Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerasti

**

Tämä kirjoitus on ilmestynyt 20.2.2010, mutta se on päivittynyt usein. Viimeksi 15.7.2010.

Käytä hyväksesi mahdollisia tarjouksia!

Puita on kaameasti kaadettu ja selluliittia... ei kun selluloosaa keitetty laihdutuspokkariani varten. Suomen urheiluliiton julkaisut otti tehtäväkseen kirjani toimittamisen, mainostamisen ja painatuksen. Sietämätön leveys ilmestyi 15.2.2010 ja nyt kantautuu ensimmäisiä havaintoja siitä miltä kirja on vaikuttanut. Pitäisikö sinunkin lukea kirjani? Sen voi tilata täältä. Minut voi edullisesti tilata paikalle kirjaa esittelemään. Kirjan esittelyluento on poikkeuksellisen viihdyttävä. Yhteystiedot löytyvät blogin ylälaidasta.

Kommentteja kirjastani:

• Olen ahmaissut kirjasi ja nauttinut siitä. Kiitos. Toivon, että Sinun ajatuksesi saavat yhä laajempaa hyväksyntää tuolla virallisellakin taholla. (Anna K innostui kehumaan kirjaani 15.7.2010) 
• Ravintokurimuksessa kärvistelevä kansa on vihdoin saanut bisnesvapaata tietoa ravinnon vaikutuksista terveyteen. Ravintovalmentaja Sundqvist kaataa esteitä lihavuudesta toipumisen tieltä. Ruokateollisuuden peruskivi peruna saa ansaitusti käyttökiellon. Mihin lapset aikoinaan käyttivät perunan tärkkelystä? Aivan oikein, liimaamiseen ja liisteröimiseen. Samalla tavalla se myös liisteröi suolen seinämiä aiheuttaen aineenvaihduntahäiriöitä ja -sairauksia! Esim. syöpäpotilaiden ei pitäisi koisokasveihin kuuluvaa perunaa edellä mainittujen syiden johdosta syödä ollenkaan. Vehnä kuuluu myös tähän tukoksentekijöiden joukkoon. Valitettavasti näiden aineiden yhteyksiä sairauksiin ei tulla tieteellisesti tutkimaan, mikä myös ilmenee tästä ennakkoluulottomasta Sietämätön leveys -kirjasta. (Salli Konttinen luki kirjani 15.7.2010)
• Christer Sundqvistin tuorein aluevaltaus on laihdutuksesta kertova fiktiivinen romaani Sietämätön leveys (www.sietamatonleveys.fi), jossa hyökätään iloisesti nykyisen ruokaympyrän suuntaan ja kerrotaan, mitä seuraa, kun päähenkilö, 34-vuotias Jussi Tervonen, jättää hiilihydraatit pois. Hän hylkää siis perunan, riisin, pastan ja leivän ja korvaa ne runsailla vihanneksilla ja luontaisilla ravintorasvoilla. - Laihduttaminen on periaatteessa hyvin helppoa, mutta painonhallinta on mahdottoman vaikeaa, Christer toteaa. - Ravitsemus herättää jyrkkiä tunteita eikä kirjani ole kaikin puolin kiltti. Ravistelen virallisia ravitsemussuosituksia aika ankaralla kädellä. (haastattelu Viva -lehdessä 7/2010)
• Luin kirjan ja lahjoitin ystävälle, joka aiheesta kiinnostuneena ihastui :) Teoksen ansiot ovat tosiaan maualla kuin kaunokirjallisuuden saralla, mutta ei Christer taatusti kirjallisuuden Nobelin palkintoa tavoitellutkaan, vaan keskustelua. Sellaisen herättäjänä opus toimi hyvin. Dialogi hieman tökkivää eikä niin uskottavaa, mutta, asian esilletuomisessa silläkin on paikkansa. Lopullista totuutta Christer ei onneksi pyri esittämään. Lukijalle heitetään suuntaviivoja ja ideoita, joita jokainen saa itse sulatella... Hyvä niin! (NarnianGirl kirjoitti näin 10.7.2010)
• Imaisin tänään kirjasi kerta istumalta hyvän musiikin säestyksellä. Ei vain voinut irroittaa näppejään. Nyt vain ajatus mukaan puotiinkin. (Kirjani luki Yrjö Kelhä, 8.7.2010)
• Löysin nimittäin aivan huipun kirjan ja haluan, että kaikki karppauksesta ja miksei muutkin lukee sen nauraa tai itkee sen kanssa. Kyseessä on Christer Sundqvistin kirja Sietämätön leveys. Olisi kiva kuulla mitä me oikeat karppaajat olemme hänen fiktiivisestä laihdutus kirjasta mieltä. Hänen teesinsähän on, että peruna pitäisi kieltää ruokalajina kokonaan ym. Todella mahtava kirja olen aivan höpinöissä tämän löydön takia. Mielipiteitä muiltakin!!!! (Riitta-Mummo oli lukenut kirjani, 4.7.2010)
• Mukavaa, että raudanlujaa asiaa saa joskus lukea hauskassakin muodossa. Roolien kautta esiin tulevat näkökulmat on myös helpompaa omaksua, jos aihepiiri ei ole ihan tuttua mutta sillä löytyy kuitenkin kosketuspintaa omaan elämään tavalla taikka toisella. Muutama asiakkaani on jo nyt saanut tästä kirjasta suuria ahaa-elämyksiä. Itse nautin lukemisesta ja uusista näkökulmista. :) (Kirjani luki Kari Kiviaho, 20.6.2010)
• Suosittelen kaikille kyseistä kirjaa:) Minulla on se ja kirja on todella hyvä lukunautinto! (Kirjani luki Jaana Kotkansalo, 20.6.2010)
• Eilen simahdin päivällisen jälkeen sohvalle lukemaan kirjaa "Sietämätön leveys" , joka on samalla fiktiivinen kertomus yhden miehen laihdutuksesta, ja toisaalta se kertoo faktaa laihduttamisesta. Ainakin ajatuksia herättävä kirja, suosittelen! Itse ahmin kirjan yhdessä päivässä. Puolet luin ruokalevolla ja puolet illalla lenkin jälkeen. (Lihava leidi on lukenut kirjani, 18.6.2010)
• Sietämätön leveys luettu tänään työmatkalla ja ratikkamatkalla soittotunnille, kiva matkustus laihdutuksen ihmeellisessä maailmassa, KIITOS! :) (Kirjani luki Henna, 19.5.2010)
• No nyt se on luettu melkein kokonaan. Siis se Christer Sundqvistin Sietämätön leveys. Täytyy myöntää, että alku teki tiukkaa, sillä en ole enää vuosikausiin lukenut kaunokirjallisuutta. Yritin itse asiassa aloittaa lukemista useampaankin otteeseen. Kunhan muutaman sivun olin saanut kahlattua, oli jo pakko tietää, mitä siellä laihdutusryhmässä tapahtuu, kun lekuri havaitsee, että Jussi on laihduttanut (lekurin mielestä) "vääriä" menetelmiä käyttämällä. Kirjassa on varsin paljon myös tieteellisempää informaatiota lihavuudesta ja painonhallinnasta. Suositeltavaa luettavaa! (Anssi Manninen on lukenut kirjani, 13.5.2010)
• "Sietämätön leveys" on kirja, jonka lukee nopeasti (positiivisessa mielessä). Kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja kielenkäyttö on etenkin nettimaailmassa ja keskustelupalstoilla viihtyvälle tuttua ja viihdyttävää. "Sietämätön leveys" on tarinamuotoon puettu kertomus VHH (vähähiilihydraattinen):lla laihduttaneesta Jussista. Jussi on laihduttanut juuri päinvastoin kuin terveyskeskuslääkäri on määrännyt ja saanut loistavia tuloksia. Tietoa on kuitenkin ihan liikaa ja toisaalta tieteellisiä tutkimuksia on tästäkin dieettisuuntauksesta puolesta ja vastaan. Jussi on kuitenkin jopa fanaattinen uuden ravintotietonsa kanssa ja haluaa löytää tukea kokemuksilleen keinolla millä hyvänsä. Kirjassa käydään asiantuntevasti läpi eri henkilöiden dialogien muodossa se, miten olemme menneet täysin hakoteille rasvan välttämisen suhteen. Hyvänä muistutuksena on se, että vielä 1980-luvun puolivälissä energiansaantimme koostui jopa 39% rasvoista ja nämä rasvat olivat vielä suhteellisen puhtaita verrattuna nykypäivän lisäaineilla pumpattuihin light-tuotteisiin. Myös (täysjyvä)viljatuotteiden ja välipalojen puputuksen ongelma tuodaan hyvin esille - ja myös tästä varmasti moni on jo samaa mieltä. Dieettisuuntauksia on lukuisia, mutta mikä on totuus? Jokainen pystyy takuulla löytämään perusteluja ja tieteellistä faktaa juuri oman ruokavalionsa puolesta ja sen sijaan, että etsittäisiin vain yhtä totuutta tulisikin meidän katsoa asiaa hieman kauempana itsestämme. Ravitsemustiede on nuori, ihmiset ovat yksilöitä ja tärkeintä olisikin kokeilla itsellään mikä toimii. Ravintoaineiden suhteiden miettimisen ohjenuoraksi pitäisikin ottaa ruoan laatu: syödään puhdasta ja kasvispainotteista (seka)ruokaa! Myös Sundqvist lainaa kirjassaan Pollanin "Oikean ruoan puolesta", joka pitäisikin olla myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistusten perusteina. Suositukset ovat tosiaan edelleen aika käsittämättömiä, kuten tästä ruokapydamidista voitte katsoa. "Runsaasti viljavalmisteita, sopivasti maitovalmisteita, perunaa monipuolisesti..." Totuus on kuitenkin myös se, että myös nämä valtion ohjeet voivat toimia joillekkin, etenkin jos niitä noudatetaan (harva pizzanpuputtaja noudattaa edes niitä) ja keskityttäisiin ruoan laatuun. Raakaravinto olisi tästä vielä yksi (suuri) askel ylemmäs. Suurimmat ongelmat ovat kiireisessä ruokakulttuurissamme, auktoriteettiuskossa sekä ihmisten tasapäistämisessä. Suosittelen kirjaa kaikille, mutta tämä on oiva ostos/lahja etenkin ravintoasioihin vielä paljoa perehtymättömille leivänpuputtajille ja light-tuotteiden suosijoille. Kirja on viihdyttävä vaikka pelkästään tarinana ja sopii hyvin vaikka lomalukemiseksi! (Heidi luki kirjani, 12.5.2010)
  
