*
Italialaistutkimuksen mukaan myös normaalipainoisella voi olla lisääntynyt riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, jos kehon rasvapitoisuus on suhteellisen suuri. Tutkijat kutsuvat ilmiötä niin sanotuksi normaalipainoinen lihava -syndroomaksi ("laiha läski"). Tällöin painoindeksi on normaali, mutta rasvan osuus kehon painosta on yli 30 prosenttia.
Laihat läskit eivät yleensä koe yleisiä lihavuudesta kieliviä ongelmia, kuten korkeaa verenpainetta, epäterveellisiä kolesterolitasoja ja korkeaa veren sokeria. Kuitenkin heillä saattaa tutkimuksen mukaan olla veressään korkeat pitoisuudet tiettyjä tulehdustilaan liittyviä proteiineja. Näitä proteiineja erittyy rasvakudoksesta. Tulehdustilat on liitetty valtimonkovettumataudin etenemiseen.
Normaalipainoiset naiset saattavat tutkijoiden mukaan olla tietämättömiä sydän- ja verisuonitautiriskistään. Siksi myös kehon rasvapitoisuuden mittaaminen voi olla aiheellista sydän- ja verisuonitautiriskin selvittämiseksi. Asiasta ei vallitse täyttä yhteisymmärrystä tiedemiesten kesken.
Tutkimukseen osallistui 20 syndrooman kriteerit täyttävää nuorta naista. Lisäksi tutkimukseen osallistui 20 normaalipainoista naista sekä 20 ylipainoista naista, joiden kehon rasvapitoisuus oli yli 30 prosenttia.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 31.1.2007
keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007
Tiedottamisen nopeudesta suhteessa asiallisuuteen
Ruotsissa on käynnissä yhteiskunnallisen keskustelun uudelleenarviointi. Tämä liittyy sillä tavalla ravintokeskusteluun, että valtaosa tutkijoista ei tunne tarvetta osallistua keskusteluun ravintorasvoista ("kuuma peruna" juuri nyt Ruotsissa ja vähän meilläkin). Mistä se johtuu, voi ehkä selvitä tästä yhteenvedostani, johon inspiraation sain Dagens Nyheter lehteä selaillessani.
Toimittaja Mats Bergstrand kirjoittaa osuvasti tutkijoiden ongelmista. Tutkijoita pitäisi käsitellä kuten poliitikkoja, hän vaatii. Nyt ei tule suru puseroon muilla ihmisillä paitsi tutkijoilla. Media, poliitikot ja koko mediayhteiskunta kohtelee tutkijoita kaltoin ja asiantuntemattomasti. Se on Bergstrandin mukaan syynä heidän vetäytymiseen yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Tämä vetäytyminen keskustelusta ja sulkeutuminen yhä tiiviimmin tutkijankammioon on mahdollisesti hyvinkin järjenmukaista mutta tuhoisaa avoimelle keskustelulle, kirjoitti professori Lars Calmfors Dagens Nyheterin mielipidesivuilla äskettäin. Media pyrkii liiaksi yksinkertaistamaan sanomaansa ja tieteen ääni ei sen takia uskalla tulla esiin. Ajan ilmiö on tiedottamisen nopeus asiallisuuden kustannuksella. Jutun viimeinen sisäänjättöhetki oli puoli tuntia ennen ensimmäistä yhteydenottoa. Siellä se päätoimittaja jo patistaa toimittajaa pistämään jutun eteenpäin! Tutkijat vetäytyvät takavasemmalle, mieluummin kuin heittäisivät jonkun puolihuolimattoman kommentin asiasta.
Tutkijalle näkyvyys sanomalehdessä harvoin antaa mitään lisäarvoa. Päinvastoin, sellainen tutkija joka innostuu esiintymään lehtien palstoilla saa kolleegoidensa halveksunnan ja herkästi populistin leiman. Sellaista tutkijaa, joka pysyy mukana nopeassa yhteiskunnallisessa keskustelussa, pidetään herkästi harkitsemattomana. Ei sellaisella tutkijalla voi olla tarpeeksi syvyyttä ja analyyttista kärkevyyttä, joka ehtii mukaan kiihkeään mediarytmiin.
Tutkijat hyötyvät aivan liian vähän kolmannesta päätehtävästään opetuksen ja tutkimuksen lisäksi, eli tutkimuspanoksensa hyödyntämisestä suurelle yleisölle. Moni tutkija on täysin kykenemätön välittämään sanomaansa suurelle yleisölle. Hänen tutkimuksensa on niin teoreettinen, että asiantuntevinkaan toimittaja ei saa hänestä mitään irti. Ne harvat tutkijat, jotka kykenevät sanomansa välittämiseen suurelle yleisölle ovat lisäksi valtavan haasteen edessä: Miten voidaan olla varmoja siitä, että tämän tutkijan kriittinen tutkimustulosten tarkastelu ei kansan suussa käänny häntä vastaan? Tässä on yhtymäkohtia mm. Suomessa käytävään rasvakeskusteluun, kolesterolikysymykseen ja polemiikkiin diabeetikon ravitsemuksesta. Tutkijan pitäisi suurelle yleisölle myöntää useiden ravitsemukseen liittyvien tutkimuslöydösten olevan vasta kokeiluasteella ja täyttä tiedeyhteisön yhteisymmärrystä vielä etsitään. Ennen kuin tutkija saa tämän asian selvitettyä suurin osa lukijoista on jo siirtynyt lehdessä sarjakuvasivuille tai lukemaan miten Kimin Ferrari on kulkenut ja ainoa lukijalle mieleen jäänyt asia saattaa olla toimittajan esille nostamat alaotsikot, joissa pahimmillaan sanotaan tietty osatotuus aivan kuin toteen näytettynä tosiasiana. Muun muassa tällä tavalla toimittajat onnistuivat luomaan mielikuvan voin epäterveellisyydestä ja margariinin terveellisyydestä. Kun lisäksi monet tutkijat tätä ajatuskulkua lähtivät tukemaan, niin ei ole ihme miksi margariinirasiat ilmestyivät pöydille. Paljon muitakin esimerkkejä löytyy.
Toimittajat ja tutkijat ovat suuren haasteen ääressä. Miten saada tutkijat vakuuttuneiksi, että puhelinsoitolla tai hätäisellä tekstipätkällä asiaan reagoinut tutkija ymmärretään lehden toimituksissa oikein? Ettei vain käy niin, että tutkijan sanoma vääristyy ja hän joutuu kolleegoittensa rienan kohteeksi?
Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla jonkinlainen tieteellinen asiantuntijaverkosto, joka tarkistaisi medialle toimitettavat tutkijalausunnot ennen julkaisua. Minä olisin tällaisen tarkistuksen kannalla, vaikka toimittaja Bergstrand näkee tässä tieteellisen salaseuran vivahteita.
