Kirjoittajavieras: Janne Huovila

**
Kirjoittajavieraana terveysblogissani on nyt vuorossa elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila. Nauttikaa erittäin ajankohtaisesta aiheesta!

Sosiaalinen media terveystiedon välittäjänä

Menneisyydestä nykypäivään

Elämme tiedon välittämisen murrosaikaa. Numerot puhuvat paljon: Vuonna 2004 kaikista suomalaisista 45 % lainasi kirjastosta kirjoja, neljä vuotta myöhemmin 40 prosenttia. Vuonna 2004 internetin terveystiedon etsijöiden osuus kaikista suomalaisista aikuisista oli 40 %, vuonna 2008 jo 55 prosenttia.

Internetin merkitystä on antoisaa hahmottaa pidemmälläkin aikajänteellä. Kirjapainon syntyä pidetään historian ensimmäisenä, internetin kaltaisena, tiedon välittämisen suurena murroksena. Kirjapainon kehittymisen myötä syntyi lehdistö. Jos internet on lävistänyt lähes koko suomalaisen yhteiskunnan reilussa 15 vuodessa, niin lehdistön kasvupyrähdys kesti vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Mutta yksi asia ei ole muuttunut: uusien joukkotiedotusvälineiden ympärille syntynyt moraalinen paniikki.

Seuraavat lainaukset Hemanukselta eivät ole alunperin tarkoitettu kuvaamaan keskustelua internetin terveystiedosta, vaan lehdistön synnyn alkuaikoja 1600-1800-luvulla. Autoritaarisen lehdistöteorian ”perustana oli käsitys ihmisen rajoitetuista henkisistä kyvyistä; yksilön on alistuttava kuuliaiseksi jäseneksi yhteiskuntaan, jota etevimmät ja moraalisesti parhaat johtavat. Nämä valioyksilöt kykenevät löytämään oikean tiedon elämän peruskysymyksiin”. Liberalistinen lehdistöteoria ”perustui täysin toisiin lähtökohtiin. Valistusfilosofian tapaan se lähti uskosta ihmisen kykyihin ja piti keskeisinä sitä, että yksilön asiana ei ole alistua yhteiskunnan kuuliaiseksi jäseneksi, vaan yhteiskunta on yksilöä varten… totuutta ei ole varjeltava vapaalta keskustelulta, vaan päinvastoin totuus löydetään vapaassa keskustelussa”.

Internet on siis uusi ilmiö, mutta sen ympärillä käytävä keskustelu vallasta määritellä ja tuottaa totuutta on osa historiallista jatkumoa.

Luettavasta netistä kirjoitettavaan nettiin

Internetin käyttötapojen kehityksessä on nähtävissä kaksi aaltoa. Ensimmäistä aaltoa voidaan kutsua luettavaksi internetiksi ja hakukonelähtöiseksi terveystiedon etsimiseksi. Yhdysvaltalaisten tutkimusten perusteella muutaman vuoden takaa internetin terveystiedon etsijöistä 70 % aloitti hakukoneella. Terveystietoa on ensisijaisesti luettu. Internetissä äänen kuuluviin saaminen vaati pitkään erityisosaamista ja resursseja, mutta teknologia, sovellukset ja kulttuuri ovat muuttuneet nopeasti. Toisessa aallossa keskiössä on kirjoitettava internet ja sosiaaliseen mediaan perustuva terveystiedon jakaminen. Tiedon lukijasta on tullut yhä useammin myös tiedon vertaistuottaja ja -jakaja.

Tuoreen Yhdysvaltalaisen kyselytutkimuksen perusteella 30-45-vuotiaista internetin terveystiedon etsijöistä 53 % piti netin terveyskeskusteluja luotettavana tiedonlähteenä. 19-29-vuotiaista samaa mieltä oli 40 %, 46-64-vuotiaista 37 % ja yli 64-vuotiaista 22 %. Toisessa Yhdysvaltalaistutkimuksessa kroonista tautia sairastavat käyttivät vähemmän internetiä kuin muut. Mutta kroonista tautia sairastavat olivat kaikkein sitoutuneimpia ja innostuneimpia löydettyään sosiaalisen median terveyspalveluihin.

Internetiä ja sosiaalista mediaa kuvataan usein postmoderneina ilmiöinä. Keskeistä on valtava määrä tietoa, joka on usein ristiriitaista ja josta ei synny yhtä "suurta tarinaa", vaan monia pieniä tarinoita. Tiedon murroksen lisäksi toinen merkittävä tekijä on yhteisöllisyyden murros. Sosiaalisen median avulla ihmiset verkostoituvat uudella tavalla, joka ei noudata perinteisten instituutioiden sosiaalisia lainalaisuuksia. Ihmiset saattavat kuulua useisiin verkostoihin, jotka ovat perinteisten instituutioiden ja kulttuuristen koodien näkökulmista ristiriidassa keskenään. Nuoret ovat kasvaneet kiinni ajasta ja paikasta riippumattomiin verkostoihin, jotka voivat olla todempia ja vaikuttavampia kuin perinteiset verkostot. Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on kirjoittanut, ettei milloinkaan sukupolvien välinen kuilu ole ollut niin suuri kuin nykyisessä ubiikkiyhteiskunnassa (lue: tietoyhteiskunnassa). Sukupolvien kuilu on haaste koko terveyden edistämisen monivivahteiselle kulttuurille. Tarvitsemme viisaita päätöksiä!


Mitä merkitystä tällä kaikella on?

Olen ollut lähes viisi vuotta sosiaalisen median aktiivinen toimija. Tutkin gradussani painonhallintaa ja painonhallinta-asiantuntijuutta internetissä. Tällä hetkellä pohdin erilaisten toimijoiden kanssa internetin, erityisesti sosiaalisen median, merkitystä terveyden edistämisessä. Ravitsemustieteen koulutuksen (ETM) saaneena seuraan erityisen tarkkaan ravitsemukseen liittyvää tiedon välitystä. Nostan nyt esiin kaksi erittäin jännitteistä teemaa:Ravitsemussuositukset sosiaalisen median aikakaudella ja Ravitsemusjournalismi sosiaalisen median aikakaudella. Ennen sitä kuitenkin sosiaalisen median kevyt määrittely.

