maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Luonto voittaa!

**
Minulta kysyttiin äsken
onko luonnontuote aina parempi kuin ihmisen jalostama tuote? Saako saman määrän ravintoaineita mehuista, hilloista tai vaikkapa marjaviileistä kuin siitä aidosta marjasta? Tuo Aloe vera -tutkimus osoittaisi, että aika vähän siirtyy ravintoaineita siihen lopputuotteeseen.

Tavattoman mielenkiintoisia kysymyksiä! Itse olen sitä mieltä, että luonnontuote, joka poimitaan suoraan luonnosta ja syödään sellaisenaan on aina terveellisempi kuin ihmisen jollakin tavalla jalostama tai säilömä tuote. Metsämarjojen satokausi on niin tavattoman lyhyt, että suoraan metsästä poimituista marjoista pääsee nauttimaan niin vähän aikaa. Käyttäkää toki jokamiehenoikeuttanne ja käykää popsimassa noita ravintopommeja. Jo nyt löytää aurinkoisissa paikoissa metsämansikoita. Tässä iässä kun urheilun tulostavoitteet ovat hyvin vaatimattomat, huomaan tämän tästä pysähtyväni metsäpoluilla marjapaikoille ja nakkaan marjoja suuhuni. Tehkää te samoin!

Tehkää myös niin, että tutkitte asiaa itse. Kansanterveyslaitoksen Fineli -tietokannasta löytyy paljon ravintotietoa, mutta oma suosikkini on Ruotsin elintarvikeviraston (Livsmedelsverket) tietokanta. Tietokantaa on aika helppo käyttää. Opetelkaa muutaman marjan ruotsinkielinen nimi ja tehkää omia kokeilujanne tietokannan lukuisiin asetuksiin.

Pikaisen haun perusteella löysin useita ravintoaineiden vertailukohtia luonnon omien marjojen ja niistä valmistettujen tuotteiden välille. Voi liioittelematta sanoa, että luonto voittaa! Tuotteissa tehdään valmistusvaiheessa aina erilaisia kompromisseja. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää, että mitä jalostetumpi tuote, sitä vähemmän ravintoaineita. Joskus näitä kaupassa myytäviä mehuja esimerkiksi vitaminoidaan, jolloin lisättyjen vitamiinien osuus voi olla jopa korkeampi kuin luonnontuotteessa sellaisenaan. Luonto on kuitenkin viisas ja osaa pakata tuotteensa oikein. Näin uskon.

Aloe vera -juoma on tässä yhteydessä todella huono esimerkki. Tuotteeseen ladatut terveysväitteet eivät voi perustua juoman sisältämiin olemattoman vähäisiin ravintoaineisiin. Lukekaa Aloe vera -keskustelusta muualta blogistani mikäli teitä kiinnostaa.

Veteraaniurheilija tutkii: luonnontuotteessa yleensä aina enemmän ravintoaineita

Puolukka (lingon) E-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 1,60
Puolukkamehu, vitaminoitu 0,00
Puolukkahillo 0,80

Puolukka (lingon) C-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 4,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 15,0
Puolukkahillo 1,0

Puolukka (lingon) foolihappo (µg/100 g)
Metsästä poimitussa 2,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 0,0
Puolukkahillo 0,0

Puolukka (lingon) kalium (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 87,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 15,0
Puolukkahillo 45,0

Mansikoita (jordgubbar) C-vitamiini (mg/100 g)
Puutarhasta suoraan nautittuna 66,0
Mansikanmakuinen kevytviili 2,0
Mansikkahillo 9,0

Mansikoita (jordgubbar) foolihappo (µg/100 g)
Puutarhasta suoraan nautittuna 99,0
Mansikanmakuinen kevytviili 10,0
Mansikkahillo 3,0

Mustikoita (blåbär) C-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimittuja 5,0
Mustikka kevytviili 0,0
Mustikkahillo 0,0
Kuivatut mustikat 3,0

