lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Pullukoilla liikunta pisti energian virtaamaan ja hapen kulkemaan

**
Vielä on paljon epäselvyyksiä
liikunnan terveysvaikutuksista. Yksi palanen monimutkaiseen palapeliin löytyi brasilialaistutkijoiden komentaessa lihavanpuoleisia naisia lenkille. Paikallisessa lehti-ilmoituksessa houkuteltiin testiin peräti 32 naista (25 - 50 -vuotiaita).

Neljän kuukauden harjoittelun jälkeen heidän painonsa laski keskimäärin 1 kilon verran. Tärkein havainto oli kuitenkin aerobisen terveyskunnon huomattava parantuminen. Vaikka naiset menettivät elopainoa, epäsuorassa kalorimetriassa (energiankulutuksen mittausmenetelmä) he kuluttivat enemmän energiaa (perusaineenvaihdunta oli pitempään koholla) ja tärkeää oli havaita, että hengitysosamäärä kasvoi huomattavasti.

Liikkukaa - se on terveellistä!

Lähde:
Lima Ribeiro Sandra Maria, Melo Camila Maria, Silva Adilson, Rocca Silvia, Louzada Eliana, Tirapegui Julio. Changes in oxygen consumption after a physical activity program in obese women. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007

Kuuluisan laihduttajan mietteitä

***
Iltasanomat kirjoittaa tänään
:

Matti Vanhanen on lisääntyneen kuntoilunsa ansiosta pudottanut painostaan peräti kahdeksan kiloa. Hän huomauttaa, ettei ole ajatellut laihtumista vaan oman kunnon kohentamista.

- Kyllä tässä kuntoilu ja sen kautta kunnon kohentuminen on ollut tavoite, ei laihtuminen. Mutta mukavahan se on, että samalla on kiloja tippunut, Vanhanen naurahti.

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Selkeästi sokeritaudista

*
Tämä teksti on kirjoitettu
erityisen selkeällä suomen kielellä. Tekstin ymmärtämiseksi ei tarvitse olla pitkälle koulutettu. Lääkärit eivät ehkä tätä tekstiä ymmärrä. Se ei johdu siitä, että he olisivat tavallista ihmistä tyhmempiä. Päinvastoin lääkärin pitää olla tosi viisas päästäkseen opiskelemaan lääketiedettä. Lääkärit eivät ymmärrä tätä tekstiä koska he eivät halua tätä tekstiä ymmärtää. Tässä tekstissä pyritään hoitamaan sairautta mahdollisimman hyvin ilman lääkkeitä.

Lääkärit ovat sokeritautiliitolle (fiksut ihmiset puhuvat Diabetesliitosta) ihan äskettäin tehneet ohjeet miten aikuisena puhkeavaa sokeritautia pitäisi hoitaa. Ohjeet ovat suoraan sanoen virheelliset. Ne ohjeet ovat syntyneet lääketehtaissa työskentelevien tärkeiden ja korkeaa palkkaa nauttivien ihmisten painostuksesta. Lääketehtaat haluavat myydä lääkkeitä ja omistajilleen näyttää miten hyvin he myyvät lääkkeitä. Ei voi syyttää lääkäreitä ohjeiden kummallisuudesta. He tekevät työtä käskettyä ja haluavat tietenkin säilyttää oman työnsä. Kun lisäksi Suomessa on tehty paljon kummallisia päätöksiä ravintoaineiden valmistamisen suhteen puhtaasti poliittisin perustein, ei mitenkään järkevin perustein, voi ymmärtää lääkäreiden ahdingon. Lisäksi lääkärit opiskellessaan lääkäreiksi lukevat hirmu vähän ravitsemuksesta, eli siitä mitä meidän pitää syödä voidaksemme kaikin puolin hyvin. Lääkäreille pitää puhua ravitsemuksesta hyvin yksinkertaisesti, sillä he pyörittävät liian helposti epäuskoisina päätänsä ja pitävät ravitsemustiedettä aivan liian vaikeana asiana. Se on sääli, sillä lääkäri joka ei jotakin ymmärrä, kuten esimerkiksi ravitsemustiedettä, pitää helposti asiaa vähemmän tärkeänä ja saattaa lähteä vaikkapa pelaamaan golfia. Ja sokeritaudin hoidosta eivät lääkärit tiedä kovinkaan paljon. Aikuisena saatua sokeritautia hoidetaan nimittäin korjaamalla ravitsemus oikeaksi ja liikkumalla paljon.

