**
Facebookissa käydään taas jännittävää keskustelua! Liity jo mukaan : https://www.facebook.com/christer.sundqvist
28.6.2011
______________________
Suomalainen marja ei kelpaa
tästä minä en pidä alkuunkaan
et ole ehkä moista kuullutkaan
että elintarviketeollisuus ostaa suuria määriä
puolalaista, marokkolaista mitä lie ala-arvoista bääriä
ei kelpaa sille kotimainen
on teko niin akkamainen
että soisi heille kunnon sanktiot
auttaisiko tähän meidän aktiot?
Kirjoitin runon tämän uutisen pohjalta: Lehdet: ”Suomalainen mansikka liian kallista” – Hilloihin puolalaista
Kommentit:
{piip}: Laadulla on hintansa. Joku oli tuonut tuos joku aika sitten töihin jotain ulkolaisia( luultavasti espanjalaisia) mansikoita. Yhden maistoin ja se riitti. Enempää ei tehnyt edes mieli kun maku oli niin ällöttävä.
{piip}: No täähän on ihan selviö. Halvemmalla kun saa niin teollisuus saa rahaa enemmän. Mä en osta oikeastaan ollenkaan valmistuotteita vaan ostan marjat erikseen ja suomalaisia. Jäätelötkin voi tehdä itse, vaikka raakamaidosta. :)
{piip}: Paras maistamani mansikka ikinä oli espanjalainen, tänä keväänä sittarin edestä kojussa. Suuri ja maku aivan toista kuin kotimaisessa ikinä. Ja parhaat vadelmani olen syönyt Puolassa. Ja parhaat tomaatit Kreikassa. Ikinä en ole maistanut oikeasti tomaatilta maistuvaa tomaattia Suomessa, en edes omassa kasvihuoneessa kasvatettuna kompostimullassa. Mauttomia vesipalloja ovat. Ilmeisesti väärät valaistusominaisuudet, tai kasvihuone on liian kuuma, ulkona liian kylmä, ja yöt liian lyhyet.
{piip}: Luomu on jo eilispäivää nyt tulee biodynaaminen viljely. Tai no ihmiskunnan historiassa asia oli päivänselvä. Eli viljellään vuodenaikojen, kuunkierron ja vuorokausirytmin mukaisesti. Ilman keinotekoisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä. Käytetään myös homeopaattisia valmisteita, mm.merilevälannoitteita. Itselläni on nyt kokeilu menossa ja näyttää toimivan. Onhan Suomessakin perinnetietoa koska tiettyyn tarkoitukseen kaadetaan puut, laitetaan perunat maahan, kala syö jne. Lisää tietoa ylakuu.com ja kirja Kuun vaikutus terveydessä, maanviljelyssä, puutarhanhoidossa. Itävaltalaiset kirjoittajat.
{piip}: Ja söin eilen mun itse kasvattamia mansikoita ja voin sanoa, että olivat suhteellisen pieniä kuten luonto tarkoitti mutta aaah niin makeita ja täyteläisiä. Ei vetisiä mauttomia möllyköitä kuten maistamani espanjalaiset.
{piip}: no teollisuus pilaa kummiskin marjat oli ne mistäpäin tahansa, tai no teollisuus pilaa kaikki raaka-aineet. Luomuviljelyn aidompi muoto on biodynaaminen, tv:stä tuli vuosia sitten yksi ohjelma ko tavasta viljellä ja pitää karjaa, kiehtoi minua kovasti.
{piip}: Itseasiassa teollisesti uutettuihin mehuihin saadaan korkeampi flavonipitoisuus kuin mehumaijamehuun, joka on todellinen ravinnetuhlari. Marjan arvokkaimmat ainesosat kun jäävät mäskiin. Mansikat flavonit säilyvät sokerihillossa paremmin kuin pakastemarjoissa. Oikeastaan mustaherukka on ainoa marja, jota kannattaa pakastaa. Sen ravinteet säilyvät muita paremmin.
{piip}: kirjoitin juuri tuosta biodynaamisesta. Itselläni on kokeilu menossa ja hyvin sujuu. :) asiasta löytyy tietosta netistä ja kirjoista ja todella mielenkiintoista!
{piip}: Puolalaisia marjoja ja hedelmiä on käytetty mm. Suomessa niin kauan kuin itse olen ollut Puolan kaupan kanssa tekemisissä - eli v. 1990; itse asiassa ovat Puolallle tärkeä vientiartikkeli. Aiemmin niitä pidettiin varsin puhtaina kun "tehoaineita" ei juuri käytetty, nykytilannetta en tunne.
{piip}: Meillä pohjolassa on käytetty vuosisatoja riimusauvoja missä oli kuukalenteri. Jos ei olis toiminu niin varmaan se sauvat olis heivattu parin vuoden päästä tunkiolle. :) miten tämäkin asia on melkein täysin unohdettu, kuten muukin luonnonmukainen eläminen? Tuli pillerikauppa ja noitavainot, no nuo noitavainot jatkuu edelleen. Ei saisi itse ajatella...
{piip}: http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/04/vaarallinen_loinen_kolkuttelee_jo_suomen_ovea_2524897.html
Toivottavasti marjoja voisi tulevaisuudessakin syödä. Näyttö ihmiseen tarttumisesta on ilmeisesti aika heikko, mutta olemassa. Mielelläni suosisin raakoja marjoja ja täällä mallla (50km) Hgin keskustassa saa tiloilta aivan ihania maistuvia mansikoita ilman välikäsiä :)
{piip}: Minäkään en usko että puolalainen marja on yhtään huonompaa kuin kotimainen thaimaalaisen poimima. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että Suomessa elinkustannukset ovat niin korkeat, että suomalaisille on pakko maksaa kohtalaisen korkeaa palkkaa, mikä sitten näkyy hinnassa. Itseään ruokkiva kehä siis. Isäni palasi juuri Puolasta ja ihasteli ruoan edullisutta Suomeen verrattuna. Itsekin siellä pari vuotta sitten käyneenä rakastuin myös vihannesten tasoon, joka päihittää suomalaisen toritarjonnan mennen tullen, ikävä kyllä. Onneksi Lidlistä on saanut mm. ihanaa saksalaista suippokaalia.
{piip}: Puolassa kasvoi ulkoilureittien varsilla kuolettavan ihanaa sinistä vadelmaa. Söin niitä kuin hupsu loisia pelkäämättä. Toki Suomessa hilla on hieno marja. Ja koristekasvi aronian marja myös, sitä vain harva osaa syödä! Sitä on Venäjällä pidetty superruokana vuosikymmeniä ja ilmeisesti lääketieteessä tutkittukin.
{piip}: Paljon on metsissä aarteita mistä ei vielä tiedetä. Tai no vanha kansa tiesi muttei niitä höpötyksiä kuunneltu kun tuli hienot tieteet ja laitteet. Aronia on yksi huippumarja, mä juon sitä mehua. Sitten on tietenkin käävät ja tervat ja turpeet ja vaikka mitkä. Pakurikäävästä sentään jo vähän puhutaan. Suomen metsien rikkaus ei ole sellussa vaan kaikessa muussa mitä siellä kasvaa...
{piip}: Suomessa on liikaa väliportaita. Jonkin aikaa sitten oli juttua että tuottaja saa lihasta 1.4€/kg ja sama liha myydään sitten 10-20€/kg kaupassa. Olisi hyvä jos Suomessa olisi pikkukauppoja, johon tuottajat voisivat viedä tuotteitaan myyntiin. Taatusti olisi halvempaa.
{piip}: Joo pikkukaupat ja lähiruoka rules. Eli pitäis palata siihen mistä on tultu! Ruoka alkuperäistä, tuottajat pieniä, teollisuus pois välistä eli takaisin aikaan ennen kaupunkistumista. Mutta ovatko ihmiset valmiita siihen? Ei hypermarketteja vaan lihakauppa, vihanneskauppa jne..?
{piip}: Puola on varmasti kanssa ihan hieno maa ja siellä asuu ihania ihmisiä, ja varmasti hekin osaavat mansikoita kasvattaa, ja sama aurinko heillekin paistaa ja heidän mansikoilleen. Mutta siinä ollaan ihan oikeassa, että on tyhmää jättää omat mansikan käyttämättä ja roudata niitä niin kaukaa.
{piip}: Jäävätkö suomalaiset mansikat myymättä?
{piip}: Onkohan tässä nyt uutisointi takertunut lillukanvarsiin? Montako tonnia hillomarjaa tuodaan vuosittain hui Puolasta asti? Montako tonnia leipäviljaa? Suomalaisen rukiin laatuhan jää useimpina vuosina niin heikoksi, että suurin osa leipäviljasta tuodaan Keski-Euroopasta. Ja on tuotu jo keskiajalta lähtien, Veikseliä pitkin. Sillähän Torun ym. kaupungit vaurastuivat, pohjoisen viljakaupalla. Ja montako tonnia GM soijaa tuodaan amerikoista mm. sikojen rehuksi?
{piip}: Minun tietääkseni mansikantuottajat ovat liittoutuneet ympäri Euroopan niin, että tuoremansikan satokausi on saatu maksimoitua. Aluksi vidään espanjalaista mansikkaa koko Eurooppaan, kun sato kypsyy siellä ensin. Sitten painopiste siirtyy kohti pohjoista, ja lopulta kun muualla Euroopassa satokausi on jo ohi, viimeisenä kypsynyt suomalainen marja myydään sitten siellä Espanjassakin. Hieno homma, kaikki hyötyvät!
{piip}: /Natustelee hollantilaisia kirsikoita hän, jonka omat kirsikat on vasta raakileita./
{piip}: Kysymys lienee siitä, että viljelijät saavat paremman hinnan myymällä tuoremarjana mannereurooppalaisille kuin mitä teollisuus on valmis maksamaan hillomarjasta. Minusta tässä kaikkinensa kauppa käy juuri niinkuin kaupan pitää, kaikki saavat osansa.
{piip}: Viljelijä voisi saada paremman hinnan myymällä suoraan pikkukauppaan. Esim juuri tuo liha esimerkkinä (1.40€/kg). itse ostan luomutilalta suoraan hinnalla 5.10€/kg. Tuottaja saa siis minulle myydessään itse paremman hinnan (mikä hyvä). Mitä jos myisi kaupalle vaikkapa hieman halvemmalla suurempia määriä ja loppukäyttäjä ostaisi sitten vaikkapa tuolla 5.10€ kaupasta. Toimisi varmaan mansikoiden kanssa samoin?
{piip}: Eikö tuo mansikan kanssa juuri noin toimikin? Kotimaista marjaa myydään toreilla ja kojuissa lyhyellä ketjulla kaiken aikaa. Eihän se edes säily! - Kysymys oli nyt siitä, että viljelijä saa paremman hinnan myymällä osan sadosta tuoremarjana etelään kuin polkuhintaan teollisuudelle, joka ostakoon hillomarjansa halvalla puolalaisilta, jossa maassa taas niillä hinnoilla elääkin.
{piip}: No, ehkä olen saanut mansikkani suoraan tilalta paikallisasukkaan hinnalla kun torilla on ollut kalliinpaa. Mutta jos muille tori on halvempi kuin kauppa, niin sittenhän asia on jo nyt kunnossa :)
{piip}: Itse poimien tietysti, mutta eikö pääasia nyt ollut tuo teollisuuden hillomarjat, joiden ostamista Puolasta nyt kauhisteltiin?
{piip}: Valmiiksi poimittuja :)
{piip}: Olisiko Suomessa sitten väliporras se eniten rahastava osapuoli jos Puolasta kannattaa mansikat ostaa? Ökybonarit pitää saada kuljetusfirmassakin? Eli mansikat olisivat Suomessa suh edulliset (?) mutta niiden toimittaminen & jakelu kauppaan nostaa hintoja eniten? Vastaavasti ulkomailla jakelu ei yhtä kallista?
{piip}: Lähiruokakulttuuri on vakiintunut pienen piirin trendistä kovaa kasvavaksi alaksi. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sijoittaakin nyt lähi- ja luomuruoan sujuvampaan saatavuuteen. Uusi kauppaketju aloittaa toimintansa syksyllä.
{piip}: Teollisuus suostuu maksamaan raaka-aineista erittäin vähän. Kysymys lienee siitä, että eteläeurooppalaiset ovat valmiita maksamaan tuoremarjasta oman satokautensa ulkopuolella paljon enemmän kuin teollisuus hillomarjasta. En osaa nähdä mitään ihmeellistä tässä. Kuljetuskustannuksethan ovat minimaaliset. Kallista on se, jos käyt henkilöautolla kaupassa suhteutettuna liikkunutta ruokatonnia kohden. Ei se Suonenjokikaan kovin lähellä Turkua ole.
{piip}: Nyt tiedän: boikotoidaan MANSIKKAHILLOA! Siinä on sokeriakin niin hirveästi, että vaikka marjat olisivat kotimaisia, silti pahaa tekee!
______________________________
Statiineihin liitetty diabetesriski
lääkkeissä on aina riskinsä
farmasia luottaa ihmeisiinsä
statiineilla todettu sivuvaikutuksia
puhtaasta pulmusesta turha uneksia
löytyy siitä näyttöä
jos on isoa käyttöä
altistavat diabetekselle
tulimme murhemielelle
aika ikävä juttu
JAMA:ssa tutkittu
Runoni liittyy tähän uutiseen: Statiini-kolestrolilääkkeet liittyvät diabetesriskiin kun annos on suuri
Kommentit:
{piip}: Yksi rikka lisää rokkaan.
{Christer Sundqvist}: kiitos minä pokkaan
{piip}: Kokemuksesta muuten voin sanoa, että on muuten melkoisen hankala kääntää vanhemman ihmisen päätä näissä asioissa, edes niin, että KOKEILISI vaihtoehtoja. Varsinkin, kun syytä olisi. Tällä hetkellä käytössä semmoinen lääke-coctail, että oksat pois... kortisonia 40 mg/pva, statiinit, verenpainelääkkeet, mahalääkkeet... Mutta asenne kai se on... "No täytyyhän kahvin kanssa keksiä ja pullaa olla".... "Leipää ja perunaa meillä on syöty aina". Huoh.
{piip}: No just joo. Silläkös niitä kolesteroolilääkkeitä ihmisille syötetään niin paljon, että lääketehtaat rikastuu entisestään, kun sairastutetaan ihmiset niillä kolesteroolipillereillä diabetekseen ja taas menee insuliini hyvin kaupaksi.
{piip}: Tiedän myös näitä ihmisiä jotka mieluummin syö mitä haluaa kun sokerit yms.saa kuriin pillereillä. Mä intoilin että vhh:lla sain sokerit kuriin niin yks sanoi että onhan sitä pillerikin siihen vaivaan! Olin suu auki ja sanoin että ruokavaliolla asia hoituu. Mutta ei nää jaksa ajatella, kuulemma!
tiistaina, kesäkuuta 28, 2011
sunnuntai, kesäkuuta 26, 2011
Yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä
**
Kesäkuussa vuonna 2011 julkaistiin juuri sopivasti ennen uusimman kirjani käsikirjoituksen valmistumista selkeä ja kattava yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä.
Lähde: Adele H. Hite, Valerie Goldstein Berkowitz ja Keith Berkowitz. Low-Carbohydrate Diet Review : Shifting the Paradigm. Nutr Clin Pract 26: 300-308, 2011
Artikkeli oli kirjoitettu kliinistä työtä tekeville lääkäreille Yhdysvalloissa. Artikkelia laatiessaan kirjoittajat ilmoittivat ettei heillä ollut taloudellisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Voidaan sanoa, että tässä on mahdollisimman neutraali näkemys siitä mitä kliinistä työtä tekevän lääkärin pitäisi ymmärtää sellaisesta ruokavaliosta, jossa vähennetään hiilihydraatteja ja rasvan osuus korostuu. Heitä nyt pois kaikki tuntemasi ennakkoluulot rasvaista ja vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota kohtaan!
Kirjoitus raivaa toden teolla tilaa uudelle ajattelulle terveydenhoidossa! Yhteenvedossa selvitetään mitä hyötyä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on potilalle. Kirjoituksesta selviää mitä mahdollisia vaaroja tällaisesta ruokavaliosta on ja saamme tietää miten hyvin tällainen VHH -ruokavalio toimii verrattaessa vähärasvaiseen, suositeltuun normiruokavalioon.
Kirjoittajat perehdyttävät lukijan aluksi VHH:n alkutapahtumiin. Jo vuonna 1825 Jean Brillat-Savarin julkaisi lihavuuden hoito-ohjeensa (The Physiology of Taste ; Maun fysiologia), jossa hän rajasi pois potilaalta kaikki ne ruoka-aineet, jotka sisälsivät tärkkelystä ja jauhoja. Ylipainoiset potilaat laihtuivat ja tervehtyivät.
Näitä Brillat-Savarinin onnistuneita kokeiluja on sittemmin jatkettu eri tahoilla. Meidän päiviimme asti on säilynyt tapa VHH:ssa rajoittaa päivittäinen hiilihydraattien saanti 30-130 grammaan (alunperin ollut mahdollisesti noin 200-300 g päivässä) ja rasvansaantia lisätään. Tyypillisesti toteutetun vähärasvaisen ruokavalion mukaan lähdetään sen sijaan rajoittamaan rasvansaantia 10-15% (vähärasvainen ruokavalio). Molemmat keinot toimivat mikäli niitä jaksaa noudattaa.
Äskettäin on saavutettu lyhyt- ja pitkäaikaisissa tutkimuksissa näyttöä sen puolesta, että VHH toimii yhtä hyvin ja jopa paremmin kuin vähärasvainen, painonhallintaan, glukoosi- ja insuliinivasteeseen, sydän- ja verenkiertosairauksiin sekä epäterveellisestä aineenvaihdunnasta johtuviin terveysongelmiin (metabolinen oireyhtymä). Tässä on yksi keino lisää lihavuusepidemian ja kroonisten sairauksien hoitoon Yhdysvalloissa (ja muissakin maissa).
Jos kyseessä on hiilihydraattien aineenvaihdunnasta johtuva häiriö, on oikeastaan aika itsestäänselvää, että hiilihydraattia rajoittaneiden potilaiden joukosta löytyy niin paljon menestystarinoita. Artikkelin kirjoittajien mukaan VHH:n pitäisi olla ensisijaisten toimenpiteiden joukossa kun diabetesta ja metabolista oireyhtymää aletaan hoitaa. Amerikan diabetesliitto suosittelee jo nyt VHH:ta painonhallintaan korkeintaan vuoden ajaksi. Tieteelliseen tutkimusaineistoon nojaten tässä ajassa saavutetaan hyvä painonhallinta ja sydänterveyttä mittaavissa merkkiaineissa näkyy parannusta erityisesti veren triglyserideissä ja HDL-kolesterolissa. Lisäksi verensokeri pysyy paremmin hallinnassa.
Mitä tapahtuu toisen vuoden ensimmäisenä päivänä? Mitä pitäisi sanoa potilaalle, joka kokonaisen vuoden on noudattanut menestyksellä VHH:ta? Pitääkö hänen tämän jälkeen siirtyä noudattamaan uudestaan vähärasvaista ruokavaliota? Visainen kysymys! Amerikkalaisille (ja suomalaisille aivan erityisesti!) on laajoissa terveyskampanjoissa tehty selväksi, että rasvoissa on paljon vaaroja ja niitä pitää varoen syödä. Yhden vuoden voi kokeilla, mutta mitä jos haluaa kokeilla pitempään?
Kirjoittajat pitävät VHH:n jatkamista perusteltuna, sillä tilastojen mukaan amerikkalaiset ovat viimeisinä 30 vuotena lihonneet nimenomaan lisääntyneen hiilihydraatin saannin takia. Tämän seikan pitäisi riittää arvioimaan hiilihydraattirajoitusta erityisesti terveysnäkökulmasta.
Tutkija LaRosa ilmoitti jo vuonna 1980 lukuisten myöhempien tutkimusten vahvistamana, että jo hiilihydraattien rajoitus, lisäämättä rasvan ja proteiinin osuutta, voi toimia joillakin ihmisillä. Tosin yksilölliset vaihtelut ovat suuria ja monesti tarvitaan enemmän rasvaa energiaksi varsinkin jos hiilihydraattia rajoitetaan tuntuvasti.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus painonhallintaan
Vähähiilihydraattisen ruokavalion painonhallintaan ja kroonisiin sairaustiloihin kuuluvat biokemialliset ja fysiologiset vaikutukset tunnetaan hyvin. Kyse on ennen kaikkea haiman reaktiosta kun yleensä runsaaseen hiilihydraattialtistukseen vaikutetaan enemmän tai vähemmän rajoittavasti. Insuliinia vapautuu haimasta suoraan verrannollisesti siihen miten paljon glukoosia (verensokeria) on verivirrassa. Tiedetään myös, että insuliinilla on huomattavan suuri vaikutus rasvahappojen aineenvaihduntaan ja rasvan varastoitumiseen elimistössä. Insuliini lisää rasvahappojen synteesiä kiihdyttämällä erityisen aseetyli-koentsyymi A karboksylaasi -entsyymin muodostusta ja lisää lipoproteiini lipaasi -entsyymin kiihdyttämää triglyseridien synteesiä maksassa. Myös kolesterolia muodostuu lisää erään toisen entsyymin toimeliaisuuden kautta: hydroksimetyyliglutaryyli-koentsyymi A reduktaasi (kovin vaikea nimi tällekin entsyymille on annettu!). Rasvahappojen varastointi on suurempaa kuin niiden vapautuminen rasvakudoksessa olevista rasvasoluista, sillä insuliini estää erityisen hormoniherkän lipaasi -entsyymin lisääntymisen kautta sen, että rasvahappoja kulkeutuisi ulos rasvasoluista.
Kun hiilihydraatteja rajoitetaan, luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia painonhallinnassa, kuten esimerkiksi parantunut nälänhallinta ja vähäisempi rasvojen varastointi yllä kuvattujen biokemiallisten mekanismien muuttuessa. Tutkimuksissa on ilmennyt, että nämä painonhallintaan keskeisesti vaikuttavat toimenpiteet tehostuvat VHH:lla yhtä paljon ja jopa enemmän kuin muilla laihdutusruokavalioilla.
Tätä VHH:n merkitystä painonhallinnassa on aika paljon tutkittu. Vuonna 2009 Hession työryhmineen julkaisi koostetutkimuksensa (meta-analyysi) siitä miten VHH vaikuttaa painonhallintaan sekä sydän- ja verisuoniperäisiin sairauksiin. Tällaisia pitkäkestoisia (yli puoli vuotta kestäneitä) tutkimuksia oli vuosina 2002-2007 tehty 13 kpl. Tutkimuksissa oli kaiken kaikkiaan 1 222 osallistujaa. Kilot olivat puolessa vuodessa tippuneet tehokkaammin VHH-ryhmässä (keskimäärin -4,02 kg) verrattaessa vähärasvaisia virallisia ruokavaliosuosituksia noudattaneisiin. Vuoden kuluttua ero oli supistunut vähän yli kiloon VHH:n eduksi (-1,05 kg). Kuitenkin täytyy mainita, että laihdutuksen kesken jättäneitä löytyi paljon vähemmän VHH-ryhmästä. Terveydelle edullisia muutoksia (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit vähenivät ja verenpaine laski) saatiin VHH:ta noudattaneilla, mutta ei vähärasvaisia ruokavaliosuosituksia noudattaneilla. Toisessa tutkimuksessa vuonna 2007 Gardner työryhmineen arpoi umpimähkäisesti 311 ylipainoista ei-menopaussi-iässä olevaa naista noudattamaan vuoden ajan neljää hyvin suosittua laihdutusruokavaliota (Atkins, Zone, Virallinen ja Ornish). Paras laihdutustulos saatiin taas VHH-ryhmässä (Atkins). Vuoden aikana kiloja karisi keskimäärin 4,7 kg. Muilla dieeteillä saatiin vaatimattomampia tuloksia (1,6-2,6 kg). Parhaimmat terveysvaikutukset saavutettiin VHH-ryhmässä (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit ja verenpaine laskivat). Shai työrymineen antoi vuonna 2008 ilmestyneessä tutkimuksessa 322 umpimähkään valittua lievästi ylipainoista kokeilla kahden vuoden ajan jompaa kumpaa kolmesta eri ruokavaliosta. Oli tarjolla taas VHH:ta ja sen lisäksi paljon kehuttua Välimeren dieettiä ja virallistakin vähärasvaista ruokavaliota kokeiltiin myös. Taas voittajiksi kruunattiin VHH:ta noudattaneet (-4,7 kg), mutta Välimeren dieetillä päästiin lähelle (-4,4 kg) ja virallinen ruokavalio hävisi selvästi ((-2,9 kg). Kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdeluku parani (väheni) kaikissa ryhmissä, mutta VHH-ryhmässä kaikkein eniten.
Tyypillistä kaikille yllä mainituille painonhallintakokeille oli se, että VHH selvisi parhaiten niissä kaikissa, mutta mitä tärkeintä VHH voitiin toteuttaa ilman energiarajoitusta! Näin myös dieetissä pysyminen oli yleisempää VHH-ryhmissä kuin kalorirajoitukseen perustuvissa laihdutusruokavalio-ryhmissä. Vaikka VHH:ssa voitiin siis sallia rajoittamaton energiansaanti, sillä kuitenkin laihtui paremmin kuin muilla tutkituilla ruokavalioilla. Ihmisen aineenvaihdunnan monimutkaisuus tulee näissä tutkimuksissa ilmi. Ei ole siis kyse pelkästä energianrajoituksesta kun yritämme laihtua. Selkeimmin tämä tuli ilmi laihdutuskokeissa, joissa energiansaanti (kilokalorit) pidettiin vakiona . Tällaisissa koeasetelmissa VHH oli ylivoimaisesti paras. Tämä voisi viitata siihen, että paljon rasvaa sisältävällä mutta hiilihydraatteja rajoittavalla VHH:lla saavutettiin joitakin sellaisia aineenvaihdunnallisia etuja, joita ei muilla ruokavalioilla saatu aikaiseksi. Kyseessä voi olla lisääntynyt energiahävikki lisääntyneen lämmönmuodostuksen myötä (termogeneesi)) ja/tai omaehtoisen liikuntainnon viriäminen. Ei sovi myöskään vähätellä tutkijoiden yhteistä havaintoa, että VHH:lla saavutettiin usein välitön energiarajoitus siitä syystä, että laihduttajat kokivat olonsa kylläisemmäksi kuin muilla laihdutusruokavalioilla. Yleisesti tiedossa on nimittäin, että proteiini ja rasva yhdistetään parempaan nälänhallintaan. Runsailla hiilihydraateilla ei voida saavuttaa yhtä hyvää kylläisyyttä ja nälänhallintaa.