Se mikä minua oikein paljon huolestuttaa ravintokeskustelussa on, että joltakin terveyskeskuslääkäriltä kysytään mielipidettä jostakin ravintoon liittyvästä pulmasta. Ei rivilääkärin pätevyys riitä arvioimaan ravitsemukseen liittyviä asioita. Ei poliittista uraa tai korkeaa yhteiskunnallista asemaa luova ravintoasiantuntija myöskään ole kykenevä arvioimaan yhteiskunnallisen keskustelun kaikkia kiemuroita. Mikäli nämä jotakin asiasta lausuvat, he tukeutuvat käypään valistustietoon tai muuhun tuttuun ja turvalliseen ohjeistukseen puuttumatta laisinkaan ajankohtaisena vellovaan ehkä kiistanalaiseen asiaan. Toimittajien pitäisi oppia etsimään alan paras asiantuntemus käsiinsä, vaikka nämä olisivatkin huomattavan paljon vaikeampia tavoittaa kuin nurkan takana istuva terveyskeskuslääkäri tai näkyvyyttä hakeva uralla etenijä. Ehkä tiedeyhteisöltä voisi edellyttää tällaisen nimirekisterin toimittamista toimittajakunnalle. Lisäksi olisi hyvä jos asiantuntijoita käytettäisiin laajapohjaisesti eri koulukuntia edustaen.
Kommentteja saa tulla.
Liikunta on turvallista myös ylipainoisille
**
Ylipainoisilla ja lihavilla on muita suurempi riski saada polviniveleen reuma, joten voisi kuvitella jalkojen päällä olemisen esimerkiksi liikunnassa lisäävän polven rasitusta ja sitä kautta myös reuman riskiä. Näin ei näyttäisi kuitenkaan olevan asian laita. Liikunta ei lisää reumaa polvessa mutta ei myöskään suojaa siltä, havaittiin Yhdysvalloissa Bostonin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Siinä oli 1300 ihmistä, keski-ikäisiä ja vanhempia, joita seurattiin kymmenen vuoden ajan.
Aiemmat havainnot kevyehkön liikunnan ja polvinivelen reumaan viittaavien vaurioiden väliltä ovat olleet ristiriitaisia. Tutkimuksia liikunnan pitkäaikaisvaikutuksista on verraten vähän. Tutkimuksen alussa vuosina 1993-94 osallistujilta kysyttiin liikunnan harrastamisesta ja röntgenkuvattiin polvet. Samalla kysyttiin myös onko henkilöllä ollut polvissa ongelmia: kipua, särkyä tai jäykkyyttä. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2002-2005 samat henkilöt tavattiin uudelleen, kuvattiin polvet ja kysyttiin polviongelmista. Röntgenkuvista arvioitiin polvinivelen kunto. Tällä kertaa ei erikseen kyselty liikuntaharrastuksista. Kun aineisto analysoitiin, ei siitä löytynyt mitään yhteyttä kävelyn, kevyen hölkän tai muun raportoidun liikunnan ja polvien reuman väliltä. Vaikka ihminen olisi ollut ylipainoinen, ei sekään vaikuttanut liikunnan ja reuman yhteyteen.
Nivelreumaa esiintyy koko maailmassa ja meilläpäin noin 0,5-1 prosentilla väestöstä. Aktiivinen lääkehoito ja mahdollisimman hyvän liikuntakyvyn ylläpitäminen ovat olennaisia luun tiheyden säilymisen kannalta.
Voitaneen huoletta vetää johtopäätös, että liikuntaa voi harrastaa rauhassa, painosta riippumatta. Sen hyödyt muun terveyden osalta ovat kiistattomat eikä se aiheuta polviin reumaa. Tulokset julkaistiin tiedelehdessä Arthritis Care & Research.
Lähde: Radion tiedeuutiset, 31.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Ylipainoisilla ja lihavilla on muita suurempi riski saada polviniveleen reuma, joten voisi kuvitella jalkojen päällä olemisen esimerkiksi liikunnassa lisäävän polven rasitusta ja sitä kautta myös reuman riskiä. Näin ei näyttäisi kuitenkaan olevan asian laita. Liikunta ei lisää reumaa polvessa mutta ei myöskään suojaa siltä, havaittiin Yhdysvalloissa Bostonin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Siinä oli 1300 ihmistä, keski-ikäisiä ja vanhempia, joita seurattiin kymmenen vuoden ajan.
Aiemmat havainnot kevyehkön liikunnan ja polvinivelen reumaan viittaavien vaurioiden väliltä ovat olleet ristiriitaisia. Tutkimuksia liikunnan pitkäaikaisvaikutuksista on verraten vähän. Tutkimuksen alussa vuosina 1993-94 osallistujilta kysyttiin liikunnan harrastamisesta ja röntgenkuvattiin polvet. Samalla kysyttiin myös onko henkilöllä ollut polvissa ongelmia: kipua, särkyä tai jäykkyyttä. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2002-2005 samat henkilöt tavattiin uudelleen, kuvattiin polvet ja kysyttiin polviongelmista. Röntgenkuvista arvioitiin polvinivelen kunto. Tällä kertaa ei erikseen kyselty liikuntaharrastuksista. Kun aineisto analysoitiin, ei siitä löytynyt mitään yhteyttä kävelyn, kevyen hölkän tai muun raportoidun liikunnan ja polvien reuman väliltä. Vaikka ihminen olisi ollut ylipainoinen, ei sekään vaikuttanut liikunnan ja reuman yhteyteen.
Nivelreumaa esiintyy koko maailmassa ja meilläpäin noin 0,5-1 prosentilla väestöstä. Aktiivinen lääkehoito ja mahdollisimman hyvän liikuntakyvyn ylläpitäminen ovat olennaisia luun tiheyden säilymisen kannalta.
Voitaneen huoletta vetää johtopäätös, että liikuntaa voi harrastaa rauhassa, painosta riippumatta. Sen hyödyt muun terveyden osalta ovat kiistattomat eikä se aiheuta polviin reumaa. Tulokset julkaistiin tiedelehdessä Arthritis Care & Research.
Lähde: Radion tiedeuutiset, 31.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Margariinin jumalattarelle kumartaminen
**
Tätä juttua kommentoidaan vilkkaasti! Osallistu sinäkin keskusteluun!