Kun on kyse terveystiedon välittämisestä internetissä nykypäivänä, olisi tarkan määritelmän mukaan käytettävä käsitettä web 2.0 tai health 2.0 tai medicine 2.0. Käytän nyt käsitettä sosiaalinen media käsitteen web 2.0 synonyymina, koska "some" on iskostunut paremmin ihmisten mieliin. Keskeistä sosiaaliselle medialle on, että jokaisella on mahdollisuus olla osa tiedontuottamisen prosessia. Tämä on ominaista blogeille, keskustelupalstoille ja yhteisöpalveluille, kuten Facebook. Toinen voimakas sosiaalisen median trendi on personoitu tieto. Tiedon tilaamisen vallankumous on verrattavissa pankki- ja luottokorttien käyttöönottoon. Enää ei tarvitse hakea jatkuvasti tietoa (vrt. rahaa), vaan tieto tulee automaattiseksi osaksi arkipäivää, kunhan sitä osaa vain tilata. Personoidun tiedon tilaamiseen käytettäviä työkaluja ovat mm. RSS-syötteet, Twitter ja yhä suuremmassa määrin Facebook. Hyviä esimerkkejä personoidusta tiedosta ovat myös suositut ruoka- ja liikuntatottumusten laadusta palautetta antavat palvelut. Palautteen antajana voi olla sosioteknologinen sovellus tai ihminen.

Ravitsemussuositukset sosiaalisen median aikakaudella. Perinteisillä ravitsemussuosituksilla ja postmodernia aikaa henkivällä sosiaalisella medialla on vahva ideologinen ristiriita. Käytännössä tämä näkyy siinä, että sosiaalisessa mediassa ravitsemussuosituksia kritisoidaan vahvoin sanankääntein. Toisaalta ravitsemussuositusten laatijat puhuvat sosiaalisesta mediasta kuin parasiitista, joka tunkeutuu alueelle, jossa se tuhoaa jotain tärkeää.

Ravitsemussuositukset henkivät aikaa jolloin terveysinstituutioilla oli "yksinoikeus" tietoon, ja tämä yksinoikeus antoi legitimiteetin kertoa ihmisille, kuinka heidän pitäisi syödä. Tälle ajalle oli myös tyypillistä, että median julkiseen tilaan oli pääsy vain harvoilla. Vahvojen insitituutioiden - median ja terveydenhoitojärjestelmän - aikakaudella voitiin luoda "suuria tarinoita", kuten yhtenäisiä ravitsemussuosituksia, ilman nykyisen kaltaista sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa valtakunnallista, näkyvää vastarintaa.

Mutta mikä on ravitsemussuositusten tulevaisuus? Onko meidän unohdettava "suuri tarina"? Sukupolvi, joka on kiertänyt maailmaa fyysisesti ja virtuaalisesti, on huomannut, että terveellisesti voi syödä monella tavalla. Yhtenäiset ravitsemussuositukset heijastavat heille sellaista yhtenäiskulttuurin aikakautta, joka maistuu enemmän nostalgialta, kuin nykypäivän maailmanmenolta. Voi kuitenkin kysyä, eikö netin loputtomien pienten ravitsemustarinoiden keskellä tarve yhteen suureen tarinaan ole suurempi kuin koskaan? Tällöin suositusten on kuitenkin luovuttava historiansa taakasta, jossa vedotaan valtavaan tutkimusnäyttöön, mutta jossa tätä tutkimusnäyttöä ei ole kukaan valmis kirjoittamaan auki. Onneksi ainakin Harvardin yliopisto on ollut luomassa uutta kulttuuria.

Yhdysvalloissa ilmestyvät uudet väestötason ravitsemussuositukset tänä vuonna ja Pohjoismaissa vuonna 2012. Mikael Fogelholm on mm. tässä blogissa kertonut siitä, että Pohjoismaiset suositukset laaditaan uudella tavalla, jolloin taustalla on suositusta varten tehtävät tieteelliset katsaukset. Yhdysvaltalaisia suosituksia laadittaessa on pyritty noudattamaan läpinäkyvyyttä ja annettu ihmisille mahdollisuus kommentoida prosessin etenemistä. Lisätietoa http://www.cnpp.usda.gov/dietaryguidelines.htm

Ravitsemusjournalismi sosiaalisen median aikakaudella. Tällä hetkellä kellä tahansa on sellaiset tiedon seuraamisen välineet, joista 20 vuotta sitten eivät edes huippututkijat ja -journalistit voineet unelmoida. Tiedontuottaminen internetin julkiseen tilaan on muuttunut koko ajan helpommaksi. Tämä on ajanut perinteisen journalismin kriisiin. Kun nettiin on syntynyt uusia asiantuntevia tiedon tarjoajia, ovatko ihmiset enää valmiita maksamaan kalliista tiedontuottamisen tavoista?

Suomalaisissa mediataloissa ei tuoteta juurikaan syvällistä ravitsemusjournalismia. Olisi tärkeää, että ravitsemuksesta tuotettaisiin laadukasta tietoa journalistisin kriteerein: vallankäyttäjiä vahtien ja muutossignaaleja luodaten. Valitettavasti mediatalot eivät resurssejaan syvempään ravitsemusjournalismiin herkästi käytä. Toimittajan työstä on tullut - osittain internetin pikauutiskulttuurista johtuen - nopeaa uutisten tuottamista. Parempia ravitsemusjournalismin aikoja odotellessa voimme kääntää katseen ulkomaille: BBC, New York Times, Guardian, US News yms.

Sosiaalisessa mediassa bloggaa ja keskustelee iso joukko intohimoisesti ravitsemustieteeseen ja sosiaaliseen mediaan suhtautuvia asiantuntijoita. Myös perinteisillä asiantuntijaorganisaatioilla olisi sosiaalisen median kautta uusia mahdollisuuksia tiedon välittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Isojen perinteisten organisaatioiden toimintakulttuuri taipuu kuitenkin huonosti sosiaaliseen mediaan. Perinteisten organisaatioiden tietoa kontrolloiva toimintaideologia ja sosiaalisen median avoimeen keskeneräisyyteen perustuva ideologia ovat ristiriidassa toistensa kanssa.

Sosiaalisessa mediassa keskiössä on kunnioitus yksilön tarpeelle rakentaa omaa maailmankuvaa. Tämä periaate ajaa ylhäältä käsin annettujen ohjeiden ohi. Sosiaalisen median toimintakulttuuria on kunnioitettava, jos siellä aikoo vaikuttaa. Perinteiset asiantuntijaorganisaatiot eivät voi jäädä akvaarion ulkopuolelle ihmettelemään, vaan on uskallettava sukeltaa osaksi netin moniäänistä kulttuuria. Tällä hetkellä terveystiedon välittämisessä sosiaalisessa mediassa valtaa pitäävät pienet ketterät toimijat, jotka ovat valmiita pistämään omaa persoonaansa peliin julkisessa tilassa.

Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit

Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutio

**

Marraskuussa 2009 valmistui Janne Huovilan ravitsemustieteen pro gradu -tutkielma "Internet painonhallinta-asiantuntijuuden toimintaympäristönä".

Tiivistelmä tutkimuksesta
Internetistä on kasvanut viidentoista viime vuoden aikana merkittävä terveyskasvatusinstituutio. Terveystiedon etsimisestä on tullut yleinen internetin käyttötarkoitus. On syntynyt ajatus “uudesta” teknologian avulla omasta terveydestään vastuuta ottavasta kansalaisesta. Vakavasti otettavat yhteiskunnalliset toimijat eivät voi jättäytyä enää internetin ulkopuolelle. Internet on kuitenkin perinteisiin terveyskasvatusinstituutiohin – perheeseen, koulutusjärjestelmään ja terveydenhoitojärjestelmään – verrattuna tutkimatonta aluetta. Tässä tutkimuksessa Janne Huovila pyrki ymmärtämään suomenkielistä internetiä painonhallinnan ja painonhallinta-asiantuntijuuden näkökulmista.

Huovila on hyödyntänyt erilaisia tutkimusmenetelmiä: 1) Analysoinut 112 suosittua painonhallintasivustoa kvantitatiivisen (määrällisen) ja kvalitatiivisen (laadullisen) sisällönanalyysin keinoin; 2) Haastatellut kolmea internetissä toimivaa painonhallinta-asiantuntijaa.

Keskeisin havainto internet-sivujen sisällönanalyysissa oli painonhallintatekstien tuottajien, tuottamistapojen ja sisältöjen monimuotoisuus. Havaintojen perusteella on mahdollista muodostaa neljä ns. painonhallintamaisemaa:

1. Kaupallisten mediatalojen journalismi. Maiseman keskeisintä sisältöä olivat toimittajien tai asiantuntijoiden kirjoittamat tekstit painonhallinnasta. Sivustojen taustalla oli usein jokin suuri mediakonserni (Sanoma tai Alma Media) tai terveyteen erikoistunut mediayritys (TerveMedia tai Mediweb). Tyypillisesti maisema oli visuaalisesti monitahoinen ja sivuston käyttäjällä oli erillisessä osiossa mahdollisuus olla osa tekstin tuottamisen prosessia. Maisemassa vedottiin yksittäisiin esikuviin, asiantuntijoihin tai auktoriteetteihin muita painonhallintamaisemia enemmän. Voittoa tavoittelemattomiin terveysasiantuntijaorganisaatioihin viitattiin usein ja myönteisessä valossa.

2. Kansalaisjournalismi ja kansalaiskeskustelut. Tässä painonhallintamaisemassa esiteltiin muita enemmän reseptejä ja selkeästi muita enemmän erilaisia dieettejä. Kansalaisten tuottama tieto erosi selkeästi kaupallisten mediatalojen ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen teksteistä siinä, että siinä ei tuotu esiin yhtä usein yksittäisiä auktoriteettejä tai asiantuntijoita, eikä viitattu yhtä usein myönteisessä valossa asiantuntiorganisaatioihin. Maisemaan liittyi usein ideologia verkostoitumisesta. Aineiston perusteella elävään kansalaisjournalismiin ja -keskusteluun kuului vaihtoehtoinen tapa ajatella painonhallinnasta, joka usein esitettiin vastakohtana virallisille käsityksille: "THL (edesmennyt ja kuopattu KTL) on hakannut päätä seinään jo niin pitkään vähärasvaisella linjallaan…"

3. Voittoa tavoittelemattomattomien yhteisöjen valistusmateriaali. Painonhallintamaisema oli tässä tapauksessa visuaalisesti ja teknisesti muita painonhallintamaisemia pelkistetympi. Tyypillisesti sivustoilla ei ollut liikkuvaa kuvaa eikä mahdollisuutta olla osa tekstin tuottamisen prosessia. Myös internetille ominainen hypertekstuaalisuus, jossa on mahdollisuus siirtyä teksteistä toisiin, oli harvinaisempaa kuin muissa painonhallintamaisemissa. Tarkoin rajattu kielenkäyttö oli tyypillistä erityisesti terveysasiantuntijaorganisaatioille. Eri hakusanoja käytettäessä terveysasintuntijaorganisaatioiden sivustoja löytyi epätasaisesti. Näiden sivustojen osuus kaikista sivustoista oli hakusanalla lihavuus 50 %, painonhallinta 22 %, laihduttaminen 5 %, laihdutus 0 %, painonpudotus 0 % ja ylipaino 0 %. Silmiin pistävää voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen sivuilla oli, etteivät ne juurikaan selitelleet omaa olemassaoloaan.

4. Tuotteiden markkinointi. Kaupallisten painonhallintamaisemien keskeisin sisältö rakentui jonkin tuotteen (elintarvike, lääke, palvelu tai tieto) ympärille. Maisemaa edustavien sivustojen käyttöominaisuuksissa ja visuaalisessa ilmeessä oli suuresti eroja. Siinä missä suuri elintarvikealan yritys oli panostanut paljon resursseja sivustoon, oli yksityisyrittäjällä tyypillisesti vain esitteenomaisesti tekstiä. Markkinoitavista tuotteista suuri osa oli pienten yksityisyrittäjien, ja niitä markkinoitiin usein vastakohtana vallalla oleville "väärinkäsityksille". Tähän painonhallintamaisemaan mahtui myös useita yhteisöllisyyttä ja henkilökohtaista ohjausta tarjoavia painonhallintaportaaleja (kalorilaskuri.fi, keventäjät.fi, kiloklubi.fi, mammadieetti.net, pudottajat.fi ja weightwise.fi).

Teemahaastattelujen perusteella Huovila toi esille painonhallinta-asiantuntijuuden internetissä. Se on toimimista luotettavan tiedon puolestapuhujana, tietoa kansantajuistaen, tietovirtoja ohjaten ja tietoa laajempiin asiayhteyksiin sijoittaen. Internet ei muuta asiantuntijuutta vain internetissä vaan internetin vaikutus tietolähteenä heijastuu laajemmin – ja yhteiskunnallisesti merkittävästi – asiantuntija-maallikko-suhteisiin. Tästä esimerkkinä on vähähiilihydraattisen ruokavalion internetin myötä kasvanut tunnettuus. Asiantuntijat olivat huolissaan siitä, etteivät ihmiset kykene arvioimaan internetissä olevan monin tavoin värittyneen painonhallintatiedon luotettavuutta ja soveltamaan tietoa käytäntöön. Asiantuntijat uskoivat, että ns. health 2.0 -työkalut, jotka tukevat yhteisöllisyyttä ja yksilöllistä ohjausta internetissä, voivat oikein käytettyinä olla hyödyksi painonhallinnassa. Haastatellut asiantuntijat kokivat, että internet oli rikastuttanut merkittävällä tavalla heidän omaa toimintaansa painonhallinta-asiantuntijoina. Tärkeinä internetissä toimivan painonhallinta-asiantuntijan ominaisuuksina pidettiin uskallusta, avoimuutta, jämäkkyyttä, kansankielisyyttä ja hyvää kokonaiskäsitystä painonhallinnasta.

