Reikiä nolla kuuluu yhä harvemmin

***
Kouluikäisten lasten suu- ja hammasterveyden taso on laskenut Suomessa. Säännöllinen hampaiden harjaus, monipuolinen ruokavalio, maltillinen urheilu- ja virvoitusjuomien käyttö sekä ksylitolia sisältävien tuotteiden käyttö aina aterian ja välipalan jälkeen edesauttavat suun terveyttä. Vanhemmilla on tärkeä rooli lasten innostamisessa hampaiden hoitoon.

Yhä harvemmin kuuluu hammaslääkärin vastaanotolla iloinen huudahdus: "Reikiä nolla!" Alle puolet 12 – vuotiaista on tervehampaisia, toteaa Suomen Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Helinä Keskinen. Elämäntapojen ja ruokakulttuurin muuttumisen arvioidaan olevan osasyy suomalaisten lasten suun terveyden heikentyneeseen tilaan. Makeisten, happamien urheilujuomien ja erilaisten virvoitusjuominen nauttiminen on lisääntynyt huomattavasti. Makeisten runsas käyttö näkyy lasten hampaiden reikiintymisen lisäksi ylipaino-ongelmina.

Suomalaiset ovat unohtaneet myös ateriarytmin merkityksen. Ihmiset eivät syö enää tiettyinä aikoina säännöllisesti. Nykyään syödään koko ajan jotakin. "Suussa ei ole tavallaan tarpeeksi tyhjää aikaa, jolloin sylki hoitaisi hampaita", lisää Keskinen.

Keskisen mukaan hampaiden pesu laiminlyödään valitettavan usein. Hampaat tulisikin harjata fluorihammastahnalla säännöllisesti aamulla ja illalla. Sääntö pätee niin aikuisiin kuin lapsiin. – Hampaat on hyvä harjata kevyillä liikkeillä. Harjauksen yhteydessä ei saisi missään nimessä käyttää voimaa.

Lasten innostaminen hampaiden hoitamiseen olisi hyvä aloittaa mahdollisimman varhaisessa elämänvaiheessa. Pieni lapsi ottaa mallia kaikissa asioissa aikuisilta ja vanhemmiltaan. Hampaiden hoito ei muodosta tämän suhteen mitään poikkeusta. Vanhempien tulisi opettaa säännöllinen hampaiden harjaus lapsille jo ensimmäisestä hampaan puhkeamisesta lähtien. Varhainen huolehtiminen on tärkeää myös siksi, että lasten hampaat ovat huomattavasti heikommat kuin aikuisten. Niihin tulee paljon helpommin reikiä, neuvoo Keskinen.

Päiväkotien ja koulujen valistus sekä ohjaus ovat myös keskeisessä roolissa suun hoidon opettamisessa lapsille. Lisäksi monipuolinen proteiinipitoinen ja pureskeltavaa sisältävä ruokavalio vaikuttaa suun ja hampaiden terveyteen myönteisesti. Pureskeltava ja monipuolinen ruoka lisää syljen eritystä ja se puolestaan hoitaa hampaita. Pehmeä ja yksipuolinen ruoka vaikuttaa syljen eritykseen päinvastaisesti. "Se jää helpommin hampaiden pinnoille", toteaa Keskinen.

Ksylitolia sisältävät purukumit ja pastillit toimivat hyvänä apuna niin lasten kuin aikuisten hampaiden hoidossa. Ksylitolilla on todella tärkeä osa suun ja hampaiden itsehoidossa. Se on varsin hyvänmakuinen aine, jota voi suositella niin makean korvikkeeksi kuin säännölliseen käyttöön. "Säännöllisellä käytöllä on todettu selvästi olevan suun ja hampaiden terveyttä edistäviä vaikutuksia", sanoo Keskinen.

Sokeri ei ole ainoa haitallinen aine hampaille. Matalan pH-arvon sisältämien sokerittomien light-juomien tiedetään aiheuttavan sokerin ohella suussa hammaspintojen kulumista. Kulunut pinta ei uusiudu. Hampaiden pinnan oheneminen ja viiltely ovat pysyviä asioita, joita joudutaan korvaamaan usein hankalilla hoidoilla. Urheilevat lapset saattavat aikuisurheilijalta ottaa väärän roolimallin: Jatkuva urheilujuomien lipittäminen. Paras janojuoma on raikas vesi.

Ksylitoli on hiilihydraatti ja luonnollinen makeuttaja, jonka raaka-ainetta esiintyy mm. koivussa, maississa ja pyökissä. Se on yksi sokeria korvaavista raaka-aineista. Ksylitolia esiintyy pieniä määriä lähes kaikissa kasveissa, erityisesti marjoissa ja hedelmissä. Sitä valmistetaan teollisesti mm. koivun kuituaineesta. Sitä kutsutaan usein myös koivusokeriksi. Se poikkeaa muista makeutusaineista niin, että kuuden hiiliatomin sijaan sen kemiallinen rakenne koostuu viidestä hiiliatomista. Tämän vuoksi kariesta aiheuttavat bakteerit eivät pysty käyttämään ksylitolia ravinnokseen tehokkaasti. Ksylitolin ansiosta hampaille haitallista happohyökkäystä ei synny. Se vähentää tehokkaasti myös hampaiden pinnalle muodostuvaa plakkia ja tekee hampaista helpommin harjattavat. Saksalaiset ja ranskalaiset tiedemiehet löysivät ksylitolin jo 1890-luvulla, mutta sen hammasystävälliset vaikutukset todennettiin 1970-luvulla Suomessa Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella.

