Yleisön pyynnöstä tuon tämän aiemmin (20.12.2006) kirjoittamani laihdutusohjeistuksen uudelleen näkyviin. Reijo pitää ohjeita nerokkaina. Enpä tiedä. Maalaisjärkeviä ohjeita ei useinkaan ole tapana pitää nerokkaina. Mukava kuulla, että ohjeita on luettu ja sovellettu elämäntilanteeseen menestyksellisesti (biponainen).
Saan usein kysymyksiä laihdutuksesta ja ravintokaraokeni kestosuosikkeina ovat omat laihdutusohjeeni ja painon hallintaan liittyvät aiheet. Olen tässä omien ohjeitteni rinnalle hakenut muistakin lähteistä tietoa järkevästä laihdutuksesta. Näin tästä muodostuu laihdutuksen lyhyt oppimäärä. Minulla on pysynyt paino samana viimeiset 35 vuotta ruokailemalla perusjärkevästi ja harrastamalla monipuolista liikuntaa. Niillä ohjeilla pärjää jo aika pitkälle. Erilaisten ruokavalioiden vertailu ei minusta tuo mitään olennaista uutta laihdutusrintamalle. Jotkut laihduttavat syömällä leipää, jotkut pekonilla. Olennaista on ruoka-annoksen koon sovittaminen elämäntilanteeseen. Jos liikkuu paljon, silloin voi syödä enemmän. Vähän tai ei ollenkaan liikkuvan on oltava kurinalaisempi syömisensä suhteen. Laihdutuspillerit kannattaa unohtaa, ne ovat pelkkää huijausta. Jotkut käärivät noilla tempuilla sievoisia summia rahaa. Minun ohjeillani kassavirrat pysyvät varsin vaatimattomina, mutta jääpähän kuitenkin hyvä mieli.
Tässä järkeviä laihdutusohjeita:
- Miettikää onko teillä nälkä vai onko se vain hyvää ruokahalua. Länsimaissa todellisesta tarpeesta tuleva näläntunne ilmenee varsin harvoin. Karmiva nälkä tulee vain jos on liikkunut tosi paljon tai viimeisimmästä ruokailuhetkestä on vierähtänyt tosi pitkä aika. Jos söitte ruokaa lautaselta tunti sitten, teillä ei taatusti voi olla uudestaan nälkä. Juokaa lasi vettä ja odottakaa vielä pari tuntia, ehkä se ruokahalu siitä laantuu. Moni meistä on kadottanut luonnolliset ruokaan kohdistuvat vaistot sen takia kun liikumme liian vähän ja työ on muuttunut niin kevyeksi.
- Lihavuuden syynä on usein jonkinlainen riippuvuus. Ei siinä muu auta kuin puhua itsensä kanssa asiat selviksi. Laihtumisen merkitys pitää oivaltaa ja rehdisti sanoa, että nyt olen läski ja minun kannattaa varoa lihomasta lisää, mielellään voisin pikkuisen yrittää laihtua. Itsensä kanssa taisteleminen ei ole helppoa. Se vaatii malttia ja aikaa. Tähän perustuu laihdutuspillereiden tuhovaikutus: taisteluvaihe jää kokematta. Jos epäonnistuu, se oli pillerin syy! Ammattiapua on saatavilla mikäli ongelmat ovat sen sorttisia, että niistä ei yksin selviä.
- Ohjeita on monenlaisia. Vaikka joku olisi onnistunut jollakin menetelmällä laihtumaan, se ei tarkoita, että tekin onnistuisitte samalla menetelmällä. Me olemme erilaisia. Oppikaa kuuntelemaan itseänne, oppikaa tuntemaan elimistönne metkut. Vaistoatte kyllä sitten mikä teille sopii ja mikä ei. Olkaa järjestelmällinen, vain siten voitte vähitellen oppia tuntemaan itsenne. Säännöllinen elämänjärjestys on paras pohja hyvälle ravitsemukselle. Haluattehan oppia tuntemaan itsenne?