Mustikoita (blåbär) rauta (mg/100 g)
Metsästä poimittuja 0,60
Mustikka kevytviili 0,05
Mustikkahillo 0,30
Kuivatut mustikat 4,80

sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

Hyvä vanheneminen

**
Mies kun tulee tiettyyn ikään

niin ei sillä pelaa mikään
Sen näkee peilistä, on kaikki eilistä
jo vaan me kimpassa tuumattiin

(Sanat Juha Vainion, muistinvaraisesti näppäilty, voi olla virheitä)

Mies (ja nainen) halua taatusti vanhentua mahdollisimman onnistuneesti. Tämän vuoden Gerontologiapäivillä kuultiin monta esitelmää, joista haluan nostaa esille erityisesti professori Reijo Tilviksen esitelmän onnistuvasta vanhenemisesta (successful aging).

Professori Tilvis on löytänyt kirjallisuudesta hyvän vanhenemisen tunnuspiirteitä joita olen tähän yhteen koonnut ja suomentanut.

Tunnuspiirteitä:
  • Saa elää pitkän elämän
  • On tyytyväinen elämään
  • Voi psyykkisesti hyvin
  • Saa kasvaa yksilöllisesti
  • Säilyttää kyvyn oppia uutta
  • On fyysisesti terve ja vireä
  • Kykenee säilyttämään itsenäisyyden mahdollistavan toimintakykynsä
  • Yhteiskuntasuhteet ovat kunnossa
  • Osallistuu ja viettää aktiivista vapaa-aikaa
  • Nauttii laajasta sosiaalisesta tukiverkostosta; hyvät suhteet naapuriin ja ystäviin
  • Saa jotakin aikaan, on tuottava
  • Omaa kyvyn nauttia ruoasta; syö terveellisesti
  • Talous on turvallisella tolalla; riittävä ja kohtuullinen toimeentulo
  • Huumorintaju on tallella; myönteinen ja oikea elämänasenne
  • Elämällä on jokin tarkoitus
  • Hengellisyydestä ja uskonelämästä löytää voimavaroja
  • Ei tupakoi
  • Välttää lihavuutta
  • Alkoholin käyttö on hyvin kohtuullista
  • Käyttää terveyspalveluja hyväkseen
  • Säilyttää terveyden ja hyvän kunnon; liikuntavietti tallella
  • Omistautuu perheelle, lapsille ja lastenlapsille
  • Omistaa kunnollisen asunnon
Huomionarvoista on miten tärkeässä roolissa on liikuntakyvyn säilyttäminen. Kun kyky liikkua itsenäisesti menetetään, jää moni listassa mainittu asia toteutumatta. Tärkeimpiä liikuntakyvyn menettämistä ennakoivia vaivoja tai sairauksia ovat (tärkeimmät ensin): näön menetys tai sen huomattava huononeminen, suorituskyvyn lasku, krooninen bronkiitti (vakava krooninen keuhkosairaus), sydämen vajaatoiminta, ääreisverenkierron sairaudet, diabetes, dementia, masennus, sydänkohtaus. Elämänaikaisilla tapahtumilla on kertaantuva (kumulatiivinen) vaikutus vanhuudessa. Jokainen eletty hetki vaikuttaa siihen miten hyväksi vanhuusikä voi muodostua.

Professori Tilviksen mukaan joka kolmas vanhenee hyvin Suomessa. Suomalaisen todennäköisyys elää 100-vuotiaaksi on 1:15000. Näin pitkään ikään asti onnistunut vanheneminen on tosi harvojen herkkua. Näin tarkastellen onnistuminen on "lottoluokkaa" eli noin 1:50 000. Pidä huolta itsestäsi jo ennen vanhuuden saapumista, älä luota lottovoittoon.