Ajankohtaisia rasvatutkimuksia
Potilaan saadessa terveystiedon valtavirtaa edustavalta ”sydänystävälliset” ohjeet vähentää rasvansaantiaan, se tapahtuu poikkeuksetta vaihtamalla rasva hiilihydraattiin. Seurauksena on lisääntynyt veren triglyseridipitoisuus ja samanaikainen HDL-kolesterolin lasku. Potilaan rajoittaessa hiilihydraattien saantia hänelle käy niin, että veren triglyseridipitoisuus lähtee laskuun, HDL-kolesteroli nousee ja muut veren rasvaprofiilia tervehdyttävät tekijät parantuvat. Tämä koskee tutkimuksia, joissa ei saavutettu edes painonpudotusta.
Esimerkiksi vuonna 2009 Jeff Volekin työryhmä vertaili kahden energiarajoitteisen ruokavalion vaikutusta veren vakaviin rasvahäiriöihin (aterogeeninen dyslipidemia). Käytetyt ruokavaliot olivat VHH (12% hiilihydraattia) ja runsashiilihydraattinen (56%), virallinen ruokavalio. Jo kolmen kuukauden kuluttua VHH:lla olleet potilaat olivat saanet paremmat veren rasva-arvot: triglyseridit olivat laskeneet 51%, HDL-kolesteroli oli noussut 13% ja kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde oli parantunut 14% prosenttia. Muiltakin osin VHH:lla olleet saivat paremman sydänterveyden esimerkiksi siten, että pienipartikkelinen LDL (erityisen altis tarttumaan verisuoniin) vähentyi. Lisäksi kolminkertaistunut tyydytetyn rasvan saanti VHH-ryhmässä ei näkynyt kielteisellä tavalla verinäytteessä, eli tyydyttynyttä rasvaa oli vähemmän verenkierrossa ja kolesteroliarvot paranivat kauttaaltaan. On siis erittäin vähän aihetta kuunnella varoituksia siitä, että ”rasva tukkisi suonet”. Myös Yancyn työryhmä sai vuonna 2004 ihan samanlaiset tulokset satunnaistetussa 120 lihavaa potilasta käsittäneessä tutkimuksessa. Siinä tutkimuksessa VHH-ryhmä sai syödä niin paljon ruokaa kuin teki mieli, mutta laihdutustuloksen saavuttamiseksi runsashiilihydraattisen ryhmän piti rajoittaa energiansaantiaan. Veriarvot olivat parempia VHH-ryhmässä kuin runsashiilihydraattisessa ryhmässä ja 76% VHH-ryhmästä jatkoi puoli vuotta kestäneen tutkimuksen loppuun asti. Sen sijaan vain 57% runsashiilihydraattisesta ryhmästä jaksoi pinnistellä loppuun asti.
Vuonna 2004 Sharmanin työryhmä julkaisi oman mielenkiintoisen veren rasvatutkimuksensa. Siinä vertailtiin kahta energiarajoitteista dieettiä (VHH ja vähärasvainen) 15 ylipainoseen mieheen. Kuusi viikkoa heidän piti olla ensin toisella dieetillä ja sitten heidän piti vaihtaa siihen toiseen vaihtoehtoon. Dieetin vaihto suuntaan tai toiseen ei vaikuttanut kokonaiskolesteroliin ja HDL-kolesteroli pysyi samana. VHH-dieetti kuitenkin alensi huomattavast (-44%) veren triglyseridejä, mutta vähärasvainen ei muuttanut tätä arvoa laisinkaan. Vähärasvainen dieetti alensi hieman (-18%) LDL-kolesterolia, mutta vain VHH-dieetti johti aterogeenisten pienten LDL-partikkelien vähentymiseen. Sen sijaan isokokoisten LDL-partikkelien määrällä oli taipumusta nousta VHH-dieetillä. Isokokoisia LDL-partikkeleita ei pidetä yhtä vaarallisina verisuonille ja sydämelle kuin pienempikokoisia LDL-partikkeleita. Viime vuosina rasvatutkijoiden näkökannoissa on vakiintumassa käsitys nimenomaan pienikokoisten (ns. B-mallin ilmimuoto LDL:stä) partikkeleiden sydänterveyttä nakertavasta vaikutuksesta.
Vaikutukset verensokeriin ja insuliiniin
Biokemian perusteissa ja kliinisessä hoitotyössä on näytetty toteen käsitys siitä, että runsashiilihydraattinen ruokavalio kohottaa verensokeria ja VHH-ruokavalio laskee verensokeria. Myös insuliinin suhteen näillä ruokavalioilla saavutetaan erilaisia tuloksia. Runsashiilihydraattinen normiruokavalio nostaa ja vuoroin laskee insuliinia kun taas VHH pitää insuliinin tuotannon tasaisena. Tämä on looginen lähtökohta kohonnutta verensokeria ja insuliinia käsittelevälle keskustelulle diabeetikolla. Käytännön tasolla nähdään verensokerissa parannusta jo silloin kun potilaan paino alenee, mutta on toistaiseksi tuntematonta millä mekanismilla runsashiilihydraattinen ruokavalio tämän verensokerin laskun saa aikaiseksi. Todennäköisesti verensokerin lasku normaaliksi vaatii aina hiilihydraattien rajoituksen jossakin muodossa. Pelkkä painonpudotus ei riitä. Diabeetikolle VHH tarjoaa parantuneet verensokeriarvot ilman painonpudotusta.
Erityisesti tyypin 2 diabeetikoille on VHH:ta testattu runsaanlaisesti. Vuonna 2008 Westmanin työryhmä havaitsi suuria muutoksia parempaan suuntaan pitkäaikaisen sokerin veriarvoissa (HbA1c), paino putosi ja HDL-kolesteroli koheni kun lihavat tyypin 2 diabeetikot saivat olla VHH:lla. Diabeteslääkkeistä pystyi luopumaan 95,2% VHH-ryhmässä. Myös Yancyn työryhmä näki selkeitä parannuksia pitkässä sokerissa VHH:n jälkeen. Gannon ja Nuttall suosittelivat potilailleen vuorotellen yhtä paljon energiaa sisältävää, mutta joko vähän (VHH) tai paljon hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota. Taas sekä lyhyt- että pitkäsokeri paranivat huomattavan paljon VHH-ryhmässä. Myös insuliinitasot laskivat VHH-ryhmässä.
Aina ei koeasetelmissa käy onnekkaasti. Se saatiin kokea ns. ACCORD -koesarjassa. Se oli pakko keskeyttää, sillä potilaita kuoli epäilyttävän paljon koesarjan aikana! Siinä verensokeria laskettiin hyvin voimakkailla lääkkeillä. Yhä useampi lääkäri on nykyään valmis toteuttamaan verensokerin laskun ilman vahvaa lääkitystä ja ohjaavat potilaitaan VHH:n tielle, jolla siis myös saavutetaan haluttu verensokerin tervehdyttävä pudotus, mutta ilman vaaraa kuolemasta.
Verenpaineen hoito VHH:lla
Lihavuus nostaa verenpainetta. Tämä johtuu siitä, että veri ei pääse virtamaan yhtä esteettömästi verisuonissa kun se joutuu kulkemaan ylimääräisten rasvakerrosten läpi. Korkeana pysyttelevä insuliini ja sitä usein seuraava insuliiniresistenssi entisestään kiihdyttää verenpaineen nousua monimutkaisen mekanismin avulla, johon kuuluu natriumin paikallinen lisääntyminen, verisuonissa olevien lihasten lisääntynyt kasvu, sympaattisen hermojärjestelmän aktivointi ja vähentynyt typpioksidin tuotto verisuonessa. Usein jo muutaman kilon painonpudotus näkyy verenpaineen kohentumisena, mutta kiehtovia uusia tutkimuksia on tullut julki missä VHH vaikuttaa suoraan verisuoneen eikä tarvita varsinaista painonpudotustakaan (vaikka se onkin ylipainoiselle suotavaa).
Yancyn tutkimusryhmä havaitsi VHH-ryhmässä huomattavaa verenpaineen laskua vaikka mitään eroa ei painonpudotuksessa ollut erääsen toisella menetelmällä laihduttavaan ryhmään. Frischin työryhmässä havaittiin sama asia. Vähärasvainen ruokavalio ei juurikaan parantanut verenpainetta, mutta VHH-ryhmässä tapahtui heikosta painonpudotustuloksesta huolimatta huomattavaa verenpaineen laskua. Koe kesti yhden vuoden. Tutkijoilla oli vahva epäilys, että VHH vaikutti nimenomaan verenpainetta parantavalla tavalla ilman, että painonpudotus olisi ollut tarpeen.
Muita terveyttä kohentavia vaikutuksia VHH:n avulla
Kun hiilihydraatteja rajoitetaan luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä useita terveysvaikutuksia. On tullut havaintoja hyvin monesta sairaudesta, joka pysyy oireettomana VHH:n aloittamisen jälkeen. Muutamia esimerkkejä: munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), raskausajan diabetes, monet syövät, närästys, skitsofrenia, ei-alkoholiperäinen rasvamaksa, epilepsia ja silmänpohjan rappeumatauti.
Voiko VHH:ta suositella koko loppuelämäksi?
On näyttöä sen puolesta, että VHH on terapeuttista hoitoa, jonka hoitovaikutus jatkuu paljon senkin jälkeen kun hoito on johtanut potilaan tervehtymiseen. Tästä VHH:sta on mahdollista kehittää koko elämän kestävä elämäntapa. Jo nyt on käytettävissä tutkittua tietoa useita vuosia kestäneestä VHH:n kokeilusta painonhallintaan, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Tulee aina olemaan erilaisia hoitokäytäntöjä tarjolla suurelle yleisölle, mutta VHH on näiden hoito-ohjeiden joukossa ihan varteenotettava vaihtoehto. Ilmeisesti VHH ylläpitää terveyttä paremmin kuin mihin virallisella runsashiilihydraattisella ja vähärasvaisella ravitsemussuosituksella päädytään.
Yksi ruokavalio ei sovi kaikille
Perinnöllisistä syistä ja erilaisesta aineenvaihdunnasta johtuen voidaan olettaa, että jotkut ihmiset valikoituvat ennakkoon epäedullisille terveysvaikutuksille noudattaessaan uskollisesti vähärasvaista ja runsashiilihydraattista ruokavaliota. Saattaa olla, että VHH voi tuoda näille avun, taikka sitten ei. On mahdotonta sanoa etukäteen. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, että virallinen vähärasvainen ruokavalio saattaa laskea LDL-kolesterolia, se voi johtaa toisaalta aterogeenisemmän pienipartikkelisen LDL-kolesterolin lisääntymiseen. Tämä vaara näyttäisi tutkimusten valossa perityvältä oiminaisuudelta. On siis kaikin tavoin oltava varovaisempi rasvojen rajoituksessa. Siinä saatetaan tehdä enemmän vahinkoa kuin hyötyä kun siirrytään rasvaisemmasta ruoasta käyttämään runsaammin hiilihydratteja. Erityisesti ne henkilöt joilla on taipumusta ruokavalion synnyttämään veren rasvahäiriöön (dyslipidemia), joilla on korkeat veren insuliinitasot paastotilassa ja joilla on vaikeuksia hallita painoaa, hyötyvät todennäköisesti VHH:sta. Tällä tavalla on mahdollista saada paino hallintaan, veren triglyseridi arvot alemmiksi, HDL-kolesteroliin kohennusta, häiriintynyt glukoosin aineenvaihdunta kuriin, verenpaine voi normalisoitua ja lisäksi hyvin suuri määrä aineenvaihdunnallisia sairauksia voidaan pitää aisoissa. Insuliiniresistenssiä pidetään yhteisenä nimittäjänä monissa sairaustiloissa. Tähän voidaan vaikuttaa VHH:lla ja se on näin ollen looginen hoitomuoto tässä tilanteessa.
Ruokahalu ja kylläisyys
On ruokia joilla voidaan kiihdyttää ruokahalua ja sitten on ruokia, joilla saavutetaan parempi kylläisyys. Näiden ruokaan kohdistuviin tekijöihin on paneuduttava silloin kun halutaan onnistua painonpudotustavoitteessa. Tutkittaessa VHH-ruokavalion valinneita havaitaan, että ruokailija saavuttaa herkemmin kylläisyyden ja saattaa rajoittaa energiansaantia siitä syystä. Hän ei enää jaksa ruokailla niin suuria annoksia kuin ennen ja joskus selitykseksi tarjottu kyllästyminen esim. liharuokiin, ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Ennemminkin on kyse siitä, että tietty (hiilihydraattipitoinen) ruoka kiihdyttää ruokahalua ja nähdään tiiviinä osana henkilön ruokamaisemaa.
On hyvin tunnettua, että proteiini pitää näläntunteen poissa pitkään. Harvemmin hiilihydraattien rajoitus kuitenkaan merkitsee automaattisesti suurempaa proteiininsaantia. Hiilihydraattien rajoittamisessa voi olla jotain vielä toistaiseksi tuntemattomia vatsan ja suoliston signaaleja, jotka ohjaavat nälänhallintaa. Käytännössä tämä näkyy niin, että kananmunien varaan rakennettu aamiainen (22% hiilihydraatteja) pitää nälän kauemmin loitolla kuin leipien varaan rakennettu aamiainen (72% hiilihydraatteja). Kananmunia aamiaiseksi syöneet vähensivät vuorokautista energiansaantiaan ja heillä ei niin nopeasti tullut uudellen nälkä kuin leipää aamiaisella syöneet. Kuusi viikkoa kestäneessä interventiotutkimuksessa ylipainoiset naiset vähensivät omaehtoisesti energiansaantiaan kun olivat VHH:lla vaikka heitä kehotettiin syömään kuten ennenkin. He eivät myöskään raportoineet kokeneensa näläntunnetta vähentyneestä energiansaannista huolimatta. Energiansaannin tarkkailu on paljon helpompaa silloin kun ei jatkuvasti ole nälkä! Näin voidaan saavuttaa pitkällä tähtäimellä hyviä tuloksia painonhallinnassa ja terveydessä.
Mikä estää potilaita kokeilemasta VHH:ta?
Adele Hiten yhteenveto VHH:sta kliinistä työtä tekeville lääkäreille, päättyy pohdintaan VHH:n käytön esteistä. Lääkärin pitäisi tutkia kaikki mahdollisuudet auttaa potilastaan ja ylipainon hoidossa on syytä ottaa käyttöön kaikki menetelmät. Lääkärille tekisi hyvää heittää akateemiset oppaat ja tutkimukset hetkeksi syrjään ja nojata maalaisjärkeen, perusfysiologiaan ja (mitä tärkeintä!) ottaa huomioon potilas kokonaisuutena! Potilas on saattanut tehdä ihan oikeita havaintoja noudattaessaan VHH:ta. Havaintoja tehdessään lääkärin pitää muistaa, että potilas saattaa olla paremmin vihkiytynyt sairautensa ja ruokavalionsa eri muotoihin ja esimerkiksi oppinut luottamaan verensokerimittariinsa aivan erityisellä tavalla VHH -kokeilunsa myötä. Hän näkee mittarista mitkä ruoat heilauttavat mittarin lukemia ylöspäin (hiilihydraatit) ja mitä ruokia nauttimalla hän saa verensokerin pysymään tasaisempana (rasvat).
On vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, että jokin yksinkertainen asia on kestänyt kulkea epätavallisen kauan kansanviisaudesta lääketieteen pariin. Semmelweis sai pitkään puhua käsienpesun tärkeydestä synnytysosastoilla. Vaikka amerikkalaiset (ja suomalaiset) ovat muuttaneet ruokatottumuksiaan ”terveellisempään” suuntaan vähentäen rasvan saantiaan ja lisäten hiilihydraattien saantiaan, yhä paheneva lihavuusepidemia ja diabetestapausten jatkuva lisääntyminen puhuu sen puolesta, että jokin asia ei nyt mene oikein. On aika ottaa kaikki keinot käyttöön ja ihmedieeteiksi kutsutuille VHH-ratkaisuille on annettava niille kuuluva arvo.
Kliiniset myytit
On kerta kaikkiaan lopetettava huoli VHH:n kielteisistä vaikutuksista munuaisten toimintaan. Tämä huoli on perusteeton, sillä VHH ei todellakaan ole olomuodoltaan korkeaproteiininen ruokavalio vaan hiilihydraattien jättämä aukko paikataan ensisijaisesti hyvälaatuisilla ravintorasvoilla. VHH:n käyttäjillä on mitattu hyvin vaihtelevia ruokavalion proteiinitasoja (10-35%). Vain kaikkein jääräpäisimmät voivat pitää tällaista ruokavaliota runsasproteiinisena ja mitä silläkään olisi väliä, sillä ei ole näyttöä, että runsaastikaan proteiinia sisältävä ruokavalio rasittaisi terveitä munuaisia. Sitä vastoin VHH:n avulla saavutettu alhaisempi verenpaine saattaa kylläkin helpottaa munuaisten työtä.
Myyttinä voidaan myös pitää sitä seikkaa, että VHH:lla ei saa riittävästi kuituja. Amerikkalaiset (ja suomalaiset) saavat pääosan ravintokuiduistaan perunasta ja jauhoista. Nämä ovat tärkkelyspitoisia ruoka-aineita, joissa on hyvin vähän ravintoaineita. Tutkimuksen tekijät saivat aktiivisilta VHH:ta noudattavilta ryhmittymiltä suoraa tietoa VHH-ruokavalion vaikutuksista ruoan laatuun. Osoittautui, että VHH paransi oleellisesti ruoan ravintopitoisuutta ja ravintokuitujen osuus saatiin täyteen helposti maanpäällisiä vihreitä kasviksia runsaasti nauttien (tyypillinen piirre VHH-ruokavaliossa). On tietenkin paljon terveellisempää syödä perunoiden ja jauhojen tilalla runsaasti vihanneksia!
Pitkään elänyt myytti on myös tyydytetyn rasvan väitetty epäterveellinen rooli VHH-ruokavaliossa. Ruokavaliota pitää katsoa kokonaisuutena ja runsaiden hiilihydraattiannosten vaihtuessa vaikkapa tyydytettyyn rasvaan, saadaan usein nähdä terveysvaikutuksia. Hiilihydraattien roolin vähentyessä, elimistö siirtyy käyttämään omia rasvavarastojaan niiden lisääntyneen varastoinnin sijaan. Äskettäin ilmestyneissä meta-analyyseissä ja epidemiologisissa (väestötason) tutkimuksissa on havaittu, että hiilihydraattien vaihto tyydytettyyn rasvaan on pikemminkin tervehdyttävä kuin epäterveelliseen suuntaan vievä muutos ravitsemuksessa. Lisäksi on ollut mahdotonta osoittaa yhtäkään luotettavaa tutkimustulosta, joka kytkisi tyydytetyn rasvan sydäntapahtumiin negatiivisessa merkityksessä. Lisää tähän soppaan sitten se ilmeinen terveyshyöty mikä saadaan hiilihydraattien vähennyksessä pitkäaikaiselle sokerille (HbA1c). Korkea verensokeri jos mikään altistaa pahasti sydänsairauksiin.
Vaikka on ilmeisesti hyvin monta potilasryhmää, jotka hyötyvät VHH-ruokavaliosta, on ihan lopuksi varoitettava joistakin sairauksista, joiden yhteyteen ei voida luotettavasti suositella VHH-ruokavaliota: tyypin 1 diabetes, kilpirauhassairaudet, perinnölliset aineenvaihduntasairaudet, lapsuudessa koettu ketoasidoosi, kortikosteroidihormonien häiriöt, kasvuhormonin häiriöt, hyvin iäkkäät henkilöt (eivät kaikki!), alkoholistit ja paljon aspiriinia käyttävät. Nämä sairaustilat voivat olla esteenä VHH:lle, mutta edelleenkin VHH voi olla parempi vaihtoehto kuin virallinen voimassa oleva ravitsemussuositus jos sairaustiloihin liittyy insuliinin toimintahäiriö, korkea veren triglyseridi ja verensokeri. Silloin ainoa terveyttä edistävä vaihtoehto on hiilihydraattieja rajoittava ruokavalio.
Johtopäätös
Havaitut muutokset elimistön aineenvaihdunnassa noudatettaessa VHH-ruokavaliota, ovat osaltaan muuttamassa nykyistä tieteellistä ajatuksenkulkua (paradigmaa). Kun vaihdamme ravinnon makroravintoaineiden suhteet, vaihtuu myös elimistömme aineenvaihdunta. Tämä VHH-ruokavalio näyttäisi vievän ruokavaliota loppujen lopuksi terveellisempään suuntaan monin tavoin. Enemmän ravintokuituja, ravinnerikkaampaa ruokaa, ei niin suuria heilahteluja verensokerissa ja insuliinissa, parempi sydänterveys ja helpommin toteutuva painonhallinta. Siinä syitä miksi VHH voi olla järkevä ratkaisu pyrittäessä saavuttamaan ja ylläpitämään terveys.
Kesäkuussa vuonna 2011 julkaistiin juuri sopivasti ennen uusimman kirjani käsikirjoituksen valmistumista selkeä ja kattava yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä.
Lähde: Adele H. Hite, Valerie Goldstein Berkowitz ja Keith Berkowitz. Low-Carbohydrate Diet Review : Shifting the Paradigm. Nutr Clin Pract 26: 300-308, 2011
Artikkeli oli kirjoitettu kliinistä työtä tekeville lääkäreille Yhdysvalloissa. Artikkelia laatiessaan kirjoittajat ilmoittivat ettei heillä ollut taloudellisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Voidaan sanoa, että tässä on mahdollisimman neutraali näkemys siitä mitä kliinistä työtä tekevän lääkärin pitäisi ymmärtää sellaisesta ruokavaliosta, jossa vähennetään hiilihydraatteja ja rasvan osuus korostuu. Heitä nyt pois kaikki tuntemasi ennakkoluulot rasvaista ja vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota kohtaan!
Kirjoitus raivaa toden teolla tilaa uudelle ajattelulle terveydenhoidossa! Yhteenvedossa selvitetään mitä hyötyä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on potilalle. Kirjoituksesta selviää mitä mahdollisia vaaroja tällaisesta ruokavaliosta on ja saamme tietää miten hyvin tällainen VHH -ruokavalio toimii verrattaessa vähärasvaiseen, suositeltuun normiruokavalioon.
Kirjoittajat perehdyttävät lukijan aluksi VHH:n alkutapahtumiin. Jo vuonna 1825 Jean Brillat-Savarin julkaisi lihavuuden hoito-ohjeensa (The Physiology of Taste ; Maun fysiologia), jossa hän rajasi pois potilaalta kaikki ne ruoka-aineet, jotka sisälsivät tärkkelystä ja jauhoja. Ylipainoiset potilaat laihtuivat ja tervehtyivät.
Näitä Brillat-Savarinin onnistuneita kokeiluja on sittemmin jatkettu eri tahoilla. Meidän päiviimme asti on säilynyt tapa VHH:ssa rajoittaa päivittäinen hiilihydraattien saanti 30-130 grammaan (alunperin ollut mahdollisesti noin 200-300 g päivässä) ja rasvansaantia lisätään. Tyypillisesti toteutetun vähärasvaisen ruokavalion mukaan lähdetään sen sijaan rajoittamaan rasvansaantia 10-15% (vähärasvainen ruokavalio). Molemmat keinot toimivat mikäli niitä jaksaa noudattaa.
Äskettäin on saavutettu lyhyt- ja pitkäaikaisissa tutkimuksissa näyttöä sen puolesta, että VHH toimii yhtä hyvin ja jopa paremmin kuin vähärasvainen, painonhallintaan, glukoosi- ja insuliinivasteeseen, sydän- ja verenkiertosairauksiin sekä epäterveellisestä aineenvaihdunnasta johtuviin terveysongelmiin (metabolinen oireyhtymä). Tässä on yksi keino lisää lihavuusepidemian ja kroonisten sairauksien hoitoon Yhdysvalloissa (ja muissakin maissa).
Jos kyseessä on hiilihydraattien aineenvaihdunnasta johtuva häiriö, on oikeastaan aika itsestäänselvää, että hiilihydraattia rajoittaneiden potilaiden joukosta löytyy niin paljon menestystarinoita. Artikkelin kirjoittajien mukaan VHH:n pitäisi olla ensisijaisten toimenpiteiden joukossa kun diabetesta ja metabolista oireyhtymää aletaan hoitaa. Amerikan diabetesliitto suosittelee jo nyt VHH:ta painonhallintaan korkeintaan vuoden ajaksi. Tieteelliseen tutkimusaineistoon nojaten tässä ajassa saavutetaan hyvä painonhallinta ja sydänterveyttä mittaavissa merkkiaineissa näkyy parannusta erityisesti veren triglyserideissä ja HDL-kolesterolissa. Lisäksi verensokeri pysyy paremmin hallinnassa.
Mitä tapahtuu toisen vuoden ensimmäisenä päivänä? Mitä pitäisi sanoa potilaalle, joka kokonaisen vuoden on noudattanut menestyksellä VHH:ta? Pitääkö hänen tämän jälkeen siirtyä noudattamaan uudestaan vähärasvaista ruokavaliota? Visainen kysymys! Amerikkalaisille (ja suomalaisille aivan erityisesti!) on laajoissa terveyskampanjoissa tehty selväksi, että rasvoissa on paljon vaaroja ja niitä pitää varoen syödä. Yhden vuoden voi kokeilla, mutta mitä jos haluaa kokeilla pitempään?
Kirjoittajat pitävät VHH:n jatkamista perusteltuna, sillä tilastojen mukaan amerikkalaiset ovat viimeisinä 30 vuotena lihonneet nimenomaan lisääntyneen hiilihydraatin saannin takia. Tämän seikan pitäisi riittää arvioimaan hiilihydraattirajoitusta erityisesti terveysnäkökulmasta.
Tutkija LaRosa ilmoitti jo vuonna 1980 lukuisten myöhempien tutkimusten vahvistamana, että jo hiilihydraattien rajoitus, lisäämättä rasvan ja proteiinin osuutta, voi toimia joillakin ihmisillä. Tosin yksilölliset vaihtelut ovat suuria ja monesti tarvitaan enemmän rasvaa energiaksi varsinkin jos hiilihydraattia rajoitetaan tuntuvasti.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus painonhallintaan
Vähähiilihydraattisen ruokavalion painonhallintaan ja kroonisiin sairaustiloihin kuuluvat biokemialliset ja fysiologiset vaikutukset tunnetaan hyvin. Kyse on ennen kaikkea haiman reaktiosta kun yleensä runsaaseen hiilihydraattialtistukseen vaikutetaan enemmän tai vähemmän rajoittavasti. Insuliinia vapautuu haimasta suoraan verrannollisesti siihen miten paljon glukoosia (verensokeria) on verivirrassa. Tiedetään myös, että insuliinilla on huomattavan suuri vaikutus rasvahappojen aineenvaihduntaan ja rasvan varastoitumiseen elimistössä. Insuliini lisää rasvahappojen synteesiä kiihdyttämällä erityisen aseetyli-koentsyymi A karboksylaasi -entsyymin muodostusta ja lisää lipoproteiini lipaasi -entsyymin kiihdyttämää triglyseridien synteesiä maksassa. Myös kolesterolia muodostuu lisää erään toisen entsyymin toimeliaisuuden kautta: hydroksimetyyliglutaryyli-koentsyymi A reduktaasi (kovin vaikea nimi tällekin entsyymille on annettu!). Rasvahappojen varastointi on suurempaa kuin niiden vapautuminen rasvakudoksessa olevista rasvasoluista, sillä insuliini estää erityisen hormoniherkän lipaasi -entsyymin lisääntymisen kautta sen, että rasvahappoja kulkeutuisi ulos rasvasoluista.
