Pronssia kävelyn päätteeksi

Harvinaista herkkua sain poikani kanssa tänään kokea Suomen mestaruusviestien jatkuessa sateenkastamassa Turussa. Turun Weikkojen perinteikkäässä joukkueessa taivalsin Jan-Ericin ja Timo Viljasen kanssa 5000 m kilparadalla. Edelle ehtivät oikeutetusti Lappeenrannan urheilumiesten kaksi kovaa joukkuetta, mutta pronssiin asti kuitenkin yllettiin.

Kävely on hauska laji. Se sopii kaikille sauvoilla taikka ilman. Tämän lajin vauhdikkaampaa muotoa sanotaan kilpakävelyksi. Se ei välttämättä kaikille sovi.

Suomalaisten ravintotase 2006

***
Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike) on taas tehnyt vuosittaisen yhteenvetonsa Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta.

Suomessa syötiin viime vuonna lihaa 73,5 kiloa henkeä kohden eli vajaa prosentti edellisvuotta enemmän. Sianliha maistuu edelleen suomalaisille. Possua pantiin suuhun vajaan kilon enemmän kuin vuonna 2005, eli 2,4 prosenttia. Naudanlihan kulutus väheni 0,6 prosenttia. Siipikarjanlihan kulutus osoitti laskua ensimmäisen kerran 1970-luvulta jatkuneen nousun jälkeen. Liekö lintuinfluenssapelottelulla osuutensa.

Vihannesten ja hedelmien kulutus jäi valitettavasti noin 4 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2005. Nyt palattiin vuoden 2004 tasolle eli 53,3 kiloon henkeä kohti. Jos mukaan lasketaan säilyke- ja pakastevihannekset saatiin kulutukseksi vaivaiset 65,3 kiloa henkeä kohti. Tässä on tulevina vuosina paljon parantamisen varaa. Sitrushedelmien kulutus kasvoi 0,6 kiloa vuodesta 2005 eli 12,7 kiloon henkeä kohti. Muiden tuoreiden hedelmien kulutus väheni 1,7 kiloa eli 33,9 kiloon henkeä kohti, mikä on lähes saman verran kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Hedelmien kokonaiskulutus, jossa ovat mukana myös hedelmäsäilykkeet ja -mehut sekä marjat, väheni reilulla neljällä prosentilla eli 86,4 kiloon henkeä kohti.

Maitotuotteista rasvattoman maidon suosion kasvu jatkui, ja jogurttia syötiin edellisvuotta enemmän. Jogurtin kulutus kasvoi 1,5 kiloa edellisvuodesta eli 20,6 kiloon henkeä kohti. Piimän ja viilin kulutus jatkoi laskuaan. Punaisen maidon, eli täysmaidon kulutus pieneni 0,7 kiloa, ja se oli nyt enää 11 kiloa henkeä kohden. Kermaa lorautettiin ruoan ja kahvin joukkoon hieman edellisvuotta enemmän, eli henkeä kohti 6,6 kiloa. Nestemäisiä maitotuotteita käytettiin vuonna 2006 henkeä kohti kaikkiaan 188,8 kiloa eli lähes saman verran kuin edellisenä vuonna. Juuston kulutus kasvoi vajaan kilon verran eli 18 kiloon henkeä kohti. Kulutetusta juustosta noin kolmannes oli tuontijuustoa.

Kananmunalla mentiin töihin suunnilleen yhtä usein kuin vuonna 2005 eli kananmunia kulutettiin 9,3 kiloa henkeä kohti. Kananmunien suosion nousuun voi tulevina vuosina vaikuttaa kananmunatiedotuksen järkiintyminen. Kananmunat eivät kohtuullisissa määrissä siis nosta veren kolesterolia.

Viljan kulutus oli lähes ennallaan, eli 78,7 kiloa henkeä kohti. Vehnän kulutus laski kuin lehmän häntä, mutta rukiin kulutus ilahduttavasti lisääntyi. Ruista saatiin ranteeseen 16,3 kilon voimalla henkeä kohti. Viimeksi rukiin kulutus oli näin suurta vuonna 1994. Muita viljoja kulutettiin lähes saman verran kuin vuonna 2005. Perunan kulutus väheni vajaan kilon eli 1,5 %, ja se oli 61,1 kiloa henkeä kohti.

