**
Viime aikoina paljon huomiota saanut valmentaja Kari-Pekka Kyrö on halunnut paljastaa maastohiihdon parissa vellovan dopingin käytön. Kyrön mukaan kyseessä on ollut varsin yleinen tapa hoitaa hiihtäjämme huippukuntoon. Mikäli väitteet ovat totta, on ennustettavissa todella vaikeita aikoja tälle loistavalle urheilulajille ja sen mainioille nykyisille harrastajille.
Minun piti maastohiihtoa koskettavasta laajasta ongelmasta kirjoittaa, mutta en löydä asian käsittelyyn riittävästi motivaatiota. Sen sijaan ajattelin tarjota teille aivan uutta tietoa geenidopingiin liittyvistä ongelmista. Brittiläinen farmakologian erikoislehti omistaa suuren osan lehden sisällöstä geenidopingin käsittelyyn. Sain äsken tutkijavaihtona tohtori Wellsin laajan yhteenvedon nykytilanteesta (Gene doping: the hype and the reality). Tässä blogini lukijoille selkokielinen vapaasti suomennettu juttu ajankohtaisesta aiheesta.
Geenidopingin ongelma on tiedostettu WADA:ssa (Kansainvälisessä dopinginvastaisessa liikkeessä), mutta työkenttä on valtava, sillä vilpillisin keinoin menestystä hakevat urheilijat eivät kaihda käyttää mitä mielikuvituksellisimpia modernin geeniterapian suomia keinoja. Geenidoping houkuttelee, koska sillä voidaan lisätä lihasmassaa ja -voimaa sekä edistää veren punasolujen tuotantoa. Geenidopingin avulla urheilija voi saada Eero Mäntyrannan luontaisesti korkeat hemoglobiiniarvot antamalla lääkärin kohottaa hänen erytropoietiiniaan (EPO) geeniterapian keinoilla. Se on kuitenkin paitsi väärin, myös erittäin vaarallista. Potilaita on sairastunut leukemiaan geeniterapian jälkeen. Vakavasti sairaat voivat ehkä ottaa tällaisen riskin, mutta nuorille, terveille urheilijanaisille ja -miehille se ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää.
Laboratorioeläimillä on saavutettu geenimuuntelun avulla hämmästyttäviä tuloksia erityisesti kestävyyden ja voimantuoton alueella. Tohtori Wells pitää todennäköisenä, että osa näistä tuloksista siirtyy myös vilppiä tavoittelevien urheilijoiden käyttöön (osa menetelmistä on jo ehkä siirtynyt urheilijoiden käyttöön kuten esim. kasvuhormonin tuotannon lisääminen). Wells pitää todennäköisenä voimakasta kehitystä mm. lihaskasvun tehostamisessa ja hapenottokyvyn parantamisessa geenejä manipuloiden. Eläinkokeissa on ollut esillä insuliininkaltaisia kasvutekijöitä ja myostatiini inhibiittoreita (estäjiä) lihaskasvun keinotekoisina lisääjinä. Myostatiini tai GDF-8 (engl. Growth Differentiation Factor 8) valvoo lihaksen kasvua tiettyyn geeneissämme ennalta määrättyyn rajaan saakka. Ihmisen kekseliäisyydellä ei ole rajoja: Jotta lihakset jatkaisivat edelleen kasvuaan on olemassa myostatiini inhibiittori, joka estää myostatiinin tarjoaman lihaskasvun rajoituksen. Voitte kuvitella, että tällä tempauksella liikutaan paitsi kielletyllä alueella, myös hyvin vaarallisella alueella! Lihakset voisivat siis kasvaa yliluonnollisen suuriksi koska niiden kasvua ei estettäisi. Eläinkokeissa on jo saatu voimakasta lihaskasvua aikaiseksi vaikuttamalla geenitasolla myostatiiniin. Pysytään kuulolla löytyykö pian tämäkin vilpillinen tekniikka urheilijoita varten, ainakin siitä jo vakavasti keskustellaan tiedemiespiireissä. Myostatiini inhibiittoreita on jo kokeiltu potilasryhmille, jotka kärsivät heikentyneestä lihasvoimasta.
Suorituskykyä parannetaan lisäämällä erytropoietiinin (EPO) muodostusta ja erityisillä verisuoniston kasvutekijöillä (tutustu angiogeneesiin) uusien pienten verisuonten kasvattamista kiihdytetään. Mielikuvitus on tiedemiehillä laukannut todella villisti, sillä lihasten fenotyyppiin (ilmiasuun) on myös pystytty vaikuttamaan. Erityiset peroksisomi kasvutekijöiden vilkastuttamiset jo hallitaan. Hidas tai heikko lihas saadaan olympiakuntoon noilla menetelmillä.
