**
Joslinin diabeteskeskuksen tutkijat ja Harvardin lääketieteen laitos (Boston, USA) järjestivät melkoisen yllätyksen. He raportoivat tänään (7.5.2008) arvostetussa tiedelehdessä Cell Metabolism todella mielenkiintoisista koesarjoista.
Ensiksi vähän taustatietoa. Vyötärölle kertyvää rasvaa pidetään aineenvaihdunnallisesti erittäin ongelmallisena. Se kuuluu itsenäisenä tekijänä metaboliseen oireyhtymään ja monien tutkijoiden mielestä on osaltaan pahentamassa insuliiniresistenssiä (vähentää insuliinin vaikutusta) vaikeuttaen näin tyypin 2 diabeetikon sairautta. Ihonalaista rasvaa ja varsinkin pakaroissa olevaa rasvaa taas pidetään aineenvaihdunnallisesti ongelmattomampana. Jokainen laihduttaja tietää, että vyötärön seudulta rasva vähenee nopeammin kuin pakaroista, lantion seudulta tai reisistä. Varsinkin sellainen laihduttaja, joka omaksuu liikunnalle myönteisen elämäntavan, huomaa vatsan seudun Michelinin kutistuvan.
Nyt sitten amerikkalaistutkijoiden kiinnostaviin havaintoihin. Koe-eläiminä käytetyille hiirille siirrettiin ihonalaista rasvakudosta vatsan alueelle ihan sinne sisäelinten väliin. Tämän seurauksena hiirten paino lähti laskemaan! Myös hiirten kokonaisrasvan määrä putosi vaikka hiiret söivät saman verran kuin ennenkin eivätkä liikkuneet aiempaa enemmän.
Homma ei toiminut toiseen suuntaan. Eli vyötärön seudulta kerätyn rasvan siirto toiseen paikkaan hiiressä ei vaikuttanut hiirten painoon ja kokonaisrasvaan mitenkään. Lisäksi tutkijoilla oli vertailuryhmänä hiiriä, joille tehtiin valeleikkaus, eli avattiin hiiri mutta rasvaa ei siirretty minnekään.
Tutkijoiden mielestä on siis olemassa "hyvää" ja "huonoa" rasvakudosta. Paras laihdutustulos saavutetaan (ainakin hiirellä) ottamalla hyvää ihonalaista rasvaa esimerkiksi alaselästä ja siirtämällä se rasva vatsaontelon sisään. Hyöty oli pienempi silloin kun hyvä rasvakudos siirrettiin jonnekin muualle elimistöön.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin pidettiin rasvakudosta aineenvaihdunnallisesti täysin merkityksettömänä. Edessä ovat ajat, jolloin löydämme rasvakudoksesta avaintekijöitä ihmisen terveyteen. Voisiko esimerkiksi ihminen saada terveyshyötyjä syömällä enemmän rasvaista kinkkua (mistä sitä enää saa kun kaikki on nykyään niin rasvatonta?)? Leveästä takamuksesta ja runsaista lanteista voi siis olla jotain hyötyä. Varokaa olutmahaa!
Lähde: Thien T. Tran, Yuji Yamamoto, Stephane Gesta, C. Ronald Kahn. Beneficial Effects of Subcutaneous Fat Transplantation on Metabolism. Cell Metabolism 7 (5): 410-420, 2008
Asiasta kirjoittaa myös mm. YLE Tiedeuutiset (6.5.2008)
keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008
tiistaina, toukokuuta 06, 2008
Synteettiset vastaan luonnolliset vitamiinit
*
Asiakaskuntaani kuuluu miellyttävä laihduttava herrasmies, joka on ammatiltaan kiropraktikko. Hän edustaa tuolla alalla sitä varsin kiistanalaista suuntausta nimeltään Applied Kinesiology (AK) tai suomeksi Soveltava kinesiologia. Et ehkä koskaan ole tällaisesta kuullutkaan. Älä huolestu, en ollut minäkään. Asiakkaani ja ystäväni on kertonut sekä demonstroinut minulle kiehtovia asioita meridiaaneista, vahvistuvista ja heikentyvistä lihaksista, erilaisista pisteistä kehossamme mitä voi painella sekä kertonut minulle ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Tavattoman kiinnostunut hän oli tohtori Matti Tolosesta, joka myös kuuluu ystäväpiiriini. Ruotsiksi on juuri ilmestynyt yhteinen projektimme, eli ystävällisesti Toloselle kääntämäni kirja mielenterveydestä ja ravinnosta (Näring och mental hälsa) on nähnyt päivänvalon Ruotsissa.
Suhtaudun moniin asioihin hyvin epäilevästi ja kinesiologi ystäväni on saanut minulle kärsivällisesti vääntää rautalankaa kovastikin. Meillä on ollut ihania keskusteluja sellaisista hömpötyksistä kuin homeopatia ja vyöhyketerapia. Kiehtovinta on kuitenkin ollut tuo diagnoosin tekeminen sen perusteella, miten tehokkaasti tietty lihas tuntuu lukkiutuvan vastustamaan sille kohdistettua painoa. Se on eräänlainen totuudenpaljastin, jolla voidaan testata esimerkiksi henkilön vitamiininpuute tai mielentila tai terveydentila tai käytännössä mitä tahansa. Näin ilmiöstä niin vakuuttavan demonstraation, että lähes tulkoon innostuin menetelmästä, mutta ystävälleni, joka mahdollisesti myös lukee tätä kirjoitustani, joudun tuottamaan karvaan pettymyksen skeptisyyteni yhä jatkuessa. Ystävyytemme kuitenkin jatkuu.
Mutta minun ei nyt pitänyt kirjoittaa tästä kinesiologian lihaksiin liittyvästä erityispiirteestä vaan tavattoman kiehtovasta asiasta, johon todellakin uskon AK:n voivan tuoda lisävalaistusta: synteettiset vitamiinit ovat pahoja ja luonnolliset vitamiinit ovat hyviä. Tähän AK-juttuun liittyy mahdottoman kiehtovana ajatuksena se asia, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit mahdollisimman luonnollisessa muodossa (puhtaana ruokana) ja vieläpä niin, että jos halutaan tilapäisesti nauttia vitamiinilisiä, ne nautitaan vitamiinien esiasteina, koentsyymeinä. Ei syödä siis suoraan sitä synteettistä vitamiinia vaan sitä esiastetta tai aktiivista osaa siitä vitamiinista, jota elimistömme sitten tarvitsee. Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa niitä halpoja synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa. Olen saanut katsottavakseni aivan ihania videofilmejä missä tämä asia selvitetään. Palaan mahdollisesti näihin juttuihin myöhemmin.
Olen asiaa pitkään pohdittuani vakuuttunut siitä, että tohtori Tolonen on väärässä sen suhteen, että synteettisiä vitamiinipillereitä on turvallista syödä. Ongelmana Tolosen suhteen on se, että hän varjelee omia bisneskuvioitaan. Hän ei voi sellaista ajatusta päästää valloilleen, että vitamiineista yleensä voisi olla jotain haittaa. Kuuluisana esimerkkinä on tuo hänen ärähtämisensä siihen SETTI-tutkimukseen, jossa tiettyjä vitamiineja nauttineet tupakoijat sairastuivat kahta kauheammin syöpään. Itse SETTI-tutkimus on edelleen hyvin murheellinen ja huonosti toteutettu tutkimus, mutta suuressa raivossaan tohtori Tolonen löytää tutkimuksesta paljon sellaisia ongelmia mitä siinä ei ollut. Olen erittäin pettynyt Tolosen sokeuteen ja kuurouteen tässä asiassa. Tutkimuksessa tehtiin oikeita havaintoja: synteettinen on pahaa, luonnollinen hyvää. Synteettisillä vitamiineilla ei hoideta syöpää. Tolosessa on toki paljon hyvääkin, se pitää muistaa.