Toimittajat ovat aika hauskaa väkeä, sain eilen kuulla Urheilutiedotuksen koulutustilaisuudessa Turussa. Oivan esimerkin toimittajien yllätyksellisyydestä saamme kun luemme mitä ravintotoimittaja Per Tedinin mieleen on jäänyt kirjoittamastani jutusta meijerivoista Hufvudstadsbladet -lehdessä (Sundqvist & Ristiranta: Vi äter gärna smör! 21.1.2007):
”I Finland bugar vi för margaringudinnan”, stod det i Hufvudstadsbladet härförleden när två smörentusiaster tog till orda mot vad de beskrev som den utdragna och systematiska ”smutskastningen av smöret”.
Färska forskningsrön från Karolinska Institutet i Stockholm ger dem ytterligare argument. Efter att ha studerat nästan 20 000 svenska kvinnors kostvanor och viktutveckling under tjugo år kunde forskarna konstatera att de som regelbundet ätit feta mjölkprodukter fått en lägre viktuppgång.
"Suomessa kumarretaan margariinin jumalatterelle", saimme vähän aikaa sitten lukea Hufvudstadsbladet -lehdestä kun kaksi voin kannattajaa avasi sanaisen arkkunsa pitkään jatkuneen ja johdonmukaisen "voin maineen tahraamisen" johdosta. Tuoreet tutkimusnäytöt Karoliinisesta Instituutista Tukholmassa antavat heille (meille!) lisää perusteita. Tutkittuaan melkein 20 000 ruotsalaisnaisen ravintotottumuksia ja painon kehitystä kahdenkymmenen vuoden aikana tutkijat totesivat, että ne jotka nauttivat rasvaisia maitotuotteita olivat lihonneet kaikkein vähiten.
Per Tedin pitää margariinia erinomaisena kenkävoiteena. En ota kantaa tähän aiheeseen, sillä en ole kokeillut aineen käyttökelpoisuutta tähän tarkoitukseen.
Ravitsemuksen kuninkaan, eli meijerivoin puolesta huudamme kolme kertaa: ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
Lähde: Sydsvenskan, 29.1.2007 (Per Tedin: Sila mygg, svälj skokräm)
Tätä juttua kommentoidaan vilkkaasti! Osallistu sinäkin keskusteluun!
Toimittajat ovat aika hauskaa väkeä, sain eilen kuulla Urheilutiedotuksen koulutustilaisuudessa Turussa. Oivan esimerkin toimittajien yllätyksellisyydestä saamme kun luemme mitä ravintotoimittaja Per Tedinin mieleen on jäänyt kirjoittamastani jutusta meijerivoista Hufvudstadsbladet -lehdessä (Sundqvist & Ristiranta: Vi äter gärna smör! 21.1.2007):
”I Finland bugar vi för margaringudinnan”, stod det i Hufvudstadsbladet härförleden när två smörentusiaster tog till orda mot vad de beskrev som den utdragna och systematiska ”smutskastningen av smöret”.
Färska forskningsrön från Karolinska Institutet i Stockholm ger dem ytterligare argument. Efter att ha studerat nästan 20 000 svenska kvinnors kostvanor och viktutveckling under tjugo år kunde forskarna konstatera att de som regelbundet ätit feta mjölkprodukter fått en lägre viktuppgång.
"Suomessa kumarretaan margariinin jumalatterelle", saimme vähän aikaa sitten lukea Hufvudstadsbladet -lehdestä kun kaksi voin kannattajaa avasi sanaisen arkkunsa pitkään jatkuneen ja johdonmukaisen "voin maineen tahraamisen" johdosta. Tuoreet tutkimusnäytöt Karoliinisesta Instituutista Tukholmassa antavat heille (meille!) lisää perusteita. Tutkittuaan melkein 20 000 ruotsalaisnaisen ravintotottumuksia ja painon kehitystä kahdenkymmenen vuoden aikana tutkijat totesivat, että ne jotka nauttivat rasvaisia maitotuotteita olivat lihonneet kaikkein vähiten.
Per Tedin pitää margariinia erinomaisena kenkävoiteena. En ota kantaa tähän aiheeseen, sillä en ole kokeillut aineen käyttökelpoisuutta tähän tarkoitukseen.
Ravitsemuksen kuninkaan, eli meijerivoin puolesta huudamme kolme kertaa: ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
Lähde: Sydsvenskan, 29.1.2007 (Per Tedin: Sila mygg, svälj skokräm)
tiistaina, tammikuuta 30, 2007
En ole aina oikeassa
**
Sattuman oikusta huomaan Turun Sanomista, että loistava tiedemies, Turun yliopiston tähtitieteen laitoksen professori Esko Valtaoja, on kirjoittanut minulla vasta miettimisasteella olleesta loppuviikon aiheesta. Ja tietenkin paljon paremmin kuin mihin minä olisin koskaan pystynyt. Einsteinia minäkin mietin esimerkkihenkilönä. Esimerkkinä sellaisesta henkilöstä, joka luo kuvan siitä, että on aina oikeassa vaikka onkin väärässä. Kansanedustajia en olisi uskaltanut näpäyttää. Esko uskalsi!
Otteita Esko Valtaojan ajatusmaailmasta (lukekaa alkuperäinen teksti!):
Viitisen vuotta sitten professori Esko Valtaojalla oli vihertäviä ajatuksia. Hän rohkeni ehdottaa että maapallo on pelastettavissa, jos alamme ideologioitten sijaan luottaa tietoon ja tieteeseen. Mikä tietysti sai kaikki ideologioihin luottavat raivoihinsa.
Viisi vuotta on kulunut - onko mitään uutta raportoitavaa? Valtaojan mielestä maailma näyttää paremmalta kuin hän olisi ikinä uskaltanut toivoa. Suuryhtiöiden johtajat, Jorma Ollila etunenässä, vaativat niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin valtiovaltaa ottamaan ilmastomuutoksen tosissaan ja ryhtymään toimiin sen hillitsemiseksi. Hiilidioksidipäästöjä vähentävä viides ydinvoimala on rakenteilla ja kuudeskin ihan kinthaala, kuten pohjoisessa tavataan sanoa.