Tietoa on aika paljon saatu siitä, mitkä perinnölliset tekijät ja elämänaikaiset tapahtumat, elintavat, sairaudet ja suhtautumistapamme ympäristöön vähentävät keskimääräistä todennäköisyyttä kokea hyvä vanhuus. Samalla saamme muistutuksen siitä, että edellä esitetty lista ei ole mikään onnistuneen vanhenemisen mittari. Ihminen kokee vanhana ja raihnaisenakin yleensä elämänsä mielekkäämmäksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi verrattuna toisten ihmisten arvioon. Hyvä vanheneminen lieneekin loppujen lopuksi enemmän kokemus ja mielentila kuin toimintakyky.

Hyvän vanhenemisen ennakointiin voi kyynikko vastata: "Kaikki poikkeavuudet, joiden esiintyvyys missä tahansa ikäryhmässä ylittää tietyn rajan, voidaan osoittaa huonon vanhenemisen ennustetekijäksi." Kehitysoptimisti sen sijaan loihtii ilmoille tämän: "Tieteellinen tutkimus on avannut monia uusia teitä ja mahdollisuuksia hyvään vanhenemiseen."

Lähde: Reijo Tilvis. Onnistuva vanheneminen - mitä tutkimus kertoo? Helsingin yliopisto
HUS/HYKS/ylilääkäri, Gerontologiapäivien esitelmä, 2007

lauantaina, kesäkuuta 23, 2007

Lopettakaa se limsan kittaaminen!

**
Yalen yliopiston tutkijat
ovat istuneet tiiviisti tietokoneen ääressä ja todenneet ns. meta-analyysissä (88 tapausselostusta), että ei ole minkäänlaista järkeä juoda virvoitusjuomia. Selvä yhteys löytyi virvoitusuomien kulutuksen ja elopainon välille. Mitä enemmän juotiin limsaa, sitä enemmän kertyi kiloja. Senhän me kaikki jo tiedämme. Ehkä tätä enemmän kannattaa kuitenkin saarnata limsojen vaaroista sen takia, että paljon limsaa juovilla jäivät terveelliset juomat tosi vähiin. Arvaa vain maistuiko kokiksen jälkeen lasi maitoa?

Voimakkaasti virvoitusjuomiin suuntautuva kulttuurimme on erityisen vahingollinen, sillä tämän seurauksena voi puhjeta useita sairauksia. Esimerkkinä mainitaan diabetes.

Tutkijat ottavat myös kantaa rahoittajien vaikutukseen siinä miten virvoitusjuomista raportoidaan eri tutkimuksissa. Heidän mielestään virvoitusjuomien terveyshaittoja pyrittiin vähättelemään jos virvoitusjuomateollisuus oli käynyt lihottamassa tutkijan pankkitiliä.

Nykytietämyksen mukaan ei ole mitään järkevää syytä juoda virvoitusjuomia.

Lähde: Vartanian LR, Schwartz MB, Brownell KD. Effects of soft drink consumption on nutrition and health: a systematic review and meta-analysis. Am J Public Health 97 (4): 667-675, 2007

Sveitsin halki juoksun saldo: 1 kg kevyemmät lihakset

**
Tolkuttoman hurjan juoksuinnon puraisemat kaverit
tietävät, että pitkät lenkit voivat olla varsin rasittavia elimistölle. Tuore osoitus tästä on Sveitsin halki juossut kaveri. Matkaa kertyi 320 km (Rorschach-Vevey) ja noin 7000 m korkeuseroa 54 tunnin koitokseen. Ravintoa nautittiin 15 000 kcal verran ja kulutus oli kohtuullisen hurjaa, eli 18 000 kcal. Miinusmerkkinen energiatasapaino johti 0,4 kg painonpudotukseen, josta lihasmassan osuus oli 1,020 kg ja rasvaa menetettiin 0,300 kg.

Kommentti: Tällaista harjoittelua ei voi suositella kehonrakentajille ainakaan kovinkaan usein. Rasvavarastot hupenivat yllättävän vähän. Taisi olla sellainen langanlaiha kestävyysurheilija kyseessä.

