Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle

**
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tutkijat ovat arvioineet elintarvikkeiden sisältämän alumiinin turvallisuutta ja määrittäneet alumiinin siedettäväksi viikkosaanniksi yhden milligramman alumiinia painokiloa kohti. Asiantuntija-arvioiden mukaan alumiinin saanti voi ylittää tämän raja-arvon huomattavalla osalla Euroopan väestöä.

Väestön tärkein alumiinialtistuksen lähde on ruokavalio. Yksittäisten elintarvikkeiden alumiinipitoisuus vaihtelee huomattavasti. Elintarvikkeiden sisältämä alumiini on peräisin luonnosta, alumiinia sisältävistä lisäaineista (E-koodit kummittelevat taas!) sekä elintarvikkeen kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista, kuten kattiloista, pannuista ja alumiinifoliosta.

Ruokavaliossa alumiinin saantiin vaikuttavat eniten viljat ja viljatuotteet, vihannekset (etenkin sienet, pinaatti, retiisi ja lehtisalaatti), juomat (etenkin tee ja kaakao) ja jotkut soijapohjaiset äidinmaidonkorvikkeet. Juomavesi ei ole merkittävä alumiinin lähde. Lääkkeet ja alumiiniyhdisteitä sisältävät kuluttajatuotteet voivat lisätä alumiinin saantia.

On todettu alumiinin aiheuttavan haittavaikutuksia eläinten hermostolle ja lisääntymisjärjestelmille.

Alumiinin kokonaissaantia elintarvikkeista arvioitiin Hollannissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten avulla. Lautakunta totesi merkittäviä eroja henkilöiden elintarvikeperäisessä alumiinialtistuksessa. Aikuisten keskimääräinen viikkosaanti vaihteli 0,2:n ja 1,5 milligramman välillä painokiloa kohti. Lapsilla ja nuorilla maksimisaanti oli 0,7 - 2,3 milligrammaa painokiloa kohti.

Ihmisten ruokavaliotutkimusten rakenteen ja käytettyjen analyysimenetelmien vuoksi alumiinin saantia pystyttiin arvioimaan vain elintarvikkeista yleensä. Eri lähteiden kuten luonnon alumiinin, elintarvikkeiden lisäaineiden sisältämän alumiinin tai folioista, astioista ja välineistä elintarvikkeiden valmistuksen ja säilytyksen aikana vapautuvan alumiinin osuutta ei voitu määrittää.

Alumiini kertyy ihmisen elimistöön ja arvio alumiinin tuhovaikutuksista perustuu useista eri eläintutkimuksista saatuihin tuloksiin, jotka osoittavat ruokavalioon sisältyvien alumiiniyhdisteiden haitalliset vaikutukset kiveksille, sikiölle ja hermoston kehitykselle samoin kuin aikuisen hermostolle. Alumiini on todettu hermomyrkylliseksi dialyysipotilaille, jotka altistuvat kroonisesti suurille alumiinipitoisuuksille. Sillä on myös epäilty olevan yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin ihmisten hermostoa rappeuttaviin tauteihin. Käytettävissä olevan tieteellisen tutkimusaineiston valossa lautakunta ei kuitenkaan katsonut elintarvikkeiden sisältämän alumiinin aiheuttavan riskiä sairastua Alzheimerin tautiin.

Suomessa ei ole tehty vastaavanlaista riskinarviointia eikä tutkittu alumiinin saantia. Kuluttajille suositellaan, että alumiinikattiloita ja -mehustimia ei käytetä happamien ruokien, esimerkiksi marjapohjaisten jälkiruokien ja -kiisselien tai puurojen valmistamiseen eikä hillonkeittämiseen. Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle.

Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kertoo seuraavaa lisäaineiden johdosta:

Euroopassa elintarvikkeissa käyttöön hyväksyttyjen lisäaineiden joukossa ovat tällä hetkellä seuraavat alumiinia sisältävät lisäaineet:

Väriaineet

E 173 Alumiini

Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä. Myös muut hyväksytyt väriaineet voivat sisältää alumiinia, kun on käytetty näistä valmistettuja alumiinivärilakkoja. Nämä valmistetaan väriaineiden ja alumiinioksidin välisellä reaktiolla vesiliuoksessa.

Muut
E 520 Alumiinisulfaatti
E 521 Alumiininatriumsulfaatti
E 522 Alumiinikaliumsulfaatti
E 523 Alumiinikalsiumsulfaatti

Kiinteyttämisaineita, happamuudensäätöaineita, säilyttää tuotteen väriä.

E 541 Natriumalumiinifosfaatti, hapan

Nostatusaine

E 554 Natriumalumiinisilikaatti
E 555 Kaliumalumiinisilikaatti
E 556 Kalsiumalumiinisilikaatti
E 558 Bentoniitti
E 559 Alumiinisilikaatti (kaoliini)

Paakkuuntumisenestoaineita

E 1452 Alumiiinioktenyylisukkinaattitärkkelys

Otettu lisäaineluetteloon 26.7.2006. Turvallisuusarvio on vuodelta 1997. Paakkuuntumisenestoaine, kun valmistetaan mikrokapseloituja vitamiineja.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 23.7.2008