Kun hiilihydraatteja rajoitetaan, luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia painonhallinnassa, kuten esimerkiksi parantunut nälänhallinta ja vähäisempi rasvojen varastointi yllä kuvattujen biokemiallisten mekanismien muuttuessa. Tutkimuksissa on ilmennyt, että nämä painonhallintaan keskeisesti vaikuttavat toimenpiteet tehostuvat VHH:lla yhtä paljon ja jopa enemmän kuin muilla laihdutusruokavalioilla.
Tätä VHH:n merkitystä painonhallinnassa on aika paljon tutkittu. Vuonna 2009 Hession työryhmineen julkaisi koostetutkimuksensa (meta-analyysi) siitä miten VHH vaikuttaa painonhallintaan sekä sydän- ja verisuoniperäisiin sairauksiin. Tällaisia pitkäkestoisia (yli puoli vuotta kestäneitä) tutkimuksia oli vuosina 2002-2007 tehty 13 kpl. Tutkimuksissa oli kaiken kaikkiaan 1 222 osallistujaa. Kilot olivat puolessa vuodessa tippuneet tehokkaammin VHH-ryhmässä (keskimäärin -4,02 kg) verrattaessa vähärasvaisia virallisia ruokavaliosuosituksia noudattaneisiin. Vuoden kuluttua ero oli supistunut vähän yli kiloon VHH:n eduksi (-1,05 kg). Kuitenkin täytyy mainita, että laihdutuksen kesken jättäneitä löytyi paljon vähemmän VHH-ryhmästä. Terveydelle edullisia muutoksia (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit vähenivät ja verenpaine laski) saatiin VHH:ta noudattaneilla, mutta ei vähärasvaisia ruokavaliosuosituksia noudattaneilla. Toisessa tutkimuksessa vuonna 2007 Gardner työryhmineen arpoi umpimähkäisesti 311 ylipainoista ei-menopaussi-iässä olevaa naista noudattamaan vuoden ajan neljää hyvin suosittua laihdutusruokavaliota (Atkins, Zone, Virallinen ja Ornish). Paras laihdutustulos saatiin taas VHH-ryhmässä (Atkins). Vuoden aikana kiloja karisi keskimäärin 4,7 kg. Muilla dieeteillä saatiin vaatimattomampia tuloksia (1,6-2,6 kg). Parhaimmat terveysvaikutukset saavutettiin VHH-ryhmässä (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit ja verenpaine laskivat). Shai työrymineen antoi vuonna 2008 ilmestyneessä tutkimuksessa 322 umpimähkään valittua lievästi ylipainoista kokeilla kahden vuoden ajan jompaa kumpaa kolmesta eri ruokavaliosta. Oli tarjolla taas VHH:ta ja sen lisäksi paljon kehuttua Välimeren dieettiä ja virallistakin vähärasvaista ruokavaliota kokeiltiin myös. Taas voittajiksi kruunattiin VHH:ta noudattaneet (-4,7 kg), mutta Välimeren dieetillä päästiin lähelle (-4,4 kg) ja virallinen ruokavalio hävisi selvästi ((-2,9 kg). Kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdeluku parani (väheni) kaikissa ryhmissä, mutta VHH-ryhmässä kaikkein eniten.
Tyypillistä kaikille yllä mainituille painonhallintakokeille oli se, että VHH selvisi parhaiten niissä kaikissa, mutta mitä tärkeintä VHH voitiin toteuttaa ilman energiarajoitusta! Näin myös dieetissä pysyminen oli yleisempää VHH-ryhmissä kuin kalorirajoitukseen perustuvissa laihdutusruokavalio-ryhmissä. Vaikka VHH:ssa voitiin siis sallia rajoittamaton energiansaanti, sillä kuitenkin laihtui paremmin kuin muilla tutkituilla ruokavalioilla. Ihmisen aineenvaihdunnan monimutkaisuus tulee näissä tutkimuksissa ilmi. Ei ole siis kyse pelkästä energianrajoituksesta kun yritämme laihtua. Selkeimmin tämä tuli ilmi laihdutuskokeissa, joissa energiansaanti (kilokalorit) pidettiin vakiona . Tällaisissa koeasetelmissa VHH oli ylivoimaisesti paras. Tämä voisi viitata siihen, että paljon rasvaa sisältävällä mutta hiilihydraatteja rajoittavalla VHH:lla saavutettiin joitakin sellaisia aineenvaihdunnallisia etuja, joita ei muilla ruokavalioilla saatu aikaiseksi. Kyseessä voi olla lisääntynyt energiahävikki lisääntyneen lämmönmuodostuksen myötä (termogeneesi)) ja/tai omaehtoisen liikuntainnon viriäminen. Ei sovi myöskään vähätellä tutkijoiden yhteistä havaintoa, että VHH:lla saavutettiin usein välitön energiarajoitus siitä syystä, että laihduttajat kokivat olonsa kylläisemmäksi kuin muilla laihdutusruokavalioilla. Yleisesti tiedossa on nimittäin, että proteiini ja rasva yhdistetään parempaan nälänhallintaan. Runsailla hiilihydraateilla ei voida saavuttaa yhtä hyvää kylläisyyttä ja nälänhallintaa.
Ajankohtaisia rasvatutkimuksia
Potilaan saadessa terveystiedon valtavirtaa edustavalta ”sydänystävälliset” ohjeet vähentää rasvansaantiaan, se tapahtuu poikkeuksetta vaihtamalla rasva hiilihydraattiin. Seurauksena on lisääntynyt veren triglyseridipitoisuus ja samanaikainen HDL-kolesterolin lasku. Potilaan rajoittaessa hiilihydraattien saantia hänelle käy niin, että veren triglyseridipitoisuus lähtee laskuun, HDL-kolesteroli nousee ja muut veren rasvaprofiilia tervehdyttävät tekijät parantuvat. Tämä koskee tutkimuksia, joissa ei saavutettu edes painonpudotusta.
Esimerkiksi vuonna 2009 Jeff Volekin työryhmä vertaili kahden energiarajoitteisen ruokavalion vaikutusta veren vakaviin rasvahäiriöihin (aterogeeninen dyslipidemia). Käytetyt ruokavaliot olivat VHH (12% hiilihydraattia) ja runsashiilihydraattinen (56%), virallinen ruokavalio. Jo kolmen kuukauden kuluttua VHH:lla olleet potilaat olivat saanet paremmat veren rasva-arvot: triglyseridit olivat laskeneet 51%, HDL-kolesteroli oli noussut 13% ja kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde oli parantunut 14% prosenttia. Muiltakin osin VHH:lla olleet saivat paremman sydänterveyden esimerkiksi siten, että pienipartikkelinen LDL (erityisen altis tarttumaan verisuoniin) vähentyi. Lisäksi kolminkertaistunut tyydytetyn rasvan saanti VHH-ryhmässä ei näkynyt kielteisellä tavalla verinäytteessä, eli tyydyttynyttä rasvaa oli vähemmän verenkierrossa ja kolesteroliarvot paranivat kauttaaltaan. On siis erittäin vähän aihetta kuunnella varoituksia siitä, että ”rasva tukkisi suonet”. Myös Yancyn työryhmä sai vuonna 2004 ihan samanlaiset tulokset satunnaistetussa 120 lihavaa potilasta käsittäneessä tutkimuksessa. Siinä tutkimuksessa VHH-ryhmä sai syödä niin paljon ruokaa kuin teki mieli, mutta laihdutustuloksen saavuttamiseksi runsashiilihydraattisen ryhmän piti rajoittaa energiansaantiaan. Veriarvot olivat parempia VHH-ryhmässä kuin runsashiilihydraattisessa ryhmässä ja 76% VHH-ryhmästä jatkoi puoli vuotta kestäneen tutkimuksen loppuun asti. Sen sijaan vain 57% runsashiilihydraattisesta ryhmästä jaksoi pinnistellä loppuun asti.
Vuonna 2004 Sharmanin työryhmä julkaisi oman mielenkiintoisen veren rasvatutkimuksensa. Siinä vertailtiin kahta energiarajoitteista dieettiä (VHH ja vähärasvainen) 15 ylipainoseen mieheen. Kuusi viikkoa heidän piti olla ensin toisella dieetillä ja sitten heidän piti vaihtaa siihen toiseen vaihtoehtoon. Dieetin vaihto suuntaan tai toiseen ei vaikuttanut kokonaiskolesteroliin ja HDL-kolesteroli pysyi samana. VHH-dieetti kuitenkin alensi huomattavast (-44%) veren triglyseridejä, mutta vähärasvainen ei muuttanut tätä arvoa laisinkaan. Vähärasvainen dieetti alensi hieman (-18%) LDL-kolesterolia, mutta vain VHH-dieetti johti aterogeenisten pienten LDL-partikkelien vähentymiseen. Sen sijaan isokokoisten LDL-partikkelien määrällä oli taipumusta nousta VHH-dieetillä. Isokokoisia LDL-partikkeleita ei pidetä yhtä vaarallisina verisuonille ja sydämelle kuin pienempikokoisia LDL-partikkeleita. Viime vuosina rasvatutkijoiden näkökannoissa on vakiintumassa käsitys nimenomaan pienikokoisten (ns. B-mallin ilmimuoto LDL:stä) partikkeleiden sydänterveyttä nakertavasta vaikutuksesta.
Vaikutukset verensokeriin ja insuliiniin
Biokemian perusteissa ja kliinisessä hoitotyössä on näytetty toteen käsitys siitä, että runsashiilihydraattinen ruokavalio kohottaa verensokeria ja VHH-ruokavalio laskee verensokeria. Myös insuliinin suhteen näillä ruokavalioilla saavutetaan erilaisia tuloksia. Runsashiilihydraattinen normiruokavalio nostaa ja vuoroin laskee insuliinia kun taas VHH pitää insuliinin tuotannon tasaisena. Tämä on looginen lähtökohta kohonnutta verensokeria ja insuliinia käsittelevälle keskustelulle diabeetikolla. Käytännön tasolla nähdään verensokerissa parannusta jo silloin kun potilaan paino alenee, mutta on toistaiseksi tuntematonta millä mekanismilla runsashiilihydraattinen ruokavalio tämän verensokerin laskun saa aikaiseksi. Todennäköisesti verensokerin lasku normaaliksi vaatii aina hiilihydraattien rajoituksen jossakin muodossa. Pelkkä painonpudotus ei riitä. Diabeetikolle VHH tarjoaa parantuneet verensokeriarvot ilman painonpudotusta.
Erityisesti tyypin 2 diabeetikoille on VHH:ta testattu runsaanlaisesti. Vuonna 2008 Westmanin työryhmä havaitsi suuria muutoksia parempaan suuntaan pitkäaikaisen sokerin veriarvoissa (HbA1c), paino putosi ja HDL-kolesteroli koheni kun lihavat tyypin 2 diabeetikot saivat olla VHH:lla. Diabeteslääkkeistä pystyi luopumaan 95,2% VHH-ryhmässä. Myös Yancyn työryhmä näki selkeitä parannuksia pitkässä sokerissa VHH:n jälkeen. Gannon ja Nuttall suosittelivat potilailleen vuorotellen yhtä paljon energiaa sisältävää, mutta joko vähän (VHH) tai paljon hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota. Taas sekä lyhyt- että pitkäsokeri paranivat huomattavan paljon VHH-ryhmässä. Myös insuliinitasot laskivat VHH-ryhmässä.
Aina ei koeasetelmissa käy onnekkaasti. Se saatiin kokea ns. ACCORD -koesarjassa. Se oli pakko keskeyttää, sillä potilaita kuoli epäilyttävän paljon koesarjan aikana! Siinä verensokeria laskettiin hyvin voimakkailla lääkkeillä. Yhä useampi lääkäri on nykyään valmis toteuttamaan verensokerin laskun ilman vahvaa lääkitystä ja ohjaavat potilaitaan VHH:n tielle, jolla siis myös saavutetaan haluttu verensokerin tervehdyttävä pudotus, mutta ilman vaaraa kuolemasta.
Verenpaineen hoito VHH:lla
Lihavuus nostaa verenpainetta. Tämä johtuu siitä, että veri ei pääse virtamaan yhtä esteettömästi verisuonissa kun se joutuu kulkemaan ylimääräisten rasvakerrosten läpi. Korkeana pysyttelevä insuliini ja sitä usein seuraava insuliiniresistenssi entisestään kiihdyttää verenpaineen nousua monimutkaisen mekanismin avulla, johon kuuluu natriumin paikallinen lisääntyminen, verisuonissa olevien lihasten lisääntynyt kasvu, sympaattisen hermojärjestelmän aktivointi ja vähentynyt typpioksidin tuotto verisuonessa. Usein jo muutaman kilon painonpudotus näkyy verenpaineen kohentumisena, mutta kiehtovia uusia tutkimuksia on tullut julki missä VHH vaikuttaa suoraan verisuoneen eikä tarvita varsinaista painonpudotustakaan (vaikka se onkin ylipainoiselle suotavaa).
Yancyn tutkimusryhmä havaitsi VHH-ryhmässä huomattavaa verenpaineen laskua vaikka mitään eroa ei painonpudotuksessa ollut erääsen toisella menetelmällä laihduttavaan ryhmään. Frischin työryhmässä havaittiin sama asia. Vähärasvainen ruokavalio ei juurikaan parantanut verenpainetta, mutta VHH-ryhmässä tapahtui heikosta painonpudotustuloksesta huolimatta huomattavaa verenpaineen laskua. Koe kesti yhden vuoden. Tutkijoilla oli vahva epäilys, että VHH vaikutti nimenomaan verenpainetta parantavalla tavalla ilman, että painonpudotus olisi ollut tarpeen.
Muita terveyttä kohentavia vaikutuksia VHH:n avulla
Kun hiilihydraatteja rajoitetaan luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä useita terveysvaikutuksia. On tullut havaintoja hyvin monesta sairaudesta, joka pysyy oireettomana VHH:n aloittamisen jälkeen. Muutamia esimerkkejä: munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), raskausajan diabetes, monet syövät, närästys, skitsofrenia, ei-alkoholiperäinen rasvamaksa, epilepsia ja silmänpohjan rappeumatauti.
Voiko VHH:ta suositella koko loppuelämäksi?
On näyttöä sen puolesta, että VHH on terapeuttista hoitoa, jonka hoitovaikutus jatkuu paljon senkin jälkeen kun hoito on johtanut potilaan tervehtymiseen. Tästä VHH:sta on mahdollista kehittää koko elämän kestävä elämäntapa. Jo nyt on käytettävissä tutkittua tietoa useita vuosia kestäneestä VHH:n kokeilusta painonhallintaan, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Tulee aina olemaan erilaisia hoitokäytäntöjä tarjolla suurelle yleisölle, mutta VHH on näiden hoito-ohjeiden joukossa ihan varteenotettava vaihtoehto. Ilmeisesti VHH ylläpitää terveyttä paremmin kuin mihin virallisella runsashiilihydraattisella ja vähärasvaisella ravitsemussuosituksella päädytään.
Yksi ruokavalio ei sovi kaikille
Perinnöllisistä syistä ja erilaisesta aineenvaihdunnasta johtuen voidaan olettaa, että jotkut ihmiset valikoituvat ennakkoon epäedullisille terveysvaikutuksille noudattaessaan uskollisesti vähärasvaista ja runsashiilihydraattista ruokavaliota. Saattaa olla, että VHH voi tuoda näille avun, taikka sitten ei. On mahdotonta sanoa etukäteen. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, että virallinen vähärasvainen ruokavalio saattaa laskea LDL-kolesterolia, se voi johtaa toisaalta aterogeenisemmän pienipartikkelisen LDL-kolesterolin lisääntymiseen. Tämä vaara näyttäisi tutkimusten valossa perityvältä oiminaisuudelta. On siis kaikin tavoin oltava varovaisempi rasvojen rajoituksessa. Siinä saatetaan tehdä enemmän vahinkoa kuin hyötyä kun siirrytään rasvaisemmasta ruoasta käyttämään runsaammin hiilihydratteja. Erityisesti ne henkilöt joilla on taipumusta ruokavalion synnyttämään veren rasvahäiriöön (dyslipidemia), joilla on korkeat veren insuliinitasot paastotilassa ja joilla on vaikeuksia hallita painoaa, hyötyvät todennäköisesti VHH:sta. Tällä tavalla on mahdollista saada paino hallintaan, veren triglyseridi arvot alemmiksi, HDL-kolesteroliin kohennusta, häiriintynyt glukoosin aineenvaihdunta kuriin, verenpaine voi normalisoitua ja lisäksi hyvin suuri määrä aineenvaihdunnallisia sairauksia voidaan pitää aisoissa. Insuliiniresistenssiä pidetään yhteisenä nimittäjänä monissa sairaustiloissa. Tähän voidaan vaikuttaa VHH:lla ja se on näin ollen looginen hoitomuoto tässä tilanteessa.
Ruokahalu ja kylläisyys
On ruokia joilla voidaan kiihdyttää ruokahalua ja sitten on ruokia, joilla saavutetaan parempi kylläisyys. Näiden ruokaan kohdistuviin tekijöihin on paneuduttava silloin kun halutaan onnistua painonpudotustavoitteessa. Tutkittaessa VHH-ruokavalion valinneita havaitaan, että ruokailija saavuttaa herkemmin kylläisyyden ja saattaa rajoittaa energiansaantia siitä syystä. Hän ei enää jaksa ruokailla niin suuria annoksia kuin ennen ja joskus selitykseksi tarjottu kyllästyminen esim. liharuokiin, ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Ennemminkin on kyse siitä, että tietty (hiilihydraattipitoinen) ruoka kiihdyttää ruokahalua ja nähdään tiiviinä osana henkilön ruokamaisemaa.
On hyvin tunnettua, että proteiini pitää näläntunteen poissa pitkään. Harvemmin hiilihydraattien rajoitus kuitenkaan merkitsee automaattisesti suurempaa proteiininsaantia. Hiilihydraattien rajoittamisessa voi olla jotain vielä toistaiseksi tuntemattomia vatsan ja suoliston signaaleja, jotka ohjaavat nälänhallintaa. Käytännössä tämä näkyy niin, että kananmunien varaan rakennettu aamiainen (22% hiilihydraatteja) pitää nälän kauemmin loitolla kuin leipien varaan rakennettu aamiainen (72% hiilihydraatteja). Kananmunia aamiaiseksi syöneet vähensivät vuorokautista energiansaantiaan ja heillä ei niin nopeasti tullut uudellen nälkä kuin leipää aamiaisella syöneet. Kuusi viikkoa kestäneessä interventiotutkimuksessa ylipainoiset naiset vähensivät omaehtoisesti energiansaantiaan kun olivat VHH:lla vaikka heitä kehotettiin syömään kuten ennenkin. He eivät myöskään raportoineet kokeneensa näläntunnetta vähentyneestä energiansaannista huolimatta. Energiansaannin tarkkailu on paljon helpompaa silloin kun ei jatkuvasti ole nälkä! Näin voidaan saavuttaa pitkällä tähtäimellä hyviä tuloksia painonhallinnassa ja terveydessä.
Mikä estää potilaita kokeilemasta VHH:ta?
Adele Hiten yhteenveto VHH:sta kliinistä työtä tekeville lääkäreille, päättyy pohdintaan VHH:n käytön esteistä. Lääkärin pitäisi tutkia kaikki mahdollisuudet auttaa potilastaan ja ylipainon hoidossa on syytä ottaa käyttöön kaikki menetelmät. Lääkärille tekisi hyvää heittää akateemiset oppaat ja tutkimukset hetkeksi syrjään ja nojata maalaisjärkeen, perusfysiologiaan ja (mitä tärkeintä!) ottaa huomioon potilas kokonaisuutena! Potilas on saattanut tehdä ihan oikeita havaintoja noudattaessaan VHH:ta. Havaintoja tehdessään lääkärin pitää muistaa, että potilas saattaa olla paremmin vihkiytynyt sairautensa ja ruokavalionsa eri muotoihin ja esimerkiksi oppinut luottamaan verensokerimittariinsa aivan erityisellä tavalla VHH -kokeilunsa myötä. Hän näkee mittarista mitkä ruoat heilauttavat mittarin lukemia ylöspäin (hiilihydraatit) ja mitä ruokia nauttimalla hän saa verensokerin pysymään tasaisempana (rasvat).
On vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, että jokin yksinkertainen asia on kestänyt kulkea epätavallisen kauan kansanviisaudesta lääketieteen pariin. Semmelweis sai pitkään puhua käsienpesun tärkeydestä synnytysosastoilla. Vaikka amerikkalaiset (ja suomalaiset) ovat muuttaneet ruokatottumuksiaan ”terveellisempään” suuntaan vähentäen rasvan saantiaan ja lisäten hiilihydraattien saantiaan, yhä paheneva lihavuusepidemia ja diabetestapausten jatkuva lisääntyminen puhuu sen puolesta, että jokin asia ei nyt mene oikein. On aika ottaa kaikki keinot käyttöön ja ihmedieeteiksi kutsutuille VHH-ratkaisuille on annettava niille kuuluva arvo.
Kliiniset myytit
On kerta kaikkiaan lopetettava huoli VHH:n kielteisistä vaikutuksista munuaisten toimintaan. Tämä huoli on perusteeton, sillä VHH ei todellakaan ole olomuodoltaan korkeaproteiininen ruokavalio vaan hiilihydraattien jättämä aukko paikataan ensisijaisesti hyvälaatuisilla ravintorasvoilla. VHH:n käyttäjillä on mitattu hyvin vaihtelevia ruokavalion proteiinitasoja (10-35%). Vain kaikkein jääräpäisimmät voivat pitää tällaista ruokavaliota runsasproteiinisena ja mitä silläkään olisi väliä, sillä ei ole näyttöä, että runsaastikaan proteiinia sisältävä ruokavalio rasittaisi terveitä munuaisia. Sitä vastoin VHH:n avulla saavutettu alhaisempi verenpaine saattaa kylläkin helpottaa munuaisten työtä.
Myyttinä voidaan myös pitää sitä seikkaa, että VHH:lla ei saa riittävästi kuituja. Amerikkalaiset (ja suomalaiset) saavat pääosan ravintokuiduistaan perunasta ja jauhoista. Nämä ovat tärkkelyspitoisia ruoka-aineita, joissa on hyvin vähän ravintoaineita. Tutkimuksen tekijät saivat aktiivisilta VHH:ta noudattavilta ryhmittymiltä suoraa tietoa VHH-ruokavalion vaikutuksista ruoan laatuun. Osoittautui, että VHH paransi oleellisesti ruoan ravintopitoisuutta ja ravintokuitujen osuus saatiin täyteen helposti maanpäällisiä vihreitä kasviksia runsaasti nauttien (tyypillinen piirre VHH-ruokavaliossa). On tietenkin paljon terveellisempää syödä perunoiden ja jauhojen tilalla runsaasti vihanneksia!
Pitkään elänyt myytti on myös tyydytetyn rasvan väitetty epäterveellinen rooli VHH-ruokavaliossa. Ruokavaliota pitää katsoa kokonaisuutena ja runsaiden hiilihydraattiannosten vaihtuessa vaikkapa tyydytettyyn rasvaan, saadaan usein nähdä terveysvaikutuksia. Hiilihydraattien roolin vähentyessä, elimistö siirtyy käyttämään omia rasvavarastojaan niiden lisääntyneen varastoinnin sijaan. Äskettäin ilmestyneissä meta-analyyseissä ja epidemiologisissa (väestötason) tutkimuksissa on havaittu, että hiilihydraattien vaihto tyydytettyyn rasvaan on pikemminkin tervehdyttävä kuin epäterveelliseen suuntaan vievä muutos ravitsemuksessa. Lisäksi on ollut mahdotonta osoittaa yhtäkään luotettavaa tutkimustulosta, joka kytkisi tyydytetyn rasvan sydäntapahtumiin negatiivisessa merkityksessä. Lisää tähän soppaan sitten se ilmeinen terveyshyöty mikä saadaan hiilihydraattien vähennyksessä pitkäaikaiselle sokerille (HbA1c). Korkea verensokeri jos mikään altistaa pahasti sydänsairauksiin.
Vaikka on ilmeisesti hyvin monta potilasryhmää, jotka hyötyvät VHH-ruokavaliosta, on ihan lopuksi varoitettava joistakin sairauksista, joiden yhteyteen ei voida luotettavasti suositella VHH-ruokavaliota: tyypin 1 diabetes, kilpirauhassairaudet, perinnölliset aineenvaihduntasairaudet, lapsuudessa koettu ketoasidoosi, kortikosteroidihormonien häiriöt, kasvuhormonin häiriöt, hyvin iäkkäät henkilöt (eivät kaikki!), alkoholistit ja paljon aspiriinia käyttävät. Nämä sairaustilat voivat olla esteenä VHH:lle, mutta edelleenkin VHH voi olla parempi vaihtoehto kuin virallinen voimassa oleva ravitsemussuositus jos sairaustiloihin liittyy insuliinin toimintahäiriö, korkea veren triglyseridi ja verensokeri. Silloin ainoa terveyttä edistävä vaihtoehto on hiilihydraattieja rajoittava ruokavalio.
Johtopäätös
Havaitut muutokset elimistön aineenvaihdunnassa noudatettaessa VHH-ruokavaliota, ovat osaltaan muuttamassa nykyistä tieteellistä ajatuksenkulkua (paradigmaa). Kun vaihdamme ravinnon makroravintoaineiden suhteet, vaihtuu myös elimistömme aineenvaihdunta. Tämä VHH-ruokavalio näyttäisi vievän ruokavaliota loppujen lopuksi terveellisempään suuntaan monin tavoin. Enemmän ravintokuituja, ravinnerikkaampaa ruokaa, ei niin suuria heilahteluja verensokerissa ja insuliinissa, parempi sydänterveys ja helpommin toteutuva painonhallinta. Siinä syitä miksi VHH voi olla järkevä ratkaisu pyrittäessä saavuttamaan ja ylläpitämään terveys.
torstaina, kesäkuuta 23, 2011
Tarvitaanko kansanliikkeitä? Terveysviranomaisemme ovat ihan pihalla!