Tämä muutos ei professori Valtaojan mukaan ole tullut ilmaiseksi:
Tiede on politiikkaa hauskempaa jo senkin vuoksi, että siinä voi myöntää olleensa väärässä. Tutkija, joka sinnikkäästi pitää kiinni vääräksi osoittautuneesta kannastaan, menettää ennemmin tai myöhemmin arvostuksensa tiedeyhteisössä. Myös tieteen valtarakenteita ja yleistä konsensusta kritisoiva saa tuntea jäävänsä ikävään välikäteen. Kummallista, sillä asioiden kyseenalaistaminen on tärkeä osa luonnontieteitä. Tiede etenee, tieto kasvaa, ja yksi toisensa jälkeen hyviltä, tai ainakin painokelpoisilta, vaikuttaneet ideat lentävät roskakoriin. Kuten esimerkiksi käsitys siitä, että pahamaineiset tyydyttyneet eläinrasvat kohottavat veren kolesterolia. Alunperin hataralla pohjalla olleet tohtori Ancel Keysin hypoteesit rasvaisen ruoan ja sepelvaltimokuolleisuuden välillä ovat täällä Suomessa jalostuneet niin pitkälle mielettömyydessään, että eduksi olisi jos pöytä siivottaisiin puhtaaksi menneisyyden painolastista ja aloitettaisiin homma uudestaan. On hyvin epätavallista, että näkee tiedemiehen paneutuvan rasvakeskusteluun huolellisesti ja löytävän syitä uudelleenarviointiin. Ai niin, nyt on vaalit tulossa...
Professori Esko Valtaoja on rehellinen suomalainen tiedemies. Hänellä on rohkeutta sanoa näin joistakin tieteellisistä töistään:
Aina oikeassa voi olla vain jos itse määrittelee mikä on oikein ja mikä väärin, ja kuka sellaista tyyppiä haluaa yhteisiä asioita hoitamaan? Älkää äänestäkö poliitikkoa, joka väittää olleensa aina oikeassa. Äänestäkää poliitikkoa, joka myöntää erehtyneensä. Se voi jopa puhua totta, ainakin joskus.
Kiitos Esko!
Lähde: Turun Sanomat, 30.1.2007
Sattuman oikusta huomaan Turun Sanomista, että loistava tiedemies, Turun yliopiston tähtitieteen laitoksen professori Esko Valtaoja, on kirjoittanut minulla vasta miettimisasteella olleesta loppuviikon aiheesta. Ja tietenkin paljon paremmin kuin mihin minä olisin koskaan pystynyt. Einsteinia minäkin mietin esimerkkihenkilönä. Esimerkkinä sellaisesta henkilöstä, joka luo kuvan siitä, että on aina oikeassa vaikka onkin väärässä. Kansanedustajia en olisi uskaltanut näpäyttää. Esko uskalsi!
Otteita Esko Valtaojan ajatusmaailmasta (lukekaa alkuperäinen teksti!):
Viitisen vuotta sitten professori Esko Valtaojalla oli vihertäviä ajatuksia. Hän rohkeni ehdottaa että maapallo on pelastettavissa, jos alamme ideologioitten sijaan luottaa tietoon ja tieteeseen. Mikä tietysti sai kaikki ideologioihin luottavat raivoihinsa.
Viisi vuotta on kulunut - onko mitään uutta raportoitavaa? Valtaojan mielestä maailma näyttää paremmalta kuin hän olisi ikinä uskaltanut toivoa. Suuryhtiöiden johtajat, Jorma Ollila etunenässä, vaativat niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin valtiovaltaa ottamaan ilmastomuutoksen tosissaan ja ryhtymään toimiin sen hillitsemiseksi. Hiilidioksidipäästöjä vähentävä viides ydinvoimala on rakenteilla ja kuudeskin ihan kinthaala, kuten pohjoisessa tavataan sanoa.
Tämä muutos ei professori Valtaojan mukaan ole tullut ilmaiseksi:
- ydinvoiman vaatimat tiukat turvatoimet ovat tehneet Suomesta poliisivaltion
- taloutemme on romahtanut, koska kallista ydinvoimaa pitää tukea valtion varoilla
- jouduimme maailmanlaajuisen ostoboikotin uhriksi viidennen ydinvoimalan rakentamispäätöksen jälkeen (kuka muistaa?)
- kaikkea tätä, ja vielä hassumpaa, aikuiset ja kenties muuten ihan täysijärkiset ihmiset esittivät puolustaessaan ideologiaansa tosiasioita vastaan
- voisi olettaa että entiset ydinvoiman vastustajat myöntäisivät olleensa väärässä?
- takinkääntäjistä korkea-arvoisin, pääministeri Matti Vanhanen, on innokkaimpia ydinvoiman puoltajia!
- pääministeri Vanhasen mukaan arvokeskustelu ydinvoimasta on nyt käyty ja siksi kuudettakin voimalaa voidaan alkaa rakentamaan
- ilmeisesti poliitikon pitää aina väittää olleensa oikeassa, muuten menee maine
Tiede on politiikkaa hauskempaa jo senkin vuoksi, että siinä voi myöntää olleensa väärässä. Tutkija, joka sinnikkäästi pitää kiinni vääräksi osoittautuneesta kannastaan, menettää ennemmin tai myöhemmin arvostuksensa tiedeyhteisössä. Myös tieteen valtarakenteita ja yleistä konsensusta kritisoiva saa tuntea jäävänsä ikävään välikäteen. Kummallista, sillä asioiden kyseenalaistaminen on tärkeä osa luonnontieteitä. Tiede etenee, tieto kasvaa, ja yksi toisensa jälkeen hyviltä, tai ainakin painokelpoisilta, vaikuttaneet ideat lentävät roskakoriin. Kuten esimerkiksi käsitys siitä, että pahamaineiset tyydyttyneet eläinrasvat kohottavat veren kolesterolia. Alunperin hataralla pohjalla olleet tohtori Ancel Keysin hypoteesit rasvaisen ruoan ja sepelvaltimokuolleisuuden välillä ovat täällä Suomessa jalostuneet niin pitkälle mielettömyydessään, että eduksi olisi jos pöytä siivottaisiin puhtaaksi menneisyyden painolastista ja aloitettaisiin homma uudestaan. On hyvin epätavallista, että näkee tiedemiehen paneutuvan rasvakeskusteluun huolellisesti ja löytävän syitä uudelleenarviointiin. Ai niin, nyt on vaalit tulossa...
Professori Esko Valtaoja on rehellinen suomalainen tiedemies. Hänellä on rohkeutta sanoa näin joistakin tieteellisistä töistään:
- väitöskirjani kuudesta julkaisusta kaksi perustui huonoksi osoittautuneeseen teoriaan
- kolmas työni oli niin surkea että se ei ollut edes väärin
- neljäs tieteellinen työni oli kiikun kaakun
- kaksi viimeistä työtä olivat ihan kelpo juttuja
Aina oikeassa voi olla vain jos itse määrittelee mikä on oikein ja mikä väärin, ja kuka sellaista tyyppiä haluaa yhteisiä asioita hoitamaan? Älkää äänestäkö poliitikkoa, joka väittää olleensa aina oikeassa. Äänestäkää poliitikkoa, joka myöntää erehtyneensä. Se voi jopa puhua totta, ainakin joskus.
Kiitos Esko!