- Syökää monipuolista perusruokaa. Ihminen tarvitsee ravintoa kasvamista ja päivittäistä elämistä varten. Ihan tavallinen suomalainen ruoka kelpaa. Omaksukaa vaikkapa sellainen tapa, että ensin ladotte ruokalautaselle vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Muuta ruokaa sitä mukaa kuin lautaselle mahtuu. Yksi hyvä keino voi olla syödä ensin salaattilautanen ja miettiä sitten onko vielä kova nälkä. Kannattaa kokeilla selviääkö vähän vähemmällä syömisellä. Kirjatkaa voitoksi se jos laihdutusvaiheessa pystytte salaatin jälkeen huomattavasti pienentämään ruoka-annosta. Kaikki tällainen pienimuotoinen itsensä kanssa pelailu ja pelleily vahvistaa mielialaa: Vielä minä nuo ylimääräiset kilot nitistän!
- Ihmisellä paino nousee vain, jos syödyn ravinnon energiamäärä on päivittäistä kulutusta suurempi. Miksi tehdä näin helppoa asiaa monimutkaisemmaksi?
- Jos haluaa pudottaa painoaan, on vähennettävä päivittäisen ravinnon kokonaismäärää, ei vain jonkin yksittäisen ruokalajin määrää.
- Älkää lannistuko! Kannattaa yrittää uudestaan jos uuden elämäntavan omaksuminen ei heti ota onnistuakseen. Oikea suunta kannattaa kuitenkin säilyttää. Repsahdus ei saa johtaa ahmimiskierteeseen, vaan tilanteen rauhoituttua etsitään taas tarmokkaasti sitä hyvää oloa ja sen myötä saavutettavaa uutta kevyempää elämäntapaa.
- Alku on aina hankalaa. Tärkeää on voittaa nuo ensimmäisten kuukausien vaikeudet. Tottakai vatsa protestoi pienempiä annoskokoja, mutta vähitellen tuo hirmuisen isoksi venyvä mahalaukku pienenee ja suostuu perusjärkevään ruokailuun. Vanhaan elämäntapaan ei ole takaisin palaamista!
- Ylipainoisilla sanotaan olevan taipumusta lihota, mutta yleensä kysymyksessä on taipumus syödä liikaa.
- Jos paino ei laske, vaikka ihminen vähentää ravinnon määrää, on kysymyksessä itsensä pettäminen ravinnon määrien laskussa.
- Ihmisen, joka ei pysty hallitsemaan syömistään, ei tulisi pitää kotona varastossa sellaisia ruokia, jotka johtavat toistuvasti vastustamattomaan herkutteluun.
- Pieniä lapsia hoitavat naiset, älkää syökö lapsilta yli jääviä ruokapaloja! Ruokaa valmistavat ihmiset, älkää syökö suuria maistiaispaloja eikä yli jääviä tähteitä!
- Joillekin sopii paastolla aloittaminen. Ruokailutottumusten muuttamisessa joillakin on ollut hyötyä erilaisista paastopäivistä. Monet kertovat esimerkiksi muutaman päivän mehupaaston jälkeen, kylläisyyden tunteen löytymisestä huomattavasti nopeammin. Se voi viitoittaa tietä onnistuneeseen painonhallintaan. Jatkuva paasto on tietenkin mielettömyyttä. Jos ihminen on täysin ilman ravintoa, hänen painonsa putoaa noin 0,5 kg päivässä, siis noin 3,5 kg viikossa.
- Kovan nälän yllättäessä juokaa lasi vettä. Nälkäisenä täyden ruokalautasen kimppuun hyökkääminen voi johtaa ylensyömiseen.
- Syökää rauhallisesti ruokaa kunnioittaen. Pureskelkaa ruoka perusteellisesti. On tärkeää oppia syömään kiirehtimättä, sillä kylläisyyssignaali kulkeutuu keskushermostoon vasta lähes 20 minuutin kuluttua ruoan imeytymisen alkamisesta. Hyvin pureskeltu ruoka helpottaa myös vatsan työskentelyä.
- Syökää nälkään mieluummin hyvälaatuisia hiilihydraatteja (kokojyväleipää, perunaa, tummaa riisiä ja tummaa pastaa) ja hyvälaatuisia proteiineja (laihaa lihaa) kuin rasvaa. Rasva johtaa herkästi liian energiapitoiseen ruokailuun ja ne ihanat rasvaiset suupalat valahtavat niin petollisen liukkaasti suusta alas. Rasvaisen ruoan syöminen vaatii kurinalaisuutta, jonka toki voi oppia. Ihan ilman rasvaa ei pidä olla ja kannattaa nauttia monipuolisesti sekä kasvi- että eläinrasvoja.