*
Olen mukana sähköpostiryhmässä, jossa valistuneet maallikot pohtivat terveysasioita suppean viranomaisverkoston kanssa. Terveysviranomaisten kommentit ovat harvassa ja silloinkin kun niitä meille suodaan, olisi melkein toivonut, että sormet olisivat pysyneet poissa näppäimistöltä. Näin olisimme välttyneet siltä kiusalliselta havainnolta, että terveysviranomaisilla ei alunperinkään ole halua ymmärtää terveysongelman laajuutta ja kääntyä norsunluutornissaan edes piirun verran potilaan ja maallikon suuntaan.
Jo pitkään on esiintynyt ajatustenvaihtoa statiinien haittavaikutuksista. Statiinit ovat kolesterolilääkkeitä. Diplomi-insinööri Leino Utriainen on ollut julkisuudessa (mm. tässä terveysblogissani, televisiossa ja terveyslehdissä). Hän on kertonut oman tarinansa statiinien haittavaikutuksista ja pyytänyt sähköpostiryhmässämme ymmärrystä statiinien haittavaikutuksille. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia, mutta statiinien suhteen esiintyy valitettavasti haittojen tietoista väheksyntää.
Taas Leino Utriainen on yrittänyt rautalangasta vääntää terveysviranomaisille hahmotelmaa miten statiinien käytöstä aiheutuvista haitoista pitäisi paremmin tiedottaa (vaikka tämä rehellinen tiedotus saattaisi vähentää statiinien myyntiä!).
Lukekaa nyt millainen ehdotus Leino Utriaisella on statiinien haittavaikutusten selvittelystä. Utriaisella on sähköpostiryhmämme yhä laajentuva tuki ja voimme vain ihmetellä terveysviranomaistemme vähättelevää asennetta. Esimerkkinä olkoon professori Erkki Vartiaisen täydellinen ymmärtämättömyys ja professori Timo Strandbergin yhä jatkuva suorainen ilkeily. Tällaisten terveysviranomaisten käsissäkö suomalaisten terveys on? Veteraaniurheilija Christer Sundqvist on nyt tosi pahalla tuulella!
Statiinien haittavaikutusten selvitys FINRISKI 2012 -tutkimuksessa (Leino Utriaisen ehdotus)
Tässä aluksi professori Erkki Virtasen vastaus Leino Utriaisen ehdotukseen sisällyttää käynnissä olevaan FINRISKI 2012 -tutkimukseen statiinien haittavaikutusten kartoitus (mielestäni aivan erinomainen ehdotus!):
(Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva Suomen kansalainen voi arvioida professori Vartiaisen ylimielisyyden tason. Sanallakaan ei mainita statiinien haittavaikutuksista ylläolevassa tiivistelmässä.)
Tässä on sitten Leino Utriaisen ahkerasti käytetystä rautalangasta uudelleen taivutettu rautalankaselitys (lukekaa ajatuksella!):
EHDOTUS UUDELLEEN PERUSTELUINEEN
Hyvä Erkki Vartiainen
Kiitos ystävällisestä vastauksestanne! Vasta nyt jälkikäteen ymmärrän, että ette tunne asian vakavuutta (=statiinien haittavaikutuksia) ja minun olisi pitänyt perustella laajemmin ehdotukseni tausta. Teen sen nyt näin:
Vuosi 2009
2.4.2009 julkaistiin päivitetty dyslipidemian KÄYPÄ HOITO-suositus. Suosituksen taulukossa 5 toivotaan vielä, että statiineille ei olisi haittavaikutuksia. ”Huomattavaa”-sarakkeessa yritetään vielä tieteeseen vetoamalla torjua nekin haittavaikutukset, mitkä olivat jo silloin tiedossa.
Lähettämänne artikkeli on samoin vuodelta 2009, ja se käsittelee vain statiinien käyttömääriä ja kolesteroliarvojen muutoksia. Statiinien todellisista hyödyistä on vähemmän faktatietoja ja statiinien haittavaikutusepäilyjen toivottiin unohtuvan. Artikkelin henki on sama kuin KÄYPÄ HOITO-suosituksen henki: Statiinit ovat turvallisia. Tämä ei ole ihme, koska yksi artikkelin kirjoittajista on dyslipidemian KÄYPÄ HOITO-ryhmän sihteeri.
Valitettavasti statiinien turvallisuustoiveet eivät ole toteutuneet muutoin kuin tieteellisissä tutkimuksissa ja niiden tulkinnoissa. Arkielämä todistaa aivan toista. Miksi tieteelliset tutkimukset ja arkielämä ovat hyvin kaukana toisistaan ? Tästä on hyvä esitys nettisivujeni etusivun kohdassa A5 professori Leo Niskasen esityksen sivulla 31-35.
Alla esitän pari konkreettista esimerkkiä, kuinka kaukana tiede ja arkielämä ovat toisistaan.
Esimerkki 1: Statiinien aiheuttamat lihaskivut
KÄYPÄ HOITO-suositus myöntää statiinien aiheuttamat lihasvauriot, jotka voivat johtaa munuaisten tukkeutumiseen ja jopa kuolemaan. TOTUUS KOLESTEROLISTA-kirjassa KÄYPÄ HOITO-ryhmän jäsen kirjoittaa sivulla 150 ”Merkittäviä lihassivuvaikutuksia esiintyy joka kymmenennen tuhannen ( 1:10 000, promillen kymmenesosa) käytön yhteydessä.” Tämä lääkäri vahvisti lausumansa 10.2.2011 esitelmässään apteekkiväelle toteamalla ”Lihaskivut ovat yleensä luuloteltuja.”
TOTUUS KOLESTEROLISTA-kirjan sivulla 129 kaksi muuta KÄYPÄ HOITO-ryhmän jäsentä myöntää ”Sen sijaan lieviä, mutta mahdollisesti hyvinkin harmillisia lihasoireita (kivut, lihasheikkous) esiintyy enemmän, arvot vaihtelevat 10-20 prosentin välillä. ”
TIEDE: 0,01 %
KÄYTÄNTÖ: 10 – 20 %
Esimerkki 2: Statiinien aiheuttamat haimatulehdukset
KÄYPÄ HOITO-suositus ei tunne tätä lainkaan.
Kaksi KÄYPÄ HOITO-ryhmän jäsentä TOTUUS KOLESREROLISTA-kirjan sivulla 130 ” Statiinien aiheuttama maksavaurio on erittäin harvinainen, jos lainkaan mahdollinen. Sama pätee vuonna 2010 julkisuutta saaneeseen haimatulehdusepäilykseen. Haimatulehduksen todellinen yhteys statiinihoitoon on epävarma ja joka tapauksessa erittäin harvinainen haittavaikutus.”
Nettisivujeni etusivun liitteessä A4 on keräämäni vastaava käytännön tieto. Sen mukaan statiinit aiheuttavat Suomessa 200-300 haimatulehdusta/ vuosi.
TIEDE : 0 kpl/vuosi
KÄYTÄNTÖ: 200-300 kpl/vuosi
HAITTAVAIKUTUKSISTA EI KERÄTÄ TIETOA
Fimean rekisteri:
Lääkärit eivät havaitse eivätkä raportoi haittavaikutuksia FIMEA:n haittavaikutusrekisteriin. Tästä löytyy FIMEA:n Erkki Palvan artikkeli ”Vakavista haittavaikutuksista raportoidaan eri tutkimusten mukaan vain 1–10 % .”
Lääkkeiden pakkausselosteet:
Eräs KÄYPÄ HOITO-ryhmän jäsen totesi minulle: Pakkausselosteissa luetellaan kaikki mahdolliset epäilyt juridisista syistä. Näistä selosteista ei ole apua potilaille eikä lääkäreille.
Yllä olen yrittänyt kertoa, että suurusluokalta 100 000 ihmistä Suomessa kärsii statiinien haittavaikutuksista eikä osaa epäillä kipujaan tai vaivojaan statiinin aiheuttamiksi. Siksi he eivät osaa esittää niitä lääkäreilleen. Sekään ei auttaisi, jos lääkärikin tuntee vain KÄYPÄ HOITO-suosituksen vähätellyt haittavaikutustiedot. Jos haittavaikutuksista tiedettäisiin, voitaisiin monia potilaita auttaa vaihtamalla lääke, pienentämällä annosta tai lopettamalla lääkitys pienen tai kohtalaisen riskin potilailla.
TARKENNETTU EHDOTUKSENI
Ehdotan, että Finriski 2012-tutkimuksessa kerättäisiin systemaattisesti arkitietoa statiinien aiheuttamista haittavaikutuksista. Haittavaikutuskyselyn voisi hoitaa vähällä vaivalla luettelemalla etukäteen lähetettävässä kyselylomakkeessa tyypillisimmät haittavaikutukset ja kyselemällä ”tuntuuko tutulta ?”
Jos vastauksia analysoimalla todettaisiin, että potilaat kärsivät kivuista turhaan tiedon puutteen takia, olisi vastuullisen organisaation tiedotettava asiasta ja ryhdyttävä vähentämään kärsimyksiä.
Lopputoteamus
En pidä kohtuullisena, että minä yksin ”yritän pelastaa” potilaita statiinien haittavaikutuksista. Olen maallikko ja tarkistelen asioita vain potilaiden näkökulmasta. Onko tässäkin asiassa pakko kerätä kansanliike THL:n herättämiseksi ?
Alla luettelen oman ( =maallikkopotilaan) käsityksen tällä hetkellä statiinien aiheuttamista sairastumisista vuosittain Suomessa:
Rabdomyolyysejä noin 70
Haimatulehduksia noin 250
Munuaissairauksia noin 700
Diabetekseen sairastumisia noin 550
Maksavauriota ?
jne.
Jatkuvista lihaskivuista kärsii karkeasti arvioiden yli 100 000 ihmistä.
Käsittääkseni statiinien aiheuttamat sairastumiset jo vuodessa aiheuttavat enemmän sairastumisia kuin sikainfluenssarokotus traagisesti kertaluonteisesti. Sairastumismääristä saataisiin vähällä vaivalla tarkempi käsitys, jos niitä selvitettäisiin FINRISKI 2012-tutkimuksessa kyselylomakkeen avulla.
Sen jälkeen sairastumismäärät voitaisiin puolittaa, jos kaikille nyt statiineja syöville tehtäisiin huolellinen riskikartoitus. Käsitykseni mukaan puolet statiinin syöjistä saavat niistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun nämä noin 330 000 ihmistä lopettaisivat turhan lääkityksen, poistuisi puolet myös haittavaikutuksista.
Yhteistyöterveisin
Leino Utriainen
dipl.ins. / eläkkeellä
Jyväskylä
nettisivut: https://sites.google.com/site/leinoutriainen/
-----------------------------------------------------------------
KOMMENTTEJA SAA TULLA! IHMETELLÄÄN YHDESSÄ!
Olen mukana sähköpostiryhmässä, jossa valistuneet maallikot pohtivat terveysasioita suppean viranomaisverkoston kanssa. Terveysviranomaisten kommentit ovat harvassa ja silloinkin kun niitä meille suodaan, olisi melkein toivonut, että sormet olisivat pysyneet poissa näppäimistöltä. Näin olisimme välttyneet siltä kiusalliselta havainnolta, että terveysviranomaisilla ei alunperinkään ole halua ymmärtää terveysongelman laajuutta ja kääntyä norsunluutornissaan edes piirun verran potilaan ja maallikon suuntaan.
Jo pitkään on esiintynyt ajatustenvaihtoa statiinien haittavaikutuksista. Statiinit ovat kolesterolilääkkeitä. Diplomi-insinööri Leino Utriainen on ollut julkisuudessa (mm. tässä terveysblogissani, televisiossa ja terveyslehdissä). Hän on kertonut oman tarinansa statiinien haittavaikutuksista ja pyytänyt sähköpostiryhmässämme ymmärrystä statiinien haittavaikutuksille. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia, mutta statiinien suhteen esiintyy valitettavasti haittojen tietoista väheksyntää.
Taas Leino Utriainen on yrittänyt rautalangasta vääntää terveysviranomaisille hahmotelmaa miten statiinien käytöstä aiheutuvista haitoista pitäisi paremmin tiedottaa (vaikka tämä rehellinen tiedotus saattaisi vähentää statiinien myyntiä!).
Lukekaa nyt millainen ehdotus Leino Utriaisella on statiinien haittavaikutusten selvittelystä. Utriaisella on sähköpostiryhmämme yhä laajentuva tuki ja voimme vain ihmetellä terveysviranomaistemme vähättelevää asennetta. Esimerkkinä olkoon professori Erkki Vartiaisen täydellinen ymmärtämättömyys ja professori Timo Strandbergin yhä jatkuva suorainen ilkeily. Tällaisten terveysviranomaisten käsissäkö suomalaisten terveys on? Veteraaniurheilija Christer Sundqvist on nyt tosi pahalla tuulella!
Statiinien haittavaikutusten selvitys FINRISKI 2012 -tutkimuksessa (Leino Utriaisen ehdotus)
Tässä aluksi professori Erkki Virtasen vastaus Leino Utriaisen ehdotukseen sisällyttää käynnissä olevaan FINRISKI 2012 -tutkimukseen statiinien haittavaikutusten kartoitus (mielestäni aivan erinomainen ehdotus!):
Kiitos ehdotuksesta. Olemme arvioineet kolesterolilääkkeiden käyttöä vuoden 2007 FINRISKIssä ja tämä on tarkoitus toistaa vuonna 2012. Ohessa Suomen Lääkärilehdessä julkaistut tulokset. Haittavaikutusten tutkimuksiin kokeelliset tutkimusasetelmat ovat parempia. Niitä on runsaasti julkaistu ja haittavaikutukset tunnetaan varsin hyvin. Jokaisen potilaan kohdalla haitat ja hyödyt pitää punnita erikseen niin kuin kaiken muunkin lääkityksen ja hoidon osalta.
Ystävällisin terveisin
Erkki Vartiainen, LKT, professori
Ylijohtaja
TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimiala
Tässä vielä ote professori Vartiaisen mainitsemasta FINRISKI 2007 -kirjoituksesta:
Kolesterolilääkkeiden käytössä on edelleen kohentamisen varaa
FINRISKI 2007 -tutkimuksen tuloksia
Lähtökohdat
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida seerumin kolesterolipitoisuuden muutoksia vuodesta 1982 lähtien väestössä ja eri potilasryhmissä sekä arvioida kolesterolilääkityksen toteutumista, sen kohdentumista eri potilasryhmiin ja hoitotason saavuttamista.
Menetelmät
Aineistona käytettiin vuodesta 1982 lähtien FINRISKI-tutkimukseen osallistuneita kuudella alueella Suomessa. Otoksena oli 25–64-vuotias väestö. Viimeisenä tutkimusvuonna 2007 mukaan otettiin myös 65–74-vuotiaat.
Tulokset
Sydäninfarktipotilaiden seerumin kolesterolipitoisuus pieneni 32 % vuodesta 1982 vuoteen 2007, kun samaan aikaan kolesterolitason lasku koko väestössä oli 15 %. Kolesterolilääkitystä vuonna 2007 käytti 35–75-vuotiaista miehistä 20 % ja naisista 17 %. Sepelvaltimotautipotilaista 70 % käytti kolesterolil ääkkeitä. Yleisintä lääkkeiden käyttö oli ohitusleikkauksessa olleilla (92 %). Noin neljäsosalla kolesterolilääkitystä käyttävistä potilaista seerumin kolesterolipitoisuus oli yli 5 mmol/l.
Kun kolesterolilääkityksen arvioitiin alentavan kolesterolitasoa keskimäärin 25 %, miehistä, joilla ei ollut sepelvaltimotautia mutta jotka käyttivät kolesterolilääkitystä, 67 %:lla olisi yli 10 %:n riski sairastua seuraavien kymmenen vuoden aikana sepelvaltimotautiin tai saada aivohalvaus ja naisista vastaavasti 33 %:lla.
Päätelmät
Väestössä on edelleen potilasryhmiä, jotka hyötyisivät kolesterolilääkityksen aloittamisesta. Lääkehoidossa olevien lääkitystä tulisi tehostaa hoitotason saavuttamiseksi, jotta valtimotauti -tapahtumien esto olisi mahdollisimman tehokasta. Kokonaisriskin arviointi auttaisi lääkityksen suuntaamisessa paremmin siitä eniten hyötyville.
(Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva Suomen kansalainen voi arvioida professori Vartiaisen ylimielisyyden tason. Sanallakaan ei mainita statiinien haittavaikutuksista ylläolevassa tiivistelmässä.)
Tässä on sitten Leino Utriaisen ahkerasti käytetystä rautalangasta uudelleen taivutettu rautalankaselitys (lukekaa ajatuksella!):
EHDOTUS UUDELLEEN PERUSTELUINEEN
Hyvä Erkki Vartiainen
Kiitos ystävällisestä vastauksestanne! Vasta nyt jälkikäteen ymmärrän, että ette tunne asian vakavuutta (=statiinien haittavaikutuksia) ja minun olisi pitänyt perustella laajemmin ehdotukseni tausta. Teen sen nyt näin:
Vuosi 2009
2.4.2009 julkaistiin päivitetty dyslipidemian KÄYPÄ HOITO-suositus. Suosituksen taulukossa 5 toivotaan vielä, että statiineille ei olisi haittavaikutuksia. ”Huomattavaa”-sarakkeessa yritetään vielä tieteeseen vetoamalla torjua nekin haittavaikutukset, mitkä olivat jo silloin tiedossa.
Lähettämänne artikkeli on samoin vuodelta 2009, ja se käsittelee vain statiinien käyttömääriä ja kolesteroliarvojen muutoksia. Statiinien todellisista hyödyistä on vähemmän faktatietoja ja statiinien haittavaikutusepäilyjen toivottiin unohtuvan. Artikkelin henki on sama kuin KÄYPÄ HOITO-suosituksen henki: Statiinit ovat turvallisia. Tämä ei ole ihme, koska yksi artikkelin kirjoittajista on dyslipidemian KÄYPÄ HOITO-ryhmän sihteeri.
Valitettavasti statiinien turvallisuustoiveet eivät ole toteutuneet muutoin kuin tieteellisissä tutkimuksissa ja niiden tulkinnoissa. Arkielämä todistaa aivan toista. Miksi tieteelliset tutkimukset ja arkielämä ovat hyvin kaukana toisistaan ? Tästä on hyvä esitys nettisivujeni etusivun kohdassa A5 professori Leo Niskasen esityksen sivulla 31-35.
Alla esitän pari konkreettista esimerkkiä, kuinka kaukana tiede ja arkielämä ovat toisistaan.
Esimerkki 1: Statiinien aiheuttamat lihaskivut
KÄYPÄ HOITO-suositus myöntää statiinien aiheuttamat lihasvauriot, jotka voivat johtaa munuaisten tukkeutumiseen ja jopa kuolemaan. TOTUUS KOLESTEROLISTA-kirjassa KÄYPÄ HOITO-ryhmän jäsen kirjoittaa sivulla 150 ”Merkittäviä lihassivuvaikutuksia esiintyy joka kymmenennen tuhannen ( 1:10 000, promillen kymmenesosa) käytön yhteydessä.” Tämä lääkäri vahvisti lausumansa 10.2.2011 esitelmässään apteekkiväelle toteamalla ”Lihaskivut ovat yleensä luuloteltuja.”
TOTUUS KOLESTEROLISTA-kirjan sivulla 129 kaksi muuta KÄYPÄ HOITO-ryhmän jäsentä myöntää ”Sen sijaan lieviä, mutta mahdollisesti hyvinkin harmillisia lihasoireita (kivut, lihasheikkous) esiintyy enemmän, arvot vaihtelevat 10-20 prosentin välillä. ”
TIEDE: 0,01 %
KÄYTÄNTÖ: 10 – 20 %
Esimerkki 2: Statiinien aiheuttamat haimatulehdukset
KÄYPÄ HOITO-suositus ei tunne tätä lainkaan.
Kaksi KÄYPÄ HOITO-ryhmän jäsentä TOTUUS KOLESREROLISTA-kirjan sivulla 130 ” Statiinien aiheuttama maksavaurio on erittäin harvinainen, jos lainkaan mahdollinen. Sama pätee vuonna 2010 julkisuutta saaneeseen haimatulehdusepäilykseen. Haimatulehduksen todellinen yhteys statiinihoitoon on epävarma ja joka tapauksessa erittäin harvinainen haittavaikutus.”
Nettisivujeni etusivun liitteessä A4 on keräämäni vastaava käytännön tieto. Sen mukaan statiinit aiheuttavat Suomessa 200-300 haimatulehdusta/ vuosi.
TIEDE : 0 kpl/vuosi
KÄYTÄNTÖ: 200-300 kpl/vuosi
HAITTAVAIKUTUKSISTA EI KERÄTÄ TIETOA
Fimean rekisteri:
Lääkärit eivät havaitse eivätkä raportoi haittavaikutuksia FIMEA:n haittavaikutusrekisteriin. Tästä löytyy FIMEA:n Erkki Palvan artikkeli ”Vakavista haittavaikutuksista raportoidaan eri tutkimusten mukaan vain 1–10 % .”
Lääkkeiden pakkausselosteet:
Eräs KÄYPÄ HOITO-ryhmän jäsen totesi minulle: Pakkausselosteissa luetellaan kaikki mahdolliset epäilyt juridisista syistä. Näistä selosteista ei ole apua potilaille eikä lääkäreille.
Yllä olen yrittänyt kertoa, että suurusluokalta 100 000 ihmistä Suomessa kärsii statiinien haittavaikutuksista eikä osaa epäillä kipujaan tai vaivojaan statiinin aiheuttamiksi. Siksi he eivät osaa esittää niitä lääkäreilleen. Sekään ei auttaisi, jos lääkärikin tuntee vain KÄYPÄ HOITO-suosituksen vähätellyt haittavaikutustiedot. Jos haittavaikutuksista tiedettäisiin, voitaisiin monia potilaita auttaa vaihtamalla lääke, pienentämällä annosta tai lopettamalla lääkitys pienen tai kohtalaisen riskin potilailla.
TARKENNETTU EHDOTUKSENI
Ehdotan, että Finriski 2012-tutkimuksessa kerättäisiin systemaattisesti arkitietoa statiinien aiheuttamista haittavaikutuksista. Haittavaikutuskyselyn voisi hoitaa vähällä vaivalla luettelemalla etukäteen lähetettävässä kyselylomakkeessa tyypillisimmät haittavaikutukset ja kyselemällä ”tuntuuko tutulta ?”
Jos vastauksia analysoimalla todettaisiin, että potilaat kärsivät kivuista turhaan tiedon puutteen takia, olisi vastuullisen organisaation tiedotettava asiasta ja ryhdyttävä vähentämään kärsimyksiä.
Lopputoteamus
En pidä kohtuullisena, että minä yksin ”yritän pelastaa” potilaita statiinien haittavaikutuksista. Olen maallikko ja tarkistelen asioita vain potilaiden näkökulmasta. Onko tässäkin asiassa pakko kerätä kansanliike THL:n herättämiseksi ?
Alla luettelen oman ( =maallikkopotilaan) käsityksen tällä hetkellä statiinien aiheuttamista sairastumisista vuosittain Suomessa:
Rabdomyolyysejä noin 70
Haimatulehduksia noin 250
Munuaissairauksia noin 700
Diabetekseen sairastumisia noin 550
Maksavauriota ?
jne.
Jatkuvista lihaskivuista kärsii karkeasti arvioiden yli 100 000 ihmistä.
Käsittääkseni statiinien aiheuttamat sairastumiset jo vuodessa aiheuttavat enemmän sairastumisia kuin sikainfluenssarokotus traagisesti kertaluonteisesti. Sairastumismääristä saataisiin vähällä vaivalla tarkempi käsitys, jos niitä selvitettäisiin FINRISKI 2012-tutkimuksessa kyselylomakkeen avulla.
Sen jälkeen sairastumismäärät voitaisiin puolittaa, jos kaikille nyt statiineja syöville tehtäisiin huolellinen riskikartoitus. Käsitykseni mukaan puolet statiinin syöjistä saavat niistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun nämä noin 330 000 ihmistä lopettaisivat turhan lääkityksen, poistuisi puolet myös haittavaikutuksista.
Yhteistyöterveisin
Leino Utriainen
dipl.ins. / eläkkeellä
Jyväskylä
nettisivut: https://sites.google.com/site/leinoutriainen/
-----------------------------------------------------------------
KOMMENTTEJA SAA TULLA! IHMETELLÄÄN YHDESSÄ!
tiistaina, kesäkuuta 21, 2011
Maailman yksinkertaisin laihdutusohje
**
Minulla on tarjolla ehkä maailman yksinkertaisin laihdutusohje. Kaupalliset firmat jakavat laihdutusohjeita maksua vastaan ja ohjeistavat asiakkaitaan maksua vastaan.
Jotta asiakkaalle syntyisi mielikuva siitä, että hän maksaa jostakin merkittävästä tiedosta, jota hän ei olisi itse mahdollisesti oivaltanut, kaupallisen firman painonhallintaohjeistus menee monesti yksinkertaisuudesta kohti tolkuttoman suurta monimutkaisuutta. Asiakkaan vahingoksi. Sillä, toisaalta asiakas maksaa monimutkaisesta ohjeistuksesta ja, toisaalta asiakas ei enää ymmärrä monimutkaiseksi mennyttä painonhallintaohjeistusta.
Nyt saat ilmaiseksi maailman yksinkertaisimman laihdutusohjeen, joka vieläpä kaiken lisäksi toimii:
Syö 3 kertaa päivässä, eli jätä pois turhat välipalat.
Tuossa maailman yksinkertaisimmassa ohjeessa on se yksinkertainen juju, että se vie ihmisen ruokailun laatukysymysten äärelle itse oivaltaen. ITSE OIVALTAEN! Asiakas, jolla on painonhallintaongelma, oivaltaa itse mm. sen, että hänen pitää tehdä jotain ruokansa laadulle.
Jos laihduttava asiakas aikoo pärjätä kolmella aterialla päivässä, hänen pitää miettiä mitä hän syö ateriointihetkillään. Aamiaisella hänen pitää syödä ruokaa, joka pitää nälän poissa pitkään. Muuten hän ratkeaa syömään välipaloja ennen lounasta. Hänen pitää syödä laadukas ja maittava lounas, jotta jaksaa päivälliseen saakka ja päivällisen pitää riittää seuraavaan aamuun asti.
Tällä tavalla painoaan hallitseva asiakas opettelee erehdysten ja oivallusten kautta mitä hänen kannattaa syödä. ITSE OIVALTAEN! Asiakas huomaa syödessään hiilihydraattipitoisen aamiaisen, että on hetken kuluttua taas kova nälkä. Hän pärjää lounaaseen saakka jos hän syö proteiinia ja rasvaa sisältävän aamiaisen (kananmunia, pekonia, pähkinöitä, maitotuotteita).
