tiistaina, toukokuuta 19, 2009
Hyvää maksapäivää!
maanantaina, toukokuuta 18, 2009
Orgasmirasvan ylistystä
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti! Jo 77 mielipidettä lauottu. Laukaise sinäkin terävä kommenttisi! Sain aiheen nostaa tämän kirjoituksen uudestaan esille tuoreen kommentin takia. LUE!
Alunperin kirjoitettu 20.4.2007. Päivitetty viimeksi 18.5.2009.
Entten tentten teelikamentten... herkkäkorvaisimmat saattoivat kuulla aamukahdeksalta. Minulla oli nimittäin samalle ajankohdalle kalenteriin merkitty kolme tapahtumaa. Arvuuttelin lastenlorua tapaillen mihin lähtisin. Menisinkö Tampereelle, Helsinkiin vai tyytyisinkö Turkuun? Arpa osui Turun kohdalle. Olen siitä todella iloinen, sillä se tarkoitti, että kävin kuuntelemassa Turun Yliopiston Biokemian laitoksella Saska Tuomasjukan väitöskirjaa aterianjälkeisestä veren rasvaprofiilista (Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia).
Joskus kirjoitusteni sanomaa pidetään epäselvänä. Epäillään tarkoitusperiäni ja arvuutellaan kenen tekstiä minä nyt taas lainaan. Tässä kirjoituksessani ei ole mitään epäselvää (kunnes joku kommentillaan luo tähän epäselvyyttä!). Jok'ikinen näppäinpainallus on omalta näppäimistöltäni. Sanojen inspiraatiolähteenä on toki toiminut yllämainittu erinomainen väitöstilaisuus. Termiin orgasmirasva olin törmännyt ennen tätä tilaisuutta jossakin yhteydessä jota en enää tarkkaan muista ja sitä termiä ei käytetty väitöstilaisuudessa. Herkimmät tiukkapipot saavat toki loukkaantua termistä. Loukkaantukaa sitten mokomat, mutta lukekaa kuitenkin juttuni loppuun asti, sillä siinä voi olla terveellisemmän elämän alku. Orgasmirasva on tietenkin se tyydyttynyt rasva. Se kova eläinperäinen rasva, jota on mm. voissa. Voista olen kirjoittanut ennenkin ylistävään sävyyn. Sitä tulee lisää tässä kirjoituksessa.
Harvoin kuulee väitöstilaisuuksissa niin kypsiä ajatuksia kuin tänä "entten tentten teelikamentten" -päivänä. Niitä ajatuksia tuon tässä kirjoituksessani nyt esille. Suosittelen, että luette muitten lehtien välittämiä uutisia tästä tilaisuudesta. Saatte sillä tavalla mahdollisesti tasapainoisemman kuvan siitä mitä rasvaisia juttuja tilaisuudessa esitettiin. Missään nimessä tekstiäni ei pidä pistää väittelijä Tuomasjukan painolastiksi. Kyseessä on oma tulkintani tilaisuuden merkittävästä tieteellisestä annista. Väittelijä Tuomasjukka on erinomainen esimerkki suomalaisesta modernista tutkijakoulutuksesta. Tässä meillä on sanavalmis tutkija, joka nuoresta iästään huolimatta osoittaa suurta perehtyneisyyttä rasvojen aineenvaihduntaan. Väitöstilaisuus käytiin "hissun kissun vaapulavissun" -hengessä ja pääosin englanninkielellä koska väittelijä oli Englannista, professori Tom Sanders, King's College London.
Erinomaisen viihdyttävä ja asiapitoinen väitöstilaisuus johti muutamaan tärkeään julkilausumaan:
- Kansanterveyslaitoksen rasvalinjaus on virheellinen ja pitää korjata joko laitoksen kautta tulevalla rehellisellä linjanmuutoksella tai sitten niin, että Suomen kodeissa tehdään päinvastoin kuin Kansanterveyslaitos neuvoo.
- Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suosittelema ruokavalio sopii erinomaisen hyvin huippu-urheilijoille, mutta tavattoman huonosti tosi vähän liikkuvalle Suomen valtaväestölle!