- Syökää jotakin joka kolmas tunti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, syömällä useammin pienempiä annoksia, voi laihtua. Olkaa tarkkoja niiden välipalojen kanssa. Aamiaisen, lounaan ja päivällisen välissä syötävät välipalat eivät saa olla liian makeita. Makea välipala sekoittaa mielen ja aineenvaihdunnan. Tyhjiä kaloreita ei kannata harrastaa. Kovin hyvältä maistuvaa välipalaa tulee herkästi syötyä liikaa.
- Viekää ruokalautanen heti pois lopetettuanne syömisen, jotta ette jäisi miettimään ottaisitteko hieman lisää ruokaa.
- Syökää aineenvaihduntaa virkistävää ruokaa. Vaikka lähes kaikkea voi syödä, on hyvä mahdollisimman usein nauttia enemmän tuoreita marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Jos ruokailun jälkeen usein on sellainen vetämätön olo, harkitkaa onko esimerkiksi lihan tai ranskanperunoiden syöminen joka päivä tarpeellista vai pitäisikö niitä todellakin vähentää. Ihan ilman lihaa ei kannata olla, sillä liha on monipuolisen ravinnon kulmakiviä.
- Syökää vaihtelevaa ruokaa. Kaivakaa esiin se unohtunut ruoanlaittotaito tai menkää ruokakurssille.
- Menkää munalla töihin! Kolesterolihysterian suhteen on puhallettu peli poikki jo aikoja sitten. Joku puhui puppua, sellaista se välillä on.
- Valitkaa ravintolassa tai juhlissa aina mahdollisimman maistuvaa ruokaa. Jopa rasvainen vaihtoehto voi joskus olla paikallaan jos esimerkiksi olette ystävien kanssa ravintolassa. Ehkä uskallatte jopa tuon pilsnerin ottaa pippuripihvin ja kermaperunoiden kanssa. Nauttikaa ruoasta, hyvästä seurasta ja hitaasti saapuvasta kylläisyyden tunteesta ehkä romanttisten kynttilöiden palaessa! Arki saapuu taas ennen pitkää.
- Menkää kauppaan ruokaostoksille kylläisinä. Tehkää ostoslista valmiiksi ja noudattakaa sitä, tarjouksessa oleva jauheliha on aina rasvaisinta.
- Lisätkää liikuntaa asteittain kunnes päivittäisestä liikunnasta tulee elämäntapa. Muistakaa erityisesti hyötyliikunta. Liikunta on se voima, joka pitää kehon kunnossa. Ilman liikuntaa laihduttaja ei saavuta täydellistä voittoa. Ollaan nyt oikein jalomielisiä kerrankin: Kaikki liikuntamuodot kelpaavat. Etsiytykää sellaisten liikuntalajien pariin jotka todella kiinnostavat. Pääasia, että nousette sieltä sohvalta!
- Älkää syökö ruokaa lautaselta kello 8 jälkeen illalla. Tämä on se yleisohje mitä kannattaa suomalaisessa kulttuurissa noudattaa. Vähänkin matkoja tehtyänne, huomaatte varsin kirjavat käytännöt eri puolilla maailmaa. Suomessa on sopivaa syödä muutama hedelmä, kasviksia ja kokojyväleipää iltakahdeksan jälkeen.
- Älkää napostelko välipaloja samalla kun luette kirjaa tai katsotte televisiota. Saatatte vahingossa tuhota koko viikon ponnistelut syömällä muun tekemisen yhteydessä ilman varsinaista nälän tunnetta.
- Juokaa runsaasti vettä päivän mittaan. Se mukana kulkeva vesipullo on monen painoaan menestyksellä hallitsevan salainen ase. Älkää kuitenkaan liioitelko tässäkään asiassa. Ämpäriin ei ehkä huku, mutta ämpärillisen juominen voi aiheuttaa ongelmia.
- Lopettakaa virvoitusjuomien nauttiminen. Älkää juoko edes keinomakeutettuja juomia, sillä niistä voi seurata ihan sama reaktio kuin sokeristen juomien mauttimisesta. Monet hedelmämehut ovat myös varsin sokerisia.
- Käykää aamulla vaa’alla noin kuukauden välein ja iloitkaa mikäli paino on pudonnut 2% edellisestä kerrasta. Noin 90 kg painavalla tämä tarkoittaa kuukaudessa 1,8 kg:n ja vuodessa noin 18 kg painonalennusta.
