Miten edetä käsityksessä voin terveellisyydestä?

*
Tätä kirjoitusta on kommentoitu hyvin vilkkaasti! Jo 110 kommenttia. Erityisesti iloitsen siitä, että maallikot ja asiantuntijat keskustelevat tässä keskenään. Opimme koko ajan lisää toinen toisiltamme. Kommentit avautuvat erilliseen ikkunaan tästä tai sivun alalaidasta kohdasta kommentteja.

Tein keskustelusta yhteenvedon:

Mikael Fogelholmin ja minun ilmaisema toive saada lisävalaistusta tähän käsitykseemme voista on innoittanut monia kertomaan omakohtaisia kokemuksiaan voin terveysvaikutuksista. Nimimerkki "Maallikon" mielestä oma keho kertoo mitä meidän kannattaa syödä. Hänellä on esimerkkejä omasta elämästään missä hän huomaa eläinrasvan tekevän hyvän olon ja pitävän nälän loitolla pitempään. "Tommi" sanoo syövänsä voita margariinin sijaan, ei ilkeyttään vaan koska se tuo hyvän olon. "Mökkihöperö" -nimimerkillä esiintyvä keskustelija arvelee monien suomalaisten käyttävän voita pelon sekaisin tuntein ja jatkavan voinkäyttöään ikään kuin häpeillen omaa käytöstään lääkäreiden ja tutkijoiden valistussanomasta huolimatta. Luonnonrasvat "rulettavat" ainakin "Karin" perheessä, eli siellä syödään pääsääntöisesti voita ja oliiviöljyä. Mikael Fogelholmin mielestä jonkun ravintoaineen luonnollisuus ei riitä terveyskriteeriksi ja esimerkkinä hän mainitsee sen seikan, että luonnollinen kärpässieni ei ole terveellinen. Nimimerkki "Murmell" ihmettelee miksi hyväksi todettu voi kannattaa vaihtaa margariiniin? Kermajäätelöä syövä Mikael Fogelholm ei löydä kommenteista vastausta peruskysymykseen (kannattaako voi vaihtaa margariiniin?). Hänen mielestään ei löydy perustetta syödä maitorasvaa, mutta maito sinänsä on edistämässä terveyttämme. Margariineja on syytetty kaupallisuudesta, mutta kyllä voitakin markkinoidaan, ei tässä taida olla eroa Mikaelin mielestä. Maataloustuotteena voin myynnin edistäminen olisi itse asiassa parempaa maatalouspolitiikka kuin margariinien menekki, jatkaa Mikael. Nimimerkki "Jari" peräänkuuluttaa uusia tutkimuksia voista ja tyydyttyneistä rasvoista, esim. kovetettuja teollisia transrasvoja ei juurikaan otettu huomioon vanhemmissa tutkimuksissa. Kolesterolimittaus ei voi olla ainoa mittauskriteeri voin terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä.

Mahdollisesti meitä on aikojen saatossa ja erityisesti 1970-luvun alusta lähtien, peloteltu voin ja muiden eläinrasvojen vaaroilla. Tätä mieltä on nimimerkki "Jari". Täytyy kuitenkin muistaa, että eläinrasvoissa on varsin monipuolinen rasvaprofiili. Niissä ei ole pelkästään sitä kovaa ja "epäterveellistä" tyydyttynyttä rasvaa. Margariini ei taatusti ole terveellisin välttämättömien rasvahappojen lähde ja kohtuullinen voin käyttö ei ole terveydellemme turmioksi. Voi on hyvä, luonnollinen paistorasva ja kautta aikojen kulinaristien ("ruoalla herkuttelevat ihmiset") suosima herkullisen ruoan perusainesosa. Elintarvikekemisti tohtori Saska Tuomasjukka korostaa voin sisältävän vain alle 40% "haitallisia" pitkäketjuisia tyydyttyneitä rasvahappoja, loput rasvoista ovat "terveellisempiä". Voi tasaa veren rasvakuormaa, nostamalla vähemmän rasvapitoisuuksia aterian jälkeen kuin tyydyttymättömät vaihtoehdot sanotaan mm. Saskan tuoreessa väitöskirjassa. Voin haittapuoliin on laskettava se, että se on osana tätä "länsimaista ruokaa" nostattamassa riskiä sairastua elintasosairauksiin kuten esim. diabetes. Kohtuullinen määrä todistusaineistoa on kasassa pönkittämässä käsitystä, että voi kohottaa insuliiniresistenssin riskiä. "Mirka" pitää kiinni käsityksestään, että runsaskaan eläinrasvan käyttö ei lisää kansansairauksiamme. Syytettyjen penkille hän passittaisi glukoosin.