Lounaan ateriakokoa asiakas todennäköisesti joutuu säätämään useampaan kertaan, ennenkuin se osuu kohdalleen. ITSE OIVALTAEN! Kun ateriakoko osuu kohdalleen, silloin ei ole ähky olo (syönyt liian suuren ruoka-annoksen) eikä myöskään tule nälkä liian nopeasti (syönyt aivan liian vähän proteiinia ja rasvaa).
Päivällinen on painonhallinnan Waterloon taistelun huipentuma! On siinä asiakas onnensa kukkuloilla kun hän saa päivällishetken kohdilleen! ITSE OIVALTAEN! Hän onnistuu silloin säätämään päivällisen sellaiseksi, että se kooltaan ja laadultaan varmistaa napostelemattoman iltahetken. Hän laskeutuu levolle juuri sitten kun nukku-Matti heittää sitä unihiekkaa vieden hänet läpi koko yön seuraavan päivän maittavan aamiaisen pariin.
Kaupallista nyt sitten tuollainen laihdutusdieetti!
Kuka suostuu maksamaan tuollaisesta ohjeesta, jossa ei ole muuta kuin asiakkaan itse tehtyä oivallusta?
Ei pidäkään maksaa!!!!
Pitää maksaa siitä, että paikkakunnalle tuodaan sellainen luennoitsija, joka puhuu tuollaisen asian puolesta.
Christer Sundqvistin keikkakalenteri
Minulla on tarjolla ehkä maailman yksinkertaisin laihdutusohje. Kaupalliset firmat jakavat laihdutusohjeita maksua vastaan ja ohjeistavat asiakkaitaan maksua vastaan.
Jotta asiakkaalle syntyisi mielikuva siitä, että hän maksaa jostakin merkittävästä tiedosta, jota hän ei olisi itse mahdollisesti oivaltanut, kaupallisen firman painonhallintaohjeistus menee monesti yksinkertaisuudesta kohti tolkuttoman suurta monimutkaisuutta. Asiakkaan vahingoksi. Sillä, toisaalta asiakas maksaa monimutkaisesta ohjeistuksesta ja, toisaalta asiakas ei enää ymmärrä monimutkaiseksi mennyttä painonhallintaohjeistusta.
Nyt saat ilmaiseksi maailman yksinkertaisimman laihdutusohjeen, joka vieläpä kaiken lisäksi toimii:
Syö 3 kertaa päivässä, eli jätä pois turhat välipalat.
Tuossa maailman yksinkertaisimmassa ohjeessa on se yksinkertainen juju, että se vie ihmisen ruokailun laatukysymysten äärelle itse oivaltaen. ITSE OIVALTAEN! Asiakas, jolla on painonhallintaongelma, oivaltaa itse mm. sen, että hänen pitää tehdä jotain ruokansa laadulle.
Jos laihduttava asiakas aikoo pärjätä kolmella aterialla päivässä, hänen pitää miettiä mitä hän syö ateriointihetkillään. Aamiaisella hänen pitää syödä ruokaa, joka pitää nälän poissa pitkään. Muuten hän ratkeaa syömään välipaloja ennen lounasta. Hänen pitää syödä laadukas ja maittava lounas, jotta jaksaa päivälliseen saakka ja päivällisen pitää riittää seuraavaan aamuun asti.
Tällä tavalla painoaan hallitseva asiakas opettelee erehdysten ja oivallusten kautta mitä hänen kannattaa syödä. ITSE OIVALTAEN! Asiakas huomaa syödessään hiilihydraattipitoisen aamiaisen, että on hetken kuluttua taas kova nälkä. Hän pärjää lounaaseen saakka jos hän syö proteiinia ja rasvaa sisältävän aamiaisen (kananmunia, pekonia, pähkinöitä, maitotuotteita).
Lounaan ateriakokoa asiakas todennäköisesti joutuu säätämään useampaan kertaan, ennenkuin se osuu kohdalleen. ITSE OIVALTAEN! Kun ateriakoko osuu kohdalleen, silloin ei ole ähky olo (syönyt liian suuren ruoka-annoksen) eikä myöskään tule nälkä liian nopeasti (syönyt aivan liian vähän proteiinia ja rasvaa).
Päivällinen on painonhallinnan Waterloon taistelun huipentuma! On siinä asiakas onnensa kukkuloilla kun hän saa päivällishetken kohdilleen! ITSE OIVALTAEN! Hän onnistuu silloin säätämään päivällisen sellaiseksi, että se kooltaan ja laadultaan varmistaa napostelemattoman iltahetken. Hän laskeutuu levolle juuri sitten kun nukku-Matti heittää sitä unihiekkaa vieden hänet läpi koko yön seuraavan päivän maittavan aamiaisen pariin.
Kaupallista nyt sitten tuollainen laihdutusdieetti!
Kuka suostuu maksamaan tuollaisesta ohjeesta, jossa ei ole muuta kuin asiakkaan itse tehtyä oivallusta?
Ei pidäkään maksaa!!!!
Pitää maksaa siitä, että paikkakunnalle tuodaan sellainen luennoitsija, joka puhuu tuollaisen asian puolesta.
Christer Sundqvistin keikkakalenteri
perjantaina, kesäkuuta 17, 2011
Emeritusprofessori Pentti Tuohimaan vuoro jyrähtää kolesteroliasiassa
**
Pieni sisäpiiri käy huumorin ja vakavuudenkin sävyttämää keskustelua kolesterolista ja statiineista. Tieto keskustelusta menee hyvin laajalle asiantuntijajoukolle, mutta kuten olemme huomanneet hyvin harva asiantuntijalääkäri suostuu statiinien haitoista sanomaan yhtään mitään (professori Timo Strandberg lopetti kokonaan keskustelun, mistä jää paha maku suuhun). Olette tottuneet, että tässä Veteraaniurheilija -blogissa kuumanakin höyryävä kissa nostetaan pöydälle! Siinä se kissa paljastaa taas kyntensä, varokaa!
Tuli sähköpostia emeritusprofessori Pentti Tuohimaalta. Tästä ei kuulkaas sävy tiukkene. Kissa sähisee. Se on nyt tosi vaarallisella päällä! KOMMENTOIKAA!
Tervehdys,
Hieman vastahakoisesti osallistun keskusteluun, sillä lokaa on tullut päälle aivan kylliksi. Emme aloittaneet Matti Järvilehdon kanssa keskustelua vähän yli vuosi sitten statiini-lääkitystä kritisoidaksemme, vaan asettaaksemme kolesteroli-teorian kyseenalaiseksi, koska siinä on aivan liian suuria aukkoja. Käsitykseni silloin asiaa tuntemattomana oli, että statiinit ovat turvallisia, kun vakuutettiin olevan olemattomasti haittavaikutuksia. Tämän vuoden aikana on selvinnyt, että niillä onkin paljon luultua enemmän haittavaikutuksia. Siksi statiinit ovat nousseet keskustelun ytimeen. On toki tärkeää punnita hyödyt ja haitat vastakkain, varsinkin jos terveille annetaan ehkäisevää hoitoa.
Muutama kommentti äskettäisiin emaileihin:
1. Mielestäni on turha väittää, että haimatulehdusta yleensä on mahdoton osoittaa statiinien aiheuttamaksi, kun lääketehtaatkin tämän myöntävät. Yksittäinen haimatulehdus on eri asia, mutta Utriaisen kohdalla osoitus oli ilmeinen.
2. Statiinien tehoon ateroskleroosin estossa ollaan yleisesti tyytymättömiä, siksi pohditaankin, mitä "statiinien jälkeen" (vrt. Suomen Endokrinologiyhdistyksen kokous 2010). Käypä-hoito-ryhmän jäsenet esittivät vielä vuosi sitten, että statiinien annostusta pitää huomattavasti lisätä, jotta saadaan riittäävä kolesterolin lasku. Nyt FDA varoittaa korkeista annoksista haittavaikutusten vuoksi.
3. Lääketeollisuuden vetäytymiseen vaikuttanee se, että nyt alkavat selvitä pitkäaikaiskäytön haitat (Tämä on vain looginen arvaus).
4. Etsetimibi tapaus kertoo erinomaisesti kolesterolin tärkeydestä normaali fysiologiassa. Kaksoisvaikutteinen Inegy vedettiin nopeasti pois markkinoilta vakavien haittojen vuoksi. Olen jo aikaisemmmin esittänyt huolestumiseni, mitä haittavaikutuksia mahdollisesti esiintyy statiinien ja stanolien (Benecol) yhteiskäytöstä, joka on Suomessa yleistä.
5. Utriaisen laskelmien yksityiskohdista ei tarvitse kiistellä. Tärkein johtopäätös on se, että Suomessa on paljon tarpeetonta statiinien käyttöä. Tämä on merkittävä taloudellinen ja terveyspoliittinen seikka ja vaatii toimenpiteitä. Voisiko THL puuttua asiaan?
5. Mielestäni olisi kohtuullista, että Käypä hoito-ryhmän jäsenet osallistuisivat edes hiukkasen tähän rakentavaan keskusteluun.
Rakentavalla mielellä
Aurinkoista kesää kaikille
Pentti Tuohimaa
Pieni sisäpiiri käy huumorin ja vakavuudenkin sävyttämää keskustelua kolesterolista ja statiineista. Tieto keskustelusta menee hyvin laajalle asiantuntijajoukolle, mutta kuten olemme huomanneet hyvin harva asiantuntijalääkäri suostuu statiinien haitoista sanomaan yhtään mitään (professori Timo Strandberg lopetti kokonaan keskustelun, mistä jää paha maku suuhun). Olette tottuneet, että tässä Veteraaniurheilija -blogissa kuumanakin höyryävä kissa nostetaan pöydälle! Siinä se kissa paljastaa taas kyntensä, varokaa!
Tuli sähköpostia emeritusprofessori Pentti Tuohimaalta. Tästä ei kuulkaas sävy tiukkene. Kissa sähisee. Se on nyt tosi vaarallisella päällä! KOMMENTOIKAA!
Tervehdys,
Hieman vastahakoisesti osallistun keskusteluun, sillä lokaa on tullut päälle aivan kylliksi. Emme aloittaneet Matti Järvilehdon kanssa keskustelua vähän yli vuosi sitten statiini-lääkitystä kritisoidaksemme, vaan asettaaksemme kolesteroli-teorian kyseenalaiseksi, koska siinä on aivan liian suuria aukkoja. Käsitykseni silloin asiaa tuntemattomana oli, että statiinit ovat turvallisia, kun vakuutettiin olevan olemattomasti haittavaikutuksia. Tämän vuoden aikana on selvinnyt, että niillä onkin paljon luultua enemmän haittavaikutuksia. Siksi statiinit ovat nousseet keskustelun ytimeen. On toki tärkeää punnita hyödyt ja haitat vastakkain, varsinkin jos terveille annetaan ehkäisevää hoitoa.
Muutama kommentti äskettäisiin emaileihin:
1. Mielestäni on turha väittää, että haimatulehdusta yleensä on mahdoton osoittaa statiinien aiheuttamaksi, kun lääketehtaatkin tämän myöntävät. Yksittäinen haimatulehdus on eri asia, mutta Utriaisen kohdalla osoitus oli ilmeinen.
2. Statiinien tehoon ateroskleroosin estossa ollaan yleisesti tyytymättömiä, siksi pohditaankin, mitä "statiinien jälkeen" (vrt. Suomen Endokrinologiyhdistyksen kokous 2010). Käypä-hoito-ryhmän jäsenet esittivät vielä vuosi sitten, että statiinien annostusta pitää huomattavasti lisätä, jotta saadaan riittäävä kolesterolin lasku. Nyt FDA varoittaa korkeista annoksista haittavaikutusten vuoksi.
3. Lääketeollisuuden vetäytymiseen vaikuttanee se, että nyt alkavat selvitä pitkäaikaiskäytön haitat (Tämä on vain looginen arvaus).
4. Etsetimibi tapaus kertoo erinomaisesti kolesterolin tärkeydestä normaali fysiologiassa. Kaksoisvaikutteinen Inegy vedettiin nopeasti pois markkinoilta vakavien haittojen vuoksi. Olen jo aikaisemmmin esittänyt huolestumiseni, mitä haittavaikutuksia mahdollisesti esiintyy statiinien ja stanolien (Benecol) yhteiskäytöstä, joka on Suomessa yleistä.
5. Utriaisen laskelmien yksityiskohdista ei tarvitse kiistellä. Tärkein johtopäätös on se, että Suomessa on paljon tarpeetonta statiinien käyttöä. Tämä on merkittävä taloudellinen ja terveyspoliittinen seikka ja vaatii toimenpiteitä. Voisiko THL puuttua asiaan?
5. Mielestäni olisi kohtuullista, että Käypä hoito-ryhmän jäsenet osallistuisivat edes hiukkasen tähän rakentavaan keskusteluun.
Rakentavalla mielellä
Aurinkoista kesää kaikille
Pentti Tuohimaa
keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2011
Ajankohtaista Facebook keskustelua, osa 3
**
Facebookissa käydään taas jännittävää keskustelua! Liity jo mukaan : https://www.facebook.com/christer.sundqvist
14.6.2011
______________________
Tarinoita leivättömyydestä. Olen pyynnöstä saanut sähköpostiini puolisen tusinaa tarinaa leivättömästä elämästä. Pistän tähän alle muutamia tarinoita esimerkinomaisesti. Lähettäkää lisää! Luovutan tarinat dosentti Mikael Fogelholmille keskustelutuokion kera kun niitä on hieman enemmän koossa.
Kommentit:
Tarina nro 1: Minä elän ilman leipää ja olen elänyt ilman leipää jo yli 15 vuotta. Lapsena ja nuorena rakastin leipää. Alunperin leivättömyys lähti siitä liikkeelle, kun kärsin sitkeästä hiivataudista kehossani. Leivän poisjättämisen jälkeen yritin syödä ajoittain viljaa puuron muodossa ja käyttää gluteenittomia tuotteita. Joka puolelta lehdistä sai lukea, miten ihminen TARVITSEE viljaa ja kuituja. Vatsa vaikersi yleensä näidenkin ruokien yhteydessä. Kävin läpi pitkän tien ja testailin ravintoaineita, jotta pystyin ruokaviidakosta ja virallisten ruokavaliosuositusten keskeltä löytämään oman linjani. Koin, että voin paremmin täysin viljatonta elämää viettämällä. Podin aluksi huonoa omaatuntoa, kun en syönyt viljaa lainkaan, mutta vointini on nyt erinomainen, energiaa riittää ja nautin erityisesti tästä hyvästä sutjakkaasta olostani. Syön kasviksia, proteiinia eri muodoissaan ja nam rasvaa. Kaikki tietysti mahdollisimman puhtaina ja luomuina. Riisiä syön hyvin harvoin, kuitenkin silloin, jos kehoni vinkkaa, että siitä voisi olla sille jotain iloa :)
Sosiaalinen elämä ilman viljaa ja leipomotuotteita ei ole ollut ihan helppoa. Aluksi erityisesti kahvikutsuilla oli vaikeaa, kun tarjoilu koostui yleensä täysin minulle soveltumattomista tuotteista. Vaati suurta rohkeutta puolustaa itseään ja "vatsaansa", sekä kieltäytyä kohteliaasti herkuista. Nykyään onneksi lähin ystäväpiirini "hyväksyy" minut ja itsekin ovat ajoittain VHH ruokavaliota noudattavia. Olemme alkaneet haaveilemaan kahvilasta tai konditoriasta, mistä saisi ostaa VHH-herkkuja. Kyllä sekin päivä vielä tulee :)
Tarina nro 2: Eli olen aikaisemmassa elämässä aina kärsinyt epämääräisistä vatsaoireista, jotka eivät kuitenkaan olleet niin pahoja että olisin tutkimuksiin hakeutunut. Ajattelin vain, että niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan ja että sellaista se elämä nyt vain on. Vatsa siis ajoittain turposi, möyrysi, kipuili, sekä vuorotellen oli löysällä tai kärsin viikonkin kestävästä ummetuksesta yms. eikä mitään yksittäistä aiheuttajaa tuntunut olevan. Oletin maidosta tulevan laksatiivisia vaikutuksia, mutta koska maidon juomatta jättäminen ei muuttanut tilannetta, ostin usein laktoosittomia tuotteita. Mutta sitten taas toisaalta, oireita tuli siitäkin huolimatta joten joskus käytin hylaa ja ihan normaaleja maitotuotteita.
Helmikuussa tutustuin vhh-ruokavalioon laihdutustarkoituksessa ja jätin leivän (sekä viljatuotteet) kokonaan pois. Samalla tietysti väheni muutenkin hiilihydraatit n. 30g:n päivässä. Kiloja on tähän mennessä (kesäkuu) lähtenyt 6 ja painoindeksi on nyt 25 eli normaali. Olo on ollut aivan loistava eikä ole tarvinnut _kertaakaan_ tuntea nälkää, mitä aiemmilla laihdutusyrityksillä. Mutta ennenkaikkea, nuo epämääräiset vatsaoireet ovat kadonneet!! Ja ne lähti tasan sinä päivänä kun viljat jäi pois, eli joku yhteys täytyy olla. Vatsa ei tosiaan enää turvota, möyryä, kipuile, eikä kerrytä ilmaa, "isommalla hädällä" tarvitsee käydä suht säännöllisesti parin päivän välein (mikä on siis suuuuri muutos entiseen). Ja kaikki "elintärkeät"kuidut mitä tulee, on kasviksista. Niin, ja ilokseni huomasin, että mikään tavallinen maitotuote ei oireita aiheuta, eli maitoakin voi nykyään juoda surutta!
En ole koskaan käynyt keliakia-testeissä, joten en tiedä olisiko jotain taipumusta siihen suuntaan. Suvussa sitä ei ole aiemmin ilmennyt. Mutta nyt kun tiedän mikä oireet aiheuttaa, voin olla varma, että viljoihin ei tee mieli enää koskea!
Tarina nro 3: Jätin heinäkuussa 2010 kaiken viljan pois ruokavaliostani. Noin viikon sisällä 13 vuotta vaivannut acne rosacea hävisi kasvoistani. Otin sittemmin täysjyvärukiin ja kauran takaisin, ne toimivat, myöskään ohra ei aiheuta ihottumaa. Vehnää olen sen jälkeen kokeillut testausmielessä neljä kertaa, ja joka kerta ihottuma ja kutina palaa tunnin parin sisällä. Keliakiaa ei ole, eikä muita terveysongelmia, ja vehnäallergiakoe oli syksyllä negatiivinen. Silti vehnä on minulle myrkkyä - aiheuttaa tulehdusta.
Nyt kun on melkein vuosi kulunut olen havainnut myös muita muutoksia vehnättömänä: nenäverenvuotoja ei ole ollut yhtään, vaikka niitä on varsinkin talvisin aina ollut. Nyt ei tippaakaan, kylmästä talvesta huolimatta. Eli limakalvoille on tapahtunut jotain. Toinen muutos: aftoja suussa ei ole myöskään vuoteen ollut, runsaasta stressistä ja kiireellisestä elämästä huolimatta (niitä on aikaisemmin tullut aina stressistä).
Tarina nro 4: Tässä olisi minun kertomukseni. Olen elänyt ilman leipää vasta n.4kk, mutta haluan silti kirjoittaa tämän, koska aiemmin käytännössä elin leivällä, joten selviä muutoksia on jo nyt havaittavissa.
Entisessä ruokavaliossani, söin joka aamu palan ruisleipää ja lasin vettä. Söin nimenomaan ruisleipää, koska luulin sen olevan terveystuote ja terveellistä. En laittanut mitään leivän päälle, koska luulin erilaisten leivänpäällisten aiheuttavan minulle huonon olon. Joka aamu välittömästi aamiaisen jälkeen, minulle tuli huono olo, maha kipeäksi, joskus turvotusta ja välillä maha meni jopa aivan sekaisin. Tunnin kuluttua aamiaisesta oli aivan kamala nälkä ja pyörrytti ja heikotti.
Nykyään syön aamulla kaksi kananmunaa ja ne pitävät nälän poissa triplasti sen ajan kuin ruisleipä, eikä nälän tullessa tule todella huono ja heikko olo, kuten ruisleivän jälkeen.
Lounasaikaan söin yleensä vihanneksia, hedelmiä, palan ruisleipää ja joskus jugurtin. Sen jälkeen olo ei ollut niin huono kuin aamulla. Nykyään syön muuten saman lounaan, paitsi leivän olen tietenkin jättänyt pois ja välillä jugurtin, koska en pidä prosessoidusta ruuasta. Silti nälkä pysyy poissa saman ajan.
Iltapäivällä söin muutaman palan ruis- tai jotain muuta leipää vihannesten kanssa, ennen kuin lähdin ulos. Usein maha turposi tai meni sekaisin, mikä hankaloitti ulkoilua. Reilun tunnin kuluttua oli niin kova nälkä ja heikko olo, että oli pakko saada nopeasti syötävää. Nykyään syön iltapäivällä lähinnä vihanneksia, pähkinöitä ja juustoa. Maistuu paremmalle ja nälkä pysyy poissa iltaan asti.
Illalla söin lämpimän aterian, mikä useimmiten oli täysjyväpastaa, lämpimiä voileipiä, itsetehtyä pitsaa tai jotain muuta viljamössöä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olo oli kuin olisin nielaissut ilmapallon. Maha aivan turvoksissa, täynnä ilmaa ja kipeä. Siitä sitten nukkumaan ja seuraavana aamunakin saattoi vielä olla maha jumissa ja usein myös sekaisin.
Tämän vuoden alussa päätin, ettei näin voi jatkua. Alku oli hankala, koska minun piti käytännössä kehittää itselleni täysin uusi ruokavalio, koska pääraaka-aineeni, viljat, eivät olleet enää vaihtoehto.
Nyt neljän kuukauden viljattoman ajan jälkeen:
-en ole koskaan aamuisin huonovointinen
-minua ei pyörrytä/huimaa/heikota
-olen energisempi
-en ole nälkäinen kuin silloin, kun edellisestä ruokailusta on selvästi liian pitkä aika eli ainakin viisi tuntia
-verensokerini on pysynyt tasaisena, mikä on hienoa, koska minulla oli aiemmin selvästi ongelmia sen heittelehtimisen kanssa
-tyypilliset kevääseen liittyvät allergiaoireet ovat selvästi vähentyneet. Söin kevään aikana vain yhden antihistamiinin allergiaoireisiin, kun viime vuonna meni monta levyä kyseisiä tabuja
-palelu on huomattavasti vähentynyt. Olen koko elämäni palellut epänormaalin paljon niin talvella kuin kesälläkin, ja se on hankaloittanut elämääni. On ihanaa kun voi kesällä istua ulkona ilman takkia ja kaulahuivia eikä tarvitse huulet sinisenä selitellä, että ei mulla mikään ole, kunhan palelen vaan =)
-paino on pysynyt samassa lukemassa, mutta se johtuu siitä, että olen alipainon rajoilla oleva normaalipainoinen
Tarina nro 5: Mutta asiaan, olen ollut viime vuoden helmikuusta syömättä viljaleipiä, joita pistelin aikaisemmin "kaksin käsin". Aloin silloin tutustumaan Antti.H:n VHH juttuihin ja Dojolaiseen meininkiin. Paino oli muutoksen alkaessa 177,7kg, alimmillaan se on ollut 87,7kg ja nyt kesäaikana kun tulee vähän lepsuiltua ~92-94 kg. Viime kesänä pyöräilin ~300km ja tänä kesänä pyrkimys ainakin samaan. En ole hiilareita kaivannut kuntoiluhommien piristeeksikään. Leipää teemme mantelijauhosta ja sekaan heitellään milloin manteleita, aurinkokuivattua tomaattia ym. Siirryin silloin heti alkuun normaalivoihin ja öljynä käytetään oliiviölyä. Sain tänään jokavuotuisen normi labrakokeen tulokset tässä muutama otos, sain puhuttua mukaan D-vit testin :)
D-25=122
Gluk=5.6
Kol=5.2
hdl=2.83
LDL=2.5
Trigly=.37
Tohtori sanoi että ok tuloksia johon sanoin että ilmeisesti pekoni, voissa paistettu munakas ja Halloumi juusto aamupalana pitää arvot kurissa.
Eli summa summarum pidän näppini ja varsinkin vatsani edelleen erossa leiväst, perunasta ym. turhasta moskasta.
{piip} sanoi: Nämä tarinat ovat erittäin mielenkiintoisia! Leipä ei ole se autuaaksi tekevä, joten rohkeasti vaan huonot hiilarit pois ruokavaliosta.
{piip} sanoi: Hyviä kirjoituksia. Tärkeää duunia jälleen tämä(kin).
Äsken tuli tämä tarina (6.): Olen 44v. nainen. Lopetin gluteeniviljojen käytön viime marraskuussa ja vuosia kestäneet vatsavaivat, kivut, ruikuli/ummetus-vuorottelu, pieni lämpöily, turvotus jne loppuivat. Kun pari kertaa olen vahingossa syönyt viljapitoista ruokaa, maha on kipeytynyt aina noin 10-12 tunnin viiveellä ja silloin se ikään kuin "tulehtuu" vajaaksi viikoksi. Pari vuotta sitten, lähestulkoon invalidisoivien vaivojen takia pötsini & sisäelimeni jopa ultrattiin, kuvattiin, tähystettiin joka päästä: mitään ei löytynyt. Verestä tehtiin pari "keliakiakoetta", mitään ei löytynyt. Koepaloja ei tosin otettu tähystyksen yhteydessä silloisen asuinmaani typerän käytännön takia. Muuta syyllistä kuin viljat en keksi, enkä niihin aio enää kajota. Suvussa keliakiaa ja erityisesti reumaa. Mahaani alkaa koskea jo pelkkä ajatus ruisleivästä - tulee se tunne, kuin vatsassa olisi sahanteriä. Katson surulla sukulaisiani, jotka puputtavat leipää ja ovat lihavia, osa heistä kärsii myös huomattavista kroonisista vatsavaivoista mutta ei jaksa tehdä asialle mitään. En halua tulla lihavaksi, diabeettiseksi, sydänvikaiseksi statiinien syöjäksi.
Sosiaalisissa tilanteissa tarjolla on yleensä pelkkiä viljapitoisia herkkuja, mutta kukaan ei ole huomannut, etten ole ottanut pöydästä muuta kuin juotavaa. Nyt laihdutan Dukanin dieetillä ja voin hyvin.
Ruokavaliomme vuonna 1941.
Mitä havaintoja teette valistusfilmistä 70 vuoden takaa?
Ruokavaliomme 1941 | Elävä arkisto | yle.fi
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=1055&a=10371
Aho & Soldanin hyvin havainnollistettu valistusfilmi pureutuu tärkeään aiheeseen, joka monelle edusti "enemmän uskon kuin tiedon asioita". Mitä meidän olisi syötävä?
Kommentit:
Christer Sundqvist: Missä margariini? Ei kuorittua maitoa lapsille! Maito ja kananmunat ovat täydellisimpiä ravintolähteitämme. Myöskään veden viljaa ei ole syytä unohtaa. Kalanmaksaöljy lapsille. Kansanedustaja oli lihava, muut hoikkia.
