*
Odotettua vilkkaampaa keskustelua käydään tästä uutisesta 9.6.2009. Keskustelussa pohditaan mm. Ruipelo vastaan Rambo asetelmaa. Käy sinäkin kertomassa mielipiteesi!
Iltalehti (8.6.2009) ei ole järin luotettava lähde tiedekirjoituksille, mutta tiedeuutisen takaa löytyy varsin tunnettu tiedemies evoluutiopsykologi William Lassek. Tässä kirjoituksessa voi siis liiallisen lihaspullistelun takaa löytyä jokin totuuden siemenkin.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että lihaskimpuilla on enemmän seksikumppaneita ja he menettävät poikuutensa nuorempana kuin hoikat miehet. Muskelimassalla on kuitenkin hintansa: sen kasvattamiseen vaaditaan testosteronia, joka puolestaan heikentää kehon immuunisysteemiä. Lihaksikkaiden miesten keho myös tuottaa vähemmän valkosoluja, joita elimistö tarvitsee taistellakseen infektioita vastaan.
Tutkija Lassek arvioikin, että nämä terveyshaitat tasoittavat lihasten tuomia seksuaalisia etuja. Tämän vuoksi erimalliset miehet ovat selviytyneet läpi evoluutiokehityksen.
Suomalainen eläkkeellä oleva lääkäri, Timo Kuusela, osuu mielestäni aika oikeaan kuvatessaan jänteviä, sitkeitä ja hikisiä miehiä sellaisiksi, jotka pärjäävät parhaiten. Timo Kuusela jatkaa: "Jos vielä mies osaa ajatella ja käyttää sopivia välineitä, kysymyksessä on täydellinen sissi. Joskus naiset tämänkin puolen hiffaavat, jotkut eivät koskaan. Pintaliitokin on jonkun mielestä hienoa."
Mitä mieltä sinä olet lihaksikkaista miehistä?
Timo Kuusela oli tiivistänyt osuvasti sen mitä itsekin asiasta ajattelen (ehkä siksi etten ole koskaan ollut mikään luontainen lihaskimppu...)
VastaaPoistaSitkeät, vahvat ja hyvin proteolyysiä vastustavat oksidatiiviset lihassolut ovat ne joilla ylläpidetään vastustuskykyä ja terveyttä, kun taas sokerilla väkisin kasvatetut helposti insuliiniresistenssin seurauksena pilkkoutuvat "sämpylät" saattavat hyvinkin johtaa uutisen kaltaisiin tuloksiin varsinkin silloin kun aktiivikuntoilu vähenee tai muuttuu kausittaiseksi.
Juuri näin westie! Täällä sinulla on toinen ruipelo, joka mielestään on pysynyt varsin terveenä. Naismenestys on ollut perin vaatimatonta (onneksi?). Tapasin nykyisen vaimoni kun olin 15-vuotias.
VastaaPoistaMinun piti tänään blogata eräästä räjähdysherkästä aiheesta, jonka eräs ulkomailla asuva lähetti minulle. En uskaltanut. Aikamoinen pelkuri olen, sen tiedän ainakin nyt. Kerään rohkeutta koko tämän viikon ja sitten tulee ehkä elämäni rohkein blogikirjoitus! Tai sitten jään vain pelkuriksi, enkä kirjoita rohkeasta aiheesta?
Toivotan sinulle paljon sitkeitä elinvuosia, westie!
Jätettiin sitten huomioimatta lukuisat lihasmassan hyödyt, kuten vahvemmat luut, painonhallinnan "helpottuminen" jne. Tässä ihan oikea asiantuntijartikkeli, eikä mitään psykologin saissea:
VastaaPoistahttp://www.ajcn.org/cgi/content/full/84/3/475?maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&author1=Wolfe+RR&searchid=1&FIRSTINDEX=0&sortspec=relevance&resourcetype=HWCIT
AM
AM ei taida olla mikään ruipelo. Annetaan AM:lle oikeus mielipiteeseensä, varsinkin kun uskoisin tietäväni kuka kätkeytyy nimikirjainten taakse :-)
VastaaPoistaJa oikeassa AM toki on. Diabeetikon pitäisi viihtyä lenkkipolulla ja kuntosalissa. Lisääntynyt lihasmassa auttaa pitämään tautia kurissa. Joku kehonrakennus on sitten tietenkin helposti johdattamassa varsin sairaan ilmiön pariin: narsismi, agressiivisuus, epäterveelliset ravintolisät.