Tämä on minun blogini. Täällä esitellään omia ajatuksiani. Minulta on toivottu muutakin juttua kuin aina siitä hiilihydraattitietoisuudesta. Vitamiineista saatte luvan innostua, sillä niistä aion kirjoittaa jatkossa oikein paljon. Olen pitkällisen harkintani jälkeen päätynyt ajatukseen, että synteettisissä vitamiinipillereissä on vaaroja. Paras tapa on välttää vitamiinipillereitä kokonaan ja ottaa kaikki vitamiinit puhtaasta, monipuolisesta ruoasta (ja auringosta!). Jos välttämättä pitää vitamiineja nauttia, kannattaa mahdollisesti nauttia vitamiinit entsymaattisessa (kalliimmassa) muodossa. Saatan mahdollisesti jatkossa ottaa käsittelyyn joitakin yksittäisiä kiehtovia asioita AK:n maailmasta ja juuri tästä ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Vitamiinien biokemia on kiehtovaa.
Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää noita halpoja purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä ruoasta sekä viihtyä ulkona auringossa käsivarret paljaana vähintään 15 minuuttia.
Asiakaskuntaani kuuluu miellyttävä laihduttava herrasmies, joka on ammatiltaan kiropraktikko. Hän edustaa tuolla alalla sitä varsin kiistanalaista suuntausta nimeltään Applied Kinesiology (AK) tai suomeksi Soveltava kinesiologia. Et ehkä koskaan ole tällaisesta kuullutkaan. Älä huolestu, en ollut minäkään. Asiakkaani ja ystäväni on kertonut sekä demonstroinut minulle kiehtovia asioita meridiaaneista, vahvistuvista ja heikentyvistä lihaksista, erilaisista pisteistä kehossamme mitä voi painella sekä kertonut minulle ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Tavattoman kiinnostunut hän oli tohtori Matti Tolosesta, joka myös kuuluu ystäväpiiriini. Ruotsiksi on juuri ilmestynyt yhteinen projektimme, eli ystävällisesti Toloselle kääntämäni kirja mielenterveydestä ja ravinnosta (Näring och mental hälsa) on nähnyt päivänvalon Ruotsissa.
Suhtaudun moniin asioihin hyvin epäilevästi ja kinesiologi ystäväni on saanut minulle kärsivällisesti vääntää rautalankaa kovastikin. Meillä on ollut ihania keskusteluja sellaisista hömpötyksistä kuin homeopatia ja vyöhyketerapia. Kiehtovinta on kuitenkin ollut tuo diagnoosin tekeminen sen perusteella, miten tehokkaasti tietty lihas tuntuu lukkiutuvan vastustamaan sille kohdistettua painoa. Se on eräänlainen totuudenpaljastin, jolla voidaan testata esimerkiksi henkilön vitamiininpuute tai mielentila tai terveydentila tai käytännössä mitä tahansa. Näin ilmiöstä niin vakuuttavan demonstraation, että lähes tulkoon innostuin menetelmästä, mutta ystävälleni, joka mahdollisesti myös lukee tätä kirjoitustani, joudun tuottamaan karvaan pettymyksen skeptisyyteni yhä jatkuessa. Ystävyytemme kuitenkin jatkuu.
Mutta minun ei nyt pitänyt kirjoittaa tästä kinesiologian lihaksiin liittyvästä erityispiirteestä vaan tavattoman kiehtovasta asiasta, johon todellakin uskon AK:n voivan tuoda lisävalaistusta: synteettiset vitamiinit ovat pahoja ja luonnolliset vitamiinit ovat hyviä. Tähän AK-juttuun liittyy mahdottoman kiehtovana ajatuksena se asia, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit mahdollisimman luonnollisessa muodossa (puhtaana ruokana) ja vieläpä niin, että jos halutaan tilapäisesti nauttia vitamiinilisiä, ne nautitaan vitamiinien esiasteina, koentsyymeinä. Ei syödä siis suoraan sitä synteettistä vitamiinia vaan sitä esiastetta tai aktiivista osaa siitä vitamiinista, jota elimistömme sitten tarvitsee. Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa niitä halpoja synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa. Olen saanut katsottavakseni aivan ihania videofilmejä missä tämä asia selvitetään. Palaan mahdollisesti näihin juttuihin myöhemmin.
Olen asiaa pitkään pohdittuani vakuuttunut siitä, että tohtori Tolonen on väärässä sen suhteen, että synteettisiä vitamiinipillereitä on turvallista syödä. Ongelmana Tolosen suhteen on se, että hän varjelee omia bisneskuvioitaan. Hän ei voi sellaista ajatusta päästää valloilleen, että vitamiineista yleensä voisi olla jotain haittaa. Kuuluisana esimerkkinä on tuo hänen ärähtämisensä siihen SETTI-tutkimukseen, jossa tiettyjä vitamiineja nauttineet tupakoijat sairastuivat kahta kauheammin syöpään. Itse SETTI-tutkimus on edelleen hyvin murheellinen ja huonosti toteutettu tutkimus, mutta suuressa raivossaan tohtori Tolonen löytää tutkimuksesta paljon sellaisia ongelmia mitä siinä ei ollut. Olen erittäin pettynyt Tolosen sokeuteen ja kuurouteen tässä asiassa. Tutkimuksessa tehtiin oikeita havaintoja: synteettinen on pahaa, luonnollinen hyvää. Synteettisillä vitamiineilla ei hoideta syöpää. Tolosessa on toki paljon hyvääkin, se pitää muistaa.
Tämä on minun blogini. Täällä esitellään omia ajatuksiani. Minulta on toivottu muutakin juttua kuin aina siitä hiilihydraattitietoisuudesta. Vitamiineista saatte luvan innostua, sillä niistä aion kirjoittaa jatkossa oikein paljon. Olen pitkällisen harkintani jälkeen päätynyt ajatukseen, että synteettisissä vitamiinipillereissä on vaaroja. Paras tapa on välttää vitamiinipillereitä kokonaan ja ottaa kaikki vitamiinit puhtaasta, monipuolisesta ruoasta (ja auringosta!). Jos välttämättä pitää vitamiineja nauttia, kannattaa mahdollisesti nauttia vitamiinit entsymaattisessa (kalliimmassa) muodossa. Saatan mahdollisesti jatkossa ottaa käsittelyyn joitakin yksittäisiä kiehtovia asioita AK:n maailmasta ja juuri tästä ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Vitamiinien biokemia on kiehtovaa.
Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää noita halpoja purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä ruoasta sekä viihtyä ulkona auringossa käsivarret paljaana vähintään 15 minuuttia.