Lähde: Knechtle B, Knechtle P. Run across Switzerland - effect on body fat and muscle mass. Schweiz Rundsch Med Prax 96 (8): 281-286, 2007

Palautusjuoma tarpeellinen kovaa treenaavilla

*
Kaikentasoiset urheilijat
rakastavat noita kaupallisia palautusjuomia. Minä olen sitä mieltä, että palautusjuomat ovat suurimmalle osalle täysin turhia. Moni pärjää viisaasti vettä nauttimalla ja syömällä monipuolista suomalaista perusruokaa.

Harjoitusmäärien kasvaessa huomattavasti voitiin amerikkalaisessa tutkimuksessa todeta kaupallisten palautusjuomien käyttöarvo. Tulokset eivät parantuneet, mutta hyöty näkyi lihasten palautumisessa kovan harjoituksen jälkeen. Hiilihydraatteja, proteiinia ja antioksidantteja sisältävä juoma lyhensi sitä aikaa jolloin lihakset olivat kipeitä ja pystyttiin osoittamaan juomien vähentäneen kreatiinikinaasin kertymistä vereen. Kreatiinikinaasin mittaaminen verestä on rutiinitoimenpide. Sillä saadaan selville tässä tapauksessa lihaskudosvaurion esiintyvyys.

Ohjeistus: Tavalliset hölkkääjät eivät hyödy palautusjuomista, mutta tavoitteellisesti harjoitteleva huippu-urheilija saa hyötyä tästä.

Lähde: Luden ND, Saunders MJ, Todd MK. Postexercise carbohydrate-protein- antioxidant ingestion decreases plasma creatine kinase and muscle soreness. Int J Sport Nutr Exerc Metab 17 (1): 109-123, 2007

Nuoret äidit synnytyksen jälkeen kävelemään

**
Nyt löytyy selkeä ohjeistus nuorille äideille
miten pääsee eroon muutamasta kertyneestä lisäkilosta:
  • kävely
  • välttäkää teollisia transrasvoja
  • pistäkää televisio kiinni
Näin yksinkertaisia ohjeita annetaan Harvardin lääketieteen opinahjossa USA:ssa. Miksi tehdä asia monimutkaisemmaksi?, kysyy tuoreen tutkimuksen johtaja tohtori Emily Oken. Ne ylimääräiset vauvakilot lisäävät pitemmän päälle äidin terveysriskiä.

Tutkimuksessa seurattiin lähes tuhatta nuorta äitiä. Kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen he saivat vastata kyselyyn television katselutottumuksistaan, fyysisestä toimeliaisuudesta ja ravinnonkäytöstä. Äidit olivat lihoneet keskimäärin 0,6 kg raskauden jälkeen ja 12% äideistä oli kerännyt vähintään 5 lisäkiloa. Kun tarkistettiin television äärellä vietettyä aikaa voitiin todeta jokaisen lisätunnin lisänneen riskiä lihoa 5 kg tai enemmän suunnilleen neljänneksellä. Sen sijaan riski lihoa saman verran oli 33% pienempi niillä jotka tekivät päivittäisen kävelylenkin. Pakollisten transrasvamerkintöjen astuttua voimaan USA:ssa perheenäitien on ollut helpompi tehdä terveellisiä ruokaostoksia. Transrasvat erityisesti teollisista lähteistä kerryttävät lisäkiloja muiden terveyttä nakertavien ominaisuuksiensa lisäksi.

Äidit voivat ottaa tästä mallia: Katsokaa televisiota korkeintaan 2 tuntia päivässä, kävelkää edes 30 min päivittäin ja syökää mahdollisimman vähän teollisia transrasvoja sisältäviä ruokia.