Internet tarjoaa erilaisille yhteiskunnallisille toimijoille mahdollisuuden viestintään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Perinteistä mediaa (TV, radio ja lehdet) hallitsivat mediatalot, mutta internetin myötä myös yksittäiset kansalaiset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja muut kaupalliset toimijat voivat olla merkittävä osa median painonhallintamaisemaa "ohi" mediatalojen. Tämä luo painonhallinta-asiantuntijuudelle moniäänisen ja monimuotoisen toimintaympäristön. Internet tarjoaa painonhallinta-asiantuntijuudelle ainutlaatuisen kohtaamispinnan, mutta samalla asiantuntijat näkevät internetin kaaottisena ja rajattomana tietotulvana. Tietotulvan keskellä asiantuntijan keskeisimmäksi tehtäväksi muodostuu toimiminen luotettavan tiedon puolesta kansantajuistaen, tietovirtoja ohjaten ja tietoa laajempiin asiayhteyksiin sijoittaen.

Lisäksi voidaan Janne Huovilan pro gradusta lukea hänen arvioitaan esimerkiksi blogien merkityksestä terveystiedon välittäjinä. Blogit mahdollistavat tiedon jakamisen, omien kokemusten peilaamisen ja väittelyn. Ne voivat saada laajan ja asialleen omistautuneen lukijakunnan. Blogien lukeminen on yleistä nuorilla; keväällä 2008 57 % 16-29-vuotiaista suomalaisista internetin käyttäjistä oli käynyt lukemassa blogia (Tilastokeskus 2008). Blogien myötä tieteen uutisointi ja popularisointi ovat muuttuneet ja muuttumassa. On jopa puhuttu perinteisen tiedejournalismin häviämisestä tiedebloggaamisen myötä. Blogit ovat foorumi, jossa tieteentekijät ja tiedetoimittajat itse voivat kohdata maallikot helposti toteutettavalla, nopealla ja kustannustehokkaalla tavalla. Tämä kehitys voi viedä pohjan perinteisen paperilla julkaistavan tiedejournalismin ansaintalogiikalta: jos luotettavaa tietoa on saatavilla ilmaiseksi internetistä, ollaanko tiedosta enää valmiita maksamaan. Blogi on viestintävälineenä usein individualistinen, joskus anarkistinen ja sovinnaisuuksia rikkova, mutta se voi tarjota tieteentekijöille erinomaisen väylän korjata vallalla olevia väärinkäsityksiä ja popularisoida tiedettä. Terveyden näkökulmasta uusia web 2.0-työkaluja (wikejä, blogeja ja podcasteja) voidaan hyödyntää myös opetuskäytössä. Uudet palvelut voivat tarjota hyvän tavan vaihtaa oppimiskokemuksia opiskelijoiden, kliinikoiden ja potilaiden välillä.

Internetin painonhallinta-asiantuntijoiden valinta haastateltaviksi tapahtui harkinnanvaraisesti. Tutkimuksen rajallisten resurssien takia haastateltavien määrä rajattiin kolmeen. Yhteistä kaikille oli näkyvä toimiminen internetissä painonhallinnan asiantuntijoina. Kaikilla haastateltavilla oli terveys- tai luonnontieteeseen liittyvä korkeakoulututkinto. Ennakkokäsityksen mukaan kolmesta haastateltavasta yksi edusti enemmän julkista sektoria, yksi kaupallista sektoria ja yksi kolmatta sektoria. Oletuksena oli myös, että kaksi haastateltavaa asui ja toimi pääkaupunkiseudulla, kun yksi edusti pääkaupunkiseudun ulkopuolista Suomea. Kaksi haastateltavista oli miehiä ja yksi nainen. Julkisuuskuvan perusteella haastateltavien välillä oli myös ainakin pieniä näkemyseroja viimevuosina paljon keskustelua herättäneistä painonhallintakysymyksistä, kuten vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Haastateltavat värvättiin sähköpostilla syyskuun 2009 alussa. Kaikki suunnitellut henkilöt (A, B ja C) suostuivat haastatteluun. Haastateltavat kokivat internetin oman työnsä kannalta merkittävänä. Internet nähtiin mahdollistajana neuvonta- ja viestintätyössä sekä oman ammatillisen kehittymisen välineenä. Internetistä oli tullut asiantuntija-maallikko-suhteiden rikastuttaja. A kertoi, kuinka internet tarjoaa laajemman lukijakunnan sekä mahdollisuuden tietojen päivittämiseen ja syventävien hypertekstien tarjoamiseen. C oli käyttänyt kasvotusten tapahtuvien painonhallintaryhmätapaamisten lisänä internet-palvelua asiakkaiden itsenäisen työskentelyn alustana. Kun internet laski ruokapäiväkirjat, tarjosi reseptejä ja syventävää tietoa, toi se lisäarvoa kasvotusten tapahtuvalle ohjaukselle.

Jokainen haastateltava kuvaili internetin synnyttämää muutosta omissa toimintatavoissaan: "nettikirjoittaminen on tuonut ihan erilaisen tyylin kirjoittaa... ensimmäisessä kappaleessa pitää sanoa kaikki olennaiset... eli tiivistäminen... asia kirjoitetaan hyvinkin yksinkertaisesti... että teksti on mukaansa tempaavaa, sekin on ihan hirveän tärkeätä" (C). A kommentoi internetin myötä tapahtunutta tiedon kulun nopeutumista: "Sehän auttaa ammattilaista suuresti. Kaikki, mitä tutkimustietoa julkaistaan, sä löydät sen sieltä". B kertoi omasta roolista internetissä: "Se oli 2005 kun mä ensimmäisen blogin väsäsin. En mä uskonut, että siitä voi tulla työväline".