- Asettakaa realistinen tavoite. Älkää olko liian rajuja itsellenne! Esimerkiksi ihannepainon ylärajan saavuttaminen kolmessa vuodessa voi olla hyvä tavoite. Olkaa kärsivällisiä!
- Painon jumittamisvaiheet kuuluvat asiaan. Hyväksykää ne tosiasiana, jota ei voi muuttaa.
- Palkitkaa itsenne tai ystävänne tavoitteen täytyttyä esimerkiksi ulkomaanmatkalla tai uusilla lenkkitossuilla. Älkää kuitenkaan palkitko edistymistänne ruoalla!
- Jatkakaa sinnikkäästi tavoitteen saavutettuanne painon hallitsemista sillä laihduttaminen on pysyvä elämäntavan muutos. Sopiva välitavoite voi olla painon kurissa pysyminen esimerkiksi 2 kk ajan. Jos ihmisellä on toistuvaa tai jatkuvaa painonnousua, hänen on painon pudottamisen jälkeen seurattava painoaan jatkuvasti. Laihdutus on kolmasosa dieettiä ja kaksi kolmasosaa tahdonvoimaa, sanoo professori Rautavaara.
- Hankkikaa henkilökohtainen ulkoiluttaja. Puolisoa parempi vaihtoehto voi olla esimerkiksi koira!
- Hankkikaa lisää tietoa laihdutuksesta. Laajentakaa näkökulmianne. Älkää olko tiukkapipoja ja yhden ainoan aatteen kannattajia. Elämässä on niin paljon muuta kuin sitä yhtä ja samaa!
- Nukkukaa tarpeeksi. Vain kunnon yöunet voivat olla menestyksellisen painonhallinnan takeena.
- Älkää ottako turhia paineita. Ei edes laihduttamisesta!
- Olkaa rehellisiä itsellenne. Monesti lihavat ”unohtavat” syöneensä ja juoneensa jotain tiettyä ravintoainetta.
- Opetelkaa lukemaan ruokien tuoteselosteet. Huomaatte tällä tavalla piilosokerin, ravintokuitujen määrän, piilorasvan.
- Jos esiintyy motivaatio-ongelmia laihdutuksessa kannattaa harkita laihduttamista ryhmässä, esimerkiksi Painonvartijat.
- Unohtakaa kaupalliset laihdutusdieetit, sillä ne eivät toimi! Hylkää hihhuli-dieetti, neuvoo professori Rautavaara.
- Tarkkailkaa ruokatuotteisiin lisättyä suolan määrää. Makkaroissa ja pekonissa on usein turhan runsaasti suolaa.
- Tupakointi ei laihduta, mutta se voi korvata ylipainoon johtavia suupaloja. Ylipainoiset, jotka tupakoivat jatkuvasti, eivät vakuuta tupakan laihduttavista ominaisuuksista. Tupakka on huono ja epäterveellinen yritys pitää painoaan kurissa.
- Psyyken lääkkeet eivät lihota, mutta ne voivat lisätä ruokahalua ja vähentää syömisen kontrollia.
Salmenkaita Ilkka ja Tavi Varpu. Laihdu ilman nälkää. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2005
Forsius Arno. 24 teesiä painon hallinnasta, syyskuu 2003
Sundqvist Christer. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, 2006
* Jos esiintyy motivaatio-ongelmia laihdutuksessa kannattaa harkita laihduttamista ryhmässä, esimerkiksi Painonvartijat.
VastaaPoista* Unohtakaa kaupalliset laihdutusdieetit, sillä ne eivät toimi! Hylkää hihhuli-dieetti, neuvoo professori Rautavaara.
Nämä tuntuvat olevan jotenkin ristiriidassa. :)
Lisäksi Painonvartijat on jokseenkin hihhuli-dieetti, koska rasvasta tulevaa energiaa saa syödä vähemmän kuin hiilihydraateista tulevaa, vaikka ensinmainittu olisi verensokerin hallinnan ja yleisen terveyden kannalta edullisempaa.
Minusta voisi myös joskus todeta, että ihmisen kannattaa miettiä, onko todella syytä laihduttaa. Monet normaalipainoiset naiset ovat ikuisella 5-10 kg pois -dieetillä. Luulisin, että kituuttava ihminen saa liian vähän ravintoaineita, ja mitäpä muuta normaalipainon sisällä laihduttaminen on kuin kituuttamista?