Lähde: Turun Sanomat, 30.1.2007
Ihana aamupala
**
Istut aamiaispöydän ääressä, edessä on höyryävä puurolautanen iloisella voisilmällä ja makunystyreiden kiihottamiseksi lähes hekumalliseen pisteeseen saakka ripotteleet puuron päälle äsken pakastimesta ottamiasi kesälomareissulla ihan itse keräämiäsi metsämarjoja. Siinä ne hitaasti sulavat samalla kun hamuilet käteesi vastakeitettyä kananmunaa. Nykyäänhän mennään taas reilusti munalla töihin. Kolesterolikriisi on työnnetty syrjään. Aamiaisleiväksi kelpuutat suomalaisen ruisleivän. Ylähuulesi osuu ensiksi leivälle pistämääsi ohueen siivuun ihanaa mustaleimaista suomalaista edamia. Vielä lasillinen tuoremehua ja olet valmis aloittamaan päiväsi. Täynnä energiaa!
Ei aina tule mieleen, mistä kaikki ihanuus saa alkunsa. Kuinka monia työvaiheita onkaan hyvän perusaamiaisen takana? Avuksi tulee laatuketju, Maa- ja metsätalousministeriön hanke.
Kun kylvöä valmisteleva viljelijä avaa keväällä ensimmäiset siemensäkit, on aamupuuron ainesten hyvä laatu varmistettu jo paljon ennen tätä. Aamupuuron ja leivän pohja, kylvettävä siemenvilja on selkeästi tarkastettua (sertifioitua), oikein käsiteltyä ja laadukkaaksi todettua.
Viljatuotanto muodostaa pääosan ihmisten käyttämästä ravinnosta, joko suoraan viljatuotteina tai välillisesti esimerkiksi viljalla ruokittujen kotieläinten tuotteina. Viljojen merkitys perustuu ennen muuta viljanjyvien ravintoainepitoisuuteen, runsaaseen satoon ja helppoon varastoitavuuteen.
Maitoala on edelläkävijä suomalaisessa laatutyössä ja koko laatuketjun rakentamisessa. Suomessa maidon hygieeninen laatu onkin hyvin korkealla tasolla. Maitovalmisteiden laadun takaamiseksi maidon tuottaja ja jalostava teollisuus ovat tehneet vuosia työtä eläinten hyvinvoinnin ja taudittomuuden eteen. Olen niin surullinen kun maamme asiantuntijat ovat olleet niin tavattoman tylyjä erästä loistavaa maitotuotetta kohtaan. Ajattelen tietenkin meijerivoita.
Kananmunan laatuun voidaan vaikuttaa eniten ennen munimista. Siksi suomalaisessa alkutuotannossa panostetaan erityisesti kanan ravinnon laatuun ja jalostukseen. Kananrehun pääraaka-aine on kotimainen tutkittu vilja. Kuljetus kanalasta kuluttajan lautaselle on tarkoin suunniteltu ja toteutettu. Paljon enemmän voisimme varmaankin tehdä sen kananmunan terveysarvojen korostamiseksi, ajattelen esimerkiksi luomutuotannon tärkeää roolia ja kananmunan omega-3-rasvahappojen lisäämistä kanoille tarjottavan ravinnon avulla.
Kuinka alkutuotannossa toimitaan, heijastuu koko tuotantoketjuun kuluttajan ruokapöytään asti. Siksi on tärkeää, että jo maanviljelijä työssään noudattaa hyviä laatukriteereitä. Laatutyö on alkanut jo hyvän viljelysuunnitelman teosta ja jatkuu maanmuokkaukseen, tutkituilla tuotteilla suoritettaviin lannoituksiin ja sopivaan vuoroviljelyyn. Viljan korjuu, kuivaus ja varastointi on etukäteen suunniteltu. Puurohiutaleiden ja leipäjauhojen alkuperä on tarkasti selvillä, viljelijä kirjaa kaikki toimenpiteet ja niiden ajankohdan muistiin. Muistiinpanot ovat perusta turvallisille, jäljitettäville tuotteille, ja niiden perusteella myös kehitetään kasvintuotantoa edelleen. Myös maatilojen eläintenhoidon kaikki toimenpiteet kirjataan yksityiskohtaisesti muistiin. Tarpeen tullen tiedetään aina, mistä ruokien raaka-aineet ovat peräisin.
Maatiloilla eläimiä hoidetaan kaiken kaikkiaan hienosti, eläinten ravinnon, levon ja lajinmukaisen toiminnan tarpeista pidetään hyvää huolta. Eläimet voivat hyvin, ja se on merkki maanviljelijän ammattitaidosta, hyvästä hoidosta, ruokinnasta ja sopivista elinolosuhteista. Kesällä esimerkiksi lehmät kirmaavat pelloilla ja syövät makoisaa vihreää ravintoa suoraan niityltä. Pienestä tilakoosta johtuen eläimiä on Suomessa periteisesti aina hoidettu yksilöllisesti.
Eläinten terveydenhuoltojärjestelmällä varmistetaan eläinten hyvinvointi, eläimillä on esimerkiksi terveyskortit, joihin merkitään kaikki terveydenhuoltoon liittyvät toimenpiteet. Näin taataan muun muassa se, ettei mahdollisista hoidoista jää lääkejäämiä maitoon tai lihaan. Eläinterveystilanne on Suomessa kansainvälisestikin katsoen huipputasolla.
Laatuketjun perustana on ammattitaitoinen ja tarkka viljelijä, joka maatilan kaikissa toimissa on sitoutunut noudattamaan laatutyön vaatimuksia. Tavoitteena on tuottaa myyntiin vain hyvälaatuisia tilan tuotteita. Suomalainen elintarvike on turvallista ja terveellistä alusta loppuun. Siksi aamiaisleivän ja -juuston ostaja ei juuri mietikään, uskaltaako kyseisin elintarvikkeen ostaa.
Tämän päivän kuluttaja haluaa syödä tuoretta, maukasta ja turvallista ruokaa. Myös elintarvikkeiden terveellisyys, elintarviketuotannon eettisyys, ruoan koostumus ja ravintoaineiden vaikutukset ovat ajankohtaisia teemoja. Suomalaiset maanviljelijät, teollisuus, kauppa, kuluttajat, neuvonta ja hallinto luovat yhdessä Suomesta vahvaa elintarvikkeiden laatumaata. Ainutlaatuisen elintarvikeketjun laatutyön perustana on toimialan yhteinen sitoutuminen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan.
Elintarviketalouden laatustrategian tavoitteena on kehittää kotimaisen elintarvikeketjun vahvuuksia, kuten kuluttajan luottamukseen perustuvaa kilpailuetua ja yhteisen toiminnan tehostumiseen perustuvaa kilpailukykyä. Strategialla halutaan vahvistaa myös kotimaisen elintarviketalouden yhteiskuntavastuullista toimintatapaa sekä parantaa kuluttajan tietoisuutta kotimaisen elintarviketalouden toiminnasta ja sen kokonaisvaikutuksista.
