Suurista D-vitamiiniannoksista ei ole haittaa

*

Tätä 7.1.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti ja asiantuntevasti. Internet näyttää tässä parhaimmat puolensa. Päivitys 11.1.2010.

KESKUSTELUN YHTEENVETO

Tutkija avaa keskustelun pahoittelemalla tätä D-vitamiinista jauhamista. Sen sijaan, että osoitetaan suurista D-vitamiiniannoksista olleen mitättömät haitat vuoden aikana, voitaisiin tutkia ihan jotain järkevää ja kehittävää? Olen itse samaa mieltä Tutkijan kanssa, että enemmän voitaisiin käyttää innovatiivisuutta näissä D-vitamiinitutkimuksissa ja olen pyytänyt Tutkijaa ottamaan yhteyttä yksityisviestillä. Minulla on yksi jännä tutkimusidea työn alla. Nimimerkki Deetä tarvitaan pyytää minua jatkamaan D-vitamiinista jauhamista! Tästä vitamiinista ei hänen mielestään kirjoiteta riviäkään turhaa. Deetä tarvitaan kertoo esimerkiksi ottavansa 125 µg D-vitamiinipillereitä päivässä vuoden ympäri. Astma on parantunut D-vitamiinin ansiosta.

Jerik kysyy mitä merkittäviä hyötyjä saavutettiin korkeilla D-vitamiinmäärillä? Terveystieteiden maisteri Anssi Manninen vastaa heti, että tätä ei tutkittu tässä tutkimuksessa.

Tunnettu tohtori Matti Tolonen muistuttaa Amerikan Lääkärilehdessä (JAMA) 16.12.2009 julkaistusta artikkelista joka toteaa, että uudet tutkimukset puoltavat D-vitamiinin saantisuosituksen nostoa. Englantilaisen tri David Grimesin mukaan auringonvalon ja D-vitamiinin puute ovat valtimotautien synnyssä ja pahenemisessa tärkeämpiä syytekijöitä kuin kolesteroli. Grimes tyrmää hyvin perustellusti vallitsevan käsityksen ravinnon rasvojen, kolesterolin ja valtimotautien syy-yhteydestä. Lisätietoa Grimesista ja hänen kirjastaan löytyy Biovitan sivustolta. Jos Grimes on oikeassa, niin Christel Lamberg-Allardt on väärässä D-vitamiinin ja valtimotautien suhteen. Kuopion yliopistossa alkaa vuonna 2011 suuri 5-vuoden tutkimus asian selvittämiseksi. Nimimerkki R pitää D-vitamiini puutetta varmasti tärkeämpänä tekijänä valtimotukosten synnyssä kuin kolesteroli. Kolesterolilla ei nykykäytännön mukaisesti ymmärrettynä nimittäin ole paljoakaan tekemistä valtimotukosten kanssa. Se on jo monta kertaa tutkittu ja todistettu vaikka sitä ei ymmärrettävistä syistä tuodakaan yleisesti esille.

Hanukka piti "Megaluokasta" ja "erittäin suurista määristä" puhumista tässä yhteydessä pelkkänä tyhjänä retoriikkana. Tutkimuksessa ei ykkösryhmäkään saanut sen kummempaa annosta kuin 143 µg päivässä. Ryhmäläisten kalsidiolit nousivat optimialueen 125-200 nmol/l alareunalle, joten kyseessä oli siis aivan normaali ja järkevä annos. Harmi, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä nimenomaan OIKEASTI suurten annosten vaikutuksia - näillä olisi voinut tehokkaammin ampua alas katteettomia yliannostuspelotteluja. Olisivat esim. perustaneet yhden ryhmän, joka olisi saanut 500 µg päivässä. No, kyllähän me jo tiedämme, ettei millään alle 750 µg:n päiväannoksilla ole koskaan saatu pienintäkään näyttöä liikasaannin vaarasta - hyvistä yrityksistä huolimatta... Nimimerkki Näin on muistuttaa liian vähäisten ja liiallisen suurten D-vitamiinimäärien osoittavan samankaltaisia haittavaikutuksia (U-muotoinen hyötykäyrä). Näin on -nimimerkki pitää aika outona sitä, että tässä keskitytään lähinnä todistelemaan, että D-vitamiinia voi syödä vaikka kuinka ja paljon. Kuitenkaan näitä lausuntoja laukovat ihmiset eivät välttämättä tiedä D-vitamiinista ja sen vaikutusmekanismeista kehossamme tuon taivaallista. Vähän sama kuin nämä joka lehdessä ja nettisivulla olevat ravintoterapeutit: Vastaus tulee joka aiheeseen kun apteekin hyllyltä vaikka opinnot ravintotieteistä käsittää pari kirjaa 1970- ja 1980-luvulta. Kummi ihmettelee aivan oikeutetusti, etteikö näistä 'mega-annoksista' ole jonkinlaista meta-analyysin tapaista tehty? Neonomideltä (eli kulttuurin tutkija Jouni Karhu Joensuusta) pyydetään apua, ja tuleehan sitä sen jälkeen kun Anonyymi (ota yhteyttä yksityisviestillä! En paljasta henkilöllisyyttäsi.) ensin tasapuolisuuden nimissä muistuttaa tutkimuksista missä on tietoa vakavista seurauksista jos käytetään ylisuuria D-vitamiiniannoksia:

http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm
* kova jano
* metallinen maku suussa
* huono ruokahalu
* painonpudotus
* särkyä luissa
* väsymys
* kipua silmissä
* iho kutisee
* oksennuksia
* ripuli
* ummetus
* tihentynyt virtsaamisen tarve
* ongelmia lihaksistossa

Näiden ihmisten ei laisinkaan pitäisi ottaa D-vitamiinilisiä:
* veren kalsium- ja fosforitasot ovat koholla
* sydänvaivaiset
* munuaisissa on ongelmia

Yliannostusriskejä: aivovamma, ateroskleroosi, ummetus, "kuulee ääniä" (psychotic noise), munuaiskiviä, masennus ja sekavuus, voimakas väsymys, anoreksia, pahoinvointi, oksennus, haimatulehdus, epäsäännöllinen sydänrytmi (short QT interval and a widened T wave), mahahaava, kooma, sydämenpysähdys.

Sitten saamme vielä listan linkeistä (kiitos!), joiden mukaan D-vitamiinin yliannostus voi olla vaarallista:

http://www.medicalnewstoday.com/articles/69610.php
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19083421
http://lib.bioinfo.pl/meid:59388
http://dietary-supplements.info.nih.gov ... tamind.asp
http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/v ... /vitaminD/
http://jn.nutrition.org/cgi/reprint/136/4/1117.pdf
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypervitaminosis_D
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypercalcemia
http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm

Tässä Neonomiden vastaus Anonyymille ja Kummille: "Ihan hauska viesti tuo edellinen, mutta omasi 0% substanssia. Yritän tapani mukaan pistää paremmaksi." Neonomide jatkaa: "Reinhold Vieth on osuvasti kuvaillut, kuinka tällaisilla norjalaisilla tutkimusannoksilla läträily on kuin väitettäisiin 'turvallisuuttasi ei voida taata jos otat askeleenkin, vaikka vettä on vain polviin asti'. Kyseessä on fysiologinen D-vitamiiniannos, sillä 25(OH)D:han oli useimpien laboratorioiden viitealueen keskialueella! Minun on edelleen äärimmäisen vaikea ottaa vakavasti tyyppejä, jotka väittävät *D-vitamiinilisän* toimivan olennaisesti eri tavalla kuin auringosta saatu. Näyttöä on käsittämättömän vähän, mutta äläkkää paljon. Ne pienet erot joita on havaittu auringosta saadun suhteen, eivät ole aiheuttaneet kummempaa vääntöä suuntaan tai toiseen. Suosittelisin ihmisiä uskomaan näyttöön, ei arveluihin. Tuosta norjalaisesta tutkimuksesta kaksi pointtia: kerran viikossa annettu D-vitamiiniannos ei todennäköisesti ole yhtä tehokas kuin kerran päivässä annettu (lähdeviite) ja ylipainoisilla D-vitamiinia päätyy suhteessa enemmän rasvakudokseen kuin normaalipainoisilla. Nuo 25(OH)D-tasojen keskiarvot olisivatkin ihan erilaisia 55-kiloisilla nuorilla naisilla samalla annoksella. Itse pidin reilun 2 kuukauden tauon D-vitamiinista ja aloittelen nyt mittauksessa käytyäni uudestaan. Annosta mietin vielä, luultavasti ainakin 50 µg/pv. Yllätyksekseni IBD-oireet ovat pysyneet hyvin kurissa, enkä keksi tälle muuta syytä kuin ajoittain ottamani resveratroli - muutoin ravintolisät ovat olleet lähellä nollaa. Sydänlääkäri William Davies on hoitanut potilaitaan vuosia mm. D-vitamiinilla - tulosten mukaan sepelvaltimotautia ilmentävän valtimoplakin kertyminen on alkanut peruuntua 44 prosentilla ja hidastunut 49 prosentilla. Daviesin tähtäin optimaalisille 25(OH)D-tasoille on 60-70 ng/ml eli 150-175 nmol/l ja potilaille annetaan D3-vitamiinia tämän mukaisesti. Joillekin riittää mainiosti 50 µg, toiset tarvitsevat yli 250 µg. D-vitamiini vaikuttaa Daviesin mukaan veriarvoihin siten, että HDL nousee olennaisesti (mutta nousu kestää jopa vuoden), alentaa triglyseridejä, C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja alentaa verenpainetta. Kokonaiskolesteroli (Friedewaldin kaava) voi nousta mutta kuten Daviesin tulokset osoittavat, valtimot kirjaimellisesti näyttävät puhdistuvan plakista D-vitamiinin myötä. Daviesin lähestymistapa on kokonaisvaltainen, mutta hän on aiemmin jo kirjoittanut kuinka D-vitamiinitasojen nostaminen on nostanut hoidon aivan uudelle tasolle. " Neonomide aikoo myös tutustua Grimesin D-vitamiinikirjaan niin pian kuin mahdollista, sillä sen verran kiinnostavia asioita siinä näyttää olevan myös Crohnin taudista. Lopuksi vielä tutkimuksia elopainon alentavasta vaikutuksesta D-vitamiinitasoihin:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15855256
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17923796
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18191047
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19656160
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19402866