Lähde: Oken E, Taveras EM, Popoola FA, Rich-Edwards JW, Gillman MW. Television, walking, and diet: associations with postpartum weight retention. Am J Prev Med 32 (4): 305-311, 2007

Kofeiinipitoiset urheilujuomat toimivat helteelläkin

**
Urheilujuomiin lisätään usein kofeiinia
. Kofeiinia pidetään diureettina ("nesteenpoistaja"), mutta useissa tutkimuksissa on todettu tämä vaikutus varsin vähäiseksi. Kahvin sisältämä kofeiini lisää tutkitusti vireyttä ja valppautta, parantaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa myönteisesti mielialaan.

Amerikkalaiset tutkijat kiusasivat vapaaehtoisia pyöräilijöitä treenillä lämpimällä ja kostealla ilmalla. Tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako urheilujuoman kofeiinipitoisuus siihen miten hyvin nestetasapaino säilyy treenin aikana. Kuusitoista pyöräilijää uhrautui tieteelle ja saivat juoda kolmea eri juomaa:

1) plaseboa (ei mitään vaikuttavia ainesosia)
2) hiilihydraatti- ja elektrolyyttipitoista juomaa
3) kofeiinipitoista (195 mg/l) hiilihydraatti- ja elektrolyyttipitoista urheilujuomaa

Kahden tunnin pyörälenkki sujui varsin leppoisissa merkeissä, sillä vauhti oli 60-75% maksimaalisesta hapenottokyvystä ja lopuksi munamankelilla päästettiin 15 minuuttia täysillä. Treenin jälkeen heille suoritettiin erilaisia fysiologisia testejä, mitattiin hienerityksen määrä, laskettiin virtsamäärät ja tarkistettiin veren elektrolyyttitasot. Mitään olennaista eroa näissä lukemissa ei saatu minkään juoman osalta. Tämä loihtii ilmoille tulkinnan, että jos nyt ihan pakko on kuumankostealla ilmalla juoda urheilujuomaa hanaveden sijaan, niin ei ole haitaksi vaikka urheilujuoma sisältää kofeiinia.

Lähde: Millard-Stafford ML, Cureton KJ, Wingo JE, Trilk J, Warren GL, Buyckx M. Hydration during exercise in warm, humid conditions: effect of a caffeinated sports drink. Int J Sport Nutr Exerc Metab 17 (2): 163-177, 2007

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Heureka!

Arkhimedeen sanomaksi väitetty sana, heureka, vieköön meidät hetkeksi keksintöjen ja keksijöiden pariin. Minä keksin aikanaan kauhean laitteen jolla pidettiin kiinni tarhaminkin kiveksistä ja otettiin siitä kudosnäyte lisääntymiskyvyn määrittelyä varten. Laite ei (onneksi) päätynyt tuotantoon vaan jäi yksittäisiä tieteellisiä kokeita helpottamaan.

Keksijän muotokuva
Keksijä on utelias ja luova. Hän on historian sankari, tiedemies ja tuotekehittelijä.

– Olen peloton, mutta en pelle. Keksijää ei tunne päältä päin, vaan siitä, mitä hän saa aikaan, keksijä Leila Bognomini ravistelee perinteistä stereotypiaa, Pelle Peloton -määritelmää keksijästä.

Keksijä inspiroituu arjen ongelmista ja puutteista, joihin väistämättä törmää, kun havainnoi ja seuraa ympäristöään jatkuvasti.

– Seuraan kaikkea. Esimerkiksi kaupunkiympäristössä useimmat eivät katso kuin eteensä, mutta minä havainnoin kaiken. Minulla on visuaalinen lähestymistapa asioihin, sisustusarkkitehdiksi kouluttautunut Bognomini toteaa.

Keksintöasiamies Yrjö Ylä-Jussila on työssään keksijöiden parissa Kaakkois-Suomen TE-keskuksessa. Lisäksi hän tekee tiivistä yhteistyötä alueen korkeakoulujen kanssa. Hänen tapaamansa keksijät ovat ennen kaikkea oman alansa ammattilaisia, mutta koulutustausta on kirjava. Tekniset alat ovat korostuneet, vaikka poikkeuksiakin löytyy.