Mustavalkoiseksi maailma ei kuitenkaan ole muuttunut, parahin AM. Rajansa on lihaspullistelullakin. Voi todellakin olla epäterveellistäkin olla lihaksikas. Siitä näkökohdasta tässä oli kyse.
Hyvää päivän jatkoa!
Liiallisesta lihasmassasta ei ole hyötyä, mutta yleensä ongelmana on liian heiveröiset lihakset.
VastaaPoistaAM
PS. Itseasiassa olen nykyisin varsin ruipelo :)
Kari Kiviaho on kommentoinut tätä uutistani Facebookin puolella:
VastaaPoistaLihaksikkuuden ja terveyden välillä on varmastikin joukko tekijöitä, jotka mutkistavat miesmaailman jakautumista geeniensä puolesta taipumukseltaan patiksiin tai luikkuihin. Jos tuota vastustuskykyaspektia kääntelee niin löytyisikö perustelut sillekin syy-seuraussuhteelle, että lapsena kovin sairastelevaisesta miehenalusta ei tule kookasta muskelimiestä, mutta valkosolutuotanto ja vastustuskyky saattaa hyvinkin karaistua tuleville vuosille.
Kuuselan vertaus "sissiin" on kyllä ihan hyvä. Majuri Suoranta ja kumppanit selvisivät vihollisen selustassa viikkokausia suurin piirtein pihkaa puremalla, ja saivat silti paljon aikaiseksi tehväissään. Sitkeitä, neuvokkaita ja kunnioitettavia heppuja! Heidän fyysiset ominaisuutensa olivat ihanteelliset sellaiseen elämään. Silti on tarvittu aina myös se Sven Dufva, Rambo tai Tarzan, joka on niin nopea ja voimakas että muut saavat aikaa korjata luunsa. Isokokoisuus yhdistetään useimmissa kulttuureissa myös johtajuuteen.
Mittailen puoliammatikseni ihmisten kehonkoostumuksia ja ylipäätänsä voin todeta, että suomalaiset ovat maailmanlaajuisesti hieman normaalia lihaksikkaampia...
VastaaPoistaJuha E.
Erinomainen kommentti Kari Kiviaho!
VastaaPoistaEn vastaa heti tuohon esittämääsi kysymykseen. Olen nimittäin huomannut, että kommentointi tyrehtyy herkästi jos minä tai joku muu antaa liian täydellisiä vastauksia. Pohditaan mieluusti yhdessä tätä ruipelo vastan Rambo -asetelmaa!
Hyvä täydennys keskusteluun tuli Juha E:lta, jonka myös taidan tunnistaa ystäväpiiriini kuuluvaksi.
VastaaPoistaAika jännä. Minä olin kuvitellut suomalaista lähinnä ruipeloksi, joka 1970-luvulta lähtien noudatetun ravitsemuslinjauksen myötä on kasvattanut rasvamassaansa vähän turhankin runsaaksi.
Jännä keskusteluasetelma tämäkin: ovatko suomalaiset lihaksikkaampia kuin muut kansat?
johtunee lähinnä ruumiinrakenteesta, suomalaisilla lyhyet jalat ja pitkä yläsosa...joten lihasmassaa kertyy siten aina yleensä enemmän...
VastaaPoistaJuha E.
Ollaan me ainakin robustimpia (keskimäärin), persjalkaisempia ja pidempiä. Lapseni syntyivät Espanjassa ja käyvät nyt koulua Italiassa. Etelä-eurooppalaiset ovat vauvoina uskomattoman pieniä ja hentoja (keskimäärin). 2,0-2,5 kg vauva on tavallinen. Suomalaisittain keskikokoiselle meikäläis-vastasyntyneelle jotuu tyynesti ostamaan 6 kk koon nuttuja. Tämä on yleinen suomalaisperheiden kokemus.