Tutkija pysyy kriittisenä: "Niin, niin... että kun annetaan omega-3 rasvaa, D-vitamiinia + muita aineita, voidaan suoraan todeta, että D-vitamiini on se mikä tuo hyödyt. Kamoon... säädetääs vähän objektiivia." Jouni tukee tätä tutkijan käsitystä. Tähän tohtori Matti Tolonen vastaa alan asiantuntijana: "Ravitsemushoidossa ei ole ensiarvoisen tärkeää todistaa, että esim. valtimotautia voidaan ehkäistä tai hoitaa jollakin monoterapialla, esimerkiksi D3-vitamiinilla. Tärkeintä on hyvä lopputulos (päätetapahtuma, end point), ja siihen päästään yleensä polyterapialla, siis yhdistämällä vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, valkuaisaineita (biologisesti aktiivisia peptidejä) ja välttämättömiä rasvahappoja, liikuntaa ja vaikkapa kognitiivista terapiaa, jne. Koululääketieteessä ja eritoten farmakologiassa tällainen ajattelu on ollut ja näyttää olevan edelleenkin vierasta. Tutkijat haluaisivat yleensä tietää tarkalleen, mikä on kunkin vaikuttavan aineen merkitys, mutta käytännössä sitä on mahdotonta selvittää, koska koehenkilöt ovat samanaikaisesti alttiina monille erilaisille altistuksille (lue: geeneille ja elintavoille, laihdutus ja harrastukset mukaan lukien). Yritykset tutkimuksissa ehkäistä tai hoitaa kroonisia tauteja yhdellä tai kahdella vitamiinilla ovat monasti tuottaneet pettymyksiä, joita sitten tutkijat ja toimittajat tulkitsevat väärin kielteisesti (siis ettei tutkitusta aineesta ole hyötyä). Minusta se on kuin yrittäisi leipoa taikinaa ilman hiivaa ja jauhoja. Tulos ei ole negatiivinen vaan ei-positiivinen, koska hoidosssa ei ole ollut kaikkia tarpeellisia komponentteja oikeina annoksina. Epidemiologisin keinoin ei voida koskaa todistaa negatiivista syysuhdetta!"

Tohtori Matti Tolonen jatkaa: "D-vitamiinin kohdalla uskon enemmän verestä tehtävään biologiseen monitorointiin (S-D-25) kuin mihinkään ehdottomaan kaikille puolen mikrogramman tarkkuudella määriteltyyn päiväannokseen (kuten nykyinen virallinen suositus on). Eri henkilöiden kyvyssä käyttää biologisesti hyväksi D-vitamiinia näyttää olevan 6-kertaisia eroja. Lamberg-Allardt, ravitsemusterapeutit, apteekit ja Neonomide ovat keksineet aivan viimeaikoina jostakin, ties mistä, D-vitamiinille ylimmäksi turvarajaksi 50 µg/vrk. Sille ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Antti Aron mukaan turvaraja on 100, Reinhold Viethin ja Heikki Isomäen mukaan 250 µg/vrk. Jos he ovat väärässä, niin mielelläni näkisin jonkun sen perustelevan", sanoo Tolonen. Neonomide puolustaa näkemystään D-vitamiinin ylimmästä turvarajasta tällä tavalla: "Yhdysvaltain ravintovirasto Food and Nutrition Board asetti alimmaksi myrkyllisyyttä aiheuttaneeksi annokseksi (LOAEL) 3800 IU eli 95 µg, pohjaten tämän yksinomaan Narang, et al (1984) paperiin. Tästä edelleen ilmeisesti johdettiin suojaraja 50 µg/päivä, 45 µg:n suojamarginaalilla. Esimerkiksi tutkija Reinhold Vieth on kirjoittanut yksin ja muiden kanssa nykyisen turvarajan alhaisuudesta. John Cannellin mukaan Viethiä onkin kiittäminen siitä, että D-vitamiinitutkimus yleensä lähti kunnolla käyntiin noin kymmenisen vuotta sitten. Eli voinee sanoa että tutkijat eivät enää usko tuohon 50 µg turvarajaan, mutta terveydenhuoltohenkilöstö ja maallikot ikään kuin pakotetaan uskomaan siihen. Lisää tietoa D-vitamiinin myrkyllisyydestä ja turvarajoista Neonomide pyytää lukemaan Christer Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta. Matti Tolonen huomauttaa: Dosentti Christel Lamberg-Allardt on antanut Helsingin Sanomille haastattelun D-vitamiinista 4.1.2010. Siinä pelotellaan yliannostelun vaaroilla ja jutussa kummittelee tuo 25 vuotta vanha "turvaraja" 50 µg. Kirjoitusta on kommentoitu vilkkaasti. Anonyymi on huomannut jo 40-50 µg annoksesta (eli 4-5 kertaa yli suosituksen) mm. seuraavat sivuvaikutukset: ripuli, allerginen ihottuma, nivelkivut. Tähän Tutkija kiirehtii sanomaan: "D-vitamiinin vaikutuksia ei tosiaan tiedetä tarkkaan ja yllä kuvatut ongelmat voivat johtua siitä, että kyseisellä henkilöllä lisä D-vitamiini heikentää immuniteettia. Millä annoksilla se tämän tekee on tapauskohtaista.

Anonyymi pitää Tolosta ehdottomana suosikkina! Hän on jo pitkään puhunut mm. D-vitamiinin puolesta. Ei millään tavalla kiihkomielisesti vaan nimenomaan korostaen kaikessa terveyden kokonaisratkaisua: liikunta, ravintolisät, terveellinen ruoka, elintavat, geenit. Ottakaa oppia terveyden suuresta ammattilaisesta, Anonyymi sanoo lopuksi. Terveyskeskuslääkäri sanoo tähän: "Monelle ihmiselle olisi paras vaihtoehto yksilöllinen ravintoratkaisu. Esimerkiksi D-vitamiinin suhteen on eduksi hakea yksilöllistä ratkaisua. Ongelmaksi muodostuu, että tällaista yksilöllistä ratkaisua tuskin tarjoaa se tavallinen terveyskeskuslääkäri. En minä ainakaan. Ei minulla ole aikaa, eikä ihan taitoakaan. Meillä on ravitsemusterapeutti talossa, mutta hän keskittyy diabetekseen ja painonhallinta-asiakkaisiin. Ei oireeton ihminen saa häneltä aikoja kysyäkseen ohjeistusta esim. D-vitamiini suhteen. Jos aikoja sattuisi saamaan, niin mitä tuo ravitsemusterapeutti voi muuta tehdä kuin seurata voimassaolevia suosituksia. Hommatkaa meille resurssit! Kyllä me sitten teemme vaikka kuinka yksilöllistä hoitoa. Täytyy ihailla tohtori Sundqvistin tarmoa ja oivalluskykyä. Nämä Sundqvistin esille nostamat asiat ovat erittäin tärkeitä ja asiantuntevasti kirjoitetussa ja ylläpidetyssä (!) blogissa nämä asiat saavat niille kuuluvan huomion. Me lääkärit seuraamme Sundqvistin blogia kasvavalla mielenkiinnolla. Voimia valistustyöhön. Ei ole helppoa."

Anssi Manninen kaipaa näyttöjä D-vitamiinin haitoista ja nimimerkki Rino haluaa lisää tietoja pitkäaikaistutkimuksista (10-20 vuotta kestäneitä). Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta voi löytää näitä tietoja. Matti Tolonen toteaa, että hän alkoi antaa ravintolisähoitoja, aika suurillakin vitamiini- ym. annoksilla, vuonna 1982, enkä ole tähän päivään mennessä saanut ainuttakaan palautetta niiden aiheuttamista haitoista. Seleeniäkin annoin 2000–4000 mikrogrammaa päivässä vuosikausia potilaile, vaikka virallinen saantisuositus oli 50-200 µg/vrk. Koskaan ei tullut mitään haittoja, hyötyjä kylläkin. Amerikkalaisista lähteistä näemme, että haittoja on vaikea löytää alle 1000 mikrogramman D-vitamiinin päiväannoksilla. Kannattaa lukea farmakologian professori Ilari Paakkarin erinomainen D-vitamiiniartikkeli (TABU 6/2008). Hän kirjoittaa mm. näin: "D-vitamiinin suurilla kerta-annoksilla (50 000–300 000 KY) on pyritty parantamaan hoidon onnistumista. Annoksen suuruus on laskettu korvaamaan pimeiden talvikuukausien puuttuvaa D-vitamiinin synteesiä. Hoito kohottaa seerumin kalsidiolin pitoisuuden maksimaalisesti tasolle 100 nmol/l. Samalla parathormonin pitoisuus vähenee ilman, että seerumin kalsiumin pitoisuudessa tapahtui muutosta. Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa neljä vuotta kestäneessä vanhustutkimuksessa (n=2 686) osoitettiin kolmen kuukauden välein annetun D3-vitamiinin (100 000 KY)[= 2500 µg) vähentävän merkitsevästi luunmurtumia. Neljän kuukauden välein annettu 100 000 KY:n (1 000 KY/vrk) D-vitamiiniannos esti merkittävästi yli 65-vuotiaiden luunmurtumia satunnaistetussa, lumekontrolloidussa koejärjestelyssä. Koeryhmän kalsidioli oli tasoa 75 ja lumeryhmän 55 nmol/l." Näin pitkälle siis professori Paakkari ja sitten Tolonen jatkaa: "Parhaillaankin amerikkalaiset syöpälääkärit antavat meikäläisittäin suuria D-vitamiiniannoksia potilailleen, 1250 mikrogrammaa kerran viikossa (mikä tekee 175 µg päivää kohti laskettuna), eikä haittoja ole raportoitu. Minun on vaikea ymmärtää, mistä nämä haittapelot oikein kumpuavat, kun ei haittoja saaneita ihmisiä ole kukaan nähnyt, ainakaan Suomessa. Kaikkien älyttömin on Christel Lamberg-Allardtin lausunto HS:ssa 4.1.2010, että D-vitamiini muka aiheuttaisi valtimonkovetustautia. Asiahan on täsmälleen päin vastoin, se ehkäisee tätä sairautta." Anssi Manninen väittää kyseisen asiantuntijan uskottavuuden mennen jo aikapäiviä sitten.