• Romaani hiilihydraattiongelmasta (Christer Sundqvist). Biologi, FT, Christer Sundqvist on kirjoittanut pinnalta katsoen kepeän tarinan painonhallinnasta, Sietämätön leveys (Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy, 2010). Kirja on omaperäinen laihdutuskirja, sillä siinä on juoni, tarina ja opetus. Kirjassa seikkailee päähenkilönä Jussi, joka on kamppaillut paino-ongelmien kanssa enempi vähempi koko ikänsä. Jussi innostuu internetin keskustelupalstojen ja Risto-kamun kautta vähähiilihydraattisesta (VHH) ruokavaliosta. Hän laihtuu reilusti ja kokee olevansa elämänsä kunnossa. Laihtumisen myötä Jussi ja kirjan sivuhenkilöt antautuvat kiihkeään keskusteluun terveellisestä ruokavaliosta ja lisääntyvän lihavuuden syistä. Vähähiilihydraattisen ruokavalion edistämisestä tulee Jussille elämän tehtävä. Hän ei voi käsittää miksi ”asiantuntijat” eivät hyväksy sitä yhdeksi vaihtoehdoksi. Samalla kun Jussi vähentää hiilihydraatteja, lisääntyy ”luonnollisten rasvojen” kuten voin, eläinrasvan ja öljyjen sekä kasvisten, siementen, pähkinöiden ja palkokasvien käyttö. Ruokavaliosta karsitaan leivät, pasta, riisi, perunat, kaikki valmisruoka ja kevyttuotteet. Jussi ja hengenheimolaiset taistelevat sissisotaa suurta koneistoa vastaan. Koneistoon kuuluu koululääketieteen edustajat, professorit, potilasjärjestöt, ravitsemusterapeutit, elintarvike- ja lääketeollisuus. Vaikka suositukset eivät muutukaan Jussi tuntee olevansa oikealla tiellä ja vievänsä tärkeää asiaa eteenpäin. Kirjan loppupuolella Jussi ajautuu kiihkossaan väärille urille ja mopo karkaa käsistä. Hän osallistuu tietomurtoon ja vetääpä vielä pahinta blogi-vastustajaansa turpaankin siinä sivussa. Järki kuitenkin lopulta voittaa. Kaikki tämä terveellisemmän ruokavalion puolesta. Sundqvistin kirja on nopealukuinen. Paikoitellen tutkimuksiin ja teoriaan juuttuminen puurouttaa juonta ja sinänsä mielenkiintoista tarinaa. Kirjan alku on mukaansa tempaava ja muutaman tylsän kappaleen jälkeen liekki syttyy uudestaan. Lopussa ote hieman kirpoaa ja teksti kärsii liiasta tutkimustiedosta. Vaikka tutkimustietoa onkin paikoin liikaa, se on mielenkiintoista, asiallisesti valittua ja sopivan selkokieliseksi kirjoitettua. Vastakkaistakin argumentointia heitetään peliin, joten juttu ei mene ihan pelkäksi VHH:n suitsuttamiseksi. Silti opetus on selvä, hyväksykää vähähiilihydraattinen ruokavalio salonkikelpoiseksi ja hylätkää ennakkoluulonne. Huumorin takaa puskee läpi jännite lautasmallin ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien välillä. Ne jotka ovat osallisia asiassa tietävät mistä on kyse, lautasia viuhuu ilmassa. Todellisuus blogien keskustelupalstoilla on samanlainen kuin Sietämättömässä leveydessä. Juuri jännitettä, roiskimista ja koppavuutta Sundqvist olisi voinut kuvata vielä tarkemmin ja rakentaa sitä pidemmälle, vähentäen samalla tieteellistä aineistoa. Lukijaa jäi kiinnostamaan millainen soppa mahtaa kiehua professorin tai ravitsemusterapeutin päässä. Kirja puhuu persoonallisella äänellä vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Sen lukeneena ymmärtää millaisia jännitteitä ja kiihkoa terveellinen ruokavalio nykyään herättää. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, siinä on paljon asiaa. Mutta kirja on myös tarpeellinen niille, jotka ovat sitä mieltä, että VHH on humpuukia. Kirjan lukemisesta olisi hyötyä ravitsemustieteen opintoja aloittelevalle opiskelijallekin. Muutaman tunnin lukemisen jälkeen valkenee kerralla mitä nettipalstoilla ravitsemuksesta ja painonhallinasta puhutaan. Nokkela idea, ajankohtainen tarina ja omaperäinen toteutus tässä kirjassa. Saakohan kirja jatko-osan vähärasvaiseen ruokavalioon hurahtaneesta Katjasta? Ehkäpä ei, mutta kenties D-vitamiinista? (Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen oli lukenut kirjani, 5.4.2010)
• Hei. Olen lukenut Sietämättömän Leveytesi. Siitä olen kiitollinen että uhmasin ensireaktiotani: en enää koskaan lue mitään laihdutuskirjaa sillä ne ovat kaikki samanlaisia. Takakansi lupasi jotain muuta ja ostin kirjasi. Epäillen tartuin kirjaasi. Turhaan epäilin, tämä ei ollut samanlainen kuin kaikki muut. Itse asiassa tämä oli niin erilainen että se oli oikeastaan tyrmäysisku kaikille muille laihdutuskirjoille. Näin laihdutuskirja pitää kirjoittaa. Pohdiskellen, jutellen, huumoria käyttäen, eläväisesti, nerokkaasti. Onneksi olkoon tohtori Sundqvist. Te olette tehneet ainutlaatuisen hienon työn sillä olette antaneet laihduttajalle toivoa. Ja ei ainoastaan laihduttajalle vaan kaikille niille ammattilaisille jotka ovat meitä laihduttajia opastamassa sietämättömästä leveydestä kunniakkaaseen hoikkuuteen. Kaikkien ammattilaisten on aivan pakko lukea tämä kirja! Se alkaa nyt se minun painonhallintaprojektini. Aion ottaa mallia insinööri Tervosesta. Mutta mistä minä löydän Tauno Tolpan? Missä hänellä on vastaanotto? Ihminen etenee, tuuma tuumalta! Kiitos! (Näin kirjoitti Anonyymi 25.3.2010)
• Tartuin kirjaan käsityksenäni, että se vyöryttää lukijalle "vhh-propagandaa" täyslaidallisen ja olisi hyvä nähdä mikä heidän maailmaansa pyörittää. Ilmaus siksi, koska moni (kuten itsekin) on kuitenkin onnistunut pysymään normaalipainoisena runsaastikin hiilihydraatteja nauttimalla, toki puhdasta sokeria vältellen. Yllätyksekseni totesin kuitenkin, että kirjan anti oli monipuolisempi, jossa "järjen äänenä" dialogia tasapainotti Tauno Tolppa (jotenkin nimessä rimmaisi ihan Pekka Puska...) sekä kertojaääni Ville Salmenoksa (missäkö minun ruotsin sanakirjani olikaan...). Kirjassa oli ravintotietoutta helposti omaksuttavassa muodossa, mikä suurena plussana kirjattakoon. Se tosin tökkäsi silmään negatiivissävytteisesti, että esimerkkejä oli melkolailla suoraan blogista, mutta toisaalta johdannossa asiasta epäsuorasti "varoitettiinkin". Yksi lause kirjasta onnistui kiteyttämään montakin blogikeskustelua erittäin hienosti: "On vain niin tavattoman helppoa löytää tutkimuksia, joissa päädytään virallista linjaa poikkeaviin johtopäätöksiin." (sivu 64). Kaunokirjalliset avut eivät kuitenkaan kohoa riittäviin korkeuksiin vaikka lukijan toivotaan lukevan teosta juurikin jännitysromaanina. En ilmeisesti osannut lukea kirjaa toivotulla tavalla ja siksi esimerkiksi Jussin "Itä-Suomen seikkailu" sekä ylipäätään Jussin katoaminen vaikuttivat minusta kovin päälleliimatuilta. Sekin pitää todeta, että kirjan toteavat väliotsikot hakivat ilmeisen tahattomasti vaikutteita naivismista ja saivat välillä aikaan mielikuvia jopa lastenkirjoista ("Saunassa miehet innostuvat", "Jussi hermostuu lääkärille" jne.). Eivät nuo kuitenkaan haitanneet lukukokemusta. Yhteenvetona: kirjan luki mielenkiinnolla, mutta enemmän ravinto-oppiensa vuoksi (joskin jos jo ennalta syö terveellisesti, niin lisäarvoa on vaikea löytää) kuin vaatimattoman kaunokirjallisen jännityksensä takia. Annettu muoto kuitenkin teki kirjasta helposti lähestyttävän ja kiinnostavaa luettavaa. (Kimmo kommentoi kirjaani näin 23.3.2010)
• Mainio pokkari painonhallinnasta (22.03.2010). Suomen suosituinta terveysblogia pitävä filosofian tohtori, biologi ja ravintovalmentaja Christer Sundqvist (Parainen) on kirjoittanut vallan mainion pokkarin ylipainosta, painonhallinnasta ja ravitsemustieteessä vallitsevasta hämmennyksestä. Hän on oivaltanut esittää asiansa hauskasti ja ymmärrettävästi kuvitteellisten henkilöiden, laihduttavan insinöörin Jussi Tervosen, hänen insinöörikaverinsa Risto Lahtisen, terveyskeskuslääkäri Harri Hiltusen ja vanhemman kokeneen lääkärin Tauno Tolpan ja muiden keskustelujen muodossa. Kirjassa esitetään myös tutkija Ville Salmenoksan (Sundqvist itse) näkemyksiä terveellisestä ruokavaliosta. Jussi Tervonen on pudottanut 30 kiloa painostaan "väärin" vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Hän karsi pois perunan, leivän, pitsat, pastat ja riisit. Terveyskeskuslääkäri Hiltunen edustaa perinteistä rasvakammoista näkemystä, jonka mukaan Jussin ruokavalio on vaarallinen ja se nostaa kolesterolia. Kuitenkin Jussin kolesterolit ovat laskeneet. Jussi hermostuu lääkäriin ja antaa tämän ja koko ammattikunnan kuulla kunniansa. Lukijan on suorastaan vaikea pidätellä naurua. Sundqvist kykenee tiivistämään kirjaansa ravitsemusneuvonnan koko ongelmakirjon: Perinteinen rasvakammo on johtanut liialliseen hiilihydraattien syömiseen ja ennennäkemättömään lihavuus- ja diabetesepidemiaan. Ravitsemustiede on kriisissä, siltä on kadonnut uskottavuus. Pilkuntarkat virallisterveelliset ravintosuositukset eivät yksinkertaisesti sovi kaikille, koska me olemme yksilöinä niin erilaisia. Ravitsemustutkimusten tulokset ja niistä vedettävät johtopäätökset ovat usein ristiriitaisia ja epäluotettavia, koska ihmiset eivät vastaa kyselylomakkeisiin totuudenmukaisesti. Tutkijat tulkitsevat tuloksia mielellään omien ennakkokäsitystensä mukaisesti. Sundqvist näyttääkin kyllästyneen valtion ravitsemusneuvottelukunnan touhuihin ja ehdottaa sen lakkauttamista. Olen itse samalla kannalla. Neuvottelukunta on osoittanut pätemättömyytensä mm. D-vitamiinin saantisuositusasiassa. Kirjan lukaisee yhdessä iltapäivässä, mutta sen sanomaa voi pohdiskella koko loppuelämänsä. Suosittelen! (Dosentti Matti Tolonen luki kirjani)
• Lukukokemus oli mielenkiintoinen, koska kirja liikkui niin lähellä omaa kokemusmaailmaani viimeisiltä vuosilta. On se vaan erikoista, että yli 4,5 vuoden blogosfäärin tapahtumat tulee dokumentoitua romaanin muodossa. Koin, että kirja oli kannanotto keskustelevamman terveydenhoidon puolesta. Sosiaalinen media, joka on toiminut kirjan rakennusalustana, pakottaa terveydenhoitojärjestelmän keskustelemaan netissä ja netin ulkopuolella. Elämme aikaa, jossa suhde ihmisten ja terveystiedon välillä on murroksessa. Kirja kuvaa tätä murrosta yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Kirjan luettuaan voi ymmärtää vähän enemmän aikaa jossa elämme. Aikaa, jossa terveys saa neuroottiset mittasuhteet ja terveystiedon ristiriitaisuus hämmentää. Onnea kirjan kirjoittajalle! (ETT kandidaatti Janne Huovila oli lukenut kirjani, 18.3.2010)
• Rasvakammosta hiilaripihiin ruokaan. Julkaistu: 1.3.2010 Helsingin Sanomissa. Terveysbloggaaja Christer Sundqvistin kirjaa Sietämätön leveys mainostetaan kevään puhutuimmaksi terveyskirjaksi. Saa nähdä, onko se, mutta mielenkiintoa kirjaan antaa ainakin sen muoto. Se on romaaniksi kirjoitettu puheenvuoro, joka ravistelee virallisia ravintosuosituksia. Kirjan päähenkilö laihtuu 30 kiloa "väärin". Hän poistaa lautaselta hiilihydraatit ja syö surutta rasvaa, lihaa, proteiineja, vihanneksia. Idea on sama kuin Atkinsin dieetissä. Sundqvist kyseenalaistaa myös kuitu- ja viljasuositukset. Hän kysyy: miksi ihmiset lihovat kevyttuotteiden aikana? Syynä on hiilihydraattien liikasaanti, rasvakammo sekä prosessoitu ruoka, hän väittää. Kirja myös kuvaa, miten terveystiedosta voi tulla pakkomielle ja miten vaikeaa on löytää luotettavaa tietoa. Sivujuonne on päähenkilön uppoutuminen netin keskustelupalstoille. Romaaniksi teos on vaatimaton. Dialogiksi kirjoitettu terveystieto jää silti mieleen yllättävän tehokkaasti. Siivoa hiilarit pois ruokavaliosta pariksi viikoksi ja katso mitä tapahtuu, kirjakin kehottaa. Melkein tekee mieli kokeilla. Kirja tarjoaakin ajateltavaa ikilaihduttajille: oliko Atkins sittenkin oikeassa? (Kirjan arvosteli toimittaja Jaana Laitinen)
• Olen lukenut kirjan, todella hyvä! Siitä saa paljon tärkeää tietoa ravitsemuksesta erittäin ymmärrettävässä muodossa. Suosittelen. Sopivan lyhyt yhden illan kirja (Näin kirjoitti nimimerkki Jerik)
• Sietämätön leveys on erilainen lukukokemus kuin mihin on tottunut. Kirjassa on todella kiintoisaa keskustelua ja mitään käsitystä ei tuoda esille väkisin. Voi eläytyä Tauno Tolppaan, lääkri Hiltuseen tai vaikkapa Jussin viekkaaseen kaveriin Ristoon. Minä pidin kirjasta. Loppuluvussa on jopa nerokkuutta tarjolla. Minä aion kokeilla Jussi Tervosen tapaa laihduttaa: pois peruna, pasta ja riisi; tilalle vihanneksia, voita ja rasvaisia pihvejä. (Näin kommentoi Jaana P)
• Mitähän uutta tietoa tuossa kirjassa on? Vai onko se pelkästään huonosti kirjoitettu romaani kuten on kirjoittajan pitämä blogi ja hänen esintyminen keskustelufoorumeilla. Vai onko se ehkä omaelämäntarina? Olen pitkään seurannut ko ihmisen kirjoituksia ja minusta hän ei koskaan sano mitään jota ei ole joku toinen hiilareita vähentänyt ihminen jo sanonut. (Näin kriittinen oli nimimerkki Tuuve)
• Oli muuten hyvä romaani! Onnistui tuomaan esiin kaiken olennaisen, ilman että tarvitsee suoraan väittää mitään (mikä ei ehkä olisi kovin rakentavaa näin herkässä asiassa). Kokonaisuutta ajatellen täydentää mukavasti mm. A**** H****** (nimi pyynnöstä poistettu) hyökkäävämpää tyyliä. Tarpeellinen kirja; summaa hyvin tämän keskustelun, joka varsinkin netissä riehuu kiivaana (ja josta suurin osa lautasmalli-kansasta silti edelleen ihan pimennossa). (Näin kirjoittaa viidakkomies ja suositun terveysblogin ylläpitäjä Olli Posti)
• Harvoin on tarjolla oppikirjatietoa tällaisessa muodossa - ilman julistamista. (Näin sanoi Kalle Kotiranta)
  