Ehkä olemme tässä keskustelussa tyydyttyneistä rasvoista liiaksi takertuneet historiaan ja erityisesti niihin pyhiin energiaprosentteihin, kuten nimimerkki "Mirka" asian oivallisesti ilmaisee. Laihdutuskeskustelun nosti pintaan Saska Tuomasjukan väite, että 2-tyypin diabeteksen tärkein syyllinen on lihavuus. Laihdutuskeskustelua meidän pitää käydä erillisessä keskusteluketjussa. Yritän jotain tämän tiimoilta kehitellä. Kommenteissa takerrutaan myös käsitteeseen sokeririippuvuus. Tätä herkullisen kiehtovaa aihetta on pakko käsitellä enemmän tässä blogissa. Palaan asiaan.

Mensinkin varsin kuuluisaan metatutkimukseen tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen terveysvaikutuksista, on tullut joitakin kommentteja. "Mirka" epäili Mensinkin tutkimuksessa hyvin esillä olevien monityydyttymättömien rasvojen lisäävän LDL-kolesterolin hapettumista. Saska myöntää tämän kolesterolin hapettumisen tärkeäksi asiaksi sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä. "Murmell" tuo oivallisesti esille havaintonsa tieteellisestä kirjallisuudesta, että tyydyttyneet rasvat nostaisivat LDL-kolesterolin partikkelikokoa. Mikael Fogelholm huomauttaa asiassa piilevän lukuisia monimutkaisuutta lisääviä tekijöitä. "Yksinkertainen mummo" tuo meidät taas maan pinnalle peräänkuuluttamalla sellaista yksinkertaista mallia mitä seurata rasvan käytössä. Ilmeisesti hänelle eivät viralliset ravitsemussuositukset oikein aukea. Minustakin tyydyttyneet rasvat saavat siinä mallissa liian tylyn kohtalon. Ravitsemussuosituksia uudistetaan taas vuonna 2008 pohjoismaisella tasolla. Mahdollisesti suosituksissa näkyy uusien tutkimustulosten sanoma. Uskoisin erityisesti hiilihydraattisuositusten uudistuvan, mutta rasvoja koskeva valistusviesti tuskin muuttuu. Sellaista "veret seisauttavaa" tutkimusnäyttöä tyydyttyneiden rasvojen terveellisyydestä jäämme kaipaamaan.

Keskustelu rönsyili pahastikin, mutta kiva kun keskustelua riitti. Toki saatte vielä kommentoida asiaa, mutta toivoisin pysyttelemistä teeman puitteissa. Nöyrä kiitos kaikille keskustelijoille vaivannäöstänne. Nyt minä menen välipalalle: lasi tuoremehua ja pari voileipää.

Alunperin kirjoitettu 9.5.2007

Mikael Fogelholm, merkittävä ravitsemuksen asiantuntija ja UKK-instituutin johtaja, on ollut minuun yhteydessä ja haluaa vaatimattoman blogini kautta välittää ajatuksensa siitä miten tässä meijerivoin terveellisyys/epäterveellisyys -asetelmassa voitaisiin edetä. Keskustellen ja avoimesti pohtien missä tutkimustulosten tulkinnat menevät pieleen.

Lukijoitani haastetaan siis Mikaelin toimesta keskustelemaan voista (ja eläinperäisistä rasvoista) vaikkapa seuraavanlaisen teeman pohjalta:

Mikä tutkimustulosten tulkinnassa mahdollisesti on mennyt pieleen kun margariinia pidetään yhä niin paljon terveellisempänä kuin voita?