Erkki ihmettelee miksi hoitavat tahot, lääkärit/neurologit eivät lähetä potilaita 25(OH)D-mittauksiin? Ja kirjoita "jytkyjä" D-vitamiini reseptejä? Tai miksi lääkäri/neurologi ei ole edes tietoinen D-vitamiinista MS-taudissa? Hänellä on tästä asiasta omakohtaista kokemusta vaimon sairauden kohdalta. Nyt vaimolla on "lääkkeenä" ollut erittäin antioksidanttipitoinen ja optimaalisen terveellinen ravinto + D-vitamiini (n. 125 µg/vrk) + muutama muu lisäravinne (esim. omega-3, B12-vitamiini). On erittäin paljon mahdollista että riittävän isot annokset D-vitamiinia toimii paremmin kuin useat tällä hetkellä käytössä olevat MS-lääkkeet. Kustannuksista puhuttaessa luulisi terveydenhuollon päättäjiä kiinnostavan, sillä vuotuinen MS-lääkitys voi maksaa arviolta 12000 - 15000 euroa ja vuotuinen D3-annos n. 30-50 euroa (riippuu mistä ostaa). Anonyymi MS-potilas kiittää tosi vilkkaasta keskustelusta. Hän on saanut lääkäriltään ohjeen ottaa 150 µg D-vitamiinia päivässä koko vuoden ympäri. Oireet ovat pysyneet poissa! Säännölliset 25(OH)D-mittaukset ovat mukana kuvioissa. Toistaiseksi ei mitään hälyyttävää ole ilmaantunut. Halpa D-vitamiini on auttanut häntä enemmän kuin mikään muu erittäin kallis lääke. Kokemusta on monista lääkekokeiluista. Vitamiinivastustajien ei tarvitse välittää tästä kirjoituksesta, kriittisesti ajattelevat voivat hetkeksi hellittää epäluulojensa keskellä ja ennakkoluulottomat voivat aloittaa tänään! Hän ihmettelisi kovasti jos ei myönteistä terveysnäyttöä ilmaannu. Se on lähes väistämätöntä. Lääkäri Seppo Villanen on mitannut D-vitamiinipitoisuuksia viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja vain kerran 25-OH-D-pitoisuus on ollut yli 80 nmmol/l. Neljä keliakiaa hän on löytänyt 25-OH-D-pitoisuuksien 10-15 nmol/l perusteella. Lisää voi lukea tästä. Tohtori Matti Tolosen mukaan lääkäri Seppo Villanen on ilmeisesti positiivinen poikkeus, kun hän mittaa potilaittensa S-D-25-pitoisuuksia ja hoitaa heitä niiden perusteella. Tolonen kertoo päinvastaisesta tapauksesta: Tuttava sai mini-aivohalvauksen (TIA) ja hänet lähetettiin ambulanssilla Lohjan aluesairaalaan. Potilas toipui nopeasti ja lopulta hyvin, mutta sairaalan naipuolinen neurologi kieltäytyi mittaamasta potilaansa D-vitamiinia sanoen, että vitamiineja ei pidä syödä, ne ovat vaarallisia. Neurologi ei ilmeisesti tuntenut THL:n tuoretta tutkimusta, jonka mukaan suomalaisten D-vitamiinin puute liittyy erityisen vahvasti juuri aivohalvaukseen. Lääkäreiden täydennyskoulutusta tulisi tehostaa nimenomaan ravintolisien suhteen. Nykyäänhän suhtautuminen on vielä melko kielteistä, tiedon puutteesta ja asennevammasta johtuen, Tolonen tähdentää. Tutkija kommentoi tätä näin: "Ei voi mitenkään varmana pitää, että alhaiset O(25)D-arvot olisivat syy aivohalvaukseen. O(25)D-alhaisuus voi olla myös merkki siitä, että elimistössä on taistelu menossa. Tällöin on myös selvää, että tällä ryhmällä kuolleisuus on suurempi. Tarvitsemme lisää tutkimusta D-vitamiinin vaikutusmekanismeista. Yhdessä yössä D-vitamiinista voi nimittäin tulla sankarin sijasta roisto." Hanukka pelkää keskustelun ajautuvan sivuraiteelle, jos kinataan siitä, "voiko ylisuurista annoksista olla haittaa". Tottakai voi, eikä kukaan ole muuta väittänytkään, mutta mikä sitten on "ylisuuri" annos? Onko se 1925 µg/pv (77 000 KY päivässä) ? Wikipedia mainitsee turvarajaksi 250 µg/pv (10 000 KY päivässä). Pelottelijoiden ainoa argumentti näyttääkin olevan "emme tiedä vielä tarpeeksi". Tämä on aika heikko argumentti tilanteessa, jossa tietoa on yllin kyllin. Tottakai tutkimusta tarvitaan vielä paljon lisää, mutta varovaisuus ja skeptisyys ei näytä olevan enää minkäänlaisessa tolkullisessa suhteessa siihen tutkimustietoon, joka meillä jo on olemassa. Olisi tervetullutta, jos keskustelussa käytettäisiin epämääräisten käsitteiden ("ylisuuri", "mega-annos") sijaan ihan selkeitä lukuja, huomauttaa Hanukka vielä lopuksi. Tarja H on samaa mieltä tästä ja hyvin innsotunut käsitteestä nutrigenomiikka, josta Matti Tolonen muistuttaa kirjoittaneensa. Toope on kriittisemmällä päällä kuin Tarja H.

Tutkijan mukaan D-vitamiini tosiaan auttaa taudeissa kuten MS ja Crohn. Tätä ei kuitenkaan kannata sekoittaa ns. terveyden edistämiseen. Noissa taudeissa D-vitamiini lähinnä vaimentaa kehon omaa immuniteettia jotta se ei taudin häiriinnyttämänä tee tuhojaan elimistössä. Tämä on myös juuri se puoli D-vitamiinista mistä meillä ei valitettavasti ole tarpeeksi näyttöä ja tietoa mekanismeista. On heitetty ihan hyviä teorioita ja epäilyjä siitä, että lisä D-vitamiini pitkällä juoksulla heikentää elimistön immuniteettia.

Alkuperäinen kirjoitus (7.1.2010)

Oletko harkinnut ottaa D-vitamiinia purkista? Pelkäätkö myrkkyvaikutuksia? Onko erittäin suurista D-vitamiiniannoksista haittaa? Lue silloin tämä tänään (7.1.2010) ilmestynyt D-vitamiinitutkimus!

Tromssan yliopistosairaalassa Norjassa uskalletaan tehdä rohkeita interventiotutkimuksia. Tarkoitus oli alunperin kokeilla voidaanko laihduttaa antamalla ylipainoisille suuria D-vitamiiniannoksia. Tulos oli tutkijoille pettymys. D-vitamiinit eivät laihduttaneet (Sneve M, Figenschau Y, Jorde R: Supplementation with cholecalciferol does not result in weight reduction in overweight and obese subjects. Eur J Endocrinol 2008, 159:675-684.). Kerättyä dataa haluttiin hyödyntää lisää. Niinpä tarkastettiin mitä tapahtuu luustolle jos pistetään vuoden ajaksi 312 ylipainoista "kärsimään" loppuun asti (421 aloitti koesarjan) megaluokan D-vitamiiniannoksista. Hurjista D-vitamiiniannoksista ei ollut haittaa luuston kasvulle. Suomalaiset D-vitamiinitutkijat ja asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että suuret D-vitamiiniannokset voivat haurastuttaa luuta. Tämän "järjettömän" norjalaisen kaksoissokkotutkimuksen tärkein anti onkin osoittaa, että luut eivät haurastu suurillakaan D-vitamiiniannoksilla. D-vitamiinia voi ottaa vähintään vuoden verran erittäin suuria määriä.

Suomessa suositellaan aikuisväestölle 7,5-10 µg D-vitamiinia päivässä. Se on erittäin vähän ja asiantuntijoillamme (dosentti Christel Lamberg-Allardt, professori Pentti Tuohimaa) on yhä suurempia vaikeuksia säilyttää uskottavuutensa. Kasvava kansalaismielipide puhuu sen puolesta, että asiantuntijoidemme aikomuksena ei ole edistää kansanterveyttä vaan säilyttää elintarvikepoliittisesti "korrekti" linjaus viimeiseen asti. Jos D-vitamiinin saantisuositukset kohotettaisiin kertarysäyksellä oikealle fysiologiselle tasolle nykyisestä naurettavan alhaisesta tasosta, voisi välittyä sellainen kuva, että asiantuntijoillamme on ollut pallo hukassa jo pitkään. Vuonna 2012 luvataan vaatimaton korjaus D-vitamiinin saantisuosituksiin. Tuore norjalaistutkimus antaa ainakin minulle varmuuden siitä, että suurillakaan D-vitamiiniannoksilla ei ole kotimaisten asiantuntijoidemme epäilemiä myrkkyvaikutuksia ja luut eivät haurastu. Ainakaan vuoden aikana ei ilmaantunut mitään dramaattista ylipainoisissa norjalaismiehissä ja -naisissa.

Mitä tutkimuksessa selvisi?

Norjalaisille ylipainoisille kerrottiin, että he saavat painonhallintatutkimuksen sivujuonena erittäin suuria viikottaisia D-vitamiiniannoksia. Kaksoissokkotutkimuksessa koehenkilöt arvottiin kolmeen eri ryhmään. Kaikki ryhmät saivat päivittäin 500 mg kalsiumia, mutta D-vitamiinia annettiin seuraavasti:

Ryhmä 1. Kerran viikossa 1000 µg D-vitamiinia (40 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 143 µg päivää kohti.

Ryhmä 2. Kerran viikossa 500 µg D-vitamiinia (20 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 71 µg päivää kohti.

Ryhmä 3. Lumeryhmä, joka ei saanut lainkaan D-vitamiinia.

Osallistujilta mitattiin koesarjan alussa ja lopussa kalsidiolitasot veressä, mitattiin luuntiheys ja suoritettiin muita fysiologisia ja biokemiallisia testejä. Kaikilla ryhmillä oli lähes sama kalsidiolin lähtötaso, eli 58 nmol/l. Kalsidioli nousi ryhmässä 1 kokeen lopussa arvoon 141 nmol/l ja ryhmässä 2 saatiin arvo 100 nmol/l. Lumeryhmän kalsidioli pysyi lähtötasossa. Mitään eroja ei näkynyt luuntiheyden mittauksissa tai muissa mittauksissa.