Mitä lääkäreiden kirjoittamissa sokeritaudin hoito-ohjeissa sitten on vikana? Niissä on yksi perusvika: Niiden mukaan sokeritautia sairastava voi syödä paljon sokeria. Jopa niin paljon sokeria, että monet terveet urheilijatkaan (jotka saavat syödä enemmän sokeria koska liikunta korjaa tämän virheen) eivät niin paljon sokeria syö. En tunne kovinkaan monta urheilijaa, jotka syövät 8-12 leipäpalaa päivässä, mutta noiden lääkäreiden kirjoittamien ohjeiden mukaan tällainen on sopivaa sokeritautiselle! Leipä muuttuu sokeriksi kun se sulaa vatsassa ja noin monta leipäpalaa sekä perunat, makaronit ja pullat muuttuvat herkästi liian suureksi sokerimääräksi. Näissä virheellisissä ohjeissa neuvotaan ottamaan lisää lääkettä mikäli leivän syönnistä tulee huono olo. Sokeritautisille määrätään lääkkeeksi pillereitä, jotka lisäävät erään tärkeän hormonin tuotantoa. Se hormoni on nimeltään insuliini ja lääkäreillä on ilmeisesti toiveena, että sokeritautipotilaan sairaus etenisi sellaiseen pisteeseen, että hän joutuisi turvautumaan insuliinin ottamiseen suoraan lääkkeenä. Silloin lääkäri ja sokeritautia hoitava sairaanhoitaja sekä terveydenhoitojärjestelmä on erityisen mielissään. Sillä silloin sanotaan, että sokeritauti on hoidossa ja potilasta pyritään viemään niin hyvään hoitotasapainoon kuin mahdollista. Potilaalle näytetään taulukoista miten paljon verensokeri nousee tiettyjä sokeripitoisia ruoka-aineita syödessä ja miten monta viivaa pitää silloin ottaa insuliiniruiskuun.

Sokeritautisia on tosi paljon Suomessa. Niin paljon, että todennäköisesti tätä tekstiä lukee aika moni sokeritautinen juuri nyt. Noin tuhat ihmistä lukee sivujani päivittäin ja arvioin varovaisesti, että noin 50-100 sokeritautista silmäilee tätä tekstiä nyt ehkäpä epäuskoisesti päätään pyörittäen. Älkää kuitenkaan menkö golfia pelaamaan. Jatkakaa urheasti lukemista. Tämä teksti loppuu kohta ja sinun elämässäsi alkaa uusi vaihe. Olen kirjoittanut tämän tekstin juuri sinua sokeritautiin sairastunutta varten. Kirjoitan välillä kovin monimutkaisista asioista, mutta tämä teksti on kirjoitettu mahdollisimman yksinkertaisesti. Tee niin, että tulostat tämän tekstin tai kirjoitat muistiin tärkeät kohdat alla olevista sokeritaudin hoito-ohjeista. Näytä sitten tekstiä lääkärillesi. Kysy miksi sinua hoidetaan väärin. Eikö sinua voisi hoitaa oikein?

Sokeritautia joka puhkeaa aikuisena voidaan menestyksellä hoitaa seuraavasti:

1) Vähennä tuntuvasti sokerin (fiksut ihmiset puhuvat hiilihydraatista) syömistä. Syö enemmän lihaa, vihanneksia, pähkinöitä, juo maitoa, käytä reilusti voita ja muista syödä paljon kananmunia. Luovu kokonaan margariinista, sillä se vain pahentaa sokeritaudin oireita.
2) Kun vähennät sokerin määrää sinun pitää myös vähentää lääkkeiden määrää. Joudut tekemään tarkkoja merkintöjä päiväkirjaasi miltä olo tuntuu vähennettyäsi samanaikaisesti sokeria ja lääkkeitä. Älä hämmästy jos joudut kokonaan luopumaan lääkkeistä. Näin käy joillekin ajan kuluessa. Varaudu siihen, että tätä onnellista jaksoa ei kestä elämäsi loppuun asti. Syy sairastumiseesi on koko ajan taustalla vaanimassa, mutta eikö olisikin ihanaa selvitä edes vähän aikaa ilman pillereitä ja ruiskuja?
3) Varaudu siihen, että tätä sokerin vähentämistä ruoastasi vastustetaan. Lääkäreillä on niin tiukka työnantaja ja niille on annettu niin tiukat ohjeet miten potilaita pitää hoitaa, että lääkäri voi jopa menettää työnsä jos ei toimi tiettyjen sovittujen sääntöjen mukaan. Tiedän kuitenkin lääkäreitä, jotka itse hoitavat sokeritautiaan vähentämällä sokerin syöntiään. He ovat lukeneet niin paljon sokeritautilääkkeiden vaaroista, että osaavat niitä välttää viimeiseen asti. Kirjoitin näistä sokeritaudin hoitoasioista eräässä potilaslehdessä. Minulle oli käydä huonosti. Eräs täti Tampereella hermostui ohjeisiini ja piti ohjeitani niin huonoina, että hänen nimeään ei olisi saanut mainita samassa lehdessä, saatikka sitten samalla sivulla kuin oma kirjoitukseni. Me aikuiset ihmiset ollaan välillä niin kummallisia. Ehkä hänellä oli huono päivä, tai useita huonoja päiviä peräkkäin. Miten ohjeeni voisivat olla huonoja kun niillä ohjeilla haima (joka valmistaa sitä insuliinia) monella ihmisellä toipuu niin hyvin, että ihminen taas pärjää ilman lääkkeitä!
4) Laihduta! Minä en ole mikään selvännäkijä, mutta todennäköisesti olet aikuisena saanut sokeritaudin sen takia, että sinä olet vähän liian pullea sieltä vatsan kohdalta. Vatsan rasvakerroksista sinun pitäisi päästä eroon. Se tuleekin olemaan helpompaa minun ohjeitteni avulla, sillä lääkkeenä otettu insuliini lihottaa. Kun pärjäät omalla insuliinilla sinulla pysyy paremmin hallinnassa nuo monimutkaiset hormonisysteemit ja lihominen pysähtyy.
5) Liikunta on tärkeää sokeritautiselle ja se tulee myös auttamaan sinua hallitsemaan painoasi paremmin.

En ole yksin jakelemassa näitä ohjeita. Huomasin vasta tänään, että Sokeritautiliiton keskustelupalstalla kirjoittaa näistä samoista asioista nimimerkki "jubilado". Hän kirjoittaa asioista hieman monimutkaisemmin kuin minä, mutta keskity lukemiseen ja pyydä häntä selvittämään asiat tarkemmin. Älä välitä vaikka hänelle vastataan hieman törkeästi ja häntä ei olevinaan oteta niin tosissaan. Todellisuudessa siellä Kohtauspaikalla on moni vaipunut syviin mietteisiin. Mitä jos minäkin kokeilisin tuota hiilihydraattitietoista ruokavaliota? Eräs lääkäri on vaipunut syviin mietteisiin luettuaan hänelle lähettämäni yhteenvedon (PDF) sokeritaudista ja miten sitä voidaan hoitaa vähentämällä ravinnon sokerikuormaa. Yhteenvedossa on sellaisia tiedejuttuja ja kaikki on kirjoitettu Lontoon murteella (englanniksi).

Onnea matkallasi terveyteen!

Muita varsin yksinkertaisia tekstejäni löytyy täältä:

Viisi minuuttia -sarja (15)

Kiva kun kävit lukemassa! Tule toistekin!

Kierros vielä - kyllä sinä jaksat!

Uupuneen urheilijan kuullessa valmentajansa käskevän vetämään väsyneillä jaloillaan vielä yhden kierroksen, voisi ulkopuolinen pitää tilannetta pahanakin kidutuksena. Ennen kuin teette valmentajasta ilmoituksen viranomaisille, pyytäisin teitä kuitenkin ensin arvioimaan tilannetta rauhassa. Huipulle pyrkivän urheilijan on välillä käytävä uupumuksen äärirajoilla. Itse asiassa hänen on löydettävä perille uupumuksen salattuun maailmaan.

Silloin kun urheilija on tosi uupunut, häneltä löytyy itse asiassa vielä paljon voimavaroja. Näiden voimavarojen löytyminen on osa urheilijan kehitystä ja kysyy tietynlaista urheilijan lahjakkuutta. Tiedemiehillä, jotka eivät välttämättä itse ole koskaan käyneet kolkuttelemassa uupumuksen ovia, on vallalla erityinen suosikkiaiheensa: keskushermostollinen uupuminen. Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maitohappojen polttaessa lihaksissa on vielä paljon tehtävissä suorituksen jatkamiseksi. Urheilija jaksaa vetää vielä yhden kierroksen kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa! Hullua puuhaa? Ehkä, mutta teorialla on vankka kannattajajoukkonsa.