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 7.2.2007

Laihdutuksen lyhyt oppimäärä

**
Yleisön pyynnöstä tuon tämän aiemmin (20.12.2006) kirjoittamani laihdutusohjeistuksen uudelleen näkyviin. Reijo pitää ohjeita nerokkaina. Enpä tiedä. Maalaisjärkeviä ohjeita ei useinkaan ole tapana pitää nerokkaina. Mukava kuulla, että ohjeita on luettu ja sovellettu elämäntilanteeseen menestyksellisesti (biponainen).

Saan usein kysymyksiä laihdutuksesta ja ravintokaraokeni kestosuosikkeina ovat omat laihdutusohjeeni ja painon hallintaan liittyvät aiheet. Olen tässä omien ohjeitteni rinnalle hakenut muistakin lähteistä tietoa järkevästä laihdutuksesta. Näin tästä muodostuu laihdutuksen lyhyt oppimäärä. Minulla on pysynyt paino samana viimeiset 35 vuotta ruokailemalla perusjärkevästi ja harrastamalla monipuolista liikuntaa. Niillä ohjeilla pärjää jo aika pitkälle. Erilaisten ruokavalioiden vertailu ei minusta tuo mitään olennaista uutta laihdutusrintamalle. Jotkut laihduttavat syömällä leipää, jotkut pekonilla. Olennaista on ruoka-annoksen koon sovittaminen elämäntilanteeseen. Jos liikkuu paljon, silloin voi syödä enemmän. Vähän tai ei ollenkaan liikkuvan on oltava kurinalaisempi syömisensä suhteen. Laihdutuspillerit kannattaa unohtaa, ne ovat pelkkää huijausta. Jotkut käärivät noilla tempuilla sievoisia summia rahaa. Minun ohjeillani kassavirrat pysyvät varsin vaatimattomina, mutta jääpähän kuitenkin hyvä mieli.

Tässä järkeviä laihdutusohjeita:

• Miettikää onko teillä nälkä vai onko se vain hyvää ruokahalua. Länsimaissa todellisesta tarpeesta tuleva näläntunne ilmenee varsin harvoin. Karmiva nälkä tulee vain jos on liikkunut tosi paljon tai viimeisimmästä ruokailuhetkestä on vierähtänyt tosi pitkä aika. Jos söitte ruokaa lautaselta tunti sitten, teillä ei taatusti voi olla uudestaan nälkä. Juokaa lasi vettä ja odottakaa vielä pari tuntia, ehkä se ruokahalu siitä laantuu. Moni meistä on kadottanut luonnolliset ruokaan kohdistuvat vaistot sen takia kun liikumme liian vähän ja työ on muuttunut niin kevyeksi.
• Lihavuuden syynä on usein jonkinlainen riippuvuus. Ei siinä muu auta kuin puhua itsensä kanssa asiat selviksi. Laihtumisen merkitys pitää oivaltaa ja rehdisti sanoa, että nyt olen läski ja minun kannattaa varoa lihomasta lisää, mielellään voisin pikkuisen yrittää laihtua. Itsensä kanssa taisteleminen ei ole helppoa. Se vaatii malttia ja aikaa. Tähän perustuu laihdutuspillereiden tuhovaikutus: taisteluvaihe jää kokematta. Jos epäonnistuu, se oli pillerin syy! Ammattiapua on saatavilla mikäli ongelmat ovat sen sorttisia, että niistä ei yksin selviä.
• Ohjeita on monenlaisia. Vaikka joku olisi onnistunut jollakin menetelmällä laihtumaan, se ei tarkoita, että tekin onnistuisitte samalla menetelmällä. Me olemme erilaisia. Oppikaa kuuntelemaan itseänne, oppikaa tuntemaan elimistönne metkut. Vaistoatte kyllä sitten mikä teille sopii ja mikä ei. Olkaa järjestelmällinen, vain siten voitte vähitellen oppia tuntemaan itsenne. Säännöllinen elämänjärjestys on paras pohja hyvälle ravitsemukselle. Haluattehan oppia tuntemaan itsenne?
  
