K-vitamiini

**
Tulen perehdyttämään lukijani vitamiinien ja hivenaineiden ihmeelliseen maailmaan. Lue koko sarja! Sarjassa on nämä kirjoitukset:

A-vitamiini
B-vitamiini
C-vitamiini
D-vitamiini
E-vitamiini

Terveysblogini sisältö pysyy maksuttomana. Voit tukea työtäni tilaamalla minulta laajempia maksullisia katsauksia eri terveysaiheista, pyytämällä minua vierailemaan terveysillassasi luennoitsijana tai hankkimalla kirjoittamiani kirjoja. Omia ja muiden terveysluentoja löydät kätevästi tästä kalenterista.  


Kiehtova K-vitamiini
On kunniakasta lopettaa tämän terveysblogini vitamiineja käsittelevä sarja K-vitamiiniin. Vitamiinien jälkeen siirryn käsittelemään mineraaleja (kivennäis- ja hivenaineita).

K-vitamiinia koskeva tutkimus on erityisen kiehtovassa vaiheessa. Pääasiassa veren hyytymiseen kohdistuneiden havaintojen lisäksi K-vitamiinille on löydetty yhteys kalsiumin aineenvaihduntaan ja ihan äskettäin tämä vitamiini on vahvasti liitetty mm. sepelvaltimotaudin ehkäisyyn. 

Rasvaliukoinen vitamiini
K-vitamiini on on rasvaliukoinen, joten se varastoituu varsin tehokkaasti elimistöömme. Varastot riittävät vajaan kuukauden ajaksi sellaisessa tilanteessa, että K-vitamiinin ulkoinen ja sisäinen saanti kokonaan tyrehtyy. Aikuisella ihmisellä K-vitamiinin ja sen esiasteiden puutos on todennäköisesti hyvin harvinainen.

Suoliston bakteeritoiminta pitää huolen siitä, että tätä vitamiinia koko ajan syntyy lisää. Tässä korostuu ajatus suoliston terveydestä. Jos suolistossa esiintyy häiriöitä tämä heijastuu usein myös vitamiinin saannissa. Tunnettua on, että antibioottikuurin jälkeen suoliston bakteerit menevät epätasapainoiseen tilaan. Keliakia, bulimia ja raju alkoholin käyttö saattavat aiheuttaa K-vitamiinin puutetta.

K-vitamiinin puute voi johtua myös rasvan imeytymishäiriöstä, sillä K-vitamiinin imeytymiseen tarvitaan sappinestettä, jonka vuoksi ruoassa esiintyvän vitamiinin imeytyminen jää puutteelliseksi sellaisissa tilanteissa, joissa sapen eritys suoleen on estynyt (esim. maksan toiminnanhäiriöt ja sappiteiden tukokset).

K-vitamiini kestää hyvin varastointia, esimerkiksi pakastamista, sekä kuumentamista ruoanlaiton yhteydessä. Sen sijaan K-vitamiini on arka valolle.

Aspiriini heikentää K-vitamiinin tehoa elimistössä. Vitamiinin puutosoireina on mainittava tunnetun verenvuotoherkkyyden lisääntymisen lisäksi mm. haavojen hidas paraneminen, herkästi ilmaantuvat nenäverenvuodot ja mustelmataipumus. Veren ohennuslääkitystä (Marevan, varfariini) saavien on varottava, ettei ruoasta tule liikaa K-vitamiinia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hieman kannattaa hillitä tummanvihreiden salaattien rouskuttelua.

Liiallisessa K-vitamiinin saannissa on vaarana, että varfariinin vaikutus heikkenee. Jos K-vitamiinin saanti lisääntyy, lääkeannosta on nostettava. K-vitamiinin rooli veren hyytymisessä on hyvin selkeä, mutta itse hyytymistapahtuma muodostaa hyvin monimutkaisen entsymaattisen tapahtumaketjun. Hyytymistapahtumaan osallistuu useita proteiineja. Nämä tarvitsevat K-vitamiinia synteesinsä toteutumiseksi. K -vitamiini toimii koentsyyminä. Kun vitamiinia on vähän läsnä tai hyytymistä estäviä lääkkeitä käytetään, erityinen gamma-karboksylaatio estyy ja veren hyytyminen jää puutteelliseksi joko kokonaan tai osittain.

Historian siipien havinaa
K-vitamiini löytyi vuonna 1935 veren hyytymistekijää etsittäessä. Asialla oli tanskalainen biokemisti ja fysiologi Henrik Dam sekä amerikalainen biokemisti Edward Doisy. Tutkijoille myönnettiin Nobelin lääketieteen palkinto vuonna 1943.

Pitkään oletettiin, että veren hyytyminen (koagulaatio; josta tuli K-kirjain) oli ainoa merkittävä K-vitamiinin rooli. Pari viimeistä vuosikymmentä on mullistanut käsitystämme K-vitamiinista. Sen esiintyminen useiden sairauksien taustatekijöissä on uusi asia. K-vitamiini ehkäisee luukatoa, antaa suojaa valtimosairauksia vastaan, näkyy tyypin 2 diabeteksessa ja syövässä.

Vastasyntyneillä ei vielä ole K-vitamiinia tuottavaa bakteerikasvustoa paksusuolessa. Äidiltä saatavassa ternimaidossa eli kolostrumissa on K-vitamiinia, mutta monissa maissa vastasyntyneille annetaan rutiiniluonteisesti myös K-vitamiinilisä verenvuototaudin ehkäisemiseksi joko pistoksena tai suun kautta.

Useita K-vitamiineja
K-vitamiineja on kolmea päätyyppiä ja joitakin alalajeja. Päätyypeiksi lasketaan luonnolliset fyllokinonit (K1-vitamiini) ja menakinonit (K2-vitamiini) sekä synteettinen menadioni (K3-, K4- ja K5-vitamiini). K2-vitamiinit jaetaan vielä yhdeksään alalajiin, eli menakinoneihin 1-9 (MK1-MK9). K1-vitamiinia esiintyy runsaasti vihreissä kasviksissa (pinaatti, salaatti, parsakaali) ja K2-vitamiinia syntyy suolistossa. K2-vitamiinin alalajia MK-7 on runsaasti esim. edamjuustossa ja erityisen paljon japanilaisessa natto ruoassa.

K-vitamiinia on kasviksissa
Ravintoneuvoja Juhana Harjun mukaan ylivoimaisesti paras K2-vitamiinin lähde on japanilainen soijapapuruoka natto, mutta sen syöminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja lisäksi sitä saa toistaiseksi Suomessa vain yhdestä japanilaisesta kaupasta (Tokyokan Helsingissä).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokannasta löytyy eniten K1-vitamiinia sisältävien ruokien kärkipäästä vihreimmät kasvikset:

Elintarvike                                 Pitoisuus µg/100 g 
Basilika kuivattu                             1714.50 
Timjami                                       1714.50 
Lehtikaali                                     618.00 
Basilika, tuore                                414.80 
Pinaatti                                       270.00 
Vihanneskrassi                                 250.00 
Ruusukaali                                     220.00 
Mangoldi                                       192.50 
Nokkonen                                       192.50 
Persilja                                       192.50 
Tilli, tuore                                   192.50 
Ruohosipuli                                    190.00 
Porkkana kuivattu                              165.87 
Leivontamargariini 80% juokseva, keskiarvo     160.00 
Itu keskiarvo, sinimailanen, mungopapu         147.00 
Soijaöljy                                      145.00 
Pestokastike, yrttikastike                     139.08 
Rypsiöljy kylmäpuristettu                      130.00 
Majoneesi 80 % rasvaa                          118.64 
Lehtisalaatti ruukkusalaatti, lollo rosso      115.00 
Parsakaali brokkoli                            110.00 
Merilevä spirulina                             100.00 
Herne kuivattu                                  99.12 
Majoneesi kotitekoinen                          97.90 
Kiinankaali                                     80.00 

Kiintoisia tutkimuksia
utkijoita kiinnostaa K2-vitamiinin antama suojavaikutus valtimotaudeissa. Eräässä Rotterdamin yliopiston tutkimuksessa onnistuttiin vähentämään sepelvaltimotaudin riskiä K2-vitamiinia syömällä. K2-vitamiinia eniten ruoastaan saaneilla oli 50 prosenttia alempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin sitä vähiten saaneilla. Ruokavaliossa yleisemmällä K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta havaittu. K2-vitamiinin on muissakin väestö- ja koe-eläintutkimuksissa havaittu vähentäneen merkittävästi verisuonten kalkkiutumista.

Tehokkaimmaksi osoittautunutta K2-vitamiinin muotoa (MK-7) on länsimaisissa ruokavalioissa eniten Edamjuustossa. K2-vitamiinin hyödyt vahvistettiin eläinkokeilla. Niissä rotille syötettiin ensin sellaista ruokaa, joka kulutti loppuun niiden K-vitamiinivarastot. Sen seurauksena tietyt K-vitamiinista riippuvaiset elimistön proteiinit eivät olleet enää toimintakykyisiä, mikä johti valtimoiden pahaan kalkkiutumiseen. Samalla osoitettiin, että K2-vitamiini pystyi täysin estämään valtimoiden kalkkiutumisen, mutta K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta ollut.

Eräs Maastrichtin yliopiston tutkimus paljasti, että K2-vitamiini ei ainoastaan pysäytä valtimoiden kalkkiutumista, vaan se voi myös vähentää sitä.

Uudessa tutkimuksessa on havaittu, että parsakaalin sisältämä sulforafaani auttaa vähentämään tulehdusta valtimoissa. Siten parsakaalin säännöllinen syöminen voi hyvinkin olla lisäkeino, jolla voidaan ehkäistä valtimotaudin kehittymistä.

K-vitamiini on tärkeää luustolle, koska sitä tarvitaan luuston kollageenin muodostamisessa. K-vitamiini huolehtii myös siitä, että osteokalsiinia, eli luuta muodostavien solujen tuottamaa proteiinia, muodostuu riittävästi. Jos K-vitamiinia ei saada riittävästi, osteokalsiinia jää aktivoimatta (karboksyloitumatta) ja se johtaa edelleen luun riittämättömään mineralisaatioon, mikä kohottaa luiden murtumariskiä. Vajaasti aktivoitunutta osteokalsiinia pidetään osteoporoottisten murtumien itsenäisenä riskitekijänä. Sellaisena se on lähes yhtä vahva kuin luun mineraalitiheys (BMD), jota yleensä pidetään osteoporoottisten murtumien tärkeimpänä osoittimena ja johon yleensä pelkästään kiinnitetään huomiota.

Suomalaistutkimuksessa on havaittu, että aktivoituneen osteokalsiinin määrä suhteessa veren seerumin kokonaisosteokalsiiniin, ennustaa voimakkaasti murtumariskiä. Tämä suhde kertoo myös elimistön yleisestä K-vitamiinistatuksesta. Käytännössä on todettu, että K-vitamiinia saadaan ravinnosta yleisesti länsimaissa liian vähän luuston suojaamiseksi. K-vitamiinin lisääminen alentaa vajaasti aktivoidun osteokalsiinin määrää. Varsinkin lääkkeellisinä annoksina käytettynä tulevat esille myös K2-vitamiinin hyödyt. Tutkimuksissa on osoitettu, että K2-vitamiinin muodoista ainakin MK-4 ja MK-7 vaikuttavat luuta kasvattavien geenien ilmentymiseen. Lisäksi MK-7 lisää luuta muodostavien osteoblastien erilaistumista. K-vitamiini vahvistaa luustoa sen ansiosta, että se saattaa parantaa jonkin verran luuntiheyttä, mutta lisäksi se myös parantaa luun laatua ja lujuutta. Tyypillisesti K2-vitamiinia on käytetty tutkimuksissa 45 milligramman päiväannoksina ja se on pysäyttänyt luuntiheyden heikkenemisen, kun vertailuryhmässä luun heikentyminen on jatkunut.

Eräissä toisissa tutkimuksissa on K1-vitamiinia annosteltu 1 milligramman verran. Se on vähentänyt luuntiheyden heikkenemistä 35–40 prosentilla vertailuryhmään verrattuna. K2-vitamiinia ja sen alalajia MK-4 on laajasti käytetty osteoporoosilääkkeenä Japanissa, mutta länsimaissa sitä ei ole vielä sellaiseksi hyväksytty. Tutkimuksissa on todettu, että K2-vitamiinilla on roolinsa syövän ehkäisyssä.

Parsakaali tunnetaan hyvin syöpää ehkäisevänä kasviksena. Erään seurantatutkimuksen mukaan ruoasta saatu runsas K2-vitamiini on yhteydessä vähäisempään syöpäkuolleisuuteen. Eniten K2-vitamiinia saaneilla oli lähes 30 prosenttia pienempi riski kuolla syöpään vitamiinia vähiten saaneisiin verrattuna. Lähinnä hyödyt olivat seurausta siitä, että K2-vitamiinia runsaammin saaneilla oli pienempi eturauhas- ja keuhkosyövän riski.

K2-vitamiinia on olemassa myös ravintolisänä. Niissä se on joko MK-4- tai MK-7-muodossa. Menakinoni-7-muotoisena K2-vitamiini on kaikkein tehokkainta, koska sen puoliintumisaika elimistössä on pitkä, noin kolme vuorokautta. Siten jo suhteellisen pienillä ravintolisäannoksilla, voidaan pitää huolta K-vitamiinien tarpeesta.

K-vitamiinilta puuttuu ravitsemussuositus
K-vitamiinille ole ei annettu Suomessa ravitsemussuositusta. Melko usein kuitenkin mainitaan riittävänä saantina amerikkalainen arvio, joka on miehille 120 mikrogrammaa ja naisille 90 mikrogrammaa vuorokaudessa. Nämä luvut perustuvat kuitenkin pelkästään K-vitamiinin tarpeeseen veren hyytymistekijöiden muodostamiseksi. Ne eivät riitä maksan ulkopuolisten kudosten tarpeisiin.

