Juotko sinäkin dinosaurusten virtsaa?

#
Tämä kirjoitus on omistettu Jormalle, joka pitää äskettäisen sauvakävelyjyttuni otsikointia epäonnistuneena. Jorman mielestä siitä saa käsityksen, että olen sauvakävelyä vastaan. Ei pidä paikaansa, minulla ei ole mitään sauvakävelyä vastaan. Kesä ja pienimuotoinen lomailu on tehnyt tehtävänsä minussakin. Olen lukenut kirjoja sieltä kevyemmästä päästä. Tämän juttuni otsikosta saa Jorma mahdollisesti sen käsityksen, että olen täysin pimahtanut. Se on mahdollista. Todennäköisempänä selityksenä oudolle otsikolle pidän kuitenkin kesäloman rentouttavaa vaikutusta. Otsikkoni salaisuus aukenee sille, joka jaksaa tämänkin juttuni lukea läpi.

Ajauduin joitakin aikoja sitten homeopatiaa selvittelemään. Päädyin tähän:

1) Homeopatia toimii. Minulle lähetettiin 43 kpl kertomuksia missä homeopaattinen valmiste oli auttanut erilaisissa sairauksissa. Vaikka löysinkin joitakin näistä tarinoista myöhemmin keskustelukanavilta vähän eri sanakääntein ja voin kuvitella, että jotkut tarinoista olivat keksittyjä, jää päällimmäiseksi viestiksi, että homeopaattisesta valmisteesta on ollut potilaalle hyötyä. Miten paljon tästä hoitovaikutuksesta on selitettävissä homeopaattisen hoidon sinänsä loistavasta ideasta kokonaisvaltaisesta hoitotavasta, se jääköön lukijan oman navan tuijottelun varaan? Hoidossa tavallaan houkutellaan elimistö nujertamaan sairaus itse, kuume koetaan siunaukseksi, laimea hoitoliuos yhdistetään positiiviseen hoitotulokseen. Homeopatia siis toimii, ei kaikkiin sairauksiin, ei ehkä kaikkiin samalla tavalla, mutta hoitovaikutuksiin uskon.

2) Homeopatia ei toimi. Mitä enemmän homeopatiaa tarkastelee länsimaisen tiedemiehen silmin, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että homeopatian hoitotulos ei voi perustua samanlaiseen kemialliseen tai fysikaaliseen mekanismiin kuten useimmat lääkeaineemme. Veden muistista olen lukenut pitkät litaniat ja paljon muitakin kekseliäitä selitysmalleja on tarjottu. Vaikuttaa eksytykseltä.

Olen nyt kesälomallani jatkanut lukuelämysten keräämistä aiheesta "Veden muisti". Vannoutuneelle homeopatian vastustajalle tämä kirjoitukseni lienee se viimeinen naula siinä arkussa, joka haudataan lopullisesti "huuhaa"-tiedon syviin multiin. Innokkaan homeopatian suosijan usko ei todennäköisesti millään tavalla horju. Onhan jälkimmäisellä laaja tiedemiesporukka INSERM:in valtiollisessa tiedelaitoksessa Ranskassa tekemässä näitä kokeita mm. homeopatian tieteellisen taustan selvittämiseksi. Mitä on saatu aikaiseksi?

Moni meistä on jo unohtanut erikoislaatuisen episodin tiedemaailmassa. Kesäkuussa vuonna 1988 tiedelehti Nature yllättäen julkaisi Jacques Benvenisten ja työryhmän artikkelin "Human Basophile Triggered by Dilute Antiserum against IgE" (Hyvin laimea immunoglobuliini E:n vasta-aine aiheuttaa reaktion ihmisen basofiilisissä valkosoluissa) . Jo otsikko on asiaa tunteville sensaatiomainen ja sisältö on vielä radikaalimpi, tosin koesarja osoittautuikin jälkeen päin väärennökseksi.