Ravintokeskusteluamme virkistäisi jos me voita terveellisenä pitävät yhdistäisimme ponnistelumme. Minunlaisiani voihin hurahtaneita näkisin kovin mielelläni kertomassa, mikä on mennyt pieleen kaikissa niissä kymmenissä tutkimuksissa, joissa tyydyttyneen rasvan vaihtaminen tyydyttymättömään on kolesteroliprofiilia muuttanut sydäntautien kannalta parempaan suuntaan. Ehkä jo yksittäisenä haasteena riittäisi se, että Mensinkin ym. Am J Clin Nutr 77:1146-1155, 2003 käytäisiin läpi. Siinä julkaistussa meta-analyysissa on käyty läpi yli 60 tutkimusta. Käydään mekin läpi siinä olleet asiat. Selvitellään yhdessä mahdolliset virheet ja siinä olevat puutteellisuudet pyritään selvittämään. Muuten tässä keskustelussa ei päästä eteenpäin, sanoo Mikael Fogelholm. Näitä Mensinkin ja muiden läpikäymiä satunnaistettuja toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten terveydentilaan, ei ihan kevyesti voi kumota sellaisten tutkimusten avulla, joissa kuvataan väestöaineistoja ja joitakin yksittäisiä rasvahappoja.

Tämä on keskustelu johon mieluusti voisi osallistua viisaat kirjanoppineet ja käytännön elämässä havaintoja tehneet. Yllättävän usein nämä arvokkaat ominaisuudet yhdistyvät samaan henkilöön, ei tosin ihan aina. Ei muuta kuin kommentoimaan ravintokeskustelun kärkihahmon innostamana tällaisen hölmön biologin esilletuomia aivoituksia! Kirjoitusasu on vapaa, mutta pakollinen, en ota vastaan puheluja tämän asian suhteen. Mikäli koette tämän blogin epäkelvoksi jaloille ajatuksillenne voitte toki lähettää minulle sähköpostia (christer.sundqvist @ wakkanet.fi) tai kirjoittaa tavallisia kirjeitä tai kortteja (Hölmö biologi, christer sundqvist, Neptunuksenkatu 3, 21600 Parainen). Minut tavoittaa myös Hiilaritietoiset foorumista.

Kasvikunnan tuotteista hyötyä sydän- ja verisuonitaudeissa

**
Terveystieteiden maisteri Jaakko Mursu väittelee tohtoriksi 1.6.2007 Kuopion lääketieteellisessä tiedekunnassa. Häntä on onnistanut, sillä hän on saanut tutkia erästä perin mielekästä asiaa: Ravinnon flavonoidien merkitystä sydän- ja verisuonitaudeissa.

Mitä ravitsemusterapeutti Mursu on saanut selville?
Kasvikunnan tuotteiden sisältämät flavonoidit näyttävät suojaavan sydän- ja verenkiertoelinten sairauksilta. Erityisesti marjat, hedelmät, suklaa, tee, kahvi ja punaviini, sisältävät runsaasti flavonoideja, joiden on esitetty suojaavan sydän- ja verisuonisairauksilta. Aiemmat tutkimustulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia ja vaikutuksia joihinkin sydän- ja verisuonisairauksiin, kuten aivohalvauksiin on tutkittu vain vähän. Kuopiolaistutkimuksen mukaan kasvikunnan tuotteiden sisältämät flavonoidit näyttävät suojaavan keski-ikäisiä miehiä sydän- ja verenkiertoelinten sairauksilta.

Tutkimusaineiston muodosti Kuopion yliopistossa keskimäärin 16 vuotta seurattu, 2 600 miestä kattava Sepelvaltimotaudin vaaratekijätutkimus (SVVT). Flavonoidien runsas saanti suojaa ateroskleroosilta ja aivohalvauksilta! Tutkimuksessa havaittiin ruoan runsaan flavonoidipitoisuuden suojaavan tutkittavia sekä kaulavaltimoiden paksuuntumiselta että aivohalvauksilta. Kahvin, suklaan ja petun terveysvaikutuksia selvitelleissä kliinisissä kokeissa ei kuitenkaan saatu vahvistusta teorialle, jonka mukaan flavonoidien suojavaikukset selittyisivät antioksidanttiominaisuuksien välityksellä, vaan vaikutusmekanismi jäi edelleen epäselväksi. Tumman suklaan havaittiin kuitenkin nostavan veren hyvän HDL-kolesterolin pitoisuutta.