– Keksijöissä löytyy lääketieteen ja tekniikan tohtoreita, opiskelijoita, insinöörejä, sairaanhoitajia sekä maa- ja metsätalousalan ammattilaisia.

– Vanhimmat ovat jo eläkeläisiä. Työelämävaiheen jälkeen on aikaa paneutua keksintöihin. Poikkeuksellisesti nuorin tapaamani keksijä on 11-vuotias, Ylä-Jussila kertoo.
Oulun yliopiston innovaatioasiamies Pekka Räsänen on seurannut yliopistokeksijöiden maailmaa. Hän kuvailee tutkija-keksijää innostuneeksi ja kunnianhimoiseksi puurtajaksi, joka haluaa kehittää ja tuoda uutta tietoa tieteenalalle.

– Työssäni tapaan tutkijoita Oulun yliopiston kuudesta eri tiedekunnasta. Nuorempien keksijöiden vahvuutena on kyky esittää uusia ajatuksia, kun kokeneemmilla on puolestaan alan vankka tuntemus.

Keksijät voi luokitella karkeasti työsuhdekeksijöihin, vapaisiin keksijöihin ja yliopistokeksijöihin. Työsuhdekeksijän keksintöjen oikeudet kuuluvat työnantajalle. Vapaat keksijät ovat kirjava joukko. Vapaa keksijä saattaa vastata koko ketjusta ideasta tuotteeksi. Hän tekee keksinnöstä liiketoimintaa tai myy jollekin toiselle oikeudet keksintöönsä.

– Vapaissa keksijöissä on suurin joukko alkajia ja yksityisyrittäjiä, joiden neuvonnassa täytyy olla perusteellinen. Työsuhdekeksijät ovat kiinnostuneimpia liiketoimintapuolesta, koska yrityksissä on valmiiksi taustaosaamista ja patentointitietoutta, Ylä-Jussila kertoo tapaamistaan keksijöistä. Hänen kokemustensa mukaan yliopistokeksijöiden pääfokus on tutkimuksessa ja tutkimustuloksissa – ei niinkään liiketoiminnassa. Räsänen vahvistaa, että useimmiten yliopistotutkijoita kiinnostaa keksinnön lisensointi.

Koska innovaatioiden merkitystä on korostettu yhteiskunnan joka portaalla, kiinnostus tutkimusta kohtaan on kasvanut:

– Menestystarinat ovat ruokkineet myös yliopistokeksijöiden kunnianhimoa, Räsänen toteaa.

Leila Bognomini on ollut mukana keksijäyhdistyksessä ja keksijäpiireissä jo lähes 30 vuoden ajan. Hän ei koe, että keksijät olisivat salamyhkäisiä mietiskelijöitä.

– Olen nähnyt paljon keksijöitä, ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. Keksijä ei voi olla itsekseen nurkassa väsäilevä suunnittelija. Pelkkä oman pään tieto ei riitä kenellekään, eikä kaikkea voi tehdä yksin. Verkostoituminen ja monipuolinen tiedonhankinta on tärkeää.
Menestyvän keksijän ominaisuuksia ovat määrätietoisuus, sitkeys, luovuus ja myyntihenkisyys.

– Keksijän persoonalla on myös merkitystä. Menestyjä osaa verkostoitua ja on yhteistyökykyinen, Yrjö Ylä-Jussila arvioi.

– Suurin osa keksijöistä on yhden keksinnön ihmisiä. He ovat määrätietoista väkeä, jotka saavat tuloksia aikaan muutamassa vuodessa. Erikseen ovat ideoijat, joilta ajatuksia satelee jatkuvasti. Mutta idea ei ole vielä keksintö, Ylä-Jussila muistuttaa.

Miehet suuntautuvat keksinnöissään enemmän teknisille aloille, kun taas naiskeksijöiden käsialaa ovat sosiaaliset keksinnöt ja oman elämän piiristä kumpuavat käytännön keksinnöt. Kuitenkin alle kymmenen prosenttia keksijöistä on naisia. Mikseivät naiset tuo omia keksintöjään rohkeammin esiin?

– Yksi syy tähän on varmasti naisen asema, kodin ja työelämän paineet. Omat ideani syntyivät kotiäitiyden aikana. Kun lapset nukkuivat, minä kirjoitin ja tein piirustuksia. Perhe ei ole kuitenkaan este, kun innostuksen kipinä iskee, Leila Bognomini pohtii.

Toimialojen sukupuolittuneisuus on kuitenkin tasoittumassa.

– Naiset ovat kovaa vauhtia tulossa mukaan teknologian aloille. Biotekniikan ja lääketieteen alalla he ovat olleet jo pitkään, Ylä-Jussila muistuttaa.

Lähde: Deskin uutistoimitus, 20.6.2007

Digihämmennystä

Joko olet hankkinut digisovittimen? Tämä lienee usein kuultu kysymys tuttavien ja vieraidenkin tavatessa. Itse en aio moista laitetta hankkia. Näin on ilmeisesti moni muukin miettinyt, sillä tällaisena näyttäytyy digilaitetilanne näitä laitteita myyvän Finnsat OY:n mukaan (Pistäkää mainossuodatin päälle lukiessanne tiedotetta!):

Digihämmennys uhkaa pimentää suomalaisten televisiolähetykset
Digivirittimien kysyntä siirtynyt, mutta jo pian laitteet uhkaavat loppua kesken. Digiboksien ja -tallentimien kauppa on käynyt nihkeästi kevään ja alkukesän aikana. Kauppojen varastot ovat täynnä, mutta silti suurelta joukolta suomalaisia saattavat televisiolähetykset jäädä näkemättä jo pian laitteiden loppuessa kesken.

Digitaalisten tv-sovittimien kysyntää on jarruttanut ja kuluttajia hämmentänyt muun muassa Ylen myöntämä puolen vuoden jatkoaika kaapeliverkkojen digi-tv-lähetyksen muuttamiseksi analogiseksi, ilman digiboksia katseltavaksi lähetykseksi. Perinteiset analogiset televisiolähetykset loppuvat muutoin elokuun lopussa, mutta kaapelitelevisioyhtiöt saavat muuntaa digisignaalia analogiseksi vielä tulevan helmikuun loppuun asti.

”Kuluttajat ovat selvästi hämmentyneitä ja monet ovat ymmärtäneet tilanteen väärin. Päätös jatkoajasta on saanut yhä useamman kuluttajan siirtämään päätöstään digiboksin hankinnasta. Vaikka jatkoaika koskee vain kaapeliverkkoja, on myös antenniverkkoon suunniteltujen boksien ja tallentimien kysyntä hidastunut”, arvioi Tekniset-ketjun ostaja Aki Tompuri.

Viimeisimpien tilastojen mukaan kaapeliverkkoon liitetyistä talouksista noin 55 prosenttia ja antennitalouksista runsaat 80 prosenttia pystyy seuraamaan digitaalisia tv-lähetyksiä. Nopea nousu täyteen sataan prosenttiin saattaa olla molempien verkkojen kohdalla vaikeaa, sillä kysynnän siirtyminen vaikuttaa myös saatavuuteen.

”Tällä hetkellä kauppiaat pystyisivät vastaamaan kysyntään kiitettävästi. Maahantuojat ovat kuitenkin leikanneet kysynnän hidastumisen vuoksi tilauksiaan, mikä vaikuttaa laitteiden saatavuuteen kysyntäpiikin alkaessa”, sanoo tuotepäällikkö Simo Brisk suomalaisesta digitaaliseen televisiotekniikkaan erikoistuneesta Finnsat Oy:stä.

”Tilannetta voisi kärjistäen verrata tsunamiaaltoon, joka työntää edellään kasvavaa vesimassaa, kunnes paineen ennemmin tai myöhemmin on pakko laueta”, Brisk jatkaa.