- Insuliini on vihollinen numero yksi tässä näytelmässä, sillä paremmin tunnetun hiilihydraattiaineenvaihdunnan säätelyn lisäksi insuliini vaikuttaa suuresti myös veren rasvaprofiiliin.
- Insuliini lisää rasvan valmistusta maksasta ja rasva poistuu hitaammin verestä. Tällä on yhtymäkohtia valtimonkovetustautiin sillä tavalla, että riski kolesterolin kertymisestä verensuonen seinämiin nousee jos samanaikaisesti nautitaan paljon hiilihydraatteja ja rasvaa. Jommasta kummasta pitää luopua, molempia ei voi syödä tolkuttomasta samanaikaisesti. Jos ei ole huippu-urheilija!
- Syömällä runsaasti hiilihydraattia (55-60%) kuten Kansanterveyslaitos suosittelee, aterian jälkeinen vähäinenkin rasva (25-30%), varsinkin "vääristä" lähteistä (yksinkertaiset tyydyttymättömät rasvahapot), nousee hyvin nopeasti huippuarvoonsa ja pysyy kauan korkeana.
- Ratkaisu tähän visaiseen pulmaan löytyy tästä mieltä kiihottavasta ajatuksesta: Tehdään kaikista suomalaisista huippu-urheilijoita, jotka harjoittelevat päivittäin 3-6 tuntia. Ravitsemussuositukset tähän löytyvät Kansanterveyslaitoksen sivuilta ja liikuntasuosituksia jakaa esimerkiksi Suomen Urheiluopisto Vierumäellä.
- Todennäköisesti helpommin toteutettava ratkaisu meille vähäisempään liikuntapanokseen tottuneille suomalaisille, on vähentää hiilihydraattikuormaa esimerkiksi syömällä enemmän matalaglykeemisiä hiilihydraatteja ja hiilihydraattien kokonaismäärää vähentämällä esimerkiksi reippaasti alle 50 prosentin samalla kun nautimme enemmän niitä hekumallisen ihania tyydyttyneitä eläinrasvoja.
- Tyydyttyneet eläinrasvat (esimerkiksi meijerivoi) laskevat veren rasvojen huippuarvoja ja pitävät veren rasvan pitempään tasaisen matalana.
- Ratkaisu on siis hyvin yksinkertainen: Nauttikaa tasapuolisesti sekä eläimistä että kasveista saatavia rasvoja ja jättäkää hyvin vähälle ne korkeaglykeemiset hiilihydraatit. Tarkoittaa siis, että sen ruisleivän päälle sivellään ohut kerros voita ja paksu siivu parasta mahdollista emmentaljuustoa, syödään reilusti eläinlihaa rasvoineen kaikkineen ja muistetaan ne tärkeät kalapäivät viikossa. Salaatin päälle pirskotetaan vähän kylmäpuristettua rypsiöljyä. Ikinä ei enää paisteta mitään ruokaa muuta kuin voissa. Peruna, valkoinen riisi ja pasta jätetään vähemmälle. Ehkä olisi parasta myydä perunaa, pastaa ja valkoista riisiä urheiluosastolla niin ruoka-aineet kohtaavat oikean käyttäjäryhmänsä.
- Jos jatketaan rakettibensiinin nauttimista (korkeaglykeemisiä hiilihydraatteja runsain määrin) ja jarrutamme elimistömme kierroksia väärillä rasvoilla, elimistömme sanoo lopulta RÄKS (väittelijän käyttämä termi!)
- Yhtä tärkeä terveysmittari kuin glykeeminen indeksi, voi olla lipeeminen indeksi (olen epävarma onko tällainen termi olemassa!). Lipeemisellä indeksillä tarkoitan sellaista rasvaa joka hitaasti ja välttäen huippuarvoja nostaa veren rasvaprofiilia. Matalalipeeminen rasva on kova tyydyttynyt eläinrasva ja korkealipeeminen rasva on juokseva tyydyttymätön kasvirasva.