Lähde: Rolf Jorde, Monica Sneve, Peter A Torjesen, Yngve Figenschau, John-Bjarne Hansen, Guri Grimnes. No significant effect on bone mineral density by high doses of vitamin D3 given to overweight subjects for one year. Nutrition Journal 2010, 9:1 doi:10.1186/1475-2891-9-1

Kommentteja saa tulla!

Lue muut keskeiset D-vitamiinijuttuni tästä:

D-vitamiinin myrkyllisyys

D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus

ISO DEE

Tampereelta kajahtaa

D-vitamiinisuositukset ovat ihan perseestä!

D-vitamiinisuositus on aivan liian alhainen

Maitoa suoraan maatiloilta - vähemmän allergiaa ja astmaa!

*
Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan vilkkaasti! Sano sinäkin mielipiteesi tilamaidosta, maidon pastöroinnista ja homogenoinnista!

Kirjoitettu alunperin 14.5.2007, merkittäviä muutoksia tekstiin tehty 27.6.2007, 29.7.2009 ja 7.1.2010

Suosittelen lämpimästi tilamaitoa!

Anonyymi haluaa 7.1.2010 lämpimästi suositella tilamaitoa muille. Hän ei ole vuosiin voinut käyttää maitoa mahaoireiden takia. Sama on koskenut hänen isäänsä ja veljeään, joilla on vielä paljon pahempi laktoosi-intoleranssi. Nyt jouluna saivat kuitenkin kokeilla tuoretta tilamaitoa, jota ottivat samalla mukaan useamman litran. Sitä sitten usean päivän aikana testattiin. Anonyymillä ei ilmennyt mitään oireita, isällä ja veljellä ainoastaan lieviä ilmavaivoja, mutta ei mitään muuta. Normaalisti tulivat siis maidosta todella kipeiksi, samoin Anonyymi sai vessassa rampata. Molemmat pitivät oiretta niin lievänä, että arvelivat siedättämisen olevan mahdollista. Tilamaidosta innostuneena etsitään nyt kovasti lähiseudun maitotilallisia, joilla on maidon suoramyyntiä. Vastoin monia harhaluuloja raakamaidon ostaminen suoraan tilalta omaan astiaan on sallittua, tosin kaikki tilalliset eivät maitoa suoramyy johtuen ylimääräisestä vaivasta. Tässä Suositellaan kuitenkin lämpimästi myös laktoosiongelmaisia kokeilemaan tilamaitoa. Kaiken lisäksi se maistuu taivaallisen hyvältä ja on kaupan maitoa edullisempaa! Oli se sitten pastörointi, homogenointi, rasvan poisto tai kaikki yhdessä, niin jotain selkeästi menee maidosta hukkaan käsittelyprosessissa. Vaikka laktoosia on saman verran kuin kaupan maidossa, niin jokin tilamaidosta tekee kuitenkin siedettävämpää.

Heinänuhattomia terveisiä!

Ex -nuhanenä kirjoittaa näin 29.7.2009: Muun muassa tämän blogin innoittamana innostuin kokeilemaan tilamaitoa (luomutilalta). Itselläni on heinänuha ja toivoisin lapsieni välttävän allergiat. Nyt on tilamaitoa juotu noin puoli vuotta. Olen melkoisen hämmästynyt, sillä 30 vuotta sairastamani heinänuha on tänä kesänä loistanut poissa olollaan! Ensimmäistä kertaa lähes 30 vuoteen en ole tarvinnut minkäänlaista lääkitystä heinänuhaan. Silmät eivät ole kutisseet, eikä nenä ole vuotanut edes heinäpeltojen läheisyydessä. Viime vuosina on Zyrteciä mennyt kymmeniä pillereitä kesässä, vaikka olen pyrkinyt minimoimaan niiden käytön ja ottanut vasta silloin kun oireita alkaa jo ilmaantua.

Kuvittelin tuon Christerin kirjoituksessa viitatun tutkimusten perusteella tilamaidon ehkäisevän heinänuhaa. En ajatellut, että tilamaito voisi myös parantaa heinänuhaa. 100% varma en voi olla, että juuri tuo maito minut paransi, mutta mitään muuta selittävää tekijää en ole ruokavaliostani tai elinympäristöstäni keksinyt. Toivottavasti tämä muutos on pysyvä.

Emeritusprofessori Kalle Maijalalta terveisiä!
Sain 27.6.2007 kirjeen professori Kaija Maijalalta. Hän puolustaa voimakkaasti maitorasvojen terveellisyyttä ja erityisesti maidon homogenointi on häntä kiinnostanut. Turhaan hän on yrittänyt kannustaa tekemään tieteellisiä kokeita homogenoinnin mahdollisten terveyshaittojen selvittämiseksi. Professori Maijala juo itse luomumaitoa (homogenoimatonta) ja päättää kirjeensä näin: "Maidon rasvan heittäminen tunkiolle merkitsisi koko maidontuotannon loppumista ja sen mukana märehtijöiden käytön vähenemistä. Maidossa on 400-500 erilaista rasvahappoa, joista vain muutama on todettu kolesterolia lisääväksi. Tyydytetyistä rasvahapoista mm. steariinihapon vaikutus on päinvastainen.

Valiolta terveisiä!
Sain tänään (6.6.2007) postia Valiolta. KIITOS! Olen perehtynyt tilamaitoa koskeviin tutkimusraportteihin ja viesti on aika selvä. Tilamaito (homogenoimaton ja pastöroimaton) on ylivertainen tuote verrattuna meijerin tuotantoprosessit läpikäyneeseen (homogenointi ja pastörisointi) maitotuotteeseen. Tilamaitoa voi mitä lämpimämmin suositella, mutta siihen liittyy terveysriskejä mm. sairauksia aiheuttavien bakteerien muodossa. Muidenkin epävarmuustekijöiden takia tilamaito ei tule ruokamarkettien valikoimiin. Ennakkoluulottomimmat terveysintoilijat voivat solmia ystävyyssuhteita maatiloille ja hakea sieltä sitä terveysjuomaansa.

Itse ydinkysymystä, eli maidon homogenoinnin mahdollisia terveysvaikutuksia, on yllättävän vähän tutkittu. Vuodelta 2003 löytyy Valion omia tutkimuksia maidon teollisen käsittelyn ravitsemuksellisista ja terveydellisistä vaikutuksista. Maidon homogenointia jatketaan (1960-luvulta lähtien) kuluttajien toivomuksesta. Homogenointi parantaa maidon aistittavaa laatua ja estää rasvan nousemista pintaan. Homogenointia käytetään maailmanlaajuisesti ja prosessi lienee sama kaikissa maissa (Näin tippuu pois erään keskustelijan arvio, että Ruotsissa homogenoidaan maito mahdollisesti eri tavalla). Valion raportin mukaan Ruotsissa homogenoidaan myös luomumaito. Sen sijaan Suomessa myytävä luomumaito on homogenoimatonta. Rasvaiset maitovalmisteet (tilamaito, 4,5%) saattavat sopia herkkävatsaisille ja laktoosi-intoleranteille rasvattomia maitoja paremmin siksi, että maidon sisältämä rasva hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja näin laktaasientsyymillä on enemmän aikaa vaikuttaa suoleen hitaammin saapuvaan maidon laktoosiin. Valio ei tutkimuksissaan löytänyt mitään eroja homogenoimattoman ja homogenoidun maidon siedossa, eikä missään muuallakaan ole tällaista tutkimusta julkaistu. Eläinkokeissa on löytynyt viitteitä immunologisista eroista maitolaatujen välillä (Poulsen et al, 1987), mutta ihmiskokeissa ei ole siis nähty mitään eroja. Sittemmin asian tutkiminen on päätetty lopettaa ja keskittyä todennäköisimpään eroon näiden maidonkäsittelyjen välillä: maidon bakteerikanta. Näin sanoo siis Valio! Keskustelu jatkukoon!

Maitotautia!

Päivääni on tänään (31.5.2007) ilahduttanut ja itseäni vihastuttanut tietokirjailija Tauno Tukkiselta ja hänen Raija -vaimoltaan saamani kriittinen puhelu. Iloiseksi tulin kun tämä veteraaniurheilua harrastava herrasmies Karjalohjalta ensin pyysi lupaa olla kriittinen. Tottakai tämän luvan hänelle myönsin. Siksi minä näitä kirjoituksiani internetissä julkaisen, että niitä kommentoidaan ja tarvittaessa ollaan rohkeasti eri mieltä. Niin tieteellisellä urallani olen oppinut toimimaan. Erityisesti minua kiinnostaa asiat, joita elintarvikepoliittisin syin pyritään julkisuudessa vaientamaan. Tämä asia kuuluu juuri tähän kategoriaan.

Minua ilahdutti maisteri Tukkisen ja hänen vaimonsa selkeä viesti suomalaisen maidon perimmäisestä ongelmasta, joka vaikuttaa siihen, että me Suomessa emme koskaan voi saada maidosta täyttä hyötyä. Vakuuttavalla tavalla minulle perin juurin selostettiin miten ongelmana juuri Suomessa on maidon homogenointi. Laajassa ja merkittävässä PARSIFALin tutkimuksessa (katso alla!) ei ole ollenkaan tutkittavia lapsia Suomesta. Tämä on aika yllättävää! Onhan maamme tunnettu maitoa hanakasti kuluttavasta väestöstään (ja allergioista ja astmasta kärsivistä lapsistaan!).