Viralliselle suositukselle olisi selvä tarve, kun otetaan huomioon K-vitamiinin tärkeä tehtävä osteoporoottisten murtumien ja verisuonten kalkkiutumisen ehkäisyssä. Osteoporoosi ja sepelvaltimotautihan ovat Suomessa merkittäviä kansansairauksia, joiden ehkäisemiseksi tulisi tehdä kaikki voitava.

Suurin osa suomalaisista kärsii piilevästä K-vitamiinin puutteesta. Finravinto 2007 -tutkimuksessa suomalaisten keskimääräinen K-vitamiinin saanti oli vain 91 mikrogrammaa päivässä, iäkkäillä naisilla jopa vielä vähemmän, eli vain 79 mikrogrammaa. Myös nuorilla miehillä, vähän koulutetuilla sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa sen saanti jäi hyvin matalaksi. Tärkeä keino siinä olisi riittävän korkean K-vitamiinisuosituksen sisällyttäminen suomalaisiin ravitsemussuosituksiin vuonna 2013. Ravitsemussuosituksilla on tärkeä ohjaava vaikutus laitosruokailuun, ja sen lisäksi suositukset heijastuvat myös muun väestön syömiseen.

Suositeltuun K1-vitamiinin saantiin päästään sillä, että syödään annos parsakaalia, lehtikaalia tai pinaattia päivittäin. Myös lehtisalaatin syöminen on hyvin suositeltavaa. Näistä saamme samalla muitakin terveydelle tärkeitä ravintoaineita ja fytokemikaaleja. K2-vitamiinin saannista voimme huolehtia pitämällä suolistomme hyvässä kunnossa ja syömällä usein kananmunia ja Edam-juustoa.

E-vitamiini

**
Tulen perehdyttämään lukijani vitamiinien ja hivenaineiden ihmeelliseen maailmaan. Lue koko sarja! Sarjassa on nämä kirjoitukset:

A-vitamiini
B-vitamiini
C-vitamiini
D-vitamiini

Terveysblogini sisältö pysyy maksuttomana. Voit tukea työtäni tilaamalla minulta laajempia maksullisia katsauksia eri terveysaiheista, pyytämällä minua vierailemaan terveysillassasi luennoitsijana tai hankkimalla kirjoittamiani kirjoja. Omia ja muiden terveysluentoja löydät kätevästi tästä kalenterista.  



E-vitamiinilla terveyttä

E-vitamiinista saa terveyttä ja elinvoimaa
Nauti runsaasti kasviöljyjä, pähkinöitä ja kohtuullisesti kokojyvätuotteita. Erityisen tärkeää on syödä joka päivä lämmittämätöntä ja mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, sillä lämpö ja ruoan käsittely ovat E-vitamiinin pahimpia vihollisia.

Vilkasta tutkimustyötä vuodesta 1922 lähtien
Rasvaliukoinen E-vitamiini keksittiin jo vuonna 1922 kahden amerikkalaisen tiedemiehen toimesta (Herbert McLean Evans ja K. S. Bishop), joista tohtori Evans sai keskeisesti vaikuttaa vitamiinin nimeämiseen. Vitamiini osoittautui tarpeelliseksi eläinten lisääntymisessä.

Vitamiinin löytymistä ei heti osattu arvostaa, sillä vasta 1968 se lukuisten tutkimusten jälkeen osattiin luokitella ihmiselle välttämättömäksi vitamiiniksi. Silloin löytyivät E-vitamiinin lisääntymistoimintoihin liittyvien vaikutusten lisäksi sen rooli antioksidanttina ja voitiin tunnustaa sen hyvin laaja rooli ihmisen terveydessä ja hyvinvoinnissa.

E-vitamiinin tutkimustoiminta on vilkasta
Kurkistus lääketieteellisiin ja luonnontieteellisiin tietokantoihin paljastaa kupletin juonen. Vitamiinia tutkitaan vilkkaasti, koska sen uskotaan vähentävän riskiä sairastua sydän ja verisuonitauteihin sekä syöpään. Sillä on mahdollisesti vaikutusta harmaakaihiin ja muihin vanhenemiseen liittyviin tauteihin. Myös suorituskyvyn parantumiseen ja harjoituksista palautumiseen E-vitamiinilla on merkitystä.

E-vitamiinin tehtävänä on estää monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) hapettumista ja hapetustuotteina syntyvien peroksidien myrkyllisiä vaikutuksia. E-vitamiini estää veren hyytymistä ja suojelee verisuonia. Tuo myös apua iho-ongelmista kärsiville. E-vitamiini nopeuttaa haavojen paranemista. Seleeni ja C-vitamiini toimivat yhteistyössä E-vitamiinin kanssa.

Ihminen on riippuvainen E-vitamiinin saannista ravinnosta, sillä ihmiselimistöllä ei ole kykyä valmistaa tätä vitamiinia laisinkaan itse (vertaa esim. D-vitamiiniin, jota voimme valmistaa ihossamme auringonvalon säteilyn avulla). E-vitamiinin imeytymisessä on huomioitava, että sen liian runsas saanti vähentää automaattisesti imeytymistä. Alkoholin runsas käyttö, ruoan paistaminen, syväjäädytys ja ruoan prosessointi tuhoavat E-vitamiinia. Saasteet ja e-pillerit sekä tietyntyyppiset rautatuotteet (ferric oxide) häiritsevät E-vitamiinin hyväksikäyttöä. Lisäksi on eduksi saada E-vitamiinia mieluummin luonnollisista kuin synteettisistä lähteistä.

Luonnollinen E-vitamiini tehokkaampaa kuin synteettinen
Luonnosta löytyy E-vitamiinia monessa eri muodossa, joista alfa-tokoferoli on kaikkein aktiivisin muoto. Muita E-vitamiinin muotoja ovat beta-, gamma- ja delta-tokoferoli sekä vastaavat tokotrienolit. Useimmat luonnolliset vitamiinit taivuttavat valoa oikealle. Tämä merkitään kirjaimella "d" (latinan sanasta dextro = oikea), mutta myös vasemmalle. Tämä merkitään kirjaimella "l" (latinan sanasta levo = vasen). Mutta jos kyseessä on synteettinen vitamiini valo taipuu molempiin suuntiin. Ei kuitenkaan niin, että yksi molekyyli tekisi niin, vaan että ko. seos sisältää kumpaakin muotoa. Puolet oikealle, ja puolet vasemmalle.

Ilmiötä voidaan verrata siihen, että pudottaa kourallisen kolikoita maahan ja katsoo kumpia puolia, kruunaa vai klaavaa, on enemmän. Tilastollisesti ne jakautuvat pääsääntöisesti fifty-fifty. Koska synteettisessä vitamiinissa on sekä oikeaan, että vasempaan kiertäviä molekyylejä, seos merkitään kirjainyhdistelmällä "dl".

Huomaat vitamiinipurkin kyljestä onko käytetty luonnollista vai synteettistä E-vitamiinia tarkistamalla onko siinä tuo dl -etuliite osoittamassa synteettisyyttä. Luonnon E-vitamiini on tehokkaampaa kuin synteettinen. Elimistö käyttää E-vitamiineista ainoastaan oikealle kiertäviä "d"-muodossa olevia vitamiineja. Tämä merkitään seuraavasti: d-alfa tokoferoli - paljon parempi kuin synteettinen dl-alfa-tokoferoli, koska vasemmalle kiertävät ovat hyödyttömiä. Tätä voidaan verrata oikean ja vasemman käden hanskoihin.

Luonto osaa viisaudessaan tuottaa meille juuri oikean tyyppisiä E-vitamiineja. On vahinko, että lääketehtaat ovat niin pitkään saaneet tyrkyttää omia synteettisiä valmisteitaan markkinoille. Nykyinen yleinen terveystietoisuus on lisännyt valmistajien ja kuluttajien vuoropuhelua ja markkinoilta löytyy myös yhä enemmän luontaisia E-vitamiineja.

E-vitamiinin toiminnasta tiedetään tosi paljon
Vilkas tutkimustoiminta on avannut ymmärrystämme E-vitamiinista. Tällä vitamiinilla on monella tavalla ainutlaatuisen laajakirjoinen vaikutus solutasolla. Ensinnäkin se on tehokas antioksidantti, joka suojaa herkkiä soluja vapailta radikaaleilta. Toteuttaakseen suojavaikutustaan se hyödyntää mm. C-vitamiinin ja muiden antioksidanttien läsnäoloa.

Hyvin tärkeässä roolissa on E-vitamiini kyky lisätä vastustuskykyämme. Tämä tapahtuu kiihottamalla soluvälitteistä immuunijärjestelmää toimimaan tehokkaammin. E-vitamiinia pidetäänkin kosmetiikassa hyvin suuressa arvossa, johtuen sen kyvystä vastustaa ihon ja koko elimistön sairastumista ja vanhenemista. E-vitamiini ehkäisee tulehduksia, verenkiertohäiriöitä, kramppeja ja esim. ruoassa olevien nitriittien muuttumista syöpää aiheuttavaan muotoon nitrosamiineiksi.

Tämä vitamiini tarjoaa suojaa monille hormoneille ja entsyymeille. E-vitamiini vaikuttaa sukuhormoneihin ja sitä kautta lisääntymiseen sekä suojelee hermoja ja lihaksia.

Miten paljon?
E-vitamiinin tarpeesta käydään tiukkaa vääntöä. Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa tyydytään suosittelemaan miehille 10 mg ja naisille 8 mg päivässä. Moni asiantuntija pitää näitä annoksia aivan liian alhaisina ja pitävät vasta 2-5 -kertaisia annoksia riittävinä.

Ruoasta ei ole aivan helppoa saada näin suuria annoksia päivittäin. Oheisessa taulukossa on ilmoitettu parhaimmat E-vitamiinin lähteemme yleisimmissä ruoka-aineissamme.

Elintarvikkeen nimi               Pitoisuus / 100 g annos
Auringonkukkaöljy                 62,2 mg 
Auringonkukansiemen               34,5 mg 
Manteli                           26,4 mg 
Maissiöljy                        25,7 mg 
Vehnänalkio                       22,1 mg 
Salaatinkastike                   20,2 mg 
Majoneesi                         19,9 mg 
Rypsiöljy, kylmäpuristettu        18,9 mg 
Hasselpähkinä                     15,0 mg 
Leivontamargariini 80% juokseva   13,6 mg 
Kaakaojauhe                       13,4 mg 
Margariini 60% Becel              13,2 mg 
Mätitahna                         12,8 mg 
Oliiviöljy                        11,9 mg 
Maapähkinä                        10,9 mg 
Soijaöljy                          9,5 mg 
Kananmunan keltuainen, paistettu   6,8 mg 
Aprikoosi kuivattu                 6,2 mg 
Palmuöljy                          6,1 mg 
Persikka kuivattu                  5,6 mg 
Merilevä Spirulina                 5,0 mg 

Käytännön tasolla E-vitamiinin parhaat lähteet ravinnossa ovat kasviöljyt, pähkinät, vihreät vihannekset, kala, kananmuna, täysjyvätuotteet, voi ja vehnänalkiot.

Verenkierrossa E-vitamiini kulkee lipoproteiineihin pakattuna ja tämä korostaa rasvojen merkitystä ruokavaliossa. E-vitamiinin turvallisena päivittäisenä annoksena pidetään 400 mg:n määrää.

E-vitamiini ja liikunta
Liikunnassa kudokset joutuvat alttiiksi oksidaatiolle (härskiintymiselle). Siksi E-vitamiinia tutkitaan varsin vilkkaasti urheilussa. On tehty kokeita, josisa on annettu suuria annoksia E-vitamiinia (300-400 mg/vrk). Silloin urheilijoilla on todettu vähäisempi härskiintymisestä johtuva entsyymitoiminta, mikä saattaa olla merkkinä siitä, että kovan harjoittelun aiheuttama rasitus on lieventynyt. Kokeita on syytä jatkaa ja jäitä kannattaa pitää hatussa, sillä E-vitamiinilla ei pelkästään voida estää rasitusvaurioita.

Terveellinen ruokavalio luo kokonaisuutena edellytykset hyvälle suorituskyvylle. On epävarmaa näyttöä siitä, että E-vitamiinista olisi apua kilpauimareilla. Hiirikokeet ovat olleet varsin lupaavia. Hiiret jaksavat koealtaassaan uida huomattavasti pitempään, kun niille annetaan E-vitamiinia ja/tai muita antioksidantteja. Erityisen suuri merkitys tällä vitamiinilla on keuhkojen suojaamisessa liikunnan aikana, varsinkin jos hengitettävä ilma on epäpuhdasta.

E-vitamiini suojelee rasittavan liikunnan aikana myös lihasten mitokondrioita (tärkeitä energian saannissa), jotka ovat lipidikalvojen ympäröimiä. E-vitamiinin vaikutusta vuoristokiipeilijöiden suorituskykyyn on tutkittu. Noin 400 mg E-vitamiinia/vrk paransi kiipeilijöiden suorituskykyä korkeassa ohuessa ilmanalassa.

Tuoreita E-vitamiinitutkimuksia
Helsingin yliopiston tutkija Gábor Herczegin ja kansainvälisten kollegoiden äskettäin julkaisema tutkimus kertoo siitä miten E-vitamiini edistää sisiliskon seksielämää. Sisiliskouroksilla on reisiensä sisäpinnoilla erityiset femoraalirauhaset, joiden avulla ne tuottavat ja levittävät naaraita houkuttavia eritteitä. Nyt on saatu näyttöä siitä, että eritteen E-vitamiinipitoisuus on sisiliskonaaraita miellyttävä signaali. Tutkitut naaraat suosivat voimakkaasti niitä uroksia, joiden eritteissä oli runsaasti E-vitamiinia. Mitä enemmän Herczeg kollegoineen lisäsi vihersisiliskojen ruokavalioon E-vitamiinia, sitä enemmän vetoa naaraat tunsivat lisäravinteita nauttineiden urosten eritteisiin. Ero ei kuitenkaan ollut selkeä kaikkien parien välillä. Syyksi osoittautui se, että kaikilla uroksilla lisäravinteena saatu E-vitamiini ei siirtynyt tehokkaasti femoraalirauhasten eritteeseen. Tutkijat arvelevat, että juuri urosten kyky siirtää E-vitamiinia femoraalirauhasiinsa kertoo niiden laadukkuudesta lisääntymiskumppaneina.