{piip}: Ihana tuote: kesävoi!
{piip}: Täydestä menisi vieläkin tämä valistus. Tässä huomasi, kuinka paljon on turhia elintarvikkeita markkinoilla. Kalanmaksa öljyä kyllä käytän vieläkin ja muutenkin d-vitamiinin tarpeesta aikuisella ei pidetty tarpeellisena...
{piip}: Missä vaiheessa kalanmaksaöljyn päivittäinen syöminen jäi pois? Pahan makuinen muisto lapsuudesta!
{piip}: Ihanasti sanottu tuo "veden viljaa"! "kesävoi"
{piip}: Hyvä filmi! Tuoreita ruokia, ei ollut eineksiä näytillä. Kesävoissa on varmasti ollut erikoisen hyvä maku.
{piip}: Kesävoi on siis ilmeisesti sellaista, joka valmistetaan ulkona laiduntavan lehmän täysmaidosta? Eivätkö suomalaiset lehmät nykyisin kökötä koko ajan kesät ja talvet karsinoissaan ja syövät kuivatettua rehua? Joku varmaan tietää paremmin.
{piip}: Useimmat laiduntavat lehmiä ulkona kesällä, eikö se säästä työtäkin? Lisäksi säilörehua syödään talvellakin osana ruokintaa.
{piip}: Kesävoita tehtiin tietenkin kesällä, laiduntamisesta johtuen, väri ja maku olivat aivan erilaiset. Kesävoi oli keltaisempaa ja maistui "laitumelle". Viiliäkin sai vain kesällä! Kyllä nykypäivänäkin lehmät laiduntavat ulkosalla, parsinavetoista on hyvä päästä kesäksi ulos. Pihattonavetassa se on mahdollista kesät talvet. Säilörehua syötetään nimenomaan talvella, kun ei tuoreruohoa ole saatavilla.
{piip}: Lohdullista kuultavaa.
{piip}: Voi kun saisi kesävoita... ;)) Toivottavasti joku kyytönmaidon tuottaja ottaa vinkistä vaarin.
{piip}: Mutta kaupan hyllylllä on vaan yhdenlaista voita, ei siitä tiedä, minkälaisesta maidosta se on valmistettu. Luomuvoi on tietysti luomusta, mutta se ei ole sama juttu.
{piip}: kaupan hyllyvoi on "tasalaatuista", eikä nykyään enää laidunkausi vaikuta samalla tavoin voin koostumukseen ja makuun kuten vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nykyisin muutenkin pyritään tasaiseen laatuun ympäri vuoden. Mikä on varsinainen harmi, kun sitä makua olisi enemmän näin kesällä! maito on ihan sitä samaa, mitä kyöräävät navetoista tankkiautoilla satoja kilometrejä. Siinä on sekaisin kymmenen lehmän navettojen maidot kymmenien lehmien navetoiden maitojen kanssa.
{piip}: ...mutta kalanmaksaöljy! Voi hyvät ihmiset, että se oli pahaa. PA-HAA.
{piip}: Se ON pahaa. Kaadan aina mahdollisimman syvälle kurkkuun O_O
{piip}: Kesävoin A- ja D-pitoisuus oli myös aivan toista luokkaa kuin pimeään vuodenaikaan valmistetun.. Entisaikaan voin ravintoarvo tajuttiin ja sitä arvostettiin oikeana ruokana, toista kuin nykyisin, kun kemistin koeputkissa kehittämä kevytlevite on korotettu terveyden ja hyvinvoinnin symboliksi.
{piip}: Edesmennyt kemisti-isäni muisti myös aina kehua valkoisia lbr-hiiriä hienoiksi yhteistyökumppaneiksi...
Facebookissa käydään taas jännittävää keskustelua! Liity jo mukaan : https://www.facebook.com/christer.sundqvist
14.6.2011
______________________
Tarinoita leivättömyydestä. Olen pyynnöstä saanut sähköpostiini puolisen tusinaa tarinaa leivättömästä elämästä. Pistän tähän alle muutamia tarinoita esimerkinomaisesti. Lähettäkää lisää! Luovutan tarinat dosentti Mikael Fogelholmille keskustelutuokion kera kun niitä on hieman enemmän koossa.
Kommentit:
Tarina nro 1: Minä elän ilman leipää ja olen elänyt ilman leipää jo yli 15 vuotta. Lapsena ja nuorena rakastin leipää. Alunperin leivättömyys lähti siitä liikkeelle, kun kärsin sitkeästä hiivataudista kehossani. Leivän poisjättämisen jälkeen yritin syödä ajoittain viljaa puuron muodossa ja käyttää gluteenittomia tuotteita. Joka puolelta lehdistä sai lukea, miten ihminen TARVITSEE viljaa ja kuituja. Vatsa vaikersi yleensä näidenkin ruokien yhteydessä. Kävin läpi pitkän tien ja testailin ravintoaineita, jotta pystyin ruokaviidakosta ja virallisten ruokavaliosuositusten keskeltä löytämään oman linjani. Koin, että voin paremmin täysin viljatonta elämää viettämällä. Podin aluksi huonoa omaatuntoa, kun en syönyt viljaa lainkaan, mutta vointini on nyt erinomainen, energiaa riittää ja nautin erityisesti tästä hyvästä sutjakkaasta olostani. Syön kasviksia, proteiinia eri muodoissaan ja nam rasvaa. Kaikki tietysti mahdollisimman puhtaina ja luomuina. Riisiä syön hyvin harvoin, kuitenkin silloin, jos kehoni vinkkaa, että siitä voisi olla sille jotain iloa :)
Sosiaalinen elämä ilman viljaa ja leipomotuotteita ei ole ollut ihan helppoa. Aluksi erityisesti kahvikutsuilla oli vaikeaa, kun tarjoilu koostui yleensä täysin minulle soveltumattomista tuotteista. Vaati suurta rohkeutta puolustaa itseään ja "vatsaansa", sekä kieltäytyä kohteliaasti herkuista. Nykyään onneksi lähin ystäväpiirini "hyväksyy" minut ja itsekin ovat ajoittain VHH ruokavaliota noudattavia. Olemme alkaneet haaveilemaan kahvilasta tai konditoriasta, mistä saisi ostaa VHH-herkkuja. Kyllä sekin päivä vielä tulee :)
Tarina nro 2: Eli olen aikaisemmassa elämässä aina kärsinyt epämääräisistä vatsaoireista, jotka eivät kuitenkaan olleet niin pahoja että olisin tutkimuksiin hakeutunut. Ajattelin vain, että niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan ja että sellaista se elämä nyt vain on. Vatsa siis ajoittain turposi, möyrysi, kipuili, sekä vuorotellen oli löysällä tai kärsin viikonkin kestävästä ummetuksesta yms. eikä mitään yksittäistä aiheuttajaa tuntunut olevan. Oletin maidosta tulevan laksatiivisia vaikutuksia, mutta koska maidon juomatta jättäminen ei muuttanut tilannetta, ostin usein laktoosittomia tuotteita. Mutta sitten taas toisaalta, oireita tuli siitäkin huolimatta joten joskus käytin hylaa ja ihan normaaleja maitotuotteita.
Helmikuussa tutustuin vhh-ruokavalioon laihdutustarkoituksessa ja jätin leivän (sekä viljatuotteet) kokonaan pois. Samalla tietysti väheni muutenkin hiilihydraatit n. 30g:n päivässä. Kiloja on tähän mennessä (kesäkuu) lähtenyt 6 ja painoindeksi on nyt 25 eli normaali. Olo on ollut aivan loistava eikä ole tarvinnut _kertaakaan_ tuntea nälkää, mitä aiemmilla laihdutusyrityksillä. Mutta ennenkaikkea, nuo epämääräiset vatsaoireet ovat kadonneet!! Ja ne lähti tasan sinä päivänä kun viljat jäi pois, eli joku yhteys täytyy olla. Vatsa ei tosiaan enää turvota, möyryä, kipuile, eikä kerrytä ilmaa, "isommalla hädällä" tarvitsee käydä suht säännöllisesti parin päivän välein (mikä on siis suuuuri muutos entiseen). Ja kaikki "elintärkeät"kuidut mitä tulee, on kasviksista. Niin, ja ilokseni huomasin, että mikään tavallinen maitotuote ei oireita aiheuta, eli maitoakin voi nykyään juoda surutta!
En ole koskaan käynyt keliakia-testeissä, joten en tiedä olisiko jotain taipumusta siihen suuntaan. Suvussa sitä ei ole aiemmin ilmennyt. Mutta nyt kun tiedän mikä oireet aiheuttaa, voin olla varma, että viljoihin ei tee mieli enää koskea!
Tarina nro 3: Jätin heinäkuussa 2010 kaiken viljan pois ruokavaliostani. Noin viikon sisällä 13 vuotta vaivannut acne rosacea hävisi kasvoistani. Otin sittemmin täysjyvärukiin ja kauran takaisin, ne toimivat, myöskään ohra ei aiheuta ihottumaa. Vehnää olen sen jälkeen kokeillut testausmielessä neljä kertaa, ja joka kerta ihottuma ja kutina palaa tunnin parin sisällä. Keliakiaa ei ole, eikä muita terveysongelmia, ja vehnäallergiakoe oli syksyllä negatiivinen. Silti vehnä on minulle myrkkyä - aiheuttaa tulehdusta.
Nyt kun on melkein vuosi kulunut olen havainnut myös muita muutoksia vehnättömänä: nenäverenvuotoja ei ole ollut yhtään, vaikka niitä on varsinkin talvisin aina ollut. Nyt ei tippaakaan, kylmästä talvesta huolimatta. Eli limakalvoille on tapahtunut jotain. Toinen muutos: aftoja suussa ei ole myöskään vuoteen ollut, runsaasta stressistä ja kiireellisestä elämästä huolimatta (niitä on aikaisemmin tullut aina stressistä).
Tarina nro 4: Tässä olisi minun kertomukseni. Olen elänyt ilman leipää vasta n.4kk, mutta haluan silti kirjoittaa tämän, koska aiemmin käytännössä elin leivällä, joten selviä muutoksia on jo nyt havaittavissa.
Entisessä ruokavaliossani, söin joka aamu palan ruisleipää ja lasin vettä. Söin nimenomaan ruisleipää, koska luulin sen olevan terveystuote ja terveellistä. En laittanut mitään leivän päälle, koska luulin erilaisten leivänpäällisten aiheuttavan minulle huonon olon. Joka aamu välittömästi aamiaisen jälkeen, minulle tuli huono olo, maha kipeäksi, joskus turvotusta ja välillä maha meni jopa aivan sekaisin. Tunnin kuluttua aamiaisesta oli aivan kamala nälkä ja pyörrytti ja heikotti.
Nykyään syön aamulla kaksi kananmunaa ja ne pitävät nälän poissa triplasti sen ajan kuin ruisleipä, eikä nälän tullessa tule todella huono ja heikko olo, kuten ruisleivän jälkeen.
Lounasaikaan söin yleensä vihanneksia, hedelmiä, palan ruisleipää ja joskus jugurtin. Sen jälkeen olo ei ollut niin huono kuin aamulla. Nykyään syön muuten saman lounaan, paitsi leivän olen tietenkin jättänyt pois ja välillä jugurtin, koska en pidä prosessoidusta ruuasta. Silti nälkä pysyy poissa saman ajan.
Iltapäivällä söin muutaman palan ruis- tai jotain muuta leipää vihannesten kanssa, ennen kuin lähdin ulos. Usein maha turposi tai meni sekaisin, mikä hankaloitti ulkoilua. Reilun tunnin kuluttua oli niin kova nälkä ja heikko olo, että oli pakko saada nopeasti syötävää. Nykyään syön iltapäivällä lähinnä vihanneksia, pähkinöitä ja juustoa. Maistuu paremmalle ja nälkä pysyy poissa iltaan asti.
Illalla söin lämpimän aterian, mikä useimmiten oli täysjyväpastaa, lämpimiä voileipiä, itsetehtyä pitsaa tai jotain muuta viljamössöä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olo oli kuin olisin nielaissut ilmapallon. Maha aivan turvoksissa, täynnä ilmaa ja kipeä. Siitä sitten nukkumaan ja seuraavana aamunakin saattoi vielä olla maha jumissa ja usein myös sekaisin.
Tämän vuoden alussa päätin, ettei näin voi jatkua. Alku oli hankala, koska minun piti käytännössä kehittää itselleni täysin uusi ruokavalio, koska pääraaka-aineeni, viljat, eivät olleet enää vaihtoehto.
Nyt neljän kuukauden viljattoman ajan jälkeen:
-en ole koskaan aamuisin huonovointinen
-minua ei pyörrytä/huimaa/heikota
-olen energisempi
-en ole nälkäinen kuin silloin, kun edellisestä ruokailusta on selvästi liian pitkä aika eli ainakin viisi tuntia
-verensokerini on pysynyt tasaisena, mikä on hienoa, koska minulla oli aiemmin selvästi ongelmia sen heittelehtimisen kanssa
-tyypilliset kevääseen liittyvät allergiaoireet ovat selvästi vähentyneet. Söin kevään aikana vain yhden antihistamiinin allergiaoireisiin, kun viime vuonna meni monta levyä kyseisiä tabuja
-palelu on huomattavasti vähentynyt. Olen koko elämäni palellut epänormaalin paljon niin talvella kuin kesälläkin, ja se on hankaloittanut elämääni. On ihanaa kun voi kesällä istua ulkona ilman takkia ja kaulahuivia eikä tarvitse huulet sinisenä selitellä, että ei mulla mikään ole, kunhan palelen vaan =)
-paino on pysynyt samassa lukemassa, mutta se johtuu siitä, että olen alipainon rajoilla oleva normaalipainoinen
Tarina nro 5: Mutta asiaan, olen ollut viime vuoden helmikuusta syömättä viljaleipiä, joita pistelin aikaisemmin "kaksin käsin". Aloin silloin tutustumaan Antti.H:n VHH juttuihin ja Dojolaiseen meininkiin. Paino oli muutoksen alkaessa 177,7kg, alimmillaan se on ollut 87,7kg ja nyt kesäaikana kun tulee vähän lepsuiltua ~92-94 kg. Viime kesänä pyöräilin ~300km ja tänä kesänä pyrkimys ainakin samaan. En ole hiilareita kaivannut kuntoiluhommien piristeeksikään. Leipää teemme mantelijauhosta ja sekaan heitellään milloin manteleita, aurinkokuivattua tomaattia ym. Siirryin silloin heti alkuun normaalivoihin ja öljynä käytetään oliiviölyä. Sain tänään jokavuotuisen normi labrakokeen tulokset tässä muutama otos, sain puhuttua mukaan D-vit testin :)
D-25=122
Gluk=5.6
Kol=5.2
hdl=2.83
LDL=2.5
Trigly=.37
Tohtori sanoi että ok tuloksia johon sanoin että ilmeisesti pekoni, voissa paistettu munakas ja Halloumi juusto aamupalana pitää arvot kurissa.
Eli summa summarum pidän näppini ja varsinkin vatsani edelleen erossa leiväst, perunasta ym. turhasta moskasta.
{piip} sanoi: Nämä tarinat ovat erittäin mielenkiintoisia! Leipä ei ole se autuaaksi tekevä, joten rohkeasti vaan huonot hiilarit pois ruokavaliosta.
{piip} sanoi: Hyviä kirjoituksia. Tärkeää duunia jälleen tämä(kin).
Äsken tuli tämä tarina (6.): Olen 44v. nainen. Lopetin gluteeniviljojen käytön viime marraskuussa ja vuosia kestäneet vatsavaivat, kivut, ruikuli/ummetus-vuorottelu, pieni lämpöily, turvotus jne loppuivat. Kun pari kertaa olen vahingossa syönyt viljapitoista ruokaa, maha on kipeytynyt aina noin 10-12 tunnin viiveellä ja silloin se ikään kuin "tulehtuu" vajaaksi viikoksi. Pari vuotta sitten, lähestulkoon invalidisoivien vaivojen takia pötsini & sisäelimeni jopa ultrattiin, kuvattiin, tähystettiin joka päästä: mitään ei löytynyt. Verestä tehtiin pari "keliakiakoetta", mitään ei löytynyt. Koepaloja ei tosin otettu tähystyksen yhteydessä silloisen asuinmaani typerän käytännön takia. Muuta syyllistä kuin viljat en keksi, enkä niihin aio enää kajota. Suvussa keliakiaa ja erityisesti reumaa. Mahaani alkaa koskea jo pelkkä ajatus ruisleivästä - tulee se tunne, kuin vatsassa olisi sahanteriä. Katson surulla sukulaisiani, jotka puputtavat leipää ja ovat lihavia, osa heistä kärsii myös huomattavista kroonisista vatsavaivoista mutta ei jaksa tehdä asialle mitään. En halua tulla lihavaksi, diabeettiseksi, sydänvikaiseksi statiinien syöjäksi.
Sosiaalisissa tilanteissa tarjolla on yleensä pelkkiä viljapitoisia herkkuja, mutta kukaan ei ole huomannut, etten ole ottanut pöydästä muuta kuin juotavaa. Nyt laihdutan Dukanin dieetillä ja voin hyvin.
Ruokavaliomme vuonna 1941.
Mitä havaintoja teette valistusfilmistä 70 vuoden takaa?
Ruokavaliomme 1941 | Elävä arkisto | yle.fi
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=1055&a=10371
Aho & Soldanin hyvin havainnollistettu valistusfilmi pureutuu tärkeään aiheeseen, joka monelle edusti "enemmän uskon kuin tiedon asioita". Mitä meidän olisi syötävä?
Kommentit:
Christer Sundqvist: Missä margariini? Ei kuorittua maitoa lapsille! Maito ja kananmunat ovat täydellisimpiä ravintolähteitämme. Myöskään veden viljaa ei ole syytä unohtaa. Kalanmaksaöljy lapsille. Kansanedustaja oli lihava, muut hoikkia.
{piip}: Ihana tuote: kesävoi!
{piip}: Täydestä menisi vieläkin tämä valistus. Tässä huomasi, kuinka paljon on turhia elintarvikkeita markkinoilla. Kalanmaksa öljyä kyllä käytän vieläkin ja muutenkin d-vitamiinin tarpeesta aikuisella ei pidetty tarpeellisena...
{piip}: Missä vaiheessa kalanmaksaöljyn päivittäinen syöminen jäi pois? Pahan makuinen muisto lapsuudesta!
{piip}: Ihanasti sanottu tuo "veden viljaa"! "kesävoi"
{piip}: Hyvä filmi! Tuoreita ruokia, ei ollut eineksiä näytillä. Kesävoissa on varmasti ollut erikoisen hyvä maku.
{piip}: Kesävoi on siis ilmeisesti sellaista, joka valmistetaan ulkona laiduntavan lehmän täysmaidosta? Eivätkö suomalaiset lehmät nykyisin kökötä koko ajan kesät ja talvet karsinoissaan ja syövät kuivatettua rehua? Joku varmaan tietää paremmin.
{piip}: Useimmat laiduntavat lehmiä ulkona kesällä, eikö se säästä työtäkin? Lisäksi säilörehua syödään talvellakin osana ruokintaa.
{piip}: Kesävoita tehtiin tietenkin kesällä, laiduntamisesta johtuen, väri ja maku olivat aivan erilaiset. Kesävoi oli keltaisempaa ja maistui "laitumelle". Viiliäkin sai vain kesällä! Kyllä nykypäivänäkin lehmät laiduntavat ulkosalla, parsinavetoista on hyvä päästä kesäksi ulos. Pihattonavetassa se on mahdollista kesät talvet. Säilörehua syötetään nimenomaan talvella, kun ei tuoreruohoa ole saatavilla.
{piip}: Lohdullista kuultavaa.
{piip}: Voi kun saisi kesävoita... ;)) Toivottavasti joku kyytönmaidon tuottaja ottaa vinkistä vaarin.
{piip}: Mutta kaupan hyllylllä on vaan yhdenlaista voita, ei siitä tiedä, minkälaisesta maidosta se on valmistettu. Luomuvoi on tietysti luomusta, mutta se ei ole sama juttu.
{piip}: kaupan hyllyvoi on "tasalaatuista", eikä nykyään enää laidunkausi vaikuta samalla tavoin voin koostumukseen ja makuun kuten vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nykyisin muutenkin pyritään tasaiseen laatuun ympäri vuoden. Mikä on varsinainen harmi, kun sitä makua olisi enemmän näin kesällä! maito on ihan sitä samaa, mitä kyöräävät navetoista tankkiautoilla satoja kilometrejä. Siinä on sekaisin kymmenen lehmän navettojen maidot kymmenien lehmien navetoiden maitojen kanssa.
{piip}: ...mutta kalanmaksaöljy! Voi hyvät ihmiset, että se oli pahaa. PA-HAA.
{piip}: Se ON pahaa. Kaadan aina mahdollisimman syvälle kurkkuun O_O
{piip}: Kesävoin A- ja D-pitoisuus oli myös aivan toista luokkaa kuin pimeään vuodenaikaan valmistetun.. Entisaikaan voin ravintoarvo tajuttiin ja sitä arvostettiin oikeana ruokana, toista kuin nykyisin, kun kemistin koeputkissa kehittämä kevytlevite on korotettu terveyden ja hyvinvoinnin symboliksi.
{piip}: Edesmennyt kemisti-isäni muisti myös aina kehua valkoisia lbr-hiiriä hienoiksi yhteistyökumppaneiksi...
Ajankohtaista Facebook keskustelua, osa 2
perjantaina, kesäkuuta 10, 2011
Kolesterolimafialle terveisiä!
*
Kolesterolia alentavien lääkkeiden (statiinien) suhteen on Suomessa käyty aika erikoisia näytelmiä uudessa sosiaalisessa mediassa (blogit, Facebook yms.) ja vanhassa perinteisessä mediassa (TV, lehdet, kirjat).
Professori Timo Strandberg esiintyi 18.6.2010 vieraskirjoittajana terveysblogissani. Siitä hänelle suuri kiitos vaivannäöstä. Valitettavasti professori Strandberg vetäytyi keskustelusta. Hän jättäytyi pois keskustelusta kohdatessaan epämieluisia haasteita hyvinkin kriittisten kommenttien edessä. En luopunut toivosta saada häneltä kommentteja lukuisiin hyviin kysymyksiin koskien mm. statiinien sivuvaikutuksia. Hän lupasi useita kertoja minulle lähetetyissä sähköpostiviesteissä palata asiaan mahdollisimman pian. Minun lisäkseni häntä lähestyi sähköpostein moni muukin kolesterolilääkkeiden haitoista kiinnostunut kansalainen (kiitos kun lähetitte minulle tietoja tästä!).
Minun kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa! Professori Strandbergilta ei saatu mitään vastauksia professori Kari Salmisen esittämiin kysymyksiin. Sähköpostissaan minulle professori Strandberg sanoo, että Salmisen kysymyksiin löytyy vastaus hänen kirjastaan "Totuus Kolesterolista", jonka ystävällisesti sain luettavakseni. Kyseessä on kevyellä kädellä kirjoitettu kolesterolilääkkeiden ylistystarina. Vastauksia Salmisen kysymyksiin ei löydy.
Kertauksen vuoksi tässä vielä nämä professori Kari Salmisen esittämät kysymykset avoimen kirjeen muodossa professori Timo Strandbergille:
Professori Strandbergin vieraskirjoitus terveysblogissani innoitti kansalaisia ja terveysalan ammattilaisia ottamaan yhteyttä minuun hyvinkin vilkkaasti (kiitos tästä!). Sain mm. vastaanottaa aivan erinomaisen kiinnostavan vieraskirjoituksen diplomi-insinööri Leino Utriaiselta (kiitos!). Kirjoituksessaa Utriainen otti esille käyttämänsä statiinilääkkeen vakavat terveyshaitat ja kirjoitus johti vilkkaaseen keskusteluun terveysblogissani ja muussa mediassa.
Yhteydenotot ovat jatkuneet pitkin kevättä 2011. Julkaisen nyt ajankohtaisen koosteen näistä yhteydenotoista. Olkaa edelleenkin yhteydessä minuun ja terveysviranomaisiin. Olemme mieluusti edistämässä monipuolisempaa ja kaikkia näkökohtia kolsterolikysymyksessä esille ottavaa viestintää Suomessa.
Suojatakseni sähköpostilla minuun yhteyttä ottaneiden yksityisyyttä, olen merkinnyt kirjoituksessa mainitut yksityishenkilöiden nimet {piip} -merkinnällä ja tehnyt muutamia kommentteja itsekin (CS kommentoi).
Sähköpostiliikennettä Christer Sundqvistille:
-----------------------------------
Olkoon tämä ”testamenttini” aiheesta julkisuudessa. Aiheella kun ei ole mitään tekemistä työni kanssa, vaan se on ollut minulle ainoastaan aikaavievä ”vapaa-ajan harrastus”. Jos joku kaipaa tarkempia perusteluja väitteilleni ottakoon yhteyttä (CS kommentoi: voin pyynnöstä välittää kommenttinne tälle kirjoittajalle).
Ensinnäkin oikein paljon kiitoksia {piip} ja aiemmin {piip} kirjoituksistanne. Tällaisia kentältä tulleita todellisia kokemuksia pitäisi pyrkiä tuomaan huomattavasti enemmän julkisuuteen. Kirjoituksenne tukevat täysin omia havaintojani. Erilaisten terveyshaittojen yleisyyttä statiinien käyttäjillä pitäisikin nyt ruveta pikaisesti tutkimaan yhteiskunnan rahoituksella ilman lääketeollisuuden tukea, ja sellaisten henkilöiden toimesta, joilla ei ole minkäänlaisia kytköksiä lääketeollisuuteen.
Tässä yhteydessä haluan tuoda esille, miksi itse aikanaan lähdin tässä asiassa julkisuuteen. Havahduin aiheeseen nähtyäni Ylen ”Silminnäkijä”-sarjan ohjelman ”Turha kolesterolisota”, ja luettuani perään Uffe Ravnskovin kirjan ”Kolesterolimyytti”. Molemmissa todettiin yksiselitteisesti ja perustellusti, että kolesterolilääkkeet ovat käytännössä hyödyttömiä. Ravnskov toi lisäksi esille statiinien aiheuttamat moninaiset terveyshaitat. Tuttavapiirissäni oli 19 statiinien käyttäjää, joista muutama ihan lähipiirissä. Lähipiiriläisilläni tuntui olevan juuri niitä terveyshaittoja, joita Ravnskov toi kirjassaan esille. Rupesin sitten kyselemään asiasta tarkemmin noilta muilta tuttavapiiriini kuuluvilta statiinien käyttäjiltä, joista ihan jokainen tuntui kärsivän Ravnskovin kuvaamista haitoista. Yleisimmät haitat olivat erilaiset lihasvaivat, alaraajojen ongelmat ja muistihäiriöt.