Pitkäpiimäinen elämä
***
Iltalehdessä kerrotaan maailman vanhimman ihmisen asuvan Pohjois-Kaukasiassa. Magomed Labazanov on hänen nimensä ja hän on saavuttanut kunnioitettavan 118-vuoden iän. Ei suinkaan syömällä 28 E-koodia sisältäviä Romance-kakkuja, vaan pitkän iän takeena on piimä ja valkosipuli.
Ehkä elämä vaan tuntuu niin paljon pidemmältä kun omaa näin terveet elämäntavat: ei alkoholia, ei tupakkaa, sen sijaan runsaasti hapanmaitotuotteita, viljaa ja valkosipulia.
Labazanov syntyi 1. toukokuuta vuonna 1890. Samana vuonna syntyivät sellaiset kauan kuolleina olleet suurmiehet kuin Stan Laurel (näyttelijä ja koomikko, kuoli 1965), Groucho Marx (näyttelijä, kuoli 1977), Charles de Gaulle (Ranskan presidentti, kuoli 1970) ja Rudolf Koivu (piirtäjä ja taidemaalari, kuoli jo 1946).
Labazanovilla on yli 20 lastenlasta ja lastenlastenlasta. Nykyisen Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman vanhin ihminen on amerikkalainen nainen Edna Parker. Hänellä on ikää 115 vuotta. Viime kesänä juhlittiin maailman vanhimpana miehenä pidettyä japanilaismiestä Tomoji Tanabea, joka täytti tuolloin 112 vuotta.
Iltalehdessä kerrotaan maailman vanhimman ihmisen asuvan Pohjois-Kaukasiassa. Magomed Labazanov on hänen nimensä ja hän on saavuttanut kunnioitettavan 118-vuoden iän. Ei suinkaan syömällä 28 E-koodia sisältäviä Romance-kakkuja, vaan pitkän iän takeena on piimä ja valkosipuli.
Ehkä elämä vaan tuntuu niin paljon pidemmältä kun omaa näin terveet elämäntavat: ei alkoholia, ei tupakkaa, sen sijaan runsaasti hapanmaitotuotteita, viljaa ja valkosipulia.
Labazanov syntyi 1. toukokuuta vuonna 1890. Samana vuonna syntyivät sellaiset kauan kuolleina olleet suurmiehet kuin Stan Laurel (näyttelijä ja koomikko, kuoli 1965), Groucho Marx (näyttelijä, kuoli 1977), Charles de Gaulle (Ranskan presidentti, kuoli 1970) ja Rudolf Koivu (piirtäjä ja taidemaalari, kuoli jo 1946).
Labazanovilla on yli 20 lastenlasta ja lastenlastenlasta. Nykyisen Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman vanhin ihminen on amerikkalainen nainen Edna Parker. Hänellä on ikää 115 vuotta. Viime kesänä juhlittiin maailman vanhimpana miehenä pidettyä japanilaismiestä Tomoji Tanabea, joka täytti tuolloin 112 vuotta.
sunnuntai, toukokuuta 04, 2008
Lautasmalleja - tunteella!
*
Suomessa ravitsemuskeskustelua hallitsee Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosittelema lautasmalli. Lautasmalli on käytännöllinen tapa esittää mitä sellaisen ihmisen pitäisi ottaa lautaselle, joka haluaa ruokailla terveellisesti. VRN:n lautasmalli sopii lapselle, aikuiselle, iäkkäälle, terveelle ja sairaalle. Näin väitetään.
Minun mielestäni olisi eduksi jos yleistyisi ajatus siitä, että on olemassa muitakin mahdollisia lautasmalleja. Kirjoitin mm. näin Kaleva -lehdessä 2.11.2007:
Kunniallinen tapa muuttaa ravitsemussuosituksia olisi suosia useita erilaisia lautasmallivaihtoehtoja, joilla voisi täyttää päivän energiasaannin. Tällöinhän voitaisiin säilyttää vanhakin lautasmalli, mutta tehdä myönnytyksiä hiilihydraattirajoitteisempaan suuntaan. Eri ihmisille löytyisi itselle sopivampi suositus. Lievempi keino olisi säilyttää nykyiset ravitsemussuositukset ehkä aavistuksen verran niitä hienosäätäen tulevina vuosina (transrasvat, hiilihydraattien laatu ja määrä). Laajalle väestöpohjalle VRN voisi suunnitella vakiosuositusten rinnalle erityisryhmille tai muuten halukkaille vaihtoehtoisia ruokavaliomalleja. Näiden mallien mukaantulo perustellaan uusilla tutkimustiedoilla ja havainnoilla sairauksista. Nämä tiedot VRN:llä on jo takataskussaan. Vaihtoehtoisten mallien mukaanotto olisi näin helppo perustella menettämättä kasvojaan. Niillä selittyisi jo yksinomaan ihmisten yksilöllinen aineenvaihdunta ja nälänhallinnan säätely. Nykyisissä kansallisissa ravitsemussuosituksissa ei ole tarpeeksi kannustavaa asennetta. Virheiden osoittaminen eri ruokavalioissa on jokseenkin lannistavaa, kun taas hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon kuuluva kannustava asenne motivoi tekemään asiat paremmin.
Haluan jatkaa käytännönläheistä pohdiskeluani esittelemällä kolme lautasmallia suomalaisten käyttöön. Valitse näistä omasi liikuntamääräsi ja elämäntilanteesi mukaan. Olen myös rohkeasti arvioinut kuinka suurelle prosentille suomalaisia kyseinen lautasmalli voisi sopia. Älkää heti vetäkö proteiinipitoista hernettä nenään! Olen itsekkäästi nimennyt yhden lautasmallin omalla nimelläni ja toisen erään Annikan mukaan. (Selitys: Annika on se kuuluisa lääkäri Annika Dahlqvist Ruotsista). En ole suuruudenhullu. Tiedän monen anonyymin (ja nimensäkin maininneen) keskustelijan ehdottaneen samantyylistä lautasmallia. Syy miksi pistän oman nimeni lautasmallin kohdalle on se, että olen rohkeasti esiintynyt omalla nimelläni internetissä (enimmäkseen tässä blogissa, mutta myös lehdissä, keskustelufoorumeilla ja luennoilla) esitellen näitä vaihtoehtoja ravitsemuskeskusteluumme. Ja on siinä lautasmallissani sellainen huumorin pilke silmäkulmassa, joka on ihan sitä itseäni.
Koska tätä blogiani luetaan erittäin vilkkaasti, siitä luonnollisesti imetään vaikutteita omaan arkiseen elämään, siitä lainataan välillä pitkiäkin sepustuksia maakuntalehtiin (olen sopinut yhden räikeän kopiointitapauksen, annoin anteeksi), yksittäisiä kappaleita käytetään nettikeskusteluissa tukemaan omaa ajatusmaailmaa. Siinä on oma vaivansa, nolottaakin joskus, kun näkee oman tekstinsä ilman erillistä sopimusta ties' missä paikoissa. Joskus minua kannustetaan, valitettavan usein minua kritisoidaan, mutta olen aivan hirvittävä jääräpää.