Voita kulutettiin henkeä kohti 2,8 kiloa, eli ilahduttavasti 0,2 kg enemmän kuin edellisvuonna ja margariinin kulutus polki paikallaan. Silti 7,5 kiloa margariinia on pelottavan paljon. Erilaisia rasvaseoksia kulutettiin 2,8 kiloa henkeä kohti, eli 0,1 kiloa vähemmän kuin vuonna 2005. Kasviöljyjä kulutettiin 5,3 kiloa henkeä kohti eli noin 1,5 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön Tike -tiedotus, 4.7.2007

Punahattu saattaa sittenkin vähentää flunssariskiä

*
Lääkärilehti Lancet (Infectious Diseases) kirjoittaa tässä kuussa ilmestyneessä numerossaan myönteiseen sävyyn punahatusta (Echinacea, auringonhattu). Tässä metatutkimuksessa (kokoomatutkimuksessa) arvioitiin 14 yksittäistä auringonhatulla tehtyä tutkimusta. Meta-analyysin suorittivat Connecticutin Yliopiston Farmasian laitoksen tutkijat tohtori Craig Colemanin johdolla. He totesivat Echinacea-yrtin vähentävän riskiä sairastua flunssaan jopa 65 prosentilla. Kun punahattua käytettiin vielä yhdessä C-vitamiinin kanssa, riski sairastua väheni jopa 85 prosentilla.

Jäitä pitäisin kaikesta huolimatta hatussani. Kasviuutteen teho voi olla kovin yksilöllinen.

Lähde: Monet uutistoimistot raportoivat tästä tutkimuksesta: Sachin A Shah, Stephen Sander, C Michael White, Mike Rinaldi and Craig Coleman. Evaluation of echinacea for the prevention and treatment of the common cold: a meta-analysis. The Lancet Infectious Diseases 7: 473-480, 2007

Tietoa ravinnosta on jo liikaa – kuka kuuntelee?

*
Elin viime viikon nuorten ja aikuisten kilpakävelijöiden ja moniottelijoiden parissa Kauhavalla. Pelkäsin aivan turhaan liiankin yksinkertaisen sanomani ravinnosta johtavan tylyyn tuomioon: Tuon olemme jo kuulleet niin monta kertaa ennenkin. Miksi kuuntelisimme sinua juuri nyt? Miksi lukisitte minun tekstejäni?

Silloin aikanaan kun jouduin väitöskirjassani (vuonna 1987) ilmaisemaan asiat turhan monimutkaisesti, tein päätöksen ilmaista itseni jatkossa mahdollisimman selkeästi. Näin pyysin myös Kauhavalle tulleita urheilijoita, valmentajia ja vanhempia tekemään minulle. Tohtoreille pitää puhua aivan kuten tavallisille ihmisille, mutta mikäli mahdollista vielä paljon yksinkertaisemmin. Pistämällä peliin kaikki tuntemani ja taitamani viihdytyksen keinot onnistuin pitämään kuulijoiden mielenkiintoa yllä. Se on hieno tunne kun yleisö elää esityksessä mukana ja tehdään luentoa yhdessä. Luentoa joka jatkuu keskustelun muodossa luentosalin ulkopuolella, majapaikassa ja urheilukentällä.

Suurena ongelmana nykyisessä tiedotuksessa ravinnosta näen tämän yksinkertaistamisen taidon puuttumisen. Jokapäiväinen ravintomme on yksinkertaisesti hallittavissa eri kohderyhmille, mutta monet kerrat olen saanut pettyä kun helposta tehdään niin tavattoman vaikeaa. Ravitsemusviesti puetaan niin vaikeasti ymmärrettävään muotoon, että ydinajatus jää hämärän peittoon. Lisäksi ravitsemus on niin laaja käsite, että luennon ja kirjoituksen on pakko elää sen mukaan mikä silloisessa hetkessä kiinnostaa yleisöä. Yleensä saan itse perusviestini sanottua 15 minuutissa, loppu luennosta 45 min – 2 tuntia on improvisointia, tilanteeseen eläytymistä, yleisön reaktioiden seuraamista, ajankohtaisuuksien painottamista.