Maisteri Tauno Tukkinen kertoo puhelinkeskustelussa edelleen miten hän on turhaan yrittänyt oikaista sitä virheellistä käsitystä, että tilamaidon ongelmana Suomessa ei missään nimessä ole heikko hygienia vaan ongelmana on maidon homogenointi. Olen muuta kautta saanut tätä ajatusta tukevia viestejä, joita nyt pystyn yhdistämään tähän sanomaani. Minulle kertoo tätä maisteri Tukkisen asiaa tukien eräs oppinut nainen (joka ei halua nimeään julkisuuteen) hyvin merkittävän tiedon (jonka todenperäisyyttä en ollenkaan epäile): Suomalainen maito homogenoidaan mahdollisesti eri tavalla kuin esimerkiksi ruotsalainen maito. Rajan pinnassa asuvat pohjoisen ihmiset ovat panneet merkille, että joillekin ei suomalainen maito sovi laisinkaan, mutta heille saattaa kuitenkin ruotsalainen maito sopia! Syynä tähän olisi mahdollisesti maidon homogenointimenetelmän erilaisuus täällä Suomessa. Oli asia niin taikka näin, perimmäisenä ongelmana minäkin pidän tuota maidon homogenointia. Pitäisi antaa kerman nousta maidon pintaan luonnollisesti eikä missään nimessä rikkoa maidon proteiineja homogenoinnilla. Kokemusperäistä näyttöä homogenoidun maidon haitoista on runsaasti, mutta tieteellinen näyttö puuttuu. Lukekaa lisää tästä ongelmasta esimerkiksi erinomaisen kiinnostavilta Maitotauti -sivuilta!

Mistä syystä sitten olen itselleni vihainen? Minä pyrin tarkkuuteen ja kriittisyyteen näissä jutuissani. Nyt minua harmittaa vietävästi, että en alunperin huomannut tätä homogenointiasiaa PARSIFAL-tutkimuksesta kirjoittaessani ja luottaessani Finfoodin toimittamaan uutismateriaaliin aiheesta. Menin lankaan ihan kuten kaikki muutkin tiedotusvälineet Suomessa. Päästän näppäimistöltäni sellaisen käsityksen, että ylihygieenisyys olisi suuri ongelma Suomessa ja mahdollisesti aiheuttaisi näitä allergioita ja astmaa. Suuri ongelma on siis tämä maidon homogenointi. Maatiloilta suoraan ostettava maito on terveystuote vailla vertaa varsinkin jos se on homogenoimatonta!

Mitä mieltä olette maidon homogenoinnista?


Tässä vielä alkuperäinen kirjoitukseni, joka ei kuitenkaan liene täysin arvoton:

Maitoa suoraan maatiloilta hakeneet ovat kertoneet minulle miten terveellistä se on verrattuna kaupan maitoon. Nyt tilamaidosta löytyy tuoretta tutkimustietoa. Tilamaidon juominen saattaa ehkäistä allergioita ja astmaa. Pastöroimatonta tilamaitoa säännöllisesti juoneilla lapsilla oli 58 prosenttia vähemmän ruoka-allergioita kuin muilla. Heillä oli lisäksi 26 prosenttia muita pienempi astmariski ja 33 prosenttia pienempi riski saada heinänuha. Keitetyn tai keittämättömän maidon välillä ei ollut eroja. Tutkimukseen (PARSIFAL) osallistui lähes 15 000 maatiloilla asuvaa lasta, jotka olivat iältään 5-13-vuoden ikäisiä. Tutkimus toteutettiin Itävallassa, Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Sveitsissä.

Pastörointi on lämpökäsittely, jossa maidosta tuhotaan mahdolliset tautia aiheuttavat bakteerit. Suomessa kaikki kaupassa myytävä maito on pastöroitava. Paljon on puhuttu siitä, että nykyajan ylihygieenisyys on yksi syy allergioiden yleistymiseen. "Tutkimustulos on siinä mielessä looginen", Maito ja Terveys ry:n ravitsemusasiantuntija Taina Luova kommentoi. Vaikka maito on Luovan mukaan toki luonnollisimmillaan käsittelemättömänä, riskit ovat liian suuret, että tilamaitoa voisi olla kaikkien saatavilla.

Tutkimuksen tekijät varoittavatkin raakamaidon juonnista ennen kuin lisätutkimuksia tehdään. Tilamaito voi heidän mukaansa sisältää muun muassa salmonella- ja E coli -bakteereja. "Suomessa maidon tuotantohygienia on kuitenkin hyvällä mallilla", Luova toteaa.

Ravitsemuskatsauksen mukaan pastöroimatonta tilamaitoa juodaan Suomessa edelleen 3,5 litraa henkilöä kohden vuodessa. Käsittelemättömän tilamaidon rasvaprosentti on 4,5%

Marco Waser et al (2007): Our results indicate that consumption of farm milk may offer protection against asthma and allergy. A deepened understanding of the relevant protective components of farm milk and a better insight into the biological mechanisms underlying this association are warranted as a basis for the development of a safe product for prevention.

Lähteet: Finfoodin uutiskirje 14.5.2007, Clinical and Experimental Allergy, 37: 661-670, 2007

Tästä voit lukea muita maitokirjoituksiani:

Antakaa lapselle hänen jokapäiväinen rasvansa

Ruotsin maajussit pysyvät terveinä maitorasvoilla

Maitoa on osattu juoda muuallakin kuin Suomessa

Maito on hyödyllistä urheilijan lihaksille

Mukava elämä

*

Hissi ja rullaportaat vievät meitä ylöspäin, auto vie paikasta toiseen ja me istumme kuin tatit. Nyt meitä istutetaan yhä tiiviimmin passivointipurkin ääreen: Televisiokanavaa voi tulevaisuudessa vaihtaa liiketunnistimella!

Television kaukosäädin ja erilaiset kosketusnäytöt ovat siirtymässä liiketunnistuksen tieltä historian romukoppaan. Kehitteillä olevan teknologian avulla tv-kanavaa vaihdetaan pian pelkillä käsiliikkeillä. Ensimmäiset 3D-liikkeentunnistusta hyödyntävät laitteet voivat olla kaupoissa jo ensi jouluun mennessä.

Kehitteillä on pieniä web-kameran näköisiä laitteita jotka voidaan asentaa television tai tietokonemonitorin päälle. Tunnistus on määrä saada toimimaan ilman että käyttäjän tarvitsee käyttää mitään ylimääräisiä laitteita.

Minä suosittelen teille olohuoneliikuntaa:

Eläkeläisten olohuoneliikunta

• aamukahvit. Hae kahvikuppi olohuoneen taaimmaisesta nurkasta (pidät siellä 2-3 kahvikupin varastoa!). Vie kahvikuppi keittiön pöydälle. Hae kahvilautanen makuuhuoneen lipaston alimmasta laatikosta (pidät siellä pientä kahvilautasten varastoa). Vie kahvilautanen keittiön pöydälle. Hae lusikka eteisen ylähyllyltä (siellä on pieni lusikoiden varasto) ja vie se keittiön pöydälle. Kaada kahvia kuppiin ja nauti aamukahvistasi kiireettömästi.
• kansallisbaletti. Olet olohuoneessa. Sinulle tulee jano. Kävele keittiöön varpaillesi nousten ihan kuin kansallisbaletin tanssijat. Ota hanasta vähän vettä vesilasiin. Palaa olohuoneeseen kantapäilläsi kävellen (muista hyvä ryhti!). Juo lasi tyhjäksi. Vie lasi takaisin keittöön varpaillasi kävellen. Ota joko lisää vettä lasiin tai jätä lasi keittiöön. Palaa olohuoneeseen kantapäilläsi kävellen.

Yritysjohtajien olohuoneliikunta

• etunojapunerrukset. Mene noin 50 cm päähän olohuoneen pöydästä. Laske kätesi pöydälle ja tee 20 etunojapunnerrusta. Jatka näin yhden viikon ajan. Seuraavalla viikolla siirry 10 cm kauemmaksi pöydästä ja tee etunojapunnerrukset. Tulee parin kuukauden kuluttua vastaan se ongelma, että kädet eivät enää ylety pöytään. Laskeudu silloin lattian varaan ja tee 20 etunojapunnerrusta lattian varassa. Jatka punnerruksia lattiatasolta, lisäten joka viikko yhden punnerruksen verran lisää. Tutustu jossakin vaiheessa esimerkiksi projektiin 100 etunojapunnerrusta. Kun olet päässyt 200 etunojapunnerrukseen, ota yhteyttä televisioon ja pyydä päästä esittelemään voimiasi.
• harjaa hampaat oikein. Hampaita harjatessa, nouse varpaille aina kun harja menee oikealle ja kantapäiden varaan aina kun harja menee vasemmalle. Vuorotellen varpaille ja kantapäille nousten harjaa hampaita noin kolme minuuttia.

Urheilijoiden olohuoneliikunta

• varpailla eteenpäin. Mene olohuoneen taaimmaiseen nurkkaan varpaat ulko-ovelle päin osoittaen. Aseta jalat vierekkäin ja lähde liikkeelle varpaitasi kipristäen ja ojentaen. Jalat pysyvät koko ajan vieri vieressä. Vedät itseäsi siis eteenpäin varpaillasi. Ota sekuntikellolla aikaa miten kauan menee ennen kuin olet ulko-oven kohdalla. Pyri jatkossa parantamaan aikaasi. Haasta kisaan joku tunnettu suomalainen kilpakävelijä. Älä itke jos häviät! Jatka treenaamista. Tulee vielä se päivä jolloin häviät kilpakävelijälle tosi täpärästi.
• legot. Kaada legolaatikko lattialle. Poimi legot takaisin laatikkoon varpaillasi niitä noukkien. Urheilija kaipaa haastetta, joten tee tästä kilpailu. Kilpaile esimerkiksi kelloa vastaan, miten nopeasti poimit 50 legopalaa laatikkoon. Nosta legopalat vuorotellen kummallakin jalalla.
• aakkoset. Telkkarin ääressä istuen, ojenna jalkasi eteen ja tee aakkosia jaloillasi ilmaan piirrellen A-B-C-D jne. Ö-kirjaimeen asti ensin toisella jalalla ja sitten toisella. Mikäli tuntuu helpolta, piirrä seuraavaksi pienet kirjaimet a-b-c-d jne. Ja numeroitakin voit piirtää jaloilla. Puhumattakaan kiinalaisista kirjaimista.
  

