Pekka Puska huolissaan kouluruoan laadusta

##

Suomessa on käynnissä ihmeellinen säästövimma. Näköjään kilpaillaan siinä kuka tekee halvinta kouluruokaa. Älytöntä!

On hyvä, että tärkein ravitsemusasioihin vaikuttava henkilö täällä Suomessa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska, reagoi älyttömyyteen. Löysin Aamulehdestä tämän jutun tänään (22.5.2009):

Osassa kunnista käytetään kouluruokaan niin vähän rahaa, että niissä saatetaan rikkoa lakia, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska.

Tampere käyttää kouluruokailuun 62 senttiä/ruoka-annos. Se on vähiten Suomen suurista kaupungeista, kertoo Turun Sanomat.

Puska kertoo Turun Sanomien haastattelussa, ettei kunnilla ole lakisääteistä velvoitetta käyttää tiettyä rahamäärää ruokaan, mutta lain mukaan ruoan on täytettävä tietyt laatusuositukset. Puska ei usko, että nämä täyttyvät niissä kunnissa, jotka käyttävät kouluruoan raaka-aineisiin vähiten rahaa.

Kouluruokailuun käytettävästä rahasta päättää kaupunginvaltuusto. Tampereella kouluruoan valmistaa Tampereen kaupungin ruokapalvelukeskus Tampereen Ateria.

Tänään Tampereen kouluissa on tarjolla jauhelihaperunasosevuokaa ja salaattia. Lukioissa on myös kasvisruokavaihtoehto, joka on tänään soijaperunasoselaatikkoa.

Lisää luettavaa:

Helsingin Sanomat - keskustelupalsta

Turun Sanomat - alkuperäinen Puskan haastattelu

Tiedeuutisen kiertokulku

*

Tiedeuutiset käyvät läpi melkoisen muodonmuutoksen, ennen kuin ne päätyvät uutistoimistojen kautta esimerkiksi tiedeuutisen julkaisseen tutkijan isoäidin tietoon. Suunnilleen näin ne voidaan selostaa (katso kuvaa mistä sain idean tähän hassutteluun!):

1) Tutkijan käsikirjoitus saa julkaisuluvan tiedelehdessä. Tutkija väittää, että A on yhteydessä tekijään B (todennäköisyys on p = 0,56) mikäli C-olosuhteet touteutuvat ja D- sekä E-tekijät suljetaan pois tarkastelusta.

2) Yliopiston mainos- ja PR-toimisto muotoilee lehdistötiedotteen seuraavasti: Välittömästi median tietoon! Tutkija on löytänyt tärkeän yhteyden A:n ja B:n välillä, mikäli tietyt olosuhteet toteutuvat. 

3) Uutistoimisto Tieto-XYZ lukee lehdistötiedotteen ja välittää uutisen eteenpäin asiakkailleen. Tutkija väittää, että A:n ja B:n välillä on tärkeä yhteys.

4) Uutista käsitellään Internetin keskustelupalstoilla. B on vaarallista puuhaa. Viranomaiset pimittävät tietoa A:sta. Milloin saamme tietää totuuden?

5) Kympin Uutisissa haastatellaan tutkijaa väitteen johdosta. Toimittaja on selaillut internetin keskustelupalstoja koko iltapäivän eikä ymmärrä miksi tutkija puhuu D- ja E-tekijöistä. Eihän niitä käsitelty lainkaan ja C-olosuhteiden merkitys vain tekee asian liian monimutkaiseksi. Lopuksi päädytään siihen, että A:n ja B:n välillä on aina yhteys, eikä muilla asioilla ole mitään väliä. Valtakunnan pääpsykologi käyttää arvovaltaansa vakuuttaakseen, että muilla asioilla ei ole mitään väliä kunhan yhteys A:n ja B:n välillä säilyy.

6) Paikallislehti Perähikiällä käsittelee uutista urheilusivuillaan. Millään ei ole mitään väliä. Kaikki käyttävät nykyään dopingia urheilussa.

7) Lopulta tutkijan isoäiti kuulee naapuriltaan miten tutkija on jäänyt kiinni dopingaineiden hallussapidosta. Millään ei enää ole mitään väliä kun rahanhimo sekoittaa tutkijoiden pään.

Ei niin vakavasti otettavaa asiaa oli tarjolla illan päätteeksi.

 

Syö kananmunasi ja ole vaiti!

***

Tiede on kääntynyt kananmunien ilkkujia vastaan. Joka tuutista kuuluu miten terveellisiä kananmunat ovat. Viimeksi kuulimme kanadalaistutkijoilta miten kananmunien syönti alentaa verenpainetta. 

Tällainen ihmellisyys löytyy vielä Suomen Sydänliiton sivuilta 21.5.2009:

Sydänliitto suosittelee henkilöille, joilla veren kolesterolipitoisuus on suuri tai on todettu diabetes tai valtimotauti, kolesterolin saannin enimmäismääräksi 200 mg päivässä. Tämä toteutuu käytännössä, kun kananmunia syödään enintään kaksi viikossa sellaisenaan ja vähennetään rasvaisten maitovalmisteiden käyttöä.

Milloin Sydänliitto herää? Milloin ravintotukimuksia luetaan rehellisesti?

Miten paljon kahvia juot päivässä?

**

Taas on yksi kysely päättynyt. Sen mukaan meidän suomalaisten kahvihammasta särkee tosi usein. Blogini lukijoista ja kyselyyn vastanneista (n = 641) peräti 38 prosenttia juo 2-3 kuppia kahvia päivässä. Kahvin suurkuluttaja on joka kolmas (4-10 kuppia). Yllättävän moni (22%) on kuitenkin sortunut kahviabsolutismiin.

Hedelmillä ja vihanneksilla verenpaine kuntoon

***

Brittitutkimuksen mukaan hedelmät ja vihannekset lääkitsevät verenpainetautisen verisuonia. Jo pari kuukautta kestävä hedelmä- ja vihanneskuuri saa ihmeitä aikaan! Korkeasta verenpaineesta kärsivien kannattaisikin lisätä hedelmien ja vihannesten syömistä.

Havainto ei ole millään tavoin uusi. Hedelmien ja vihannesten on pitkään tiedetty ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja ja monia muita sairauksia, mutta yhteys on harvoin osoitettu kokeellisissa tutkimuksissa. Nyt tehty tutkimus on yllättäen ensimmäisiä, missä on testattu hedelmien ja vihannesten vaikutus verenpainepotilaiden verisuonten toimintaan.

Tutkimukseen osallistuneita runsasta sataa vapaaehtoista miestä ja naista neuvottiin tutkimuksen aluksi kuukauden ajan syömään hedelmiä ja vihanneksia korkeintaan yksi annos päivässä. Tämän jälkeen osallistujat söivät joko yhden, kolme tai kuusi annosta päivässä kahden kuukauden ajan. Yksi annos vastasi esimerkiksi yhtä omenaa, lasillista hedelmämehua tai kolmea ruokalusikallista vihanneksia.

Kahden kuukauden hedelmä- ja vihanneskuuri paransi merkittävästi osallistujien verisuonten sisäpinnan eli endoteelin toimintaa. Suotuisa vaikutus havaittiin jo yhden annoksen lisäyksellä, mutta muutos oli suurin eniten hedelmiä ja vihanneksia syövillä.

Tulokset julkaistiin Circulation -lehdessä  ja niistä kertoi mm. Uutispalvelu Ruokatieto.

Lähde: Circulation 119: 2153-2160, 2009

Näetkö tämän?

**

Näetkö lukea tämän tekstin: Mummo (90 v.) meni silmälääkäriin valittamaan heikentynyttä näköään. Lääkäri näytti kädellään kohti ikkunaa ja kysyi: "Mikä se tuolla taivaalla möllöttää?" "Kuu se siellä näkyy olevan", vastasi mummo. "Näkönne on riittävän hyvä; ei tuossa iässä kauemmaksi tarvitse nähdäkään!"

Silloin et todennäköisesti tarvitse lisäannoksia kalaa, oliiviöljyä, mustikkaa ja pähkinöitä.

Muussa tapauksessa kipin kapin kalakauppaan tai ongelle sekä ruokaostoksille sinne missä on oliiviöljyä, mustikkaa ja pähkinöitä tarjolla! Syömällä kalaa ja pähkinöitä pidät näkösi kunnossa vuosien ajan, kertovat uusimmat tutkimusnäytöt Australian maalta.

Näkötieteen huippujulkaisu Archives of Ophthalmology -lehti kirjoittaa uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan kalasta saatavat pehmeät rasvat ja omega-3 -rasvahapot auttavat näkökyvyn säilymisessä. Asia on toki ollut tiedossa jo pitkään, mutta uusi Australiassa tehty tutkimus on perusteellisempi kuin edeltäjänsä.

Lisäpuhtia näkökyvyn säilymiseen saa pähkinöistä. Lisättäköön tähän listaan vielä kotoiset vitamiinipommimme: mustikat! Ja näyttöä on myös oliiviöljyn kyvystä säilyttää näkökyky. Sen sijaan tupakointi, perintötekijät ja ikä ovat näkökyvyn heikkenemisen taustatekijöissä usein mukana.

Lähde: Arch Ophthalmol 127: 656-665, 2009

Hyvää maksapäivää!

**

Tänään 19.5.2009 vietetään kansainvälistä maksapäivää. Asiantuntijat ovat ymmällään vakavan terveysongelman edessä: ei-alkoholiperäinen rasvamaksa yleistyy hälyyttävästi.

Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa lienee seurausta lihavuusepidemiasta. Olemme yksinkertaisesti niin lihavia vyötärön seudulta, että maksa rasvoittuu niin pahasti, että se vähitellen tuhoutuu. Myös täysin raittiilla ihmisellä.

Miten rasvamaksa kehittyy? Tähän on tarjottu yleisimmäksi selitysmalliksi lihavuutta, diabetesta, hyperlipidemiaa (veren rasvoittumista) ja liiallista hiilihydraattipitoisten juomien nauttimista. 

Ykkösleiri painottaa rasvamaksan hoidossa laihtumista, liikuntaa, laihdutusleikkauksia (!) ja eläinrasvojen vähentämistä. Vähärasvainen ruoka ilmeisesti vähentää maksan rasvoittumista vaikka mitään hyviä tutkimuksia ei ole esittää, sanoo lihavuustutkija Pertti Mustajoki. 

Kakkosleiri haluaa muistuttaa, että lisäksi on tärkeää vähentää nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien nauttimista. Ravinnon rooli ei-alkoholiperäisen rasvamaksan hoidossa on vielä epäselvä, mutta eläinrasvojen mahdollisen vähentämistarpeen lisäksi hyviä hoitotuloksia on saatu mm. Välimeren ruokavaliolla (oliiviöljy ja kala!). 

Pitäkää maksastanne huolta!

Lisää luettavaa:

Rasvamaksa

Lihominen uhkaa pilata suomalaisten maksat

Olive oil consumption and non-alcoholic fatty-liver disease

Non-alcoholic fatty-liver disease

Orgasmirasvan ylistystä

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti! Jo 77 mielipidettä lauottu. Laukaise sinäkin terävä kommenttisi! Sain aiheen nostaa tämän kirjoituksen uudestaan esille tuoreen kommentin takia. LUE!

Alunperin kirjoitettu 20.4.2007. Päivitetty viimeksi 18.5.2009.

Entten tentten teelikamentten... herkkäkorvaisimmat saattoivat kuulla aamukahdeksalta. Minulla oli nimittäin samalle ajankohdalle kalenteriin merkitty kolme tapahtumaa. Arvuuttelin lastenlorua tapaillen mihin lähtisin. Menisinkö Tampereelle, Helsinkiin vai tyytyisinkö Turkuun? Arpa osui Turun kohdalle. Olen siitä todella iloinen, sillä se tarkoitti, että kävin kuuntelemassa Turun Yliopiston Biokemian laitoksella Saska Tuomasjukan väitöskirjaa aterianjälkeisestä veren rasvaprofiilista (Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia).

Joskus kirjoitusteni sanomaa pidetään epäselvänä. Epäillään tarkoitusperiäni ja arvuutellaan kenen tekstiä minä nyt taas lainaan. Tässä kirjoituksessani ei ole mitään epäselvää (kunnes joku kommentillaan luo tähän epäselvyyttä!). Jok'ikinen näppäinpainallus on omalta näppäimistöltäni. Sanojen inspiraatiolähteenä on toki toiminut yllämainittu erinomainen väitöstilaisuus. Termiin orgasmirasva olin törmännyt ennen tätä tilaisuutta jossakin yhteydessä jota en enää tarkkaan muista ja sitä termiä ei käytetty väitöstilaisuudessa. Herkimmät tiukkapipot saavat toki loukkaantua termistä. Loukkaantukaa sitten mokomat, mutta lukekaa kuitenkin juttuni loppuun asti, sillä siinä voi olla terveellisemmän elämän alku. Orgasmirasva on tietenkin se tyydyttynyt rasva. Se kova eläinperäinen rasva, jota on mm. voissa. Voista olen kirjoittanut ennenkin ylistävään sävyyn. Sitä tulee lisää tässä kirjoituksessa.

Harvoin kuulee väitöstilaisuuksissa niin kypsiä ajatuksia kuin tänä "entten tentten teelikamentten" -päivänä. Niitä ajatuksia tuon tässä kirjoituksessani nyt esille. Suosittelen, että luette muitten lehtien välittämiä uutisia tästä tilaisuudesta. Saatte sillä tavalla mahdollisesti tasapainoisemman kuvan siitä mitä rasvaisia juttuja tilaisuudessa esitettiin. Missään nimessä tekstiäni ei pidä pistää väittelijä Tuomasjukan painolastiksi. Kyseessä on oma tulkintani tilaisuuden merkittävästä tieteellisestä annista. Väittelijä Tuomasjukka on erinomainen esimerkki suomalaisesta modernista tutkijakoulutuksesta. Tässä meillä on sanavalmis tutkija, joka nuoresta iästään huolimatta osoittaa suurta perehtyneisyyttä rasvojen aineenvaihduntaan. Väitöstilaisuus käytiin "hissun kissun vaapulavissun" -hengessä ja pääosin englanninkielellä koska väittelijä oli Englannista, professori Tom Sanders, King's College London.

Erinomaisen viihdyttävä ja asiapitoinen väitöstilaisuus johti muutamaan tärkeään julkilausumaan:

1. Kansanterveyslaitoksen rasvalinjaus on virheellinen ja pitää korjata joko laitoksen kautta tulevalla rehellisellä linjanmuutoksella tai sitten niin, että Suomen kodeissa tehdään päinvastoin kuin Kansanterveyslaitos neuvoo.
2. Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suosittelema ruokavalio sopii erinomaisen hyvin huippu-urheilijoille, mutta tavattoman huonosti tosi vähän liikkuvalle Suomen valtaväestölle!
3. Insuliini on vihollinen numero yksi tässä näytelmässä, sillä paremmin tunnetun hiilihydraattiaineenvaihdunnan säätelyn lisäksi insuliini vaikuttaa suuresti myös veren rasvaprofiiliin.
4. Insuliini lisää rasvan valmistusta maksasta ja rasva poistuu hitaammin verestä. Tällä on yhtymäkohtia valtimonkovetustautiin sillä tavalla, että riski kolesterolin kertymisestä verensuonen seinämiin nousee jos samanaikaisesti nautitaan paljon hiilihydraatteja ja rasvaa. Jommasta kummasta pitää luopua, molempia ei voi syödä tolkuttomasta samanaikaisesti. Jos ei ole huippu-urheilija!
   
5. Syömällä runsaasti hiilihydraattia (55-60%) kuten Kansanterveyslaitos suosittelee, aterian jälkeinen vähäinenkin rasva (25-30%), varsinkin "vääristä" lähteistä (yksinkertaiset tyydyttymättömät rasvahapot), nousee hyvin nopeasti huippuarvoonsa ja pysyy kauan korkeana.
6. Ratkaisu tähän visaiseen pulmaan löytyy tästä mieltä kiihottavasta ajatuksesta: Tehdään kaikista suomalaisista huippu-urheilijoita, jotka harjoittelevat päivittäin 3-6 tuntia. Ravitsemussuositukset tähän löytyvät Kansanterveyslaitoksen sivuilta ja liikuntasuosituksia jakaa esimerkiksi Suomen Urheiluopisto Vierumäellä.
   
7. Todennäköisesti helpommin toteutettava ratkaisu meille vähäisempään liikuntapanokseen tottuneille suomalaisille, on vähentää hiilihydraattikuormaa esimerkiksi syömällä enemmän matalaglykeemisiä hiilihydraatteja ja hiilihydraattien kokonaismäärää vähentämällä esimerkiksi reippaasti alle 50 prosentin samalla kun nautimme enemmän niitä hekumallisen ihania tyydyttyneitä eläinrasvoja.
8. Tyydyttyneet eläinrasvat (esimerkiksi meijerivoi) laskevat veren rasvojen huippuarvoja ja pitävät veren rasvan pitempään tasaisen matalana.
9. Ratkaisu on siis hyvin yksinkertainen: Nauttikaa tasapuolisesti sekä eläimistä että kasveista saatavia rasvoja ja jättäkää hyvin vähälle ne korkeaglykeemiset hiilihydraatit. Tarkoittaa siis, että sen ruisleivän päälle sivellään ohut kerros voita ja paksu siivu parasta mahdollista emmentaljuustoa, syödään reilusti eläinlihaa rasvoineen kaikkineen ja muistetaan ne tärkeät kalapäivät viikossa. Salaatin päälle pirskotetaan vähän kylmäpuristettua rypsiöljyä. Ikinä ei enää paisteta mitään ruokaa muuta kuin voissa. Peruna, valkoinen riisi ja pasta jätetään vähemmälle. Ehkä olisi parasta myydä perunaa, pastaa ja valkoista riisiä urheiluosastolla niin ruoka-aineet kohtaavat oikean käyttäjäryhmänsä.
   
10. Jos jatketaan rakettibensiinin nauttimista (korkeaglykeemisiä hiilihydraatteja runsain määrin) ja jarrutamme elimistömme kierroksia väärillä rasvoilla, elimistömme sanoo lopulta RÄKS (väittelijän käyttämä termi!)
    
11. Yhtä tärkeä terveysmittari kuin glykeeminen indeksi, voi olla lipeeminen indeksi (olen epävarma onko tällainen termi olemassa!). Lipeemisellä indeksillä tarkoitan sellaista rasvaa joka hitaasti ja välttäen huippuarvoja nostaa veren rasvaprofiilia. Matalalipeeminen rasva on kova tyydyttynyt eläinrasva ja korkealipeeminen rasva on juokseva tyydyttymätön kasvirasva.
12. On tärkeämpää mitata paastonaikaisia veren triglyseridejä kuin veren kolesterolitasoa. Korkea triglyseriditaso on haitallisempi sydänterveydelle kuin korkea kolesteroli.
13. Kolesterolitasoja mitataan sen takia, että lääketeollisuudella on myydä korkeaan veren kolsterolitasoon tehokkaita lääkkeitä, eli statiineja.
    
14. Veren triglyseridejä laskeaksemme meidän ei tarvitse käydä pilleripurkilla. Riittää kun vältämme altistumista liian voimakkaasti hiilihydraateille tai ryhdymme harjoittelemaan kuin huippu-urheilijat. Rohkaiskaa lääketeollisuutta innostumaan myös näistä veren triglyserideistä.
15. Veren triglyseridit liittyvät ennen kaikkea lihavuuteen.
16. Yksi mahdollinen ratkaisu lihavuuteen voi olla välipalojen jättäminen kokonaan pois, eli syödään vain aamiainen, lounas ja illallinen. Väljempi ateriarytmi tietäisi ankeita aikoja elintarviketeollisuudelle ja ruokakaupoille. Panostus oikean ruoan syömiseen voi kuitenkin olla tärkeämpää kuin jonkin herkästi lihottavan välipalakulttuurin ylläpitäminen.
17. Tärkeää on jakaa päivän rasvamäärä tasaisemmin päivän mittaan. Ei siinä ole mitään järkeä jos päivän rasvakuorma täyttyy jo aamupalalla. Säästä niitä rasvoja myös lounaalle ja illalliselle.
18. On tärkeämpää, että rasva jonottaa jääkaapissa kuin verisuonissa. Älä siis syö jatkuvasti sokeria ja rasvaa sisältäviä välipaloja!
19. Ihminen on rakennettu käyttämään sekä rasvoja että hiilihydraattia energialähteinä. Rasvojen sulkeminen pois ja hiilihydraattien ylikorostunut asema, vie elimistömme epätasapainoon.

Kiitos Saska inspiroivista hetkistä! Eelin keelin klot, ajatuksia sain, pium paum, nyt minä lähden tästä pelistä pois!

Veteraaniurheilu pitää kunnossa

***

Ystäväni kilpakentiltä ja tieteen parista, professori Harri Suominen, on näköjään ollut haastateltavana Suomen Lääkärilehdessä 18.5.2009. Lukekaa tarkkaan mitä Suominen sanoo!

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa, mutta mitä aikaisemmin aloittaa aktiivisen liikkumisen, sitä enemmän syntyy myönteisiä terveysvaikutuksia.Terveydenhuollon pitäisi poistaa turhia pelkoja ja ennakkoluuloja ikääntyvien liikunnasta, sillä varsin iäkkäätkin voivat harrastaa säännöllisesti monia liikuntalajeja.

– Peruskuntoa ylläpitävän liikunnan, esimerkiksi kävelyn ja uinnin, lisäksi kannattaa harjoitella kuntosalilla, jotta lihaksiin saa voimaa. Kuntosaliharjoittelussa pitää käyttää tarpeeksi suuria vastuksia, että tulee tuloksia, kehottaa Harri Suominen.

Voimaharjoittelu voi ehkäistä kaatumisia, koska tasapainoa pystyy pitämään parhaiten yllä silloin, kun lihasten kunto on hyvä. Veteraaniurheilijoista nähdään, mihin vanhenevan ihmisen fyysinen suorituskyky yltää parhaimmillaan. 

Jyväskylän yliopistossa on tutkittu äskettäin 40–85-vuotiaita pikajuoksijoita, jotka ovat urheilleet säännöllisesti nuoruudestaan lähtien.

– Iäkkäiden pikajuoksijoiden lihassolujen koko oli yhtä suuri kuin nuorten liikuntaa harrastamattomien. Lihassolujen poikkipinta-alahan vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti lihas tuottaa voimaa. Nopeiden lihassolujen poikkipinta-ala pienenee vanhetessa, kertoo Suominen.

Kun tutkimuksessa verrattiin veteraaniurheilijoiden ja nuorten liikuntaa harrastamattomien sääriluita, havaittiin, että iäkkäillä urheilijoilla oli yhtä suuri luumassa ja paksu luun kuorikerros kuin nuorilla. Veteraaniurheilijoilla oli muuta väestöä vähemmän kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja. Heillä ei ollut myöskään vakavia liikuntavammoja.

– Terveimmät henkilöt valikoituvat urheilijoiksi, mutta liikunta on myös selvästi terveyttä ylläpitävä tekijä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kestävyyslajien harrastajien eliniän odote on pitempi kuin muun väestön, Suominen mainitsee.

Iäkkäiden pikajuoksijoiden tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, voiko valmiiksi hyväkuntoinen veteraaniurheilija vielä parantaa suorituskykyään. Urheilijat satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista yksi jatkoi omaa harjoitteluaan ja toiselle laadittiin tehokas harjoitteluohjelma.

– Tulosten mukaan maksimi- ja nopeusvoimaa kehittävän harjoittelun liittäminen juoksuharjoitteluun lisäsi vielä entisestään lihasten voimantuoton tehoa ja nopeiden lihassolujen kokoa sekä sääriluun kuorikerroksen paksuutta, sanoo Harri Suominen.