• Olen sivulla 53 ja ja tiedän jo nyt, että luen elämäni parasta kirjaa... aluksi kun luin, että kirja on romaanimuodossa niin hieman petyin. Mutta nyt kun olen päässyt alkuun niin ymmärrän miksi... aivan loistavasti ideoitu!!!! Hyvä Christer! (Näin kirjoitti johtaja, terveysalalla toimiva yrittäjä ja veteraaniurheilija Juha Eriksson)
• Luin tuon kyseisen kirjan. On itse asiassa yllättävän hyvä kirja. Kirjassa on useita herkullisia kohtia. Esim. sivulla 90: ...Kulinaristi on kouliintumaton syöppö. Sivulla 52: Kuitua syödään Riston mielestä lähinnä peräsuolen toimintaan ja kolesterolia käytetään aivoissa. Se kumpaan päähän haluaa panostaa, onkin sitten omissa käsissä. (Kirjoitti nimimerkki Yxinkertainen)
• Luin kirjan. Ainoa järkevä tapa laihtua löytyy sieltä. Rasvakammo ja leivän + perunan suosiminen on tuhoon vievä tie. (Kirjoitti nimimerkki Tuhon tie)
• Karmiva tarina. Kirja avasi silmäni. Todella karmiva tarina miten voi käydä jos uskoo kaiken nettihömpän. (Kirjoitti nimimerkki Gotletti)
• Sain juuri luettua uutuuskirjan "Sietämätön leveys". Oksensin välillä. Nyt jääkaapin sisältö uusiksi. En todellakaan halua olla enää läski. (Kirjoitti nimimerkki Rasvamakkara)
• Posti toi minullekin kirjan Sietämätön leveys. Luin kirjaa yhtä soittoa. Viimeinen luku on nyt luettu. Olen itkenyt! Se on rankka lukukokemus. Kirja satuttaa mutta sillai oikealla tavalla. Jos ei tästä kirjasta tule menestysromaania, niin ei sitten mistään. Kirjailija on nimeltään Christer Sundqvist, biologi. Aika tunnettu internetistä. Kannattaa hankkia! (Kirjoitti nimimerkki Sietämätönleveys)
• Teema ratkaisee merkittäviltä osin romaanin menestyksen. Tämän kirjan teema iskee todella herkälle alueelle. Mielipiteet jakautuvat pahasti. Suomessa on ollut kirjasotia... Pentti Haanpää, kenttä ja kasarmi; Väinö Linna, tuntematon, pohjantähti; Hannu Salama, juhannustanssit. Tästä tulee seuraava kirjasota, veikkaa Sami. No, olen ollut ennenkin väärässä ja tietty joskus oikeassakin. Herra yksin tietää tulevaisuuden. (Näin kirjoitti insinööri Sami Uusitalo)
• Nyt se on luettu! Se sinun laihdutuskirjasi Sietämätön leveys on kiva kirja. Se oli kaikin tavoin erilainen lukukokemus kuin oletin. Olen lukenut muitakin laihdutusoppaita. Tästä kirjasta voi tulla tärkeä osa suomalaista terveyskeskustelua. Se on niin erilainen. Kirja voi myös toisaalta olla niin herkille osa-alueille suuntautuva, että siitä ei uskalleta mielipidettä kertoa. Aivan varmaa on että kirjaa tullaan lukemaan runsaasti. Parasta kirjassa oli sen sisältämä huumori ja rehellinen kerronta. Kirja on hyvin käsilaukkuun sopiva joten se pysyy nyt aina mukana. Nytkin luin uudestaan joitakin pätkiä kirjasta ja sain uusia mielleyhtymiä. Näin tapahtuu kun lukee hyvän kirjan. Huonointa kirjassa oli jännitystarinan osuus. Jännitystä olisi voinut olla vielä enemmän. Ehkä se asia korjaantuu terveysteeman jatko-osissa, joita toivon mukaan tulee pian. Hyvin olet vanginnut kirjan sivuille laihduttajan arjen ja uskoisin että Jussin tapaisia laihduttajia on yhä enemmän. Koska teen työtä terveysalalla näen kirjan esille nostattamat jännitteet joka päivä työssäni. Kirjan voi lukea monella eri tasolla. Ammattilaiset kuten minä luemme kirjan ravintovalistusta pohtien ja arvioiden. Minun täytyy myöntää että valistus oli mukaansatempaavaa. Tavalliset laihduttajat lukevat kirjaa todennäköisesti omia näkökulmiaan siinä arvioiden. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit lukevat kirjaa oppiakseen laihduttajan arjesta ja nykyelämän haasteista. Kirjan suosikkihenkilöksi muodostui Tauno Tolppa joka kirjassa on se varsinainen valistaja. Mieleen tuli eräs arkkiatri, Ylppö, se kuuluisa lastenlääkäri. Pitkään blogiasi seuranneena löysin kirjasta tuttuja asioita. Suosittelen muilla ja kiitän "tuttua" kirjailijaa hyvästä kirjasta. (Näin pitkän arvion kirjastani sai Seija aikaiseksi)
• Christer Sundqvist on keksinyt näppärän ratkaisun kirjoittaa asiateos romaanimuotoon! Kyseessä on Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy:n "SIETÄMÄTÖN LEVEYS", missä käsitellään ylipainoisuuden ongelmaa, järkevästi. Sundqvist on muutamassa vuodessa noussut erääksi johtavaksi ravitsemus- ja terveyskeskustelun kuulluksi asiantuntijaksi ja jopa henkilökohtaiset vastaukset on ollut luettavissa terveysblogissa: http://sundqvist.blogspot.com/. Sundqvistin kirja voi olla "ongelmista" kärsiville rankka lukukokemus, mutta pikari kannattaa kyllä juoda pohjanmaan kautta. (Näin kirjoitti Seinäjokinen -lehti 20.2.2010)