Minussa elää sellainen kiltin partiopojan (blogimaailman nestori maalaisen minusta käyttämä termi) ja narsistisen tiedemiehen yhdistelmä. Haluan parantaa maailmaa ja tehdä tästä maapallosta vähän paremman paikan asua. Olen kerta kaikkiaan aikonut selvittää pienen pulman: lautasmallin mysteerin. Olen sitä mieltä, että ravitsemuksesta vastaavat viranomaisemme eivät enää voi kätkeytyä virka-asemansa taakse ja sanoa, että yksi ja ainut lautasmalli on se ainoa josta voidaan käydä keskustelua Suomessa. Muista vaihtoehdoista Suomessa on tapana joko vaieta tai sitten niitä mustamaalataan ennen kuin niihin edes perehdytään. Olen itse huomannut miten paljon pitempään pystyy puhumaan järkevällä tasolla rasvoja suosivasta ruokavaliosta käyttämällä siitä nimitystä Hys hys -ruokavalio.
Median täytyy lopulta älytä, että Suomessa on muutakin tarjolla kuin pelkkää virallisterveellistä "totuutta". Haluan kollegoilleni, ravitsemusterapeuteille, luoda mahdollisuuksia tehdä mielekästä työtä! Ei enää sellaista pään hakkaamista seinään ja sen yhden ja saman tarjoamista esimerkiksi laihduttajille ja diabeetikoille. Sitä vaihtoehtoa joka toimii niin huonosti, että sitä pitää nälässä noudattaa tai vahvistaa lääkityksellä. On toinenkin tie. Voi syödä itsensä kylläiseksi, saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ruoasta sekä elää täysipainoista tervettä elämää niin kauan kuin sitä riittää. Miettikää, pohtikaa, onko tässä jotakin järkeä?
3. sija: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmalli (sopii arviolta 25% suomalaisista, enimmäkseen sellaisille jotka liikkuvat erittäin paljon ja ovat perusterveitä)
2. sija: Annikan lautasmalli (sopii arviolta 27,5% suomalaisista, erityisesti niille jotka ovat herkkiä hiilihydraateille, niille jotka haluavat laihtua ja diabeetikoille)
En tredjedel grönsaker, en tredjedel med naturligt fett- och protein-mat, och den tredje tredjedelen tom.
Kommentteja saa tietenkin tulla tähän blogiin.
HUOMIO! Tätä ajatusta lautasmalleista EI SAA ilman lupaani levittää muualle mediaan! Haluan pitää keskustelun toistaiseksi vain tässä omassa blogissani. Tulen raportoimaan täällä blogissani jokaisesta mahdollisesta tämän tekstini maininnasta ja käyttämään rikettä maksimaalisesti hyödyksi propagandakoneistossani. Ilmoittakaa heti jos tätä kirjoitusta ilman lupaa näytetään ja tästä käydään keskustelua mediassa! Jokaisesta oikeaksi osoittautuneesta vihjeestä seuraa löytöpalkkiona suuri yllätyslahja (ilmoituksenne yhteydessä tarvitsen osoitetietonne!).
Tekstiäni on ilman lupaa nähty täällä:
{lähde, tapahtumahetki} - {ilmoittajan nimi, mikäli ei ole tätä erikseen kieltänyt}
Suomessa ravitsemuskeskustelua hallitsee Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosittelema lautasmalli. Lautasmalli on käytännöllinen tapa esittää mitä sellaisen ihmisen pitäisi ottaa lautaselle, joka haluaa ruokailla terveellisesti. VRN:n lautasmalli sopii lapselle, aikuiselle, iäkkäälle, terveelle ja sairaalle. Näin väitetään.
Minun mielestäni olisi eduksi jos yleistyisi ajatus siitä, että on olemassa muitakin mahdollisia lautasmalleja. Kirjoitin mm. näin Kaleva -lehdessä 2.11.2007:
Kunniallinen tapa muuttaa ravitsemussuosituksia olisi suosia useita erilaisia lautasmallivaihtoehtoja, joilla voisi täyttää päivän energiasaannin. Tällöinhän voitaisiin säilyttää vanhakin lautasmalli, mutta tehdä myönnytyksiä hiilihydraattirajoitteisempaan suuntaan. Eri ihmisille löytyisi itselle sopivampi suositus. Lievempi keino olisi säilyttää nykyiset ravitsemussuositukset ehkä aavistuksen verran niitä hienosäätäen tulevina vuosina (transrasvat, hiilihydraattien laatu ja määrä). Laajalle väestöpohjalle VRN voisi suunnitella vakiosuositusten rinnalle erityisryhmille tai muuten halukkaille vaihtoehtoisia ruokavaliomalleja. Näiden mallien mukaantulo perustellaan uusilla tutkimustiedoilla ja havainnoilla sairauksista. Nämä tiedot VRN:llä on jo takataskussaan. Vaihtoehtoisten mallien mukaanotto olisi näin helppo perustella menettämättä kasvojaan. Niillä selittyisi jo yksinomaan ihmisten yksilöllinen aineenvaihdunta ja nälänhallinnan säätely. Nykyisissä kansallisissa ravitsemussuosituksissa ei ole tarpeeksi kannustavaa asennetta. Virheiden osoittaminen eri ruokavalioissa on jokseenkin lannistavaa, kun taas hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon kuuluva kannustava asenne motivoi tekemään asiat paremmin.
Haluan jatkaa käytännönläheistä pohdiskeluani esittelemällä kolme lautasmallia suomalaisten käyttöön. Valitse näistä omasi liikuntamääräsi ja elämäntilanteesi mukaan. Olen myös rohkeasti arvioinut kuinka suurelle prosentille suomalaisia kyseinen lautasmalli voisi sopia. Älkää heti vetäkö proteiinipitoista hernettä nenään! Olen itsekkäästi nimennyt yhden lautasmallin omalla nimelläni ja toisen erään Annikan mukaan. (Selitys: Annika on se kuuluisa lääkäri Annika Dahlqvist Ruotsista). En ole suuruudenhullu. Tiedän monen anonyymin (ja nimensäkin maininneen) keskustelijan ehdottaneen samantyylistä lautasmallia. Syy miksi pistän oman nimeni lautasmallin kohdalle on se, että olen rohkeasti esiintynyt omalla nimelläni internetissä (enimmäkseen tässä blogissa, mutta myös lehdissä, keskustelufoorumeilla ja luennoilla) esitellen näitä vaihtoehtoja ravitsemuskeskusteluumme. Ja on siinä lautasmallissani sellainen huumorin pilke silmäkulmassa, joka on ihan sitä itseäni.
Koska tätä blogiani luetaan erittäin vilkkaasti, siitä luonnollisesti imetään vaikutteita omaan arkiseen elämään, siitä lainataan välillä pitkiäkin sepustuksia maakuntalehtiin (olen sopinut yhden räikeän kopiointitapauksen, annoin anteeksi), yksittäisiä kappaleita käytetään nettikeskusteluissa tukemaan omaa ajatusmaailmaa. Siinä on oma vaivansa, nolottaakin joskus, kun näkee oman tekstinsä ilman erillistä sopimusta ties' missä paikoissa. Joskus minua kannustetaan, valitettavan usein minua kritisoidaan, mutta olen aivan hirvittävä jääräpää.