Minä olen tunteja/päiviä/kuukausia/vuosia uhrannut elämästäni saadakseni nuo ydinviestit niin selkeiksi kuin mahdollista. Sen ovat kuulijani ja kirjojeni lukijat ansainneet. Vielä on pitkä tie kuljettavana yksinkertaista viestiä kootessamme. Kaikessa en ole samaa mieltä Kansanterveyslaitoksen kanssa. Heillä on ilmeisen suuri tarve pitää viesti epäselvänä ja vähätellä maallikoiden pyrkimystä saavuttaa selvyys ravinnon suhteen. Heidän auktoriteettiasemansa johtaa siihen, että sieltä tuleviin viesteihin suhtaudutaan yleensä hyväksyvästi ja mahdollisesti myös toimitaan ohjeistuksen mukaisesti. Siinä valossa miten paljon Kansanterveyslaitoksen toimintaan on kytkeytynyt elintarvike- ja maatalouspolitiikkaa, olisi viisaampaa toimia valistuneen itsenäisesti. Paljon valistuksessa toki on hyvääkin, kuten esimerkiksi vihannesten, kasvisten ja hedelmien terveellisyyden korostaminen. Mikä Kansanterveyslaitoksen rasvapolitiikassa on terveellistä, se on valitettavasti jäänyt minulle kovin hämäräksi?

Tässä muutamia ajankohtaisia ”prinsiippejä” keskustelun herättämiseksi tärkeistä ravintoasioistamme:

1. Urheilijan paras ystävä on elimistön oma hormoni insuliini. Urheilija pyrkii levolla ja ravitsemuksella kohottamaan insuliinin määrää veressä rakentavan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Harjoituksissa tapahtunut hajottava aineenvaihdunta käännetään rakentavaan suuntaan levossa juuri insuliinin avulla. Lihas kasvaa levossa. Insuliinin nostamiseksi ja harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi urheilija syö paljon hiilihydraatteja ja proteiinia kuitenkaan rasvaa unohtamatta.
2. Vähän liikkuvan ihmisen pahimmat viholliset ovat insuliini ja hiilihydraatti. Liikuntaa hyvin vähän tai ei ollenkaan harrastavalla ihmisellä on lihas- ja maksaglykogeenivarastot (sokerin varastomuoto) koko ajan varsin täynnä. Hän pärjää silloin hyvin paljon vähäisemmällä ruokamäärällä ja ennen kaikkea vähäisemmällä hiilihydraattimäärällä. Välttämällä herkästi sokeristuvia ravintoaineita hän pitää myös aisoissa insuliinin tuotantonsa. Sokeria ylenmäärin syömällä ei mielestäni voi saada diabetesta, mutta hiilihydraatteja paljon syödessämme insuliinilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ohjata verensokeri rasvakerroksiin. Ja lihominen altistaa diabetekselle. Mikäli liikunta jostain syystä on vähäistä kannattaa siis vähentää ravinnon hiilihydraattikuormaa.
3. Rasvan välttely on epäviisasta. Urheilijoiden syömishäiriöt johtuvat monesti liian niukkarasvaiseen ruokavalioon totuttautumisesta. Missin mitat eivät sovi urheiluun. Myös vähän liikkuvan olisi syytä löytää onni ja autuus monipuolisista rasvoista. Niukasti energiaa sisältävien kevyttuotteiden tie on kuljettu loppuun. Rasva pitäisi nauttia luonnollisessa muodossa, syödään paljon kalaa, nautitaan kylmäpuristettua rypsiöljyä, käytetään ruoanlaittoon voita ja leivän päälle pistetään kunnon siivu emmentaalia.
4. Margariinissa rasva on ihmiselle kaikkein epäterveellisimmässä muodossa. Mitenkään mahdottomana en pitäisi ajatusta, että viisaasti ruokaileva täysin luopuisi margariinista ja siirtyisi kasviöljyjä käyttämään vähemmän teollisessa muodossa, eli kylmäpuristettuna rypsiöljynä. Margariini on Suomessa ja monessa muussa maassa valtiovallan erityisessä suojeluksessa, mutta voi on huomattavasti terveellisempi ja luontaisempi vaihtoehto esimerkiksi leivän päälle.
5. Leipätiedotuksen linjaus 6-9 leivänpalan syönnistä päivittäin ihmetyttää. Se taitaa juuri ja juuri olla sellainen kasa leipää, joka on paikallaan urheilijoille, mutta vähän liikkuvalle kansanosalle tämä johtaa järjettömän suureen riskiin lihoa. Pitäisin tämän leivänsyönti-innon kohtuullistamista varsin tärkeänä. Viljatuotteiden lisäksi löytyy niitä tärkeitä kuituja mm. vihanneksista ja pähkinöistä.
6. Hanki kymmenen metrin mittanauha. Viisas kuluttaja ei osta kaupasta mitään, joka on kymmentä metriä lähempänä kaupan kassaa. Ostoskärryyn ei panna sipsipusseja, limsaa, makeisia, tupakkaa jne. Luulisi järkevämmän ostoskäyttäytymisen pitemmän päälle myös ohjaavan kauppiasta ja elintarviketeollisuutta panostamaan terveellisempiin elintarvikkeisiin, varsinkin jos sipsipussit ja järjettömän suuret makeislajitelmat jätetään rauhaan.
   