- On tärkeämpää mitata paastonaikaisia veren triglyseridejä kuin veren kolesterolitasoa. Korkea triglyseriditaso on haitallisempi sydänterveydelle kuin korkea kolesteroli.
- Kolesterolitasoja mitataan sen takia, että lääketeollisuudella on myydä korkeaan veren kolsterolitasoon tehokkaita lääkkeitä, eli statiineja.
- Veren triglyseridejä laskeaksemme meidän ei tarvitse käydä pilleripurkilla. Riittää kun vältämme altistumista liian voimakkaasti hiilihydraateille tai ryhdymme harjoittelemaan kuin huippu-urheilijat. Rohkaiskaa lääketeollisuutta innostumaan myös näistä veren triglyserideistä.
- Veren triglyseridit liittyvät ennen kaikkea lihavuuteen.
- Yksi mahdollinen ratkaisu lihavuuteen voi olla välipalojen jättäminen kokonaan pois, eli syödään vain aamiainen, lounas ja illallinen. Väljempi ateriarytmi tietäisi ankeita aikoja elintarviketeollisuudelle ja ruokakaupoille. Panostus oikean ruoan syömiseen voi kuitenkin olla tärkeämpää kuin jonkin herkästi lihottavan välipalakulttuurin ylläpitäminen.
- Tärkeää on jakaa päivän rasvamäärä tasaisemmin päivän mittaan. Ei siinä ole mitään järkeä jos päivän rasvakuorma täyttyy jo aamupalalla. Säästä niitä rasvoja myös lounaalle ja illalliselle.
- On tärkeämpää, että rasva jonottaa jääkaapissa kuin verisuonissa. Älä siis syö jatkuvasti sokeria ja rasvaa sisältäviä välipaloja!
- Ihminen on rakennettu käyttämään sekä rasvoja että hiilihydraattia energialähteinä. Rasvojen sulkeminen pois ja hiilihydraattien ylikorostunut asema, vie elimistömme epätasapainoon.
Veteraaniurheilu pitää kunnossa
– Peruskuntoa ylläpitävän liikunnan, esimerkiksi kävelyn ja uinnin, lisäksi kannattaa harjoitella kuntosalilla, jotta lihaksiin saa voimaa. Kuntosaliharjoittelussa pitää käyttää tarpeeksi suuria vastuksia, että tulee tuloksia, kehottaa Harri Suominen.
Voimaharjoittelu voi ehkäistä kaatumisia, koska tasapainoa pystyy pitämään parhaiten yllä silloin, kun lihasten kunto on hyvä. Veteraaniurheilijoista nähdään, mihin vanhenevan ihmisen fyysinen suorituskyky yltää parhaimmillaan.
Jyväskylän yliopistossa on tutkittu äskettäin 40–85-vuotiaita pikajuoksijoita, jotka ovat urheilleet säännöllisesti nuoruudestaan lähtien.
– Iäkkäiden pikajuoksijoiden lihassolujen koko oli yhtä suuri kuin nuorten liikuntaa harrastamattomien. Lihassolujen poikkipinta-alahan vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti lihas tuottaa voimaa. Nopeiden lihassolujen poikkipinta-ala pienenee vanhetessa, kertoo Suominen.
Kun tutkimuksessa verrattiin veteraaniurheilijoiden ja nuorten liikuntaa harrastamattomien sääriluita, havaittiin, että iäkkäillä urheilijoilla oli yhtä suuri luumassa ja paksu luun kuorikerros kuin nuorilla. Veteraaniurheilijoilla oli muuta väestöä vähemmän kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja. Heillä ei ollut myöskään vakavia liikuntavammoja.
perjantaina, toukokuuta 15, 2009
Hiilihydraattitietoisuudesta puhutaan erittäin paljon
Lihavuus, sydäntaudit ja diabetes yleistyvät. Ravitsemustieteilijä Christer Sundqvist uskoo, että hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta auttaa näihin ongelmiin, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puskan mukaan tämä ei ole ratkaisu.