Minussa elää sellainen kiltin partiopojan (blogimaailman nestori maalaisen minusta käyttämä termi) ja narsistisen tiedemiehen yhdistelmä. Haluan parantaa maailmaa ja tehdä tästä maapallosta vähän paremman paikan asua. Olen kerta kaikkiaan aikonut selvittää pienen pulman: lautasmallin mysteerin. Olen sitä mieltä, että ravitsemuksesta vastaavat viranomaisemme eivät enää voi kätkeytyä virka-asemansa taakse ja sanoa, että yksi ja ainut lautasmalli on se ainoa josta voidaan käydä keskustelua Suomessa. Muista vaihtoehdoista Suomessa on tapana joko vaieta tai sitten niitä mustamaalataan ennen kuin niihin edes perehdytään. Olen itse huomannut miten paljon pitempään pystyy puhumaan järkevällä tasolla rasvoja suosivasta ruokavaliosta käyttämällä siitä nimitystä Hys hys -ruokavalio.
Median täytyy lopulta älytä, että Suomessa on muutakin tarjolla kuin pelkkää virallisterveellistä "totuutta". Haluan kollegoilleni, ravitsemusterapeuteille, luoda mahdollisuuksia tehdä mielekästä työtä! Ei enää sellaista pään hakkaamista seinään ja sen yhden ja saman tarjoamista esimerkiksi laihduttajille ja diabeetikoille. Sitä vaihtoehtoa joka toimii niin huonosti, että sitä pitää nälässä noudattaa tai vahvistaa lääkityksellä. On toinenkin tie. Voi syödä itsensä kylläiseksi, saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ruoasta sekä elää täysipainoista tervettä elämää niin kauan kuin sitä riittää. Miettikää, pohtikaa, onko tässä jotakin järkeä?
3. sija: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmalli (sopii arviolta 25% suomalaisista, enimmäkseen sellaisille jotka liikkuvat erittäin paljon ja ovat perusterveitä)
- Puolet lautasesta täytetään kasviksilla, tuoreilla ja/tai keitetyillä
- Neljännes perunalla, tummalla pastalla tai riisillä
- Viimeinen neljännes vähärasvaisella ja -suolaisella lihalla, kanalla, kalalla tai palkokasveilla.
2. sija: Annikan lautasmalli (sopii arviolta 27,5% suomalaisista, erityisesti niille jotka ovat herkkiä hiilihydraateille, niille jotka haluavat laihtua ja diabeetikoille)
En tredjedel grönsaker, en tredjedel med naturligt fett- och protein-mat, och den tredje tredjedelen tom.
- Kolmannes lautasesta täytetään kasviksilla, tuoreilla ja/tai keitetyillä
- Kolmannes luonnollisilla rasva- ja proteiinipitoisilla ruoka-aineilla
- Viimeinen kolmannes jätetään tyhjäksi!
- Puolet lautasesta täytetään kasviksilla, tuoreilla ja/tai keitetyillä
- Neljännes normaalirasvaisella kalalla, lihalla, kanalla, tai palkokasveilla
- Viimeinen neljännes arkipäivisin kasviksilla, tuoreilla ja/tai keitetyillä. Pyhäpäivinä viimeinen neljännes täytetään perunalla, tummalla pastalla tai riisillä
Kommentteja saa tietenkin tulla tähän blogiin.
HUOMIO! Tätä ajatusta lautasmalleista EI SAA ilman lupaani levittää muualle mediaan! Haluan pitää keskustelun toistaiseksi vain tässä omassa blogissani. Tulen raportoimaan täällä blogissani jokaisesta mahdollisesta tämän tekstini maininnasta ja käyttämään rikettä maksimaalisesti hyödyksi propagandakoneistossani. Ilmoittakaa heti jos tätä kirjoitusta ilman lupaa näytetään ja tästä käydään keskustelua mediassa! Jokaisesta oikeaksi osoittautuneesta vihjeestä seuraa löytöpalkkiona suuri yllätyslahja (ilmoituksenne yhteydessä tarvitsen osoitetietonne!).
Tekstiäni on ilman lupaa nähty täällä:
{lähde, tapahtumahetki} - {ilmoittajan nimi, mikäli ei ole tätä erikseen kieltänyt}
perjantaina, toukokuuta 02, 2008
Lue mitä norjalaislääkärit kirjoittavat kilpirauhasarvoista
*
Kilpirauhasarvot herättävät suuria tunteita kilpirauhaspotilaissa. Kilpirauhasfoorumissa on ihan erillinen osasto kilpirauhasarvoista käytävää keskustelua varten. Tuttuja ovat siellä tarinat potilaista, jotka kokevat heidän oman lääkärinsä jämähtäneen jääräpäiseen TSH:n (tyroksiinia stimuloiva hormoni) viitearvojen tuijotteluun, kun pitäisi kuunnella miten potilas voi.
Tyreotropiinin eli TSH:n mittaus on yleisin kilpirauhasen toimintaa selvittävä laboratoriotutkimus. Kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyssä sen nykyistä viitevälin ylärajaa (n. 4.0 - 4.5 mU/L) on esitetty madallettavaksi 2.5 mU/L tasoon.
Tilannetta Suomessa saattaa helpottaa äskettäin ilmestynyt laadukas norjalaistutkimus. Tohtori Åsvoldin tutkimusryhmä seurasi kahdeksan vuoden ajan ennestään terveen keski-iän ylittäneen 25 000 norjalaisen naisen ja miehen TSH-arvoja ja vertasi niitä sydänkuolemarekistereihin. Tutkijat havaitsivat varsin hälyttävän seikan:
Jo niinkin alhainen TSH-arvo kuin 1.5-2.4 mU/L johti naisilla 41 prosenttia korkeampaan riskiin saada sydänkohtaus. Viitearvojen ollessa 2.5-3.5 mU/L riski nousi 69 prosenttia korkeammaksi! Miehillä ei todettu yhtä selvää yhteyttä TSH-arvojen ja sydänkohtauksien välillä.
Potilaiden (erityisesti naisten) on tämän norjalaistutkimuksen nojalla syytä pyytää lääkäriään tutustumaan tähän norjalaistutkimukseen. Lääkäri saattaa rohkaistua aloittamaan tyroksiinihoito potilaalle aikaisemmassa vaiheessa. Voit myös tulostaa tämän kirjoitukseni ja näyttää sen lääkärille. Hippokrateen valaa en ole vannonut, mutta tohtori olen kuitenkin. Tohtori auttaa tässä toista tohtoria/lääkäriä tekemään vaikeita päätöksiä.
Pari viikkoa sitten ilmestyi Turun Yliopistossa suomalainen väitöskirja, joka päätyi tällaiseen ajatukseen: TSH-tasot eivät korreloineet koettuun terveyteen, dementiaan, masennukseen tai muihin aivokopan oireisiin lietolaisilla. TSH:n viitearvoja ei esitetty laskettavaksi täällä Suomessa.
Kansainväliset tutkimukset puoltavat viitearvojen laskemista. Näin voitaisiin aloittaa tyroksiinin anto lääkkeenä aikaisemmassa vaiheessa sairautta. Lääkärit jäävät melkoisiksi jääräpäiksi jos seuraavat väitöskirjan ohjeita. Parempi on tästä lähtien seurata norjalaisten viitoittamaa tietä.