Se mikä tekee tästä geenidoping-asetelmasta todella hankalan, on sopivan testausmenetelmän kehittely. Miten saadaan kiinni nämä urheilijat vilpillisten menetelmien käytöstä? Onhan nyt kyse urheilijan oman elimistön tuottamista kasvutekijöistä. Urheilijan lahjakkuustekijöihin kuuluvat luonnostaan näiden osa-alueiden ja toimintojen korostuminen. Miten menetellä sitten kun puutteet näillä osa-alueilla korvataan tai entisestään tehostetaan sopivia geenejä aktivoimalla? On vain ajan kysymys milloin nämä menetelmät ovat käytössä vilppiin taipuvaisilla huippu-urheilijoilla.
Geenidopingissa käytettävät menetelmät ovat toistaiseksi erittäin kalliita ja jokseenkin epävarmoja. Kehitystyö on kuitenkin nopeaa ja kiihkeää. Ei sentään huippu-urheilijoita silmälläpitäen, vaan sen takia, että saadaan jotakin toivoa lihassurkastumataudeista kärsiville potilaille (esim. MS-tauti ja Duchennen lihasdystrofia). Huippu-urheilijat hyötyvät näistä ponnisteluista ikään kuin sivutuotteena.
Perinteisestä dopingista poiketen geenidoping ei kuulu ihan joka lääkäriaseman perustoimintoihin (vielä). Tohtori Wells toivoo, että lääkäriasemien siirtymäaika näihin menetelmiin on mahdollisimman pitkä, sillä paljon on vielä testaamatta mitä sivuvaikutuksia geenidopingin eri menetelmillä on urheilijalle. Tiukempi kontrolli lienee kuitenkin mahdotonta, sillä mikään ei pysäyttäne laittomasti toimivien lääkäreiden mukaantulon markkinoille. Hippokrateen vala ei paljon velvoita tarpeeksi suuren setelitukon näkyessä.
Geenidopingiin turvautuva urheilija vaarantaa terveytensä monella eri tasolla. Toisaalta itse geenin aktivointi ihmiselimistössä ja siihen liittyvät menetelmät ovat vielä epävarmoja. Toisaalta on mahdotonta tietää mitä hallitsematon geenin aktivointi voi aiheuttaa ihmiselimistössä. Elimistön herkän tasapainon (homeostaasin) järkkyminen voi näkyä lisääntyneenä sairastumisena aineenvaihdunta- tai syöpäsairauksiin. Hinta voi olla aivan liian korkea jos terveellisenä pidettävä urheilu vie ennenaikaiseen kuolemaan.
Todella vaikeiden asioiden äärelle tohtori Wells vie meidät pohtiessaan geenidopingin käyttöä loukkaantuneen urheilijan saattamisessa taas hyvään iskuun kilpakentillä. Moderni lääketiede saattaa tulevaisuudessa tarjota geeniterapiaa nopeuttamaan potilaiden tervehtymistä esim. liikenneonnettomuuksien jälkeen. Pitäisikö urheilijoilta mahdollisesti kieltää paras mahdollinen hoito sen takia, että siinä on väärinkäytön mahdollisuus?
Lähde: Wells DJ. Gene doping: the hype and the reality. British Journal of Pharmacology 154: 623–631; doi:10.1038/bjp.2008.144; julkaistu 21.4. 2008
Minä alan pikkuhiljaa taipumaan sen kannalle, että lopetetaan kokonaan huippu-urheilun tukeminen ja voittorahojen maksaminen, niin silloin taistellaan ainoastaan kunniasta.
VastaaPoistaKukahan sillon viittis enää doupata? No, ehkä niitäkin löytyis, mutta sijotettais ainakin huippu-urheiluuun suunnatut rahat vaikka nuoriso- ja terveysliikuntaan.
Mun usko urheiluun meni vuonna
VastaaPoista-84. Rehellisyyden perikuvana pitämäni Martti Vainio kärähti. Petyin kovin huippu-urheiluun, kun tajusin kuinka tavattoman yleistä dopingin käyttö on.
En usko, että esim. kuulantyönnössä vuodesta 1968 lukien on olympialaisissa ollut kahdeksan joukossa yhtäkään työntäjää, joka ei olisi käyttänyt ainakin jotain hormoneja. Anaboliset steroidit voidaan nykyään testata aika hyvin, mutta testo ja kasvuhormoni ovat paljon vaikeampia todentaa. Kuulantyönnön nykyinen ME-mies Randy Barnes kärähti kaksi kertaa. Käyttänyt lienee lukioajoista lähtien.