Puskan mielestä hiilihydraattien saantia on turha laskea pikkutarkasti. Hän korostaa, että terveellisen ruokavalion voi koota monella tavalla.
– Sotien jälkeen tyydyttyneen eli kovan rasvan ja sokerin kulutus nousi valtavasti, sanoo Puska.
Sundqvist katsoo, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruoka – esimerkiksi vaalea leipä, peruna ja riisi – pitää huonosti nälän loitolla.
Sundqvistin mielestä Välimeren ruokavalio voisi olla hyvä lähtökohta terveelliselle suomalaiselle ruokavaliolle. Puska kannattaa ajatusta etenkin siksi, että tässä ruokavaliossa vihannesten ja kasvisten osuus on suuri.
– Pyydän huomioimaan, etteivät kaikki ihmiset suinkaan reagoi kielteisesti edes isoon määrään hiilihydraatteja, Sundqvist huomauttaa. Me olemme niin yksilöllisiä. Suomen Lääkärilehdessä äskettäin käsitelty rasvamaksan lisääntynyt esiintyvyys on kuitenkin suuri huolen aihe, joka liittyy lihomiseen ja diabetekseen. Kakkostyypin diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja on valtavan kallista hoitaa. Kannattaa kääntää jok’ikinen kivi tilanteen helpottamiseksi. Yhden kiven alla odottaa löytymistä metabolisen oireyhtymän hoito vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, Sundqvist ennustaa.
Kauhea juttu - älä lue!
Läkare hörde fel – patient dog
2009-05-15Mannen sökte akutvård och informerade om att han led av hemofili, blödarsjuka. Men läkaren hörde ”homofili” och skickade hem honom.
Händelsen utspelade sig i lördags i Köpenhamn, då en 25-årig norrman fick ett ölglas i huvudet på krogen, rapporterar tidningen Metro.
Mannen hade bara en bula, men på grund av sin sjukdom var han rädd att han fått en inre blödning.
Men på akutmottagningen förstod inte personalen mannen när han uppgav att han hade blödarsjuka.
– Då sade han att han led av hemofili. Han fick svaret ”homofili behöver du ingen behandling för” och att han skulle åka hem, säger mannens mamma till norska tidningen Aftenposten.
Mannen hittades senare död. Dansk polis har bekräftat att dödsorsaken var hjärnblödning och att man misstänker att den förorsakades av slaget med ölglaset.
Att mannen skickades hem från sjukhuset är också klarlagt, men sjukhusledningen har inte velat kommentera händelsen. Sundhedsstyrelsen, den danska Socialstyrelsen, ska nu utreda det inträffade.
torstaina, toukokuuta 14, 2009
Manuel Uribe jatkaa laihdutustaan
Syntymäpaino: 2.7 kg
Rasvat pois värinäkoneella?
Vaarallinen rasva lähtee värinäharjoittelulla
13.05.2009
Kuntosaleilla yleistyvät värisevät harjoitusalustat voivat olla avuksi varsinkin viskeraalisen rasvan poistamisessa, kertoo Reuters Health -verkkojulkaisu. Viskeraalinen rasva kertyy sisäelinten ympärille ja liittyy tyypin 2 diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen ja sydäntauteihin.
Mikä värinäharjoittelu?
Värinäharjoittelu tarkoittaa esimerkiksi kyykkyjen, pohjenostojen, punnerrusten ja vatsalihasliikkeiden tekemistä kevyesti värähtelevän alustan päällä. Värinä välittyy koko kehoon ja saa lihakset supistelemaan nopeasti, mikä auttaa kasvattamaan lihasmassaa. Luonnollisestikin rasittava liikunta kuluttaa energiaa. Lihasten voimistuessa ja kasvaessa energiankulutus tehostuu ja rasvanpoltto sen mukana.
Värinäharjoittelun kerrotaan sopivan yleensä vähän liikkuville ihmisille, kuten vanhuksille. Säännöllinen harjoittelu on avuksi monissa ikääntyneiden vaivoissa parantaen tasapainoa, pienentäen luunmurtumisriskiä, parantaen verenkiertoa, notkistaen niveliä, vähentäen inkontinenssia sekä lievittäen kipua esimerkiksi reumapotilailla. Värinää käytetään myös apuna kuntoutuksessa.