• Syökää monipuolista perusruokaa. Ihminen tarvitsee ravintoa kasvamista ja päivittäistä elämistä varten. Ihan tavallinen suomalainen ruoka kelpaa. Omaksukaa vaikkapa sellainen tapa, että ensin ladotte ruokalautaselle vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Muuta ruokaa sitä mukaa kuin lautaselle mahtuu. Yksi hyvä keino voi olla syödä ensin salaattilautanen ja miettiä sitten onko vielä kova nälkä. Kannattaa kokeilla selviääkö vähän vähemmällä syömisellä. Kirjatkaa voitoksi se jos laihdutusvaiheessa pystytte salaatin jälkeen huomattavasti pienentämään ruoka-annosta. Kaikki tällainen pienimuotoinen itsensä kanssa pelailu ja pelleily vahvistaa mielialaa: Vielä minä nuo ylimääräiset kilot nitistän!
• Ihmisellä paino nousee vain, jos syödyn ravinnon energiamäärä on päivittäistä kulutusta suurempi. Miksi tehdä näin helppoa asiaa monimutkaisemmaksi?
• Jos haluaa pudottaa painoaan, on vähennettävä päivittäisen ravinnon kokonaismäärää, ei vain jonkin yksittäisen ruokalajin määrää.
• Älkää lannistuko! Kannattaa yrittää uudestaan jos uuden elämäntavan omaksuminen ei heti ota onnistuakseen. Oikea suunta kannattaa kuitenkin säilyttää. Repsahdus ei saa johtaa ahmimiskierteeseen, vaan tilanteen rauhoituttua etsitään taas tarmokkaasti sitä hyvää oloa ja sen myötä saavutettavaa uutta kevyempää elämäntapaa.
• Alku on aina hankalaa. Tärkeää on voittaa nuo ensimmäisten kuukausien vaikeudet. Tottakai vatsa protestoi pienempiä annoskokoja, mutta vähitellen tuo hirmuisen isoksi venyvä mahalaukku pienenee ja suostuu perusjärkevään ruokailuun. Vanhaan elämäntapaan ei ole takaisin palaamista!
• Ylipainoisilla sanotaan olevan taipumusta lihota, mutta yleensä kysymyksessä on taipumus syödä liikaa.
• Jos paino ei laske, vaikka ihminen vähentää ravinnon määrää, on kysymyksessä itsensä pettäminen ravinnon määrien laskussa.
• Ihmisen, joka ei pysty hallitsemaan syömistään, ei tulisi pitää kotona varastossa sellaisia ruokia, jotka johtavat toistuvasti vastustamattomaan herkutteluun.
• Pieniä lapsia hoitavat naiset, älkää syökö lapsilta yli jääviä ruokapaloja! Ruokaa valmistavat ihmiset, älkää syökö suuria maistiaispaloja eikä yli jääviä tähteitä!
• Joillekin sopii paastolla aloittaminen. Ruokailutottumusten muuttamisessa joillakin on ollut hyötyä erilaisista paastopäivistä. Monet kertovat esimerkiksi muutaman päivän mehupaaston jälkeen, kylläisyyden tunteen löytymisestä huomattavasti nopeammin. Se voi viitoittaa tietä onnistuneeseen painonhallintaan. Jatkuva paasto on tietenkin mielettömyyttä. Jos ihminen on täysin ilman ravintoa, hänen painonsa putoaa noin 0,5 kg päivässä, siis noin 3,5 kg viikossa.
• Kovan nälän yllättäessä juokaa lasi vettä. Nälkäisenä täyden ruokalautasen kimppuun hyökkääminen voi johtaa ylensyömiseen.
• Syökää rauhallisesti ruokaa kunnioittaen. Pureskelkaa ruoka perusteellisesti. On tärkeää oppia syömään kiirehtimättä, sillä kylläisyyssignaali kulkeutuu keskushermostoon vasta lähes 20 minuutin kuluttua ruoan imeytymisen alkamisesta. Hyvin pureskeltu ruoka helpottaa myös vatsan työskentelyä.
  
• Syökää nälkään mieluummin hyvälaatuisia hiilihydraatteja (kokojyväleipää, perunaa, tummaa riisiä ja tummaa pastaa) ja hyvälaatuisia proteiineja (laihaa lihaa) kuin rasvaa. Rasva johtaa herkästi liian energiapitoiseen ruokailuun ja ne ihanat rasvaiset suupalat valahtavat niin petollisen liukkaasti suusta alas. Rasvaisen ruoan syöminen vaatii kurinalaisuutta, jonka toki voi oppia. Ihan ilman rasvaa ei pidä olla ja kannattaa nauttia monipuolisesti sekä kasvi- että eläinrasvoja.
  
• Syökää jotakin joka kolmas tunti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, syömällä useammin pienempiä annoksia, voi laihtua. Olkaa tarkkoja niiden välipalojen kanssa. Aamiaisen, lounaan ja päivällisen välissä syötävät välipalat eivät saa olla liian makeita. Makea välipala sekoittaa mielen ja aineenvaihdunnan. Tyhjiä kaloreita ei kannata harrastaa. Kovin hyvältä maistuvaa välipalaa tulee herkästi syötyä liikaa.
  
• Viekää ruokalautanen heti pois lopetettuanne syömisen, jotta ette jäisi miettimään ottaisitteko hieman lisää ruokaa.
• Syökää aineenvaihduntaa virkistävää ruokaa. Vaikka lähes kaikkea voi syödä, on hyvä mahdollisimman usein nauttia enemmän tuoreita marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Jos ruokailun jälkeen usein on sellainen vetämätön olo, harkitkaa onko esimerkiksi lihan tai ranskanperunoiden syöminen joka päivä tarpeellista vai pitäisikö niitä todellakin vähentää. Ihan ilman lihaa ei kannata olla, sillä liha on monipuolisen ravinnon kulmakiviä.
• Syökää vaihtelevaa ruokaa. Kaivakaa esiin se unohtunut ruoanlaittotaito tai menkää ruokakurssille.
• Menkää munalla töihin! Kolesterolihysterian suhteen on puhallettu peli poikki jo aikoja sitten. Joku puhui puppua, sellaista se välillä on.
  