Tohtori Elaine Hardman totesi Marshallin yliopiston tutkimuksessa, että kourallinen saksanpähkinöitä päivittäin nautittuna terveellisen ruokavalion kera laskee rintasyövän riskiä. Kyse ei ole pelkästään E-vitamiinin roolista, vaan saksanpähkinöissä on muitakin terveyttä edistäviä ainesosia.

Ohion yliopiston tutkimuksessa todettiin luonnollisen E-vitamiinin (d-alfa-tokotrienoli) teho aivohalvauksen jälkeisessä hoidossa. Se auttoi aivoja pääsemään eroon härskiintyneistä rasvoista heti aivohalvauksen jälkeen.

Säännöllinen E-vitamiinin saanti laadukkaiden ravintolisien kautta voi alentaa noin 10 prosentilla yli 45 -vuotiaiden tupakoivien naisten riskiä saada COPD, eli keuhkoahtaumatauti. Tämä selvisi Cornellin yliopiston ja Brigham and Women's Hospitalin tutkimuksessa.

Reutersin uutistoimisto kertoo Harvardin yliopiston tutkimuksesta missä hyvin harvinainen ALS-sairaus ei etene niin nopeasti jos säännöllisesti otetaan E-vitamiinilisää. Amyotrofinen lateraaliskleroosi, eli ALS, on etenevä hyvin ikävä liikuntakykyyn vaikuttava hermosairaus, joka rappeuttaa sekä ylempiä että alempia liikehermoja. Hermosoluja suojaavan vaikutuksensa takia tutkijat neuvovat ALS-potilaita E-vitamiinin käytön pariin.

E-vitamiini yhdessä laadukkaiden rasvahappojen kanssa vähensi kuukautisia edeltäviä PMS-oireita brasilialaistutkimuksessa. Toimintamekanismi on toistaiseksi tuntematon, mutta epäillään, että teho välittyisi prostaglandiinien kautta. E-vitamiini suojaa herkkiä rasvahappoja härskiintymästä. Koetulokset pitää vielä varmistaa jatkotutkimuksissa.

Aina ei E-vitamiinilla saada hyviä tuloksia, mikä vahvistuu luettaessa äsken ilmestynyttä syöpätutkimusta. Valitettavasti suuren riskin eturauhassyöpäpotilailla ei ollut hyötyä E-vitamiinista, seleenistä ja soijasta kanadalaisen tohtori Neil Fleshnerin tutkimuksessa. Näillä ravintolisillä ei voitu vähentää sairastuvuutta eturauhassyöpään.

Maitovallankumous on NYT!

**

Suuri haaveeni on toteutumassa: Yhä useampi terveystietoinen suomalainen on siirtynyt nauttimaan aitoa, väärentämätöntä raakamaitoa. Vahvistuksena sille, että tämä linjaus on järkevä ja johtaa pysyviin terveysarvoihin, saimme markkinoille eilen (3.5.2012) uuden maitoa käsittelevän kirjan. Kyseessä on Fredrik Coltingin taitavasti suomennettu kirja "Vallankumouksellinen maito" (Atar, 2012). Minä sain kirjoittaa kirjan esipuheen.

Suomalaiset ovat maidonjuontikansaa
Maidolla ja maitovalmisteilla on tärkeä merkitys ruokavaliossamme. Mutta nautimmeko kuollutta maitoa, josta puuttuu luonnon tarkoittama suojavaikutus ja terveyttämme ylläpitävä ominaisuus? Onko jo aika luopua maidon kuumakäsittelystä (pastöroinnista), jossa maidosta tuhotaan mahdolliset tautia aiheuttavat bakteerit? Onko sille asialle mitään perusteita, että Suomessa kaikki kaupassa myytävä maito on pastöroitava? Mitä maidolle oikein tapahtuu meijerissä? Miksi niin moni oireilee kaupan maitoa juodessaan, mutta tinkimaito ei aiheuta ongelmia?

Yllä tehtyihin kysymyksiin ja moniin muihin kysymyksiin saamme vastauksia Fredrik Coltingin kiinnostavassa kirjassa. Colting on koonnut runsaasti tietoa terveellisestä maidosta. Coltingin mukaan sellainen maito on terveellistä, joka ei ole pastöroitu, on mahdollisimman vähän käsiteltyä (ei homogenoitu) ja lehmä on saanut nauttia lajilleen ominaista ruokaa vuoden ympäri.

Pastöroimattomassa maidossa on jäljellä kaikki ne elintärkeät vitamiinit, entsyymit, rasvahapot ja hyvät bakteerit, jotka auttavat meitä ylläpitämään terveyttä. Colting avaa meille maidon maailman käytännönläheisestä näkökulmasta tutkimusnäyttöä unohtamatta.

Itseäni on suuresti innostanut kuuluisa Parsifal -tutkimus, jonka Colting lyhyesti mainitsee. Tutkimukseen osallistui lähes 15 000 maatiloilla asuvaa lasta, jotka olivat 5-13-vuoden ikäisiä. Tutkimus toteutettiin Hollannissa, Itävallassa, Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissä. Parsifal -tutkimuksessa todettiin, että aito tinkimaito saattaa ehkäistä allergioita ja astmaa lapsilla. Pastöroimatonta maitoa säännöllisesti nauttineilla lapsilla oli tutkimuksen mukaan 58 prosenttia vähemmän ruoka-allergioita kuin muilla. Lisäksi astmariski oli 26 prosenttia muita pienempi ja riski saada heinänuha oli 33 prosenttia pienempi.

Maidon pastörointi ja homogenointi kulkevat käsi kädessä. Täysmaidon pastöroinnissa maidon rasvaosuus ja kerma nousevat pintaan muodostaen vastenmielisen näköisiä kokkareita. Homogenoinnissa rasva sekoittuu täydellisemmin maitoon.

Colting nostaa rohkeasti keskusteluun sen seikan, että pastörointi tappaa maidosta myös terveelliset bakteerit. Nämä bakteerit lisätään joskus kuumakäsittelyn jälkeen ja kutsutaan tätä juomaa tai maitovalmistetta funktionaaliseksi terveystuotteeksi! Sanomattakin on selvää, että maidossa alunperin olleet bakteerit pitävät meidät parhaiten terveinä ja niiden tuhoaminen on järjetöntä.

Maidontuotannossa olevat epäkohdat nostetaan tässä kirjassa hyvin esille. Maidonkäsittelyn huono hygienia ja raaka-aineen huono laatu (huonosti hoidetut lehmät!) ovat syynä maidon haitallisiin bakteereihin, sanoo Colting. Tälle näkemykselle toivoisi enemmän julkisuutta Suomessa.

Maito on luonnollisimmillaan käsittelemättömänä. Suomessa maidon tuotantohygienia on niin hyvällä mallilla, että voisimme juoda luonnollista tinkimaitoa huomattavasti enemmän ja tätä luonnon eliksiiriä voisi olla tarjolla laajemminkin ruokakaupoissamme. Maidon arvonpalautus terveytemme edistämisessä on enemmän kuin paikallaan! Vaatikaamme terveystietoisina kuluttajina oikeutta juoda luonnollista, pastöroimatonta maitoa!

Suosittelen kirjan hankkimista lähimmästä kirjakaupasta.

24 tuntia hiihtoa, hikeä ja Hollywoodia

**
Helmikuussa 2012 ilmestyi Teemu Virtasen uusi kirja "24 tuntia - hiihtoa, hikeä ja Hollywoodia". Aika outo kirja! Voiko hiihdon, hien ja Hollywoodin yhdistää? Kirjan lukeneena voin sanoa, että voi ja kirjan kustantaja Kalle Kotiranta luo tälle ajatukselle pohjaa sijoittamalla Teemun maailmanennätyshiihdon taitavasti kirjan sisäsivuille ja kuljettaa hiihdon myötä meitä läpi Teemun elämän.

Teemu on hyvän kirjan arvoinen. Kaikki eivät takuulla ymmärrä mitä se vaatii ihmiseltä jos hiihtää vähän yli 433 km yhden vuorokauden aikana. Se on muuten teko, joka ei onnistu kuin ihan poikkeukselliselta yksilöltä. Teemu on poikkeuksellinen! Kun hän narsistisesti kehuu naisseikkailuillaan, senkin ällöttävän kuvion lukee suhteellisen vaivattomasti.

Parasta kirjassa on se kun saamme tutustua Teemun ajatusmaailmaan ja jääräpäisyyteen. Lainaan tässä muutamia tyypillisiä kohtia kirjasta:

"Älä katso on ylivoimaisesti tunnetuin televisiojuttuni... Älä katsoa oli helppo ja mukava tehdä. En osannut odottaa siltä oikein mitään. Oli todella hienoa päästä juontamaan tuollaista menestysjuttua. Kun olen katsonut ohjelman uusintoja, alkujaksoissa huomaa, etten ollut koskaan esiintynyt estradijuontajana. Matkan aikana kuitenkin kehityin ja loppupuolella homma oli hanskassa. Vaikka sarja menestyi ja sen varjolla saimme jatkaa, päätti YLE lopulta lakkauttaa sen. YLE koki, ettei se ole heidän profiilinsa mukaista ohjelmaa ja jokin sisäinen vastarinta pakotti tähän päätökseen."

"Hyvästelin Marjon ja sanoin, että jouluna nähdään taas. Joulu tuli ja palasin perinteiselle joululomalle Suomeen, mutta en ottanutkaan yhteyttä häneen. Taas mieleni muuttui ja nälkäisenä etsin jo uutta tyttöä rinnalleni. Miksi olinkin näin typerä ja annoin hyvän tytön mennä menojaan. Marjo varmaan pitää minua todella ääliönä ja syystäkin..."

"Urheilussa eteenpäin meneminen on sinänsä aika selkeää. Harjoittelet ohjelman mukaisesti, toteutat sen, käyt kisoissa, analysoit ne ja jatkat eteenpäin. Työelämässä ja etenkin viihdemaailmassa samat lainalaisuudet eivät päde. Mukaan astuu suhdetoiminta, onni, jota toki tarvitaan urheilussakin ja mieletön puurtaminen, jossa ei lepoa tunneta, kuten urheilussa."

"Mutta minusta tuli maailmanennätysmies ja enemmän kuin sitä, minusta tuli ihminen. Ihminen joka osaa rakastaa. Ihminen, joka osaa arvostaa elämää, vaikka aina se ei ole helppoa. Minusta tuli se minä, jota lapsena en kuvitellut olevankaan. Se minä, joka jaksaa nostaa tulevaisuuden harteilleen ja kiivetä kohti kukkulan huippua aina toisinaan taakseen vilkaisten ja todeten, että tuo kiemurainen polku on antanut elämän kaikkine mausteineen."

Kahdeskymmeneneljäs tunti hiihtoa täyttyy ja Teemu kuulee Radio Suomen aikamerkin. Ennätyskokeen valvojan pilli puhaltaa. Teemu kaatuu lumihankeen ja hullu vuorokausi on ohi! Maassa maatessaan Teemu tajuaa olevansa ihan kuitti. Viimeiset tunnit ovat tehneet tehtävänsä. Näin puhkiväsynyt Teemu ei koskaan ole ollut, mutta eihän hän koskaan ennen olekaan hiihtänyt maailmanennätysvauhtia kokonaisen vuorokauden!

Voin suositella kirjaa kaikille suomalaisille! Hikeä, verta, seksiä, glamouria ja hiihtoa ei ole säästelty. Mahtavia tunnetiloja voi kokea laidasta laitaan, ääliömäisistä ryyppyreissuista ja kohelluksista tavattoman lahjakkaan ja ahkeran ihmisen ajatuksiin.

Lopetan mielelläni tällaiseen rakkauden sävyttämään kohtaan kirjassa:

"Sain nuoruuden ihastukseni omakseni. Siinä toki meni 15 pitkää vuotta ja monta seikkailua rakkauden ohdakeviidakossa, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Ei tuo yhdessäolo tietysti aina ole ollut ruusuilla tanssimista ja kyllä meilläkin on ollut vaikeita hetkiä sovittaa täysin erilaiset elämämme yhteen. Me molemmat olimme eläneet pitkään yksin vain lyhyitä suhteita takanamme, Sadulla tosin hieman enemmän ja pidempiä yrityksiä, joten yhteiselo oli haastavaa... Kun sitten keväällä 2003 aloitimme vakavan seurustelun, Sadulla oli heti alusta asenne, että joko ollaan tai sitten ei. Hän ei enää halunnut leikkiä. Yritin itse vielä ajatella, että olisin muutaman vuoden vapaampana, mutta onneksi tajusin pitää parisuhteesta kiinni. Ehkä kaikkien epäonnistumisieni jälkeen halusin taistella tästä suhteesta ja olinhan saanut oman unelmatyttöni rinnalleni."

Ruoka ja ADHD

**
Atar on julkaissut mielenkiintoisen kirjan: ADD- ja ADHD ruokavalio.

Kyseessä on tohtori Howard Peiperin ja opettaja Rachel Bellin englanninkielisen alkuteoksen laadukas suomennos. Kirjan suomensi Kari Koski.

Johdanto

Tarkkaamattomuushäiriötä, ADD, ja tämän häiriön lisäksi ylivilkkautta, ADHD, sairastavat ihmiset voivat olla terveitä yhtenä hetkenä ja hetken päästä he voivat hyppiä seinille. Tämä epäjohdonmukainen tapa käyttäytyä voi johtua ruoasta, ympäristön allergeeneistä ja monesta muusta seikasta. Tämä kirja näyttää tien luonnonmukaisempaan hoitoon ADD:sta ja ADHD:sta kärsiville. 

Mainio kirja!

