödä samaan aikaan kun yrittää parantaa elimistön insuliiniherkkyyttä liikunnalla. Tämä asia havaittiin Saksassa tehdyssä tutkimuksessa. Lihasten rasittaminen aikaansaa soluissa hapetusstressiä koska solujen mitokondriot joutuvat rasituksen aikana tuottamaan tavallista enemmän energiaa. Mitokondrioiden aineenvaihduntatuotteet ovat hapettavia yhdisteitä. Tutkijat arvelevat että nämä yhdisteet ovat se tekijä joka kohentaa solujen insuliiniherkkyyttä.

Koehenkilöinä oli 40 nuorta tervettä miestä, joista puolet oli harrastanut aiemmin kuntoilua, toinen puoli ei. Heidät pantiin kuntoilemaan puolentoista tunnin ajan viitenä päivänä viikossa kuukauden ajan. Puolet koehenkilöistä pantiin lisäksi syömään reilut annokset C- ja E-vitamiineja kuntoilujakson ajaksi, toiset jätettiin ilman. C-vitamiiniannos oli 1000 mg ja E-vitamiiniannos 400 IU-yksikköä päivässä.

Ennen organisoitua kuntoharjoittelua mitattiin jokaisen osallistujan insuliiniherkkyys sokerirasituskokeessa. Kuukauden kuluttua sokerirasituskoe uusittiin. Niillä jotka eivät syöneet antioksidatiivisia vitamiineja, insuliiniherkkyys oli parantunut selvästi. Sen sijaan vitamiineja syöneillä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Tulos oli riippumaton siitä oliko koehenkilö harrastanut kuntoilua aiemmin vai ei.

Osallistujilta otettiin myös solunäytteitä lihaksista ja mitattiin niistä hapettavien yhdisteiden määrä. Antioksidantit toimivat odotetusti eli niitä syövillä oksidatiivisia yhdisteitä oli selvästi vähemmän kuin ilman pillereitä harjoittelevilla. Asiaa tutkittiin myös geenien tasolla. Niistä saatiin vihjeitä siitä miten liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi vaikuttaa insuliiniherkkyyden kohenemiseen.

Elimistössä luonnostaan syntyvät hapettavat yhdisteet, ns. vapaat radikaalit, aiheuttavat solutuhoja ja edesauttavat vanhenemista. Siksi näitä neutraloivien antioksidanttien kuten C- ja E-vitamiinien syöminen pillereinä nousi suureen suosioon joitain vuosia sitten. Suurin innostus on nyttemmin hiipunut, koska antioksidanttien hyödyistä ei ole saatu paljon näyttöä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen estämisessä antioksidanttilisistä ei ole tutkimusten mukaan hyötyä.

Toisaalta samoja vitamiineja on kasviksissa ja vihanneksissa, joiden syöminen epidemiologisten tutkimusten perusteella näyttää suojaavan kakkostyypin diabetekselta. Kasveissa on tosin monia muitakin ilmeisen hyödyllisiä yhdisteitä joten hyöty voi tulla niistä, antioksidanteista huolimatta, tutkijat toteavat.

Kakkostyypin diabeteksessa lihassolujen kyky hyödyntää veressä olevaa sokeria on alentunut, minkä seurauksena veren sokeritaso nousee. Liikunnan tiedetään parantavan solujen insuliiniherkkyyttä ja sen avulla voi saada jopa alkavan kakkostyypin diabeteksen korjattua. Näin näyttää käyvän vaikka painoa ei saisi laskemaan. Liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi voisi selittää tuloksen.

Nyt julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin että terveillä nuorilla miehillä samanaikainen antioksidanttien syöminen oli haitaksi insuliiniherkkyyden kannalta. Päteekö sama vanhemmilla ihmisillä, joilla kakkostyypin diabetesta useimmiten esiintyy, jää selvitettäväksi tulevissa tutkimuksissa.

Harmaat hiukset - mitä tehdä?

**

Tiedemiehet ovat taas tehneet kokeitaan ja pitäneet kasvatusmaljoissaan tällä kertaa hiuksia ja karvatuppisoluja. Todettiin, että hiusten harmaantumisen taustalla on vetyperoksidi, kampaajien käyttämä hiusten valkaisuaine. 