Tärkeinä internetissä toimivan painonhallinta-asiantuntijan ominaisuuksina pidettiin uskallusta, avoimuutta, jämäkkyyttä, kansankielisyyttä ja hyvää kokonaiskäsitystä painonhallinnasta. Internetin moniäänisyyden keskellä koettiin, että jos "oikeat" asiantuntijat eivät toimi rohkeasti, avoimesti ja jämäkästi, internetistä hyötyvät ennen kaikkea epäluotettavan tiedon levittäjät. Kansankielisyyden nähtiin olevan edellytys asiantuntijoiden ja maallikoiden väliselle kohtaamispinnalle internetissä. Hyvä painonhallinnan kokonaiskäsitys korostuu erityisesti internetissä, jossa pieni, irrallinen tieto voi saavuttaa suuret mittasuhteet. Tällöin asiantuntijan tehtävänä on suhteuttaa yksittäisen tiedon merkitystä.

Internetin rajattomassa tekstimeressä haastateltavat kokivat myös oman asiantuntijuuden rajallisuutta. Jokainen haastateltava peilasi omia rajallisia resursseja suhteessa
internetiin tekstimereen: "eihän asiantuntijoilla ole aikaa" (A), "eihän voi vaatia, että jokainen ravitsemustieteilijä ja jokainen ravitsemusterapeutti kävisi samanlaisen dilemman läpi" (B) ja "mä myöskin tunnistan sen, että ei mulla ole aikaa ja resursseja ja mahdollisuuksia tutustua kaikkiin" (C).

Haastateltavien puheissa korostui voimakkaasti toiminta luotettavan tiedon tarjoajana. Asiantuntijat määrittelivät usein "oikeaa" asiantuntijuutta suhteessa "väärään" asiantuntijuuteen ja keskeistä puheessa oli kysymys luotettavuudesta. B korosti, että "jokaisesta ei ole asiantuntijaksi". Asiantuntijuus määrittyi taisteluksi luotettavan tiedon puolesta monin tavoin värittyneen painonhallintatiedon keskellä. Keskeistä asiantuntijuudelle internetissä oli "tutkimukseen perustuva tieto hyvästä terveydestä" (A), jatkuva arviointi, että "onko tossa mitään järkeä" (B), ja sen viestin välittäminen "että verkossa voi olla myös luotettavaa tietoa" (C). Yhdeksi merkittäväksi internetasiantuntijuuden tehtäväksi miellettiin tietovirtojen ohjaaminen: "pitäisi olla jokin semmoinen systeemi joka ohjaa tapaa etsiä tietoa, ei sitä internet tee" (A) ja "asiantuntijan rooliksi jäi ohjata oikean tiedon jäljille" (B).

Keskeistä asiantuntijuuteen perustuvassa tietovirtojen ohjaamisessa oli yksittäisten
tietojen sijoittaminen laajempiin asiayhteyksiin. Haastateltavat mainitsivat usein, että tavallinen internetin käyttäjä on varsin avuton valtavan tietomeren keskellä. Internet on ikään kuin suuri hallitsematon koneisto, joka tuottaa tietoa, mutta samalla hämärtyy ihmisten käsitys siitä, onko olemassa mitään tiedon luotettavuuden kriteerejä. Haastateltavat näkivät painonhallintatiedon etsijän osan erittäin vaativana, ja siksi tarvitaan asiantuntijoita tulkitsemaan tiedon merkitystä: "se on semmoinen leikkikenttä, että sieltä voi saada hyvää tietoa ja järkevää, mutta sieltä saa myös vahvistusta omiin käsityksiin, oli se käsitys mikä tahansa... tää on tosi vaikea asia, koska ihan pienestä mitättömästä tutkimuksesta voidaan tehdään ihan valtavan iso juttu ja sillä ei ole mitään totuuspohjaa (C), "sit nää tällaiset uutiset, jos maallikko siellä käy, jos puhutaan nyt terveystiedosta, niin mä luulen, että aika monet vaan niistä hämmentyy" (A) ja "se on liian rankka taakka, se ei kuulu sähköinsinöörille, se ei kuulu siivoojalle, tehtäväksi tarkistaa, onko tämä oikeaa tietoa" (B).

Tietovirtojen ohjaamisessa yhdeksi keskeiseksi tekijäksi nostettiin aika. Kun internetiin on helppo tuottaa tietoa, on julkaisukynnys matala. Haastateltavat toivoivatkin niin omaan toimintaan kuin yleisemminkin internetin toimintakulttuuriin kärsivällisyyttä: "mä haluaisin nimenomaan sitä, että esimerkiksi viikko sen jälkeen kun julkaisu on ilmestynyt niin tiedemiehet ja toimittajat istuisivat alas ja pohtisivat, onko tämä aidosti uutinen. Nyt kun kaikilla on niin kauhea kiire, niin pieninkin löydös joka tehdään maailmalla niin siitä tehdään isot otsikot" (B).

Asiantuntijat painottivat hakukoneiden ja hakusanojen merkitystä internetin tietomeressä kahlaamisessa. Kaikki haastateltavat varoittivat samaan sävyyn siitä, kuinka hakukoneet voivat johtaa harhaan. B kommentoi asiaa: "Sä voit googleen pistää jonkun hakusanan ja sitten rimpsu tietoa ja kaikki aika yksipuolista, filtteroitua tavallaan. Ja siitä saa sellaisen käsityksen, että tästä on paljon kirjoitettu. Se on ehkä se harha, jonka internet synnyttää, jos googleen tulee 2000 hittiä, tai osumaa, niin tällainen ihminen ajattelee, että siitähän on tosi paljon kirjoitettu. Ja sit tiedemies menisi tietenkin pubmedin kohdalle ja katsoisi sieltä, että löytyykö samasta sanasta tai sanayhdistelmästä 2000 referenssiä, no sieltä löytyy ehkä kaksi tai kolme. Jolloin hänen tulkintansa on, että tämä on aika merkityksetön tieto".

Haastateltavilta kysyttiin, miten pitäisi suhtautua siihen, että hakukoneisiin perustuvassa tiedonetsinnässä asiantuntijoiden kielenkäyttötavat ja kansanomaiset kielenkäyttötavat eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä painonhallintatiedon popularisointiin liittyvä ongelma nähtiin keskeisenä, mutta siihen ei osattu sanoa juurikaan ratkaisuja. Toisaalta myönnettiin se, että sana "laihdutus" on keskeistä kansanomaisessa kielenkäytössä. Toisaalta viitattiin siihen, että sanalla on hyvin vahvoja sivumerkityksiä, jotka tappelevat painonhallinta-asiantuntijuuteen liittyviä periaatteita vastaan.