Serotoniini on kytketty urheilijan uupumukseen siitä syystä, että sillä on niin keskeinen rooli unensaannissa, horrostilassa (lethargy), mielenterveydessä ja motivaation ylläpidossa. Se on se mielihyvähormoni joka pitää meidät rauhallisina ja tyytyväisinä. Useissa tutkimuksissa on pyritty vaikuttamaan tähän serotoniinin eritykseen. On syöty milloin mitäkin ravintoaineita ja nautittu kaikenlaisia pillereitä serotoniinin pitämiseksi sopivalla tasolla. Vielä ei kuitenkaan ole tietoa tarpeeksi serotoniinista uupumuksen yhteydessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että serotoniinia ei saa olla liikaa, silloin käy äkkiä niin, että urheilija jättää homman kesken ja menettää motivaationsa tehdä sitä tuskallista taivallustaan.

Näyttää siltä kuin serotoniinin lisäksi tarvitaan muidenkin hermoston välittäjäaineiden läsnäoloa uupumuksen yhteydessä. Serotoniinin ja dopamiinin välillä on ihan selvästi määrätynlaista kuhinaa uupuneen urheilijan aivoissa. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että serotoniinin ja dopamiinin välinen suhteellinen osuus on tärkeä mitta-arvo. Mitä enemmän on serotoniinia suhteessa dopamiiniin, sitä enemmän urheilija kokee väsymystä ja haluttomuutta jatkaa suoritusta. Mitä enemmän nämä aineet ovat tasapainossa, sitä pitempään urheilija jaksaa sitä rataansa kiertää.

Vakuuttavaa todistusaineistoa dopamiinin tärkeydestä tiedemiehet ovat vast'ikään saaneet amfetamiinin käyttäjiltä. Jep, urheilu on sellaista terveellistä huumetta, eikä ole yllättävää, että amfetamiini ja jotkut keskeiset katekolamiinit ("stressihormonit") vaikuttavat liikuntasuoritukseen. Amfetamiini pidentää elimistön erittämän noradrenaliinin vaikutusaikaa. Noradrenaliini puolestaan ylläpitää aivokuoren reaktiokykyä ja siten myös valvetilaa. Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista. Dopamiini ja noradrenaliini pitävät siis uupuvan urheilijan liikkeessä. Kiehtovalla tavalla tähän yhteyteen kytketään myös lämpövaikutus. Uupuneen urheilijan pääkopan sisällä suorastaan kiehuu ja kun hermosto lähettää tarpeeksi kauan lämpösignaaleja lämmönjakelukeskukseen (hypotalamuksessa), silloin sitkeinkin urheilija lopulta joutuu heittämään leikin kesken.

Tästä huomaamme siis miten ihmeellistä urheilu on. Täydelliseen uupumukseen on monella meistä pitkä matka kuljettavana. Ainoastaan kaikkein lahjakkaimmat urheilijat pääsevät nauttimaan uupumuksen täydellisyydestä.

Lähde: Meeusen Romain, Watson Phil, Hasegawa Hiroshi, Roelands Bart, Piacentini Maria Francesca. Central Fatigue - The serotonin hypothesis and beyond. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007

Juo urheilija juo...

Irlantilaistutkimuksessa selvitettiin erilaisten kaupallisten hiilihydraattipitoisten ja kofeiinia sisältävien juomien vaikutusta nestevajeesta kärsiville urheilijoille. Tärkein löydös oli, että Red Bullin tapaiset energiajuomat eivät ole erityisen hyödyllisiä eivätkä mitenkään kovin haitallisiakaan urheilijalle. Niitä voi toki juoda jos on jano. Tosin hanavesi täyttää tehtävänsä yhtä hyvin. Monien energiajuomien sisältämä kofeiini poistaa jonkin verran nestettä elimistöstä, mutta vaikutus oli varsin vähäinen.