Hyvä Suomi - hyvä kotimaisuus!
Lähde: Deskin uutiskirje toimittajille, 30.1.2007
Istut aamiaispöydän ääressä, edessä on höyryävä puurolautanen iloisella voisilmällä ja makunystyreiden kiihottamiseksi lähes hekumalliseen pisteeseen saakka ripotteleet puuron päälle äsken pakastimesta ottamiasi kesälomareissulla ihan itse keräämiäsi metsämarjoja. Siinä ne hitaasti sulavat samalla kun hamuilet käteesi vastakeitettyä kananmunaa. Nykyäänhän mennään taas reilusti munalla töihin. Kolesterolikriisi on työnnetty syrjään. Aamiaisleiväksi kelpuutat suomalaisen ruisleivän. Ylähuulesi osuu ensiksi leivälle pistämääsi ohueen siivuun ihanaa mustaleimaista suomalaista edamia. Vielä lasillinen tuoremehua ja olet valmis aloittamaan päiväsi. Täynnä energiaa!
Ei aina tule mieleen, mistä kaikki ihanuus saa alkunsa. Kuinka monia työvaiheita onkaan hyvän perusaamiaisen takana? Avuksi tulee laatuketju, Maa- ja metsätalousministeriön hanke.
Kun kylvöä valmisteleva viljelijä avaa keväällä ensimmäiset siemensäkit, on aamupuuron ainesten hyvä laatu varmistettu jo paljon ennen tätä. Aamupuuron ja leivän pohja, kylvettävä siemenvilja on selkeästi tarkastettua (sertifioitua), oikein käsiteltyä ja laadukkaaksi todettua.
Viljatuotanto muodostaa pääosan ihmisten käyttämästä ravinnosta, joko suoraan viljatuotteina tai välillisesti esimerkiksi viljalla ruokittujen kotieläinten tuotteina. Viljojen merkitys perustuu ennen muuta viljanjyvien ravintoainepitoisuuteen, runsaaseen satoon ja helppoon varastoitavuuteen.
Maitoala on edelläkävijä suomalaisessa laatutyössä ja koko laatuketjun rakentamisessa. Suomessa maidon hygieeninen laatu onkin hyvin korkealla tasolla. Maitovalmisteiden laadun takaamiseksi maidon tuottaja ja jalostava teollisuus ovat tehneet vuosia työtä eläinten hyvinvoinnin ja taudittomuuden eteen. Olen niin surullinen kun maamme asiantuntijat ovat olleet niin tavattoman tylyjä erästä loistavaa maitotuotetta kohtaan. Ajattelen tietenkin meijerivoita.
Kananmunan laatuun voidaan vaikuttaa eniten ennen munimista. Siksi suomalaisessa alkutuotannossa panostetaan erityisesti kanan ravinnon laatuun ja jalostukseen. Kananrehun pääraaka-aine on kotimainen tutkittu vilja. Kuljetus kanalasta kuluttajan lautaselle on tarkoin suunniteltu ja toteutettu. Paljon enemmän voisimme varmaankin tehdä sen kananmunan terveysarvojen korostamiseksi, ajattelen esimerkiksi luomutuotannon tärkeää roolia ja kananmunan omega-3-rasvahappojen lisäämistä kanoille tarjottavan ravinnon avulla.
Kuinka alkutuotannossa toimitaan, heijastuu koko tuotantoketjuun kuluttajan ruokapöytään asti. Siksi on tärkeää, että jo maanviljelijä työssään noudattaa hyviä laatukriteereitä. Laatutyö on alkanut jo hyvän viljelysuunnitelman teosta ja jatkuu maanmuokkaukseen, tutkituilla tuotteilla suoritettaviin lannoituksiin ja sopivaan vuoroviljelyyn. Viljan korjuu, kuivaus ja varastointi on etukäteen suunniteltu. Puurohiutaleiden ja leipäjauhojen alkuperä on tarkasti selvillä, viljelijä kirjaa kaikki toimenpiteet ja niiden ajankohdan muistiin. Muistiinpanot ovat perusta turvallisille, jäljitettäville tuotteille, ja niiden perusteella myös kehitetään kasvintuotantoa edelleen. Myös maatilojen eläintenhoidon kaikki toimenpiteet kirjataan yksityiskohtaisesti muistiin. Tarpeen tullen tiedetään aina, mistä ruokien raaka-aineet ovat peräisin.
Maatiloilla eläimiä hoidetaan kaiken kaikkiaan hienosti, eläinten ravinnon, levon ja lajinmukaisen toiminnan tarpeista pidetään hyvää huolta. Eläimet voivat hyvin, ja se on merkki maanviljelijän ammattitaidosta, hyvästä hoidosta, ruokinnasta ja sopivista elinolosuhteista. Kesällä esimerkiksi lehmät kirmaavat pelloilla ja syövät makoisaa vihreää ravintoa suoraan niityltä. Pienestä tilakoosta johtuen eläimiä on Suomessa periteisesti aina hoidettu yksilöllisesti.
Eläinten terveydenhuoltojärjestelmällä varmistetaan eläinten hyvinvointi, eläimillä on esimerkiksi terveyskortit, joihin merkitään kaikki terveydenhuoltoon liittyvät toimenpiteet. Näin taataan muun muassa se, ettei mahdollisista hoidoista jää lääkejäämiä maitoon tai lihaan. Eläinterveystilanne on Suomessa kansainvälisestikin katsoen huipputasolla.
Laatuketjun perustana on ammattitaitoinen ja tarkka viljelijä, joka maatilan kaikissa toimissa on sitoutunut noudattamaan laatutyön vaatimuksia. Tavoitteena on tuottaa myyntiin vain hyvälaatuisia tilan tuotteita. Suomalainen elintarvike on turvallista ja terveellistä alusta loppuun. Siksi aamiaisleivän ja -juuston ostaja ei juuri mietikään, uskaltaako kyseisin elintarvikkeen ostaa.
Tämän päivän kuluttaja haluaa syödä tuoretta, maukasta ja turvallista ruokaa. Myös elintarvikkeiden terveellisyys, elintarviketuotannon eettisyys, ruoan koostumus ja ravintoaineiden vaikutukset ovat ajankohtaisia teemoja. Suomalaiset maanviljelijät, teollisuus, kauppa, kuluttajat, neuvonta ja hallinto luovat yhdessä Suomesta vahvaa elintarvikkeiden laatumaata. Ainutlaatuisen elintarvikeketjun laatutyön perustana on toimialan yhteinen sitoutuminen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan.