Internetin luomaan ajasta ja maantieteellisestä paikasta riippumattomaan yhteisöllisyyteen suhtauduttiin ristiriitaisesti. Haastateltavien puheessa korostuivat "oikeaan" asiantuntijuuteen perustuvat yhteisöt erotuksena yhteisöistä, jotka perustuivat fanaattisuuteen, karismaattisiin johtajiin ja erikoisiin ravitsemusfysiologisiin käsityksiin. C kertoi myönteisessä sävyssä edustamansa palvelun internet-yhteisöllisyydestä: "Se, että sä voit vaikeana hetkenä kirjautua sisään ja 'nyt on kuulkaas suklaan syönti lähellä' ja sit sieltä tulee heti joku 'hei älä nyt viitti, että miten sulla on mennyt'... että 'lähe vain lenkille, sun kannattaa'... ihmisille ihan hirveän tärkeätä silloin kun tekee elämäntapamuutosta, että 'Joku muukin on kiinnostunut tästä mun asiasta enkä vain minä'". Yhteisöllisyyden internetissä ei uskottu korvaavaan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta, mutta se nähtiin tärkeänä lisänä, joka voi sitouttaa ihmistä elämäntapamuutokseen.

Haastateltavat suhtautuivat tietyin varauksin myönteisesti sosioteknologiseen
asiantuntijuuteen, kuten ruokapäiväkirjoihin, ravintoainelaskureihin, elintarvikekoostumustietopankkeihin ja energiankulutuslaskureihin, joissa ihmisen sijaan teknologiset sovellukset antavat käyttäjilleen palautetta. Näiden palvelujen nähtiin lisäävän tietoa ja motivaatiota. Toisaalta niiden ei ajateltu sopivan kaikille ja ne voivat vääristää suhtautumista painonhallintaan, jonka pelättiin synnyttävän jopa syömishäiriökäyttäytymistä.

Kaikki haastateltavat toivat esiin, että internet ei ole muovannut asiantuntijuutta vain internetissä: internetin vaikutus maallikko-asiantuntija-suhteisiin heijastui myös internetin ulkopuoliseen neuvontatyöhön. Keinoksi siihen, miten internetissä olevasta tiedosta tulisi maallikko-asiantuntija-suhteiden rikastuttaja eikä heikentäjä, pidettiin hyvien internet-palvelujen tarjoamista ja terveydenhoidon ammattilaisten kouluttamista.

Voitte kysyä Janne Huovilalta (helsinki.fi) mahdollisuutta tutustua tähän todella mielenkiintoisen pro gradu -tutkielmaan. Suosittelen!

Lähde: Janne Huovilan blogi, 2009

Bing on king!

**

Iloisena yllätyksenä otin vastaan tiedon, että Microsoft -yhtiö on kehittänyt uuden hakukoneen - Bing.com. Aamupäivän uutistarjontaa olen hakenut Bingin kautta ja ihan hyvältä vaikuttaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Luotettavaa terveystietoa internetissä

**
Internetistä löytää valtavasti terveystietoa. Aina tietoon ei voi luottaa. Tässä esitellään varsin luotettava terveystiedon sivusto, joka lisäksi on erittäin suosittu.

Erään tutkimuksen mukaan suomalaisista internetin käyttäjistä 62 % etsii terveystietoa internetistä. Huomattavan paljon helpommaksi terveystiedon etsiminen voidaan tehdä siirtymällä Terveyskirjasto.fi -nimisen sivuston vakiokäyttäjäksi. Suurin osa käyttäjistä kokee terveyskirjaston käytön helpoksi. Terveyskirjastosta tieto löytyy paremmin kuin monesta muusta paikasta internetissä. Monet kirjaston asiakkaista kokevat hyödyksi myös sen, että Terveyskirjasto neuvoo milloin itsehoito riittää ja milloin on tarve mennä lääkäriin.

Terveyskirjasto -sivuston suosio on vankka. Joka päivä avataan 60 000 – 70 000 artikkelia, vuodessa tämä tekee yhteensä yli 20 miljoonaa lukukertaa. Toukokuussa 2007 toteutettiin Terveyskirjaston käyttäjäkysely. Sen mukaan 95 % kyselyyn vastanneista koki kirjaston käytön vähintäänkin helpoksi. Kirjastossa vierailleista 40 % koki löytäneensä etsimänsä tiedon erittäin hyvin ja vain 5 % ei löytänyt etsimäänsä tietoa. Terveyskirjaston käyttäjistä 22 % koki kirjaston tietojen vähentäneen merkittävästi heidän tarvettaan ottaa yhteyttä terveyskeskukseen.

"Terveyskirjasto auttaa asiakkaita itsehoidossa antamalla luotettavan tiedon hetkellä jolloin sitä kipeimmin tarvitaan. Monet lääkäriin menoa harkitsevat kokevat hyödyksi sen, että Terveyskirjasto neuvoo myös milloin on tarve mennä lääkäriin. Tieto ohjaa asiakkaan omaa toimintaa ja tarpeettomat yhteydenotot terveyskeskuksiin vähenevät. Hoitoon ei ainakaan tietämättömyyttään tarvitse heti hakeutua vaan asiakas saa Terveyskirjastosta tukea arvioidakseen oman hoitonsa kiireellisyyttä. Joskus riittävän ajoissa toteutuva hoito voi pelastaa hengen", Kustannus Oy Duodecimin toimitusjohtaja Pekka Mustonen sanoo.

Terveyskirjaston kivijalkana toimii jatkuvasti päivittyvä tietokanta: Lääkärikirja Duodecim. Kirjaston artikkeleihin lisätään päivitysten yhteydessä osioita sairauksien ennaltaehkäisystä sekä entistä tarkempia kuvauksia milloin hoitoon kannattaa hakeutua. Tavoitteena on kehittää jatkuvasti päivittyvä ja kattava lääketieteellinen tietokantapalvelu. Lääkäreiden käyttämässä tietokannassa on yhteys vastaavaan Terveyskirjaston artikkeliin, jossa on sama viesti jo valmiiksi potilaalle ymmärrettävässä muodossa. Tieto voidaan tarvittaessa tulostaa asiakkaalle vastaanotolla kotihoidon tueksi.

Tiedon luotettavuus ja ymmärrettävyys on tärkeintä. TNS Radar Oy:n tutkimuksen mukaan miehistä 47 % ja naisista 33 % kokevat luotettavan ja riippumattoman tiedon löytämisen Internetistä vaikeaksi. Naiset hakevat ensimmäiseksi tietoa internetistä kun taas miehet luottavat enemmän lääkäriin. Yli puolet (52 %) on etsinyt tietoa oman kotikuntansa terveyssivustoilta. Myös hakukoneita käytetään paljon, 40 % vastaajista hakee tiedon mieluiten Googlella tai muulla hakukoneella.