• Valitkaa ravintolassa tai juhlissa aina mahdollisimman maistuvaa ruokaa. Jopa rasvainen vaihtoehto voi joskus olla paikallaan jos esimerkiksi olette ystävien kanssa ravintolassa. Ehkä uskallatte jopa tuon pilsnerin ottaa pippuripihvin ja kermaperunoiden kanssa. Nauttikaa ruoasta, hyvästä seurasta ja hitaasti saapuvasta kylläisyyden tunteesta ehkä romanttisten kynttilöiden palaessa! Arki saapuu taas ennen pitkää.
  
• Menkää kauppaan ruokaostoksille kylläisinä. Tehkää ostoslista valmiiksi ja noudattakaa sitä, tarjouksessa oleva jauheliha on aina rasvaisinta.
• Lisätkää liikuntaa asteittain kunnes päivittäisestä liikunnasta tulee elämäntapa. Muistakaa erityisesti hyötyliikunta. Liikunta on se voima, joka pitää kehon kunnossa. Ilman liikuntaa laihduttaja ei saavuta täydellistä voittoa. Ollaan nyt oikein jalomielisiä kerrankin: Kaikki liikuntamuodot kelpaavat. Etsiytykää sellaisten liikuntalajien pariin jotka todella kiinnostavat. Pääasia, että nousette sieltä sohvalta!
  
• Älkää syökö ruokaa lautaselta kello 8 jälkeen illalla. Tämä on se yleisohje mitä kannattaa suomalaisessa kulttuurissa noudattaa. Vähänkin matkoja tehtyänne, huomaatte varsin kirjavat käytännöt eri puolilla maailmaa. Suomessa on sopivaa syödä muutama hedelmä, kasviksia ja kokojyväleipää iltakahdeksan jälkeen.
• Älkää napostelko välipaloja samalla kun luette kirjaa tai katsotte televisiota. Saatatte vahingossa tuhota koko viikon ponnistelut syömällä muun tekemisen yhteydessä ilman varsinaista nälän tunnetta.
• Juokaa runsaasti vettä päivän mittaan. Se mukana kulkeva vesipullo on monen painoaan menestyksellä hallitsevan salainen ase. Älkää kuitenkaan liioitelko tässäkään asiassa. Ämpäriin ei ehkä huku, mutta ämpärillisen juominen voi aiheuttaa ongelmia.
• Lopettakaa virvoitusjuomien nauttiminen. Älkää juoko edes keinomakeutettuja juomia, sillä niistä voi seurata ihan sama reaktio kuin sokeristen juomien mauttimisesta. Monet hedelmämehut ovat myös varsin sokerisia.
  
• Käykää aamulla vaa’alla noin kuukauden välein ja iloitkaa mikäli paino on pudonnut 2% edellisestä kerrasta. Noin 90 kg painavalla tämä tarkoittaa kuukaudessa 1,8 kg:n ja vuodessa noin 18 kg painonalennusta.
• Asettakaa realistinen tavoite. Älkää olko liian rajuja itsellenne! Esimerkiksi ihannepainon ylärajan saavuttaminen kolmessa vuodessa voi olla hyvä tavoite. Olkaa kärsivällisiä!
• Painon jumittamisvaiheet kuuluvat asiaan. Hyväksykää ne tosiasiana, jota ei voi muuttaa.
  
• Palkitkaa itsenne tai ystävänne tavoitteen täytyttyä esimerkiksi ulkomaanmatkalla tai uusilla lenkkitossuilla. Älkää kuitenkaan palkitko edistymistänne ruoalla!
  
• Jatkakaa sinnikkäästi tavoitteen saavutettuanne painon hallitsemista sillä laihduttaminen on pysyvä elämäntavan muutos. Sopiva välitavoite voi olla painon kurissa pysyminen esimerkiksi 2 kk ajan. Jos ihmisellä on toistuvaa tai jatkuvaa painonnousua, hänen on painon pudottamisen jälkeen seurattava painoaan jatkuvasti. Laihdutus on kolmasosa dieettiä ja kaksi kolmasosaa tahdonvoimaa, sanoo professori Rautavaara.
• Hankkikaa henkilökohtainen ulkoiluttaja. Puolisoa parempi vaihtoehto voi olla esimerkiksi koira!
• Hankkikaa lisää tietoa laihdutuksesta. Laajentakaa näkökulmianne. Älkää olko tiukkapipoja ja yhden ainoan aatteen kannattajia. Elämässä on niin paljon muuta kuin sitä yhtä ja samaa!
• Nukkukaa tarpeeksi. Vain kunnon yöunet voivat olla menestyksellisen painonhallinnan takeena.
• Älkää ottako turhia paineita. Ei edes laihduttamisesta!
  