Jo kohtuullisesta kasvisten, hedelmien ja marjojen käytöstä on hyötyä. Tutkimukseen osallistuvien miesten kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttö oli noin 300 grammaa päivässä, eli aika paljon jäätiin siitä suositeltavasta puolen kilon määrästä päivässä. Näyttääkin siltä että jo kohtuullisella kasvikunnan tuotteiden käytöllä voi vaikuttaa omaan sydänterveyteensä.

Lähde: Kuopion yliopiston viestintä, 30.5.2007

Jännä juttu!

*
Akia jnänään aisaan trmsöäin äsekn tloula ntesisä. Eärs siuvtso vittäi, että 50% imshiitsä psytyy lkeuaman tmääknin tksietn. Vikaka keraiijmt oavt tssää iahn skiseain, räititä kun snaan eesämmininn ja vmiiieenn kjiiran oavt okiien. Muut kerijiamt savaat olla msisä tnhaasa jrjkstyssseeää. Tmää tiiomi aaivn hiyvn eeganlllninkinelä, mtuta soknulmsseieeä on niin pjloan ptmpeiiä sojana kiun elnnngian kliseesä, että se mneee veiskaakammi. Tsoin ssmeiuloaat tiavaatt olla niin pjolan fkmpsiuia kiun enllnnnkiieaisegt, että tuo ojeaasin jukmaaa siyäly mmnttuttoamauua.

Lähde: Funny Potato, 2007
Aika jännään asiaan törmäsin äsken tuolla netissä. Eräs sivusto väitti, että 50% ihmisistä pystyy lukemaan tämänkin tekstin. Vaikka kirjaimet ovat tässä ihan sekaisin, riittää kun sanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat oikein. Muut kirjaimet saavat olla missä tahansa järjestyksessä. Tämä toimii aivan hyvin englanninkielellä, mutta suomenkielessä on niin paljon pitempiä sanoja kuin englannin kielessä, että se menee vaikeammaksi. Tosin suomalaiset taitavat olla niin paljon fiksumpia kuin englanninkieliset, että tuo osaajien jakauma säilyy muuttumattomana.

Kiinalaista elintarvikepolitiikkaa

**
Kiinasta kuuluu kummia. Rajuin ottein pyritään siellä viranomaisten toimesta osoittamaan tärkeille kauppakumppaneille (USA, Japani, Etelä Korea, Saksa, Australia), että maa kykenee hoitamaan ruokaturvallisuusongelmansa. Viime viikolla nimittäin sekä EU:n että Yhdysvaltain viranomaiset esittivät huolensa Kiinasta tulevien elintarvikkeiden turvallisuudesta ja vaativat muutoksia. Kiinasta peräisin olevia myrkyllisiä elintarvikkeita on päätynyt muun muassa Yhdysvalloissa eläintenruokaan. Kiinan naapurimaat ovat myös tiukentaneet kiinalaisruokien valvontaa. Jopa Kiinaan kuuluva autonominen Hongkong on asettanut väliaikaisia tuontikieltoja muun muassa kananmunille, joiden keltuaisten uskottiin olevan värjättyjä myrkyllisellä väriaineella. Myös kalatuotteet Kiinasta Hongkongiin on kielletty myrkyllisten kemikaaliepäilyjen vuoksi. Japanissa Kiinasta tulevat elintarvikkeet ovat erityistarkkailussa. Australiassa puolestaan löydettiin myrkyllistä kiinalaista hammastahnaa. Lisäksi kaikki naapurimaat ovat varuillaan lintuinfluenssan vuoksi, mikä ei ole vielä täysin kontrollissa.

Tiistaina (29.5.2007) Kiinan viranomaiset langettivat kuolemantuomion valtion ruoka- ja lääkehallinnon entiselle johtajalle Zeng Xiaoyulle lahjusten ottamisesta. Virasto päätti myös ottaa käyttöönsä mustat listat elintarvikeyritysten valvontaa tehostamaan. Kiinan valtion tietotoimisto kertoi, että kolmanneksella maan 450 000 elintarvikeyrityksestä ei ollut tarvittavia toimilupia ja 60 prosenttia yrityksistä ei noudattanut turvallisuusmääräyksiä.

Lähde: Finfoodin Uutiskirje, 30.5.2007

Astmamaratoonarit liikkeellä

Suomalainen astmaatikkoryhmä jatkaa sinnikästä harjoitteluaan kohti New Yorkin maratonia. Henkeä ahdistaa, yskittää ja väsyttää. Kevät ja kesä eivät useimmille astmaatikoille ole vuoden parasta aikaa. Siitepölyt pahentavat monien astmaatikkojen oireita, ja lääkitystä on usein tehostettava.