Värinäharjoittelu tehokkain keino laihduttaa
Värinäharjoittelua on pidetty tavallista voimaharjoittelua tehokkaampana, mutta sen todellinen teho on tähän asti ollut epäselvä. Artesis University Collegessa sekä University of Antwerpissa työskentelevä fysioterapeutti ja tutkija Dirk Vissers kertoo, että painonpudotuksessa saliharjoitteluun kannattaisi lisätä koko vartaloon kohdistuvaa värinää.
Tähän päädyttiin tutkimuksella, jossa jaettiin 79 ylipainoista tai lihavaa ihmistä neljään ryhmään, jotka laihduttivat eri tavoilla:
- ruokavalion muutos, ei liikuntaa
- ruokavalion muutos ja tavanomainen aerobista ja voimaharjoittelua yhdistävä kunto-ohjelma
- muokattu ruokavalio sekä valvottuja koko vartaloon kohdistuvia värinäharjoituksia kolmesti viikossa
- ei ruokavalion muutosta eikä liikuntaa
Osallistujat laihduttivat ensin puoli vuotta, minkä jälkeen he pyrkivät itsenäisesti pitämään painonsa ja elämäntapansa saavutetulla tasolla. Vuoden aikana vain harjoitelleet henkilöt onnistuivat pudottamaan painoaan 5 %, minkä katsotaan olevan riittävä määrä kohentamaan terveyttä.
Pelkästään ruokavaliotaan muuttaneet pudottivat painostaan 6 %, mutta eivät onnistuneet pitämään kiloja poissa seuraavan puolen vuoden aikana. Tavallisella harjoittelulla laihduttaneilta lähti 7 %, mistä suurin osa myös pysyi poissa puolen vuoden seurannan aikana. Värinäharjoituksia tehneet vetivät pisimmän korren laihduttamalla 11 % kehonsa painosta ja lihomalla takaisin ainoastaan 0,5 %. Neljännen ryhmän jäsenet pelkästään lihoivat.
Erityisesti viskeraalinen rasva lähtee värinällä
Vissers kertoo suurimman yllätyksen olleen se, kuinka värinä vaikuttaa nimenomaan sisäelimiä ympäröivään rasvaan, joka on merkittävä tekijä metabolisen oireyhtymän synnyssä. Värinäharjoittelua harrastaneelta ryhmältä lähti huomattavasti muita enemmän juuri tätä vatsan seudun haitallista rasvaa, ja se myös pysyi varmemmin poissa.
Värinäharjoittelu on siis tehokasta, mutta sitä ei voi tehdä miten sattuu. ”Jos sinusta tuntuu, että se on liian helppoa, teet sen luultavasti väärin. Pelkkä laitteen päällä seisoskelu, jota saleilla usein näkee, ei tee yhtään mitään”, Vissers huomauttaa. Lisäksi hän painottaa valvonnan tärkeyttä harjoittelun alussa, jotta perusteita ei opetella väärin.
Värinälaitteiden nopeutta ja tehoa kasvatettiin testeissä viikoittain, alun kymmenestä 30 sekunnin mittaisesta harjoituksesta aina 22 kertaa toistettaviin 60 sekunnin harjoituksiin. Keskimääräinen laitteessa käytetty aika oli alussa noin 12 ja lopussa 14 minuuttia.
Lähteet:
Reuters Health - www.reuters.com
Vibe Easytrain - www.vibe-easytrain.fi
tiistaina, toukokuuta 12, 2009
Antioksidanttipillerit ja liikunta - huono yhdistelmä!
Koehenkilöinä oli 40 nuorta tervettä miestä, joista puolet oli harrastanut aiemmin kuntoilua, toinen puoli ei. Heidät pantiin kuntoilemaan puolentoista tunnin ajan viitenä päivänä viikossa kuukauden ajan. Puolet koehenkilöistä pantiin lisäksi syömään reilut annokset C- ja E-vitamiineja kuntoilujakson ajaksi, toiset jätettiin ilman. C-vitamiiniannos oli 1000 mg ja E-vitamiiniannos 400 IU-yksikköä päivässä.