Tämä on aika ilkeästi ajateltu, mutta kirjoitanhan sen kuitenkin tähän: Ovatko lääkärit Suomessa niin vähän kiinnostuneita määräämään halpaa tyroksiinia ajoissa potilailleen sen takia, että lääketehtaiden edustajat ovat kehottaneet odottamaan kunnes potilaissa ilmenee sellaisia ehkä vakavampia sairauksia, joihin on tarjolla lääkkeitä huomattavasti paremmalla katteella?
Lähde: Asvold BO, et al. Thyrotropin Levels and Risk of Fatal Coronary Heart Disease: The HUNT Study. Arch Intern Med 168(8): 855-860, 2008
Kilpirauhasarvot herättävät suuria tunteita kilpirauhaspotilaissa. Kilpirauhasfoorumissa on ihan erillinen osasto kilpirauhasarvoista käytävää keskustelua varten. Tuttuja ovat siellä tarinat potilaista, jotka kokevat heidän oman lääkärinsä jämähtäneen jääräpäiseen TSH:n (tyroksiinia stimuloiva hormoni) viitearvojen tuijotteluun, kun pitäisi kuunnella miten potilas voi.
Tyreotropiinin eli TSH:n mittaus on yleisin kilpirauhasen toimintaa selvittävä laboratoriotutkimus. Kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyssä sen nykyistä viitevälin ylärajaa (n. 4.0 - 4.5 mU/L) on esitetty madallettavaksi 2.5 mU/L tasoon.
Tilannetta Suomessa saattaa helpottaa äskettäin ilmestynyt laadukas norjalaistutkimus. Tohtori Åsvoldin tutkimusryhmä seurasi kahdeksan vuoden ajan ennestään terveen keski-iän ylittäneen 25 000 norjalaisen naisen ja miehen TSH-arvoja ja vertasi niitä sydänkuolemarekistereihin. Tutkijat havaitsivat varsin hälyttävän seikan:
Jo niinkin alhainen TSH-arvo kuin 1.5-2.4 mU/L johti naisilla 41 prosenttia korkeampaan riskiin saada sydänkohtaus. Viitearvojen ollessa 2.5-3.5 mU/L riski nousi 69 prosenttia korkeammaksi! Miehillä ei todettu yhtä selvää yhteyttä TSH-arvojen ja sydänkohtauksien välillä.
Potilaiden (erityisesti naisten) on tämän norjalaistutkimuksen nojalla syytä pyytää lääkäriään tutustumaan tähän norjalaistutkimukseen. Lääkäri saattaa rohkaistua aloittamaan tyroksiinihoito potilaalle aikaisemmassa vaiheessa. Voit myös tulostaa tämän kirjoitukseni ja näyttää sen lääkärille. Hippokrateen valaa en ole vannonut, mutta tohtori olen kuitenkin. Tohtori auttaa tässä toista tohtoria/lääkäriä tekemään vaikeita päätöksiä.
Pari viikkoa sitten ilmestyi Turun Yliopistossa suomalainen väitöskirja, joka päätyi tällaiseen ajatukseen: TSH-tasot eivät korreloineet koettuun terveyteen, dementiaan, masennukseen tai muihin aivokopan oireisiin lietolaisilla. TSH:n viitearvoja ei esitetty laskettavaksi täällä Suomessa.
Kansainväliset tutkimukset puoltavat viitearvojen laskemista. Näin voitaisiin aloittaa tyroksiinin anto lääkkeenä aikaisemmassa vaiheessa sairautta. Lääkärit jäävät melkoisiksi jääräpäiksi jos seuraavat väitöskirjan ohjeita. Parempi on tästä lähtien seurata norjalaisten viitoittamaa tietä.
Tämä on aika ilkeästi ajateltu, mutta kirjoitanhan sen kuitenkin tähän: Ovatko lääkärit Suomessa niin vähän kiinnostuneita määräämään halpaa tyroksiinia ajoissa potilailleen sen takia, että lääketehtaiden edustajat ovat kehottaneet odottamaan kunnes potilaissa ilmenee sellaisia ehkä vakavampia sairauksia, joihin on tarjolla lääkkeitä huomattavasti paremmalla katteella?
Lähde: Asvold BO, et al. Thyrotropin Levels and Risk of Fatal Coronary Heart Disease: The HUNT Study. Arch Intern Med 168(8): 855-860, 2008
keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008
Kylläisyys aikakautemme suuri mysteeri
*
En jaksa olla ihmettelemättä akateemisissa piireissä vellovaa keskustelua ruoan antamasta kylläisyydestä. Tutkitaan greliinit, leptiinit, kolekystokiniinit ja peptidi Y:t. Kun nämä hormonit ovat kohdallaan, silloin on kylläinen. Nytkin Anna-Kaisa Purhosen väitöstutkimuksessa kylläisyyden saavuttamiseksi pitäisi syödä munuaispapuja, käyttää tiettyjä mausteita, leikata pois paksusuoli ja tehdä kaikkia muita kauheuksia. Kyllä tuollaisella pelottelulla tohtoriksi pääsee, mutta mitä asialla on tekemistä käytännön kanssa?
Luonani on käynyt ihmisiä, joilla on käytännön tasolla kokemusta seuraavasta:
Vuosien, jopa vuosikymmenten, saatossa on kokeiltu laihdutukseen kaikenlaisia nälkäkuureja. Laihduttu on, mutta kilot ovat tulleet takaisin kun nälässä oloon on kyllästytty. Kun nämä henkilöt ovat esitelleet minulle sellaista ruokavaliota, jossa syödään reilusti rasvaa ja proteiinia, kilot ovat myös karisseet. Saattavat nämäkin kilot takaisin tulla, jos asiakkaat palaavat vanhoihin ruokailutottumuksiin.
Tässä on vain yksi merkittävä ero: Paluu entiseen hiilihydraattivoittoiseen rasvoja ja proteiinia kaihtavaan ruokavalioon ei käy näiden asiakkaiden mielessä lainkaan. Laihdutustulos on saavutettu nälkää näkemättä, syömällä kunnon ruokaa. Ajatus siitä, että ruokalautaselle voi ottaa sitten laihdutusvaiheen jälkeen enemmän ruokaa, saa heissä aikaan epäuskoisen ihmettelevän katseen ja kysymyksen: Miksi söisin enemmän kun jo tällä ruokamäärällä tulen kylläiseksi? Kylläisyys on saavutettu energiamäärällä, joka on alle kokonaiskulutuksen. Sillä tavalla laihtuu - pysyvästi. Asiakkaat puhuvat kokeilleensa liian pitkään tätä kalorien leikkaamista kevyttuotteilla, runsailla hiilihydraateilla ja rasvaa karttaen. Se on vaatinut nälän hallinnan opettelua. Vertaa tätä kunnon ruoan syömiseen ja nälän tullessa uudelleen tapahtuvaan ruokailuun. Ei se ole sen kummallisempaa!
Miten olen kaikki nämä vuodet pystynyt välttymään näiltä laihdutustarinoilta? Mikä meidän koulutuksessamme on vikana kun meidät koulutetaan neuvomaan asiakkaitamme runsain määrin ravintokuiduilla (jopa ilmalla!) vatsoja täyttämään ja nälkää vastaan kamppailemaan, kun parempi olisi syödä rasvaisia pihvejä ja vatsat kylläisinä odottaa nälän tunteen saapumista vasta tuntien jälkeen? Mikä saa lääkärin painamaan hälytysnappulaa heti kun puhutaan A-kirjaimella alkavan tohtorin ruokavaliosta? Hys hys -ruokavaliosta puhumalla pääsee vähän pitempään juttelemaan.