Muita samantyyppisiä kirjoituksiani:

Nyt sitä saa, nyt sitä saa... sitä sietämätöntä leveyttä

Suositusta ravinto-oppaastani ilmestynyt taas uusi versio

Karpin tapaan

Mikä ihmeen Nutrix?

Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa

Dukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun!

*
Ensimmäistä kirjoitustani Dukanin dieetistä on seurattu kovalla mielenkiinnolla. Kirjoitusta on kommentoitu yli 400 kertaa. Saavutettuani painotavoitteeni, päätin jatkaa laihdutuspäiväkirjaani uudessa blogikirjoituksessa "Dukanin dieetti jatkuu". Voit tietenkin lukea ja kommentoida edelleen molempia kirjoituksia.


Joitakin tilastotietoja laihdutusryhmästä:

Aloitusajankohta: 2.5.2010

Ryhmässä mukana: 32 kpl laihduttajia
Ryhmä laihtunut yhteensä: 95,3 kg
Ryhmän jäsenet laihtuneet keskimäärin: 3,0 kg
1. vaiheen kesto keskimäärin: 7 päivää

Valokuvan lähetti Adele, joka dukanisteista ensimmäisenä saavutti tavoitepainonsa! Adele on saanut seuraa, sillä minäkin saavutin painotavoitteeni! Tämä oli erittäin vaivaton dieetti! Nyt on jännä seurata loppukesän aikana, nouseeko paino takaisin entisiin lukemiin ottaessamme vähitellen käyttöön aiemmin niin yleiset hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet?

Lataa tästä kaikkien dukanistien painotaulukko ja tästä dukanistien painokäyrät!

Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan aivan hurjasti. Muistakaa myös lukea ja kommentoida muita terveysblogini tekstejä! Muuta luettavaa löytyy vasemmanpuoleisesta palstasta ja selailemalla sivua alaspäin.

Hauska yksityiskohta: Minun vyötäröni on kaventunut tämän dieetin myötä siinä määrin, että sain vedettyä jalkaan vuonna 1997 pieniksi menneet erittäin tiukat farkut. Vedin farkut jalkaan ja olen tehnyt jo monta luentokeikkaa nuo kireät farkut jalassa! Sainpahan tuosta yhden koomisen numeron lisää luennoilleni. Odottakaa kunnes saan erittäin tiukat, vuonna 1985 pieniksi menneet farkut jalkaan (vaimo säästää kaiken!). Se onkin sitten ikimuistettava luentokeikka.

Innostava yksityiskohta: Dukanisteja on listoillani (taulukossa) jo yli 30 kpl. Me olemme dieetin eri vaiheissa ja aktiivisesti taulukkoon tulee päivityksiä 6-8 henkilöltä jatkuvasti. Osa dukanisteista on mahdollisesti heittänyt leikin kesken, osa ei vain näe tarpeelliseksi ilmoittaa tietonsa säännöllisesti.

Dukanin dieetin kansainvälisiltä sivuilta löytyy laskuri, jolla voi laskea tavoitepainonsa tällä dieetillä. Siinä pitää ilmoittaa sähköpostiosoitteensa ja se on minun kohdallani johtanut toistaiseksi vain yhteen vaarattomaan mainosviestiin. Laskuria voinee turvallisesti käyttää.

English summary

The prolific health blogger (number 1 in Finland) Dr. Christer Sundqvist flew off the handle and started his Dukan diet May 2nd 2010. His BMI is 21 and he aims at targeting his weight at the youthful 59 kilograms. This seems like a moon-struck project you must follow. Google offers a handy translation of this page into googlinglish. Understand anything - nope? Well, on my opening day I had my three eggs and a large cup of coffee. Soon I'll enjoy my lunch: some left-over meat from yesterday. I intend to stay in the Attack phase of the program for at least 6 days. I had to wait until the 4th day of my Attack phase to see any weight loss. My waist is a little slimmer (-1,5 cm) and it seems like I have not lost any muscle tissue. I managed to get rid of 1,1 kg during the Attack phase. I have entered into the Weight Loss phase and enjoy eating vegetables every other day. After 60 days in this phase, I was able to reach my goal. My digital scale produced the much awaited 59,8 kilos on Sunday 4th of July. I have now entered the Stabilization phase. Don't laugh! Stay tuned!

Lähden noudattamaan Dukanin dieettiä 2.5.2010. Voit seurata dieettini edistymistä päiväkirjastani (alla). Minulla ei ole ylipainoa, mutta ajattelin yrittää pudottaa 10 % painostani, eli noin 5-6 kiloa. Katsotaan onnistuuko ja minkälaisena minä koen tämän dieetin, jota Hollywoodin tähdet niin kehuvat! Jos joku haluaa tulla mukaan kokeiluun, niin pistäkää kommentteja tulemaan edistyksestänne ja kertokaa kokemuksianne.

Lataa tästä kaikkien tiedossani olevien Dukanistien mittaustulokset (PDF) Täydentäkää!

LAIHDUTUSPÄIVÄKIRJA C. Sundqvist, Dukanin dieetti

Lauantaina 1.5.2010

Päivä ennen dieetin aloitusta. Aamupaino noin 66,0 kiloa digitaalivaa'alla (64 kiloa analogivaa'alla, hankin myöhemmin nimittäin digitaalivaa'an). Ajatuksen tasolla pelkään jo huomispäivää, jolloin dieetti alkaa. Miten pärjään ilman aamuista ruisleipääni? Marjoja ja turkkilaista jugurttiani tulen taatusti kaipaamaan. Oikeaoppiseen Dukanin dieettiin kuuluisi, että kananmunat söisi ilman keltuaista, mutta siinä aion kyllä fuskata! Ja miten pärjään noin vähillä rasvoilla ja hiilihydraateilla? Ei mitään vihanneksia, juuresraasteita - kääääk! Kellon lähestyessä puoltayötä ja dieetin alkaessa muutaman minuutin kuluttua, olen yhä hermostuneempi. Vielä viimeiset vihannekset naamaan, punaposkinen omena ja yksi voileipä oikein paksulla voikerroksella. Huomenna ollaan liemessä? Huomenna se alkaa!

Sunnuntaina 2.5.2010

Se on alkanut! Ensimmäinen tunti menossa. Muistelen viimeistä leipääni, omenaa ja vihanneksia, jotka söin vähän yli tunti sitten. Viimeistelen vielä viimeisimpien Ravintouutisteni lähetyksen ja menen sitten nukkumaan. Lasi vettä. Onko teillä hauskaa?

Aamiainen nautittu: kolme keitettyä kananmunaa, D-vitamiinipillerit (2 x 50 µg) ja iso kuppi kahvia (ei sokeria), hedelmäkori näyttää kovin houkuttelevalta ja ruisleipää kaipaan. Ei ole nälkä. Siemailen vettä pitkin aamupäivää. Vaimo muistutti siitä, että dieettini aikana on tulossa äitienpäivä...

Lounaaksi eilistä kalkkunafilettä noin 200 g ja pari lasillista vettä. Nälkää en näe. Aiempaa useammin joudun käymään vessassa lauhdevettä päästämässä. Se on ehkä selkein havainto siitä, että jotain on erilaista verrattuna muihin päiviin.

Pari tuntia pihatöitä ja nyt syömään: kaksi paistettua kananmunaa (ihan tavattoman vähän voita ettei pala pohjaan!), kalkkunalihaa ja vettä. Vähän tyhjä tunne vatsassa, muuten menee hyvin. Eiköhän näillä eväillä nälkä taltu. Syön lisää kananmunia jos jää tyhjä tunne. Lenkille ei tee mieli.

Ensimmäinen päivä Dukanin dieetillä alkaa olla pulkassa, enkä ole missään tuskassa. Nälkä on pysynyt poissa, kusella olen käynyt useammin kuin tavallisesti. Eniten kaipasin marjoja ja hedelmiä, mutta ruisleipää ei tehnyt kovin pahasti mieli. Homma jatkuu huomenna.

Maanantaina 3.5.2010

Astun vaa'alle. Viisari asettuu lukeman 64 kohdalle analogivaa'alla (vastaa noin 66,0 tulevalla digitaalivaa'alla, eli ei muutosta).
Aamupalaksi söin kolme keitettyä kananmunaa. Iso kuppi kahvia.
Otin tupla-annoksen kalaöljyä (2 kapselia, 1800 mg EPA+DHA+muita rasvahappoja, 15 µg D-vitamiinia), sen tavanomaisen D-vitamiinin (2 x 50 µg) ja heitin yhden Beroccan (B- ja C-vitamiineja + mineraaleja) suuhun. Hedelmäkoria ainoastaan vilkaisin. Leipälaatikon luukun pistin kiinni. Pöydällä on leivänmuruja ja myslipaketti. Ei ole nälkä. Vatsa tuntuu kovemmalta, mutta toimii.