Kirjassa on paljon hyvää. Se on sopivan kokoinen ja sisältää täsmällistä sekä käytännönläheistä tietoa luonnonmukaisemmasta hoidosta ADD:sta ja ADHD:sta kärsiville. Kirja ohjaa lukijaa loogisesti ongelman havaitsemisesta lähtien sellaiselle muutoksen tielle, jossa pääosin ruokavaliolla korjataan tätä ongelmaa. Kirjoittajat pyrkivät vakuuttamaan lukijansa, että lääkkeet ja psykoterapian voi jättää pois. Miten se tapahtuu selviää kohta!

Jos haluat muutosta, sinun pitää itse muuttua

Lukijassa herätetään ensin mielenkiinto muutosta kohtaan. Kysytään esim. onko lukija valmis ruokavaliomuutoksilla vaikuttamaan joko itsellään esiintyvään ADD/ADHD -sairauteen tai tunteeko lukija jonkun, jolla on tämä sairaus. Onko lukija valmis luopumaan joistakin ruoka-aineista, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia? Syömään enemmän kasviksia, proteiineja, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä vähentämään sokerin syöntiä? Oletko valmis ruokatottumustesi muutokseen, sillä muutos voi olla vaikea?

Mistä syystä ADD/ADHD on niin yleistä?

Kirjailijat mainitsevat joitakin syitä ADD/ADHD:n yleisyyteen.

• Heikko ravinto. Tuoreiden ruoka-aineiden käyttö on vähentynyt, maaperä on köyhtynyt, lisäaineita sisältäviä teollisia elintarvikkeita käytetään yhä enemmän, suojaravintoaineiden puutos pahenee sukupolvesta toiseen jne.
• Ympäristön saasteet. Ruoassa on hyönteismyrkky- ja torjunta-ainejäämiä, haitallisia raskasmetalleja löytyy yleisesti, juomavesi on heikkolaatuista, sisäilma on epäpuhdasta, tietokoneet ja matkapuhelimet säteilevät jne.
• Keskushermoston allergisuus ruoka-aineille ja ympäristötekijöille. Jo kohdussa kehittyy altistus näille aineille, on pitkään oireettomana puhjetakseen myöhäisemmällä iällä, hoidetaan virheellisesti jne.
• Antibioottien lisääntynyt käyttö vauvoilla ja pikkulapsilla. Tappavat hyödyllisiä suolistobakteereja, edistävät haitallisten hiivaeliöiden liikakasvua jne.
• Selkärangan virheelliset asennot ja selkäydinnesteen virtauksen esteet. ADD/ADHD:stä kärsivillä on usein ongelmia selkärangan ylemmissä osissa, kraniosakraaliterapialla voidaan saada hyviä tuloksia jne.
• Viihde-elektroniikka. Television katselu ja muun viihdeteknologian käyttö saattaa edistää sairauden puhkeamista, hypnoottisiin, nopeisiin siirtymiin perustuva viihde on vahingollista, elektromagneettinen rasitus on haitallista jne.

Ensimmäiset askeleet kohti uutta ruokavaliota

Kirjailijat ovat sitä mieltä, että muutamilla ruokavaliomuutoksilla voidaan muuttaa sairauden kulkua ihan merkittävällä tavalla. Pitäisi luopua niistä ruuista joihin kehittyy himo, sillä ne aiheuttavat kirjailijoiden mielestä eniten ongelmia. Jos himoitset jotakin (suklaata, pitsaa, limsaa, sipsejä, karkkia), älä syö sitä! Riippuvuus on allergia. 

Ensimmäinen askel korjaavaan suuntaan alkaa viikon ruokapäiväkirjan pidolla. Kirjoita myös ylös tunnetasosi, kuinka hyvin voit henkisesti ja fyysisesti päivän aikana. Kirjaa kaikki himottavat ruoat, makeiset ja juomat. Arvioi himo asteikolla 1-10. Kymmenen tarkoittaa, ettet voi elää ilman sitä, yksi, että siitä voi helposti luopua. Sitten keskityt muuttamaan ruokavaliosi vähemmän koukuttavaan muotoon.

Mitä pitää syödä?

Ensimmäisen askeleen suoritettuasi alkaa varsinainen työ, eli etsitään sinulle yksilöllisesti sopiva ruokavalio. Unohda ihmedieetit! Kirjoittajan mielestä mahdollisimman luonnonmukainen ruoka on ainoa järkevä lähtökohta ruokavaliomuutoksille. Sen lisäksi tätä ruokaa täydennetään monipuolisilla ravintolisillä. Koko ajan tarkkaillaan sitä mitkä ruoka-aineet ja ravintolisät tuovat hyvän olon. Kirja esittelee joitakin erityisruokavaliota, mutta korostaa, että ihan tavanomaisella luonnonmukaisella, puhtaalla ruoalla pärjää.

Koko ajan kun syöt erilaisia ruokia, kannattaa tarkkailla oloaan, tulevatko ADD/ADHD -oireet takaisin, vahvistuvatko oireet, onko allergiaa, onko muita ongelmia?

Kirjan vahvuutena on ohjata perusjärkevien ruokamuutosten jälkeen varsin kattavan ja kiinnostavan ruokaohjeistuksen pariin. Siinä saa konkreettisesti tietää mitä kannattaa suuhunsa pistää. Kirjassa on lopuksi alkeellinen mutta toimiva ohjeistus siitä, mitä ravintolisiä ja muita hoitokeinoja voi käyttää sairauden pitämiseksi loitolla.

Suosittelen kirjaa ADD/ADHD -sairaudesta kiinnostuneille.

Seksiä, himoa ja fantasiaa

**
Tutkimusprofessori Osmo Kontula on Duodecimille kirjoittanut kiinnostavan kirjan: "Mielen seksuaalisuus - matka kiihottumisen alkulähteille". Olin eilisessä kirjan julkistamistilaisuudessa kuuntelemassa Kontulan esitelmää ja ohuehkon kirjan ehdin jo pääpiirteissään lukea läpi. Lehdistötilaisuudessa oli harvinaisen hilpeä tunnelma. Toivottavasti terveysblogini lukijoille välittyy edes himpun verran hilpeyttä arkeanne piristämään ja rohkeimmat teistä tietenkin hankkivat Kontulan kirjan itselleen.

Annetaan professori Kontulalle mahdollisuus kuljettaa meidät seksuaalisen kiihottumisen alkulähteille!

Sisällysluettelosta selviää kirjan keskeiset teemat:

• Mitä on mielen seksuaalisuus? 
• Seksuaalinen itsetutkistelu ja seksuaalikokemusten muistelu 
• Eroottinen ja romanttinen mieli 
• Eroottiset ja seksuaaliset huippukokemukset 
• Seksuaalinen halu ja kiihottuminen
• Seksuaaliset mieltymykset, mielikuvat ja fantasiat minän psyykkisenä kuntouttamisena
• Seksuaalisuuden ydinasia
• Kielteisten tunteiden muuntaminen seksuaalifantasioiksi
• Miesten ja naisten seksuaalifantasiat
• Parinmuodostus seksuaalisena prosessina
• Halun ja intohimon ylläpitäminen pitkäaikaisessa suhteessa
• Upean seksin perusulottuvuudet
• Mielen seksuaalisuus voimavarana elämään 

Mielen seksuaalisuus

Meidän mielemme virittää seksuaalisen mielenkiinnon ja halun sekä käynnistää seksuaalisen kiihottumisen prosessit. Tämä tapahtuu sekä tiedostamattomalla että tietoisella tasolla. Kunnollinen kiihottuminen takaa laadukkaita kokemuksia. Tästä asiasta ei ole juurikaan puhuttu, sanoi Kontula.

Haluammeko ja uskallammeko tutkia ja ymmärtää omien kiihottumistemme sisältöä ja tarkoitusta? Kirjan avulla voi lisätä ymmärrystä omia seksuaalisia motiiveja kohtaan. Kirjan avulla voi saada vastauksia siihen miksi tietyt tilanteet, ihmiset ja mielikuvat viehättävät ja stimuloivat meitä seksissä niin vastustamattomasti.

Lapsuuden merkitys

Lapsuuden kokemuksilla on suuri merkitys. Miten meitä on pidetty, hyväilty ja hoivattu lapsena? Miten lapsen seksuaalista uteliaisuutta on sallittu tai estetty? Onko meitä esimerkiksi opetettu pelkäämään nautintoa? Lapsuudessa saamme myös ensikosketuksen kykyyn antaa ja vastaanottaa ihailua. Miten olemme lapsuudessamme saaneet kehittää käsitystämme ja kokemustamme kehon merkityksestä ja omasta arvokkuudestamme eli seksuaalisesta itsetunnosta.

Mistä seksihalut saavat alkunsa?

Seksihalut syntyvät siinä kun kokee itsensä hyväksytyksi, arvostetuksi ja halutuksi, eli omaa riittävän seksuaalisen itsetunnon. Kontula korosti tässä nimenomaan oman halun merkitystä. Seksissä pitää olla tarpeeksi itsekäs. Aiemmat hyvät kokemukset ruokkivat uusia laadukkaita seksikokemuksia.

Kohdatessamme kiinnostavan kumppanin seksihalumme syttyvät kun on kykyä tietoiseen ja aisteja hyödyntävään läsnäoloon sekä omaamme riittävän vireystilan. Seksi edellyttää seksuaalisia taitoja ja suorituskykyä sekä valmiutta altistua tilanteessa seksuaaliselle ärsykkeelle ja kiihottua siitä. Kontula puhuu siitä miten seksihalumme sopii omaan seksuaaliseen käsikirjoitukseemme.


Kiihottuminen

Ihminen voi kiihottua pelkästään ajattelemalla tai mentaalisten kuvien (fantasiat) avulla, mutta tavallisesti siihen tarvitaan jotakin aistien stimulaatiota. Kiihottuminen tapahtuu, kun voimme toteuttaa fantasiamme tai jos toisen fyysiset piirteet vastaavat toivottua mielikuvaamme.

Ennen kiihottumista arvioimme kuinka hyvin potentiaalinen kumppani sopii siihen seksuaaliseen fantasiaan, johon koitamme häntä sovittaa. Kiihottumisessa keskitymme siihen mitä haluamme ja lähdemme vahvistamaan kiihottumisen tunnetta. Suurinta kiihottumista seuraava täyttymys tarjoaa tunteen omasta haluttavuudesta ja henkisestä vahvistumisesta. Tämä lisää myös ehdotonta arvonantoa kumppanille.


Kun kiihottumiselle löytyy vastine reaalimaailmassa, niin toteutuu seksuaalinen huippukokemus. Kumppanin valinnassa auttaa se millaisilla mielikuvilla, tilanteilla ja ihmisillä saadaan hereille intensiivisemmät ja voimakkaimmat seksuaaliset reaktiot. Aluksi ne ovat päiväunia ja fantasioita, eräänlaisia oikoteitä seksuaaliseen ydinteemaamme. Oikoteitä kiihottumiseen voivat tarjota myös seksitarinat ja pornografia.

Kontula puhuu siitä miten kiihottumisessa yhdistyvät menneisyyden haasteet ja vaikeudet. Kysymys on siitä kuinka muuntaa aiemmat täyttymättömät tunteet kiihottumiseksi ja nautinnoksi. Tätä kautta mielemme luo koko ajan kiihottavia käsikirjoituksia. Jotkut pitävät eläimellistä himoa kaikkein puhtaimpana seksinä. Tästä aiheesta hiukkasen punastelevat terveystoimittajat innostuivat keskustelemaan vilkkaasti. Millaista on eläimellinen himo, voi tämän tekstin lukija pohtia!

Kaipaus voi olla kiihottumisen lähtökohta! Kaipaus edustaa nimittäin tietynlaista fantasiaa ja romanssia kumppanista. Se on kuin kuilu halun ja todellisuuden välillä, jossa olemme ilman jotakin merkityksellistä elämässämme. Kiusoittelu uusintaa kaipausta ja se on kiihottumisen aistillista rakentamista. Sen sijaan yhdessä asuminen tekee kaipauksen vaikeaksi.

Seksuaaliset huippukokemukset
Nyt tarkkana rakas lukijani! Kontulan tuore kirja tarjoaa nyt tien seksikokemusten huipulle. Kaikkein mukaansatempaavimmat kiihottumiset ovat sellaisia hetkiä, jossa tunteisiimme liittyvät kaikki palaset ovat sopineet mielessä yhteen. Ihminen kokee olevansa tuossa tilanteessa täysin läsnä ja täysillä elossa. Seksikokemus siitä parhaimmasta päästä koskettaa olemassaolomme ydintä ja on itsensä toteuttamista parhaimmillaan. Seksikokemuksessa ollaan usein erityisten mieltymysten ja niiden esteiden vuorovaikutuksessa. Tunteiden tasapainoilua on luvassa ekstaasin tai uhkaavan tuhon välillä! Kieltojen rikkominen ja riskien kohtaaminen kiihottaa. Tämä saa ihmisen tuntemaan itsensä "tuhmaksi".

Seksuaalifantasiat
Professori Kontula oli havainnut, että kirjallisuudesta löytyy hyvin vähän tietoa siitä miten seksuaalifantasiat ohjaavat seksielämäämme. Tämän puutteen hän nyt haluaa korjata kirjassaan. Monille seksuaalifantasiat ovat seksuaalisuuden salatuin osa. Niillä on erityinen ja myös hoidollinen tarkoitus ja niitä voi pitää eräänlaisina hyvinä ystävinä stimuloidessaan ja parantaessaan seksuaalisia tunteitamme.

Seksuaalisessa fantasiassa voimme muuntaa ongelmalliset kokemuksemme vahvuuksiksi, joista voi saada nautintoa. Ne voivat paljastaa syvimpiä toiveitamme ja haaveitamme. Ne myös avaavat mahdollisuuksia kokea jotakin uutta. Fantasiat ovat mentaalisia seksuaalisia ärsykkeitä ja ikkuna psyyken syvimpiin tasoihin. Ne voivat olla muisteluita tai kuvitelmia. Yleisesti ne ovat mielikuvituksen toimintaa, mentaalisia mielikuvia, jotka ovat eroottisesti tai seksuaalisesti kiihottavia. Seksuaalifantasioiden avulla myös tunnistetaan ympäristön vihjeitä seksuaalisiksi.