VastaaPoistaLaihdutusohjeissa olisi hyvä saada myös välittymään sellainen viesti, että pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman terve, hyvinvoiva ja hyväkuntoinen enemmin kuin mahdollisimman laiha.
En tarkoita, etteikö ylipaino olisi vakava ongelma mutta joskus tuntuu, että ne, joiden pitäisi, eivät laihduta kumminkaan ja toiset sitten kituuttavat vaikka ovat normaalipainoisia ja pilaavat terveytensä sitten sillä.
*P*
Painonvartijoiden menetelmässä rangaistaan rasvasta. Samalla energiasisällöllä rasvaisesta lohesta menee enemmän pisteitä kuin sokerikarkeista ja pähkinöistä enemmän kuin riisikakusta.
VastaaPoistaRyhmän tuki voi olla tosi tärkeää, mutta menetelmän pitäisi olla kestävämmällä pohjalla.
Jokseenkin kaikilla kaupallisilla laihdutusryhmillä tai -yhteisöillä tuntuu olevan aikaperusteinen laskutus.
VastaaPoistaTällöin yrityksellä ja laihduttajalla on eturistiriita: Yritykselle on edullista, että laihdutus kestää pitkään ja paino jojoilee, kun taas laihduttajalle olisi edullista, että laihtuminen tapahtuu nopeasti ja pysyvästi.
Kiloperusteinen laskutus tukisi paremmin laihduttajan etua.
Suurin ristiriita tuossa kalori teoriassa on se, että ihminen lihoaa vain, jos kalorit ylittävät kulutuksen.
VastaaPoistaKuitenkin ihmisen kroppa säätelee kulutusta ja pienemmällä määrällä kroppa toimii.
Mielestäni suurempi totuus on teoriassa, jossa insuliinin hallinta oikeasti määrittelee 90% miten ylipainoa kehittyy.
Väittäisin, että luonnollisesti on vaikeampaa syödä liikaa, jos nälän mukaan syödään ja nälän tunnetta ohjataan verensokerin hallinnalla/insuliinin hallinnalla.
Mieleni alkaa yhä enemmän kääntymään siihen, että ihmisen kroppa toimii parhaiten, kun ruokailukerrat pysyvät 2-3 kerran välillä päivittäin.
En näe mitään syytä totuttaa kroppaa jatkuvaan syömiseen ja siihen, että insuliinipiikkejä luodaan 6-7 kertaa päivässä.
Aidosti uskoisin, että ihmisten suurin ongelma ruokavalioissaan on se, että syödään sopimattomia/luonnottomia/omaan genettiikkan sopimattomia ruoka-aineita ja ei pureskella ruokaa/juodaan jotain nestettä paljon ruokailun aikana ja ei syödä luonnollisten rytmien mukaan eli silloin, kun on oikeasti nälkä.
Syömishäiriöt kaiken lisäksi lähtevät siitä, että nähdään ylipainoisia ihmisiä ja sitten tullaan niin epätoivoiksi ettei syödä enään mitään siinä pelossa ettei kelvattaisi yleiseen normiin.
Itsetunto ei ole anorektikoilla useinkaan mikään vahvin ominaisuus.
Oma ajatukseni on, että kun insuliinitasot pysyy hallinnassa suurella osalla Suomen kansalaisista niin kansanterveydellisten sairauksien määrä vähenee radikaalisti.
Hedonistinen eläminen vie järjen ihmisisten ajattelusta ja nautinnon vuoksi uhrataan niin paljon asioita.
Omat ajatukseni:
VastaaPoista1. Insuliinin hallinta
2. Ruokailujen rauhallisuus, ruuan kunnollinen pureskelu n. 8 kertaa leuat käyvät per se määrä, mitä olet haarukalla kerrallaan suuhusi laittanut. Nesteita enimmäkseen ruokailujen jälkeen.
3. oman genetiikan mukaan valitut ruoka-aineet, jotka pitävät insuliinitason kunnossa, lähinnä hiilihydraatit: laadun ja määrän sovittaminen oman geneettisen perimän mukaiseksi
4. Pyri siihen, että syöt 2-3 päivässä ja joka ateria sisältää lihaa/maitotuotteita proteiinipitoista ja hedelmiä, mitkä sopivat itsellesi, tähän mahdolliset lisukkeet päälle, jos tarvetta ilmenee. Pähkinöitä voi lisäillä, jos sopivat vatsalla/genetiikalle.