Lähde: Beades Mary, Donne Bernard, Warmington Stuart, Mahony Nick. The effects of carbohydrate and caffeine beverages on hydration status following voluntary fluid restriction. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Kortikosteroidit parantavat laittomasti urheilijan suorituskykyä

**
Kortikosteroidien tulehdusta lieventävä vaikutus
on laajalti tunnettu asia. Vähemmän tunnettua on, että kortikosteroidit parantavat urheilijoiden suorituskykyä. Maailman antidopingneuvosto (WADA) on ottanut sellaisen kannan, että kortikosteroidien säännöllinen käyttö on dopingia.

Aika vähän tiedetään näiden tulehduslääkkeiden vaikutuksista urheilusuorituksiin ja ranskalainen tutkijaryhmä halusi sen takia kiusata harrastelijaurheilijoita pienellä koesarjalla. Kymmenelle urheilijalle annettiin prednisolonia (60mg/päivä) viikon ajan. Lääkkeen tehoa testattiin antamalla urheilijoiden ajaa polkupyörällä. Lääkettä saaneet (ryhmä 1) jaksoivat polkea pyörää kauemmin kuin vertailuryhmä (ryhmä 2), joka sai pelkkää laktoosia. Ryhmä 1:ssä verestä mitattu ACTH, DHEA ja prolaktiini laski sekä suorituksen että palautumisen aikana. Kasvuhormonitaso pysyi alhaisena, mutta huomattavaa nousua nähtiin verensokerissa, laktaatissa ja insuliinissa. Keskikovan harjoituksen aikana urheilija sai siis hyötyä prednisolonista ja lienee oikeutettua, että lääke pysyy kiellettyjen aineiden listalla.

Lähde: Arlettaz Alexandre, Portier Hugues, Lecoq Anne Marie, Rieth Nathalie, de Ceaurriz Jacques, Collomp Katia. Effects of short-term prednisolone intake during submaximal exercise. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007

Teräsmiehet eivät hevillä ruostu

**
Itävaltalaiset tutkijat ovat todenneet
, että teräsmieskisoihin (triathlon) osallistuvat urheilijat toki joutuvat eläimellisen kovan kilpailusuorituksen aikana asettumaan alttiiksi voimakkaallekin hapetusstressille.

Kovan urheilusuorituksen aikana muodostuu tonnikaupalla haitallisia, vapaita radikaaleja. Wienin yliopistossa selvitettiin minkälaisia vaikutuksia rankalla hapetusstressillä on urheilijan elimistölle.

Hyvin harjoitelleet miespuoliset teräsmiehet (48 kpl) osallistuivat täyspitkään triathlonkisaan Itävallassa. Heiltä otettiin verinäytteet pari päivää ennen kisaa, heti kisan jälkeen ja vielä 5 sekä 19 päivää kisan jälkeen. Hapetusstressin määrittelemiseksi mitattiin joitakin tähän tehtävään hyvin soveltuvia merkkiaineita.

Konjugoituneet dieenit (CD) olivat huomattavasti koholla heti kisan jälkeen verrattaessa perustasoon, mutta vuorokauden sisällä ne laskivat perustasolle. Malondialdehydit (MDA) nousivat jonkin verran kisan jälkeen, mutta nousu ei ollut tilastollisesti merkittävää. Hapettunut LDL ("tosi haitallinen kolesteroli") laski merkittävästi koko seuranta-aikana. Kisan jälkeen C- ja E-vitamiinit olivat nousussa.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että hyvin harjoitelleen urheilijan elimistö pystyy varsin hyvin tasapainottamaan hapetusstressin aiheuttamia tuhoja muodostamalla itse antioksidantteja.

Lähde: Neubauer Oliver, Kern Norbert, Nics Lukas, Wagner Karl-Heinz. How Ironman triathletes balance oxidative stress. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007

Beta-alaniinia huippusprinttereille

*
Belgiassa on tutkittu neljännesmailereita
. Karnosiini on ollut paljon esillä julkisuudessa, mm. tohtori Tolosen uudistettua pillerivalikoimaansa sporttisempaan suuntaan. Karnosiinia on runsaasti lihaksissa ja sen tärkeänä roolina urheilusuorituksen aikana on ylläpitää lihasten homeostaasia ("lihasten sisäistä tasapainoa"). Karnosiini on myös hyvä puskuri ja estää lihasten liiallisen happamoitumisen. Myös sen roolista kalsiumin ja magnesiumin aineenvaihdunnassa on näyttöä. Lisää mahdollisesti tärkeääkin tietoa karnosiinista voi lukea tohtori Tolosen katsauksesta.