Kommentteja saa tulla.

Jäätelö maistuu kesällä maassa kuin maassa

Muistan jäätelökesää
Kun ne lakaisee puistot
Uima-altaat tyhjennetään
Jäden nuolen kuin muistoo
(Laulusta Jäätelökesä, sanat: Mikko Alatalo)

Suomessa syödään erilaista jäätelöä kuin monessa muussa maassa. Suomessa on totuttu kovempaan jäätelöön kuin muualla, minkä vuoksi jäätelön tuoma makeuden tunne suussa ei ole niin tärkeää kuin monissa muissa maissa.

Suomalaisten suosimaa niin sanottua litran "tiiliskivijäätelöä" ei juuri muualla näekään Viroa ja Venäjää lukuunottamatta.

Esimerkiksi Ranskassa tumman suklaan makuun on totuttu myös jäätelössä, kun taas Suomessa suklaajäätelö maistuu miedolta maitosuklaalta. Suomalainen jäätelö onkin monesti miedomman makuista kuin muissa maissa. Toisaalta suomalainen lakritsijäätelö herättää muualla kummastusta vahvan makunsa vuoksi.

Valiojäätelön liiketoimintajohtaja Jouni Palokankaan mukaan suomalaisille on myös tyypillistä käyttää jäätelöissä runsaasti marjoja. Esimerkiksi lakkaa ja karpaloa ei juuri muualla jäätelöissä tavata. Suomessa marjaiset maut yhdistetään monesti jäätelössä vaniljaan.

Suomessa on totuttu Yhdysvaltojen tapaan kermaisen jäätelön makuun. Monissa muissa maissa jäätelön raaka-aineena käytetään yleisimmin kasvirasvaa. Meillä on suorastaan peruslähtökohta, että jäätelö tehdään maidosta tai kermasta, Valion markkinointijohtaja Liisa Pietarinen toteaa. Esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa sen sijaan monesti kerrotaan erikseen jäätelön sisältävän runsaasti maitoa tai kermaa. Chilessä jäätelöä tehdään jopa kalaöljystä, josta on poistettu haju, Pietarinen paljastaa.

Jäätelöt ovat muualla pääasiassa monipakkauksissa ja yksittäispakatut jäätelöt myydään kioskeista. Toki vähittäiskauppojen yhteydessä voi olla erillisiä jäätelönmyyntikojuja muuallakin kuin meillä.

Nestlén omistamissa tehtaissa valmistetaan kunkin maan omaan ruokakulttuuriin istuvia jäätelöitä. Valiojäätelön tuotekehityspäällikkö Marja Finskan mukaan Suomessa toimivat marjamaut kun taas esimerkiksi Italiassa suosittuja ovat kahvijäätelöt. Finska kertoo vielä, että Ranskassa puolestaan kulutetaan paljon sorbetteja, jotka taas eivät Suomessa myy. Lisäksi Ranskassa syödään paljon jogurttipohjaisia jäätelöitä ja jälkiruokatyyppisiä makuja. Esimerkiksi jouluaikaan ranskalaisista kaupoista löytyy jouluhalkojäätelöä.