• Olkaa rehellisiä itsellenne. Monesti lihavat ”unohtavat” syöneensä ja juoneensa jotain tiettyä ravintoainetta.
• Opetelkaa lukemaan ruokien tuoteselosteet. Huomaatte tällä tavalla piilosokerin, ravintokuitujen määrän, piilorasvan.
  
• Jos esiintyy motivaatio-ongelmia laihdutuksessa kannattaa harkita laihduttamista ryhmässä, esimerkiksi Painonvartijat.
• Unohtakaa kaupalliset laihdutusdieetit, sillä ne eivät toimi! Hylkää hihhuli-dieetti, neuvoo professori Rautavaara.
• Tarkkailkaa ruokatuotteisiin lisättyä suolan määrää. Makkaroissa ja pekonissa on usein turhan runsaasti suolaa.
  
• Tupakointi ei laihduta, mutta se voi korvata ylipainoon johtavia suupaloja. Ylipainoiset, jotka tupakoivat jatkuvasti, eivät vakuuta tupakan laihduttavista ominaisuuksista. Tupakka on huono ja epäterveellinen yritys pitää painoaan kurissa.
• Psyyken lääkkeet eivät lihota, mutta ne voivat lisätä ruokahalua ja vähentää syömisen kontrollia.
  

Lähteet:
Salmenkaita Ilkka ja Tavi Varpu. Laihdu ilman nälkää. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2005
Forsius Arno. 24 teesiä painon hallinnasta, syyskuu 2003
Sundqvist Christer. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, 2006

Erilaista flunssan hoitoa

Veljeni soitti. Meillä oli oli mukava jutteluhetki. Hieman hirvitti kun hän sanoi lukevansa tätä blogia hyvin tarkkaan! Kritiikin sijaan tuli kuitenkin paljon kehuja. Omalta veljeltä on mukava saada kehuja koska läheisen kehu tulee jalostuneemman viitekehyksen sisältä kuin vieraan ihmisen kehuessa. Kun ventovieras kehuu, on vaikea tietää onko suitsutus turmeltumatonta ja liittyykö siihen joku tarkoituksenhakuisuus. Kun veli kehuu, voi olla varma, että se on vilpitöntä.

Veljelläni on raikkaita terveysajatuksia välitettäväksi tämän terveysblogin kautta:

Kun flunssa on vaarassa iskeä, laske silloin makuuhuoneen lämpötilaa voimakkaasti. Nuku ikkuna auki tai vielä paremmin, mene parvekkeelle nukkumaan yöksi! Nykyään on saatavilla hyviä makuupusseja, joilla pärjää hyvin ulkona Suomen nykyisessä talvi-ilmastossa. Veljeni kertoo flunssan pysyvän loitolla tällä konstilla.

Sanokaa mielipiteenne tästä asiasta! Onko järkevää flunssan hoitoa?

Puolet naisen elämästä kuluu laihduttamiseen!

**
Nainen laihduttaa yli 30 vuotta elämästään. Näin kertoo tuore brittitutkimus.

Briteille suoritettu kyselytutkimus paljastaa laihduttamisen olevan useimmille lähes elämän mittainen projekti. Jos tarkkoja ollaan, niin keskiverto brittinainen käyttää laihduttamiseen 31 vuotta elämästään. Miehetkin ovat tämän suhteen ottaneet tasa-arvokysymykset kiitettävästi huomioon, viettäessään keskimäärin 28 vuotta elämästään kaloreita laskien.

Viidennes kyselyyn vastanneista 1446 britistä tunnusti olevansa jatkuvalla, elämän mittaisella dieetillä. Monet arvelivat laihtumisen tuovan onnellisuutta. Useimpia naisia kilojen karistamiseen motivoi parempi ulkonäkö. Langanlaihat mallit eivät kuitenkaan ole keskivertolaihduttajan esikuvia. Pikemminkin naiset näyttivät tavoittelevan Marilyn Monroe -tyylistä kurvikasta tiimalasivartaloa. Vau!

Miehillä kauneusnäkökohdat jäivät vähemmälle. Sen sijaan elopainoa vähennetään enemmänkin terveyssyistä. Odotetusti miehet tavoittelivat myös urheilullisempaa ulkonäköä. Neljäkymmentä prosenttia kyselyyn vastanneista miehistä luonnehti David Beckhamin vartalon olevan lähinnä mielikuvaansa täydellisestä ja tavoittelemisen arvoisesta vartalosta. Vautsi vau!

Tutkimus paljasti laihduttamisen olevan kuitenkin varsin lyhytjänteistä puuhaa. Keskimääräinen dieetti kesti kyselyn mukaan vain reilut viisi viikkoa, jonka jälkeen laihdutusinto katosi - alkaakseen uudelleen taas sopivan ajan kuluttua. Joulun jälkeinen aika oli erityisen suosittu ajankohta laihdutuspäätöksille.