Ennen organisoitua kuntoharjoittelua mitattiin jokaisen osallistujan insuliiniherkkyys sokerirasituskokeessa. Kuukauden kuluttua sokerirasituskoe uusittiin. Niillä jotka eivät syöneet antioksidatiivisia vitamiineja, insuliiniherkkyys oli parantunut selvästi. Sen sijaan vitamiineja syöneillä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Tulos oli riippumaton siitä oliko koehenkilö harrastanut kuntoilua aiemmin vai ei.
Osallistujilta otettiin myös solunäytteitä lihaksista ja mitattiin niistä hapettavien yhdisteiden määrä. Antioksidantit toimivat odotetusti eli niitä syövillä oksidatiivisia yhdisteitä oli selvästi vähemmän kuin ilman pillereitä harjoittelevilla. Asiaa tutkittiin myös geenien tasolla. Niistä saatiin vihjeitä siitä miten liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi vaikuttaa insuliiniherkkyyden kohenemiseen.
Elimistössä luonnostaan syntyvät hapettavat yhdisteet, ns. vapaat radikaalit, aiheuttavat solutuhoja ja edesauttavat vanhenemista. Siksi näitä neutraloivien antioksidanttien kuten C- ja E-vitamiinien syöminen pillereinä nousi suureen suosioon joitain vuosia sitten. Suurin innostus on nyttemmin hiipunut, koska antioksidanttien hyödyistä ei ole saatu paljon näyttöä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen estämisessä antioksidanttilisistä ei ole tutkimusten mukaan hyötyä.
Toisaalta samoja vitamiineja on kasviksissa ja vihanneksissa, joiden syöminen epidemiologisten tutkimusten perusteella näyttää suojaavan kakkostyypin diabetekselta. Kasveissa on tosin monia muitakin ilmeisen hyödyllisiä yhdisteitä joten hyöty voi tulla niistä, antioksidanteista huolimatta, tutkijat toteavat.
Kakkostyypin diabeteksessa lihassolujen kyky hyödyntää veressä olevaa sokeria on alentunut, minkä seurauksena veren sokeritaso nousee. Liikunnan tiedetään parantavan solujen insuliiniherkkyyttä ja sen avulla voi saada jopa alkavan kakkostyypin diabeteksen korjattua. Näin näyttää käyvän vaikka painoa ei saisi laskemaan. Liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi voisi selittää tuloksen.
Nyt julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin että terveillä nuorilla miehillä samanaikainen antioksidanttien syöminen oli haitaksi insuliiniherkkyyden kannalta. Päteekö sama vanhemmilla ihmisillä, joilla kakkostyypin diabetesta useimmiten esiintyy, jää selvitettäväksi tulevissa tutkimuksissa.
Harmaat hiukset - mitä tehdä?
Tiedossa on ollut, että hiuksissamme häiriöitä aiheuttavat sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Väripigmenttien muutosten takana olevien mekanismien syvintä olemusta ei ole kuitenkaan tunnettu. Bradfordin brittiyliopistossa päästiin hiusten harmaantumisen jäljille, kun hiuksia tutkittiin oikein tarkasti ja karvatuppisoluja tutkittiin elatusmaljalla.
Hiusten väriin vaikuttavat väriaineet eli pigmentit, joita muodostuu hiuksen juurisoluissa eli karvatupissa. Hiusten väriaineet ovat eumelaniini ja feomelaniini. Eumelaniini tuottaa värejä mustasta ruskeaan. Feomelaniinin värit vaihtelevat punaisesta keltaiseen. Hiusten väri määräytyy sen mukaan, minkälainen väripigmentti on, kuinka paljon sitä on, mikä on eumelaniinin ja feomelaniinin suhde sekä vielä kuinka paljon hius laskee lävitseen ja heijastaa valoa.