Japanilainen jäätelötarjonta poikkeaa Finskan kertoman mukaan muualla maailmassa tyypillisestä valikoimasta selvästi. Japanilaisjäätelöt ovat monesti riisipohjaisia ja niiden raaka-aineena voi olla vaikkapa punaista papua ja vihreää teetä.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 2.7.2007

Luonto voittaa!

**
Minulta kysyttiin äsken onko luonnontuote aina parempi kuin ihmisen jalostama tuote? Saako saman määrän ravintoaineita mehuista, hilloista tai vaikkapa marjaviileistä kuin siitä aidosta marjasta? Tuo Aloe vera -tutkimus osoittaisi, että aika vähän siirtyy ravintoaineita siihen lopputuotteeseen.

Tavattoman mielenkiintoisia kysymyksiä! Itse olen sitä mieltä, että luonnontuote, joka poimitaan suoraan luonnosta ja syödään sellaisenaan on aina terveellisempi kuin ihmisen jollakin tavalla jalostama tai säilömä tuote. Metsämarjojen satokausi on niin tavattoman lyhyt, että suoraan metsästä poimituista marjoista pääsee nauttimaan niin vähän aikaa. Käyttäkää toki jokamiehenoikeuttanne ja käykää popsimassa noita ravintopommeja. Jo nyt löytää aurinkoisissa paikoissa metsämansikoita. Tässä iässä kun urheilun tulostavoitteet ovat hyvin vaatimattomat, huomaan tämän tästä pysähtyväni metsäpoluilla marjapaikoille ja nakkaan marjoja suuhuni. Tehkää te samoin!

Tehkää myös niin, että tutkitte asiaa itse. Kansanterveyslaitoksen Fineli -tietokannasta löytyy paljon ravintotietoa, mutta oma suosikkini on Ruotsin elintarvikeviraston (Livsmedelsverket) tietokanta. Tietokantaa on aika helppo käyttää. Opetelkaa muutaman marjan ruotsinkielinen nimi ja tehkää omia kokeilujanne tietokannan lukuisiin asetuksiin.

Pikaisen haun perusteella löysin useita ravintoaineiden vertailukohtia luonnon omien marjojen ja niistä valmistettujen tuotteiden välille. Voi liioittelematta sanoa, että luonto voittaa! Tuotteissa tehdään valmistusvaiheessa aina erilaisia kompromisseja. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää, että mitä jalostetumpi tuote, sitä vähemmän ravintoaineita. Joskus näitä kaupassa myytäviä mehuja esimerkiksi vitaminoidaan, jolloin lisättyjen vitamiinien osuus voi olla jopa korkeampi kuin luonnontuotteessa sellaisenaan. Luonto on kuitenkin viisas ja osaa pakata tuotteensa oikein. Näin uskon.

Aloe vera -juoma on tässä yhteydessä todella huono esimerkki. Tuotteeseen ladatut terveysväitteet eivät voi perustua juoman sisältämiin olemattoman vähäisiin ravintoaineisiin. Lukekaa Aloe vera -keskustelusta muualta blogistani mikäli teitä kiinnostaa.

Veteraaniurheilija tutkii: luonnontuotteessa yleensä aina enemmän ravintoaineita

Puolukka (lingon) E-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 1,60
Puolukkamehu, vitaminoitu 0,00
Puolukkahillo 0,80

Puolukka (lingon) C-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 4,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 15,0
Puolukkahillo 1,0

Puolukka (lingon) foolihappo (µg/100 g)
Metsästä poimitussa 2,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 0,0
Puolukkahillo 0,0

Puolukka (lingon) kalium (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 87,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 15,0
Puolukkahillo 45,0

Mansikoita (jordgubbar) C-vitamiini (mg/100 g)
Puutarhasta suoraan nautittuna 66,0
Mansikanmakuinen kevytviili 2,0
Mansikkahillo 9,0