Useimmilla laihduttajilla kompastuskiveksi osoittautui yksinkertaisesti tahdonvoiman heikkous. Kilojaan tarkkailevaa vaanivista vaaroista tuhoisimmiksi nimettiin tutut kalorihoukutukset suklaa ja juusto. Kuten monessa muussa, laihduttamisessakin ikä näyttää tuovan varmuutta. Sitkeimmiksi laihduttajiksi osoittautuivat yli 45-vuotiaat kilojen karistamisen konkarit. Tämän ikäisistä laihduttajista neljäsosalla laihdutuskuuri kesti peräti yli vuoden päivät. Pahimpia jojo-laihduttajia sen sijaan olivat vasta laihdutusuransa alussa olevat 18-24 –vuotiaat nuoret.

Älkää ruvetko laihduttamaan! Valitkaa sen sijaan koko elämän kestävä liikunnallinen ja ravintotietoinen linjaus. Luomunainen ja -mies on kaunein.

Lähde: Verkkoklinikan uutiskirje, 2.2.2007

Moni pakkaus päältä kaunis

### (elintarviketeollisuuden osuus)
** (tutkimuksen arvo)
Pelkkä kuva hedelmästä pakkauksessa ei takaa tuotteen terveellisyyttä! No, ei kai nyt kukaan elintarviketuottaja ole niin lapsellinen, että tekee pakkauksesta tällä tavalla harhaanjohtavan?

Rakas lukijani, tervetuloa reaalimaailmaan! Elintarviketeollisuus käyttää kaikki sallitut ja välillä vähemmän sallitut mainonnan tehokeinot edistääkseen tuotteensa myyntiä. Hedelmäpastilli - vitamiineja nolla! Elintarvikemainonta on niin täynnä huuhaata, että herkkähipiäisempää hirvittää!

Tätä asiaa on nyt tutkittu. Elintarvikepakkaukset voivat antaa harhaanjohtavan kuvan tuotteen hedelmäpitoisuudesta, Prevention Institute kirjoittaa (Where's the Fruit?). Tuoreessa tutkimuksessa yli puolet lapsille suunnatuista ruoka- ja juomatuotteista eivät sisältäneet hedelmiä lainkaan, vaikka pakkauksessa oli kuvia hedelmistä ja tekstissä luki esimerkiksi "hedelmäinen". Noin 16 prosentissa tuotteita hedelmiä oli minimaalisen vähän huomattavista hedelmämainostuksista huolimatta. Tuotteissa saattoi olla vaikkapa vain luontaisia hedelmäaromeja.

Hartwall "kunnostautuu" myymällä "lapsivettä"! Suomen suosituin vesituoteperhe Hartwall Novelle laajenee lapsille suunnatulla mansikan makuisella lähdevedellä. Hartwall Novelle Mansikka on mainio janojuoma lapsille: se on täysin lisäaineeton, sokeriton ja energiaton. Nallen muotoinen pullo on suunniteltu lapsen käteen sopiviksi (suora lainaus Hartwallin mainostekstistä). Missään mainotekstissä ei paljasteta sitä miksi on nähty tarpeelliseksi valmistaa näin turha tuote lapsille. Minun mielestäni tuote on nähnyt päivänvalon vain sen takia, että sitä voitaisiin myydä vielä senkin jälkeen kun virvoitusjuoma-automaatit vihdoin ja viimein kielletään maamme koululaitoksissa! Olenko oikeassa?

Prevention Instituten tutkimuksessa keskityttiin lähes neljäänkymmeneen kansainvälisillä markkinoilla tavattavaan lapsille suunnattuun tuotteeseen, kuten muroihin, viljapatukoihin, jogurtteihin, mehuihin ja muihin juomiin. Tutkijoiden mukaan harhaanjohtavat pakkaukset saattavat johtaa vanhempia luulemaan virheellisesti, että tuote on lapselle muita tuotteita terveellisempi vaihtoehto. Pakkausmerkintöjen tutkiminen siis kannattaa. Tutkimus antaa lisäpotkua myös terveysväitteitä koskevalle keskustelulle.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 1.2.2007

Kevyttä ruokatarinaa

***
Välillä pitää heittää vapaalle näissä ravitsemusasioissa. Silmiin osui mielenkiintoinen otsikko.

Korkeaoja pelkää nuorten ruokkivan vaalivastustajia (Aamulehti, 1.2.2007). Nuorilla on välillä oivallisia ideoita. Kannatan ehdottomasti nuorten aloitteellisuudesta nousevaa ruokapalvelua. Ministeri Korkeaojan pelko on aiheeton. Luotan siihen, että nuorten tarjoama ruoka on ravitsevaa ja terveellistä. Itse ajattelin ottaa lounaaksi kalakeittoa ja muutaman palan ruisleipää sekä vettä ruokajuomaksi.

Laiha läski voi olla sydäntautiriskissä

*
Italialaistutkimuksen mukaan myös normaalipainoisella voi olla lisääntynyt riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, jos kehon rasvapitoisuus on suhteellisen suuri. Tutkijat kutsuvat ilmiötä niin sanotuksi normaalipainoinen lihava -syndroomaksi ("laiha läski"). Tällöin painoindeksi on normaali, mutta rasvan osuus kehon painosta on yli 30 prosenttia.