Ravnskov perusti väitteensä selkeisiin tieteellisiin faktoihin. Hän toi erinomaisesti esille paitsi omia väitteitään tukevan kirjallisuuden, myös vastakkaista näkemystä puoltavan kirjallisuuden, sekä selkeät tieteelliset perustelut sille, mikä siinä on vikana. Aloin järjestelmällisesti penkomaan Ravnskovin väitteiden taustalla olevia julkaisuja, ja havaitsin hyvin nopeasti (muutamista kirjassa esiintyvistä virheistä huolimatta) hänen olevan oikeassa. Mitä enemmän asiaan tutustuin sitä enemmän aloin ihmetellä, kuinka voi olla mahdollista, että asiantuntijat ympäri maailman tuntuvat olevan pihalla kuin lumiukot kolesteroliin liittyvistä tieteellisistä faktoista. Vallalla olevan teorian taustalla ei näkynyt olevan minkäänlaista tieteellistä näyttöä, vaan sen perusteet olivat monin paikoin suorastaan naurettavan lapselliset. Tuntui ettei kukaan asiantuntija voi siihen uskoa, jos on tosissaan perehtynyt alan kirjallisuuteen.
Otan yhden konkreettisen esimerkin lapsellisista perusteluista. Haastattelin useita lääkäreitä kysellen heiltä perusteluja sille, miksi kolesterolia kannattaa alentaa lääkkeillä. Yleisimpänä vastauksena tuli kuin apteekin hyllyltä: ”Joillakin luonnonkansoilla on matalat kolesteroliarvot ja ei lainkaan sydäntauteja”. Tällä perusteella kuulemma voi päätellä, että matala kolesterolitaso on ”ihmisrodulle ominaista ja luontaista”. Tämä ilmeisesti lääketeollisuuden myyntimiehiltä opittu myyntivaltti on kirjattu myös hoitosuosituksiin. Missään ei kuitenkaan vaivauduta tuomaan esille sitä tosiseikkaa, että kyseisten luonnonkansojen keski-ikä on alle 30 vuotta, mikä selittää alhaisen sydäntautikuolleisuuden. Tämankaltainen olennaisten tosiasioiden pimittäminen on hyvin yleinen käytäntö, jonka avulla saadaan luotua harhaanjohtava illuusio kolesterolin alentamisen järkevyydestä.
Tähän voisikin nyt todeta kyynisesti, että siitä vain kaikki alentamaan kolesteroliarvojanne näiden luonnonkansojen tasolle, ja mielellään mahdollisimman nuorena, niin saadaan suomalaistenkin keski-ikä putoamaan alle 30 vuoden. Siitä olen asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä, että sydäntautikuolleisuus taatusti romahtaa. Tieteellisesti tämä luonnonkansa-argumentti on suunnilleen yhtä järkevä kuin että suosittelisi suomalaisia pukeutumaan ympärivuotisesti pelkkään lannevaatteeseen, koska niin tekevät päiväntasaajan seudulla asuvat luonnonkansatkin. Ja jos talvella meinaa tulla kylmä kannattaa lämmittää ulkoilman lämpötilaa lämmittämällä lämpömittaria kuumavesihanan alla, niin johan alkaa tarjeta. On nimittäin täsmälleen yhtä perusteltua ja järkevää kuin kolesterolin alentaminen sydäntautien ehkäisemiseksi. Nämä sinänsä hupaisat esimerkit eivät kovin paljoa naurata, sillä useat ”tieteelliset perustelut” kolesterolin alentamisen järkevyydestä ovat todellakin tätä tasoa!
Esitin sitten ajatukseni kolesterolilääkkeiden turhuudesta ja haitoista statiineja käyttäville tuttavilleni, joista osa lopettikin lääkityksen, minkä seurauksena heidän jokaisen haittansa joko lievenivät tai paranivat kokonaan. Muutaman heistä lääkärit vaativat kolesteroliarvojen noustessa heitä aloittamaan hoidon uudestaan toisella statiinilla, jolloin kaikkien heistä haitat taas pahenivat tai palasivat. Lopulta he luopuivat lääkkeistä kokonaan, jolloin haitat taas lievenivät tai paranivat. Mikään muu asia ei muuttunut lääkityksissä tai elämäntavoissa, joten oli itsestäänselvää, että vaivat johtuivat statiineista. Jos joka ikinen tuntemistani statiinien käyttäjistä kärsi elämänlaatuaan merkittävästi heikentävistä lääkityksen aiheuttamista terveyshaitoista, niin kenenkään on turha tulla väittämään, että nämä vaivat eivät olisi hyvin yleisiä. Ja jos tutkimustulokset muuta osoittavat, silloin niiden tutkimusasetelmia ja tuloksia on tarkoitushakuisesti ja räikeästi manipuloitu. Varsinkin kun terve järkikin sanoo, kolesterolin tärkeyden elimistölle tietäen, että kolesterolin alentamisesta täytyy seurata terveyshaittoja.
Osa tuttavistani, mukaan lukien pari lähipiiriläistä, ei kuitenkaan lääkärinsä kehotuksesta suostunut hoitoaan lopettamaan. Joillakin heistä haitat olivat todella vakavia, ja niiden seuraaminen oli todella rankkaa. Tässä jos missä toteutui kohdallani sanonta ”tieto lisää tuskaa”, ja minun oli yksinkertaisesti pakko yrittää tehdä asialle jotain. Yritin kirjoittaa aiheesta Lääkärilehteen katsauksen, jolle annoin nimeksi ”Totuus kolesterolista”. Kirjoituksen arvioineet asiantuntijat luonnollisesti lyttäsivät sen maan rakoon. Otsikko sentään sai jatkaa elämäänsä Prof. Timo Strandbergin ja Prof. Petri Kovasen vastikään julkaisemassa science fiction –romaanissa (mikä ihmeellinen yhteensattuma), jossa ”pimeälle puolelle siirtynyt paha kolesteroli terrorisoi ihmiskuntaa” vanhaan hyvään ”Tähtien sota” -tyyliin.
Kalevassa julkaistiin lauantaina 30.4. toimittaja Heli Väyrysen kirjoittama Strandbergin haastattelu, jossa Strandberg on huolissaan siitä, että ”kolesterolista on liikkeellä väärää tietoa”. Samasta asiasta olen minäkin hyvin huolestunut, ja tuon väärän tiedon levittämisestä ovat pääasiassa vastuussa Strandberg itse sekä hänen hoitosuosituksia laativat kollegansa. Väyrynen kirjoittaa haastattelussaan: ”Strandberg on seurannut kolesteroliskeptikkojen kritiikkiä tiedotusvälineissä surullisena. Kolesterolia pitkään tutkinut asiantuntija sekä nettitiedon ja omien kokemustensa varassa kommentoiva maallikko saavat mediassa yhtä suuren painoarvon.”
Kommentti on vähintäänkin erikoinen, sillä julkisuudessa kritiikkiä ovat esittäneet pääasiassa pitkän linjan tiedemiehet ja arvostetut professorit. Näen kommentin erityisesti hyökkäyksenä statiineista sairastunutta ja niiden käytön vähentämisen puolesta erinomaisen perustellusti Kalevan mielipidepalstalla (7.4.) kirjoittanutta Leino Utriaista kohtaan. Kommentti osoittaa Strandbergin täydellisen välinpitämättömyyden ja piittaamattomuuden niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat lääkityksen vuoksi sairastuneet. Samaa piittaamattomuutta osoittaa myös se, että Strandberg pyrkii kaikin keinoin vähättelemään ja suorastaan peittelemään tutkimuksia, jotka osoittavat statiinien aiheuttavan terveyshaittoja, vaikka hänen pitäisi hoitosuositusten laatijana olla niistä erittäin huolestunut ja huutaa huolensa julki kovaan ääneen.
Prof. Kari Salminen on ansiokkaasti ja perustellusti kritisoinut kolesteroliteoriaa jo suurin piirtein ennen kuin itse olin syntynytkään. Tuolloin asian ymmärtäminen oli paljon vaikeampaa kuin nykyään, koska tutkimustietoa oli paljon vähemmän. Nykyäänhän kolesteroliteorian kumoavaa tietoa tulee koko ajan lisää kiihtyvällä tahdilla, ja sitä on jo niin paljon, että asian pitäisi olla jokaiselle asiaan toden teolla perehtyneelle asiantuntijalle itsestään selvä. Salminen on esittänyt Strandbergille julkisuudessa aiemmin tässäkin viestiketjussa esiin tulleita kysymyksiä, joihin Strandbergilla ei ole kuulemma ”ollut aikaa” vastata. Kummallisesti Strandbergilla kuitenkin oli heti aikaa paneutua penkomaan julkaisua, jossa statiinien oli jollain ihmeen konstilla osoitettu ehkäisevän syöpää, ja lähettää se tälle foorumille vastauksena lähettämääni viestiin, jossa toin esille tuoreen julkaisun, jossa statiinien osoitettiin aiheuttavan eturauhassyöpää. Kysymys ei siis ole siitä, etteikö Strandbergilla ole aikaa.
Strandbergilta on ihan turha odottaa vastauksia noihin Salmisen kysymyksiin, koska hän pelkää, että niiden tarkempi penkominen tulee väistämättä osoittamaan, että hänen käsityksensä kolesterolin vaaroista ei pidä paikkaansa. Tämä on ollut Strandbergin kollegoineen yleinen tapa toimia jo pitkään. Kritiikkiin ei vastata suoraan, koska näyttö sen puolesta on kiistaton, ja heidän omaa kantaansa tukevaa tieteellistä näyttöä ei ole olemassa. Näin ollen heidän ainoaksi mahdollisuudekseen jää ”vaieta kritiikki kuoliaaksi” tai hokea hokemasta päästyään, kuinka ”useat sadat tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet heidän olevan oikeassa”. Ja silloin harvoin kun kritiikkiin vastataan siihen vastataan virheellisillä väitteillä sekä keksimällä kuinka näissä vastakkaisissa julkaisuissa olisi jotain mystisiä ”sekoittavia tekijöitä”, joiden vuoksi niiden tulokset ovat vääriä. Helppoa ja yksinkertaista, eikä tarvitse vaivata päätään niin monimutkaisilla asioilla kuin oikeilla tieteellisillä perusteluilla, varsinkaan kun niitä ei ole olemassa.
Strandberg on tehnyt kolesterolitutkimusta 30 vuotta ja tehnyt siitä aikanaan väitöskirjan. Tällä perusteella hän julistautuu suureksi kolesteroliasiantuntijaksi, vaikka hänen kolesterolitietämyksensä näyttää jämähtäneen ajalle jolloin hän teki väitöskirjaansa. Hän tuntuu olevan perillä ainoastaan sellaisista uudemmista tutkimuksista, jotka ovat edullisia lääkemyynnin edistämisen kannalta, ja vastakkaisista tutkimuksista hän ei näytä olevan edes tietoinen. Ristiriita julkisuudessa käytävässä kolesterolikeskustelussa syntyykin siitä, että kritiikkiä esittävät skeptikot perustavat kritiikkinsä tuoreeseen tutkimustietoon, ja ovat perillä myös niistä lukuisista tutkimuksista, joiden tulokset eivät ole lääkemyynnin edistämisen kannalta edullisia.
Strandbergin tavoin olen minäkin seurannut erittäin surullisena julkisuudessa käytävää kolesterolikeskustelua. On täysin käsittämätöntä, että hoitosuosituksia laativat henkilöt, joilla on merkittävät henkilökohtaiset taloudelliset kytkökset lääketeollisuuteen, ja joiden käsitys kolesterolista perustuu ikivanhoihin pakkomielteisiin päähänpinttymiin, joilla ei ole mitään tekemistä tieteellisten tosiasioiden kanssa. Kuitenkin he tuntuvat edelleen saavan julkisuudessa paikoin suuremman painoarvon kuin ne todelliset (skeptikko)asiantuntijat, joilla ei ole minkäänlaisia kytköksiä lääketeollisuuteen, ja jotka yrittävät epätoivoisesti tuoda julki totuuden. Hoitosuositusten laatijat eivät esim. tunnu ymmärtävän lainkaan Prof. Pentti Tuohimaan ja Prof. Matti Järvilehdon erinomaisen oivaltavaa ja perusteltua tuoretta teoriaa verisuonitukosten synnystä, vaikka se on saanut maailmalla hyvin positiivisen vastaanoton. Ongelma lienee siinä, että tuo teoria osaltaan romuttaa käsityksen kolesterolin vaarallisuudesta?
Hoitosuosituksia laativien asiantuntijoiden puolustukseksi voi sanoa, että he seuraavat hoitosuosituksissa samaa trendiä kuin asiantuntijat kaikkialla muualla maailmassakin. Kuinka sitten on mahdollista, että asiantuntijat ympäri maailman tuntuvat olevan pihalla kuin lumiukot kolesteroliaiheisesta tieteellisestä kirjallisuudesta? Tähän lienee kolme mahdollista syytä: 1) Heillä ei ole aikaa tutustua itse tarpeeksi hyvin alan kirjallisuuteen, vaan heidän asiantuntemuksensa perustuu pääasiassa lääketeollisuuden myyntimiehiltä saatuun ”koulutukseen”, jossa tuodaan ilmi ainoastaan lääkemyynnin edistämisen kannalta olennaiset tutkimukset, ja vastakkaiset tutkimukset jätetään huomiotta (tässä yhteydessä haluan korostaa, että lääketeollisuuden myyntimiehet tekevät työtään, ja valtaosa heistä toimii taatusti hyvässä uskossa annettujen ohjeiden mukaisesti); 2) He ymmärtävät totuuden, mutta eivät enemmistön paineen alla ja/tai taloudellisten kytköstensä vuoksi uskalla ryhtyä vastustamaan valtavirtaa; 3) He yrittävät tarkoitushakuisesti johtaa yhteiskuntaa harhaan, motiiveinaan lääketeollisuuden myynnin edistäminen ja henkilökohtainen vaurastuminen.
Valtaosa asiantuntijoista kuulunee kategoriaan 1), ja yhä useampi luultavasti kategoriaan 2). En olisi ollenkaan yllättynyt jos kategoriaan 3) kuuluvia tapauksiakin maailmalta paljastuisi, sillä vastaavia tapauksia on paljastunut aiemmin kun kolesterolilääkkeillä rikastuneita lääketehtaita on tuomittu miljardiluokan korvauksiin rötöksistään. Tällöin on mm. paljastunut tapauksia, joissa asiantuntijan ja lääketehtaan välillä on ollut salainen sopimus, jonka mukaan lääketehdas on maksanut asiantuntijalle rojaltityyppistä korvausta, jonka määrä on ollut sidottu tietyn lääkkeen myyntivolyymiin. Kuulostaa täysin uskomattomalta että tällaista voi tapahtua, mutta tämä on ihan silkkaa faktaa!
Alussa mainitsemistani tuttavapiiriini kuuluvista statiinien käyttäjistä viimeinenkin lopetti vihdoinkin (aiemmin jääräpäisenä pysyneen lääkärinsä kehoituksesta) lääkityksensä pari viikkoa sitten, joten olen nyt saavuttanut sen tavoitteen, joka minulla oli kun julkisuuteen lähdin. Tuttavapiirissäni on nyt 19 henkilöä, joiden elämänlaatu on turhan statiinien käytön lopettamisen ansiosta huomattavasti parempi kuin aiemmin. Moni heistä lopetti lääkityksen lääkärinsä kehotuksesta MOT-ohjelman jälkeen, joten olen asiassa suuressa kiitollisuudenvelassa toimittaja Martti Backmanille. On pakko mainita että seurasin hämmentyneenä, kuinka ”maallikkotoimittaja” Backman pystyi muutamien viikkojen asiaan perehtymisen jälkeen oikomaan selkeisiin tieteellisiin faktoihin nojaten hoitosuositusten laatijoiden julkisuudessa esittämiä virheellisiä väitteitä ohjelman sisällöstä. Todella hatunnoston arvoinen suoritus!
Lopuksi haluan vielä esittää Nostradamusta. On päivänselvää, että ei mene enää kovin kauaa siihen kun väistämätön tapahtuu ja tosiasiat tulevat yleisesti hyväksytyksi. Lumipalloefekti on käynnistynyt, ja sitä ei voida enää pysäyttää. Malcolm Kendrick totesi erinomaisessa kirjassaan ”Ei sittenkään kolesteroli”, että kehoitus alentaa kolesterolia lääkkeillä on ”vakava rikos ihmiskuntaa vastaan”. Ennustankin, että lähivuosien paljastukset tulevat johtamaan lääketieteen historian ylivoimaisesti suurimpaan skandaaliin, jonka rikosoikeudelliset seuraukset tulevat olemaan aivan omassa kastissaan.
Hoitosuosituksia laativien asiantuntijoiden olisikin nyt hyvä ottaa hieman ennakkoa ja pysähtyä pohtimaan omaa asemaansa sillä hetkellä kun (ei siis jos) tämä ihan lähivuosina tapahtuu. Tietämättömyydelläkään ei voi väistää vastuutaan, sillä tosiasiat ovat olleet yleisessä tiedossa ja jokaisen asiantuntijan saatavilla vuosikausia. Seuraukset olisivat todella vakavat, jos joidenkin kohdalla paljastuisi, että kyseessä on ollut omien taloudellisten intressien ajama tarkoituksellinen yhteiskunnan harhaanjohtaminen, jolla on pyritty tietoisesti aiheuttamaan kansanterveyden romahtaminen, ja sitä kautta lääkemyynnin huomattava lisääntyminen. Itse en tällaiseen usko, ainakaan suomalaisten asiantuntijoiden kohdalla, mutta teoriassa se on tietenkin mahdollista ainakin jossain päin maailmaa.
Ymmärrän tavallaan hoitosuosituksia laativien asiantuntijoiden aseman ja tilanteen, sillä lääketeollisuus pyrkii hyvin voimakkaasti vaikuttamaan heidän päätöksentekoonsa järjestämillään koulutustilaisuuksilla, joita sitten vielä tehostetaan merkittävillä henkilökohtaisilla taloudellisilla kytköksillä. Tätä järjestelmällistä aivopesua vasten ei ole mikään ihme, että asiantuntijoiden todellisuus on pahasti hämärtynyt. Heidän vastuutaan se ei kuitenkaan poista. Asiantuntijoille on varmasti vaikeaa myöntää vuosikausien jälkeen ”menneensä halpaan” ja olleensa väärässä, mutta mikäli he nyt näin tekisivät, olisi se ainakin minun mielestäni erittäin kunnioitettava teko.
Ja vielä ihan lopuksi, eihän siitä ole kovinkaan montaa vuotta kun itsekin vielä uskoin täysillä korkean kolesterolin aiheuttavan sydäntauteja, joten enpä taida lopultakaan olla itse yhtään sen kummempi kuin kritisoimani asiantuntijat (tosin en ole ollut laatimassa hoitosuosituksia, joten se minulle sallittakoon, ja olen tullut myöhemmin järkiini). Totuus on piilotettu paikoin todella hyvin, ja sen esiin kaivaminen vaatii kokeneen ammattitutkijan perusteellisen perehtymisen alan tieteelliseen kirjallisuuteen.
Ystävällisin terveisin ja hyvää jatkoa kaikille toivottaen,
{piip}
”maallikko”, kolesteroliskeptikko
FT, dosentti, 20 vuoden kokemus lääketieteellisestä tutkimustyöstä osteoporoositutkijana, palkittu vuoden parhaasta luututkimuksesta Suomessa, Euroopan luututkimusseuran tutkijapalkinnolla, Uuden Teknologian Säätiön palkinnolla parhaasta suomalaisesta keksinnöstä, sekä Tasavallan Presidentin InnoSuomi-keksintöpalkinnolla. Perehtynyt vuosikausien ajan erittäin perusteellisesti kolesteroliaiheiseen tieteelliseen kirjallisuuteen, ja tuntee sen paremmin kuin osteoporoosiaiheisen.
Kolesterolia alentavien lääkkeiden (statiinien) suhteen on Suomessa käyty aika erikoisia näytelmiä uudessa sosiaalisessa mediassa (blogit, Facebook yms.) ja vanhassa perinteisessä mediassa (TV, lehdet, kirjat).
Professori Timo Strandberg esiintyi 18.6.2010 vieraskirjoittajana terveysblogissani. Siitä hänelle suuri kiitos vaivannäöstä. Valitettavasti professori Strandberg vetäytyi keskustelusta. Hän jättäytyi pois keskustelusta kohdatessaan epämieluisia haasteita hyvinkin kriittisten kommenttien edessä. En luopunut toivosta saada häneltä kommentteja lukuisiin hyviin kysymyksiin koskien mm. statiinien sivuvaikutuksia. Hän lupasi useita kertoja minulle lähetetyissä sähköpostiviesteissä palata asiaan mahdollisimman pian. Minun lisäkseni häntä lähestyi sähköpostein moni muukin kolesterolilääkkeiden haitoista kiinnostunut kansalainen (kiitos kun lähetitte minulle tietoja tästä!).
Minun kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa! Professori Strandbergilta ei saatu mitään vastauksia professori Kari Salmisen esittämiin kysymyksiin. Sähköpostissaan minulle professori Strandberg sanoo, että Salmisen kysymyksiin löytyy vastaus hänen kirjastaan "Totuus Kolesterolista", jonka ystävällisesti sain luettavakseni. Kyseessä on kevyellä kädellä kirjoitettu kolesterolilääkkeiden ylistystarina. Vastauksia Salmisen kysymyksiin ei löydy.
Kertauksen vuoksi tässä vielä nämä professori Kari Salmisen esittämät kysymykset avoimen kirjeen muodossa professori Timo Strandbergille:
Timo Strandberg esitti Veteraaniurheilijablogissa viime vuoden kevätpuolella viisi kolesterolia koskevaa kysymystä, joihin hän itse vastasi. Omiin kysymyksiin on helppo vastata. Siksi puolestani esitin vastineessani viisi kysymystä, joihin hän tiettävästi lupasi vastata menneen syksyn kuluessa. Kiireiltään ehdittyään. Vastausta ei ole näkynyt.
Toistan nyt kysymykset pääpiirteissään.
1. Strandberg toteaa perustelematta, että "tyydytetyn (po. tyydyttyneen) rasvan saannin ja valtimotaudin välillä on yleisesti epidemiologinen yhteys". Kiistattoman nykytiedon valossa (viitteet vastineessani) yhteyttä ei ole. Kysymykseni kuului: mihin tutkimuksiin Strandberg perustaa väitteensä?
2. Kotimaiset ja ulkomaiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että infarktipotilaiden ja terveen vertailuväestön kolesteroliarvoissa ei ole eroja (viitteet vastineessani). Kysymykseni kuuluikin: miksi siis toiset saman kolesteroliarvon omaavat henkilöt saavat infarktin ja suuri enemmistö heistä ei sitä saa?
3. Dyslipidemioiden Käypä hoito-suosituksessa kaikille suomalaisille veren kolesterolipitoisuuden tavoitearvoksi määrätään <5 mmol/l. Strandberg itsekin myöntää, että kolesteroli "ei ole yhtä vaarallista kaikissa oloissa". Tämän osoittaa Score-taulukkokin. Kysymykseni: miksi siis kaikille on asetettu tämä sama tiukka tavoitearvo, jonka 7-8 kymmenestä suomalaisesta ylittää?
4. Tiukka tavoitearvo on johtanut siihen, että vuonna 2009 yli 660 000 kansalaista on määrätty käyttämään joka päivä hamaan elämänsä loppuun statiineja. Vuonna 2010 määrä lienee ylittänyt 700 000 rajan. Lääkitys kohdistuu erityisesti seniori-ikäisiin. Strandberg itse on osoittanut (viite vastineessani), että heistä virkeimmillä ja terveimmillä on selkeästi tavoitearvon ylittävät kolesterolipitoisuudet veressään. KELA ja Turun yliopisto ovat tutkimuksessaan todenneet "Veren kolesteroliarvot eivät ennusta sydän- ja verisuonitautikuolemia eläkeikäisillä" (KELAn tiedotus Tätä tutkimme, Joulukuu 2007). Kysymykseni kuului: mikä on Käypä hoito-ryhmän tavoite lääkittävien kansalaisten määrälle? Tavoitearvon ylittää ainakin 3 miljoonaa suomalaista.
5. Viides kysymykseni koski statiinien turvallisuutta, mistä viime aikoina julkisuuteenkin tulleiden tietojen mukaan on annettu varsin huoleton kuva. Mikä on Strandbergin käsitys statiinien haittavaikutuksista ja turvallisuudesta? Tämä tieto on tärkeä kirjata tulevaisuutta varten.
Lisään vielä julkitulleen oudolta tuntuvan seikan. Käypä hoito-ryhmän jäsenillä yhtä lukuun ottamatta on syvälliset suhteet kolesteroliliiketoimintaa harjoittaviin kansainvälisiin jättiyrityksiin. Tämä kävi ilmi Ylen MOT-ohjelmassa 25.10.2010. Kysymykseni Strandbergille: onko tällainen sitoutuminen hyväksi hoito-ohjeen uskottavuuden kannalta?
1. Strandberg toteaa perustelematta, että "tyydytetyn (po. tyydyttyneen) rasvan saannin ja valtimotaudin välillä on yleisesti epidemiologinen yhteys". Kiistattoman nykytiedon valossa (viitteet vastineessani) yhteyttä ei ole. Kysymykseni kuului: mihin tutkimuksiin Strandberg perustaa väitteensä?
2. Kotimaiset ja ulkomaiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että infarktipotilaiden ja terveen vertailuväestön kolesteroliarvoissa ei ole eroja (viitteet vastineessani). Kysymykseni kuuluikin: miksi siis toiset saman kolesteroliarvon omaavat henkilöt saavat infarktin ja suuri enemmistö heistä ei sitä saa?
3. Dyslipidemioiden Käypä hoito-suosituksessa kaikille suomalaisille veren kolesterolipitoisuuden tavoitearvoksi määrätään <5 mmol/l. Strandberg itsekin myöntää, että kolesteroli "ei ole yhtä vaarallista kaikissa oloissa". Tämän osoittaa Score-taulukkokin. Kysymykseni: miksi siis kaikille on asetettu tämä sama tiukka tavoitearvo, jonka 7-8 kymmenestä suomalaisesta ylittää?
4. Tiukka tavoitearvo on johtanut siihen, että vuonna 2009 yli 660 000 kansalaista on määrätty käyttämään joka päivä hamaan elämänsä loppuun statiineja. Vuonna 2010 määrä lienee ylittänyt 700 000 rajan. Lääkitys kohdistuu erityisesti seniori-ikäisiin. Strandberg itse on osoittanut (viite vastineessani), että heistä virkeimmillä ja terveimmillä on selkeästi tavoitearvon ylittävät kolesterolipitoisuudet veressään. KELA ja Turun yliopisto ovat tutkimuksessaan todenneet "Veren kolesteroliarvot eivät ennusta sydän- ja verisuonitautikuolemia eläkeikäisillä" (KELAn tiedotus Tätä tutkimme, Joulukuu 2007). Kysymykseni kuului: mikä on Käypä hoito-ryhmän tavoite lääkittävien kansalaisten määrälle? Tavoitearvon ylittää ainakin 3 miljoonaa suomalaista.