5. Hedelmissä kannattaa kääntyä sellaisiin, mitkä sisältävä vettä runsaamman puoleisesti, koska hedelmien vedessä oleva vitamiinit ovat luonnollisessa muodossa. Melonit, marjat, omenat, viinirypäleet hyviä vaihtoehtoina.
Tällä tavalla päästää hyvällä tavalla irti kalorikeskeisesta ajattelusta ja toimitaan enemmän luonnollisen toiminnan tavalla.
Minä kyllä lisäisin tuohon liikunnankin. Esimerkiksi painoharjoittelu parantaa insuliiniresistenssiä. Ja liikunnan jälkeen tekee mieli oikeaa ruokaa, ei herkkuja. (plus liikuntaan käytetyn ajan on pois jääkaapilta. Monet ihmiset syövät pitkästyneisyyttään.)
VastaaPoista*P*
Kiitos lukuisista kommenteista!
VastaaPoistaJari Ristiranta ihmetteli minun suopeaa suhtautumistani Painonvartijoihin. En minä heidän orjuuttavaa pistelaskujärjestelmäänsä ihannoi, se mikä vetää puoleensa on se vertaistukiryhmänä toimiminen. Painonvartijat tai jokin muu vertaistukiryhmä muodostaa kilojensa kanssa kamppailevalle sellaisen arvokkaan tukipilarin. Tämä ryhmä luo sellaista oikeaa taistelumieltä kun muillakin on yhtä vaikeaa tai vielä vaikeampaa. Olen kovastikin kritisoinut Painonvartijoita aiemmissa kirjoituksissani, ihannoin siis heidän toiminnassaan vain tätä vertaistuen antamista.
*p* kirjoittelee taas viisaita kuten aina: Minusta voisi myös joskus todeta, että ihmisen kannattaa miettiä, onko todella syytä laihduttaa. Monet normaalipainoiset naiset ovat ikuisella 5-10 kg pois -dieetillä.
VastaaPoistaOlen täsmälleen samaa mieltä. Irene Kristeri sanoi minulle YLE:n kahviossa ennen Voimala-lähetystä, että vaaka on sekoittanut monen normaalipainoisen naisen elämän. Hän lienee tässä oikeassa. Pitäisi löytyä sellainen olotila, että olo on hyvä ja mieli korkealla. Joillakin tämä olotila tulee vastaan hieman painavammassa muodossa kuin toisilla.
Olen itse todella laiha, BMI 19, en ole koskaan ollut lihavampi, joten en tiedä voisinko saavuttaa tätä paremman olotilan hiukan pyöreämpänä. Tällä hetkellä tuntuu kohtuullisen mukavalta.
Länsimainen käsitys normaalipainosta on mahdollisesti jonkin verran vääristynyt. En minäkään pidä turhaa laihduttamista mielekkäänä, se on kovaa hommaa, sillä normaalipainoinen ei juurikaan suostu laihtumaan, ei ainakaan kovin paljoa.
Anja on ehtinyt kirjoittaa minullekin: Painonvartijoiden menetelmässä rangaistaan rasvasta...
VastaaPoistaRyhmän tuki voi olla tosi tärkeää, mutta menetelmän pitäisi olla kestävämmällä pohjalla.
Ymmärrän tavallan tuon rasvajutun, sen mukaan on helppo laatia kilojouleihin perustuvia pistetaulukoita. Liian voimakas rasvoista kieltäytyminen vie toki hakoteille. Ihminen tarvitsee rasvoja sekä eläin- että kasviperäisiä sellaisia.
Jep, tuo ryhmän antama vertaistuki on tärkeää.
Thinker on ajatellut: Suurin ristiriita tuossa kalori teoriassa on se, että ihminen lihoaa vain, jos kalorit ylittävät kulutuksen.
VastaaPoistaEn ymmärrä tätä asiaa virheeksi! Olen ymmärtänyt, että kulutusta suurempi ruoansaanti (kaloreina tai jouleina mitattuna) lihottaa. Olen kyllä tutustunut mm. Anssi Mannisen ajatuksiin siitä, että "kalori ei aina ole kalori", mutta en saa asiaa uppoamaan kovaan kallooni. Minusta kaikki se ruoka mikä on ylimääräistä perusaineenvaihdunnan ja liikunnan ym. aktiviteettien jälkeen uhkaa mennä varastojamme kartuttamaan ja paino nousee.