Laihat läskit eivät yleensä koe yleisiä lihavuudesta kieliviä ongelmia, kuten korkeaa verenpainetta, epäterveellisiä kolesterolitasoja ja korkeaa veren sokeria. Kuitenkin heillä saattaa tutkimuksen mukaan olla veressään korkeat pitoisuudet tiettyjä tulehdustilaan liittyviä proteiineja. Näitä proteiineja erittyy rasvakudoksesta. Tulehdustilat on liitetty valtimonkovettumataudin etenemiseen.

Normaalipainoiset naiset saattavat tutkijoiden mukaan olla tietämättömiä sydän- ja verisuonitautiriskistään. Siksi myös kehon rasvapitoisuuden mittaaminen voi olla aiheellista sydän- ja verisuonitautiriskin selvittämiseksi. Asiasta ei vallitse täyttä yhteisymmärrystä tiedemiesten kesken.

Tutkimukseen osallistui 20 syndrooman kriteerit täyttävää nuorta naista. Lisäksi tutkimukseen osallistui 20 normaalipainoista naista sekä 20 ylipainoista naista, joiden kehon rasvapitoisuus oli yli 30 prosenttia.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 31.1.2007

Tiedottamisen nopeudesta suhteessa asiallisuuteen

*
Ruotsissa on käynnissä yhteiskunnallisen keskustelun uudelleenarviointi. Tämä liittyy sillä tavalla ravintokeskusteluun, että valtaosa tutkijoista ei tunne tarvetta osallistua keskusteluun ravintorasvoista ("kuuma peruna" juuri nyt Ruotsissa ja vähän meilläkin). Mistä se johtuu, voi ehkä selvitä tästä yhteenvedostani, johon inspiraation sain Dagens Nyheter lehteä selaillessani.

Toimittaja Mats Bergstrand kirjoittaa osuvasti tutkijoiden ongelmista. Tutkijoita pitäisi käsitellä kuten poliitikkoja, hän vaatii. Nyt ei tule suru puseroon muilla ihmisillä paitsi tutkijoilla. Media, poliitikot ja koko mediayhteiskunta kohtelee tutkijoita kaltoin ja asiantuntemattomasti. Se on Bergstrandin mukaan syynä heidän vetäytymiseen yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Tämä vetäytyminen keskustelusta ja sulkeutuminen yhä tiiviimmin tutkijankammioon on mahdollisesti hyvinkin järjenmukaista mutta tuhoisaa avoimelle keskustelulle, kirjoitti professori Lars Calmfors Dagens Nyheterin mielipidesivuilla äskettäin. Media pyrkii liiaksi yksinkertaistamaan sanomaansa ja tieteen ääni ei sen takia uskalla tulla esiin. Ajan ilmiö on tiedottamisen nopeus asiallisuuden kustannuksella. Jutun viimeinen sisäänjättöhetki oli puoli tuntia ennen ensimmäistä yhteydenottoa. Siellä se päätoimittaja jo patistaa toimittajaa pistämään jutun eteenpäin! Tutkijat vetäytyvät takavasemmalle, mieluummin kuin heittäisivät jonkun puolihuolimattoman kommentin asiasta.

Tutkijalle näkyvyys sanomalehdessä harvoin antaa mitään lisäarvoa. Päinvastoin, sellainen tutkija joka innostuu esiintymään lehtien palstoilla saa kolleegoidensa halveksunnan ja herkästi populistin leiman. Sellaista tutkijaa, joka pysyy mukana nopeassa yhteiskunnallisessa keskustelussa, pidetään herkästi harkitsemattomana. Ei sellaisella tutkijalla voi olla tarpeeksi syvyyttä ja analyyttista kärkevyyttä, joka ehtii mukaan kiihkeään mediarytmiin.

Tutkijat hyötyvät aivan liian vähän kolmannesta päätehtävästään opetuksen ja tutkimuksen lisäksi, eli tutkimuspanoksensa hyödyntämisestä suurelle yleisölle. Moni tutkija on täysin kykenemätön välittämään sanomaansa suurelle yleisölle. Hänen tutkimuksensa on niin teoreettinen, että asiantuntevinkaan toimittaja ei saa hänestä mitään irti. Ne harvat tutkijat, jotka kykenevät sanomansa välittämiseen suurelle yleisölle ovat lisäksi valtavan haasteen edessä: Miten voidaan olla varmoja siitä, että tämän tutkijan kriittinen tutkimustulosten tarkastelu ei kansan suussa käänny häntä vastaan? Tässä on yhtymäkohtia mm. Suomessa käytävään rasvakeskusteluun, kolesterolikysymykseen ja polemiikkiin diabeetikon ravitsemuksesta. Tutkijan pitäisi suurelle yleisölle myöntää useiden ravitsemukseen liittyvien tutkimuslöydösten olevan vasta kokeiluasteella ja täyttä tiedeyhteisön yhteisymmärrystä vielä etsitään. Ennen kuin tutkija saa tämän asian selvitettyä suurin osa lukijoista on jo siirtynyt lehdessä sarjakuvasivuille tai lukemaan miten Kimin Ferrari on kulkenut ja ainoa lukijalle mieleen jäänyt asia saattaa olla toimittajan esille nostamat alaotsikot, joissa pahimmillaan sanotaan tietty osatotuus aivan kuin toteen näytettynä tosiasiana. Muun muassa tällä tavalla toimittajat onnistuivat luomaan mielikuvan voin epäterveellisyydestä ja margariinin terveellisyydestä. Kun lisäksi monet tutkijat tätä ajatuskulkua lähtivät tukemaan, niin ei ole ihme miksi margariinirasiat ilmestyivät pöydille. Paljon muitakin esimerkkejä löytyy.