Kuluttaja kärsii eniten
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että kun kysyntä purkautuu on valmistajien lähes mahdotonta toimittaa riittävästi ja riittävän nopeasti lisää laitteita kauppiaille. Ilman kauppiaiden tilauksia tehtaat eivät kuitenkaan voi valmistaa laitteita. Tällä hetkellä tilaukset ovat jäissä.

Kysyntä voi mahdollisesti kiihtyä vasta elokuun lopun jälkeen, kun digitaaliset antennilähetykset ovat päättyneet. Mitä myöhemmäksi kysyntäpiikki siirtyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kysynnän ja tarjonnan tasapaino tulee vääristymään entisestään.

”Suurin osa kaupasta saattaa tapahtua vasta analogisten antennilähetysten loppumisen jälkeen. Siinä tapauksessa nykyiset varastot loppuisivat nopeasti ja kauppiaat eivät luultavasti saisi enää myyntiin kuluttajille parhaiten soveltuvia tuotteita”, uskoo Simo Brisk Finnsatista.

Tämän seurauksena kuluttajat joutuisivat tekemään ostopäätöksensä vain saatavuuden mukaan, jolloin laitteiden ominaisuudet eivät vastaa parhaalla mahdollisella tavalla heidän tarpeitaan. Tästä seuraa väistämättä pettymyksiä ja ylimääräistä rahanmenoa.

”Mitä pidempään nykyinen pattitilanne jatkuu, sitä enemmän kuluttajat tulevat kärsimään”, Simo Brisk arvioi.


Digi ei ole ensisijaisesti rahareikä
Varmaa on, että analogiset antennilähetykset pimenevät kaapelilähetyksille myönnetystä jatkoajasta huolimatta elokuun lopussa. Sen jälkeen televisiolähetysten seuraaminen antenniverkkotalouksissa vaatii väistämättä digisovittimen.

”Elokuun jälkeen myös analogiksi muutettavien kaapelikanavien tarjonta supistuu neljään, eivätkä kaikki nykyiset kanavat enää näy analogisina”, Tekniset-ketjun Aki Tompuri muistuttaa.

Vaikka tällä hetkellä antenniverkkotaloudet ovat tilastojen mukaan hyvässä digivauhdissa, se ei kuitenkaan ole koko totuus. Osa nykyisistä antenniverkkojen laitteista on ensimmäisen sukupolven tuotteita, jotka eivät tule täyttämään omistajiensa vaatimuksia digiaikaan siirtymisen jälkeen.

”Osa näistä digiboksin omistavista talouksista myös katsoo edelleen vain ja ainoastaan analogilähetyksiä. Piilokysyntää lisää myös se, että kakkostelevisiot ja esimerkiksi kesämökit eivät näy tilastoissa”, tarkentaa Aki Tompuri.

Monelle yksittäiselle kuluttajalle digiaikaan siirtyminen aikataulu- ja standardiviidakkoineen näyttäytyy hankalana ja hämmentävänä prosessina. Samalla siirtymässä korostuu herkästi vain tarve ostaa uusia laitteita.

”Digitelevisio ei ole pakkosyöttöä, jolla kuluttajat pakotetaan sijoittamaan eurojaan digisovittimiin”, Simo Brisk Finnsatista muistuttaa.

”Ensisijaisesti digitelevisiossa on kyse kasvavasta sisällön määrästä sekä uusista käytön mukavuutta ja helppoutta lisäävistä palveluista ja ominaisuuksista. Televisiosta tulee yksilöllisesti käytettävä ja merkittävästi aiempaa monipuolisempi palvelu. Digitaalisuus merkitsee merkittävää vallansiirtoa katsojille”, Simo Brisk summaa.

01010101100001010001010101010000010010001000010101010111010101

Jäitä hattuun, sanoo veteraaniurheilija. Ilman televisiota pärjää!

Lähde: Deskin uutistiedote, 20.6.2007