Fantasian avulla voi kumota seksuaalista kiihottumista häiritseviä uskomuksia ja tunteita. Fantasia takaa turvallisen nautinnon ja kukaan ei kärsi siitä, että olemme täysin kiihottuneita. Voimme kiihottua olemalla itsekkäitä ja voimme vapaasti tehdä kumppanistamme objektin. Fantasian ja kiihottumisen olennainen osa on samaistuminen ja identifikaatio, tunne siitä, että sulaudumme täysillä toiseen. Häpeää voi työstää fantasioilla, joissa kumppani ei voi mitään sille, että haluaa itseä tai, että on täysin hullaantunut vartalostaan!


Suosittujen seksuaalifantasioiden valintaan vaikuttavat tunteet, joilla on yhteytensä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiin. Syyllisyyttä lievitetään fantasioimalla useista samanaikaisista kumppaneista. Tämä kompensoi heikkoa itsetuntoa, että ei ansaitse tulla halutuksi ja rakastetuksi. Hylätyksi tulemisen ja häpeän tunteita kompensoidaan fantasioimalla itsensä paljastelusta, siitä, että tulee näkyväksi. Fetisseihin liittyvillä fantasioilla eliminoidaan kiihottumista estäviä syyllisyyksiä ja huolenaiheita.

Avuttomuuden ja voimattomuuden tunnetta ja huonoa itsetuntoa työstetään dominointifantasioilla. Niissä mieli vapautuu avuttomuuden avulla kun tuntee itsensä kyllin arvokkaaksi saamaan kaiken huomion. Monet naiset pyrkivät irtautumaan tunteissaan syyllisyydestä ja vastuusta fantasioilla seksuaalisesta pakottamisesta tai raiskauksesta.

Seksuaalifantasioissa aukeaa portti sellaisen oman seksuaalisuutensa tutkimiseen, joka on vapaana tavanomaisista rajoituksista. Suosikkifantasiat tapahtuvat yleensä jossakin tutussa ympäristössä, mutta parhaat seksuaalikokemukset tapahtuvat sen sijaan jossakin yllättävässä ympäristössä. Autuasta sekoitusta eläimellisyyttä, aistillisuutta ja lempeyttä!

Fantasioiden keskiössä on oma vastustamattomuus ja rajaton valloituskyky. Fantasioissa ilmenee se maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ydin, jossa kumppanit tekevät mitä tahansa voidakseen koskettaa ja rakastella kanssamme.

Kontula luettelee tyypillisiä seksuaalifantasioita:

• Sovinnaiset intiimit mielikuvat rakastajista, jotka ovat tuttuja
• Jännittävän seksuaalikokemuksen uudelleen lämmittely
• Mielikuvat omasta vastustamattomuudesta ja viettelevistä seksuaalisista valtapeleistä
• Mielikuvat "kielletyistä" seksuaaliasioista
• Alistumis-dominanssikohtaukset – voimankäyttö ja sadomasokismi
• Kuvittelu seksistä jonkun muun kanssa rakastelun aikana
• Miehet useammin tekemässä toiselle jotakin – naiset useammin tekemisen kohteina

Miten voi ylläpitää seksuaalista halua pitkässä suhteessa?

Pitkässä suhteessa on tärkeää muuntaa tavanomainen seksuaalikokemus eroottiseksi kokemukseksi. Huolenpito tuottaa turvallisuutta ja mahdollistaa oman seksuaalisen ytimen tuomisen esille. Kun on liittynyt toiseen ja paljastaa haavoittuvan minänsä, niin voi päästää valloilleen "eläimelliset" halut. Sekä naisen että miehen halu aktivoituu siitä, kun hän tietää kumppaninsa haluavan häntä. Huippuerotiikkaan kuuluu aina vahva tunne hyväksytyksi tulemisesta. Seksuaalista sidosta ylläpidetään aistien avulla. Aistillisuuden lisääminen takaa halun säilymisen.

Pitkässä, onnellisessa suhteessa löytyy tasapaino yksilöllisyyden ja yhdessäolon välillä. Sellaisessa suhteessa ylläpidetään omaa identiteettiä ja erillisyyttä samalla kun ollaan läheisessä yhteydessä toisen kanssa. Ei tarvitse pelätä tulla hylätyksi eikä joutumista liian riippuvaiseksi. 

Kontula piti puolisoiden välisiä kiistoja itse asiassa hyvänä asiana! Kiistojen avulla luodaan emotionaalista etäisyyttä, joka lisää seksuaalista intohimoa. Suhde on turvallinen, mutta samalla jännittävä. Hyvässä suhteessa on halukkuutta elää eriytymisen tuottamassa tuntemattomassa maailmassa.

Upeat seksuaalikokemukset

Upealle seksuaalikokemukselle on tyypillistä jännityksen ja intensiteetin kohottaminen aistillisen stimulaation avulla. Keho ja kaikki aistit heräävät eloon, siirrymme neutraalista tilasta syvään kiihottumiseen täysin uppoutuneena ja keskittyneenä hetkeen. Olemme avoimena kokemaan ja valloittamaan jotakin uutta mistä itse tai kumppani on haaveillut. 

Upeaa seksikokemusta leimaa täydellisesti yhteen sopiva ajoitus ja rytmi. Olemme ikäänkuin yhteisellä leikkikentällä missä kadotamme ajan merkityksen ja ajantajun. Me ylitämme omat rajamme ja siirrymme tietoisuuden toiselle tasolle.

Upeassa seksuaalikokemuksessa olemme täysin läsnä tilanteessa ja hetken vietävissä. Tämä näkyy mielen tyhjenemisenä ja vahva aistillisuutena sekä voimakkaan kehollisuutena. Kiihottuminen vie voiton ajattelusta. Olemme aitoja, vapaita ja estottomasti omina itsenämme. Olemme matkalla ilman päämäärää vahvassa emotionaalisessa yhteydessä.

Rakastelussa on vahva intimiteetti ja sitoutuminen. Koemme voimakkaana toisen haluamisen ja haluttuna olo dominoi. Tapahtuu yhteisesti jaettavaa empatiaa, molemminpuolista hemmottelua ja huolenpitoa sekä paneutumista toiseen. Syntyy avointa puhetta ja halun ilmaisua, kykyä kuunnella ja antaa palautetta. Kumppanin reaktioiden tunnistaminen voi vahvistua ja voi syntyä ääntelyä ja uskaliasta seksipuhetta.

Kontula toivoo, että puolisot lukisivat kirjaa yksikseen. Kirjassa on tehtäviä, joita sitten voi ratkaista yhdessä. Tässä on yksi esimerkki tehtävästä:

"Samat huippukokemukset, jotka ovat tuottaneet niin paljon tietoa eroottisuutesi sisäisestä toiminnasta, ovat myös arvokkaita vihjeitä seksuaalisuutesi ydinteemasta. Kun muistelet kiihottavaa kokemusta ja arvioit sen kiehtovia yksityiskohtia ja värisyttäviä tunteita, yritä muodostaa itsellesi käsitys siitä, miksi nämä kokemukset olivat niin jännittäviä. Tutki asiaa riittävän läheisesti ja löydät epäilemättä hienovaraisia muistoja yhdestä tai useammasta harmillisesta ongelmastasi."

 

Lopuksi vielä ohjeita miten voi virittää sammuneet tai sammumaisillaan olevat seksuaaliset halut:


Muistele
Muistelu auttaa herättämään laimenneita tunteita kumppania kohtaan. Muistele, miten suhde alkoi. Mihin rakastuit kumppanissasi? Mikä herätti halun? Kun saat nämä asiat mieleesi, huomaat, että kumppanisi on yhä edelleen se sama ihminen, johon kerran rakastuit.

Avaa silmäsi
Vuosien aikana kumppanista tulee esille uusia ihastuttavia asioita. Tiedosta uuden viehätyksen lähteet ja voimista tunnetta kumppanin viehättävyydestä. Avaa siis silmäsi rakkaasi kauneudelle arjen, kiireen ja väsymyksen keskellä.

Viettele
Kun suhde on syntynyt, siihen on kuulunut viettelyä. Kumppanit ovat saaneet tuntea silloin itsensä rakastetuiksi ja halutuiksi. Kun olet itse aktiivinen, rakkaasi tuntee itsensä halutuksi. Mitä useammin kerrot kumppanillesi, miten arvostat häntä ja miten tunnet hänet haluttavaksi, sitä enemmän saat samanlaista kohtelua häneltä. Älä mieti etukäteen liikoja, vaan anna hetken ja tunteen viedä mennessään.

Älä pelkää kiistoja
Parisuhteessa ei saa pelätä kiistoja, koska ne juuri vahvistavat kumppaneiden erilaisuutta. Jos puolisot ovat aina samaa mieltä kaikesta, he alkavat muistuttaa liiaksi toisiaan ja mielenkiinto häviää. Pieni kitka ja erimielisyys tekee toisesta erilaisen ja kiinnostavan, joten kiista voi elvyttää jämähtäneen suhteen. Kiista tarkoittaa henkistä kamppailua, ei missään nimessä fyysistä tai henkistä väkivaltaa.

Tiedosta aistit
Kosketus on yksi tärkeimmistä aisteista. Tiedosta myös muut aistisi ja tunnustele hetkeä. Tärkeintä olisi päästä päämäärättömyyteen. Jos rakastelulle asettaa päämääriä, kuten esimerkiksi laukeamisen, syntyy paineita. Pysähdy ja keskity hetkeen, äläkä ajattele muita asioita.


HYVIÄ LUKUHETKIÄ!

Vaarallisia käsityksiä!

**
Tätä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti (kommentit vedetty yhteen terveysblogin ylläpitäjän toimesta 15.4.2012):


Ravitsemustiede on varsinaista salatiedettä!

Professori Timo Strandberg julkaisi ravitsemusterapeuttien jäsenlehdessä (Bolus) kirjoituksen, joka yksipuolisuudessaan suututti professori Kari Salmisen. Salminen oli yrittänyt julkaista vastineen koskien professori Strandbergin kirjoitusta siinä samassa lehdessä. Päätoimittaja päätti olla julkaisematta Salmisen kirjoituksen. Silloin Salminen otti minuun yhteyttä tietäen, että Suomen suosituinta terveysblogia luetaan ahkerasti. Lupasin julkaista sekä professori Salmisen kirjoituksen, että sallia kommentoinnin. Kirjoitus kommentteineen on herkullista luettavaa.

Jari Ristiranta käynnistää kommentoinnin huomauttamalla, että Strandberg, Fogelholm ja kumppanit ovat siirtymässä asiaperusteisista, tieteellisistä argumenteista henkilökohtaisuuksiin ja muihin toissijaisiin argumentteihin. Yhä useampi huomaa, että he tuskin edes itse uskovat tieteellisiin argumentteihinsa. Nimimerkki "Mie":n reaktiota ei tarvinnut pitkään odottaa. Mie latasi heti täysillä: "Aivan. Tähän asti tappajajutut, spekulaatiot THL:n oikeuteen haastamisilla sekä Leipätiedotuksen uhkailu tutkimuspyynnöillä ovat olleet vhh-piirin heiniä."

Omilla aivoillaan ajatteleva ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen piti professori Salmisen kirjoituksesta ja jatkoi oivallisesti: "Strandberg toteaa jossakin kohden kirjoitusta, että denialismin ja tieteellisen kriittisyyden ero on veteen piirretty viiva. Näinhän se on. Onko esimerkiksi denialismia väittää, että rasvoja koskeva tieteellinen näyttö on täysin yksiselitteistä ja ilman ristiriitoja? (Kun väestötutkimuksien nollayhteys meta-analyyseissä ja satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysien vaihtelevat tulokset huomioi). Mielestäni tällaista jämähtänyttä ajattelua voisi pitää myös yhtä hyvin denialismina." Sitten Laatikaisen Reijo paljastaa sen, että hän olisi pitänyt Salmista 100 prosenttisena denialistina 5 vuotta sitten, mutta ei enää. Viime vuosina julkaistut meta-analyysit ovat saaneet Reijon toisiin ajatuksiin. Nykyisin Reijo pitää Salmista enää 20 prosenttisesti denialistina ;-) 

Laatikainen piikittelee Salmista: Tyydyttynyt rasva ei paranna! Tähän Salminen toteaa, että hän kyllä on todennut jo parinkin kymmenen vuoden ajan, ettei tyydyttynyt rasva ole sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä eikä aiheuta niitä. Mutta ei hän muista väittäneensä, että tyydyttynyt rasva parantaisi sydän- ja verisuonisairauksia. Nimimerkki Mie huomauttaa, että vaikka rasvaiset maitotuotteet eivät normaalikäytössä väestötasolla näytä olevan ongelma, on niistä esim. voin (osittainen) korvaaminen kasviöljyillä hyödyllistä etenkin osalle väestöä (aivan kuten höttöhiilaritkaan eivät ole ongelma osalle, mutta osalle taas ovat). Maitorasvan sydäntä suojaava vaikutus on Mien mielestä vielä näyttötasoltaan aika huteraa. Mie huomauttaa Salmisen etsineen tukea tälle ajatukselle taannoisessa Duodecimin artikkelissa (vuonna 2007) esitellessään näyttöä tästä mm. Elwood et alin Caerphilly-kohortista. Erottelutasoa nimenomaan maitorasvan rooliin asiassa ei löydy, minkä luulisi tulleen selväksi jos olet lukenut kyseisen Elwood et al 2004 kunnolla, Mie piikittelee ja jatkaa: "Vähiten maitoa juovilla kun oli alkoholin runsas käyttö (riskitekijä) selvästi korkeampaa ja kohortin miehistä satunnaisotannalla poimitun näytteen mukaan valtaosa (ja näin ollen mitä todennäköisemmin myös valtaosa kohortin hengissä säilyneistä ylipäätään) oli vaihtanut täysmaidosta rasvattomaan kuluneen kahdeksan vuoden aikana." Salmisen mielstä on täysin mielipidekysymys, onko näyttö maitorasvan suojaavasta vaikutuksesta "hutera". Salminen ehdottaa, että Mie lukisi Elwood et al.ïn lisäksi kaikki, viimeisetkin julkaisut. Paras näyttö kuitenkin tulee Biong ym., Pedersen ym ja nyt viimeksi Aslibekyan ym tutkimuksista. Toki aina jää spekulaation varaa, mutta professori Salmisen mukaan kokonaisnayttö maitorasvan terveyttä suojaavasta vaikutuksesta vahvistuu koko ajan. Mie ei tyydy Salmisen selityksiin vaan syyttää Salmista kohorttimateriaalin käytöstä ajamaan omaa näkemystään. Mie myöntää, että haittaa maitorasvasta ei näytä olevan väestötasolla, olettaen että rasvan saanti ei lepää sen varassa. Mutta eipä niistä maitorasvan hyödyistäkään ole vastaavaa näyttöä. Toki eroja tuotteiden välillä on: Laatikaisen Reijon blogista löytyy esim. voita koskevaa matskua, jota Mie ei ainakaan riskimarkkereiden perusteella menisi erityisesti suosimaan. Rasvainen juusto ja hapanmaitotuotteet vaikuttavat olevan puolestaan ainakin jossain määrin vastakkaista leiriä. Maitotuotteet per se ovat Mien mielestä suositeltavaa nautittavaa, kalsiumia ja laadukasta proteiinia.

Rasvakeskustelun painopisteen tulisi siirtyä pohtimaan sitä, ovatko katalyyttihydratut kasviöljyt enää paikallaan suomalaisessakaan ravitsemuksessa, pohtii Salminen kommentissaan. Margariiniteollisuus lienee ne poistanut pöytämargariineista kaikessa hiljaisuudessa, mutta teollisuusmargariineissa lienevät tallella. Niistä ne leviävät laajasti muihin elintarvikkeisiin. Asiallista olisi myös pohtia, onko hydrauksen tilalle tullut entsyymikatalysoitu vaihtoesteröinti paikallaan. Siinä syntyviä rasvoja emme aikaisemmin ole nauttineet. Salminen toivoo, että Miekin pohtisi tätä aihepiiriä. Tästä Miekin on samaa mieltä, tosin hän ei löydä omantuntonsa kolkutuksen vaimentamiseksi kliinisiä vertailuja voin ja margariinien välillä. Tähän Salminen puuskahtaa: "Näin siis voista. Mutta vaihtoesteröidyistä margariineista Mie vaatii "..kliinistä dataa päätetapahtumista..". Jotain Mien logiikassa on vialla. Puhetta katalyyttihydrauksesta hän myös tuntuu välttävän: näyttö siinä syntyvien trans-happojen osalta päätetapahtumista on melkoisen vankka. Olisiko Mie vankkumaton margariinien kannattaja?" Salminen uhkaa lopettaa keskustelun nimettömän Mien kanssa. Tuntuu jotenkin huvittavan turhauttavalta aikuisten ihmisten sananvaihto toisen esittäessä painavia mielipiteitään huppunaamarin takaa. Toivoisi keskustelijoiden rohkenevan esiintyä reilusti omalla nimellään. Eihän siinä ole mitään pelättävää? Mie huomautta, että vikaa ei ole hänen logiikassaan, vaan siinä, että Salminen ei ymmärrä lukemaansa tekstiä. Mie haluaa nyt selvästi sanoa, ettei hän itsekään suosittelisi kenellekään margariineja. Mutta on totuudenmukaista sanoa, ettei tämän tueksi löydy muuta kuin potentiaalisesti ongelmallinen mekanismi. Trial- tai väestötason näyttöä siitä, että modernit margariinit heikentäisivät riskimarkkereita vaikkapa sydän- ja verisuonitautiriskin suhteen (lipidi- ja tulehdusarvot) radikaalisti ei ole, saati sitten sitä päätetapahtumadataa, joka loppupelissä toki merkitsee eniten. Mien mukaan tässä on ihan sama tilanne professori Matti Uusituvan leirissä. Siellä tyydyttynyttä rasvaa pelätään lähes uskonnollisella fanaattisuudella!

Salmisen huomautus Mien piiloutumisesta nimimerkin taakse, synnyttää Miessä opettajan: 1. Jos keskustelet Internetin keskustelupalstoilla tai blogien kommenttiosastoilla, keskustelet myös anonyymien kanssa. Jos et kestä tätä, pysy niistä poissa. 2. Väitteen totuus- ja informaatioarvot eivät ole riippuvaisia esittäjästä. Ts. siitä onko kyseessä nimimerkki vai oikea henkilö.

Aika lapselliseksi Mie osoittautuu nauraessaan Salmiselle! Hän nimittäin pitää positiivisena puolena sitä, että nauru pidentää ikää, joten hän kiittää professori Salmista tekopyhyydestä (!) ja jatkaa: "Sinun ei ainakaan tämän surkuhupaisan lopetuksen jälkeen tarvitse kuvitella olevasi moraalisesti ylemmällä jalustalla Strandbergiin tms. verrattuna joita kritisoit halusta tukahduttaa keskustelu maallikkojen kanssa. Syyllistyt nimittäin itse juuri samaan." Huh, nyt tässä keskustelussa voi tulla aika kuumat paikat!

Onneksi professori Salminen on herrasmies ja sanoo vain tällä erää lopettavansa keskustelut anonyymin Mien kanssa ja Mie toivottaa sydämellisesti Salmisen takaisin keskusteluun kunhan hän saa pysyä nimettömänä.   

Mie huomauttaa, että puhetta margariinin katalyyttihydrauksesta hän välttää sen takia kun se on ihan itsestääselvästi pahaa. Toki kyseessä on todella ongelmallinen seikka. Katalyyttihydrauksen aika on kuitenkin ohi suomalaisissa pöytämargariineissa, joissa eivät transhapot juhli, joten ongelmaksi ne transrasvat muodostuvat käytännössä ainoastaan valmistuotteiden osalta. Finravinto 2002 osoitti että suomalaiset saavat transrasvoja n. 0,5% kok.E:stä - ja tässä ovat mukana myös ns. luonnolliset transrasvat.


Ravitsemusterapeutti Laatikainen pitää ihmeellisenä miten vähän vaivaa on nähty Suomen maassa sen eteen, että (ammatti)ihmiset osaisivat tulkita vaikka edes meta-analyysien tuloksia. Mie huomauttaa, että ravitsemustieteessä tuskin on mitään salatieteen kaltaista. Tulkintakysymykset ovat tieteelle ja sen harjoittamiselle per se tyypillisiä. Eikä kyky lukea tieteellistä tekstiä tai ymmärtää metaregressiomallin toimintaa suinkaan tarkoita sitä, että kys. henkilöä voitaisiin pitää alan asiantuntijana. Reijo sanoo tähän näin: "Ravitsemustieteessä ei ole tosiaan mitään salatiedettä. Mutta retoriikka tuhansista tutkimuksista joita ei voi ymmärtää kuin kourallinen valaistuneita on tätä salatieteeseen verhoamista." Reijo jatkaa: "Etkö voisi sitä tunnustaa sinäkin? Mozaffarian etc. osaa tehdä tiedettä vetoamatta epämääräisiin käsitteisiin ja ilmaisuihin. Sitä toivoisi Suomessakin oikein ihan siellä korkeimmalla huipullakin. HYVÄ REIJO! Hyvin sanottu! Mie vastaa tähän: "Mikäli tällaista todetaan, on se toki puppua. Esittämäsi on kuitenkin kärjistys joka ei sovi todellisuuden kanssa yksi yhteen. Kritiikille on pohjaa (vrt. esim. Uusituvan vhh-kammo ja sen hutera pohja), mutta se olisi fiksuinta tehdä mahdollisimman asiallisesti. Emmehän halua vajota tasolle "Feinman", saati sitten tasolle "Heikkilä"?? Mozaffarian tiivistää ja popularisoi tarpeen vaatiessa kyllä asiallisesti, olet siinä oikeassa. Mutta ei jokaiseen sosiaalisen median kentältä kuuluvaan huutoon voi myöskään olettaa vastausta, tämän tajunnet itsekin."

Eläkkeellä oleva lääkäri Timo Kuusela osallistuu keskusteluun oikeuttaen maamme tutkimuseliitin sanoman kyseenalaistamista. Kyllä tutkimuseliitiltä on oikeus vaatia parempia perusteluja, kun tilastoista lähtien kaikki objektiivinen tieto osoittaa vain epäonnistumista suurimpien kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossakin (medikalisaatio).

Timo Kuusela avaa vielä yhden tarkastelukulman: "Rasvoja on moitittu riittävästi ja vasta viime aikoina vähän otettu takapakkia. Siitä huolimatta mellä tai muuallakaan ei ole vähää enempää tutkittu ravintorasvojen akuuttivaikutuksia. Suomessa Saska Tuomasjukka yritti väitöskirjassaan. Turpiin tuli Strip-uskovaisilta.
Sokerit osaamme mennen tullen akuutti- ja myöhäisvaikutuksineen (osaammeko?). Rasvoista tutkaillemme vai endogeenisten (maksan muokkaamien) rasvojen laboratorioarvoja ja määräämme ohjeiden ja raja-arvojen perusteella lääkitystä (statiinit)." Rasvojen akuuttivaikutuksista tiedämme siis vähän. Artikkelin sytogeenitulva liittynee immunopuolustukseen? Mitä sitten? Miten eri rasvalaadut käyttäytyvät (Safa, Mufa, Pufa)? Voiko neitsyt-oliiviöljyn tunnetusti runsailla antioksidanteilla sittenkin olla ratkaiseva terveysmerkitys hapettumisen ehkäisyssä. Onko eksogeenisilla (syödyillä) rasvoilla suora vaikutus verenkierrossa oleviin endogeenisiin rasvoihin mm LDL:n hapettumiseen? 

Mie ei ymmärrä Kuuselaa: Kyllähän rasvojen akuuttivaikutuksia on paljon tutkittu! Aterian koostumuksen ja/tai määrän vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskimarkkereihin on kyllä tutkittu. Rasvojen overfeeding ei tältä kannalta vaikuta olevan edullisempaa kuin hiilarien overfeeding. Mutta on toki eri asia miten teoreettinen tutkimusasetelma (kuka nauttii aterialla useita kymmeniä grammoja oliiviöljyä/voita/tms., ja vieläpä toistuvasti?) vaikuttaa reaalimaailmassa. Kuusela vastaa tähän: "Ehkä me Mie vielä tämän postprandiaalirasvan saamme testatuksi moniulotteisesti. Pidän sitä joka ravitsemuksen tutkimisen painopisteenä." 

Uusituvan positio on kyllä hedelmätön, sanoo Mie. Mutta hän ei myöskään rehentelisi hiilaridemonisoinnin hedelmällisyydellä. Mitä tulee neitsyt-oliiviöljyn tunnetusti runsailla antioksidanteilla todettuihin ratkaiseviin terveysmerkityksiin hapettumisen ehkäisyssä, Mie on samaa mieltä Kuuselan kanssa. Mutta sikäli kun ravitsemustieteessä on mielekkäämpää fokusoida ruokavalioon kuin sen yksittäiseen osatekijään niin eipä tuosta taida seurata mitään erikoista kysymyksen "onko oliiviöljy suositeltavaa vaiko ei" kannalta.

Hyvä sekin on muistaa, että keskeiset maitorasvat mm. voihappo imeytyvät sokerien tavoin pitkistä rasvahapoista poiketen, huomauttaa Kuusela. Tässä on tietenkin taas tutkijoiden aivopesun ja lievän pakottamisen paikka. Konservatiiviset lähetymistavatkin antavat uusilla menetelmillä (mm. 1H NMR) todella mielenkiintoista uutta tietoa. Mitä löytyykään, kun aletaan tutkia veren rasvoja syömisestä niitä seuraten useiden tuntien ajan? Nyt ei riitä Uusituvan tokaisu : "kaikki tiedetään jo, uutta tutkimusta ei tarvita". Oppimattomat ja keskustelukelvottomat vaativat tätä joukkovoimalla.

------------------------------------------

Tässä alkaa alkuperäinen kirjoitus, joka johti yllänäkyvään vilkkaaseen keskusteluun:

Julkaistu 6.4.2012

Pyydän erityisesti ravitsemusterapeutteja lukemaan tämän tuoreen professori Kari Salmisen mielipidekirjoituksen, sillä Bolus -lehden (Ravitsemusterapeuttien jäsenlehti) päätoimittaja ei halunnut sitä julkaista. Saatte sen sijaan lukea sen nyt Veteraaniurheilijan terveysblogissa.

Boluksen päätoimittajalla on toki täysi oikeus jättää julkaisematta professori Salmisen kirjoitus. Perustelut antavat kuitenkin erikoisen kuvan lehden toimituksellisesta linjasta. Päätoimittaja totesi lähettäneensä kirjoitukseni Timo Strandbergille, joka (tapansa mukaan) kieltäytyi avoimesta keskustelusta ja vastaamasta Salmisen kysymyksiin.

Strandberg jättää jälleen kerran väitteensä vihjailun asteelle eikä suostu reilusti perustelemaan kantojaan. Ja koska Strandberg ei vastaa ja koska Salminen ei ole Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen jäsen, päätoimittaja kieltäytyi julkaisemasta vastinetta. Näin saadaan asia siististi pois päiväjärjestyksestä.

Päätoimittaja kehotti Salmista kuitenkin julkaisemaan vastineensa jossain muualla. Kari Salminen kirjoittaa: "Toivoen, että ainakin jotkut Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen jäsenet lukisivat Veteraaniurheilija-blogia, pyydän tilaa kirjoitukselleni."

Luonnollisesti suostun ystäväni Kari Salmisen pyyntöön. Tässä Salmisen kirjoitus:


RAVITSEMUSKESKUSTELUUN TUODAAN VAARALLISIA KÄSITYKSIÄ

Viimeaikaiseen ravitsemuskeskusteluun on tuotu omituisia käsityksiä. Juurensa niillä lienee siinä, että monissa asioissa ravitsemustiede on muuttunut. Vanhat suositukset ovat murtumassa ja sitä on erityisen vaikea myöntää. Avoimen tieteellisen keskustelun sijasta huomio koetetaan nyt kääntää muutosta ajaviin henkilöihin kieltämällä heidän keskusteluoikeutensa erilaisiin syihin vedoten. Tieteellisten argumenttien puuttuessa tartutaan siis henkilökohtaisuuksiin.

Tämä on vanha, mutta läpinäkyvä keino. Professori Timo Strandberg on viimeaikoina ratsastanut termillä denialismi. Niinpä hän kirjoitti Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen Bolus-lehdessä otsikolla "Denialismi kannattaa tunnistaa". Tarjosin lehdelle alla olevaa vastinetta.

Vastine Bolus-lehdelle

Professori Timo Strandberg kirjoitti denialismista (Bolus 1/12). Denialismin tyyppiesimerkiksi mainitaan yleisesti natsisaksan hirmutekojen kieltäminen. Tämä kuvaa, kuinka tiukasti tämä uudehko käsite ja sen käyttöoikeus rajataan. Olenkin Strandbergin kirjaaman otsikon kanssa samaa mieltä: todellinen denialismi kannattaa tunnistaa.

Denialismia käsittelevässä kirjallisuudessa varoitetaan ottamasta käsitettä leimakirveeksi tieteen avoimia, kiistanalaisia kysymyksiä koskevaan keskusteluun. Tätä näkökohtaa Strandberg ei esittele riittävän selkeästi. Nyt hän tuo käsitteen ravitsemustieteen piiriin vihjaten eritoten ravinnon rasvoja koskevaan debattiin, "rasvasotaan".

Pelkkä vihjailu ei ole mistään kotoisin. Jotta siihen saataisiin täsmällistä sisältöä, tiedustelen Strandbergilta, mikä asia käydyssä debatissa täyttää denialismin määreen? Kun toisenlaiset tieteelliset mielipiteet vähätellään denialismiksi, voidaan varjella omia näkemyksiä ja arvoja. Tällaisesta on esimerkkejä.

Ilman "pyhää" "konsensusta" (lainaukset TS:n kirjoituksesta) kritisoivia näkemyksiä luulisimme todellakin, että maa on litteä ja aurinko kiertää maata. Uskoisimme edelleen, että tyydyttynyt rasva aiheuttaisi sydän- ja verisuonisairastuvuutta ja -kuolleisuutta. Tai että kaikki hiilihydraatit ovat ravitsemuksessamme samanarvoisia.

Juuri nyt voimakkaasti kehittyvässä ravitsemustieteessä ja sitä koskevassa keskustelussa tulisi kovin välttää uusien ajatusten leimaamista denialismiksi. Sen sijaan nykyistä avoimempi kriittinen, tieteen tuloksiin perustuva keskustelu olisi paikallaan. Ei kai siinä ole pelkäämistä?

Strandberg vilauttaa jälleen toistakin leimaa, millä uusia näkökulmia pyritään tukahduttamaan. Hänen ja mm. professori Mikael Fogelholmin (kts. Tieteessä tapahtuu 1/12 ja 2/12) mielestä debattiin voivat osallistua vain tutkijat, jotka ovat tehneet ko. tieteenalalla kokeellista tutkimusta. Siten esimerkiksi ravinnon rasvoja ja terveyttä koskeva keskustelu tulisi käydä vain tätä aihetta tutkivien kesken. Kaikki muut mainitaan maallikoiksi.

Ajattelutapa kuvaa ravitsemustieteen jonkinlaiseksi salatieteeksi, jota ymmärtävät vain harvat. Todellisuudessa terminologian tuntevat, esimerkiksi hyvän biotieteellisen koulutuksen saaneet henkilöt osaavat aivan hyvin lukea alan julkaisuja, arvioida tuloksia ja vetää niistä johtopäätöksiä.

Pyydänkin, että Strandberg ja kumppanit laativat luettelon niistä tutkijoista, jotka heidän mielestään saavat sanoa sanansa ravinnon rasvoista ja terveydestä. Listan laatiminen ei liene vaikeata, sen verran pieni on empiiristen rasvatutkijoittemme piiri. Muiden tulee sitten ymmärtää hiljentyä heidän sanansa ääreen. Malli on sinänsä looginen, toimiihan meillä monilla elämän muillakin aloilla tällaisia pikkupiirejä ja suppeita verkostoja. Tosin aikaansaadut tulokset ovat tunnetusti hyvinkin vaihtelevia.

D-vitamiini

**
Tulen perehdyttämään lukijani vitamiinien ja hivenaineiden ihmeelliseen maailmaan. Lue koko sarja! Sarjassa on nämä kirjoitukset:

A-vitamiini
B-vitamiini
C-vitamiini

Terveysblogini sisältö pysyy maksuttomana. Voit tukea työtäni tilaamalla minulta laajempia maksullisia katsauksia eri terveysaiheista, pyytämällä minua vierailemaan terveysillassasi luennoitsijana tai hankkimalla kirjoittamiani kirjoja. Omia ja muiden terveysluentoja löydät kätevästi tästä kalenterista. 

D-vitamiini kiinnostaa

Harvinaisen kova kiinnostus D-vitamiinia kohtaan näkyy mm. terveyslehtien artikkelitarjonnassa. On lähes mahdotonta löytää terveysasioita käsittelevää lehteä, jossa ei olisi kirjoitusta tästä vitamiinista. Kansainvälisessä lääketieteellisessä tietokannassa, PubMed, jota ylläpitää National Library of Medicine (NLM) USA:ssa, löytää haulla "vitamin d" yli 54 000 tätä vitamiinia käsittelevää tieteellistä artikkelia.

D-vitamiinisuositukset uudistuivat vuonna 2011
D-vitamiinin saantisuosituksia lapsille, nuorille ja raskaana oleville sekä imettäville äideille päivitettiin vuoden 2011 alussa. Uudet, yksinkertaisemmat suositukset pyrkivät turvaamaan D-vitamiinin riittävän saannin mainituissa ryhmissä. D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti ihmisen elimistölle luontaista D3-vitamiinimuotoa. Lastenlääkäreiden keskuudessa on erityistä huolta kannettu leikki- ja kouluikäisistä lapsista ja nuorista, joiden D-vitamiinin saanti ilman erillistä D-vitamiinilisää on todettu riittämättömäksi. Uutta suositusta pidetään tärkeänä edistysaskeleena.

Alle 2-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmistetta kahden viikon iästä lähtien 10 µg vuorokaudessa ympäri vuoden riippumatta siitä, saako lapsi äidinmaitoa, äidinmaidonkorviketta, lasten erityisvalmistetta ja/tai vitaminoitua lastenvelliä/puuroa tai muuta D-vitaminoitua maitoa.

2-18-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmistetta 7,5 µg vuorokaudessa ympäri vuoden. Vitamiinivalmisteen käyttö vitaminoitujen maitovalmisteiden ja rasvojen ohella on turvallista, eikä liikasaannin riskiä tavanomaisessa ruokavaliossa ole.

Raskaana oleville ja imettäville suositellaan D-vitamiinivalmistetta 10 µg vuorokaudessa ympäri vuoden.

Arvo Ylppö oli oikeassa!
Vuonna 1992 104-vuotiaana edesmennyt arkkiatri Arvo Ylppö antoi jo 1920-luvulla suosituksen 100 µg D-vitamiinia vuorokaudessa, mutta 1960-luvun alussa suosituksia alettiin rajusti pienentää. Suomessa ja muualla aikuisten suositus pudotettiin peräti 5 µg/vrk, ja sen ylittämisellä peloteltiin, että myrkytys tulee. Suomalainen lastenlääkäri dosentti Outi Mäkitie vaati Duodecim -lehden kesäkuun pääkirjoituksessa lasten suosituksen nostamista takaisin 100 mikrogrammaan.

Seerumin D-vitamiinin uusi viitearvo
Yhdysvaltain endokrinologien yhdistys on julkaissut uuden veren D-vitamiinin (S-D-25) viitearvon, 75–150 nmol/l, mikä vastaa monien johtavien D-vitamiinitutkijoiden käsitystä. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja monet laboratoriot ilmoittavat vielä liian alhaisen viitearvon (40 tai 50 nmol/l).

Myös Kanadassa on viitearvoja nostettu lukemiin 100–150 nmol/l ja Amerikan vanhustyön ja reumanhoidon yhdistys ovat antaneet uudet viitearvonsa, jotka ovat suuremmat kuin perinteiset lukemat.

Suomessakin paine suositusten nostamiseen kasvaa kaiken aikaa sitä mukaa kun uusia tieteellisiä tutkimuksia julkaistaan. Suomen viranomaiset ovat selvästi jälkijunassa, ja aiheuttavat siten turhaa sairastuvuutta ja valtavia terveydenhuollon kustannuksia.

Iäkkäiden naisten eloonjäämisoppi: Ota D-vitamiinia!
Eräässä koosteanalyysissa näytettiin, että D3-vitamiinin nauttiminen ruoan lisänä vähentää iäkkäiden naisten ennenaikaista kuolemaa, etenkin laitoksissa. Todennäköisesti miehet hyötyvät tästä naisten lailla, mutta sitä ei tutkittu.

Raskaana olevat irkkuäidit eivät saa tarpeeksi D-vitamiinia
Irlantilaiset lääkärit olivat European Journal of Clinical Nutrition -lehdessä sitä mieltä, että maannaisten D-vitamiinin saanti on 80 % alle suosituksen. Harvempi kuin joka neljäs raskaana oleva nainen syö ylipäätään rasvaista kalaa, joka on paras D-vitamiinin lähde ravinnossa. Ruoka ei yksinkertaisesti anna riittävästi D-vitamiinia, vaan sitä tulee ottaa vitamiinipurkista ympäri vuoden. D-vitamiinin riittävä saanti vähentää raskaus- ja synnytyskomplikaatioita.

Iäkkäille suositeltu liian alhaisia D-vitamiinimääriä
Suositukset D-vitamiinin saannille ovat olleet liian alhaiset, jotta D-vitamiinista olisi hyötyä iäkkäiden ihmisten kaatumisten ehkäisyssä, selviää British Medical Journalissa julkaistusta tutkimusanalyysista. Kansainvälisen tutkijaryhmän toteuttaman meta-analyysin mukaan vanhusten kaatumisriski vähenee viidenneksellä, kun päivittäinen D-vitamiinin saantitaso on välillä 17,5 - 25 mikrogrammaa. Alle 17,5 mikrogramman jäävästä D-vitamiinin saannista ei analyysin mukaan ole hyötyä kaatumisten ehkäisyssä. Tilannetta korjaa edes vähän Suomessa annettu erillinen yli 60-vuotiaille tarkoitettu D-vitamiinisuositus: Yli 60-vuotiaiden saantisuositus on nostettu 20 µg vuorokaudessa ympäri vuoden. 

Itävaltalaisen professori Stefan Pilzin tutkimuksissa on todettu, että vanhusten palvelutaloissa riski kuolla nousee sen mukaan mitä alhaisemmaksi veren D-vitamiinimäärä laskee. Vain 7 prosentilla vanhuksista oli riittävän hyvä D-vitamiinistatus.

Ikääntyvien huono tasapaino ja kaatuilu
D-vitamiinia liian vähän saavat seitsemänkymppiset saattavat kaatua muita herkemmin ja siten myös altistua luunmurtumille. Tähän viittaa tutkimus, jossa D-vitamiinipitoisuudet mitattiin 411 terveeltä seitsemänkymppiseltä mieheltä ja naiselta.

Kun pitoisuuksia verrattiin kävelytestien tuloksiin, heikoimmin menestyivät ne, joiden veressä oli vähiten D-vitamiinia. D-vitamiinin puutoksesta kärsivien askelet olivat hyvin eripituisia, mikä kuvaa epävarmaa kävelyä ja mahdollisesti ennakoi kaatumisia. Tutkimus julkaistiin Neurology-lehdessä.

Ihmiset kärsivät kroonisesta D-vitamiinin puutteesta
Suuri osa ihmisistä kärsii kroonisesta D-vitamiinin puutteesta, joka ilmenee erilaisina vaivoina ja sairauksina, jotka taas diagnosoidaan erilaisilla nimillä, vaikka kyse olisikin ollut D-vitamiinin puutteesta. Välillä tuntuu, että virallisten ravitsemussuositusten kohdalla toimitaan kuin tehoviljelijä toimii eläintensä kanssa. Kun ongelmia ja oireita alkaa esiintyä, miettii viljelijä kuumeisesti keinoa, jolla hän saisi lisättyä tarpeellista ravinnetta hiukan sinne tänne, jotta eläinten puutosoireet peittyisivät. Tämä tapahtuu yhteiskunnassamme esimerkiksi maitoon lisättävän D-vitamiinin kautta. Suurin osa suomalaisista voi huoletta syödä D-vitamiinia ainakin 25 mikrogrammaa päivässä - ympäri vuoden.

D-vitamiinin puute yleistä
Uutiskynnyksen ylitti hätkähdyttävä uutinen niinkin aurinkoisesta maasta kuin Unkari. Siellä todettiin väestöllä vakava veren D-vitamiinin (S-D-25) puute. Semmelweis-yliopiston klinikka mittasi D-vitamiinin pitoisuuden yli 5800 potilaalla vuoden aikana. Vakavana puutostilana pidettiin alle 37,5 nmol/l ja kohtalaisena puutteena 37,5–75 nmol/l.