Tohtori Benvenisten artikkelin mukaan he onnistuivat koetilanteessa vähentämään basofiilisissä valkosoluissa olevien erityisten jyvästen määrää altistamalla nämä solut erivahvuisille vasta-aine-liuoksille. Immunoglobuliini-E vasta-aineita laimennettiin homeopaattisesti (laimennussuhteet vaihtelivat 2-10, jopa 10-120 -kertaisiksi). Laimeimmissa IgE-liuoksissa ei teoriassa enää ollut laisinkaan IgE -molekyylejä jäljellä. Kun Benvenisten kokeessa tällainen erittäin laimea liuos annettiin valkosoluviljelmille, se yllättäen toimi allergeeneinä, eli sai aikaiseksi allergisen reaktion, joka näkyi basofiilisten valkosolujen jyvästen menetyksenä. Homeopaattisten liuosten toimivuus oli siis todistettu!

Tämä löi tietenkin tiedeyhteisön ällikällä. Olihan nyt ihan vakavasti otettava tiedemies onnistunut osoittamaan homeopaattisen laimean liuoksen toimivuuden koetilanteessa. Lähes pelkkää vettä sisältävä liuos aiheutti allergisen reaktion. Oliko tässä todistettu, että vedellä on muisti? Muistiko vesi, että siinä oli alussa (ennen laimennusta) ollut IgE-molekyylejä?

Benvenisten koe toistettiin eri laboratorioissa ja tulos oli aika tyly: ei toimi! Viisi vuotta Benvenisten artikkelin ilmestymisen jälkeen Lontoon yliopiston farmakologian osasto sai julkaisuluvan samaisessa Nature -lehdessä laajoille koesarjoilleen: "Human basophil degranulation is not triggered by very dilute antiserum against human IgE" (Ihmisen basofiilisissä valkosoluissa ei tapahdu erityisten jyvästen häviämistä kun niille annetaan hyvin laimeaa IgE -vasta-ainetta). Lisäksi kävi ilmi, että tohtori Benveniste oli kytköksissä homeopatiaa edistäviin ryhmittymiin ja koesarja suoritettiin Boironin kaupungin homeopaattisessa laboratoriossa. Koesarjassa ilmenneet myönteiset tulokset on helposti selitettävissä sillä, että tohtori Benveniste oli osakkaana yrityksessä, joka kaupitteli homeopaattisia valmisteita. Koejärjestelyissä ja tulosten tulkinnassa oli lisäksi useita puutteita. Kaiken huipuksi tohtori Benveniste kieltäytyi toistamasta koesarjaansa ("älä toista sellaista koetta, joka kerran on onnistunut").

Luulisi tällaisen paljastuneen vilpin vaimentavan tiedemiehen intoa etsiä uusia ratkaisuja veden muistille. Tohtori Benveniste oli kuitenkin päättänyt yllättää tiedemiehet vielä kerran. Tosin mikään tiedelehti ei tietääkseni ole julkaissut näitä kohta selostamiani fantasiajuttuja.

Yhdeksän vuotta Nature -lehdessä julkaistun vilpin jälkeen tohtori Benveniste pistää vielä paremmaksi: Molekyylin jättämä muistijälki ei ainoastaan rajoitu veteen (veden muisti) vaan muistijälki säilyy myös ilmassa, jopa tietokoneverkoissa! Tohtori Benveniste kehitti omalaatuisen homeopaattisen fantasian, jossa todellakin tietokoneverkostot näyttelevät tärkeää roolia. Istahda tiukasti tuoliin ja lue tämä jatkotarina:

Tohtori Benvenisten mikro-makrokosmisessa teoriassa on onnistuttu yhdistämään mustat aukot avaruudessa ja valkoiset aukot vedessä! Juttu on julkaistu "satukirjassa" Theory of High Dilutions and Experimental Aspects. Kirjan on julkaissut minulle tuntematon Polytechnica kirjankustantamo. Professori Claude Hennionin mukaan kirja on eksytystä alusta loppuun. Professori Georges Charpak, vuoden 1992 Nobelin fysiikan palkinnon saajaehdokas, toteaa kirjasta, että jos tämä on totta, silloin meillä on yhdeksän vuoden odottelun jälkeen (Benvenisten edellinen vilppikirjoitus) mahdollisuus todistaa tieteen suurinta edistysaskelta kautta aikojen. Ironia sikseen, nyt on aika sukeltaa Benvenisten ihmeelliseen maailmaan ja vähitellen myös saada jotain tolkkua erikoiseen otsikkooni (Jorma, lukuinnostuksesi palkitaan pian!).