Elintarviketalouden laatustrategian tavoitteena on kehittää kotimaisen elintarvikeketjun vahvuuksia, kuten kuluttajan luottamukseen perustuvaa kilpailuetua ja yhteisen toiminnan tehostumiseen perustuvaa kilpailukykyä. Strategialla halutaan vahvistaa myös kotimaisen elintarviketalouden yhteiskuntavastuullista toimintatapaa sekä parantaa kuluttajan tietoisuutta kotimaisen elintarviketalouden toiminnasta ja sen kokonaisvaikutuksista.
Hyvä Suomi - hyvä kotimaisuus!
Lähde: Deskin uutiskirje toimittajille, 30.1.2007
maanantaina, tammikuuta 29, 2007
Voilla on vankka kannattajajoukkonsa
*
Helsingin Sanomissa keskustellaan taas vilkkaasti voileivälle levitettävistä rasvoista. Käykää lukemassa!
Voi on elintarvikepolitiikan uhri
veteraaniurheilija | 29.1.2007 13:02
Tuntuu siltä, että meijerivoi voitaisiin jo vapauttaa virallisten ravitsemussuositusten pannasta. Voi on loistava luonnontuote! Tutkimusnäyttö voin terveellisyydestä on ollut tosi vakuuttavaa. Jos tätä asiaa ei oivalla on kyse sokeudesta tai voimakkaista ennakkoluuloista. Voin lisääntyneen käytön suhteen ei taida muutos olla muusta kiinni kuin maatalous- ja elintarvikepoliittisesta linjauksesta. Voi on länsimaissa ja erityisesti Suomessa käynyt kovaa taistelua margariinin kanssa markkinaosuuksista ja ajoittain margariinin puolustusasetelmaa on kohennettu ravintoamme tutkivien tiedemiesten ja muiden asiantuntijoiden suosiollisella avustuksella. Voi oli ennen Suomelle vientiylpeys, mutta nyt sitä ei syö kuin pieni terveystietoinen ja itsepäinen porukka. Voin kulutus on nykyään niin pientä, että se ei millään voi selittää Suomen suurinta kansanterveysongelmaa: sydän- ja verisuonitaudit. Olisiko aika saada voin käytölle laajempi hyväksyntä?
Helsingin Sanomissa keskustellaan taas vilkkaasti voileivälle levitettävistä rasvoista. Käykää lukemassa!
Voi on elintarvikepolitiikan uhri
veteraaniurheilija | 29.1.2007 13:02
Tuntuu siltä, että meijerivoi voitaisiin jo vapauttaa virallisten ravitsemussuositusten pannasta. Voi on loistava luonnontuote! Tutkimusnäyttö voin terveellisyydestä on ollut tosi vakuuttavaa. Jos tätä asiaa ei oivalla on kyse sokeudesta tai voimakkaista ennakkoluuloista. Voin lisääntyneen käytön suhteen ei taida muutos olla muusta kiinni kuin maatalous- ja elintarvikepoliittisesta linjauksesta. Voi on länsimaissa ja erityisesti Suomessa käynyt kovaa taistelua margariinin kanssa markkinaosuuksista ja ajoittain margariinin puolustusasetelmaa on kohennettu ravintoamme tutkivien tiedemiesten ja muiden asiantuntijoiden suosiollisella avustuksella. Voi oli ennen Suomelle vientiylpeys, mutta nyt sitä ei syö kuin pieni terveystietoinen ja itsepäinen porukka. Voin kulutus on nykyään niin pientä, että se ei millään voi selittää Suomen suurinta kansanterveysongelmaa: sydän- ja verisuonitaudit. Olisiko aika saada voin käytölle laajempi hyväksyntä?
Hyvinvointia hunajasta
**
Hyvinvointia hunajasta on tiedotus- ja menekinedistämisohjelma, jossa EU-rahalla pistetään suu makeaksi. Kokonaisbudjetti on 300 000 euroa, josta EU:n osuus on puolet, Suomen valtio avaa kukkaronsa ja kaivaa sieltä noin 20 prosentin rahoitusosuuden ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto hoitaa loput 30 prosenttia. Ohjelmaan kuuluu mediamainontaa aikakauslehdissä, tiedottamista ja myymälä- sekä tapahtumapromootiota.
Hunajan kulutusta on syytä edistää. Hunaja on terveellistä. Toivottavasti löydetään uusia hunajan käyttäjiä erityisesti 25–49-vuotiaista. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan hunaja on viime vuosina jäänyt uusien makeutusaineiden, kuten teollisten maustesiirappien ja ruokoraakasokereiden, varjoon. Liitto haluaa nyt muistuttaa kuluttajia hunajan ainutlaatuisista ominaisuuksista ja monista käyttömahdollisuuksista. Tavoitteena on myös lisätä kuluttajien tietoisuutta mehiläistalouden merkityksestä ympäristölle. Lisäksi pyritään parantamaan kuluttajien tietämystä hunajan alkuperästä ja jäljitettävyydestä. Valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3-4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km! Lue lisää.
Hunaja koostuu pääosin rypäle- ja hedelmäsokerista, siinä on entsyymejä, valkuais- ja kivennäisaineita sekä runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja. Hunaja säilyy hyvin. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen kannattajat suosittelevat hunajan käyttöä mm. tauteja ehkäisevänä ja parantavana sekä elvyttävänä aineena. Käsitykset perustuvat havaintoihin, että hunajan happamuus tuhoaa bakteereita ja että siinä on lisäksi todettu joidenkin bakteerien kasvua estäviä aineita. Sitä käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten teehen. Jos hunajaa käytetään rohtona esim. kurkkukipuun on vältettävä sen kuumentamista yli 40 asteeseen, sillä monet sen tehoaineista tuhoutuvat noin korkeassa lämpötilassa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.1.2007
Hyvinvointia hunajasta on tiedotus- ja menekinedistämisohjelma, jossa EU-rahalla pistetään suu makeaksi. Kokonaisbudjetti on 300 000 euroa, josta EU:n osuus on puolet, Suomen valtio avaa kukkaronsa ja kaivaa sieltä noin 20 prosentin rahoitusosuuden ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto hoitaa loput 30 prosenttia. Ohjelmaan kuuluu mediamainontaa aikakauslehdissä, tiedottamista ja myymälä- sekä tapahtumapromootiota.