Mansikoita (jordgubbar) foolihappo (µg/100 g)
Puutarhasta suoraan nautittuna 99,0
Mansikanmakuinen kevytviili 10,0
Mansikkahillo 3,0

Mustikoita (blåbär) C-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimittuja 5,0
Mustikka kevytviili 0,0
Mustikkahillo 0,0
Kuivatut mustikat 3,0

Mustikoita (blåbär) rauta (mg/100 g)
Metsästä poimittuja 0,60
Mustikka kevytviili 0,05
Mustikkahillo 0,30
Kuivatut mustikat 4,80

Hyvä vanheneminen

**
Mies kun tulee tiettyyn ikään
niin ei sillä pelaa mikään
Sen näkee peilistä, on kaikki eilistä
jo vaan me kimpassa tuumattiin

(Sanat Juha Vainion, muistinvaraisesti näppäilty, voi olla virheitä)

Mies (ja nainen) halua taatusti vanhentua mahdollisimman onnistuneesti. Tämän vuoden Gerontologiapäivillä kuultiin monta esitelmää, joista haluan nostaa esille erityisesti professori Reijo Tilviksen esitelmän onnistuvasta vanhenemisesta (successful aging).

Professori Tilvis on löytänyt kirjallisuudesta hyvän vanhenemisen tunnuspiirteitä joita olen tähän yhteen koonnut ja suomentanut.

Tunnuspiirteitä:

• Saa elää pitkän elämän
• On tyytyväinen elämään
• Voi psyykkisesti hyvin
• Saa kasvaa yksilöllisesti
• Säilyttää kyvyn oppia uutta
• On fyysisesti terve ja vireä
  
• Kykenee säilyttämään itsenäisyyden mahdollistavan toimintakykynsä
• Yhteiskuntasuhteet ovat kunnossa
• Osallistuu ja viettää aktiivista vapaa-aikaa
• Nauttii laajasta sosiaalisesta tukiverkostosta; hyvät suhteet naapuriin ja ystäviin
  
• Saa jotakin aikaan, on tuottava
  
• Omaa kyvyn nauttia ruoasta; syö terveellisesti
  
• Talous on turvallisella tolalla; riittävä ja kohtuullinen toimeentulo
  
• Huumorintaju on tallella; myönteinen ja oikea elämänasenne
  
• Elämällä on jokin tarkoitus
• Hengellisyydestä ja uskonelämästä löytää voimavaroja
• Ei tupakoi
• Välttää lihavuutta
• Alkoholin käyttö on hyvin kohtuullista
• Käyttää terveyspalveluja hyväkseen
• Säilyttää terveyden ja hyvän kunnon; liikuntavietti tallella
  
• Omistautuu perheelle, lapsille ja lastenlapsille
• Omistaa kunnollisen asunnon

Huomionarvoista on miten tärkeässä roolissa on liikuntakyvyn säilyttäminen. Kun kyky liikkua itsenäisesti menetetään, jää moni listassa mainittu asia toteutumatta. Tärkeimpiä liikuntakyvyn menettämistä ennakoivia vaivoja tai sairauksia ovat (tärkeimmät ensin): näön menetys tai sen huomattava huononeminen, suorituskyvyn lasku, krooninen bronkiitti (vakava krooninen keuhkosairaus), sydämen vajaatoiminta, ääreisverenkierron sairaudet, diabetes, dementia, masennus, sydänkohtaus. Elämänaikaisilla tapahtumilla on kertaantuva (kumulatiivinen) vaikutus vanhuudessa. Jokainen eletty hetki vaikuttaa siihen miten hyväksi vanhuusikä voi muodostua.

Professori Tilviksen mukaan joka kolmas vanhenee hyvin Suomessa. Suomalaisen todennäköisyys elää 100-vuotiaaksi on 1:15000. Näin pitkään ikään asti onnistunut vanheneminen on tosi harvojen herkkua. Näin tarkastellen onnistuminen on "lottoluokkaa" eli noin 1:50 000. Pidä huolta itsestäsi jo ennen vanhuuden saapumista, älä luota lottovoittoon.