Tohtori Benvenisten mukaan homeopaattisilla laimennuksilla saadaan vähitellen vaikuttava aine vähenemään siinä määrin, että ainetta lopulta ei ole yhtään olemassa. Tämän me ymmärrämme. Mutta nyt tulee Benvenisten yllätys: Vaikka aine kokonaan häviää laimennetusta liuksesta, se jättää jälkeensä valkoisen aukon vesiliuokseen. Tarkoilla instrumenteilla on tulevaisuudessa ehkä mahdollista jopa todistaa näiden valkoisten aukkojen olemassaolo. Tällä hetkellä se on toki mahdotonta. Tässä valkoisessa aukossa on kuitenkin muistijälki vaikuttavasta aineesta. Vähän niin kuin avaruuden musta aukko on muistijälki suurten tähtien räjähdettyä kauan, kauan sitten. Valkoiset aukot liittyvät tohtori Benvenisten mukaan ihmisen terveyteen sillä tavalla, että ihmiselimistö muodostaa näitä valkoisia aukkoja vereen! Kohoamalla fantasiatasollaan aivan äärimmäisyyksiin, tohtori Benveniste häpeämättä esittää "teoriansa" valkoisten aukkojen käyttämisestä homeopaattisiin hoitomenetelmiin ja näin ihminen tervehtyy! Benveniste esittää ilmeisesti vakavissaan (?), että nämä valkoiset aukot veressä voitaisiin erityisellä laitteella (jonka valmistuksesta hän on vastuussa?) todentaa ja lähettää tieto tästä tietoverkkojen avulla hoitavalle homeopaatille. Aukon muoto olisi riippuvainen vaikuttavasta aineesta tai tässä tapauksessa aiheutuneesta sairaustilasta. Vertailemalla aukon kokoa ja muotoa, voitaisiin löytää oikea homeopaattinen lääke. Fantasianappulat kaakossa, Benveniste spekuloi mahdollisuudella siirtää verestä luettu "aukkotieto" puhtaaseen veteen. Veteen joutuessaan tämä aukkotieto aktivoituisi ja tulisi dynaamiseksi. Huomaatteko nyt miten nerokas menetelmä tämä olisi? Benveniste katsoisi "koneellaan" potilaan verestä näitä valkoisia aukkoja, siirtäisi aukkotiedon puhtaaseen veteen ja sitten ottamalla tämä dynaamista tietoa tihkuva vesi, potilas paranisi. Kallista tämä varmaan olisi ja Benveniste eläisi onnellisena ja rikkaana elämänsä loppuun asti!

Sanomattakin on selvää, että näitä Benvenisten uusimpia valkoisen aukon teorioita on hämmästelty ja vieläpä tutkittukin eri puolilla maailmaa. Professori Georges Charpak on fysiikan laboratoriossaan epätoivoisesti etsinyt näitä valkoisia aukkoja. Ei ole löytynyt. Hän on todennut tästä Benvenisten viimeisimmästä fantasiasta seuraavasti: "Veden muistista puhuminen on tekemässä suuresta yleisöstä kretiinejä". (Kretiini on vajaaälyinen ihminen).

Nyt, Jorma, paljastan vihdoinkin tuon dinosauruksen virtsaa koskevan salaisuuden. Jos tämä Benvenisten fantasia valkoisista aukoista olisi totta, silloin muistijälkenä kiertää maapallolla kauan, kauan sitten sukupuuttoon kuolleen dinosauruksen virtsamolekyylejä! Maapallon synnystä lähtien vesi on jatkanut kiertokulkuaan. Dinosauruksen virtsaa on haihtunut ilmaan suuria määriä ja sitä tulee sateen muodossa uudestaan alas maapallon pinnalle. Virtsa on tietenkin vuosimiljoonien saatossa laimentunut valtavasti, mutta Benvenisten laitteella voisimme varmaan löytää sieltä dinosauruksen virtsan jättämän aukon. Juotko sinäkin dinosaurusten virtsaa?

Lähde: Jean-Marie Abgrall. HEALING OR STEALING? Medical Charlatans in the New Age. Algora Publishing, New York, ISBN: 1-892941-51-1, 2001