Sitralta saimme hienon lahjan tälle vuodelle: Terveyskirjaston sisällön kaikkien kansalaisten käyttöön vuoden 2007 loppuun saakka. Sitran Terveydenhuollon ohjelmajohtaja Hannu Hanhijärvi kertoo, että Terveyskirjaston käyttö on osoittautunut hyödylliseksi ja itsehoidolle on todellista kysyntää. Konkreettinen työkalu antaa mahdollisuuden luotettavan tiedon myötä ottaa aidosti ja aktiivisesti vastuuta omasta terveydestään. Sitrassa ollaan vakuuttuneita, että kansalaisille on annettava kaikki mahdollinen apu ja tuki näissä asioissa. Jatkossa on erityisen tärkeää että sisällöt integroidaan osaksi terveydenhuollon sähköisiä, interaktiivisia peruspalveluita.

Lisätietoja:

Kustannus Oy Duodecim
Toimitusjohtaja Pekka Mustonen
puh. 050 595 9730, sähköposti pekka.mustonen@duodecim.fi

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
Viestintäpäällikkö Annakaisa Tavast
puh. (09) 6188 5218, sähköposti annakaisa.tavast@duodecim.fi

Sitra
www.sitra.fi

Terveyskirjasto
www.terveyskirjasto.fi

Terveydenhuollon ohjelma, ohjelmajohtaja Hannu Hanhijärvi
puh. (09) 6189 9440, sähköposti hannu.hanhijarvi@sitra.fi

Terveydenhuollon ohjelman viestintä, Elina Antila, Kuule Oy
puh. 040 548 3838, sähköposti elina.antila@kuule.fi

Lähde: Deskin tiedote toimittajille, 10.10.2007

Skype hypetystä

Ravintoaiheisten kirjoitusten sulattamiseksi saatte nyt vaihteeksi aimo pläjäyksen ravintotoimittajille suunnattua tietoa nettipuheluista. Tämä näyttäisi olevan sellaista Skype-ohjelman hehkutusta, mutta on tässä jutussa ihan hyvää muutakin tietoa.

Ilmaiset Internet-puhelut eivät ole enää asiaan vihkiytyneiden harrastajien yksinoikeus, vaan ne ovat jokaisen tietokoneenkäyttäjän ulottuvilla. Nettipuheluilla voi säästää pitkän pennin niin kaveripiirin yhteydenpidossa kuin ulkomaanpuheluissakin.

Miltä kuulostaisi mahdollisuus puhua tuntikausia ilmaiseksi ystäviesi kanssa toiselle puolelle maailmaa? Entä rajoittamattomat soitot kotimaan lankanumeroihin parin euron kuukausihintaan? Tämä ei ole tulevaisuuden utopiaa, vaan täyttä totta. Internet-puhelut ovat mullistaneet päivittäisen yhteydenpidon teinistä mummoon ja kaveriporukoista yritysmaailmaan.

Internet-puheluiden hyödyntäminen ei enää edellytä syvällistä tietotekniikan asiantuntemusta tai kalliita oheislaitteita. Alkuun pääsemiseksi tarvitaan vain tietokone, nettiyhteys, kuulokkeet ja mikrofoni, sekä jokin lukuisista maksuttomista puheluohjelmistoista.

Internet-puheluohjelmistoista tunnetuin on Skype, joka on noussut parissa vuodessa maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Vuonna 2003 esitelty ohjelmisto on kasvanut nopeasti valtavaan suosioon ja muuttanut pysyvästi puheviestinnän käyttötapoja. Skypellä on jo yli 170 miljoonaa käyttäjää, ja yhtiö arvioi, että jo seitsemän prosenttia kansainvälisistä kaukopuheluista soitetaan Skypellä.

Vireästä kännykkä- ja nettikulttuuristaan tunnettu Suomi kuuluu Skypen käytössä edelläkävijämaihin. "Suomi toimii meille eräänlaisena näyteikkunana siihen, miten Skypeä todennäköisesti käytetään tulevaisuudessa. Suomalaiset ovat tarttuneet nopeasti Skypen mahdollisuuksiin niin vapaa-ajalla kuin yrityksissäkin. Käyttäjämäärät kasvavat kovaa vauhtia", kertoo Skypen lisäpalveluista vastaava johtaja Jonas Kjellberg.

Skypen maksuttomalla ohjelmistolla voi soittaa ilmaiseksi toisille Skype-käyttäjille kaikkialla maailmassa. Tavallisten puheluiden lisäksi Skype mahdollistaa videoyhteyden keskustelukumppaniin web-kameran avulla. Ohjelmistolla onnistuu lisäksi chat-keskustelu sekä tiedostojen, kuten kuvien lähettäminen. Skype on turvallinen käyttää, sillä kaikki sen liikenne kulkee verkossa vahvasti salattuna.

Euroopan verkkomainontaliiton (EIAA) vuonna 2006 toteuttaman tutkimuksen mukaan jo 45 prosenttia eurooppalaisista käyttää Internetiä päivittäin. Keskimäärin eurooppalaiset Internet-käyttäjät viettävät viikoittain netissä 11 tuntia ja 20 minuuttia. Internet-palveluiden parissa käytetyn ajan lisääntyessä on luontevaa, että myös henkilökohtainen viestintä siirtyy verkkoon. EIAA:n tutkimuksen mukaan viime vuonna jo 15 prosenttia eurooppalaisista nettikäyttäjistä hyödynsi verkkoa myös puheluihin. Määrä kasvoi puolella edellisvuodesta.

Internet-puheyhteyksistä ja chat-palveluista on tullut itsestään selvä osa päivittäistä sosiaalista kanssakäymistä kännykän ja sähköpostin rinnalla. Kaveripiirin pääasialliseksi viestintävälineeksi on nousemassa yhä useammin Skype tai muu Internet-viestintäväline, ja kännykkää käytetään vain silloin, kun toinen osapuoli ei ole tietokoneen äärellä.

Helpotusta koti-ikävään! Skype ja muut pikaviestimet ovat tuoneet helpotusta niin nuorten kuin heidän vanhempiensakin kännykkälaskuihin. Kenties eniten "skypettämisestä" hyötyvät kuitenkin ne, jotka pitävät tiiviisti yhteyttä ulkomailla asuviin ystäviinsä tai perheenjäseniinsä. Ennen soittelua hillitsivät ulkomaanpuheluiden kalliit hinnat, mutta ilmaisten Internet-puheluiden myötä ei kelloa tarvitse enää vilkuilla.