Telkkarijumppaan kuuluvat esimerkiksi seuraavat liikkeet:

• Mainoskirmaisu. Kun telkkarissa näytetään mainoksia, nouse nojatuolista, kierrä tuoli viisi kertaa ja käy keittiössä vetämässä viiva jääkaapin ovessa olevaan paperiin. Palaa sen jälkeen takaisin telkkarin ääreen. Jos mainokset edelleen jatkuvat, toista mainoskirmaisu niin kauan kunnes mainokset loppuvat. Jos et saa vähintään viisi viivaa paperille, soita mainostelevisioon ja pyydä pitempiä mainostaukoja.
• Pyöräretki. Uutislähetyksen ajaksi ojenna jalat eteesi ja tee niillä pyöritysliikkeitä ilmassa, aivan kuten olisit pyöräretkellä. Aluksi et ehkä jaksa pyöräillä koko uutisten ajan, mutta jatka vain sinnikkäästi päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Tulee vielä se päivä, jolloin jaksat pyöräillä koko uutislähetyksen ajan. Palkitse itsesi silloin lähtemällä lentoon, eli pyöritä käsiäsi samalla kun pyöräilet esimerkiksi urheilulähetyksen ajan.
• Se seisoo sittenkin! Tämä on koko perheen hauska seuraleikki. Yhteisestä sopimuksesta päättäkää mikä on se tapahtuma televisiolähetyksessä, joka pakottaa ylös nojatuolista. Se voi esimerkiksi olla aina kun televisioesiintyjä sanoo kirosanan tai kun ruutuun ilmestyy roskaruokaa (limsat, sipsit, makeiset, hampurilaiset, mikrossa lämmitettävät valmisruokapakkaukset). Heti kun tämä yhteisestä sopimuksesta tunnistettavissa oleva tapahtuma näkyy telkkarissa, pitää välittömästi nousta seisomaan yhdellä jalalla. Istua saa sitten kun tapahtuma toistuu. Kilpailussa voidaan jakaa pisteitä sen mukaan kuka reagoi nopeimmin tapahtumaan.

Näillä liikkeillä pääsee jo alkuun. Keksi itse lisää!

Lähde: Uusi Suomi, 6.1.2010

Lisää passivoinnin ehkäisyjuttujani voit lukea tästä:

Olohuoneliikuntaa iäkkäille, johtajille ja urheilijoille

Liikuntaa television ääressä

Liikunta tuo väljyyttä ruokailuun

Aloe vera - pelkkää vettäkö?

##
Alunperin kirjoitettu 22.6.2007, päivitys tehty 15.8.2007, 20.10.2007, 21.11.2007, 27.12.2007, 29.3.2008, 2.5.2008, 22.6.2009 ja 5.1.2010.

Päivitys 5.1.2010. Näin laskuristani, että Aloe vera -juttuni oli johtanut eräällä keskustelupalstalla tuliseen väittelyyn aloen puolesta ja vastaan. Sittemin keskustelu lienee poistettu, koska en äsken sitä enää löytänyt (en edes ehtinyt nähdä koko keskustelua). Joka tapauksessa, olkaa ystävällisiä toinen toisillenne. On ihmisiä, jotka ilmeisesti löytävät avun näistä aloe vera -juomista. Kaupallisten juomien suhteen tieteellinen näyttö lepää todella ohuen langan varassa. Jokin juomassa tuo terveyttä (kell' onni on hän onnen kätkeköön!), mutta ei ole vielä tietoa siitä onko se esimerkiksi tuo juoman sisältämä saponiini, joka tuo juoman terveyshyödyt. Se tiedetään, että juoma sisältää niin vähän vitamiineja ja hivenaineita, että terveysedut tulevat jostakin muusta luonnon ainesosasta. Poikkeuksellisen aggressiivisesti käyttäytyvät verkostomarkkinoijat eivät ole saaneet kovinkaan paljon hyvää aikaan. Sen sijaan muutama terveysalan toimija on ollut ahkerasti minuun yhteydessä ja vakuuttanut minulle, että ovat todella ymmällään tämän hetkisestä tilanteesta aloe -juoman kaupittelussa. Tulee tietoja minulle, että verkoston alatasolla olevilla ei ole kovinkaan kaksiset oltavat. Aloe -bisnes ei ole heille mikään rahasampo ja verkoston huipulla kiikkuvilla on niin vähäinen tieto aloen biologisista ja lääkinnällisistä ominaisuuksista, että homma haiskahtaa enemmänkin rahastukselta kuin aidolta terveysteolta. Kun terveysalan yrittäjä käy aloe -juomasta kriittistä pohdiskelua, hänet halutaan vaientaa! Onko tämä oikein?

Päivitys 22.6.2009. Edelleen tämä kirjoitukseni jaksaa porukkaa kiinnostaa. Mitään uutta ei ole raportoitavana laboratoriorintamalta. Edes tunnetun tiedemiehen vetoomus julkaista laboratoriotulokset, ei saanut mitään näkyvää aikaiseksi. En oikein enää keksi mitä tässä voisi tehdä?
Tätä kirjoitustani kommentoidaan (126 kommenttia 22.6.2008) erittäin vilkkaasti. Juttuhan lähti liikkeelle siitä, että ruotsalainen laboratorio tutki myynnissä olevat aloe vera -juomat. Laboratorio totesi, että juomat sisälsivät erittäin vähän vitamiineja ja hivenaineita. Kirjoitin aiheesta sen takia, että hyvä ystäväni on mukana aloe vera bisneksessä ja halusin vilpittömästi saada selville onko aloe vera -juoma todella niin arvotonta kuin laboratorionäytteet osoittivat. Tyhmästi litkujen kaupittelijat lähtivät tässä blogini kommenttiosassa puolustelemaan juomiaan juuri tällä vitamiiniargumentilla kun olisi pitänyt keksiä mikä mahtaa olla se olennainen tekijä siinä juomassa, joka näyttäisi tuovan hyvän olon käyttäjille. Olen käynyt asian tiimoilta yllättävän hedelmällistä keskustelua aloe vera -tutkijoiden kanssa. Heidän kantansa on, että vitamiinit eivät voi säilyä kaupallisessa aloe vera -juomassa. Mahdollisen aidon hoitovaikutuksen (lumevaikutus?) täytyy perustua johonkin yhä tuntemattomaan vitaaliaineeseen aloe vera -juomassa. Aloe vera -juomaa valmistaviin laboratorioihin olen myös ollut yhteyksissä, mutta valitettavasti on sanottava, että tietoa ei ole herunut. Lupauksista huolimatta minulle ei ole toimitettu luvattua aineistoa. Mahdollisesti myyntiorganisaatiolle on eduksi pimittää tietoa litkun ominaisuuksista mahdollisimman pitkään ja näin luoda sellainen kiehtova mystiikka litkun ympärille. Kerro mitä mieltä olet tästä!

Kiitos yhä edelleen tulla tupsahtelevista kommenteistanne. Minulla on sikäli uutta kerrottavaa, että neuvotteluni erään kiihkottoman aloe vera -kauppiaan kanssa (niitäkin löytyy!) ovat johtaneet yhteisymmärrykseen aloe vera -juoman terveyshyödyistä. Me tuomitsemme vitamiinihehkutuksen. Jokainen aloe vera -myyjä, joka sanoo aloe vera -juomaa erityisen paljon vitamiineja sisältäväksi juomaksi, puhuu muunneltua totuutta ja hankaloittaa rehellisten myyjien työskentelyä. Todennäköisesti aloe vera -juoman terveyttä parantava vaikutus löytyy saponiineista. Saponiinit auttavat suolistoa pysymään paremmassa kunnossa. Ehkä jopa puhdistaen suolistoa (erittäin kiistanalainen väite!) ja mahdollistaen näin, että vitamiinit ja mineraalit imeytyvät tehokkaammin nauttimassamme ruoassa. Mutta muistakaa aloe vera -myyjät lopettaa jankutus niistä vitamiineista siinä litkussanne!

Tämä on tämän vuoden 2007 viimeinen päivitys aloe vera -selvittelyyni (27.12.2007). Lukuisista vihjeistä (KIITOS!) huolimatta en ole vielä saanut kaipaamiani laboratoriotuloksia (lue koko kirjoitukseni, niin selviää mistä on tässä kyse!). Alan jo epäilemään, että tällaisia laboratoriotuloksia ei ole olemassakaan. Niin kauan kuin aloe vera -juoman valmistajat pystyvät ylläpitämään juoman ympärillä pienen pientä mystiikkaa, on edes teoreettiset mahdollisuudet, että joku vielä ostaa tuota kallista juomaa. Järkevästi asioita pohtivat ovat jo siirtyneet täyshedelmämehuun (maksaa vain 1/10 aloe vera -juomasta, mutta terveysnäyttö on vakuuttavaa!). Jatkan tilanteen seuraamista. Tee minut iloiseksi - lähetä minulle todella tärkeää tutkimustietoa aloe vera -juomasta! Jo 101 kommenttia!

Nyt ei mieli mettä keitä! Kirjoitin näin 8.11.2007: Nyt taisi onnistua! LR Health & Beauty Systemsissä iloinen naisääni vakuutti, että yllämainittu viestini on mennyt perille. Tieto tästä on lähtenyt tuotepäällikölle ja minä tulen pian saamaan kaipaamani tiedon! Paskanmarjat sanon minä! Ei voi enää suomalaisiinkaan luottaa! Nyt on 21.11.2007 enkä ole kuullut inahdustakaan LR Health & Beauty Systemsiltä. Miten vaikeaa on saada aikaiseksi sellainen laboratoriopaperi, jossa lukee paljonko aloe vera -juomassa on vitaaliaineita?

Pieni lisäys (20.10.2007). Nyt on kulunut aika tarkkaan neljä kuukautta siitä kun lähetin täydennyspyynnön USA:ssa sijaitsevaan aloe vera laboratorioon. Alan vähitellen uskomaan, että sieltä ei lisätietoja tipu. Keskustelu on ollut aika rauhallista oltuaan sitä ennen kovin kiihkeää. Jouduin poistamaan paljon häirikköviestejä. Edelleen aloe verasta voidaan käydä asiallista keskustelua (jo 93 kommenttia!).