Hunajan kulutusta on syytä edistää. Hunaja on terveellistä. Toivottavasti löydetään uusia hunajan käyttäjiä erityisesti 25–49-vuotiaista. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan hunaja on viime vuosina jäänyt uusien makeutusaineiden, kuten teollisten maustesiirappien ja ruokoraakasokereiden, varjoon. Liitto haluaa nyt muistuttaa kuluttajia hunajan ainutlaatuisista ominaisuuksista ja monista käyttömahdollisuuksista. Tavoitteena on myös lisätä kuluttajien tietoisuutta mehiläistalouden merkityksestä ympäristölle. Lisäksi pyritään parantamaan kuluttajien tietämystä hunajan alkuperästä ja jäljitettävyydestä. Valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3-4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km! Lue lisää.
Hunaja koostuu pääosin rypäle- ja hedelmäsokerista, siinä on entsyymejä, valkuais- ja kivennäisaineita sekä runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja. Hunaja säilyy hyvin. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen kannattajat suosittelevat hunajan käyttöä mm. tauteja ehkäisevänä ja parantavana sekä elvyttävänä aineena. Käsitykset perustuvat havaintoihin, että hunajan happamuus tuhoaa bakteereita ja että siinä on lisäksi todettu joidenkin bakteerien kasvua estäviä aineita. Sitä käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten teehen. Jos hunajaa käytetään rohtona esim. kurkkukipuun on vältettävä sen kuumentamista yli 40 asteeseen, sillä monet sen tehoaineista tuhoutuvat noin korkeassa lämpötilassa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.1.2007
torstaina, tammikuuta 25, 2007
Ryssä on likaisempi kuin suomalainen
**
Venäläislapset sairastavat allergiaa neljä kertaa harvemmin kuin suomalaislapset. Suomen Akatemian rahoittaman MICMAN-allergiatutkimuksen mukaan syy saattaa löytyä meidän suomalaisten liian antaumuksellisesta puhtausinnosta. Allergioiden määrä on Suomessa arvioiden mukaan nelinkertaistunut neljässäkymmenessä vuodessa.
Suomalainen elinympäristö on mikrobiköyhää Venäjään verrattuna. Venäjällä pöpöt viihtyvät. Esimerkiksi Venäjän Pitkärannan juomavedessä on jopa kymmeniä tuhansia kertoja enemmän mikrobeja kuin Joensuun juomavedessä. Tämän lisäksi venäläisistä kodeista otetuissa pölynäytteissä oli huomattavasti enemmän mikrobeja kuin suomalaisista kodeista otetuissa näytteissä.
Tutkijat kehottavat pistämään imurit kaappiin ja päästämään lapsia puutarhaa tonkimaan. Lapsia kehotetaan myös riisumaan kuraiset jalkineensa vasta siellä telkkarin ääressä ja teinitytön ja -pojan huoneen pitää olla siivoton likalätti. Siellä pöpöt viihtyvät ja pölypunkit pitävät teinien immuunipuolustuksen täydessä terässä. Suomessa koteja siivotaan ja puhdistetaan jopa desinfioimisaineilla, mikä tekee elinympäristöstämme liian hygieenisen. Runsaasti mikrobeja sisältävä ympäristö muokkaa ihmisen immuunijärjestelmää siten, ettei sen tarvitse reagoida tarpeettomasti haitattomiin hiukkasiin kuten siitepölyyn. Professori Tari Haahtelan mukaan liiallisen hygienian välttäminen on lapsiperheissä erityisen tärkeää. Hän kehottaakin perheitä unohtamaan ylenpalttisen puunauksen ja kannustaa vanhempia tutustuttamaan lapsiaan maaperään vaikkapa puutarhaa hoidettaessa.
Syytä paniikkiin ei edes ole, jos lapsi maistaa vähän multaa kukkapenkistä. Haahtelan mukaan vanhemmat voivat olla huoletta niin kauan kuin lapsi naureskelee ja jokeltaa. Lapselle on tyypillistä tutustua ympäristöön suun kautta, mikä antaa lapselle myös tarvittavan mikrobisuojan.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 25.1.2007
Teidän on syytä kysyä lisätietoja Suomen Akatemiasta, Tiina Raivolta (09-7748 8369) mikäli epäilette ymmärtäneeni jonkin asian väärin uutiskirjeestä.
Venäläislapset sairastavat allergiaa neljä kertaa harvemmin kuin suomalaislapset. Suomen Akatemian rahoittaman MICMAN-allergiatutkimuksen mukaan syy saattaa löytyä meidän suomalaisten liian antaumuksellisesta puhtausinnosta. Allergioiden määrä on Suomessa arvioiden mukaan nelinkertaistunut neljässäkymmenessä vuodessa.
Suomalainen elinympäristö on mikrobiköyhää Venäjään verrattuna. Venäjällä pöpöt viihtyvät. Esimerkiksi Venäjän Pitkärannan juomavedessä on jopa kymmeniä tuhansia kertoja enemmän mikrobeja kuin Joensuun juomavedessä. Tämän lisäksi venäläisistä kodeista otetuissa pölynäytteissä oli huomattavasti enemmän mikrobeja kuin suomalaisista kodeista otetuissa näytteissä.
Tutkijat kehottavat pistämään imurit kaappiin ja päästämään lapsia puutarhaa tonkimaan. Lapsia kehotetaan myös riisumaan kuraiset jalkineensa vasta siellä telkkarin ääressä ja teinitytön ja -pojan huoneen pitää olla siivoton likalätti. Siellä pöpöt viihtyvät ja pölypunkit pitävät teinien immuunipuolustuksen täydessä terässä. Suomessa koteja siivotaan ja puhdistetaan jopa desinfioimisaineilla, mikä tekee elinympäristöstämme liian hygieenisen. Runsaasti mikrobeja sisältävä ympäristö muokkaa ihmisen immuunijärjestelmää siten, ettei sen tarvitse reagoida tarpeettomasti haitattomiin hiukkasiin kuten siitepölyyn. Professori Tari Haahtelan mukaan liiallisen hygienian välttäminen on lapsiperheissä erityisen tärkeää. Hän kehottaakin perheitä unohtamaan ylenpalttisen puunauksen ja kannustaa vanhempia tutustuttamaan lapsiaan maaperään vaikkapa puutarhaa hoidettaessa.
Syytä paniikkiin ei edes ole, jos lapsi maistaa vähän multaa kukkapenkistä. Haahtelan mukaan vanhemmat voivat olla huoletta niin kauan kuin lapsi naureskelee ja jokeltaa. Lapselle on tyypillistä tutustua ympäristöön suun kautta, mikä antaa lapselle myös tarvittavan mikrobisuojan.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 25.1.2007
Teidän on syytä kysyä lisätietoja Suomen Akatemiasta, Tiina Raivolta (09-7748 8369) mikäli epäilette ymmärtäneeni jonkin asian väärin uutiskirjeestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)