Minulla on sellainen oma ajatusmalli, että runsas hiilihydraattien (peruna, pasta, riisi) nauttiminen tekee äkkiä kylläiseksi kun verensokeri äkisti nousee. Se mikä äkisti menee ylös, tulee kuitenkin yhtä äkisti alas ja taas on pian nälkä. Kun syödään hiilihydraattitietoisesti vältytään verensokerin heilahteluilta ja kylläisyys saapuu vähitellen, pitäen nälän kauan loitolla. Kammottavan nälkäiset virallisterveelliset laihduttajat tuhoavat laihdutuskuurinsa epäviisailla välipalaratkaisuilla sitten lopullisesti. Korutonta kertomaa. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minä olen nähnyt.
Inspiraatiota tähän juttuun hain Anna-Kaisa Purhosen väitöskirjasta joka julkaistaan perjantaina 9. toukokuuta Kuopion yliopistossa aiheesta "Syömiseen vaikuttavat maha - suolikanavan signaalit."
En jaksa olla ihmettelemättä akateemisissa piireissä vellovaa keskustelua ruoan antamasta kylläisyydestä. Tutkitaan greliinit, leptiinit, kolekystokiniinit ja peptidi Y:t. Kun nämä hormonit ovat kohdallaan, silloin on kylläinen. Nytkin Anna-Kaisa Purhosen väitöstutkimuksessa kylläisyyden saavuttamiseksi pitäisi syödä munuaispapuja, käyttää tiettyjä mausteita, leikata pois paksusuoli ja tehdä kaikkia muita kauheuksia. Kyllä tuollaisella pelottelulla tohtoriksi pääsee, mutta mitä asialla on tekemistä käytännön kanssa?
Luonani on käynyt ihmisiä, joilla on käytännön tasolla kokemusta seuraavasta:
Vuosien, jopa vuosikymmenten, saatossa on kokeiltu laihdutukseen kaikenlaisia nälkäkuureja. Laihduttu on, mutta kilot ovat tulleet takaisin kun nälässä oloon on kyllästytty. Kun nämä henkilöt ovat esitelleet minulle sellaista ruokavaliota, jossa syödään reilusti rasvaa ja proteiinia, kilot ovat myös karisseet. Saattavat nämäkin kilot takaisin tulla, jos asiakkaat palaavat vanhoihin ruokailutottumuksiin.
Tässä on vain yksi merkittävä ero: Paluu entiseen hiilihydraattivoittoiseen rasvoja ja proteiinia kaihtavaan ruokavalioon ei käy näiden asiakkaiden mielessä lainkaan. Laihdutustulos on saavutettu nälkää näkemättä, syömällä kunnon ruokaa. Ajatus siitä, että ruokalautaselle voi ottaa sitten laihdutusvaiheen jälkeen enemmän ruokaa, saa heissä aikaan epäuskoisen ihmettelevän katseen ja kysymyksen: Miksi söisin enemmän kun jo tällä ruokamäärällä tulen kylläiseksi? Kylläisyys on saavutettu energiamäärällä, joka on alle kokonaiskulutuksen. Sillä tavalla laihtuu - pysyvästi. Asiakkaat puhuvat kokeilleensa liian pitkään tätä kalorien leikkaamista kevyttuotteilla, runsailla hiilihydraateilla ja rasvaa karttaen. Se on vaatinut nälän hallinnan opettelua. Vertaa tätä kunnon ruoan syömiseen ja nälän tullessa uudelleen tapahtuvaan ruokailuun. Ei se ole sen kummallisempaa!
Miten olen kaikki nämä vuodet pystynyt välttymään näiltä laihdutustarinoilta? Mikä meidän koulutuksessamme on vikana kun meidät koulutetaan neuvomaan asiakkaitamme runsain määrin ravintokuiduilla (jopa ilmalla!) vatsoja täyttämään ja nälkää vastaan kamppailemaan, kun parempi olisi syödä rasvaisia pihvejä ja vatsat kylläisinä odottaa nälän tunteen saapumista vasta tuntien jälkeen? Mikä saa lääkärin painamaan hälytysnappulaa heti kun puhutaan A-kirjaimella alkavan tohtorin ruokavaliosta? Hys hys -ruokavaliosta puhumalla pääsee vähän pitempään juttelemaan.
Minulla on sellainen oma ajatusmalli, että runsas hiilihydraattien (peruna, pasta, riisi) nauttiminen tekee äkkiä kylläiseksi kun verensokeri äkisti nousee. Se mikä äkisti menee ylös, tulee kuitenkin yhtä äkisti alas ja taas on pian nälkä. Kun syödään hiilihydraattitietoisesti vältytään verensokerin heilahteluilta ja kylläisyys saapuu vähitellen, pitäen nälän kauan loitolla. Kammottavan nälkäiset virallisterveelliset laihduttajat tuhoavat laihdutuskuurinsa epäviisailla välipalaratkaisuilla sitten lopullisesti. Korutonta kertomaa. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minä olen nähnyt.
Inspiraatiota tähän juttuun hain Anna-Kaisa Purhosen väitöskirjasta joka julkaistaan perjantaina 9. toukokuuta Kuopion yliopistossa aiheesta "Syömiseen vaikuttavat maha - suolikanavan signaalit."
Jäätelökesä alkoi jo nyt!
**
Turun Urheilupuistossa oli 24 astetta lämmintä. Olin siellä harjoittelemassa valmennettavani kanssa. Hyvin tarkeni. Ensimmäisen kerran tänä vuonna teki mieli kermajäätelöä. Ainoastaan kova kiire linja-autoon esti tällä kertaa ostoaikeet. Mutta älkää hätäilkö, kyllä minä kokoon saan ne tilastoidut 13 kiloa vuodessa.
Suomessa myydystä jäätelöstä 79 prosenttia on kermajäätelöä. Kasvirasvajäätelön osuus on 13 prosenttia, maitojäätelön 6 prosenttia ja mehujään 2 prosenttia. Vuonna 2007 myydystä jäätelöstä noin yhdeksän prosenttia oli kevytjäätelöä, missä oli hienoista kasvua.
Herkullista kermajäätelökesää kaikille!
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.4.2008
Turun Urheilupuistossa oli 24 astetta lämmintä. Olin siellä harjoittelemassa valmennettavani kanssa. Hyvin tarkeni. Ensimmäisen kerran tänä vuonna teki mieli kermajäätelöä. Ainoastaan kova kiire linja-autoon esti tällä kertaa ostoaikeet. Mutta älkää hätäilkö, kyllä minä kokoon saan ne tilastoidut 13 kiloa vuodessa.
Suomessa myydystä jäätelöstä 79 prosenttia on kermajäätelöä. Kasvirasvajäätelön osuus on 13 prosenttia, maitojäätelön 6 prosenttia ja mehujään 2 prosenttia. Vuonna 2007 myydystä jäätelöstä noin yhdeksän prosenttia oli kevytjäätelöä, missä oli hienoista kasvua.
Herkullista kermajäätelökesää kaikille!
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.4.2008
Kyllä rikoo on riskillä ruma...