Tietoa on aika paljon saatu siitä, mitkä perinnölliset tekijät ja elämänaikaiset tapahtumat, elintavat, sairaudet ja suhtautumistapamme ympäristöön vähentävät keskimääräistä todennäköisyyttä kokea hyvä vanhuus. Samalla saamme muistutuksen siitä, että edellä esitetty lista ei ole mikään onnistuneen vanhenemisen mittari. Ihminen kokee vanhana ja raihnaisenakin yleensä elämänsä mielekkäämmäksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi verrattuna toisten ihmisten arvioon. Hyvä vanheneminen lieneekin loppujen lopuksi enemmän kokemus ja mielentila kuin toimintakyky.

Hyvän vanhenemisen ennakointiin voi kyynikko vastata: "Kaikki poikkeavuudet, joiden esiintyvyys missä tahansa ikäryhmässä ylittää tietyn rajan, voidaan osoittaa huonon vanhenemisen ennustetekijäksi." Kehitysoptimisti sen sijaan loihtii ilmoille tämän: "Tieteellinen tutkimus on avannut monia uusia teitä ja mahdollisuuksia hyvään vanhenemiseen."

Lähde: Reijo Tilvis. Onnistuva vanheneminen - mitä tutkimus kertoo? Helsingin yliopisto
HUS/HYKS/ylilääkäri, Gerontologiapäivien esitelmä, 2007

Lopettakaa se limsan kittaaminen!

**
Yalen yliopiston tutkijat ovat istuneet tiiviisti tietokoneen ääressä ja todenneet ns. meta-analyysissä (88 tapausselostusta), että ei ole minkäänlaista järkeä juoda virvoitusjuomia. Selvä yhteys löytyi virvoitusuomien kulutuksen ja elopainon välille. Mitä enemmän juotiin limsaa, sitä enemmän kertyi kiloja. Senhän me kaikki jo tiedämme. Ehkä tätä enemmän kannattaa kuitenkin saarnata limsojen vaaroista sen takia, että paljon limsaa juovilla jäivät terveelliset juomat tosi vähiin. Arvaa vain maistuiko kokiksen jälkeen lasi maitoa?

Voimakkaasti virvoitusjuomiin suuntautuva kulttuurimme on erityisen vahingollinen, sillä tämän seurauksena voi puhjeta useita sairauksia. Esimerkkinä mainitaan diabetes.

Tutkijat ottavat myös kantaa rahoittajien vaikutukseen siinä miten virvoitusjuomista raportoidaan eri tutkimuksissa. Heidän mielestään virvoitusjuomien terveyshaittoja pyrittiin vähättelemään jos virvoitusjuomateollisuus oli käynyt lihottamassa tutkijan pankkitiliä.

Nykytietämyksen mukaan ei ole mitään järkevää syytä juoda virvoitusjuomia.

Lähde: Vartanian LR, Schwartz MB, Brownell KD. Effects of soft drink consumption on nutrition and health: a systematic review and meta-analysis. Am J Public Health 97 (4): 667-675, 2007

Sveitsin halki juoksun saldo: 1 kg kevyemmät lihakset

**
Tolkuttoman hurjan juoksuinnon puraisemat kaverit tietävät, että pitkät lenkit voivat olla varsin rasittavia elimistölle. Tuore osoitus tästä on Sveitsin halki juossut kaveri. Matkaa kertyi 320 km (Rorschach-Vevey) ja noin 7000 m korkeuseroa 54 tunnin koitokseen. Ravintoa nautittiin 15 000 kcal verran ja kulutus oli kohtuullisen hurjaa, eli 18 000 kcal. Miinusmerkkinen energiatasapaino johti 0,4 kg painonpudotukseen, josta lihasmassan osuus oli 1,020 kg ja rasvaa menetettiin 0,300 kg.

Kommentti: Tällaista harjoittelua ei voi suositella kehonrakentajille ainakaan kovinkaan usein. Rasvavarastot hupenivat yllättävän vähän. Taisi olla sellainen langanlaiha kestävyysurheilija kyseessä.

Lähde: Knechtle B, Knechtle P. Run across Switzerland - effect on body fat and muscle mass. Schweiz Rundsch Med Prax 96 (8): 281-286, 2007