VastaaPoistaLapsinakin etelän porukat näyttävät olevan solakampia ja pitkäraajaisempia.
Voisin hyvin kuvitella, että Pohjolassa on ollut eloonjäämisen kannalta välttämätöntä syntyä mahdollisimman pulskana ja kookkaana vauvana, valintaetua tarkoitan.
On rotujen välillä eroja jos on rodun sisälläkin.
Eiköhän se kuvaa ihmisen menestymistä lajina, miten moninaisia olemme. Sitkeistä pieniruokaisista miehistä ja Rambo-tyypeistä on molemmista etunsa populaatiossa. Entäs meistä naisista... :-D ...On niitä, joilla on lihaa vain kielessä, ja niitä, joissa riittää pula-ajankin tullen tiristeltävää ja vauvan imettävää.
Etelä-Euroopassa ollaan keskimäärin lyheympiä kuin täällä - ja lihavampia kuin täällä:
VastaaPoistahttp://www.nationmaster.com/graph/hea_obe-health-obesity
Katsoppas mitä Heikkilä kirjoittaa vhh:sta ja urheilusta. Tai oikeastaan ei Heikkilä vaan urheilijan kokemuksia vhh:sta ja kommentit ovat myös hyviä.
VastaaPoistahttp://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=121
PS. Tässä oma vhh ruokavalioni ja nämä sokeriarvot ovat ilman mitään liikuntaa(pidän koko kesän taukoa liikunnasta):
Olin alkuun lievällä vhh-ruokavaliolla, n.100g hh/pv. Nyt olen siirtynyt malliin jossa hh määrä on n.50/pv. Ja miten kävikään. Normaalisti iltainsuliinia(pitkävaikutteinen) meni 18-25yks, nyt 5-7. Aamulla meni n.20yks, nyt 14.
Pikainsuliinia(ateriainsuliini)menee nykyään 7yksikköä/pv, ennen 25. Määrät tippuivat kolmasosaan mikä on huippu juttu.
Sokereiden heittely on ollut ongelmana sen 30 vuotta eikä mikään auttanut. Jatkuvasti mentiin väliä 5-25mmol/l. Jos koko päivän mittasi niin sokerit saattoivat pysyä kohtuu tasolla, mutta kuka sitä jatkuvasti niin jaksaa elää.
Nykyään mittari näyttää ka.tulokseksi 6.5-7.5mmol/l. Sokerit menee harvoin yli kympin ja mataliakaan ei ole. On tämä juhlaa!! Nyt n.2kk menty tällä "tiukemmalla" mallilla ja jatkuu loppuelämän.
Loppukuusta menen lääkärille ja aion kyllä opastaa häntä näissä asioissa, jos ei ole tietoinen miten OIKEASTI diabetesta hoidetaan. Saa nähdä mitä se sanoo. Toivottavasti on yhteistyökykyinen tyyppi. Eiköhän tuo usko, kun läväytän sokerimittaukset pöydälle, että tuolle ei parane ryppyillä.
mm
Parahin mm, toivottavasti ymmärrät, että Heikkilän joko itsensä tai juoksupoikiensa kautta harrastama piilomainonta, on hyvän tavan vastaista.
VastaaPoista(((Parahin mm, toivottavasti ymmärrät, että Heikkilän joko itsensä tai juoksupoikiensa kautta harrastama piilomainonta, on hyvän tavan vastaista.)))
VastaaPoistaOnko nyt väärä henkilö kirjoittanut asiasta ensimmäisenä? Jos tälläinen kysymys sallitaan kaikessa ystävyydessä. Tuo viestini oli tarkoitettu sinulle vinkiksi ja pohdittavaksi, kun oli mielestäni mielenkiintoinen aihe: vhh, rasvanpoltto ja urheilu.
Kiitos ystävyydestä Anonyymi. Ei muuta kommentoitavaa.