Tosin esim. keihäänheitossa doping ei ole lähestulkoonkaan niin yleistä kuin kuulassa, koska se vaatii maksimivoimaa huomattavasti vähemmän.
"Todella vaikeiden asioiden äärelle tohtori Wells vie meidät pohtiessaan geenidopingin käyttöä loukkaantuneen urheilijan saattamisessa taas hyvään iskuun kilpakentillä. Moderni lääketiede saattaa tulevaisuudessa tarjota geeniterapiaa nopeuttamaan potilaiden tervehtymistä esim. liikenneonnettomuuksien jälkeen. Pitäisikö urheilijoilta mahdollisesti kieltää paras mahdollinen hoito sen takia, että siinä on väärinkäytön mahdollisuus? "
VastaaPoistaTäsmälleen saman ongelman edessä olemme jo nykyisten doping aineiden ja menetelmien kanssa. Useat astmalääkkeet ovat kiellettyjä ja urheilijat kuitenkin saavat näitä todettua sairautta vastaan. Liikenneonnettomuuden jälkeen kestävyysurheilija voi virua verenhukassa, mutta kylläpä ne laittavat verta sairaalassa kestävyysurheilijaankin veritankkausuhasta huolimatta.
Sami Uusitalo, minulla meni pasmat sekaisin vuoden 2001 Lahden kisoissa kun Harri Kirvesniemi kärähti vilpistä. Jälkeenpäin monen monta kertaa Harrin kanssa jutelleena, voin epäuskoisena vain pyöritellä päätä. Miksi piti loistava ja pitkä hiihtoura päättää tuolla tavalla? Enää puuttuu, että Juha Mieto paljastaa hikilautojen kulkeneen lujaa kielletyin menetelmin.
VastaaPoistaTässä ollaan, Sami, lujilla. Oma poika on kansallisen ja kansainvälisenkin hiihdon huipulla ollut koko nuoruusajan ja vakaana aikomuksena on olla aikuisena ehdottomalla huipulla. Jos pääsy sinne huipulle aikuisena vaatii vilppiä olen sitä mieltä, että huippu saa jäädä saavuttamatta. Jos puhtaana on tähän mennessä hiihdetty, homma saa jatkossakin edetä puhtain menetelmin.
Tänään oli paikallisen hiihtojaoston kokous. Kokouksen ulkopuolella kävimme keskustelua dopingista hiihdossa. Harras toiveemme oli, että kaikki hämärätouhu Suomen Hiihtoliitossa myönnettäisiin, pyydettäisiin vilpittömästi anteeksi ja ohjattaisiin tukirahat nousevan, puhtaan hiihtäjäsukupolven tukemiseksi. Viiden-kymmenen vuoden menestymättömyyden jakson kansainvälisissä kisoissa vielä voisi jaksa kärvistellä läpi penkkiurheilijana ja lajin vannoutuneena ihailijana, mutta mieli ei kestä enää yhtään uutta suomalaista dopingtapausta. Luoja varjelkoon meitä vilpillisiltä suomalaisurheilijoilta.
Dopingin käytön laajuus on ilmeisesti vahvasti lajisidonnainen. Kuulantyönnössä maksimivoimaa tarvitaan paljon enemmän kuin esim. keihäänheitossa. Maksimivoimaa pystytään parantamaan erilaisilla doping aineilla merkittävästi. Näin ollen keihästä on kivempi katsella kun tietää että kisaajat ovat todennäköisemmin puhtaita.
VastaaPoistaEsim. nykyinen kuulantyönnön ME:n haltija Randy Barnes kärähti kaksi kertaa viime vuosikymmenellä.
Tänä vuonna on ollut ainakin kaksi joukkuekäryä. Bulgarian 11 painonnostajaa kärähti juuri ja aiemmin tänä vuonna Kreikan 11 painonnostajaa. Esim. nämä käryt kertovat doping ongelman suunnattomasta laajuudesta.
Kivoimpia katsella ovat hippo-kisat. Siellä vipeltävät tyypit ovat 100 % puhtaita. Ainoastaan mielenterveysongelmaiset voisivat epäillä noiden vilpereiden turvautuneen vilpillisiin keinoihin.... :)
Missä on mahdollista saada näitä geenidoping -aineita!?!?!?
VastaaPoista