5. Viides kysymykseni koski statiinien turvallisuutta, mistä viime aikoina julkisuuteenkin tulleiden tietojen mukaan on annettu varsin huoleton kuva. Mikä on Strandbergin käsitys statiinien haittavaikutuksista ja turvallisuudesta? Tämä tieto on tärkeä kirjata tulevaisuutta varten.
Lisään vielä julkitulleen oudolta tuntuvan seikan. Käypä hoito-ryhmän jäsenillä yhtä lukuun ottamatta on syvälliset suhteet kolesteroliliiketoimintaa harjoittaviin kansainvälisiin jättiyrityksiin. Tämä kävi ilmi Ylen MOT-ohjelmassa 25.10.2010. Kysymykseni Strandbergille: onko tällainen sitoutuminen hyväksi hoito-ohjeen uskottavuuden kannalta?
Asian tekee vielä oudommaksi se, että viikoilla 41-42, juuri ennen kohua herättänyttä MOT-ohjelmaa, Duodecimin laajoilta Käypä hoito-sivustoilta katosi juuri ja vain nämä Dyslipidemioiden hoito-ryhmän Sidonnaisuus-ilmoitukset. Osaako ryhmän sihteeri Strandberg kertoa syyn tähän tietoteknisesti hämmästyttävään ilmiöön? Duodecimin vastaava toimitus ei ole antanut vakuuttavaa selvitystä.
Hyvää alkanutta vuotta 2011 toivottaen
Kari Salminen
Professori Strandbergin vieraskirjoitus terveysblogissani innoitti kansalaisia ja terveysalan ammattilaisia ottamaan yhteyttä minuun hyvinkin vilkkaasti (kiitos tästä!). Sain mm. vastaanottaa aivan erinomaisen kiinnostavan vieraskirjoituksen diplomi-insinööri Leino Utriaiselta (kiitos!). Kirjoituksessaa Utriainen otti esille käyttämänsä statiinilääkkeen vakavat terveyshaitat ja kirjoitus johti vilkkaaseen keskusteluun terveysblogissani ja muussa mediassa.
Yhteydenotot ovat jatkuneet pitkin kevättä 2011. Julkaisen nyt ajankohtaisen koosteen näistä yhteydenotoista. Olkaa edelleenkin yhteydessä minuun ja terveysviranomaisiin. Olemme mieluusti edistämässä monipuolisempaa ja kaikkia näkökohtia kolsterolikysymyksessä esille ottavaa viestintää Suomessa.
Suojatakseni sähköpostilla minuun yhteyttä ottaneiden yksityisyyttä, olen merkinnyt kirjoituksessa mainitut yksityishenkilöiden nimet {piip} -merkinnällä ja tehnyt muutamia kommentteja itsekin (CS kommentoi).
Sähköpostiliikennettä Christer Sundqvistille:
Kiitän lämpimästi prof. Tuohimaata osallistumisesta keskusteluun. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Haluan "kenttätyöntekijänä" vielä kertoa, että ei mene päivää, etten kuulisi kolesterolihaitoista. Eilen eräässä terveyskeskuksessa hoitajat kertoivat liikuntakyvyttömästä potilaastaan, joka juuri kotiutettiin kävelevänä kun statiinit saatiin pois.
Eilen tavattiin myös henkilö, jolle lääkäri kirjoitti voimakkaan kortikosteroidin statiinien aiheuttamiin lihasoireisiin. Henkilö ei suostunut ottamaan kortikosteroidia, vaan meni tutkimuksiin. Mitään ei löydetty, nainen lopetti statiinit ja kaikki oireet ovat poissa. Tapauksia on aivan loputtomasti ja välillä tuntuu, että valtava määrä suomalaisia on rampautettu kolesterolilääkityksellä. Ei ihme, että terveyskeskusten ovet käyvät tiuhaan ja kipulääkkeet käyvät kaupaksi. Vastaani tullut erikoisin statiinihaitta on kielen kipeytyminen. Koulutuksessamme oli hammaslääkäri, joka kertoi potilaansa kielen tulleen kovin kipeäksi ja araksi statiinin aloittamisen jälkeen. Oireet hävisivät kun statiini lopetettiin. Se, mitä hormonipuolella tapahtuu statiinien seurauksena on jo lisäkeskustelun aihe.
Mahtaisiko masennuslääkkeiden käytön kymmenkertaistuminen viimeisen kymmenen vuoden aikana olla jotenkin tähän yhteydessä?
Ystävällisin terveisin
{piip}
Farmaseutti, LuK, lääkehuollon lehtori
-----------------------------------
Olkoon tämä ”testamenttini” aiheesta julkisuudessa. Aiheella kun ei ole mitään tekemistä työni kanssa, vaan se on ollut minulle ainoastaan aikaavievä ”vapaa-ajan harrastus”. Jos joku kaipaa tarkempia perusteluja väitteilleni ottakoon yhteyttä (CS kommentoi: voin pyynnöstä välittää kommenttinne tälle kirjoittajalle).
Ensinnäkin oikein paljon kiitoksia {piip} ja aiemmin {piip} kirjoituksistanne. Tällaisia kentältä tulleita todellisia kokemuksia pitäisi pyrkiä tuomaan huomattavasti enemmän julkisuuteen. Kirjoituksenne tukevat täysin omia havaintojani. Erilaisten terveyshaittojen yleisyyttä statiinien käyttäjillä pitäisikin nyt ruveta pikaisesti tutkimaan yhteiskunnan rahoituksella ilman lääketeollisuuden tukea, ja sellaisten henkilöiden toimesta, joilla ei ole minkäänlaisia kytköksiä lääketeollisuuteen.
Tässä yhteydessä haluan tuoda esille, miksi itse aikanaan lähdin tässä asiassa julkisuuteen. Havahduin aiheeseen nähtyäni Ylen ”Silminnäkijä”-sarjan ohjelman ”Turha kolesterolisota”, ja luettuani perään Uffe Ravnskovin kirjan ”Kolesterolimyytti”. Molemmissa todettiin yksiselitteisesti ja perustellusti, että kolesterolilääkkeet ovat käytännössä hyödyttömiä. Ravnskov toi lisäksi esille statiinien aiheuttamat moninaiset terveyshaitat. Tuttavapiirissäni oli 19 statiinien käyttäjää, joista muutama ihan lähipiirissä. Lähipiiriläisilläni tuntui olevan juuri niitä terveyshaittoja, joita Ravnskov toi kirjassaan esille. Rupesin sitten kyselemään asiasta tarkemmin noilta muilta tuttavapiiriini kuuluvilta statiinien käyttäjiltä, joista ihan jokainen tuntui kärsivän Ravnskovin kuvaamista haitoista. Yleisimmät haitat olivat erilaiset lihasvaivat, alaraajojen ongelmat ja muistihäiriöt.
Ravnskov perusti väitteensä selkeisiin tieteellisiin faktoihin. Hän toi erinomaisesti esille paitsi omia väitteitään tukevan kirjallisuuden, myös vastakkaista näkemystä puoltavan kirjallisuuden, sekä selkeät tieteelliset perustelut sille, mikä siinä on vikana. Aloin järjestelmällisesti penkomaan Ravnskovin väitteiden taustalla olevia julkaisuja, ja havaitsin hyvin nopeasti (muutamista kirjassa esiintyvistä virheistä huolimatta) hänen olevan oikeassa. Mitä enemmän asiaan tutustuin sitä enemmän aloin ihmetellä, kuinka voi olla mahdollista, että asiantuntijat ympäri maailman tuntuvat olevan pihalla kuin lumiukot kolesteroliin liittyvistä tieteellisistä faktoista. Vallalla olevan teorian taustalla ei näkynyt olevan minkäänlaista tieteellistä näyttöä, vaan sen perusteet olivat monin paikoin suorastaan naurettavan lapselliset. Tuntui ettei kukaan asiantuntija voi siihen uskoa, jos on tosissaan perehtynyt alan kirjallisuuteen.
Otan yhden konkreettisen esimerkin lapsellisista perusteluista. Haastattelin useita lääkäreitä kysellen heiltä perusteluja sille, miksi kolesterolia kannattaa alentaa lääkkeillä. Yleisimpänä vastauksena tuli kuin apteekin hyllyltä: ”Joillakin luonnonkansoilla on matalat kolesteroliarvot ja ei lainkaan sydäntauteja”. Tällä perusteella kuulemma voi päätellä, että matala kolesterolitaso on ”ihmisrodulle ominaista ja luontaista”. Tämä ilmeisesti lääketeollisuuden myyntimiehiltä opittu myyntivaltti on kirjattu myös hoitosuosituksiin. Missään ei kuitenkaan vaivauduta tuomaan esille sitä tosiseikkaa, että kyseisten luonnonkansojen keski-ikä on alle 30 vuotta, mikä selittää alhaisen sydäntautikuolleisuuden. Tämankaltainen olennaisten tosiasioiden pimittäminen on hyvin yleinen käytäntö, jonka avulla saadaan luotua harhaanjohtava illuusio kolesterolin alentamisen järkevyydestä.
Tähän voisikin nyt todeta kyynisesti, että siitä vain kaikki alentamaan kolesteroliarvojanne näiden luonnonkansojen tasolle, ja mielellään mahdollisimman nuorena, niin saadaan suomalaistenkin keski-ikä putoamaan alle 30 vuoden. Siitä olen asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä, että sydäntautikuolleisuus taatusti romahtaa. Tieteellisesti tämä luonnonkansa-argumentti on suunnilleen yhtä järkevä kuin että suosittelisi suomalaisia pukeutumaan ympärivuotisesti pelkkään lannevaatteeseen, koska niin tekevät päiväntasaajan seudulla asuvat luonnonkansatkin. Ja jos talvella meinaa tulla kylmä kannattaa lämmittää ulkoilman lämpötilaa lämmittämällä lämpömittaria kuumavesihanan alla, niin johan alkaa tarjeta. On nimittäin täsmälleen yhtä perusteltua ja järkevää kuin kolesterolin alentaminen sydäntautien ehkäisemiseksi. Nämä sinänsä hupaisat esimerkit eivät kovin paljoa naurata, sillä useat ”tieteelliset perustelut” kolesterolin alentamisen järkevyydestä ovat todellakin tätä tasoa!
Esitin sitten ajatukseni kolesterolilääkkeiden turhuudesta ja haitoista statiineja käyttäville tuttavilleni, joista osa lopettikin lääkityksen, minkä seurauksena heidän jokaisen haittansa joko lievenivät tai paranivat kokonaan. Muutaman heistä lääkärit vaativat kolesteroliarvojen noustessa heitä aloittamaan hoidon uudestaan toisella statiinilla, jolloin kaikkien heistä haitat taas pahenivat tai palasivat. Lopulta he luopuivat lääkkeistä kokonaan, jolloin haitat taas lievenivät tai paranivat. Mikään muu asia ei muuttunut lääkityksissä tai elämäntavoissa, joten oli itsestäänselvää, että vaivat johtuivat statiineista. Jos joka ikinen tuntemistani statiinien käyttäjistä kärsi elämänlaatuaan merkittävästi heikentävistä lääkityksen aiheuttamista terveyshaitoista, niin kenenkään on turha tulla väittämään, että nämä vaivat eivät olisi hyvin yleisiä. Ja jos tutkimustulokset muuta osoittavat, silloin niiden tutkimusasetelmia ja tuloksia on tarkoitushakuisesti ja räikeästi manipuloitu. Varsinkin kun terve järkikin sanoo, kolesterolin tärkeyden elimistölle tietäen, että kolesterolin alentamisesta täytyy seurata terveyshaittoja.
Osa tuttavistani, mukaan lukien pari lähipiiriläistä, ei kuitenkaan lääkärinsä kehotuksesta suostunut hoitoaan lopettamaan. Joillakin heistä haitat olivat todella vakavia, ja niiden seuraaminen oli todella rankkaa. Tässä jos missä toteutui kohdallani sanonta ”tieto lisää tuskaa”, ja minun oli yksinkertaisesti pakko yrittää tehdä asialle jotain. Yritin kirjoittaa aiheesta Lääkärilehteen katsauksen, jolle annoin nimeksi ”Totuus kolesterolista”. Kirjoituksen arvioineet asiantuntijat luonnollisesti lyttäsivät sen maan rakoon. Otsikko sentään sai jatkaa elämäänsä Prof. Timo Strandbergin ja Prof. Petri Kovasen vastikään julkaisemassa science fiction –romaanissa (mikä ihmeellinen yhteensattuma), jossa ”pimeälle puolelle siirtynyt paha kolesteroli terrorisoi ihmiskuntaa” vanhaan hyvään ”Tähtien sota” -tyyliin.
Kalevassa julkaistiin lauantaina 30.4. toimittaja Heli Väyrysen kirjoittama Strandbergin haastattelu, jossa Strandberg on huolissaan siitä, että ”kolesterolista on liikkeellä väärää tietoa”. Samasta asiasta olen minäkin hyvin huolestunut, ja tuon väärän tiedon levittämisestä ovat pääasiassa vastuussa Strandberg itse sekä hänen hoitosuosituksia laativat kollegansa. Väyrynen kirjoittaa haastattelussaan: ”Strandberg on seurannut kolesteroliskeptikkojen kritiikkiä tiedotusvälineissä surullisena. Kolesterolia pitkään tutkinut asiantuntija sekä nettitiedon ja omien kokemustensa varassa kommentoiva maallikko saavat mediassa yhtä suuren painoarvon.”
Kommentti on vähintäänkin erikoinen, sillä julkisuudessa kritiikkiä ovat esittäneet pääasiassa pitkän linjan tiedemiehet ja arvostetut professorit. Näen kommentin erityisesti hyökkäyksenä statiineista sairastunutta ja niiden käytön vähentämisen puolesta erinomaisen perustellusti Kalevan mielipidepalstalla (7.4.) kirjoittanutta Leino Utriaista kohtaan. Kommentti osoittaa Strandbergin täydellisen välinpitämättömyyden ja piittaamattomuuden niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat lääkityksen vuoksi sairastuneet. Samaa piittaamattomuutta osoittaa myös se, että Strandberg pyrkii kaikin keinoin vähättelemään ja suorastaan peittelemään tutkimuksia, jotka osoittavat statiinien aiheuttavan terveyshaittoja, vaikka hänen pitäisi hoitosuositusten laatijana olla niistä erittäin huolestunut ja huutaa huolensa julki kovaan ääneen.
Prof. Kari Salminen on ansiokkaasti ja perustellusti kritisoinut kolesteroliteoriaa jo suurin piirtein ennen kuin itse olin syntynytkään. Tuolloin asian ymmärtäminen oli paljon vaikeampaa kuin nykyään, koska tutkimustietoa oli paljon vähemmän. Nykyäänhän kolesteroliteorian kumoavaa tietoa tulee koko ajan lisää kiihtyvällä tahdilla, ja sitä on jo niin paljon, että asian pitäisi olla jokaiselle asiaan toden teolla perehtyneelle asiantuntijalle itsestään selvä. Salminen on esittänyt Strandbergille julkisuudessa aiemmin tässäkin viestiketjussa esiin tulleita kysymyksiä, joihin Strandbergilla ei ole kuulemma ”ollut aikaa” vastata. Kummallisesti Strandbergilla kuitenkin oli heti aikaa paneutua penkomaan julkaisua, jossa statiinien oli jollain ihmeen konstilla osoitettu ehkäisevän syöpää, ja lähettää se tälle foorumille vastauksena lähettämääni viestiin, jossa toin esille tuoreen julkaisun, jossa statiinien osoitettiin aiheuttavan eturauhassyöpää. Kysymys ei siis ole siitä, etteikö Strandbergilla ole aikaa.
Strandbergilta on ihan turha odottaa vastauksia noihin Salmisen kysymyksiin, koska hän pelkää, että niiden tarkempi penkominen tulee väistämättä osoittamaan, että hänen käsityksensä kolesterolin vaaroista ei pidä paikkaansa. Tämä on ollut Strandbergin kollegoineen yleinen tapa toimia jo pitkään. Kritiikkiin ei vastata suoraan, koska näyttö sen puolesta on kiistaton, ja heidän omaa kantaansa tukevaa tieteellistä näyttöä ei ole olemassa. Näin ollen heidän ainoaksi mahdollisuudekseen jää ”vaieta kritiikki kuoliaaksi” tai hokea hokemasta päästyään, kuinka ”useat sadat tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet heidän olevan oikeassa”. Ja silloin harvoin kun kritiikkiin vastataan siihen vastataan virheellisillä väitteillä sekä keksimällä kuinka näissä vastakkaisissa julkaisuissa olisi jotain mystisiä ”sekoittavia tekijöitä”, joiden vuoksi niiden tulokset ovat vääriä. Helppoa ja yksinkertaista, eikä tarvitse vaivata päätään niin monimutkaisilla asioilla kuin oikeilla tieteellisillä perusteluilla, varsinkaan kun niitä ei ole olemassa.
Strandberg on tehnyt kolesterolitutkimusta 30 vuotta ja tehnyt siitä aikanaan väitöskirjan. Tällä perusteella hän julistautuu suureksi kolesteroliasiantuntijaksi, vaikka hänen kolesterolitietämyksensä näyttää jämähtäneen ajalle jolloin hän teki väitöskirjaansa. Hän tuntuu olevan perillä ainoastaan sellaisista uudemmista tutkimuksista, jotka ovat edullisia lääkemyynnin edistämisen kannalta, ja vastakkaisista tutkimuksista hän ei näytä olevan edes tietoinen. Ristiriita julkisuudessa käytävässä kolesterolikeskustelussa syntyykin siitä, että kritiikkiä esittävät skeptikot perustavat kritiikkinsä tuoreeseen tutkimustietoon, ja ovat perillä myös niistä lukuisista tutkimuksista, joiden tulokset eivät ole lääkemyynnin edistämisen kannalta edullisia.
Strandbergin tavoin olen minäkin seurannut erittäin surullisena julkisuudessa käytävää kolesterolikeskustelua. On täysin käsittämätöntä, että hoitosuosituksia laativat henkilöt, joilla on merkittävät henkilökohtaiset taloudelliset kytkökset lääketeollisuuteen, ja joiden käsitys kolesterolista perustuu ikivanhoihin pakkomielteisiin päähänpinttymiin, joilla ei ole mitään tekemistä tieteellisten tosiasioiden kanssa. Kuitenkin he tuntuvat edelleen saavan julkisuudessa paikoin suuremman painoarvon kuin ne todelliset (skeptikko)asiantuntijat, joilla ei ole minkäänlaisia kytköksiä lääketeollisuuteen, ja jotka yrittävät epätoivoisesti tuoda julki totuuden. Hoitosuositusten laatijat eivät esim. tunnu ymmärtävän lainkaan Prof. Pentti Tuohimaan ja Prof. Matti Järvilehdon erinomaisen oivaltavaa ja perusteltua tuoretta teoriaa verisuonitukosten synnystä, vaikka se on saanut maailmalla hyvin positiivisen vastaanoton. Ongelma lienee siinä, että tuo teoria osaltaan romuttaa käsityksen kolesterolin vaarallisuudesta?
Hoitosuosituksia laativien asiantuntijoiden puolustukseksi voi sanoa, että he seuraavat hoitosuosituksissa samaa trendiä kuin asiantuntijat kaikkialla muualla maailmassakin. Kuinka sitten on mahdollista, että asiantuntijat ympäri maailman tuntuvat olevan pihalla kuin lumiukot kolesteroliaiheisesta tieteellisestä kirjallisuudesta? Tähän lienee kolme mahdollista syytä: 1) Heillä ei ole aikaa tutustua itse tarpeeksi hyvin alan kirjallisuuteen, vaan heidän asiantuntemuksensa perustuu pääasiassa lääketeollisuuden myyntimiehiltä saatuun ”koulutukseen”, jossa tuodaan ilmi ainoastaan lääkemyynnin edistämisen kannalta olennaiset tutkimukset, ja vastakkaiset tutkimukset jätetään huomiotta (tässä yhteydessä haluan korostaa, että lääketeollisuuden myyntimiehet tekevät työtään, ja valtaosa heistä toimii taatusti hyvässä uskossa annettujen ohjeiden mukaisesti); 2) He ymmärtävät totuuden, mutta eivät enemmistön paineen alla ja/tai taloudellisten kytköstensä vuoksi uskalla ryhtyä vastustamaan valtavirtaa; 3) He yrittävät tarkoitushakuisesti johtaa yhteiskuntaa harhaan, motiiveinaan lääketeollisuuden myynnin edistäminen ja henkilökohtainen vaurastuminen.
Valtaosa asiantuntijoista kuulunee kategoriaan 1), ja yhä useampi luultavasti kategoriaan 2). En olisi ollenkaan yllättynyt jos kategoriaan 3) kuuluvia tapauksiakin maailmalta paljastuisi, sillä vastaavia tapauksia on paljastunut aiemmin kun kolesterolilääkkeillä rikastuneita lääketehtaita on tuomittu miljardiluokan korvauksiin rötöksistään. Tällöin on mm. paljastunut tapauksia, joissa asiantuntijan ja lääketehtaan välillä on ollut salainen sopimus, jonka mukaan lääketehdas on maksanut asiantuntijalle rojaltityyppistä korvausta, jonka määrä on ollut sidottu tietyn lääkkeen myyntivolyymiin. Kuulostaa täysin uskomattomalta että tällaista voi tapahtua, mutta tämä on ihan silkkaa faktaa!
Alussa mainitsemistani tuttavapiiriini kuuluvista statiinien käyttäjistä viimeinenkin lopetti vihdoinkin (aiemmin jääräpäisenä pysyneen lääkärinsä kehoituksesta) lääkityksensä pari viikkoa sitten, joten olen nyt saavuttanut sen tavoitteen, joka minulla oli kun julkisuuteen lähdin. Tuttavapiirissäni on nyt 19 henkilöä, joiden elämänlaatu on turhan statiinien käytön lopettamisen ansiosta huomattavasti parempi kuin aiemmin. Moni heistä lopetti lääkityksen lääkärinsä kehotuksesta MOT-ohjelman jälkeen, joten olen asiassa suuressa kiitollisuudenvelassa toimittaja Martti Backmanille. On pakko mainita että seurasin hämmentyneenä, kuinka ”maallikkotoimittaja” Backman pystyi muutamien viikkojen asiaan perehtymisen jälkeen oikomaan selkeisiin tieteellisiin faktoihin nojaten hoitosuositusten laatijoiden julkisuudessa esittämiä virheellisiä väitteitä ohjelman sisällöstä. Todella hatunnoston arvoinen suoritus!
Lopuksi haluan vielä esittää Nostradamusta. On päivänselvää, että ei mene enää kovin kauaa siihen kun väistämätön tapahtuu ja tosiasiat tulevat yleisesti hyväksytyksi. Lumipalloefekti on käynnistynyt, ja sitä ei voida enää pysäyttää. Malcolm Kendrick totesi erinomaisessa kirjassaan ”Ei sittenkään kolesteroli”, että kehoitus alentaa kolesterolia lääkkeillä on ”vakava rikos ihmiskuntaa vastaan”. Ennustankin, että lähivuosien paljastukset tulevat johtamaan lääketieteen historian ylivoimaisesti suurimpaan skandaaliin, jonka rikosoikeudelliset seuraukset tulevat olemaan aivan omassa kastissaan.
Hoitosuosituksia laativien asiantuntijoiden olisikin nyt hyvä ottaa hieman ennakkoa ja pysähtyä pohtimaan omaa asemaansa sillä hetkellä kun (ei siis jos) tämä ihan lähivuosina tapahtuu. Tietämättömyydelläkään ei voi väistää vastuutaan, sillä tosiasiat ovat olleet yleisessä tiedossa ja jokaisen asiantuntijan saatavilla vuosikausia. Seuraukset olisivat todella vakavat, jos joidenkin kohdalla paljastuisi, että kyseessä on ollut omien taloudellisten intressien ajama tarkoituksellinen yhteiskunnan harhaanjohtaminen, jolla on pyritty tietoisesti aiheuttamaan kansanterveyden romahtaminen, ja sitä kautta lääkemyynnin huomattava lisääntyminen. Itse en tällaiseen usko, ainakaan suomalaisten asiantuntijoiden kohdalla, mutta teoriassa se on tietenkin mahdollista ainakin jossain päin maailmaa.
Ymmärrän tavallaan hoitosuosituksia laativien asiantuntijoiden aseman ja tilanteen, sillä lääketeollisuus pyrkii hyvin voimakkaasti vaikuttamaan heidän päätöksentekoonsa järjestämillään koulutustilaisuuksilla, joita sitten vielä tehostetaan merkittävillä henkilökohtaisilla taloudellisilla kytköksillä. Tätä järjestelmällistä aivopesua vasten ei ole mikään ihme, että asiantuntijoiden todellisuus on pahasti hämärtynyt. Heidän vastuutaan se ei kuitenkaan poista. Asiantuntijoille on varmasti vaikeaa myöntää vuosikausien jälkeen ”menneensä halpaan” ja olleensa väärässä, mutta mikäli he nyt näin tekisivät, olisi se ainakin minun mielestäni erittäin kunnioitettava teko.
Ja vielä ihan lopuksi, eihän siitä ole kovinkaan montaa vuotta kun itsekin vielä uskoin täysillä korkean kolesterolin aiheuttavan sydäntauteja, joten enpä taida lopultakaan olla itse yhtään sen kummempi kuin kritisoimani asiantuntijat (tosin en ole ollut laatimassa hoitosuosituksia, joten se minulle sallittakoon, ja olen tullut myöhemmin järkiini). Totuus on piilotettu paikoin todella hyvin, ja sen esiin kaivaminen vaatii kokeneen ammattitutkijan perusteellisen perehtymisen alan tieteelliseen kirjallisuuteen.
Ystävällisin terveisin ja hyvää jatkoa kaikille toivottaen,
{piip}
”maallikko”, kolesteroliskeptikko
FT, dosentti, 20 vuoden kokemus lääketieteellisestä tutkimustyöstä osteoporoositutkijana, palkittu vuoden parhaasta luututkimuksesta Suomessa, Euroopan luututkimusseuran tutkijapalkinnolla, Uuden Teknologian Säätiön palkinnolla parhaasta suomalaisesta keksinnöstä, sekä Tasavallan Presidentin InnoSuomi-keksintöpalkinnolla. Perehtynyt vuosikausien ajan erittäin perusteellisesti kolesteroliaiheiseen tieteelliseen kirjallisuuteen, ja tuntee sen paremmin kuin osteoporoosiaiheisen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)