VastaaPoistaTämä Antti Heikkilä on minulle aika tuntematon mies. Kävinpä kuitenkin lukemassa tuon mm:n linkittämän jutun ”VHH ja urheilu” tuolta Heikkilän blogista. Parempi että en olisi lukenut. Ei näytä miehellä olevan minkäänlaista ymmärrystä liikuntafysiologiasta. Pelkät liikuntafysiologian perusteet, jotka käsittääkseni opetetaan jo yläasteen terveystiedon tunnilla, näyttää olevan täysin hukassa.
VastaaPoistaIhan ensimmäiseksi minun pitää kuitenkin kritisoida tuota urheilu -termin käyttöä. Urheilu -termin käytölle ei ole olemassa mitään yleismaallista ohjenuoraa, valitettavasti. Euroopan komissio määrittelee urheilun näin: ”Kaikki vapaamuotoinen tai järjestetty liikunta, jonka tarkoituksena on fyysisen kunnon ja henkisen hyvinvoinnin ilmaiseminen tai parantaminen, sosiaalisten suhteiden solmiminen tai tulosten saavuttaminen kaiken tasoisissa kilpailuissa”. Itse käyttäisin urheilu/urheilija termejä kuitenkin ainoastaan silloin, kun puhutaan kilpaurheilusta. Urheilu -termin käyttäminen kuntoilun yhteydessä saattaa johtaa väärinkäsityksiin, kuten esim. tuon Heikkilän blogin jutun kohdalla helposti käy.
Heikkilän juttua lukiessa saa helposti sellaisen käsityksen, että elimistö alkaisi käyttää rasvoja vasta silloin kun hiilihydraattivarastot on kulutettu loppuun. Näin ei asia tietenkään ole, vaan hiilihydraatteja ja rasvoja kulutetaan yhtä aikaa. Hiilareiden ja rasvojen käytön suhde riippuu kuitenkin siitä mikä on liikunnan teho. Kovalla teholla liikuttaessa rasvoista ei ehditä muodostaa energiaa riittävän tehokkaasti, vaan joudutaan turvautumaan hiilihydraatteihin (lihasten ja maksan glykogeeni). Sen sijaan matalalla teholla liikuttaessa suurin osa energiasta muodostetaan rasvoista.
Otetaan tähän väliin hieman liikuntafysiologiaa: Kun juostaan vauhdilla, joka on aerobista kynnysvauhtia hitaampaa, niin tällöin energiaa muodostetaan suurimmaksi osaksi rasvoista (rasvojen osuus n. 55-65 %). Kun juostaan vauhdilla, joka on aerobisen ja anaerobisen kynnysvauhdin välissä, niin hiilihydraattien osuus suurenee, mutta rasvoja käytetään edelleen merkittävästi energianmuodostukseen. Kun juostaan vauhdilla, joka on anaerobista kynnysvauhtia kovempi, tuotetaan liikkumiseen vaadittava energia pääasiassa hiilihydraateista. Kun maraton juostaan fiiliksellä läpi, niin tällöin juostaan yleensä aerobista kynnysvauhtia hiljempaa. Sen sijaan aikaa tavoiteltaessa mennään aerobista kynnysvauhtia kovempaa. Kokenut kuntomaratoonari kykenee juoksemaan maratonin läpi vauhdilla, joka on jotakuinkin aerobisen ja anaerobisen kynnysvauhdin välissä. Huippumaratoonarit puolestaan juoksevat maratonin läpi vauhdilla, joka on lähellä anaerobista kynnysvauhtia.
VastaaPoistaPuolimaratonilla ja tätä lyhemmillä matkoilla erillisestä hiilihydraattitankkauksesta ei ilmeisesti ole hyötyä, sillä liikuntasuorituksen kesto on sen verran lyhyt, etteivät glykogeenivarastot tyhjene kokonaan, vaikka suorituksen teho olisi kova. Tosin lyhyilläkin matkoilla vaillinaisesti täyttyneet hiilihydraattivarastot heikentävät suorituskykyä. Puolimaratonia pidemmillä matkoilla hiilihydraattien riittävän saannin merkitys korostuu (tosin maratonia pidemmillä matkoilla ns. ultramatkat rasva-aineenvaihdunnan merkitys korostuu). Toisaalta esim. riittävän harjoittelupohjan omaava kuntoilija pystyy helposti juoksemaan maratonin läpi ilman edeltävää hiilihydraattitankkausta ja suorituksenaikaista hiilihydraatin nauttimista silloin kun juostaan vain ”fiilispohjalla” (ts. teho on sen verran matala, että energiaa saadaan rasvoista ja hiilihydraatteja säästyy). Tilanne on kuitenkin täysin toinen silloin kun tavoitellaan jotain tiettyä aikaa (mennään siis lähemmäs urheilun määritelmää).
Hiilihydraattitankkauksen merkitystä maratonsuorituskyvyn kannalta on ilmeisesti jonkin verran liioiteltu. Käsittääkseni aiemmin käytetty hiilihydraattitankkaus (tyhjennysmalli) perustui yhteen ”heikkokuntoisilla” sotilailla tehtyyn tutkimukseen. Nykyinen malli, jossa kolme päivää ennen suoritusta lisätään hiilihydraattien suhteellista osuutta, näyttää olevan ihan yhtä tehokas, ellei jopa tehokkaampikin kuin vanha malli. On myös sellainen malli, jossa hiilihydraattitankkauksen jälkeen (1-2 päivää ennen suoritusta) lisätään rasvan suhteellista osuutta, jotta rasva-aineenvaihduntaa saadaan tehostettua. Edelleen hiilihydraattitankkauksen merkityksestä maratonsuorituskykyyn on kuitenkin ristiriitaisia käsityksiä. Ne muutamat tutkimukset, joissa on kontrolloidusti verrattu hiilihydraattitankkausta esim. plasebotankkaukseen, ovat osoittaneet, ettei suuria eroja ole. Ts. hiilihydraattitankkauksen lumevaikutus näyttäisi olevan aika suuri. Selvää on kuitenkin se, ettei puutteellisesti täyttyneillä hiilarivarastoilla kannata lähteä maratonilla kovaa aikaa tavoittelemaan. Tällöin tuo surullisenkuuluisa seinä tulee varmasti vastaan.
Enkä ymmärrä tuota Heikkilän valitusta liikuntafysiologisen tiedonsaannin vaikeudesta. Kirjastoista löytyy paljon liikuntafysiologiaa käsitteleviä kirjoja. Jyväskylän ja Kuopion yliopiston kirjastoissa puolestaan löytyy tuhansia liikuntafysiologiaa käsitteleviä tutkimuksia. Pubmedin kautta puolestaan löytyy kymmeniä tuhansia tutkimuksia.
Tervehdin ilolla TtM:n oikeaoppista liikuntafysiologian käsittelyä! Asia on juuri näin kuin TtM selostaa. Ymmärrän toki miten kauhealta kuulostaa kun Heikkilä vääntää fantasioitaan liikuntafysiologiasta. Älä lue enää niitä Heikkilän kirjoituksia, TtM, niistä tulee niin paha mieli. Ainakin minä olen päättänyt antaa noiden kirjoitusten olla ihan rauhassa. Ei niitä auta mennä tonkimaan.
VastaaPoistaKieltämättä Heikkilän liikuntafysiologian väitteille nauretaan urheilupiireissä. Olen moneen kertaan huomauttanut lääkäri Heikkilälle tästä järjettömyydestä pitää kiinni virheellisistä tulkinnoista. Minäkin olen aika vapaamielinen ja erilaisille selitysmalleille osoitan ymmärrystä, mutta Heikkilän tapauksessa vapaamielisyys kyllä on liian tiukilla. En ymmärrä, yrittääkö hän jollakin tavalla kirjoittaa liikuntafysiologian peruskäsitteet uusiksi, jotta ne paremmin sopisivat hänen rasvafilosofiaansa?
On sääli kun Heikkilästä on tullut tuollainen fanaatikko, joka ei kuuntele eikä lue kirjallisuutta laajapohjaisesti. Heikkilällä on paljon annettavaa diabeetikoiden hoidossa. Pysyköön siellä! Jättäköön Heikkilä huippu-urheilun rauhaan!