*
... ja lihavan aivot tylsistyvät nopeammin. Tämä on äärettömän raivostuttavaa tekstiä - jos olet lihava. Jos herkästi raivostut - älä lue pidemmälle... (ainakin varoitin sinua)
Keski-ikäisillä lihavilla ihmisillä on todettu yhteys painoindeksin ja erään aivoista erittyvän kemikaalin välillä. Kyseessä on aine nimeltä N-asetyyli-aspartaatti (NAA). Tämä NAA on aivoterveyden merkkiaine. Sitä oli kaikkein vähiten (mikä on huono asia) erityisen lihavien ihmisten aivoissa.
Tutkimustyön takana on liuta amerikkalaisia Alzheimertutkijoita, jotka innostuivat kirjoittamaan löydöksistään Annals of Neurology -lehden huhtikuun numeroon. On mahdollista, että liikalihavuus kiihdyttää aivojen vanhenemista.
Tämä raporttini herättää varmaan tunteita. Etsikää hoikkuudesta koko elämän ajaksi johtotähtenne! Seuratkaa tätä tähteä joko liikuntadieetin tai hys hys -dieetin parhaita paloja soveltaen elämäänne. Jos tuskastutte, ottakaa yhteyttä hoikkaan ravintovalmentajaanne, jonka yhteystiedot ovat jossakin tällä sivustolla. Ärsyyntykää tästä viestistäni oikein penteleesti, sillä yhden asiakkaani menestyksellinen laihdutustarina sai alkunsa ärsytyskynnyksen ylittämisestä molemmin puolin oikein pahasti. Menestyksellisessä painonhallinnassa kaikki keinot ovat sallittuja. Mene ulos raivohyppelemään, jos sait silmiesi eteen liian ärsyttävää tekstiä.
Lähde: Reuters, 29.4.2008
... ja lihavan aivot tylsistyvät nopeammin. Tämä on äärettömän raivostuttavaa tekstiä - jos olet lihava. Jos herkästi raivostut - älä lue pidemmälle... (ainakin varoitin sinua)
Keski-ikäisillä lihavilla ihmisillä on todettu yhteys painoindeksin ja erään aivoista erittyvän kemikaalin välillä. Kyseessä on aine nimeltä N-asetyyli-aspartaatti (NAA). Tämä NAA on aivoterveyden merkkiaine. Sitä oli kaikkein vähiten (mikä on huono asia) erityisen lihavien ihmisten aivoissa.
Tutkimustyön takana on liuta amerikkalaisia Alzheimertutkijoita, jotka innostuivat kirjoittamaan löydöksistään Annals of Neurology -lehden huhtikuun numeroon. On mahdollista, että liikalihavuus kiihdyttää aivojen vanhenemista.
Tämä raporttini herättää varmaan tunteita. Etsikää hoikkuudesta koko elämän ajaksi johtotähtenne! Seuratkaa tätä tähteä joko liikuntadieetin tai hys hys -dieetin parhaita paloja soveltaen elämäänne. Jos tuskastutte, ottakaa yhteyttä hoikkaan ravintovalmentajaanne, jonka yhteystiedot ovat jossakin tällä sivustolla. Ärsyyntykää tästä viestistäni oikein penteleesti, sillä yhden asiakkaani menestyksellinen laihdutustarina sai alkunsa ärsytyskynnyksen ylittämisestä molemmin puolin oikein pahasti. Menestyksellisessä painonhallinnassa kaikki keinot ovat sallittuja. Mene ulos raivohyppelemään, jos sait silmiesi eteen liian ärsyttävää tekstiä.
Lähde: Reuters, 29.4.2008
maanantaina, huhtikuuta 28, 2008
Ikääntyneen aivoille tekee kuntoilu hyvää
**
Maailmassa on tällä hetkellä noin miljardi yli 55-vuotiasta ja ennustetaan, että kymmenen vuoden sisällä tämän ikäisiä on 1,4 miljardia. Olisiko näiden syytä vuodattaa hikeä pururadoilla, kansoittaa kuntokerhot tai esimerkiksi polskia uima-altaissa?
Hollantilainen tutkimusryhmä on seikkaperäisesti käynyt läpi kaiken sen kirjallisuuden, joka liittyy iäkkäiden (yli 55 -vuotiaisiin) liikuntaan ja aivotoimintaan. Kuntoilu ei suinkaan ole hölmöä. Parasta kuntoilua oli tavallinen hölkkä ja muu ns. aerobinen liikunta. Aivoille on ilmeisen hyödyllistä sellainen liikunta joka parantaa hapenottokykyä.
Ikääntyminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, jotka liittyvät ajattelemiseen, muistamiseen, oppimiseen ja havaitsemiseen. Tutkimusryhmän mukaan aerobinen liikunta ja hapenottokyvyn paraneminen näkyy aivoihin kohdistuvien motoristen kykyjen ja muistin tehostumisena. Tiedonkäsittely nopeutuu ja tarkkaavaisuus paranee kun liikkuu riittävästi.
Liikunnan vastaisuudesta ei ehkä sentään kannata tehdä rangaistavaa. Mutta liikunnan merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Tutkijat huomauttavat tylysti, että läheskään kaikki tutkitut aivotoiminnot eivät parantuneet liikuntaa lisäämällä.
Lähde: Angevaren M, Aufdemkampe G, Verhaar HJJ, Aleman A, Vanhees L. Physical activity and enhanced fitness to improve cognitive function in older people without known cognitive impairment (Review). The Cochrane Library 2008, Issue 2 (PDF)
Maailmassa on tällä hetkellä noin miljardi yli 55-vuotiasta ja ennustetaan, että kymmenen vuoden sisällä tämän ikäisiä on 1,4 miljardia. Olisiko näiden syytä vuodattaa hikeä pururadoilla, kansoittaa kuntokerhot tai esimerkiksi polskia uima-altaissa?
Hollantilainen tutkimusryhmä on seikkaperäisesti käynyt läpi kaiken sen kirjallisuuden, joka liittyy iäkkäiden (yli 55 -vuotiaisiin) liikuntaan ja aivotoimintaan. Kuntoilu ei suinkaan ole hölmöä. Parasta kuntoilua oli tavallinen hölkkä ja muu ns. aerobinen liikunta. Aivoille on ilmeisen hyödyllistä sellainen liikunta joka parantaa hapenottokykyä.
Ikääntyminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, jotka liittyvät ajattelemiseen, muistamiseen, oppimiseen ja havaitsemiseen. Tutkimusryhmän mukaan aerobinen liikunta ja hapenottokyvyn paraneminen näkyy aivoihin kohdistuvien motoristen kykyjen ja muistin tehostumisena. Tiedonkäsittely nopeutuu ja tarkkaavaisuus paranee kun liikkuu riittävästi.
Liikunnan vastaisuudesta ei ehkä sentään kannata tehdä rangaistavaa. Mutta liikunnan merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Tutkijat huomauttavat tylysti, että läheskään kaikki tutkitut aivotoiminnot eivät parantuneet liikuntaa lisäämällä.
Lähde: Angevaren M, Aufdemkampe G, Verhaar HJJ, Aleman A, Vanhees L. Physical activity and enhanced fitness to improve cognitive function in older people without known cognitive impairment (Review). The Cochrane Library 2008, Issue 2 (PDF)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)