Toimittajat ja tutkijat ovat suuren haasteen ääressä. Miten saada tutkijat vakuuttuneiksi, että puhelinsoitolla tai hätäisellä tekstipätkällä asiaan reagoinut tutkija ymmärretään lehden toimituksissa oikein? Ettei vain käy niin, että tutkijan sanoma vääristyy ja hän joutuu kolleegoittensa rienan kohteeksi?

Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla jonkinlainen tieteellinen asiantuntijaverkosto, joka tarkistaisi medialle toimitettavat tutkijalausunnot ennen julkaisua. Minä olisin tällaisen tarkistuksen kannalla, vaikka toimittaja Bergstrand näkee tässä tieteellisen salaseuran vivahteita.

Se mikä minua oikein paljon huolestuttaa ravintokeskustelussa on, että joltakin terveyskeskuslääkäriltä kysytään mielipidettä jostakin ravintoon liittyvästä pulmasta. Ei rivilääkärin pätevyys riitä arvioimaan ravitsemukseen liittyviä asioita. Ei poliittista uraa tai korkeaa yhteiskunnallista asemaa luova ravintoasiantuntija myöskään ole kykenevä arvioimaan yhteiskunnallisen keskustelun kaikkia kiemuroita. Mikäli nämä jotakin asiasta lausuvat, he tukeutuvat käypään valistustietoon tai muuhun tuttuun ja turvalliseen ohjeistukseen puuttumatta laisinkaan ajankohtaisena vellovaan ehkä kiistanalaiseen asiaan. Toimittajien pitäisi oppia etsimään alan paras asiantuntemus käsiinsä, vaikka nämä olisivatkin huomattavan paljon vaikeampia tavoittaa kuin nurkan takana istuva terveyskeskuslääkäri tai näkyvyyttä hakeva uralla etenijä. Ehkä tiedeyhteisöltä voisi edellyttää tällaisen nimirekisterin toimittamista toimittajakunnalle. Lisäksi olisi hyvä jos asiantuntijoita käytettäisiin laajapohjaisesti eri koulukuntia edustaen.

Kommentteja saa tulla.

Liikunta on turvallista myös ylipainoisille

**
Ylipainoisilla ja lihavilla on muita suurempi riski saada polviniveleen reuma, joten voisi kuvitella jalkojen päällä olemisen esimerkiksi liikunnassa lisäävän polven rasitusta ja sitä kautta myös reuman riskiä. Näin ei näyttäisi kuitenkaan olevan asian laita. Liikunta ei lisää reumaa polvessa mutta ei myöskään suojaa siltä, havaittiin Yhdysvalloissa Bostonin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Siinä oli 1300 ihmistä, keski-ikäisiä ja vanhempia, joita seurattiin kymmenen vuoden ajan.

Aiemmat havainnot kevyehkön liikunnan ja polvinivelen reumaan viittaavien vaurioiden väliltä ovat olleet ristiriitaisia. Tutkimuksia liikunnan pitkäaikaisvaikutuksista on verraten vähän. Tutkimuksen alussa vuosina 1993-94 osallistujilta kysyttiin liikunnan harrastamisesta ja röntgenkuvattiin polvet. Samalla kysyttiin myös onko henkilöllä ollut polvissa ongelmia: kipua, särkyä tai jäykkyyttä. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2002-2005 samat henkilöt tavattiin uudelleen, kuvattiin polvet ja kysyttiin polviongelmista. Röntgenkuvista arvioitiin polvinivelen kunto. Tällä kertaa ei erikseen kyselty liikuntaharrastuksista. Kun aineisto analysoitiin, ei siitä löytynyt mitään yhteyttä kävelyn, kevyen hölkän tai muun raportoidun liikunnan ja polvien reuman väliltä. Vaikka ihminen olisi ollut ylipainoinen, ei sekään vaikuttanut liikunnan ja reuman yhteyteen.

Nivelreumaa esiintyy koko maailmassa ja meilläpäin noin 0,5-1 prosentilla väestöstä. Aktiivinen lääkehoito ja mahdollisimman hyvän liikuntakyvyn ylläpitäminen ovat olennaisia luun tiheyden säilymisen kannalta.

Voitaneen huoletta vetää johtopäätös, että liikuntaa voi harrastaa rauhassa, painosta riippumatta. Sen hyödyt muun terveyden osalta ovat kiistattomat eikä se aiheuta polviin reumaa. Tulokset julkaistiin tiedelehdessä Arthritis Care & Research.

Lähde: Radion tiedeuutiset, 31.1.2007

Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:

*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka