Kuopiossa tutkijat koolla pohtimassa diabeteksen saloja

**

Kuopiossa järjestettiin 2-4.6.2009 ylempää korkeakoulututkintoa tavoitteleville opiskelijoille kurssi nimeltään "Cellular regulation of glucose metabolism related to insulin resistance and diabetes". Sain äsken kurssiabstraktit postissa.

Kurssilla esiteltiin tiistaina 2.6.2009 viimeisimmät tiedot siitä miten pienet molekyylit kuten esimerkiksi rasvat, aminohapot ja sokerit vaikuttavat enemmän tai vähemmän suoraan niihin geeneihin, jotka säätelevät aineenvaihduntaa. On löytynyt todella tärkeä ja kiinnostava aineenvaihdunnan tehostaja N-asetyyliglukoosiamiini, GlcNAc. Kun tämä glukoosiamiini yhdistyy O-glykosidisella liitoksella soluliman ja tuman valkuaisaineisiin, käynnistyy aineenvaihdunnallinen tapahtumasarja joka vaikuttaa insuliiniresistenssiin, diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Tämä O-GlcNAc -molekyyli aistii tehokkaasti ravintoaineiden saannissa tapahtuvia muutoksia (nutrient sensor). Avainkysymyksenä onkin miten voimakkaasti ravinnon kautta saadut hiilihydraatit vaikuttavat tähän molekyyliin? Miten kehittyy insuliiniresistenssi, diabeteksen selkeä tuntomerkki?

Tutkijat ovat havainneet, että liian voimakas ravintoainevirta heksoosiamiinireitin kautta voi laukaista insuliiniresistenssin ja keskeisenä tässä ei-toivotussa tapahtumassa näyttäisi olevan juuri tuo O-GlcNAc -molekyylin kyky aistia ravintoaineita. Heksoosiamiinireitissä sokereiden eri välituotteista valmistetaan N-asetyyliglukoosiamiinia, joten voi siis kuvitella, että sitä sokerista ihanuutta voi todellakin tulla liikaakin ruoan kautta tai liian aktiivisesti toimivan maksassa tapahtuvan glykolyysin myötä juuri diabeetikolle. Glukoosin aineenvaihdunta (palaminen) pitäisikin saada pois epänormaalilta ja sairastuttavalta heksoosiamiinireitiltä normaalille ja tervehdyttävälle pentoosifosfaattireitille.

Erikoislääkäri Jussi Pihlajamäki toi esille sen hälyttävän viestin, että tyypin 2 diabetes lisääntyy maailmanlaajuisesti kiihtyvään tahtiin. Syyllinenkin on löytynyt: me nautimme liian energiapitoisia ruokia ja liikumme liian vähän. Diabetesepidemia onkin oikeastaan kytköksissä lihavuusepidemiaan. Varsinkin vyötärönseudun varastorasva heikentää insuliinin tehoa ja maksa intoutuu muodostamaan lisää glukoosia, johon tarvitaan vielä enemmän insuliinia ja niin on ikävä kierre saanut alkunsa. Keskeistä diabeteksen etenemisessä on se miten kauan haiman beta-solut jaksavat ylläpitää insuliinin tuotantoaan vastatakseen tähän heikentyneeseen insuliinin tehoon.

Lähteet:

Gerald W. Hart + työryhmä. Signaling functions of O-linked β-N-acetylglucosamine transfer and removal on nuclear and cytoplasmic proteins.

Xiaoyong Yang. O-GlcNAc regulation of insulin signaling and insulin resistance.

Jussi Pihlajamäki. Insulin resistance and diabetes - partners in crime.
Matti Uusitupa. Gene-diet interaction in the prevention of type 2 diabetes.

Markku Laakso. Genetics of type 2 diabetes.

Keskiviikkona 3.6.2009 Kuopiossa jatkettiin glukoosin merkityksen pohdintaa. Olisin mielelläni ollut edes kärpäsenä katossa kun tohtori Renaud Dentin luennoi. Hän puhui glukoosin merkityksestä diabeetikolle. Glukoosi ei ainoastaan toimi energialähteenä soluille, vaan sen avulla välittyy tietoa siitä mikä on elimistön ravitsemuksellinen taso. Glukoosimäärän noustessa haima käynnistää insuliinin tuotannon. Insuliini sitten katkaisee glukoosin uudistuotannon (glukoneogeneesi) maksassa ja kiihdyttää vapaan glukoosin varastoitumista. Haiman tehon heikentyessä ja insuulinimäärien laskiessa tuloksena on diabeetikolle tyypillinen korkea verensokeri (hyperglykemia). Hyvin korkeana pitkään pysyttelevä verensokeri sekoittaa tämän herkän tiedonvälityksen glukoosin kautta. Maksa tuottaa ylimääräistä glukoosia vaikka sen oikeastaan pitäisi ymmärtää lopettaa glukoosin tuotanto. Sitä on jo ennestään liikaa!

Paaston aikana glukagoni -hormoni kiihdyttää glukoosin uudistuotantoa käynnistämällä ns. defosforylaation erityisen seriini 171 vaiheen avulla. Tähän liittyy myös muita tekijöitä kuten esim. CREB:n säätelemä CRTC2. Putosit mahdollisesti kärryiltä tässä vaiheessa näissä geenitason glukoosinsäätelyissä. Aavistanet kuitenkin, että näitä tutkimuksia tehdään, jotta paremmin ymmärrettäisiin miksi diabeetikolla glukoosin uudistuotanto "jää päälle" liian pitkäksi aikaa kohottaen jo ennestään korkeaa verensokeria.

Tohtori Dentin tuo kurssilaisille pohdittavaksi ihan uuden havainnon perinteisen glukagonin kautta tapahtuvan glukoosin uudistuotannon lisäksi: Veressä oleva glukoosi kiihdyttää itse omaa uudistuotantoaan heksoosiamiinireitin kautta. Avainasemassa tässä näyttäisi olevan tohtoreiden Hart ja Yang mainitsema O-GlcNAc -molekyyli. Tämän molekyylin pitäisi ymmärtää pysytellä taka-alalla, eikä työntää lisää glukoosia heksoosiamiinireitin kautta. Tohtori Dentin pitää heksoosiamiinireittiä kaiken pahan (diabeetikon hyperglykemia) alkuna ja juurena.

Tohtori Sami Heikkinen puhui erityisestä peroksisoomi proliferaatiota aktivoivasta gamma reseptorista (PPARgamma). Tämä PPAR on keskeisessä roolissa koko tässä diabetessairaudessa. Puhutaanhan, että diabetes on sekä sokerin että rasvan aineenvaihduntahäiriö. Tässä PPAR:ssa nämä havainnot yhdistyvät, sillä PPAR vaikuttaa triglyseridien varastointiin ja glukoosin tasapainoon sekä insuliiniherkkyyteen. Nykyään tiedetään jo aika tarkkaan miten PPAR vaikuttaa geenitasolla. Tässä on olemassa toisaalta Pro12 -geenimuoto, joka liittyy vahvasti tyypin 2 diabetesriskiin, toisaalta Ala12 -geenimuoto, jossa havaitaan parantunut insuliiniherkkyys ja vähäisempi taipumus varastoida rasvaa. Sanomattakin selvää on, että Ala12 -geenimuoto mieluusti saisi olla voimakkaammin esillä geenitason säätelyssä. Tohtori Heikkisen mukaan tähän terveyden suhteen edullisempaan tilanteeseen päästään ravintotekijöiden avulla (minua kiusaa kun Heikkinen ei suoraan sano mitkä ravintotekijät ovat merkityksellisiä, kysyn sitä häneltä!). Ainakin hiirikokeissa tämä on osoitettu. Ei ole siis yhdentekevää mitä syömme. Ruoan vaikutus terveyteemme (mm. tässä mainittu diabetes) on ihan ensiarvoisen tärkeää.

Tohtori Hannu Järveläinen oli kudosviljelmillään todennut, että korkea verensokeri on varsinaista myrkkyä diabeetikon verisuonille. Hyperglykemia muokkaa verisuonen seinämiä niin, että niistä tulee jäykkiä valtavasti kollageenia sisältäviä käytäviä. Ei ihme, että huonossa hoitotasapainossa olevaa diabeetikkoa uhkaa heikentynyt näkö ja alaraajojen häiriötilat.

Kuopiossa on professori Markku Laakson työryhmässä käynnissä valtavan laaja geenien kartoitustyö liittyen tyypin 2 diabetekseen. Työryhmässä kartoitetaan "kaikki" ne geenit, jotka vaikuttavat T2DM:n ilmentymiseen. Luonnollisesti työ on edelleen kovasti kesken, mutta aika "pitkällä" ollaan jo niiden geenien kartoituksessa, jotka johtavat insuliinin tuotannon heikentymiseen. Työryhmä on onnistunut löytämään jo 20 000 kpl yhden nukleotidin polymorfismeja tässä yhteydessä. Aikamoinen urakka on siis edessä!

Torstaina 4.6.2009 käsiteltiin kurssin aikana erilaisia mittausmenetelmiä, joilla on vähemmän yleistä mielenkiintoa.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että on upeaa nähdä näin hienoa diabetestyötä Suomessa ja näin upeita kursseja saadaan jatkossakin järjestää lisää! Diabetes ja metabolinen oireyhtymä ovat sellaisia sairauksia, joiden parantamiseksi on syytä haudata kaikki mahdolliset sotakirveet ja etsiä yhdessä tehokkaimpia mahdollisia hoitokeinoja. Yllättävän vähän liputetaan sen puolesta, että diabeetikon olisi syytä rajoittaa hiilihydraattien saantia ravinnosta. Onko tämä vain vähemmän asian perehtyneen biologin toiveajattelua ja varsinaisten diabetesammattilaisten työpanoksen väheksymistä, että joskus tyypin 2 diabeetikoille voidaan mieluusti suositella entistä hiilihydraattitietoisempaa elämäntapaa?

Lähteet:

Renaud Dentin. Regulation of energy balance by the CREB coactivator TORC2.

Sami Heikkinen. PPARgamma2 and predisposition to metabolic disease.

Hannu Järveläinen. Hyperglycemia controls extracellular matrix modulation by human arterial smooth muscle cells.

Jagadish Vangipurapu (Markku Laakson työryhmästä). Identification of novel genes associated with insulin secretion and type 2 diabetes: a genome-wide association study.

Jeesus kielsi Coca-Colan!

#

Terveysministeri Jeesus Mantilla on sitä mieltä, että Venezuelassa loppuu Coca-Cola Zero -juoman lipittäminen. Näin kertoo uutistoimisto Reuters. Hallitus määräsi keskiviikkona 10.6.2009 Coca-Colan vetämään Zero-juomansa kaupoista viitaten tarkemmin määrittelemättömiin terveydellisiin vaaroihin.

Coca-Cola Zero pysyy myyntikiellossa niin kauan, kuin hallitus tutkii juoman ainesosat. Coca-Cola -yhtön mukaan juoma ei sisällä haitallisia ainesosia. Yhtiö kuitenkin suostuu Venezuelan vaatimuksiin. Keinomakeutusaineita sisältävä Zero-juoma lanseerattiin Venezuelassa huhtikuussa.

Lähde: Uusi-Suomi, 11.6.2009

Viherpiipertäjien ja hippien lisäksi taviksetkin ostavat nykyään luomua

**

Tuleeko luomusta vähitellen koko kansan trendi? Valion tuottaman artikkelin mukaan neljännes suomalaisista ostaa jo säännöllisesti luomua. Luomu on näin ollen siirtynyt hippien ja viherpiipertäjien piiristä koko kansan ostoslistalle, sillä yhä useampi valitsee luomutuotteen tavallisen tuotteen sijaan. Luomun ostaminen tukee oman hyvinvoinnin lisäksi luontoa ja erityisesti suomalaisen maaseudun tulevaisuutta.

Nykyään luomutuotteita ostavat ihan tavalliset kuluttajat ja jopa miehetkin ovat tulleet tietoisimmiksi kuluttamisestaan ja valitsevat useammin ostoskoriinsa luomutuotteita.

– Noin viisi prosenttia suomalaisista on luomun aktiivikäyttäjiä, neljännes ostaa säännöllisesti ja kolmannes ei osta lainkaan, Valion markkinointipäällikkö Mira Kuhanen valottaa tilastoja.

Luomun suosiota ovat kasvattaneet tuotteiden lisääntyminen päivittäistavarakaupoissa. Tänä päivänä kuluttaja voi jo korvata kaikki perustuotteet luomulla. Kaupoista on nykyään helpompi löytää luomutuotteita ja ne on merkitty hyvin. On mukavaa, että ravintoloista ja kahviloista löytyy myös entistä enemmän luomutuotevaihtoehtoja. Pyrkimyksenä on, että kuluttaja voi käyttää luomutuotteita niin arjessa kuin juhlassakin.

Tietoisku!
Mikä ihmeen luomu?

Luomu on tuotantotapa, jossa tuotantoketju täyttää luonnonmukaiset tuotantovaatimukset pellolta valmiiseen tuotteeseen asti. Eläinten syömät kasvit ovat luonnonmukaisia ja lisäaineita käytetään vähän. Esimerkiksi luomumaito tuotetaan tiloilla, jossa rehut tuotetaan luonnonmukaisesti ja lehmät pääsevät jaloittelemaan niin kesällä kuin talvellakin.

Luomun käyttäjät ovat tavallisia kuluttajia. Käyttäjissä on paljon nuoria ja yksineläviä, mutta myös pienten lasten vanhempia. Myös vanhempia sinkkuja on käyttäjissä paljon. Tutkimusten mukaan luomukuluttajan kotona perhe on tärkeä ja yhdessä tehdään ruokaa sekä yhteisistä ruoka-ajoista pidetään mielellään kiinni.

Kuluttajat ovat nykyään entistä vastuullisempia, mutta mausta tai helppoudesta ei haluta tinkiä. Luomutuotteiden maku eroaa ja maku saattaa olla jopa tavallista tuotetta parempi. Esimerkiksi luomu omenamehu maistuu enemmän kotitekoiselle ”mummon mehulle”. Maidossa rasva nousee pintaan tuotantomenetelmästä johtuen, eikä se vaikuta maidon muihin ominaisuuksiin. Luomukuluttajien mielestä tuotteiden maku on pehmeämpi, aidompi ja luonnollisempi, Kuhanen kertoo.

Luomu on vastuullinen valinta ja kannanotto, sen avulla tuetaan suomalaista työtä maatiloilla. Jos jokainen suomalainen ostaisi eurolla lisää suomalaisia elintarvikkeita, syntyisi vuodessa elintarvikeketjuun 1 500 työpaikkaa lisää. Luomun käytön aloittamisessa voi edetä pienin askelin, kaiken ei tarvitse olla heti luomua. Tavallisen maidon voi vaihtaa vaikka ensiksi luomumaitoon. Luomulla tekee hyvää itselle ja luonnolle, Valion markkinointipäällikkö Kuhanen summaa.

Luomua äijälle! huutaa toimittaja Jone Nikula ja yllättää epäluuloiset omilla kulutusvalinnoillaan ja puhuu kestävän kehityksen ruoan puolesta. Olennaista on se, että jos on kaksi vaihtoehtoa: toinen tuhoaa Itämerta ja toinen ei, niin jälkimmäinen on järkevämpi valinta, Nikula pohtii.

Valitsemalla luomutuotteita Nikula puhdistaa ekologista omatuntoaan.

– Pointtina luomussa on se, että kun lannoitetta ei kaadeta holtittomasti juurelle, niin se ei silloin pääse sille kuulumattomiin paikkoihinkaan.

Nikula on myös hyvin tietoinen siitä, että maailman väkiluku ja ruoantuotanto eivät kulje käsi kädessä tulevaisuudessa. Olennaista on se, että planeetan väkimäärä räjähtää joskus käsiin. Joillakin alueilla kantokyky on jo tullut vastaan, joissakin paikoissa se on vielä edessä. Ilmaston lämpeneminen nostaa merien pintaa ja vie viljelymaita. Jos vaihtoehtona on luomumpaa ruokaa, niin se on kaikille hyvä.

Raavas mies tarvitsee lihaa ja se päätyykin miehen lautaselle usein. Hän tietää, että kesän grilliherkkujakin on saatavilla luomuvaihtoehtoina, toiset niistä ovat hänen mielestään jopa erinomaisia. Luomuliha on selkeästi parempaa! Onhan siinä ero, pistääkö suuhunsa kanaa vai broileria, Nikula toteaa.

Nikula valitsee ostoskoriinsa luomutiskeiltä lihan ja maitotuotteiden seuraksi myös muuta syötävää. Hedelmät ja vihannekset ovat selkeästi sellaisia tuotteita, joissa ajatus luomusta tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Järkikin sanoo, että luonnossa omia aikojaan kypsynyt hedelmä maistuu paremmalle kuin holtittoman vihannestankkerin sisuksissa ja keskusvaraston kautta hyllyyn kuljetettu hedelmä.

Nikula peräänkuuluttaa järkeviä valintoja kulutuksessa. Makunystyrät ovat myös tärkeä tekijä, sillä mausta hän ei halua tinkiä. Jos luomubataatti on lennätetty tänne tuhansien kilometrien päästä, kannattaa miettiä, onko se luontoystävällisempi vaihtoehto kuin naapuripellon tehokasvatettu pottu. Kannattaa miettiä, mistä ruoka tulee ja milloin se syödään. Luomun ympärillä on ainakin vähemmän salaliittoteorioita, Nikula pohtii.

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 10.6.2009

Seniori popsii liikaa lääkkeitä

**

Vanhusten lääkehoidoissa on paljon ehkäistävissä olevia ongelmia. Monilääkitys (polyfarmasia) on viime vuosina yleistynyt. Varsinkin vanhuksilla on usein käytössään lääkkeitä, jotka heikentävät elämänlaatua ja lisäävät tarpeettomasti hoitokustannuksia. Lääkkeillä hoidetaan myös toisten lääkkeiden aiheuttamia sivuoireita, ja lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetut lääkkeet saattavat jäädä päälle. Pahimmillaan epäsopiva lääkitys johtaa kalliiseen sairaalahoitoon.

Lääkehoidon kokonaisarviointi on farmasian asiantuntijoiden tarjoama palvelu, joka toteutetaan yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa. Tämä kaunis korulause ei aina toteudu. Siitä esimerkkinä tänään (11.6.2009) sähköpostilla minulla tullut tarina:

Olen 65 vuotias, 178 cm/86 kg, kohonneen kolesterolin omaava ja verenpainetautia sairastava mies. Aika massiivisesta lääkityksestäni johtuen sain tietysti myös aikamoiset sivuoireet. Käytössähän olivat statiinit seka kunnioitettava määrä verenpaine lääkkeitä. Lisäksi sivuoireina olevien kipujen hoitoon kaiken maailman kipulääkkeitä.

Kun sitten verenpaine alkoi heittelehtiä aikalailla otin yhteyttä paikallisen terveyskeskuksen lääkäriin. Asiaa pyöriteltyämme hän sanoi että hänen mielestään minun lääkitys on aivan pielessä. Kun sitten pyysin häntä tekemään jotain asialle hän sanoi että aivan välittömästi on alkamassa joku kaikkien lääkärien miitinki ja että hän siellä käsittelee asian ja ilmoittaa minulle pikimmiten. Puhelu tulikin aika pikaisesti ja lääkäri ilmoitti että koska tk:ssa ei ole erikoislääkäriä ei kukaan heistä pane lusikkaansa tähän soppaan... siinä kaikki.

Kokonaisarvioinnin avulla voidaan tunnistaa ja ratkaista lääkityksestä aiheutuvia ongelmia. Monet ongelmista olisi myös ennalta ehkäistävissä paremmalla hoidon suunnittelulla ja seurannalla.

– Lääkehoidon kokonaisarviointi sisältää selvityksen potilaan lääkehoidosta, tämän käyttämistä resepti- ja itsehoitolääkkeistä, mahdollisista yhteisvaikutuksista ja siitä, miten hoito onnistuu kotioloissa. Tärkeää on potilaan kuuntelu ja moniammatillinen yhteistyö terveydenhuollon asiantuntijoiden kesken, totesi Farmasialiiton puheenjohtaja Inka Puumalainen Farmasialiitossa järjestetyssä tilaisuudessa Helsingissä 10.6.2009.

– Tällä hetkellä tätä palvelua tarjotaan sekä apteekeissa että sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Tulevaisuudessa palvelun tarve lisääntyy. On huolehdittava siitä, että farmasian asiantuntijoita on terveydenhuollossa riittävästi.

Lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyyskoulutuksen suorittaneita proviisoreita ja farmaseutteja on tällä hetkellä noin 120. Tavoitteena on saada 40 pätevöitynyttä lisää vuosittain.

– Lääkehoidon kokonaisarvioinnin hyödyistä on selvää tutkimusnäyttöä. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, miten vanhusten lääkehoitoprosessin riskikohdat sekä avohuollossa että sairaaloissa pystytään tunnistamaan, Helsingin yliopiston professori Marja Airaksinen totesi tilaisuudessa.

– Iso haaste on siinä, miten lääkehoidon kokonaisarviointi saadaan osaksi terveydenhuollon rakenteita ja toimintakäytäntöjä. Se pitäisi saada osaksi vanhusten hoitopolkua. Jokaisen vanhuksen lääkehoito pitäisi tarkistaa vähintään kerran vuodessa, Airaksinen painotti.

Minkälaisia kokemuksia teillä on lääkehoidon kokonaisarvioinnista? Onko sähköpostilla tullut viesti yksittäistapaus, vai onko suhtautuminen samantyyppistä muissakin terveyskeskuksissa?

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 10.6.2009

Suurista lihaksista voi olla haittaa terveydelle

*

Odotettua vilkkaampaa keskustelua käydään tästä uutisesta 9.6.2009. Keskustelussa pohditaan mm. Ruipelo vastaan Rambo asetelmaa. Käy sinäkin kertomassa mielipiteesi!

Iltalehti (8.6.2009) ei ole järin luotettava lähde tiedekirjoituksille, mutta tiedeuutisen takaa löytyy varsin tunnettu tiedemies evoluutiopsykologi William Lassek. Tässä kirjoituksessa voi siis liiallisen lihaspullistelun takaa löytyä jokin totuuden siemenkin.

Lihaksikkuudesta voi olla jopa haittaa terveydelle, kerrotaan tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa. Pittsburghin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lihaksikkaiden miesten ruokahalu on usein suurempi ja vastustuskyky heikompi kuin hintelämpien. Tutkimusryhmää johtanut evoluutiopsykologi William Lassek arveleekin tämän selittävän sen, miksei miessukupuolesta sen vuoksi ole kehittynyt nykyistä lihaksikkaampaa. Tutkimuksessa käsiteltiin 5 000 18-49 -vuotiasta miestä.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että lihaskimpuilla on enemmän seksikumppaneita ja he menettävät poikuutensa nuorempana kuin hoikat miehet. Muskelimassalla on kuitenkin hintansa: sen kasvattamiseen vaaditaan testosteronia, joka puolestaan heikentää kehon immuunisysteemiä. Lihaksikkaiden miesten keho myös tuottaa vähemmän valkosoluja, joita elimistö tarvitsee taistellakseen infektioita vastaan.

Tutkija Lassek arvioikin, että nämä terveyshaitat tasoittavat lihasten tuomia seksuaalisia etuja. Tämän vuoksi erimalliset miehet ovat selviytyneet läpi evoluutiokehityksen.

Suomalainen eläkkeellä oleva lääkäri, Timo Kuusela, osuu mielestäni aika oikeaan kuvatessaan jänteviä, sitkeitä ja hikisiä miehiä sellaisiksi, jotka pärjäävät parhaiten. Timo Kuusela jatkaa: "Jos vielä mies osaa ajatella ja käyttää sopivia välineitä, kysymyksessä on täydellinen sissi. Joskus naiset tämänkin puolen hiffaavat, jotkut eivät koskaan. Pintaliitokin on jonkun mielestä hienoa."

Mitä mieltä sinä olet lihaksikkaista miehistä?

Eko-Atkins tulossa - aiotko kokeilla?

*

Reutersin uutistoimisto julkaisi äsken (8.6.2009) jännittävän dieettiuutisen, joka mahdollisesti päätyy suureen dieettiluettelooni. Kyseessä on eko-Atkins. Hys hys -ruokavalion kasvisversio auttaa ihmisiä laihduttamaan, alentamaan verenpainetta ja saamaan kuriin korkeat LDL-kolesteroliarvot. Tällaista väitetään kanadalaistutkijoiden sanoneen varsin pienen, yhden kuukauden (!) koejakson jälkeen.

Tutkimuksessa verrattiin eko-Atkinsia paljon hiilihydraatteja sisältävään normaali ruokavalioon. Tutkimusta johti tohtori David Jenkins. Jenkins tunnetaan tutkimustöistään glykeemisestä indeksistä ja häntä pidetään erittäin suuressa arvossa ravitsemustutkijoiden keskuudessa. Se seikka, että tohtori Jenkins kiinnostuu tästä "muotidieetistä", on minusta varsin kiinnostavaa. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä.

Perinteisessä Atkinsin vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähennetään rajusti hiilihydraattien saantia ja popsitaan paljon reilummin mm. rasvaisia pihvejä. Tämä ruokavaliomuutos on aiemmissa tutkimuksissa alentanut veren triglyseridejä ja kohottanut HDL-kolesterolia. Kaikki nämä seikat edistävät nykykäsityksemme mukaan sydänterveyttä. Isona miinuksena on ollut se seikka, että tutkimusten mukaan perinteinen Atkins näyttäisi samalla myös kohottavan pahaa LDL-kolesterolia. Ja se on paha asia monien tutkijoiden mielestä.

Tohtori Jenkins ja hänen kollegansa olivat kiinnostuneita näkemään miten sellainen Atkins toimisi sydänterveyden kannalta, jossa ei syödä rasvaisia pihvejä, vaan proteiini- ja rasvalähteet otetaan kasvikunnasta. Koehenkilöt saivat syödä runsaasti soijavalmisteita, pähkinöitä, vihanneksia, viljavalmisteita ja kasviöljyjä.

Tutkimukseen osallistui 22 ylipainoista miestä ja naista, joilla oli korkeat LDL-kolesteroliarvot ennestään. Heidät pantiin eko-Atkinsille. Vertailuryhmässä oli muuten samat lähtökohdat, mutta he söivät valtion sapuskaohjeiden mukaisesti paljon hiilihydraatteja, vähän rasvaa ja runsaasti viljavalmisteita. Laihdutusvaikutus pyrittiin saamaan samalle tasolle molemmissa ryhmissä ja kokonaisenergiamäärästä nipistettiin noin 40 prosenttia.

Kuukauden kuluttua koejakson alkamisesta oli aika vertailla miten oli käynyt. Molemmat ryhmät olivat laihtuneet noin neljä kiloa. Mutta eko-Atkinsilla olleet laihtuivat terveellisemmin, sillä heidän LDL-kolesterolinsa oli alentunut ja verenpaine oli laskenut, verrattaessa valtion sapuskaryhmään (kontrolliryhmä).

Tohtori Jenkins sanoo tutkimuksen perusteella, että kasvisvoittoinen Atkinsin ruokavalio voi olla tehokas ja terveellinen laihdutusruokavalio. Tiedemiehet kiistelevät yhä sellaisen Atkinsin mielekkyydestä, jossa syödään paljon eläinrasvoja ja lihaa. Sen sijaan kasvisvoittoinen Atkins on mahdollisesti hyvinkin suositeltava vaihtoehto. Samaan hengenvetoon tutkimusta kommentoineet tiedemiehet tosin varoittavat, että tulokset eko-Atkinsista ovat edelleen hyvin alustavia ja perustuvat hyvin vaatimattomaan tutkimusnäyttöön. Asiaa pitää tutkia enemmän.

Aiotko sinä kokeilla eko-Atkinsia?

Pukit kaalimaan vartioina

**

Arvostettu tiedelehti Nutrition Reviews on tuoreimmassa numerossaan käsitellyt hyvin laajasti ravitsemustutkimusten rahoitusta. Pukit ovat tällä kertaa kaalimaan vartijoina, sillä selvitystyön rahoittajina toimivat seuraavat tahot: International Life Sciences Institute (ILSI North America), Cadbury Adams USA, the Coca-Cola Company, ConAgra Foods Inc., General Mills, Kraft Foods, Mars Snackfoods US, PepsiCo Inc., Procter & Gamble, Sara Lee ja Tate & Lyle.

Pukit on yritetty pitää työtehtävänsä ääressä asettamalla työtä arvioimaan peräti 25 itsenäistä työn tarkistajaa. Ilman muuta tuloksena on yksi merkittävämpiä yhteenvetoja ravitsemustutkimusten rahoituskuvioista. Suosittelen lukemaan koko raportin. Tässä joitakin huomioita (punaisella värillä olen merkannut omat tulkintani ja selvennykseni):

Viime aikoina on erittäin vilkkaasti käyty julkista keskustelua tieteellisen tutkimustyön alttiudesta joutua kaikenlaisten ulkoisten ja sisäisten vinoutumien uhriksi. Eli, jos sokeriteollisuus rahoittaa jonkin tutkimuksen, niin kovin herkästi sokerista pyritään sanomaan jotain myönteistä jopa diabeetikolle ilmeisen jatkorahoituksen toivossa. Toinen esimerkki voi löytyä lääketeollisuuden rahoittamista kolesterolilääketutkimuksista ja ääriesimerkkinä toimii tulehduskipulääke Vioxxin ympärille rakennettu propagandakoneisto, jolle vierasta ei ollut edes oman tiedelehden perustaminen ja valjastaminen markkinointivälineeksi!

Vinoutumia ja häiriöitä tutkimustulosten tulkinnassa voi esiintyä erittäin monella eri tasolla, mutta tässä yhteenvedossa keskitytään siihen miten voitaisiin valvoa teollisuuden rahoittamia tutkimushankkeita. Tärkeänä tekijänä on varmistaa tasapuolisen ja puolueettoman tiedon välittyminen tutkimustuloksista. Tätä pyritään edistämään kahdeksankohtaisessa työlistassa, jolla pyritään pitämään hallinnassa teollisuuden rahoittamat tutkimukset ja valvotaan sitä mitä tuloksista voidaan päätellä. Tässä yhteenvetona nämä työlistaan viedyt toimenpiteet (minusta monet näistä kohdista ovat itsestään selviä asioita ja voi vain kysyä mitä tarvetta on poiketa näistä hyvistä ohjeista):

1. tutkimus pitää suorittaa ja rahoittaa niin, että siinä pysytään asiassa, tuodaan esille asiat riittävän läpinäkyvästi ja asiallisesti suunnitellen. Tutkimuksessa pitää noudattaa vain hyväksyttyjä tutkimusmenetelmiä ja osoittaa miten tutkimuksen väitteitä on todennettu tutkimuksessa. Työ tehdään edistämättä jotakin yksittäistä lopputulosta.
2. pitää vaatia, että tutkimuksen suunnittelussa ja suorittamisessa jätetään päävastuu tiedemiehille
3. ei saa hyväksyä mitään sellaista rahallista korvausta miltäkään taholta, joka voi vaarantaa tutkimusprojektion puolueettomuuden
4. tutkimuksen päätösvaiheessa on varmistettava, että kirjallisin sopimuksin on annettu tutkimusryhmälle vapaus ja velvollisuus julkaista tutkimustulokset jonkin määrätyn aikarajan puitteissa
5. julkaisuissa ja konferenssiesityksissä on ilmoitettava kaikki kaupalliset sidonnaisuudet
6. ei pidä osallistua teollisuuden rahoittamiin ja järjestämiin tilaisuuksiin tai esityksiin
7. varmistaa muille tutkijoille ja asiasta kiinnostuneille vapaa pääsy kaikkiin tutkimustuloksiin ja käytettyihin tilastollisiin menetelmiin
8. vaatia akateemisilta tutkijoilta, jotka tekevät töitä ulkopuolisille tutkimuslaitoksille, selkeät ilmoitukset siitä mikä heidän roolinsa on ollut tutkimuksessa

Julkaisussa pohditaan käsitettä "tieteellinen totuus" ja miten tätä totuutta pyritään edistämään uusilla tutkimuksilla. Selviää, että tieteellinen totuus on aika vaikeasti lähestyttävä asia. Kuitenkin tätä totuutta pitää tässä muuttuvassa maailmassa vaalia erityisen tarmokkaasti. On tärkeää pitää mielessä, että teollisuuden rahoittamilla tutkimuksilla saadaan elintärkeää tietoa, jota yhteiskunnan rahoittamilla tutkimuksilla ei voida saavuttaa.

Minusta tämä oli tervetullut jatke avoimeen keskusteluun tutkimusten rahoituksesta. Mitä mieltä olet esitetystä kahdeksankohtaisesta toimenpideluettelosta?

Lähde: Sylvia Rowe, Nick Alexander, Fergus Clydesdale, Rhona Applebaum, Stephanie Atkinson, Richard Black, Johanna Dwyer, Eric Hentges, Nancy Higley, Michael Lefevre, Joanne Lupton, Sanford Miller, Doris Tancredi, Connie Weaver, Catherine Woteki, Elaine Wedral. Funding food science and nutrition research: financial conflicts and scientific integrity. Nutrition Reviews 67 (5): 264-272, 2009

Sohvaperunoiden pelastusoperaatio etenee

**

Silmilleni hypähti tänä aamuna (3.6.2009) Yleisradion Tiedeuutisissa mielenkiintoinen uutinen, joka kiinnostaa minua biokemistinä. Samalla se veteraaniurheilijana tekee minut kovin surulliseksi. Luetaan ensin tämä uutinen ja kuullaan sitten selitykseni.

Yhdysvalloissa tutkijat ovat keksineet, miten hiiren maksa saadaan polttamaan rasvaa entistä tehokkaammin. Uuden menetelmän avulla jyrsijät eivät lihoa, vaikka ne söisivät miten paljon rasvaista ruokaa tahansa.
Samalla menetelmällä voidaan tehostaa myös ihmisen maksasolujen rasvanpolttoa.
Kalifornian yliopiston tutkijat siirsivät hiirten maksoihin kolibakteerin molekyylejä, joita tavallisesti tavataan bakteerien lisäksi vain kasveissa. Molekyylien vaikutus selittyi tietyn malonyyli-KoA:n vähentymisellä, mikä parantaa rasvan palamista.
Molekyylit myös ikään kuin loivat uuden oikopolun rasvanpoltolle, tutkijat kuvailevat löydöksiään.
Tutkijoiden havainnot saattavat jonain päivänä johtaa lihavuutta ehkäisevään geeniterapiaan. Toistaiseksi niistä on enemmän hyötyä aineenvaihdunnan tutkimukselle.
Tulokset julkaisi tiedelehti Cell Metabolism.

En ole vielä lukenut tiedelehdessä julkaistua artikkelia, mutta olen vuorenvarma, että kyseessä on seuraava ilmiö: ravahappojen palaminen ns. beeta-oksidaation avulla mitokondrioissa ja sen keinotekoisesta tehostamisesta.

Tässä ei ole mitään ihmeellisyyksiä tarjolla. Rasvavarastojen käyttö energiaksi tapahtuu vapaita rasvahappoja polttamalla (oksidaatio). Tämä tapahtuu solun voimalassa, eli mitokondriossa. Rasvahappojen päätyminen mitokondrioiden sisään on varsin monimutkaisen säätelyn varassa, mutta keskeisenä tekijänä on solun oma energiatilanne. Vain sellaisessa solussa, jossa on energiavaje, on tarvetta lisääntyneelle beeta-oksidaatiolle.

Tiedeartikkelissa mainittu malonyyli-koentsyymi A on tällainen solun energiatilanteen aistija. Mitokondrion ulkopuolella on "vahtimassa" malonyyli-koentsyymi A, joka on yksi tärkeä välivaihe monimutkaisessa rasvahappojen aineenvaihduntaketjussa. Kun solussa on riittävästi energiaa malonyyli-koentsyymi A estää vapaiden rasvahappojen pääsyn mitokondrioiden sisään poltettavaksi. Tekisi mieli puhua enemmänkin tästä koentsyymistä ja karnitiini palmitoili transferaasi ykkösestä, mutta toivottavasti pääajatus tuli selväksi: jos solussa ei ole tarvetta lisäenergialle, malonyyli-koentsyymi A pistää jarruja päälle (säästetään rasvavarastoja tiukan päivän/hetken varalle).

Voidaan yksinkertaisesti sanoa, että amerikkalaistutkijat ovat kehittämässä sohvaperunan unelmaa: liikuntapilleriä. Kyseessä on siis sohvaperunoiden pelastusoperaatio. Makaamalla sohvalla voidaan soluihin luoda keinotekoinen energiantarve.

Minä sanon teille: Unohtakaa tuollaiset liikuntapilleri -ajatukset. Pistäkää lenkkarit jalkaan ja lähtekää 1-3 tunnin mukavalle kävely- tai juoksulenkille. Siinä ne malonyyli-koentsyymi A:t saavat kyytiä ja rasvavarastot hupenevat. Ja siellä lenkillä ajatukset virkistyvät. Luonnollisesti. Unohtakaa tällaiset tiedehömpötykset!

Kippari-Kallen ihmepillereillä lihavuuden kimppuun?

*

Lundin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet Kippari-Kallen voimaruoasta - pinaatista - laihdutuspillerin. Tutkimukset ovat edelleen kovin alustavat, mutta pinaatin sisältämät tylakoidit näyttäisivät auttavan hiiriä ja ihmisiäkin säilyttämään kylläisyyden pitempään.

Tylakoidit ovat kasvien soluissa olevia pieniä hiukkasia, joista lehtivihreä muodostuu. Tylakoidipitoista pinaattipilleriä saaneet koehenkilöt ja tylakoidipitoisia vihreitä keksejä syöneet hiiret laihtuivat kokeen aikana. Laihtuminen johtui professori Charlotte Erlandson-Albertssonin mukaan siitä, että pilleriä ja keksiä nauttineet olivat pitempään kylläisiä. Lisäksi koenhenkilöiden veren rasva-arvot paranivat ja verensokeri tasoittui.

Professori Erlandson-Albertsson on tutkinut lihavuutta ja ruokahalun säätelyä 20 vuotta ja hän uskoo, että näillä tylakoideilla voi olla tulevaisuutta (tai sitten tutkimuksen rahoittajaa pitää rauhoitella ja kannustaa jatkamaan tutkimuksen tukemista, sanoo skeptinen Christer).

- Jos tämä toimii myös jatkotukimuksissa, meillä on tärkeä väline lihavuuden ennaltaehkäisyyn ja mahdollisesti myös lihavuuden hoitoon. Lihavuusepidemian vallitessa ja pikaruoan voimakkaan esimarssin aikakautena, elintarviketeollisuus ei ole toiminut riittävän vastuullisesti. Ihmiselle on luonnotonta syödä pikaruokaa, sanoo professori Netdoktor.se:n haastattelussa.

Professori Charlotte Erlandson-Albertssonin mielestä suolainen ruokamme sekoittaa nälänhallintamme ja synnyttää sokerinhimon. Kylläisyys ei asu pelkästään suolistossamme. Pelkästään mahaa täyttämällä ja vyötä höllentämällä ei saavuteta kylläisyyttä. Tarvitaan myös aivojen tasolla syntyvää kylläisyyttä. Kun aivot viestittävät hormonien ja viestintäaineiden avulla kylläisyydestä, silloin voimme ajatella jotain muutakin kuin ruokaa koko ajan. Ja tämän viimeksimainitun seikan olemme saanet aikaiseksi noilla vihreillä pillereillä, professori sanoo lopuksi.

Kommentteja?