Tutkimus osoitti, että veren D-vitamiinipitoisuus oli keskimärin 64 nmol/l (± 27,5). Vakavaa puutetta poti 12% ja kohtalaista 72% unkarilaista. Naiset kärsivät eniten puutetta ja heille annettiinkin D-vitamiinia ruoan lisänä ja heille suoritettiin myöhemmin uusintamittaus. Vitamiinipitoisuudet veressä eivät kohentuneet, ilmeisesti liian alhaisten vitamiiniannosten takia. 

Äskettäin kehotettiin ihmisiä terveysviranomaisten toimesta Uudessa Seelannissa turvautumaan D-vitamiinilisiin, mieluummin kuin viettämään liian pitkiä aikoja auringossa! Terveysviranomaiset myöntävät, että aurinko on tämän vitamiinin saannin suhteen aivan keskeisessä asemassa ja ravinnosta ei voi saada riittävää määrää D-vitamiinia.

Suomessa on laboratorioissa syytä ryhtiliikkeeseen
Suomalaisten laboratorioiden usein ilmoittama D-vitamiinin tavoitepitoisuus veren seerumissa (40–80 nmol/l) on kansainvälisen mittapuun mukaan liian alhainen ja osoitus riittämättömästä D-vitamiinin saannista. Vastaava maapallon aurinkoisten alueiden asukkaiden viitearvo on tyypillisesti 60–160 nmol/l.

Kustannustehokas tapa hoitaa terveyttä
Terveysviranomaistemme edelleen varoessa liian myönteistä asennetta yksittäiseen ravintotekijään, saamme lukea hyvin usein miten tärkeää kansanterveyden kannalta olisi taata riittävä D-vitamiinin taso. Tohtori William B. Grantin tutkimuksen mukaan European Journal of Clinical Nutrition -lehdessä veren D-vitamiinin pitoisuuden nosto on kustannustehokkain tapa vähentää ennenaikaista kuolemaa. D-vitamiinin pitoisuuden nosto 54:stä 110 nanomooliin litrassa (nmol/l) lisäisi elinaikaa kahdella vuodella. Suomalaiset viranomaiset pitävät 50 nmol/l riittävänä kaikille.

Kustannustehokkuus tulee esille siinä seikassa, että D-vitamiini on erittäin edullista terveyden hoitoa. Sillä ole juurikaan sivuvaikutuksia auringonvalosta saatuna ja suun kautta nautittuna. Vitamiinihoitoihin nuivasti suhtautuvat vaativat, että ennen kuin D-vitamiinilisää voidaan suositella, tarvitaan kliinisiä kaksoissokkotutkimuksia, jotka osoittavat sen tehon. Tohtori Grant on eri mieltä, sillä hänen mielestään uusiin tutkimuksiin vetoaminen on vain tarpeetonta viivyttelyä. Hänen mielestään D-vitamiini on luonnollinen aine ihanteelliselle terveydelle. Grantin mukaan puolet kuolemantapauksista liittyy D-vitamiinin puutteeseen: sydän- ja verisuonitaudit, syövät, hengitystieinfektiot, tuberkuloosi ja diabetes.

D-vitamiini estää C-hepatiitin
Äskettäin julkaistu israelilainen tutkimus alan lehdessä (Hepatology) osoitti, että D-vitamiini estää C-hepatiittivirusta lisääntymästä. Hoitamattomana C-hepatiitti muuttuu herkästi krooniseksi maksasairaudeksi (maksakirroosi ja maksasyöpä). C-hepatiitti tarttuu pääosin verikontaktin kautta (esim. likaiset huumeneulat, ulkomailla tehdyt verensiirrot).

D-vitamiini auttaa ehkäisemään valtimotauteja
Stroke -lehdessä julkaistiin laaja iäkkäiden amerikkalaisten terveysaineisto, jossa havaittiin D-vitamiinin puutteen lisänneen valtimonkovettumatautia. D-vitamiini nauttineilla saatiin näyttöä valtimotautien ehkäisystä. Veren D-vitamiinipitoisuus korreloi käänteisesti kaulavaltimon ja sen plakkien paksuuteen.

D-vitamiinilisä auttaa paksu- ja peräsuolen syöpässä
Paksu- ja peräsuolipotilaille (n=92) kokeiltiin D-vitamiinilisää 20 µg päivässä. Tulokset julkaistiin syövän ehkäisyyn erikoistuneessa Cancer Prevention Research -lehdessä. Hoito johti merkittävään tulehduksen merkkiaineiden laskuun. D-vitamiini on mahdollisesti tehokas syöpään liittyvän tulehduksen hillitsijä, päättelivät tutkijat.

Tunnetut säveltäjät kuolivat ehkä alhaisiin D-vitamiinitasoihin!
Itävaltalainen professori Stefan Pilz julkaisi amerikkalaisen tohtori William B. Grantin kanssa artikkelin, jonka mukaan D-vitamiinin puute todennäköisesti myötävaikutti Wolfgang Amadeus Mozartin ja Gustav Mahlerin ennenaikaisiin kuolemiin. Välitön kuolemansyy oli molemmilla pitkittynyt virusinfektio. D-vitamiinin kyky vahvistaa immuunijärjestelmää ja suojan tarjoaminen virus- ja bakteeritulehduksia vastaan jäi vajaaksi näille sisätiloissa viihtyville musiikkineroille.

Wolfgang Amadeus Mozart kuoli 5.12.1791 vain 35-vuotiaana sairastettuaan ennen kuolemaansa monia hengitystieinfektioita. Useimmat hänen infektioistaan sattuivat loka-toukokuun välisille ajoille, jolloin Itävallassa ei saada riittävästi D-vitamiinia auringosta. Mozart ei ehkä myöskään syönyt kovinkaan terveellistä ruokaa eikä taatusti nauttinut D-vitamiinia pillereinä!

Gustav Mahler varttui Tsekissä. Hän sairastui kurkkukipuun New Yorkissa johtaessaan sinfoniaorkesteria joulukuussa 1910. Infektion seurauksena hän sai sydänlihaksen tulehduksen ja kuoli 18.5.1911 vain 41-vuotiaana.

Vitamiini D-lemma
Maailman johtava tiedelehti Nature julkaisi laajan katsauksen D-vitamiinin tarpeesta. Katsaus keskittyi suurelta osin D-vitamiinin luustovaikutuksiin, mutta myös muita D-vitamiinin terveysvaikutuksia (MS-tauti, syöpä, sydän- ja verisuonitaudit) käsiteltiin jonkin verran.

Asiantuntijat olivat hyvin erimielisiä siitä, paljonko D-vitamiinia tulisi saada päivittäin ja mikä olisi ihanteellinen D-vitamiinin pitoisuus veressä. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, ettei viimeistä sanaa ollut vielä sanottu D-vitamiinista.

D-vitamiini tehostaa osteoporoosilääkkeiden vaikutusta
Suuri veren D-vitamiinin pitoisuus tehostaa osteoporoosilääkkeiden (bifosfonaattien) tehoa, ilmenee uudesta amerikkalaisesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa puolletaan huomattavasti viranomaissuosituista suurempaa D-vitamiinin käyttöä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, joille on määrätty osteoporoosilääkettä.

Tohtori Bockman, joka johti tutkimusta, kehotti lääkäreitä jatkossa optimoimaan potilaittensa veren D-vitamiinin pitoisuuden, jotta bifosfonaattihoidosta saadaan maksimaalinen hyöty.

D-vitamiini ehkäisee diabetesta
Suuri D-vitamiinin pitoisuus veressä liittyi pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin verrattuna pieneen pitoisuuteen, ilmeni amerikkalaisesta tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui 2 039 esidiabeetikkoa ja muuta ihmistä, joiden verensokeri oli koholla. D-vitamiini oli erityisen tehokasta juuri tässä ryhmässä. Se edellytti kuitenkin, että D-vitamiinin pitoisuus nousi vähintään 82,5 nanomoliin litrassa.

Tutkijat eivät vielä osaa selittää varmuudella, kuinka D-vitamiini ehkäisee diabetesta, sanoi tutkimusta johtanut Anastassios Pittas. D-vitamiini voi auttaa haimaa tuottamaan enemmän insuliinia, hän pohti.

D-vitamiinin puute lisää tyypin 1 diabeetikkojen kuolleisuutta
Vakava D-vitamiinin puute voi ennustaa tyypin 1 diabeetikkojen ennenaikaista kuolemaa, ilmenee uudesta tanskalaisesta tutkimuksesta. Se julkaistiin huhtikuussa Diabetes Care -lehdessä. Tutkimuksessa seurattiin keskimäärin 26 vuotta yli kahtasataa diagnosoitua tyypin 1 diabeetikkoa, joilta oli mitattu veren D-vitamiinin pitoisuus ennen munuaisvaurioiden ilmaantumista. Osalla potilaista oli erittäin pieniä veren D-vitamiinilukemia. Vakavaan D-vitamiinin puutokseen liittyi 2,7-kertainen kuolleisuus (kakki kuolinsyyt mukaan luettuina).

D-vitamiini vaikuttaa sperman laatuun
Tanskalaisten miesten sperman laatu on kovasti heikentynyt. Tutkimuksessa kerrottiin, että veren riittävä D-vitamiinin pitoisuus liittyi sperman parempaan laatuun. Tutkituista miehistä 44% poti D-vitamiinin puutetta.

D-vitamiini ja MS-tauti
D-vitamiinin liian niukka saanti liittyy vahvasti MS-tautiin, osoitti amerikkalaisten geenitutkijoiden artikkeli Nature Communications –lehdessä. Raportti puolsi riittävän D-vitamiinin saantia MS-taudin ehkäisyssä ja hoidossa.

D-vitamiini ja eturauhassyöpä
Suuret amerikkalaiset seurantatutkimukset Health Professionals Follow-up Study (n=51 529) ja Physicians' Health Study (n=22 071) viittaavat siihen, että ennen eturauhassyövän diagnoosia vallinnut veren suuri D-vitamiinin pitoisuus vähentää aggressiivisen eturauhassyövän riskiä ja parantaa potilaan ennustetta.

D-vitamiini parantaa syöpäpotilaan ennustetta
Syöpälääkärit esittivät näyttöä siitä, että D-vitamiini lisää syöpäpotilaiden elinpäiviä. Raportti tuki aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan D-vitamiini ehkäisee monia syöpätauteja (mm. rinta- ja suolistosyövät) ja voi parantaa niiden ennustetta. Ihosyöpää sairastaville potilaille D-vitamiinivalmiste oli yhtä tehokas kuin tuhansia euroja maksava interferonihoito.

Autismilla ja D-vitamiinilla on yhteys
Ruotsissa on tutkittu, onko D-vitamiinin puutteella ja autismilla yhteyttä toisiinsa. Asia tuli esin, kun havaittiin, että autismia esintyy paljon enemmän Ruotsissa asuvilla somalilapsilla kuin kantaväestön lapsilla. D-vitamiinin puutteella epäillään olevan yhteyttä autismiin.

Parkinsonin taudista lisätietoa
Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden veren D-vitamiinin pitoisuus oli eräässä amerikkalaistutkimuksessa usein tavallista pienempi, mutta vain sairauden alkuvaiheissa. Myöhemmin pitoisuus saattoi suurentua eikä se välttämättä eronnut verrokkien pitoisuuksista. Neurologit uskoivat, että D-vitamiinin puute saattoi olla yksi monista taudin syytekijöistä.

Verenpainetautiin D-vitamiinia
D-vitamiinin puute jäykisti valtimoita, mikä puolestaan kohotti verenpainetta ja lisäsi sydäntaudin ja aivohalvauksen riskiä, myös muutoin terveillä ihmisillä, osoitti amerikkalaistutkimus. Veren D-vitamiinin pitoisuuden suurentuessa valtimoiden joustavuus lisääntyi ja verenpaine aleni. D-vitamiinin puute aiheutti samanlaisia valtimomuutoksia kuin diabetes ja verenpainetauti.

Verkkokalvon rappeuma
D-vitamiini suojasi silmän verkkokalvon rappeutumiselta yli 50 vuotiaiden naisten tutkimuksessa. Runsaasti D-vitamiinia ruoasta ja ravintolisistä saaneilla naisilla oli 60 prosenttia muita pienempi riski sairastua näköä heikentävään silmänpohjan ikärappeumaan. Selityksenä D-vitamiinin suojavaikutukselle on tulehdusta ehkäisevät ominaisuudet.

Lasten allergiat
Yli 3100 lapsen amerikkalaistutkimus osoitti, että matala veren D-vitamiinin pitoisuus liittyi lapsen riskiin sairastua allergioihin. Lapsilla alhainen veren D-vitamiini korreloi yliherkkyysreaktioihin 17 eri allergeeniin, mukaan luettuina ympäristön allergeeneja (koira, pujon sukuinen tuoksukki, tammi, torakka) sekä ruoka-aineita (esim. pähkinät). Lapset, joiden veren D-vitamiini oli alle 37,5 nmol/l olivat 2,4 kertaa useammin allergisia pähkinöille kuin lapset, joiden veren D-vitamiini oli yli 75 nmol/l.

Crohnin tauti
D-vitamiini imeytyy tavallista huonommin Crohnin tautia sairastavailla, minkä vuoksi heidän veren D-vitamiinilukemansa voivat olla normaalia pienempiä, kertoo Bostonin yliopiston tutkimus. Havainto vahvistaa sitä käsitystä, että Crohnin taudissa tarvitaan runsaasti D-vitamiinia.

D-vitamiini on tulevaisuuden lääke
D-vitamiinia pidetään tulevaisuuden lääkkeenä lähes kaikkiin pitkäaikaissairauksiin, kirjoittivat italialaiset tutkijat katsauksessaan maaliskuussa. Ainakin Italiassa useimmista lääkäreistä tulee siis vähitellen vitamiinilääkäreitä ja ennen niin vähätelty ja halveksittu vitamiinihoito tulee yleisesti hyväksytyksi lääketieteessä ja terveydenhuollossa.


Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/
http://www.vitamindcouncil.org/
http://www.d-vitamiini.fi/tietoa_d-vitamiinista/
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/
http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/
http://sundqvist.blogspot.com/
http://www.tritolonen.fi/