Thinker: En näe mitään syytä totuttaa kroppaa jatkuvaan syömiseen ja siihen, että insuliinipiikkejä luodaan 6-7 kertaa päivässä.
En minäkään insuliinipiikkeihin usko. Sen sijaan mahdollisen tasaisena pysyttelevä verensokeri on minulla ajatuksena siinä missä suosittelen usein tapahtuvaa ruokailua joko lautaselta tai välipalan muodossa.
Thinker: ...syödään sopimattomia/luonnottomia/omaan genettiikkan sopimattomia ruoka-aineita...
Tämä on minulle vieras ajatus. Mitähän tarkoitat tuolla genetiikalla, perintötekijöillä?
Kiitos todella hyvistä kommenteista!
Thinkerin omat ajatukset painonhallinnasta olivat tietenkin aivan mainiot. Erityisen mieluista oli tuo systemaattinen ohje purra ruokapalaa 8 kertaa. Onko se omaa keksintöä vai perustuuko se johonkin laajempaan tutkimuskokonaisuuteen? Tuota perintötekijöiden roolia hiukan vierastan. Ehkä olen nukkunut perinnöllisyystieteiden oppitunneilla kun tuota käsiteltiin.
VastaaPoistaSitten *p* on vielä lahjoittanut minulle suuren aarteen: Minä kyllä lisäisin tuohon liikunnankin. Esimerkiksi painoharjoittelu parantaa insuliiniresistenssiä. Ja liikunnan jälkeen tekee mieli oikeaa ruokaa, ei herkkuja. (plus liikuntaan käytetyn ajan on pois jääkaapilta. Monet ihmiset syövät pitkästyneisyyttään.)
VastaaPoistaTosi on!
Kiitos Christer, teit minulle oikein joulumielen kun hyväksyit näkemykseni.
VastaaPoistaTuosta painojutusta vielä: oma oloni on mielestäni parempi nyt, kun olen muutaman kilon lihonut. Mutta epäilen, että hyvä olo selittyy sillä, että syön nykyään paremmin, eikä niinkään muutamalla lisääntyneellä kilolla. :)
*P*
Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ihmisillä on geneettisesti taipumuksia erilaisiin ruokiin ja kykyyn käsitellä niitä.
VastaaPoistaJoillakin allergiat aiheuttavat tämän, että geeniperimässä ei ole tapahtunut sopeutumista esim. viljoille, tietyille hedelmille yms.
Sopimattomat ruoka-aineet ruokavaliossa ovat tietyllä tavalla sellaisia, että vireystila ei pysy yllä tai tulee iho-oireita, ilmavaivoja yms.
Henkinen tila määrittelee omasta mielestäni ruokavalion kyvyn ylläpitää terveys.
Terve mieli on osoitus siitä, että ruokavalio on kunnossa ja aivot voivat hyvin.
Symbioottinen suhde kyseessä.
Tuo ruuan pureskelu 8 kertaa on joku opettanut, en saa päähäni mistä olen omaksunut mutta tällä tavoin oma syljen eritys ja ruoka on sulaa suussa jo paremmin.
Pidetään tätä omana "musta tuntuu" ajatuksena, jos ei tieteellistä selitystä tutkimuksien nojalla löydä.
Anssi Manninen on tätä "kalori ei ole kalori" teoriaa puhunut laajemminkin ja mielestäni se on toimiva teoria.
Insuliinin vaikutus kehonkoostumukseen on Barry Sears:in mukaan 90 % ja omaan saman mielipiteen.
Insuliini on toki rakentava hormoni ja samalla vanhenemisen hormoni.
Ei ole mitenkään sattumaan, että ihmiset, jotka ovat lihavia ja syövät siten, että verensokeri/insuliinitasot ovat toistuvasti ylhäällä ->
Vanhettuvat nopeammin ja myös iho ihmisen suurimpia elimiä saa osansa tästä liiallisesta insuliinin määrästä.
Loppujen lopuksi enään tarvitaan sykäys siihen, että tämä tulee yleiseen tietoon ja yleisen terveyden käsite määritellään aidosti ensi kertaa.