Minulle tehtiin kerran kymmenisen vuotta sitten Turun ammatti-instituutissa eräässä hiusalan opinnäytetyössä hiuksiini Suomen siniristilippu. Olin vapaaehtoinen koekaniini pitkien ja tuuheiden hiuksieni takia. Lippu tehtiin niin, että jätettiin takaraivon yläosaan sitä pitkää takatukkaani aika pitkä pätkä jäljelle. Sillä lailla voitiin nostaa takaraivoni alaosaan tuotettu Suomen lippu "salkoon", kiinnittämällä takatukkani hiuspinneillä päälaen hiuksiin. Kun takatukkani laskettiin lipun päälle lippu jäi piiloon. Lipun vaaleus saatiin aikaiseksi vetyperoksidilla (noin 5 x 8 cm neliönmuotoinen alue värjättiin) ja sininen risti tehtiin sinisellä permanenttivärillä. Lippuni herätti suurta huomiota. Tosin ongelmana oli sinisen väriaineen heikko pysyvyys. Sininen väri haalistui kovin nopeasti (3-4 päivässä varsinkin jos pesin hiukseni), mutta vaalea alue säilyi useita kuukausia siellä takatukkani alla. Kaikkea sitä on tullut kokeiltua, myös koekaniinina olemista.  Mutta nyt takaisin asiaan, eli hiustieteeseen:

Hiukset harmaantuvat, kun karvatuppisolut väsyvät ja niihin kertyy vetyperoksidia. Vetyperoksidia kertyy, kun sitä vedeksi ja hapeksi hajottavan entsyymin tuotanto vähenee eikä karvatuppi pysty enää korjaamaan vahinkoa. Hiukset alkavat ikään kuin itsestään värjäytyä vaaleammaksi sisältä käsin. Tutkijat totesivat myös, että hiuksille väriä antavan väripigmentin eritys soluissa vähenee iän myötä tai häiriintyy jostain muusta syystä. Mitä enemmän ja nopeammin väripigmenttisoluja kuolee, sitä nopeammin hiukset harmaantuvat. 

Tiedossa on ollut, että hiuksissamme häiriöitä aiheuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Väripigmenttien muutosten takana olevien mekanismien syvintä olemusta ei ole kuitenkaan tunnettu. Bradfordin brittiyliopistossa päästiin hiusten harmaantumisen jäljille, kun hiuksia tutkittiin oikein tarkasti ja karvatuppisoluja tutkittiin elatusmaljalla.

Hiusten väriin vaikuttavat väriaineet eli pigmentit, joita muodostuu hiuksen juurisoluissa eli karvatupissa. Hiusten väriaineet ovat eumelaniini ja feomelaniini. Eumelaniini tuottaa värejä mustasta ruskeaan. Feomelaniinin värit vaihtelevat punaisesta keltaiseen. Hiusten väri määräytyy sen mukaan, minkälainen väripigmentti on, kuinka paljon sitä on, mikä on eumelaniinin ja feomelaniinin suhde sekä vielä kuinka paljon hius laskee lävitseen ja heijastaa valoa.

Kuten varmaan arvaatte, hiusten harmaantumista vastaan on aika hyödyntä kamppailla. Se on osa normaalia ikääntymistämme. Jotkut haluavat näyttää nuoremmilta värjäämällä hiuksensa tai käyttämällä hiusten väriaineiden tuotantoa mahdollisesti lisääviä kemikaaleja. Jotkut antavat harmaiden hiusten vain tulla.

Jos haluat lukea lisää harmaista hiuksista, suosittelen PubMed -julkaisutietokantaa (avainsanoilla "gray hair" löytyy 263 tieteellistä julkaisua).

Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä harmaille hiuksille?

Lähde: Toimittaja Vesa Vanhalakan kirjoitus Aamulehdessä 12.5.2009

Oma hyvinvointi laihduttamista tärkeämpää

**

Yleisradion Varsinais-Suomen toimitus on tänään (11.5.2009) haastatellut terveyskäyttäytymisen asiantuntijaa tohtori Anne Puurosta Turun Yliopistosta. Hän on tärkeällä asialla, sillä hän toppuuttelee laihdutusintoilijoita. 

- Ihmisen tulisi rakastaa omaa kehoaan nykyistä enemmän eikä päivittäin miettiä sen vikoja tai laihduttamista, toivoo Puuronen. 

Ilman reseptiä saatavat laihdutuslääkkeet ovat herättäneet kriittisen keskustelun mahdollisista syömishäiriöistä ja jotkut ovat suhtautuneet lääkkeen tuloon kriittisesti. Puurosen mielestä laihduttajan vastuu itsestään on kasvanut. Hän myös toteaa, että pelkkä vaakaan tuijottaminen ei edesauta hyvinvointia.

- Jokainen on aiempaa enemmän vastuussa omasta terveydestään. Tämä koskee myös ilman reseptiä myytäviä dieettivalmisteita. Oma vastuu on näissä jonkin verran ongelmallista. Saako tuotteesta esimerkiksi tarpeeksi neuvontaa, tuumii Puuronen.