Lounaaksi (vasta kello 15.00!) kävin tutussa ravintolassa ja pyysin heitä valmistamaan erikoisannoksen minulle: oikein paljon paistettua kuhaa ja ihan vähän keitettyjä vihanneksia - ei muuta. Ovat onneksi tottuneet oikkuihini, joten sain mitä pyysinkin. Hyvää oli. Huomasin ketoositilan käynnistyneen, asetoni haisee jopa virtsassa minun mielestäni. Suurin ihme oli kuitenkin, että jaksoin treenata nuorten yleisurheilijoiden kanssa vähän yli kaksi tuntia. Lapset väsyivät, mutta ohjaaja jaksoi!
Päivällinen/illallinen koostuu neljästä kananmunasta keltuaisineen ja 100 g leivän päällyksiä (keittokinkun siivuja) + paljon vettä. Iltapäivällä oli vähän päänsärkyä, mutta se meni ohi kun pääsin urheilupuistoon nuorten pariin. Liikunnan jälkeen oli pientä nälkää aistittavissa, mutta päivällisen jälkeen tuli taas kylläinen olo.
Päivän energiamäärä oli 1119 kcal, 22 g hiilihydraatteja, 136 g proteiinia, 51 g rasvaa (prosenttijakauma minulle hyvin outo 8-49-43!). Kolesterolit ovat pilvissä (ylitin kuusinkertaisesti suositeltavat määrät), mutta se ei minua haittaa, sillä minulla ei ole kolesterolipelkoa. Mineraaleista ainoastaan magnesium ja kalsium jää hieman vajaaksi (saantisuosituksesta jään jälkeen 10%), kaikkia vitamiineja saan kutakuinkin riittävästi (kiitos Bayer ja Tolonen!). Ei ole nälkä noin järjettömän pienestä energiamäärästä huolimatta (1119 kcal) ja olen sentään liikkunut tehokkaasti yli kaksi tuntia. Tämä on itse asiassa aika pelottavakin havainto.

Tiistaina 4.5.2010

Kolmas hyökkäyspäivä menossa (katso selitys alla!) Aamupaino 66,0 kiloa (vanha analoginen näytti 64 kiloa edelleen, eli todennäköisesti ei muutosta, jatkossa vain digilukuja). Aamupalaksi "tuttua" ja turvallista keitettyä kananmunaa (3 kpl), 50 g keittokinkkua, kaksi lasillista vettä ja iso kuppi kahvia. Otin yhden Tolosen kalaöljykapselin, 100 µg D3-vitamiinia ja yhden Bayerin Beroccan. Näillä eväillä jaksaa hyvin sinne iltapäivä kahden hujakoille!

Kebablihaa 300 g, kolme kananmunaa ja runsaasti vettä. Siinä meikäläisen maittava lounas kello 15. Ei oikeastaan ollut nälkä, mutta täytyyhän sitä syödä, että jaksaa treenata.

Kello 16:15 kävin vaa'alla ja aika iloisen yllätyksen koin: farkut jalassa ja kädet taskuissa painoin 66,5 kiloa. Ihan on sellainen tuntuma, että tästä alkaa kilot karisemaan! Kyllä minä nyt ymmärrän entistä selkeämmin miten tuskallista on odottaa painonpudotuksen alkua, varsinkin jos on joutunut nälässä kärvistelemään. Minähän en nälkää ole vielä nähnyt.

Keskiviikkona 5.5.2010

Neljäs hyökkäyspäivä alkoi. Ensinnäkin, kiitos kaikille terveysblogiani kommentoiville ja lukeville. Ilman teitä olisin luovuttanut. Tänään on hämmästyttävän hyviä uutisia tarjolla: Olen laihtunut 0,4 kiloa eilisestä, eli aamupaino oli 65,6 kiloa. Pistän pian tarkat mittaustulokset taulukkooni. Siitä näette, että vyötärö on kaventumaan päin. Aamupala oli se tavanomainen: 3 kananmunaa + 50 g keittokinkkua + kalaöljykapselit + vitamiinit.

Lounas sisälsi paistettuja kananmunia (3 kpl) ja vähärasvaista lihaa iso annos. Runsaasti vettä.

Päivällinen oli aika vaatimaton: 150 g vähärasvaisia lihaleikkeleitä ja kolme keitettyä kananmunaa. Ei ollut nälkä. Liikunta oli tänään oikein kevyttä. Hirmuisen kalorivajeen sain taas aikaiseksi: -900 kcal! Karisevatko kilot lisää? Sen näemme huomenna!

Torstaina 6.5.2010

Hollywood -tähtien tapaan minä olen edelleen Dukanin dieetillä ja kilot (grammat) karisevat. Aamupaino oli 65,4 kg, eli 200 g on paino pudonnut eilisestä. Aaamupalaksi söin sitä tavanomaista, eli kananmunaa ja leikkelelihaa. Lounaaksi valmistan kokolihaa ison annoksen uunissa (nam nam). Marjoja tekee hirvittävästi mieli, mutta muuten menee mukavasti. Ei ole nälkä! Sitä minä jaksan ihmetellä. Päivällinen meni tutusti proteiinia nauttien. Vajaan tunnin kävelylenkki tekee terää kovan työpäivän jälkeen. Aurinko paistaa! Illalla vielä kaksi kananmunaa.

Perjantaina 7.5.2010

Aamupaino oli 65,2 kg, eli paino laskee. Aaamupala niin kuin kaikkina muina päivinäkin tässä hyökkäysvaiheessa. Ketoosissa olen edelleen. Hyvin alhaiset kuitumäärät (5-8 g kuituja) ovat tuottaneet vatsalleni yllättävän vähän ongelmia. Sitä minä ihmettelen. Onneksi pian saan edes joka toinen päivä runsaasti vihanneksia ja ravintokuituja, jolloin pienikin huoli väistyy. Ihmettelen myös dieetin vaivattomuutta ja tämä ei ole mitään mainospuhetta, sillä en todellakaan aio ryhtyä Dukanin dieetin markkinoijaksi täällä Suomessa.

Lauantaina 8.5.2010

Aamupaino oli 64,9 kg. Kevenin hyökkäysvaiheen aikana 1,1 kg. Nyt siirryn pudotusvaiheeseen, jolloin syön kuten tähänkin asti paljon proteiinia, mutta joka toisena päivänä saan syödä vihanneksia. Oli ihanaa syödä tomaatteja, kurkkua ja salaatinlehtiä kananmunien ja lihaleikkeleiden lisäksi.

Sunnuntaina 9.5.2010

Aamupaino oli 64,8 kg ja normaalit aamusapuskat: 3 keitettyä kananmunaa ja lihaleikkeleitä suoraan pakkauksesta suuhun. Pudotusvaiheen toinen päivä menossa. Ajattelin tehdä niin, että joka toinen päivä nautin vihanneksia proteiinien lisäksi (jotkut suosittelevat elämistä 5 päivän sykleissä). Tänään on päivä ilman vihanneksia edessä. Eniten ihmettelen sitä, että leipää ei tee mieli! Lounaaksi on lammasta ja kananmunia. Päivälliseksi kalaa ja kananmunia. Vaihtelu virkistää...

Maanantaina 10.5.2010

Aamupaino oli 64,8 kg. Kolme kananmunaa poskeen, kuppi kahvia ja baanalle. Jaksoin hyvin ajaa ylös Ouluun saakka. Pysähdyin kerran juomaan kahvia ja toisen kerran (7 tunnin kuluttua aamupalasta!) syömään myöhäiseen lounaan. Metsästäjänpihvi vihanneksilla. Illalla luennon jälkeen mahtava illallinen isäntäperheessä. Tunsivat oikkuni ja sain dieettini mukaista sapuskaa.

Tiistaina 11.5.2010

Keskipävällä mitattu paino Ozin kuntoklubilla (farkut jalassa) = 65,1 kg. Mitähän arkut painavat? Vastaus: 300 g. Aamulla kolme keitettyä kananmunaa ja iso kuppi kahvia. Lounas hyvässä seurassa. Rosson paistettu kala + ihan vähän vihanneksia. Paljon vettä. Aika energinen olo. Päivällinen jäi väliin, mutta nautin hyvän illallisen mukavassa seurassa. Kalaa ja lihaa sekä vähän vihanneksia.

Keskiviikkona 12.5.2010

Aamupaino on 64,6. Suunta on alaspäin. Aamulla kolme keitettyä kananmuna, iso kuppi kahvia ja toinen mokoma vihreää teetä. Lounaaksi lehtipihvi, vihanneksia ja runsaasti vettä. Myöhäisellä päivällisellä herkuteltiin ystäväperheen grilliherkuilla. Tuli ehkä syötyä vähän liikaakin! Hyvää oli!

Torstaina 13.5.2010

Aamupaino on 64,8 kg. Aamun rutiineista en poikkea: kananmunia! Lounas jäi väliin kahden luennon takia. Ei sen puoleen, ei minulla ollut nälkäkään. Päivällinen oli maittava liha-ateria.

Perjantaina 14.5.2010

Alkoi 13. päivä Dukanin dieetillä ja vaaka näytti 64,5 kiloa. Aamulla vettä ja kananmunia. Pitkä ajomatka kotiin häämöttää. Täytyy löytää sopiva pihvipaikka matkan varrelta. Iloitsen siitä kun meitä dukanisteja on 22 kpl. Ei ole yksin.

Lauantaina 15.5.2010

Aaamupaino 64,3 kiloa. Hiukan tuli fuskattua torstaina ja perjantaina. Söin vähän enemmän eläinrasvaa (voita, rasvaisempi pihvi) kuin aiempina päivinä. Olisikohan niin, että olen useiden muiden dukanistien tavoin jäänyt liian pahaan energiavajeeseen vähine rasvoineni? Tämä aiheutti sitten "säästöliekki" -ilmiön? Nyt kuitenkin paino taas laskee kun syön enemmän rasvaa. Se on tosiasia. "Suoraa puhetta" -radio-ohjelmaa tehdessämme oli houkutteleva hedelmätarjotin edessämme ja meille oli tehty hienot voileivät. Osasin vastustaa niitä kiusauksia. Lounas jäi kovin niukaksi, mutta päivällinen sujui lihapatojen äärellä.

Sunnuntaina 16.5.2010

Aamupaino laskee taas, nyt 64,1 kg. Tässä on ilmeisesti käymässä niin, että saavuttaakseni painotavoitteeni (59 kiloa), joudun toteuttamaan Dukanin dieettini rasvaisempana Atkinsin tapaisena versiona. Muuten jää syksyn tuore marjasato pelkäksi haaveeksi. Hiilihydraatit pidän alhaisina, eli syön 16-20 g hiilihydraattia!

Maanantaina 17.5.2010

Aamupaino oli nyt 63,9 kg. Paistoin kananmunat voissa. Lounaaksi munakas, jossa runsaasti lihaa. Päivällinen hieman kiireisesti: kolme keitettyä kannanmunaa, pieni pala juustoa, tonnikalaa purkista + runsaasti vettä. Huomenna saan taas syödä vihanneksia!

Tiistaina 18.5.2010

Aamulla vaaka näytti 63,5 kg! Jännä juttu: kokeilin huvikseni menevätkö erittäin tiukat farkkuhousut jalkaani? Viimeksi mennyt vyötärönnappi kauheasti kiristämättä kiinni vuonna 1997. Tehdäkseni tarinasta lyhyen sanon, että menivät jalkaan! Kiristävät toki melkoisesti, mutta aion heittää niillä luentokeikan illalla hotelli Marskissa! Keikka meni hyvin. En pyörtynyt, housun kiristäminen ei ollut kohtuuttoman ankaraa. Ihanalta housut tuntuvat kunhan saan 1-2 senttiä pois vyötäröltä. Varastossa on odottamassa vielä tiukemmat farkut 1980 -luvulta, jolloin olin tosi tiukka poika. Ehkä syksyn keikkoja varten?

Keskiviikkona 19.5.2010

Aamupaino = 63,1 kg! Syy selvempään painonpudotukseen paljastetaan tässä: Olen fuskannut! Olen muuttanut Dukanin dieettini rasvaisemmaksi, enemmän Atkinsin suuntaan. Kokeilen rasvaisempana versiona tätä dieettiä tämän koko viikon ja sitten ensi viikolla puhdasoppisemmin myös rasvoja vähentäen. Hiilihydraatteja saan ruoasta tasaisen tappavaan tahtiin, eli 20 g päivässä. Olen selvästi virkeämpi nyt kun eläinrasvat ovat vahvemmin mukana kuvioissa.

Torstaina 20.5.2010

Aamupaino oli 63,5 kg. Pientä nousua eilisestä. En osaa sanoa mitään syytä. Olisikohan ihan normaalia painon vaihtelua. Tänään bisneslounas tulossa. Tilasin kasvislautasen. Saan vähän vaihtelua tähän rytmiin kananmunia aamulla - kalaa lounaalla - lihaa päivällisellä. Muuten menee ihan hyvin. Jaksan juosta jolkotella, mutta lujaa en pääse.

Perjantaina 21.5.2010

Aamulla painoin 63,4 kg. Paistoin 3 kananmunaa voissa. Tänään on päivä jolloin en syö laisinkaan kasviksia. Syön siis vain joka toinen päivä kasviksia. Hedelmiä ja marjoja en ole syönyt moneen viikkoon. Niitä tekee jo aika kovasti mieli. Sen sijaan yllätyn miten hyvin pärjään ilman leipää. Vatsa on vähän jumissa. Edelleen jään energiavajeeseen. Ruokapäiväkirjan mukaan energiansaanti ollut tällä viikolla keskimäärin 1550 kcal/vrk, syönyt 20 g hiilihydraatteja päivässä! On tullut palautetta sähköpostiin missä pidetään tätä dieettiä vahingollisena. Koko laihdutusryhmässäni on huomattavissa pientä kyllästymistä, ei ilmoitella tuloksia, jätetään dieetti kesken. Useimmat noudattaneet dieettiä nyt 2-3 viikkoa. Vain sitkeimmät ja jääräpäisimmät jatkavat? Taulukossani on 28 dukanistia, joista vain 15 on jotenkuten tai huomattavan aktiivisia. Olisikohan puolet jättänyt dieetin kesken?

Lauantaina 22.5.2010

Aamulla vaaka näytti 63,5 kiloa. Kananmunia ja eilistä kampelaa, nam nam! Vaivaton dieetti kun ei ole nälkä. Pääsee aivan liian helpolla.

Sunnuntaina 23.5.2010

Aamu alkaa keventyneissä tunnelmissa, jee: 63,3 kiloa! Tänään vielä viimeiset kampelat suuhun ja sitten tietenkin taas niitä kananmunia. Paistasiko illalla pihvit?

Maanantaina 24.5.2010

Aamu alkaa sateisena ja ankeana. Onneksi vaaka on armelias: 63,1 kiloa! Tämä viikko menee Dukania oikeaoppisesti toteuttaen, eli vähennän rasvan saantiani. Joka toinen päivä runsailla vihanneksilla ja tämä on riemukkaasti juuri sellainen vihannespäivä.

Tiistaina 25.5.2010

Puhdas proteiinipäivä (ei vihanneksia) alkaa 63,3 -kiloisena. Kananmunia, naudanlihaa, kalaa - ei hassumpaa.

Keskiviikkona 26.5.2010

Aamulla paistaa aurinko ja vaaka näyttää 62,9 kiloa. Tiedän syyn näin rajuun painonpudotukseen. Eilen tuli paljon liikuttua ja syötyä erittäin paljon proteiinia sekä hyvin vähän rasvaa. Täytyy muistaa juoda riittävästi. Aamulla on vähän päänsärkyä, joka johtunee vähistä nesteistä elimistössä. Proteiinipäivä tänäänkin edessä ja kireissä farkuissa (juuri ja juuri päälle menevissä!) illalla luennoimaan.

Torstaina 27.5.2010

Aamulla 63,1 kiloa. Muut mitat pysyneet samoina. Vyötärö kaventunut tähän mennessä 2,8 cm. Lihaskudosta en ole menettänyt pohkeista, reisistä tai hauiksesta. Leipää on tehnyt mieli syödä jo useana päivänä, mutta olen onnistunut välttämään "sortumisen" tähän. Varsinaista nälkää en ole kokenut koko dieetin aikana! Eilen kokonaisenergiansaantini oli 1452 kcal, joka koostui tästä: 21 g hiilihydraattia, 208 g proteiinia ja 59 g rasvaa. Kuidun saanti jäi eilen tosi vähiin (3,5 g), sillä minulla ei ollut proteiini+vihanneksia -päivää. Vatsani kuitenkin toimii näinkin vähäisillä kuiduilla. Proteiini+Vihannespäivinä saan ravintokuituja 20-25 g. Nautin dieetin aikana varmuuden vuoksi erästä monivitamiinivalmistetta ja erikseen D-vitamiinia (50 µg) sekä kalaöljyä.

Perjantaina 28.5.2010

Keventyminen jatkuu: 62,6 kiloa.

Lauantaina 29.5.2010

Nimimerkki Virkkiksen kanssa laulamme yhdessä sateessa ("I'm singing in the rain..."): aamupaino on nyt 62,4 kiloa!

Sunnuntaina 30.5.2010

Aamupaino on toiveikas 62,6 kiloa. Tällä viikolla olen välttänyt tomerammin rasvan käyttöä ja söin hyvin proteiinipitoista ruokaa. Hillihydraatit pysyivät edelleen hyvin alhaisina (n. 20 g/pv). Havaitsin dieetin epämukavammaksi näin toteutettuna. Jonkin verran olin jopa nälkäinen. Taidan pärjätä paremmin jos saan nauttia runsaasti rasvaa. Laihduin toki edelleen tasaiseen tahtiin: viikko 1 -1,1 kg; viikko 2 -0,6 kg; viikko 3 -0,8 kg; viikko 4 -1,1 kg. Kananmuniin, lihaan ja kalaan en ole kyllästynyt ja saanhan minä nyt myös syödä vihanneksia ja raasteita joka toinen päivä tämän lisäksi. Marjoja ja hedelmiä tekee mieli, mutta niiden aika tulee vasta myöhemmin. Leipää ei tee kovin pahasti mieli.

Maanantaina 31.5.2010

Toukokuun viimeinen päivä alkaa lähes samoissa painolukemissa kuin eilen, eli 62,5 kiloa.

Tiistaina 1.6.2010

Lähden liikuntakeskus Pajulahteen 62,5 kilon painoisena. Notkuvien ruokapöytien ääressä pitää pysyä lujana!

Keskiviikkona 2.6.2010

Tulee jo toinen vihannes+proteiinipäivä peräjälkeen. Aamulla painoin toiveikkaat 62,4 kiloa.

Torstaina 3.6.2010

Digitaalinumerot 62,2 piirtyvät vaakani näyttöön. Vau! Nyt tulee muutama tiukka proteiinipäivä ja katsotaan jos vaa'assa on 61 -alkuinen lukema?

Perjantaina 4.6.2010

Vaaka kostaa minulle tänään: 63,0 kiloa. Ei paniikkia. Saattaa olla ihan normaalia painonvaihtelua.

Lauantaina 5.6.2010

Tänään painan 62,6 kiloa. Eilinen mystinen painonnousu jää arvoitukseksi. Tänään on tyttäreni lakkiaiset ja pöytä on koreana herkkuja. Söin pienen palan voileipäkakkua. Muuten tavanomaisia dukanistin sapuskoita: kananmunia, lihaa ja kalaa.

Sunnuntaina 6.6.2010

Vaaka on taas ystäväni: 62,2 kiloa! Tänään tiedossa metsäretki lapsenlapsen kanssa kahdestaan. Hienoa!

Maanantaina 7.6.2010

Tämä oli odotettavissa: 61,8 kiloa! Eilen nimittäin painoin 61,9 kiloa iltalenkin jälkeen. Vaihe 3 tässä dieetissä häämöttelee jo 2,8 kilon päässä (aloitettaessa tavoite oli 7,0 kilon päässä).

Tiistaina 8.6.2010

Taustalla soi Sergei Rachmaninovin Vocalise opus 34 no. 14 (sellolle ja pianolle) ja vaaka näyttää 61,6 kiloa!

Keskiviikkona 9.6.2010

Aamupaino pysyy vaihteeksi tasaisena: 61,5 kiloa.

Torstaina 10.6.2010

Aamulla vaaka näytti 61,5 kiloa. Kevyt toimistopäivä edessä. Syödään proteiinipitoinen lounas ja päivällinen. Voin kertoa, ettei ole tylsää! Saa syödä maittavaa ruokaa ja laihtuu.

Perjantaina 11.6.2010

Piti tankata hyvin aamulla: 3 kananmunan munakas, sillä olen Paraisten päivillä myymässä kirjoja ja juttelemassa ihmisten kanssa painonhallinnasta. Aamupaino 61,4 kiloa ennen munakasta. Päivällä pihvi ja vihanneksia - hyvää!

Lauantaina 12.6.2010

Aamupaino toiveikas 61,3 kiloa. Luentokeikka Helsingissä. Menin tietenkin munalla töihin.

Sunnuntaina 13.6.2010

Huonosti nukutun yön jälkeen painoin 61,7 kiloa (punnitus tehty 12:30). Ei aina voi mennä suoraviivaisesti paino alaspäin, eihän?

Maanantaina 14.6.2010

Aamupaino 61,6 kiloa. Vyötärö pikkuisen kaventunut taas. Lihasmassaa ei ole hävinnyt pohjeista, reisistä, eikä myöskään hauiksesta. Tavoitepaino häämöttää 2,6 kilon rutistuksen päässä. Kaiken kaikkiaan 4,4 kiloa olen keventynyt 2.5.2010 alkaneen laihdutuskuurini aikana.

Tiistaina 15.6.2010

Aamu otettiin vastaan 61,6 -kiloisena. Pudotusvaihetta on nyt kestänyt 41 päivää ja täytyy sanoa, että ihmeen hyvin on mennyt. Nälkää ei ole, saa syödä maistuvaa ruokaa ja kilot karisevat tasaiseen tahtiin. Lenkkeily on edelleen takkuista.

Keskiviikkona 16.6.2010
Tänään vaaka oli lempeä minulle: 61,3 kiloa. Tavanomaisilla Dukan -dieettin sopivilla sapuskoilla mennään edelleen eteenpäin. Laihtumistahti on aavistuksen verran hidastunut.

Torstaina 17.6.2010
Vau! Tänään pääsin alle 61 kilon! Vaaka näytti 60,8 kiloa. Kiireinen päivä Helsingissä.

Perjantaina 18.6.2010
Vaaka oli armelias minulle taas: 60,8 kiloa.

Lauantaina 19.6.2010
Ei hassumpaa: 60,7 kiloa. Onkohan mahdollista, että voimakkaampi panostus proteiineihin on taas vaikuttamassa edistävällä tavalla painonhallintaani? Mitähän vaaka näyttää huomenna, sillä tänään jäi päivällinen väliin. Onneksi aamupala ja lounas oli runsas. Nälkää ei ollut. Söin ihan pienen iltapalan: pari isohkoa siivua emmentaalia, kookosöljyssä paistoin kaksi kananmunaa ja join paljon vettä.

Sunnuntaina 20.6.2010
Nyt meni jännäksi! Mitä vaaka näyttää tänään? Uskomatonta: 60,4 kiloa! Menin sanattomaksi.

Maanantaina 21.6.2010
Tunnelmat ovat korkealla, sillä vaaka näytti edelleen kivoja lukemia: 60,4 kiloa! Hienointa tässä projektissa on ollut laihduttajan tunnelmiin eläytyminen. Minua on ihan aidosti ilahduttanut tämä painoni tippuminen ja iloitsen siitä kun muillakin dukanisteilla menee hyvin.

Tiistaina 22.6.2010
Aamupaino oli kohtuullisen mukava 60,7.

Keskiviikkona 23.6.2010
Voiko ihanammin aamun enää alkaa? Aurinko paistaa, linnut laulaa, pääsen isoon kaupunkiin töihin ja vähän huvittelemaankin sekä vaaka innostuu näyttämään alhaisia lukemia: 60,2 kiloa!

Torstaina 24.6.2010
Aamupaino oli 60,4 kiloa. Nyt täytyy ottaa itseään vielä tomerasti niskasta kiinni ja viedä tämä laihdutusprojektin 2-vaihe päätökseen (59 kg). Metsämansikoita löytyy jo! Niitä pitäisi päästä syömään! Ajattelin juhlia letuilla ja mansikoilla sitten kun tavoite täyttyy. Miten sinä juhlit?

Perjantaina 25.6.2010
Juhannusaatto otetaan vastaan paistetuilla kananmunilla 60,3 -kiloisena kevytsarjalaisena. Höyhensarjaankaan ei ole matkaa kuin kolmisen kiloa (57 kg). Tässä dieetissä on ollut aivan ihanaa aikaa näiden kahden ensimmäisen vaiheen aikana!

Lauantaina 26.6.2010
Juhannuspäivänä olen kevyempi kuin milloinkaan ennen koko tämän dieettini aikana: 60,1 kiloa.

Sunnuntaina 27.6.2010
Ihana aamu! Aurinko paistaa ja vaaka näyttää 60,3 kiloa.

Maanantaina 28.6.2010
Tänään vaaka näytti 60,5 kiloa. Aika julmaa. Tahtoisin jo siirtyä kolmosvaiheeseen saavutettuani painotavoitteeni 59 kiloa, sillä metsämansikat ovat kypsymässä.

Tiistaina 29.6.2010
Aamupaino 60,2 kiloa. Tuli päivän mittaan syötyä ihan sopivaa ja sopimatonta. Kostaako vaaka huomenna?

Keskiviikkona 30.6.2010
Tämä on vaa'an kosto: 60,5 kiloa!

Torstaina 1.7.2010
Lähdössä Suomen urheiluliiton karnevaaleille Kaustisiin ja Kauhavalle esiintymään 60,2 kilon painoisena. Yritän tulla kevyempänä takaisin!

Perjantaina 2.7.2010
Ihana sähläilypäivä moukarimiesten ja -naisten kanssa. En punninnut itseäni lainkaan.

Lauantaina 3.7.2010
Aamupaino oli houkutteleva 60,1 kiloa. Olen syönyt valtavan paljon kananmunia ja vihanneksia lajikarnevaaleilla

Sunnuntaina 4.7.2010
Tämä on juhlapäivä Yhdysvalloissa (Fourth of July) ja myös minulla on juhlava hetki: Vaaka näyttää 59,8 kiloa! Siirryn huomenna Tasaus -vaiheeseen (dieetin kolmas vaihe).

Maanantaina 5.7.2010
Rankan viikonlopun jälkeen meni aamutoimet vähän sekaisin ja paino jäi tarkistamatta. Tasaus -vaihe lähtee vähän onnahdellen käyntiin. Juhlajuomana on lasilliset Coca-Colaa ja Dr. Pepperiä!

Tiistaina 6.7.2010
Aamupaino toiveikas 59,9 kiloa!

Keskiviikkona 7.7.2010
Aamulla painan 59,7 kiloa. Kiitos vaakani! Tänään aion syödä metsämansikoita lenkilläni. Edelleenkin vältän leipää.

Varsinainen juttu alkaa tästä:

Lehtien palstoilla on välillä kuvauksia aika villeistä dieeteistä, joilla ihmiset yrittävät päästä eroon ylimääräisistä kiloistaan. Iltalehdessä esitellään vapunpäivän kunniaksi ranskalaisen lääkärin ja ravintoasiantuntijan Pierre Dukanin kehittämä dieetti. Se on monen maailmantähden suosiossa.

Otin selvää Dukanin dieetistä. Totesin dieetin varsin järkeväksi. Se voi itse asiassa toimia oikein hyvin! Kunhan pääsee ylläpitovaiheeseen saakka...

Dukanin dieetti on luontaisia proteiinilähteitä korostava ruokavalio. Proteiini pitää tutkimusten mukaan hyvin nälkää ja koska proteiinia (aminohappoja) tarvitaan runsaasti lihasten ja muiden kudosten rakennusaineeksi, vain varsin pieni osa syömästämme proteiinipitoisesta energiasta menee energiavarastoihimme.

Dieetissä on neljä eri vaihetta, joille olen tässä antanut omat suomenkieliset vastineet: hyökkäys, pudotus, tasaus ja ylläpito. En löytänyt mitään suomenkielistä tietolähdettä Dukanin dieetille (muuta kuin Iltalehden kirjoituksen ja muutaman muun kevyesti kirjoitetun jutun).

1-vaihe: Hyökkäys (Attack)

Ensimmäiset 3-10 dieettipäivää syödään pääosin pelkkää runsasproteiinista ruokaa. Lääkäri Dukan pyytää nauttimaan esimerkiksi useita kanamunia aamiaiseksi, pelkkää kalaa lounaaksi ja päivälliseksi pistetään pihviä poskeen. Ei mitään muuta. Lisäksi Dukan pyytää vähentämään paistorasvat ihan minimiin. Vettä pitää juoda runsaasti.

Ruokaa ei tarvitse punnita eikä kaloreita pidä laskea. Proteiinia ja varsinkin lihaa on mahdotonta syödä liikaa. Tämän asian on myynti-insinööri Sami Uusitalo meille opettanut useissa kirjoituksissaan tässä veteraaniurheilijan blogissa. Alku muistuttaa paljon Atkinsin dieettiä, mutta Dukanin dieetissä salaatin ja vihannesten syönti on täysin kiellettyä. Missään nimessä ensimmäistä vaihetta ei saa ylläpitää pitempään kuin 10 päivää.

Välipalojen poisjättäminen ja vain kolmen aterian nauttiminen päivässä voi olla joillekin aika rankka kokemus. Mikäli on mahdotonta syödä vain kolme kertaa päivässä, voit syödä ihan niin usein kuin haluat, mutta saat syödä vain luontaista proteiinia.

Kolmen ensimmäisen päivän aikana on syytä vähentää liikuntaa, sillä ruokavalioon sopeutuminen vie meidän voimavarojamme jo ihan riittävästi. Tämä on dieetin tärkein vaihe. Tässä ei saa lipsua!

2-vaihe: Pudotus (Weight Loss)

Ensimmäinen vaihe on dieetin ikävin vaihe kaikkine kieltoineen ja varsin yksipuolisine aterioineen (kolme ateriakertaa ja vain proteiinia). Toiseen vaiheeseen tulee hieman helpotusta.

Nyt voi nauttia kaikkia maanpäällisiä kasviksia (ei juureksia) vapaasti joka toinen päivä. Voit edelleen syödä ihan niin suuria annoksia kuin tekee mieli.

Käytännön tasolla voit kakkosvaiheessa joka toisena päivänä syödä esimerkiksi aamiaisella parsaa kananmunan kanssa, lounaalla kasviskeittoa kalan kanssa ja päivällisellä lammasta ja kasvispataa. Joka toinen päivä ravintosi koostuu edelleen vain proteiineista. Toivottavasti pidät lihasta ja kananmunista!

Kasviksia mitä voit syödä (raakoina ja keitettyinä): kurkkua, tomaatteja, parsaa, kaalia, sieniä, lehtisalaattia ja pieniä määriä porkkanaa (mutta ei missään nimessä perunaa!). Tärkkelyspitoiset ruoat ovat täysin kiellettyjä!

Pudotusvaihe jatkuu kunnes olet saavuttanut asettamasi realistisen painontavoitteen. Dukan lupaa laihdutustahdiksi noin kilon viikossa. Painon putoaminen on yksilöllistä ja joillakin ei paino aluksi välttämättä putoa yhtä nopeasti. Vettä juodaan runsaasti.

3-vaihe: Tasaus (Stabilization)

Saavutettuasi tavoitepainosi, voit vähitellen lopettaa dieetin rankimmat vaiheet ja lisätä hyvin maltillisesti ruokavalioosi aiempia suosikkiruokiasi. Tämä on dieetin tärkeimpiä vaiheita ja nyt todella punnitaan mistä sinut on aikoinaan tehty! Onko sinulla kykyä siirtyä maltillisesti takaisin "normaaliruokaan".

Harkitse missä määrin haluat ottaa käyttöön leipää, muroja, pasta, riisiä, voita ja öljyjä. Lääkäri Dukan suosittelee, että jätät viikkoon päiviä, jolloin syöt 2-vaiheen mukaisesti ja lisäät aluksi vain 1-2 päivää jolloin syöt vapaasti (ei kaksi vapaata päivää peräkkäin).

Tarkkaile painoasi. Jo se pyrkii nousemaan, se voi olla sen takia, että olet liian nopeasti palannut syömään normaalisti ja annoskokosi voivat olla liian suuria sekä ateriarytmisi liian tiheä.

4-vaihe: Ylläpito

Tasausvaiheen kautta olet oppinut noudattamaan ohjeita tunnollisesti. Voit nyt siirtyä viimeiseen vaiheeseen. Siihen vaiheeseen, jota ylläpidät koko loppuelämäsi ajan.

Kuutena päivänä viikossa voit syödä mitä haluat, mutta pidä joka viikko yksi päivä, jolloin syöt vain proteiinipitoista ruokaa. Dukan lupaa, että vain yhdellä proteiinipäivällä viikossa pidät painosi kurissa ja tarvittaessa karistat 0,5-1 kiloa viikossa.

Ollaan rohkeita! Lähdetään porukalla kokeilemaan tätä Dukanin dieettiä. Ei sentään - taitaa olla parasta, että vain minä uhraudun. Tuskin kukaan muu uskaltaa kuitenkaan? Minulla ei ole varsinaista painonpudotustarvetta, mutta ollakseni solidaarinen, ryhdyn tälle dieetille ja asetaan painonpudotustavoitteekseni 5 kiloa (lähes 10 %)! Minulla on alkupaino 64 kiloa ja tavoitteena on päästä 59 kiloon. Mikä on sinun tavoitteesi?

Vaihdetaan mielipiteitä. Tsempataan toisiamme. Karisevatko kilot? Onko tylsää?

Lisää luettavaa Dukanin dieetistä:

Viisi päivää pelkkää proteiinia - tuleeko tästä uusi trendidieetti?
Supertähdet suosivat Dukanin dieettiä
How the Dukan Diet works – The French diet that is supposed to end the obesity epidemic
The Dukan Diet: Want to stay slim forever? Eat whatever you want - except on Thursday

Lisää luettavaa muuten vain dieeteistä:

Sami iski numerot pöytäänNälkä ja kilot lähtivätLautasmalli - ideointiaKaikki maailman laihdutusdieetit

Miksi kestävyyskunto on romahtanut?

Sami Uusitalo pohtii terveysblogissani suomalaisten kestävyyskunnon romahdusta. Lue, pohdi ja kommentoi!

Ravitsemusvalistajat ja monet muut yhteiskunnan auktoriteetit tai muuten vain omasta mielestään arvostelukykyiset vanhemmat ihmiset syyttävät lapsiamme laiskoiksi ja vähän liikkuviksi, joka puolestaan on aiheuttanut lihavuusepidemian ja kestävyyskunnon romahtamisen. Ovatko lapsemme sitten laiskoja ja väistelevät urheiluharjoituksia? Esim. Kihu:n tilastojen mukaan liikuntaa harrastetaan enemmän kuin koskaan.

Olin itse lapsi 80-luvulla. Kovasti urheilin, tosin vaatimattomalla menestyksellä. Mielestäni arki oli kovin samanlainen kuin tämän päivän koululaisella. Aamulla mentiin kouluun, oltiin siellä päivä ja sitten illalla urheiltiin tai touhuttiin jotain muuta. Tietty tietoteknisiä "leluja" oli vähemmän, mutta en koe asiaa siten, että tietotekniikka olisi syrjäyttänyt fyysisesti aktiivisempia harrastuksia.

Koko kansan tasolla kestävyyskunto on romahtanut. Olemme hyvin tietoisia varusmiesten romahtaneesta kunnosta. Varusmiesten Cooperin tulosten huippuvuosi koettiin vuonna 1979. Sen jälkeen trendi on ollut kokoajan heikentyvä kts. s. 28 tässä julkaisussa.

Tulos on sikäli itsestään selvä, että viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana lasten lihavuus on kolminkertaistunut. Keskimäärin lihavampi varusmies juoksee aivan varmasti keskimäärin huonompia tuloksia kuin hoikempi. Mitäs sitten tapahtuu jos tarkastelemme parhaiden suorituksia muutama vuosikymmen sitten ja vertaamme niitä tämän päivän parhaisiin? Molemmat ryhmät kun ovat hoikkia. Näin ryhmien välinen lihavuusero (jota ei siis ole) ei selitä mahdollisia tuloseroja.

Ostin käyttöoikeuden Tilastopaja palveluun. Kyseinen sivusto on todellinen tilastofetissin toiveuni. Tarkastelin kaikkien aikojen parhaiden tuloksia poikien P14 sarjassa ja 1000 m juoksussa. Neljästätoista parhaasta ajasta kuusi (43%) oli juostu 70-luvulla, seitsemän (57%) 80-luvulla ja 90- ja 2000-luvuilla ei yhtäkään. Ovatko lapsemme siis laiskempia harjoittelijoita?

Mikäli lapsemme olisivat nyt laiskempia kuin muutama vuosikymmen sitten, olisivat myös muiden lajien tulokset heikompia. Pikajuoksijan kun täytyy harjoitella aivan siinä missä pitkänmatkanjuoksijan. Tein samanlaisen vertailun P14 100 m juoksussa. Kahdestatoista parhaasta ajasta ei ollut 70-luvulla juostu yhtäkään, 80-luvulla viisi (41,7%),  90-luvulla kaksi (16,7%) ja 2000-luvulla viisi (41,7%). Aivan sama tulos havaitaan aikuisten sarjassa.

Tämän päivän pikajuoksijat pärjäävät varsin hyvin 80-luvun alun pikajuoksijoille, kestävyysjuoksijat eivät. Täsmälleen samoin on asian laita uinnissa. Sprinttiuimarit pärjäävät 80-luvun alun tuloksille, mutta pitkänmatkanuinti on pahasti jäljessä. Missä vika?

Mitäs jos olisi niin kauhean hassusti, että rasvavalistus olisi tässä ainakin yhtenä merkittävänä selittävänä tekijänä?

1. Amerikkalaisen biokemian tohtori Mary Enigin mukaan rasvoilla (tyydyttyneillä) on merkitystä sydämen ja keuhkojen kehityksessä. Eivätkös mainitut ruumiinosat ole erittäin keskeisessä roolissa juuri kestävyyslajeissa?
2. Rasvoilla, samoin kuin kolesterolilla on merkittävä rooli hormonitoiminnassa, esim. testosteronin muodostuksessa. Se on tärkeää myös pienilihaksisille kestävyysjuoksijoille. Meinaan, palautuu nopeammin harjoituksista.
3. Olen nähnyt tutkimuksia, joissa rasvojen lisäämisellä on ollut vaikutusta mitokondrioiden määrään ja kokoon. Mitokondrioiden määrä ja koko liittyvät suoraan hapenottoon. Tällä, jos millään, on tekemistä kestävyyslajien kanssa.
4. Esimerkiksi palautusjuomana maitokaakao (enemmän rasvaa) pärjää paremmin kuin puhdas glukoosi. Olisiko niin, että kestävyysjuoksijakin palautuisi paremmin jos harjoituksen jälkeen ei väisteltäisi rasvaa niin paljon kuin ollaan opetettu?

Kestävyysjuoksun romahduksen alku käy hyvin yksiin lihavuuden kasvun alkamisajankohdan kanssa. Rasvavalistus alkoi todenteolla purra 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Tämä näkyi esim. koululaisten täysmaidon kulutuksen romahtamisena ja kevytmaidon rasvaprosenttia pienennettiin kaksi kertaa 80-luvun alussa. Voita käytettiin vuosittain maassamme 11 kg/nuppi vielä vuonna -85. Nykyään sama luku on alle kolme kiloa.

Kaverini ui 80-luvun alussa lukuisia Suomen ennätyksiä pitkänmatkan uinnissa ja totesi nykypäivän uimareiden ravinnosta "eihän ne syö kuin ketsuppia ja makaroonia, me laitettiin kalakeittoon voita enemmän kuin maitoa". Tämän vuoden paras aika 1500 m vapaauinnissa 50 m altaassa on yli 40 s heikompi kuin tämän kaverin. Olisikohan siinä järkeä jos otettaisiin punainen maito takaisin, paistettaisiin muikut voissa ja joskus nautittaisiin lihapullista kermakastikkeella?

Sami Uusitalo

Muita Sami Uusitalon kirjoituksia tässä terveysblogissa:
Sami iski numerot pöytäänLihavia lapsia kidutetaanSami Uusitalo 9.2.2009Sami Uusitalo Kaleva -lehdessä