Kun suomalainen Johanna meni naimisiin australialaisen Glenin kanssa, nettipuheluista löytyi luonteva väline mannertenväliseen yhteydenpitoon. "Kuulin ensi kertaa Skypestä ystäviltäni. Mieheni innostui uudesta mahdollisuudesta jutella säännöllisesti Melbournessa asuvien perheenjäsentensä ja ystäviensä kanssa", Johanna kertoo.

Nyt osat ovat vaihtuneet. Johanna muutti viime syksynä Glenin mukana Australiaan ja hän käyttää Skypeä lähes päivittäin. "Lähettelen pikaviestejä, soitan tietokoneelta toiselle ja hoidan juoksevia asioita SkypeOut-toiminnon avulla. Käytän Skypeä aina ulkomaanpuheluita soittaessani, koska se on yksinkertaisesti edullisin vaihtoehto", Johanna kertoo.

Skypen lisäksi Johanna ja Glen ovat liittäneet tietokoneeseen web-kameran, josta onkin tullut korvaamaton laite. Kun koti-ikävä yllättää, Johanna voi jutella ystävien ja perheen kanssa videokuvan kera. Viime aikoina hän on seurannut tiiviisti hyvän ystävänsä kaksosten kehitystä. "Skype on helpottanut sopeutumistani uuteen kotimaahan merkittävästi. Tiedän, että olen välimatkasta huolimatta aina vain muutaman klikkauksen päässä Suomessa asuvista läheisistäni".

Internet-puhelut ja chat-työkalut ovat löytäneet tiensä kuluttajakäytöstä myös yrityksiin. Skypen kaltaiset ohjelmistot liitetään yhä useammin osaksi yrityksen muuta tietotekniikkaa. "Skype on saavuttanut maailmanlaajuisen suosionsa tarjoamalla helpon ja maksuttoman tavan pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin kaikkialla maailmassa. Yrityskäyttäjien määrä kasvaa kuitenkin todella nopeasti, ja yritykset tuovat jo lähes kolmanneksen Skypen liikevaihdosta", Skypen Jonas Kjellberg sanoo.

Hiljattain tehdyn kyselyn mukaan 95 prosenttia Skypeä käyttävistä yrityksistä kertoo säästäneensä kustannuksissa ja 80 prosenttia uskoi Skypen myös lisänneen tehokkuutta. Lisäksi 62 prosenttia yrityksistä sanoi asiakasyhteydenpitonsa parantuneen Skypen helppokäyttöisyyden ansiosta. 76 prosenttia vastaajista kertoi yhteistyön kollegojen kanssa lähentyneen. "Internet-tekniikan täysipainoinen hyödyntäminen tuo monille yritykselle selkeän kilpailuedun kustannussäästöjen sekä tehostuneen kommunikaation myötä. Skype onkin löydetty erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä", Kjellberg jatkaa.

Sähköpostiin verrattuna chat on monella tapaa välittömämpi, ja siinä saa heti tiedon viestin perillemenosta. Skype onkin mainio työkalu monelle pienyritykselle, joka haluaa kustannustehokkaan ratkaisun tavallisen puhelimen ja sähköpostin tueksi. Useilla paikkakunnilla toimiva yritys pystyy järjestämään helposti esimerkiksi ilmaisen puhelinneuvottelun viiden henkilön välillä.

Skypen liiketoiminta perustuu maksullisiin lisäpalveluihin, joihin kuuluvat muun muassa puhelut Skypen ja tavallisten puhelinten välillä, vastaajapalvelut ja soitonsiirrot. Skypen uusin versio toi mukanaan myös mahdollisuuden lähettää tekstiviestejä matkapuhelimiin. Viimeisimpänä uutuutena Skype esitteli kiinteähintaisen Skype Pro -palvelun, joka tarjoaa kahden euron kuukausihintaan mm. maksuttomat puhelut kotimaan lankaliittymiin.

Tavallisiin puhelimiin soitettujen SkypeOut-puheluiden hinta riippuu ainoastaan puhelun kohdemaasta, ei siitä mistä soitetaan. Erityisesti suuriin maihin kuten Yhdysvaltoihin soitetut SkypeOut-puhelut ovat merkittävästi edullisempia kuin tavalliset ulkomaanpuhelut.

Skypestä on tullut suosittu työkalu paljon matkustaville, sillä hotellin nettiyhteyden kautta kannettavasta tietokoneesta soitettu SkypeOut-puhelu maksaa useimmiten vain murto-osan oman matkapuhelimen käytöstä ulkomailla. Avointen langattomien verkkojen yleistyessä monet liikematkustajat ovatkin luopuneet lähes kokonaan kännykän käyttämisestä matkoilla.

Skype on saatavilla Windows-, Mac- ja Linux-tietokoneisiin sekä PocketPC-kämmenmikroihin. Ohjelmiston voi ladata ilmaiseksi Skypen verkkosivuilta, ja sen käyttöön tarvitaan vain tietokone, Internet-yhteys ja mikrofonikuulokkeet. Ohjelmistoa voi myös käyttää tietokoneen tai kannettavan omilla kaiuttimilla ja sisäänrakennetulla mikrofonilla, mutta tällöin puhelun äänenlaatu yleensä kärsii kaikumisen vuoksi.

Skypen käyttöön avautuu lisämahdollisuuksia erilaisten oheislaitteiden ja -palveluiden avulla. Skype tarjoaa mm. yhdessä suomalaisen Lilli Groupin kanssa laite- ja palvelupaketin, joka sisältää Lillille sovitetun Skype-ohjelmiston valmiilla asiakastukikontakteilla, web-kameran, stereokuulokkeet ja 30 minuutin prepaid-setelin Skypen maksullisiin lisäpalveluihin.

Skypen ominaisuuksia ja lisäpalveluita:

• Ilmaiset ääni- ja videopuhelut toisille Skypen käyttäjille
• •Skype Pro -palvelu, joka mahdollistaa kahden euron kuukausihinnalla puhelut kotimaan lankaliittymiin ilman minuuttiveloitusta
• •Edulliset SkypeOut-puhelut tavallisiin puhelimiin
• •Puhelinneuvottelut enintään viiden henkilön kesken
• •SkypeIn-numero, jonka avulla Skypeen voi soittaa tavallisista puhelimista
• •Vastaajapalvelu Skype-soitoille ja tavallisille puheluille
• •Tekstiviestit matkapuhelimiin
• •Soitonsiirto toiseen Skype-tunnukseen tai tavalliseen puhelimeen

Skype-ohjelmiston voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www.skype.fi. Ohjelmisto toimii myös suomen kielellä.

Lähde: Deskin uutispalvelu ravintotoimittajille, 26.2.2007