Belgialaisilla tutkijoilla oli ideana antaa urheilijoille beta-alaniinia, karnosiinin esiastetta, jotta lihaksen omaa karnosiinin tuotantoa voitaisiin kiihdyttää. Tutkijoilla oli näyttöä beta-alaniinin toimivuudesta aiemmissa tutkimuksissa.

Urheilijat popsivat beta-alaniinia neljän viikon aikana ja tosiaankin lihasten ennestään korkeat karnosiinimäärät lisääntyivät jonkin verran. Entä sitten, oliko lisääntyneellä karnosiinimäärällä mitään vaikutusta itse urheilusuoritukseen? Tätä asiaa selvittääkseen annettiin viidelletoista varsin nopealle 400 m juoksijalle (kaikilla oli ennätys alle 52 s) umpimähkään (kaksoissokkotutkimus) neljän viikon ajan joko pelkkää maltodekstriiniä (lumelääke) tai 4,8g/päivä beta-alaniinia (Carnosyn, NAI, San Marcos, USA).

Juoksijat kiersivät sisähallin rataa ihan tosissaan ja lihasvoimaa testattiin erilaisilla mittalaitteilla. Mitään eroa juoksuajoissa ei havaittu. Lihasvoima lisääntyi huomattavasti beta-alaniinia nauttineessa ryhmässä ja he jaksoivat vääntää tuota lihasvoimatestiä pitempään uupumatta. Tosin lihasvoima nousi myös lumelääkettä saaneessa ryhmässä, mutta ei sentään niin paljon kuin beta-alaniinia saaneilla.

Tutkijat päätyvät ehdottamaan seuraavaa. Urheilija voi toki nauttia beta-alaniinia lihasvoiman lisäämistä silmälläpitäen ja mahdollisesti jaksaakseen harjoitella pitempään, mutta juoksuvauhdin lisääntymisen suhteen ei saa olla liian toiveikas.

Tohtori Tolosen mukaan (henkilökohtainen ilmoitus) useat suomalaiset huippu-urheilijat käyttävät hänen karnosiiniaan. Turhaanko? Oma mielipiteeni on, että karnosiinia on lihaksessa luonnostaan jo niin paljon, että karnosiinilisällä ei ole kovinkaan suurta käytännön vaikutusta urheilusuoritukseen. Lisäksi Tolosen karnosiinia paremmalta vaihtoehdolta tuntuu tuo belgialaisten tapa kiihdyttää lihaksen omaa karnosiinin tuotantoa eikä toivoa karnosiinin kulkeutumista lihaksiin saakka.

Lähde: Andries Pottier, Mahir Ozdemir, Harmen Reyngoudt, Katrien Koppo, Roger C Harris, John A. Wise, Erik Achten, Wim Derave. Beta-alanine supplementation augments muscle carnosine content and attenuates fatigue in trained sprinters. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007

Glukokortikoidit eivät häirinneet urheilijoiden ruokahalua

#
Kymmenen urheilijaa uhrautui tieteelle
ranskalaistutkimuksessa, joka selvitteli hormonien aiheuttamaa ruokahalun vaihtelua. Leptiini on ns. kylläisyyshormoni, joka näyttelee sairaalloista osaa esimerkiksi anoreksiassa (syömishäiriö jossa syödään aivan liian vähän ruokaa). Tutkijat epäilevät, että glukokortikoidit sekoittavat ruokahalua.

Kun urheilijoille annettiin glukortikoidihormonia prednisolonia 60 mg/päivässä 7 päivän ajan oletettiin sen jotain vaikuttavan koehenkilöiden ruokahaluun. Mutta kattia kanssa, urheilijat söivät yhä vain yhtä hyvällä ruokahalulla kuin ennenkin. Leptiinitasot kylläkin nousivat huomattavasti. Urheilija kestää siis mitä tahansa! Hassujen tutkimustenkin tuomia lisärasituksia.

Lähde: Nathalie Rieth, Alexandre Arlettaz, Hugues Portier, Anne-Marie Lecoq, Jean De Ceaurriz, Laeticia Jollin, Christelle Jaffre, Katia Collomp. Effects of short-term prednisolone intake on leptin plasma level and food intake in male athletes. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007