Suomessa on noin 300 000 astmaatikkoa ja heistä yli puolet on allergisia siitepölylle. Hankalimpia oireita aiheuttavat leppä maalis-huhtikuussa, koivu huhtikuusta juhannukseen ja heinät keskikesällä. "Siitepöly lisää ja voimistaa astman oireita: hengitys ahdistaa tai vinkuu, liman eritys lisääntyy, yskittää ja väsyttää. Päälle tulevat vielä allergiset oireet, kuten silmien kutina ja nenän vuotaminen", kertoo ylilääkäri Heikki Tikkanen Helsingin urheilulääkäriasemalta.

Lenkkipolulle tai pyöräilemään lähteminen ei siitepölyaikaan välttämättä houkuttele astmaatikkoa, vaikka kunnon ylläpito astmaatikolle onkin tärkeää. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin lääkityksestä huolehtiminen, jolloin normaali elämä ulkoiluineen onnistuu myös siitepölyaikana. "Astmalääkityksen pitää olla kunnossa ja sitä voi lisätä ennakoivasti jo pari viikkoa ennen kuin pahin siitepölykausi tulee ja jatkaa koko kesän ajan. Jos allergiaan on määrätty erillisiä lääkkeitä, myös ne kannattaa hakea valmiiksi ja aloittaa käyttö heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua", Tikkanen neuvoo. "Mutta jos on oikein allerginen, voimakasta liikuntaa kannattaa välttää pahimpina siitepölyaikoina. Sisäliikuntakaan ei välttämättä tarjoa ratkaisua, sillä siitepölyä kulkeutuu kaikkialle", Tikkanen toteaa.

Suomalaista kymmenen hengen astmaatikkoryhmää siitepölyt eivät pysäytä. Porukka on helmikuusta asti harjoitellut säännöllisesti ja tavoitteena on juosta New Yorkin maraton marraskuussa. Kukaan ryhmän jäsenistä ei ole aiemmin juossut maratonia.

Helsinkiläisen Markku Variksen, 30, astma todettiin 13-vuotiaana. Lisäksi hänellä on omien sanojensa mukaan ”pahemman luokan siitepölyallergia”: oireita aiheuttavat niin leppä, koivu, heinät kuin pujokin. Näiden kukinnat kattavat lähes puolet vuodesta. "Nenä vuotaa ja silmät kutisevat. Jos en käytä lääkitystä, nenä vuotaa kuin hana", Varis kuvailee. "Nuorempana ei tehnyt juuri mieli lähteä ulos siitepölyaikaan. Vanhemmiten sitä on viisastunut ja osaa tehdä olostaan miellyttävämmän. Tänä keväänä olen kiinnittänyt lääkitykseen erityistä huomiota, jotta juoksuharrastus ei häiriintyisi", Varis toteaa.

Siitepölyn vuoksi Varis on kaksinkertaistanut päivittäisen astmalääkityksensä annoksen. Hyvänä lisäapuna ovat allergialääkkeet. Ja juoksu on sujunut. Maratonharjoittelua on takana kolme kuukautta ja se alkaa tuottaa tulosta. "Juoksusta tuli mukavampaa, kun tajusin, että pitää juosta tarpeeksi hiljaa. Silloin jaksaa pitkätkin lenkit. Kunto on kolmessa kuukaudessa parantunut huomattavasti ja fiilis on tosi hyvä. Vaihtelua harjoitteluun saan pelaamalla rullalätkää", jääkiekkoa talvisin harrastava Varis kertoo.

Astmamaratonin järjestävät yhteistyössä AstraZeneca, Helsingin urheilulääkäriasema, Suomen Urheiluopisto ja Suunto. Ylilääkäri Heikki Tikkanen arvioi osallistujien mahdollisuudet hyviksi. "Astmaatikon hankalinta aikaa ovat pakkaset ja siitepölyt, joten marraskuu on hyvä aika maratonille. Astmasta ei New Yorkissa maaliin pääsemisen pitäisi jäädä kiinni", Tikkanen sanoo.

Lisää astmamaratonista: www.maratonille.fi

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 21.5.2007

Uutta kotimaista perunaa saa jo nyt

Nyt niitä herkutteluhetkiä on jo tarjolla, eli ensimmäiset kotimaiset varhaisperunat avomaalta tulevat markkinoille tällä viikolla. Uusi sato tulee markkinoille selvästi aiemmin kuin viime vuonna. Maatalouden tutkimuskeskuksen Varsinais-Suomen varhaisperunatoimikunnan ja PerunaSuomi ry:n istutuskartoituksen mukaan varhaisempi sato johtuu pääasiassa viime vuotta aikaisemmasta istutusajankohdasta.

Alussa perunalla herkuttelu voinokareen ja rasvaisen sillin kera tulee turhan kalliiksi vähäisen tarjonnan puskiessa kilohintoja taivaisiin. Kuluttajien ruokapöytiin on suomalaista varhaisperunaa riittävästi saatavilla kesäkuun alusta lähtien. Varhaisperunan nostomäärät kasvavat voimakkaasti kesäkuun kolmen ensimmäisen viikon aikana. Tämän hetkisen tiedon mukaan täydet nostomäärät saavutetaan noin kaksi viikkoa ennen juhannusta.

Kesäkuun alkupuoliskolla avomaan varhaisperuna on kasvatettu sekä harson että muovin alla. Pelkästään harson alla kasvatettu peruna tulee kauppoihin kesäkuun puolenvälin jälkeen. Ilman katetta kasvatettu peruna saadaan kauppoihin heinäkuun alussa.

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 25.5.2007

Yöttömän yön haaste

**
Suomen kesän yöttömät yöt haastavat uni- ja valverytmimme. Sisäinen kellomme voi mennä sekaisin, kun se ei enää tiedä, mitä aikataulua sen tulisi noudattaa. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa on selvinnyt, että säännöllisen uni- ja valverytmin säilyttämiseksi ihmisen täytyykin mahdollisesti tuoda pimeä itse valon keskelle.

Sisäinen kello on osa hermojärjestelmäämme. Se säätelee meidän jokaisen päivärytmiä, jotta saamme tarvittavan määrän unta. Suomessa valon vaihtelut eri vuodenaikoina ovat erittäin suuret ja se rasittaa sisäistä kelloamme. Herkkäunisimpien nukkumista kesän valoisina öinä on mahdollisesti helpotettava pimennysverhoilla. Ihminen ei pärjää ilman unta. Kahdeksan tunnin yöuni on sopiva kun taas puolet lyhyempi uni voi olla terveydelle haitallista.

Valon lisääntyminen keväällä ja kesällä vaikuttaa ihmisiin eri tavoilla. Erään mielenterveysyhdistyksen puheenjohtajana ja tukihenkilönä olen voinut todeta miten toisilla vointi kohenee, kun taas toisilla se aiheuttaa masennusta tai jopa ajautumista itsemurhan partaalle. Akatemiatutkija Timo Partonen (Kansanterveyslaitos) on tutkinut tätä valon lisääntymisestä johtuvaa masennusta ja saanut selville mm. seuraavaa:

• Vertailemme itseämme toisiin. Kun muilla näyttää menevän paremmin ja itsellä masennus jatkuu, niin mieliala saattaa entisestään huonontua. Ristiriita voi olla liian suuri kestettäväksi ja purkautua itsemurhan kautta.
• Aktiivisuus kasvaa, mutta mieliala ei kuitenkaan kohennu. Kesäinen valo lisää ihmisen liikunnallista aktiivisuutta ja vireyttä sekä tekee heistä sosiaalisempia. Jos mieli on kuitenkin samaan aikaan maassa ja mieliala ei kohennu yhtä nopeasti kuin muu aktiivisuus kasvaa, voi tilanne purkautua vakavana ahdistuksena.

Sisäinen kellomme seuraa, kuinka pimeää ja valoisaa elimistön ulkopuolella on. Käytännössä se auttaa elimistöä tunnistamaan yön ja päivän sekä kesän ja talven. Biologisesti ihmisen sisäinen kello on joukko hermosoluja aivoissa. Hermosolut saavat tiedon silmän pohjasta. Silmän verkkokalvolta lähtee hermosoluja ja hermoyhteyksiä suoraan sisäisen kellon muodostamiin hermosoluihin. Sisäisen kellon hermosolut välittävät tiedon elimistölle päivästä ja yöstä, jotta meille jäisi riittävästi aikaa levätä ja olla aktiivisia oikeaan aikaan vuorokaudesta. Luontainen aika olla aktiivinen on tietenkin päivän valoisa aika, selostaa Partonen.

Ihmiset ovat usein joko aamun- tai illanvirkkuja. Aamuvirkut ovat henkilöitä, jotka havahtuvat luontaisesti aikaisin aamulla hereille. Lisäksi aamuvirkuilla on taipumus kokea notkahdus vireystilassa tavallisesti puolen päivän aikaan. Akatemiatutkija Partosen mukaan lounaan nauttiminen pahentaa aamuvirkkujen vireystilan laskemista. Aamuvirkut hyötyisivät selvästi päivätorkuista eli siestan ajasta, jos sitä Suomessa noudatettaisiin. Aamuvirkut virkistyvät kuitenkin iltapäiväksi ja menevät aikaisin illalla nukkumaan, sanoo Partonen. Iltavirkut puolestaan heräävät tavallisesti vasta aamupäivän aikana ja virkistyvät pikkuhiljaa. Iltavirkut kokevat olonsa virkeäksi normaalisti vasta loppuiltapäivästä tai alkuillasta, mikä samalla lykkää heidän nukahtamisen vasta yli puolen yön. Pimennysverhot ovat tarpeen kesällä ainakin niille herkkäunisille, jotka eivät osaa nukahtaa valoisassa ja kärsivät unettomuudesta sen vuoksi, vinkkaa Partonen.

Yövuoro voi särkeä luontaisen rytmimme herkästi. Yövuoroa tekevät ihmiset kokevat yleensä väsymystä ja valittavat unettomuutta. Partosen mukaan uni- ja valverytmin sekoittumisella voi olla terveyteen myös muita haittavaikutuksia, jotka ilmenevät vasta pitemmän ajan kuluessa. Yövuorojen tekeminen näyttää rasittavan sydäntä ja verenkiertoelimistöä. Yövuorojen tekeminen voi aiheuttaa myös sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Lisäksi yövuorot saattavat altistaa ylipainolle ja sitä kautta myös aikuisiän diabetekselle, selvittää Partonen.

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 28.5.2007

Joko teidän kirjastostanne saa lainata askelmittareita?

***
Lidingö on tunnettu liikuntamyönteisyydestään. Siellä järjestetään mm. tunnettu Lidingöloppet -maastojuoksutapahtuma. Nyt tämä ruotsalainen kaupunki on keksinyt oivan keinon innostaa (laiskoja) kaupunkilaisiaan liikkumaan:

Lidingön kirjasto lainaa askelmittareita!
Laina-aika on 14 päivää.

Saako teidän kirjastostanne askelmittareita, kävelysauvoja, suksia, rullaluistimia, kuntopyöriä ym. lainaksi?

Lähde: Lidingö stad, nyheter, 16.5.2007

Kaupunkilainen on laiska!

*
Uskomus kaupunkilaisten laiskuudesta saa nyt yllättävää tukea Max Planck -instituutin tutkimuksesta, jonka mukaan kaupungeissa asuvat mustarastaat eivät enää vaivaudu muuttamaan maalaisserkkujensa tavoin etelään. Tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että kaupunkilaiselämään tottunut lintupopulaatio on alkanut eriytyä alkuperäisestä populaatiosta.

Muuttolinnut käyvät lähdön lähestyessä hyvin levottomiksi, ja koska tällä "muuttorauhattomuudella" on perinnöllinen pohja, erot käyttäytymisessä paljastavat lintujen alkaneen kehittyä eri suuntaan. Metsässä asuvat rastaat muuttuivat syksyllä odotetusti levottomiksi, kun taas "cityrastaat" eivät osoittaneet mainittavia muuttohaluja. Etenkään koiraat eivät siipiään edes väräyttäneet. Ne kuulemma jäivät vain lämmittelemään asuntojen hukkalämmössä ja ajoivat viereen pyrkineet naaraat huitsin nevadaan.

Tutkimuksen julkaisi Ecology -lehti ja juttua käsitellään lisää Science -lehden verkkosivuilla.

Lähde: Tiede -lehti, 24.5.2007