Pieni lisäys (15.8.2007). Nyt on pian kulunut kaksi kuukautta siitä kun kirjoitin tämän juttuni Aloe vera -juomasta. En ole tänä aikana saanut kaipaamiani laboratoriotuloksia USA:sta ja aggressiivisen aloe vera -myyjän apu osoittautui kovin heppoiseksi. Olen muistuttanut näistä puuttuvista laboratoriotuloksista useaan kertaan. Kirjeenvaihtoni erään tunnetun amerikkalaisen Aloe vera -tutkijan kanssa on jatkunut. Kirjoittelumme vahvistaa käsitystä, että kaupallinen Aloe vera -juoma on hyvin kyseenalainen tuote on se sitten minkä tahansa yhtiön purkittamaa. Sanon tämän asian hyvin paljon mielipahaa samalla tuntien, sillä eräs ystäväni on mukana tässä aloe vera -bisneksessä ja uskoin viimeiseen saakka, että juoman nauttimisessa on jotain järkeä. Näin ei kuitenkaan ole. Jättäkää litku ostamatta. Jos juoma jotain terveysvaikutuksia saa aikaan, niin vaikutus ei ainakaan perustu juoman sisältämiin ravintoaineisiin. Mikä terveysvaikutukset saa aikaiseksi? Homeopatia? Myyjän vakuuttava puhe? Jokin muu seikka? Se onkin mielenkiintoinen kysymys. En epäile kommentoijien todistuspuheenvuoroja aloe vera -juoman terveysvaikutuksista. Niitä ilmeisesti on.

Tärkeä lisäys (25.7.2007). Olen saanut postia aloe veraa tutkineelta tiedemieheltä. Mielestäni vastaus on täysin linjassa puolueettomien tieteellisten tutkimusten kanssa, joita olen hyvin ahkerasti viime päivinä lukenut. Ainoastaan aloe vera -yhtiöiden sponsoroimissa tutkimuksissa ja lähinnä mainosraporteiksi luonnehtimissani tiedelehtiin lipsahtaneissa jutuissa on löydetty aloe vera -juomille jotain terveysvaikutuksia. Kyse lienee tämän kaupallisen juoman suhteen pääosin lumevaikutuksesta. Verkostomarkkinoinnissa mukana olevat henkilöt ovat kiitettävällä ahkeruudella häirinneet minun vaatimatonta blogiani, joten joudun toistaiseksi pitämään päällä kommentoinnin moderoinnin (blogissani julkaistaan vain painokelvollisia kommentteja). Hellittäkää jo vähäsen rakkaat anonyymit aloe vera -kauppiaat!

Miettikääpä tätä tiedemiehen vastausta (tarkka suomenkielinen käännös):

Tohtori Sundqvist! Kiitos kirjeestänne. Olen tutkinut aloe veran terveysominaisuuksia useita vuosia. Aloe vera on ilmeisen terveellinen ja lääkitsevä kasvi. Valitettavasti kasvin sisältämät terveelliset ravintoaineet kuten antioksidanttivitamiinit C, E ja karoteeni ovat epävakaita liuoksessa ja lämpökäsittely kiihdyttää tuhovaikutusta. Siksi kaupallisesti myytävissä aloe vera juomissa on niin vähän vitamiineja. Aloe veran käsittely kuten mm. säilytysaineiden käyttö, valolle altistuminen ja hapettuminen kiihdyttää aloe veran ravintoaineiden tuhoa. Ovatkohan vitamiinit peräisin suoraan kasvista vai onko juomia vitaminoitu jälkikäteen? Havaintojeni mukaan myöskään juomiin jälkeenpäin lisätyt vitamiinit eivät säily tuhoutumatta aloe vera liuoksessa. Dr. Vinson.

Tärkeä lisäys (16.7.2007). Olen lähes kuukauden odottelun jälkeen saanut vastauksen Aloe vera uteluuni eräältä tehtaalta. Aloe vera valmisteiden (juomien ja jauheiden) vähäinen vitamiini- ja mineraalimäärä ei tullut tälle laboratoriolle yllätyksenä. Aloe vera valmiste ei ole erityisen ravinnepitoista vaan tehtaan ilmoituksen mukaan Aloe veran vaikutus perustuu kaikkien ainesosien yhteisvaikutukseen. Paljon on vielä selvittämättä Aloe veran suhteen ja valmistusmenetelmillä on valtavan suuri merkitys. Pastöroinnista kiistellään tutkijapiireissä, mutta tämä on aivan välttämätöntä aineen säilyvyyden kannalta. Mitään ei mainita patentoidusta säilöntäaineesta (josta myös kysyin lisätietoja). Tällä hetkellä vahvimpana kandidaattina terveysvaikutusten aikaansaannin suhteen on polysakkaridi (monimutkainen sokeri) nimeltään aloeverose (acemannan). Aloeverose on sama kuin polydispersed beta-(1,4)-acetylated polymannose. Kieltämättä asian selvittely sai odottamattoman käänteen. Nyt olen todella ällikällä lyöty! Pakko tämä on sanoa: termiä aloeverose ei löydy laajan tieteellisen kirjallisuuden haun perusteella (PubMed). Termi acetylated polymannose tuo esille ainoastaan kolme tutkimusta, jotka eivät millään tavalla edistä asian jatkoselvittelyä. Acemannan tuo esille vaivaiset 43 tutkimusta. Siihen pitää nyt sitten tutustua. APU-VA! Sain liitteenä muutamia tutkimusraportteja. Pikaisen silmäyksen jälkeen huomaan vitamiinien ja hivenaineiden saaman vähäisen merkityksen raporteissa. Sen sijaan aloen antioksidanttivaikutuksista on paljon luettavaa. Raportoin löydöksistäni tuonnempana.

En ole ilkeyttäni aloe veraa valmistavien, myyvien ja käyttävien kimpussa. Tämä on se selvitettävänä oleva asia:

a) Luonnon oma aloe vera on ihan hyvä tuote
b) Aloe vera -juotavassa muodossa on ilmeisesti huijausta

Tämä vastakkainasettelu säilyy kunnes saan vakuuttavaa tieteellistä aineistoa, joka muuttaisi käsitystäni. En elä mielikuvien varassa vaan tahdon tästä tieteellisiä todisteita. Parhaiten tyydytätte tiedonhaluani lähettämällä minulle tutkimustöitä aloe vera -juomasta ja patistatte niitä hitaasti pyyntööni reagoivia aloe vera -laboratorioita vihdoinkin lähettämään minulle niitä selvityksiään. Odottavan aika on pitkä.

Tätä kirjoitusta kommentoidaan tavattoman vilkkaasti (jo 84 kommenttia puolesta ja vastaan). Paikoitellen kommentit saavat tarpeettoman katkeria äänensävyjä. Ymmärrän toki elinkeinoaan harjoittavan puolustavan tuotettaan. Minulla on ollut harvinaisen mielenkiintoinen kirjeenvaihto erään Aloe veraa maahan tuovan yksityishenkilön kanssa, mutta hän on oikeustoimilla uhaten kieltänyt kirjeenvaihdon julkaisemisen. Tarpeetonta harmia en halua itselleni, joten kirjeiden sisältö jääköön hänen ja minun väliseksi asiaksi. Olen pyytänyt häneltä edustamansa tuotteen laboratorioanalyysejä ja yhteyttä yrityksen ulkomaan toimiston asiantuntijoihin. Toivottavasti saan kaipaamiani lisätietoja ja julkaisuluvan niille tiedoille. En ole vielä 16.7.2007 saanut kaipaamiani laboratoriotuloksia suoraan tehtaalta.

Sano sinäkin mielipiteesi Aloe vera -juomasta. Onko huuhaata? Toimiiko?

Tuotteen jälleenmyyjä loihtii ilmoille seuraavan viisauden: "Ongelmana ei ole aloe vera -kasvi. Se on terveellinen, täynnä vitamiineja ja kivennäisaineita. Siitä saatu päivänraikas geeli taatusti on ihmiselle hyödyllinen. Ongelmana on tuo kaupallinen litku jota myydään litran pakkauksissa."

Vitamiineja ja hivenaineita juomassa tuskin on olleenkaan, mutta nyt tarjotaan selitykseksi saponiinin suolistoa puhdistavaa vaikutusta. Näin ravintoaineet imeytyisivät ravinneköyhistäkin ruoka-aineista tehokkaammin. Uskallan tätäkin selitystä epäillä. Miten on mahdollista, että valmistajan omilta kotisivuilta ei löydy tarkkoja vitamiini- ja hivenainemittauksia, ei myöskään tarkkaa tietoa miten paljon näissä juomissa on sitä mahdollisesti hyödyllistä saponiinia? Tietääkö kukaan?

Erään mainossivuston mukaan Aloe Vera sisältää 75 tunnistettua ravintoainetta, joita elimistömme tarvitsee. Ainetta voi juoda, sivellä iholle ja käyttää muullakin tavoin. Jokainen voi nauttia Aloe Veran ainutlaatuisista ominaisuuksista: Ravitsee kehoa, tasapainottaa vatsan ja suoliston toimintaa, tukee immuunijärjestelmän toimintaa, lievittää kipua, estää tulehduksia, torjuu bakteereita, viruksia, sieniä, nopeuttaa haavojen paranemista, stimuloi solujen uusiutumista, läpäisee kudoksen, hajottaa kuolleen kudoksen, virkistää ihon verenkiertoa, ehkäisee ja lievittää kutinaa, kosteuttaa...

Minä sain kokeiltavakseni yhden pullon juotavaa Aloe Veraa (Forever Living Products). Esittelijä oli kaikin puolin fiksu ja yhdessä mietimme tuota fantastista kasvia joka oli purkkiin saatu. Itse ruokailen varsin terveellisesti enkä odottanut minkäänlaisia ihmeitä juoman avulla kokevani. Näin ei käynytkään. Hiukan kitkerä liuos tuli ohjeistuksen mukaisesti juotua ja elämä jatkui kuten ennenkin. Olin vähintään yhtä pirteä kuin ennenkin.

Ruotsin elintarvikevirasto (Livsmedelsverket) tutki äskettäin juotavat Aloe Vera tuotteet. Huomaan minunkin nauttimani tuotteen kuuluvan tutkittujen tuotteiden joukkoon. Viesti on todella tyly: Aloe Vera sisältää pääasiassa vettä ja minimaalisen vähän vitamiineja ja hivenaineita. Voi olla, että pullon henki pitää huolta 75:stä tunnistetusta ravintoaineesta, mutta Elintarvikeviraston mittarit eivät juurikaan värähdä! Minulla ei ole syytä epäillä Elintarvikeviraston mittalaitteita, sillä noilla laitteilla on mitattu leipien, lihojen, muiden juomien, kananmunien ym. ravintoarvot. Aloe vera -uute voi toki olla ihmiselle hyödyksi, mutta vaikutusmekanismi ei voi perustua normaaleihin ravintoaineiden vaikutusmekanismeihin. Pullon henki paljastunee aikanaan tai sitten kyseessä on huijaus.

