Laskiaispullan äärellä mietittyä

**
Laskiaispulla on sinänsä hyödytön ravintoarvoltaan, mutta sallittakoon edes kerran vuodessa siitäkin nauttiminen.

Wikipedia kertoo, että laskiainen on kristillisen kirkkovuoden juhla, jota vietetään 40 päivää ennen pääsiäistä. Laskiaisen jälkeen "laskeudutaan" suureen paastoon, joka loppuu vasta pääsiäisenä - sana laskiainen ei siis tulee mäenlaskusta, vaan paastoon laskeutumisesta.

Laskiaispulla tuli Suomeen Saksasta Ruotsin kautta. Sitä pidetään keskiaikaisen paaston ajan edellä nautittujen rasvaisten ruokien jäänteenä. Pullan alkuperämaaksi arvioidaan Saksaa. Pulla ruskistettiin voissa ja höystettiin rusinoilla sekä korinteilla Saksassa 1600-luvulla. Se nautittiin silloin normaalisti maidon kera. Ruotsalaisen legendan mukaan laskiaispullan kehitti puolestaan raipaniskujen pelossa ollut rasavilli leipurioppilas. Leipurimestari lupasi säästää oppilaan raipaniskuilta, jos hän keksisi kaikkia muita pullia paremman pullan. Tarina kertoo, että oppilas täytti ison pyöreän pullan ruotsalaisten rakastamalla mantelimassalla. Mestarin mielestä tulos oli niin hyvä, että oppilas säästyi raipan iskuilta.

Mantelimassatäytteinen pulla tuli tutuksi Ruotsissa 1700-luvulla, mutta vasta 1800-luvun loppupuolella laskiaispullia alettiin valmistaa Ruotsissa enemmän. Suomeen pullan tiedetään rantautuneen vasta 1900-luvun alkupuoliskolla ruotsinkielisten rannikkoseutujen kautta. Ensiksi ainoastaan herrasväki nautti pullia kahvin ja kuuman maidon kanssa. Myöhemmin laskiaispulla levisi koko Suomeen ja kaiken kansan nautittavaksi. Mantelimassan ja kermavaahdon seosta sekä hilloja alettiin käyttää pullan täytteenä vasta 1950-luvulla.

Tänä päivänä pulla nautitaan useimmiten kahvin/mehun kanssa hyvässä seurassa. Se kuuluu kiinteästi monen laskiaisen viettoon. Pullan täytteen voi itse valita maun mukaan. Hilloista käytetyimmät ovat mansikka- ja vadelmahillot, jotka sopivat suomalaiseen suuhun. Nykyään laskiaispullat on myös helppo valmistaa itse kaupan pakastealtaissa tarjolla olevien pullataikinoiden ansiosta.

Laskiaisen ajankohta on peräisin katollisesta kristinuskosta. Laskiaissunnuntai sijoittuu seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Laskiaiseen kuului entisaikoina vahvasti paastoaminen. Katollisella ajalla laskiaistiistain jälkeen alkoi 40 päivää kestävä paaston aika. Sitä ennen käytiin tavallisesti tunnustamassa synnit. Se puhdisti sielun samalla tulevaa paastoa varten. Paastoa edelsi riehakas juhliminen ja herkuttelu. Sen aikana ei sallittu nimittäin lihaa eikä maitotuotteita. Tämän vuoksi laskiaisena otettiinkin ilo irti ja nautittiin oikein rasvaisista ruuista. Esimerkiksi tämän päivän laskiaiseenkin kuuluva hernekeitto tehtiin silloin tavallista lihaisemmaksi ja rasvaisemmaksi. Laskiainen menetti paaston ajan karnevaalijuhlamerkityksen uskonpuhdistuksen jälkeen.

Pohjoismaissa mäenlasku ja rekiajelu yleistyivät laskiaisen juhlinnassa uskonpuhdistuksen myötä. Laskiaiseen liittyi ennen myös monia uskomuksia. Suomalainen laskiaisen vietto keskittyi pääasiassa mäenlaskuun. Seuraavan kesän pellavan kasvua esimerkiksi ennustettiin siitä, kuinka pitkälle kelkka mäessä liukui. Mäenlaskun yhteydessä huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja lautasenkokoisia nauriita. Vanhan kansan mukaan laskiaisena piti myös syödä rasvaisia ruokia ja juoda viinaa, jotta porsaat olisivat lihoneet ja lehmät antaneet maitoa.

Artikkelin on tuottanut meille ravintotoimittajille Myllyn Paras Oy.