Tässä tulokset:
Selitykset: tuhka on mitattu sen takia, että paljastuisi onko tuotteen orgaanisen aineen polttamisen ja veden kiehumisen jälkeen jäljellä enää mitään suolaa ja hivenaineita. Rutiininomainen ravintoainetutkimus josta ei nyt tässä vaiheessa kannatta muuta ihmetellä kuin tuhkan erittäin vähäistä määrää. HH = hiilihydraatti.

Tuote	Yritys	Vettä	Ravintoaineita	Vitamiineja	Hivenaineita
Donsbach hapetettu Aloe Vera Juice	Hela Pharma AB, Falköping	99,3%	0,5% HH 0,2% rasvaa 0,03% tuhkaa	Alle laitteiston määritystason	Hyvin vähän tai alle määritystason
Sasco Aloe Vera Juice	SASCO AB, Uppsala	99,2%	0,5% HH 0,1% rasvaa 0,2% tuhkaa	Alle laitteiston määritystason. Myös tuotteeseen lisätty askorbiinihappo!	Hyvin vähän tai alle määritystason. Natriumin ja kaliumin kohdalla saadaan mitta-arvo.
Natur-apoteket Aloe Vera Juice + vihreää teetä	Vitamex AB, Norrköping	93%	6,5% HH 0,4% rasvaa 0,2% tuhkaa	Alle laitteiston määritystason.	Hyvin vähän tai alle määritystason.
Aloe Vera Gel (tätä minäkin join kokeeksi)	Forever Living Products Scandinavia AB, Mölndal	95,3%	4,4% HH (josta 3,6% sorbitolia!) 0,09% rasvaa 0,2% tuhkaa	Alle laitteiston määritystason. Poikkeuksena 54 mg askorbiinihappoa /100g, 1,54 mg tokoferoleja/100g	Hyvin vähän tai alle määritystason. Natriumin ja kaliumin kohdalla saadaan mitta-arvo.
Aloe Berry Nectar	-”-	90,5%	9,1% HH (josta 7,8% fruktoosia, 1,9% sorbitolia) 0,2% rasvaa 0,2% tuhkaa	Alle laitteiston määritystason. Poikkeuksena tuotteeseen lisätty 83 mg askorbiinihappo/100g, 1,30 mg tokoferoleja/100g	Hyvin vähän tai alle määritystason. Kaliumin kohdalla saadaan mitta-arvo.

Proteiinia tuotteissa oli niin vähän, että mitään luotettavia lukemia ei saatu!

Elintarvikevirasto on kysynyt valmistajilta mihin ravintoaineisiin väitetyt terveysvaikutukset voivat perustua. Hela Pharma AB on vastannut, että he poistavat terveysväitteet tuoteselosteesta. Vitamex on päättänyt lopettaa tuotteen myynnin. Forever Living Products haluaa toimittaa Elintarvikevirastolle selvityksen tuotteen vaikutuksesta jos osoittautuu, että tuotetta markkinoidaan virheellisesti ja kysyy neuvoja pääkonttorista USA:ssa miten menetellä jatkossa. SASCO AB pitäytyy edelleen terveysväitteissä ja pitää kiinni siitä, että 0,5 % tuotteesta sisältää peräti 200 eri vaikuttavaa ainetta ja tuotetta voidaan täten sanoa ravintolisäksi.

Olen todella ymmälläni! Olin niin toivonut rehelliseltä vaikuttavan myyjän puolesta, että tuote olisi edes olevinaan aidosti otettava ravintolisä. Näillä näkymin en voi suositella Aloe Vera -uutteita ravintolisinä. Vaikutus perustuu veden nauttimiseen. Hanasta saa edullisempaa vettä.

Kommentteja? Lohdutusta minulle ja kauppiaalle? Pitäisikö muitakin luontaistuotteita testata tällä tavalla?

Muita huuhaa -kirjoituksiani voit lukea tästä:

Vesidieetti ei toiminut

Vuoden laihdutuslimbo on Biokolone-A

Moni pakkaus päältä kaunis

Laihdutusbisnes tahkoaa miljardeja

PARAS -hankkeesta satuilee ministeri Risikko

# = PARAS -hankkeen laadun arviointi

** = ministeri Risikon kirjoituksen arviointi

En kuulu Mediuutisten vankimpiin kannattajiin. Syynä on se, että Mediuutisten toimittajat eivät useinkaan ole tehtäviensä tasalla. Ovat riettaat houkutellet nyt myös peruspalveluministeri Paula Risikon kirjoittamaan sekavia. Niinhän sitä äkkiseltään ajattelisi. Onneksi ajattelin - kerrankin. Luin Risikon sadun monta kertaa ja vihdoin tajusin: Risikko on rohkea nainen! Hän kritisoi ihan uudella ja raikkaalla tavalla mammuttimaista erehdystä nimeltään PARAS -hanke. Kiitos ministeri Risikko!

Lue tästä hankkeen loppuraportti (jos jaksat!): tiivistelmä + koko raportti.

Lukekaa ministeri Risikon satu:

Suomi-neidon käypähoito

Olipa kerran Suomi-neito, jolla oli vahvasta yleiskunnosta huolimatta monenlaista kremppaa, muun muassa sosiaali- ja terveyspuolella. Valtakunnallinen hoitotiimi oli jo muutaman vuoden yrittänyt löytää ongelmiin sopivaa hoitoa. Oli valittu PARAS hoito.

Uuden työvuoron alussa, huhtikuussa 2007, uudistunut hoitotiimi päätti jatkaa PARASta hoitoa. Melko pian kuitenkin voitiin todeta, ettei valittu hoitolinja ole käypä. Kaiken kukkuraksi Suomi-neidon tila huononi äkillisesti ulkomailta levinneen ”finanssiviruksen” takia. Tämä nopeutti hoitolinjan muutostarvetta. Hoitotiimi totesi neidon myös vanhenevan, mikä aikaansaa lisää hoidettavia oireita.

Mikä Suomi-neidon hoidoksi jatkossa? Mitään yhtä täsmähoitoa tai rokotetta ei koko maailmassa ollut olemassa. Hoitotiimi arvioi tilannetta ja löysi uusia ratkaisuja.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että yksi neljästä hoitotiimin jäsenestä vastusti uusia hoitokeinoja. Hänen mukaansa pitää toteuttaa sitä hoitosuunnitelmaa, joka sovittiin työvuoron alussa.

Hoidosta vastaavat puistelivat hämmästyneinä päätään: mitä ihmeen koulukuntaa yksi kollega oikein edustaa? Heidän omien oppimiensa mukaan nimittäin seurataan aktiivisesti potilaan vointia ja mikäli tarve vaatii, tehdään uusi hoitosuunnitelma. Erityisesti heitä kummastutti uutta hoitolinjaa vastustavan kollegan tramppaaminen eri puolilla sairaalaa hokemassa, ettei muka mitään uutta hoitoa tarvita, vaan potilaan pitää vain antaa olla rauhassa.

Tämänkin potilaan tarinalla on onnellinen loppu. Uutta hoitosuunnitelmaa kannattaneet eivät antaneet periksi ja auttoivat myös potilasta hoitamaan itseään uusin menetelmin. Lisäksi he luottivat siihen, että seuraavan työvuoron alkaessa uusi tiimi jatkaa nimenomaan hyväksi havaittua hoitoa.

Periksiantamatonta Uutta Vuotta 2010.

Myös lääkäri Armi Paini on tänään (5.1.2010) reagoinut tähän PARAS-satuun ja kirjoittaa näin:

Hellanlettas, kiljoitetaas Palas-satu
Olen sitä mieltä, ettei poliitikoille pidä antaa mitään vahaliituja vahvempaa kirjoitusvälinettä. Heitä ei saa päästää valvomatta kännyköiden ja näppäimistöjen ääreen, tai ainakin näppäimistöstä on poistettava kirjaimia ja numeroita yleisen poliittisen uskottavuuden säilyttämiseksi. Peruspalveluministeri Risikon blogi on taas esimerkki siitä, kuinka vierihoito petti joulutauolla ja poliitikko onnistui lähettämään päästönsä MediSeiskaan. Lukijan valtaa vahva tunne siitä, ettei kansanvalta taidakaan olla paras poliittinen järjestelmä.

Poliitikko on keksinyt sadun. Sadun! Mutta arvatkaapa mitä, (saatte arvata kerran). Ei se ole aikuisten oikeesti mikään satu, vaan se blogikirjoitus on totta. Ajatelkaa, ministeri kirjoitti sadun! Mikä vastakohtaisuus, vakavasti otettava ministeri ja satu! Mutta se satu on vain keino saada viesti perille! Vähänkö tehokasta ja nasevaa? Siis ensin annetaan alussa kepeä vaikutelma siitä, että tässä nyt ministerin harmitonta satua luetaan vakavasti kuppaisesta Suomi-neidosta. Kun lukija etenee ja toteaa, että tässähän on jotain tuttua ja viimeisessä kappaleeseessa viaton ihminen vähitellen tajuaa, että eihän tämä mikään satu olekaan, vaan tämä on tapahtunut aikuisten oikeesti, reisille kustu PARAS-hankehan se siinä on, niin vähänkö ylihauska tunne.

Kirjoittaja on peruspalveluministeri. Herää yksinkertainen kysymys: Onko ministerille eduksi satuilla vakavilla asioilla? Ymmärsittekö mitä ministeri tarkoittaa sadullaan? Onko tämä jokin, uusi ja moderneista modernein tapa välittää terveystietoa Suomen kansalle ja päättäjille? PARAS-hanketta on toki seurattu kauhulla, mutta menikö ministeri Risikko nyt jo liian pitkälle? Onko joku lukijoistani sitä mieltä, että PARAS -hankkeesta on hyötyä? Tiedättekö millaisen kaaoksen tämä PARAS -hanke on kuntatasolla aiheuttanut?

Kommentteja kaivataan!