**
Kuopiolaiset tutkijat Markku Myllykangas ja Tomi-Pekka Tuomainen ovat kirjoittaneet kirjan medikalisaation moninaisista ilmenemismuodoista. Pharmageddon –kirjassa Myllykangas ja Tuomainen käyvät lähes kaiken terveyteen ja lääketieteeseen pesiytyneen humpuukin kimppuun ja taitaa siinä muutama vähemmän humpuukimainen tuote mennä vahingossa lapsiveden mukana ulos.
Minäkin luin tuon kirjan. Käsittämättömän huonolaatuisten kuvien lisäksi olisin kaivannut hieman suurempaa fonttikokoa. Kaikki julkaisevat nykyään pokkareita, mutta miniatyyrifontit pitäisi kieltää. Kirjassa on toki paljon ansiokasta. Siitä ansiokkaasta puolesta tässä pieni referaatti.
Sairausteollisuus tekee terveistä sairaita ja normaaleista poikkeavia. Terveiden ihmisten hoitaminen kiihtyy. Tähänkö me olemme menossa?
Turha medikalisaatio on merkittävimpiä tekijöitä jatkuvasti kasvavien terveysmenojen taustalla. Köyhille sairaille ei haluta tehdä parantavia lääkkeitä, vaan maksukykyisille, vaikkeivat he olisikaan sairaita. Tätä varten ennaltaehkäisevää hoitoa edellyttäviä raja-arvoja hilataan alaspäin kattamaan yhä suuremmat ihmisjoukot. Näin on käynyt esimerkiksi kolesteroliarvoille.
Lääkkeitä ei kehitellä enää ensisijaisesti tärkeimpiin ongelmiin, vaan sellaisiin sairauksiin ja pulmiin, jotka tuottavat suurimmat voitot. Esimerkiksi miesten erektiohäiriö on suurimmaksi osaksi lääketehtaiden keksintö, ja naisten vaihdevuodet on medikalisoitu, vaikka ne ovat aivan normaali ikääntymiseen liittyvä ilmiö.
Nuoruuden arvot siirretään vanhuuteenkin kuuluviksi. "Yhdyntäkeskeisyys ja vanhenemiseen kuuluvat, väistämättömät fysiologiset muutokset ovat avanneet mittavat taloudelliset tuotot niille, jotka ovat kehittäneet vanhoille miehille erektion aikaansaavan lääkkeen", kirjoittavat Myllykangas ja Tuomainen. Jopa ennenaikaisesta eli herkästä siemensyöksystä on tehty "sairaus", johon kaupitellaan lääkettä. Useimmat pikapanijat eivät kuulemma tiedä olevansa vakavasti "sairaita". Kannattaako hoitaa vaivaa, jota ei ole olemassakaan?
Kirja on ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu.
Muita kirja-arvosteluja:
Suomen kolme OlaviaOivallinen kirja Sirkka SantapukiltaHormonit ovat naiselle kuin kiikkulautaKarpin tapaanMikä ihmeen Nutrix?Kaikki kolesteroli ei ole vaarallista
Onko sama teos? Mutta täällä kirjoitetaan myönteisesti.
VastaaPoista"Pharmageddon
Pidän kirjoista, joilla on reipas nimi. Markku Myllykankaan kirjan Rahan raiskaama terveydenhuolto ahmaisin tuoreeltaan. Terveyssosiologian dosentti Myllykankaan teos vyöryttää rankkaa faktaa terveydenhuollon petoksellisuudesta. Paranoiaa hipova kirja on ehdottoman suositeltava kaikille terveydenhuollossa työskenteleville. Ainakin jokaiselle, joka kuuntelee joskus lääke-esittelyjä.
Kirja osoittaa runsain tapauskertomuksin ja selvityksin, että lääketeollisuus pyrkii tuottamaan mahdollisimman paljon voittoa. Se minimoi kulut ja maksimoi voitot. Se kuluttaa markkinointiin monin verroin enemmän rahaa kuin tutkimukseen. Valtaosan uudesta lääketutkimuksesta se tekee yhteiskunnan rahoin. Sitä eivät kiinnosta hengenpelastavat lääkkeet köyhille, vaan hyödyttömätkin valmisteet maksukykyisille
Lääkeyrityksen jakama ”tieto” on aina markkinointia, eikä aina totta. Se rakentaa sairauksista ja lääkehoidoista lääkäreille sellaista kuvaa, joka on yritykselle tuottavinta. Se ”tukee” lääkäreitä, kunhan lääkärit määräävät juuri heidän lääkkeitään. Se noudattaa lakia, jos uhkaava sanktio on riittävän suuri.
No niin, tämä tuskin yllättää yhtäkään aikuista. Myllykangas paljastaa muutakin: Lääkäriliitto pyrkii hankkimaan lääkäreille mahdollisimman suuret tulot. Se puolustaa jäseniään ja muuttaa kantojaan jäsenistön edun mukaan. Julkisesti ahneus perustellaan ”potilaiden hyvän hoidon varjeluna”.
Teos osoittaa pahoiksi ainakin Lääkäriliiton, lääketeollisuuden, uskomushoidot, Tehy-lehden, ahneet lääkärit, kriisipsykologit, potilasjärjestöt, Hesarin ja Savon Sanomat. Tätä kannatan! Tuuletus on aina tarpeen. Edellä mainitut ärsyttävät minuakin.
Typeriksi Myllykangas osoittaa terveyspalvelujen käyttäjät eli potilaat, kuopiolaiset sekä kaikki poliitikot. Myllykankaan tuomiolta säästyvät alipalkatut hoitajat, kunhan kiertävät uskomushoidot kaukaa.
Kritiikki osuu moneen suuntaan, mutta varsinainen asia on: raha ja valta määräävät terveydenhoidon kehityksen.
Vaikka näin on monella elämän alueella, niin terveydenhoidolta ja erityisesti lääkäreiltä odotetaan muuta.. Terveydenhoitoon liittyy toive, että kyse olisi jostain muustakin kuin rahasta. Välittävä tv-lääkäri Tapani Kiminkinen on monien ihanne.
Lääketeollisuudella, Lääkäriliitolla, ja potilasjärjestöillä on liikaa valtaa. Poliitikot, tiedotusvälineet ja kansalaiset tulevat oudon arvostelukyvyttömiksi, kun ”asiantuntijat puhuvat terveydestä”. Heihin luotetaan ihan liikaa. Pulma on siinä, ettei lääketeollisuudelle ja Lääkäriliitolle ole riittävää vastapainoa, joka asettaisi niiden vaikutusvallan kohdalleen.
Terveydenhoidon pulmat johtuvat osin vahvoista professioista ja ja niiden etujen vaalimisesta. Se on tuotanto- ja terveydenhoitojärjestelmä lähtöistä. Asiakaslähtöisyys tai potilaslähtöisyys ei toteudu. Laaja-alaisten sairauksien, esimerkiksi masennuksen, suhteen, se johtaa huonoihin hoitotuloksiin. Olisi terveellistä tarkastella asiaa välillä puhtaasti potilaan tarpeiden kannalta.
Kuka ajattelee potilasta kokonaisuutena? Pitäisikö olla uusi professio, terveysasiantuntija, joka kartoittaisi ihmisen kokonaistilanteen rauhassa ja sitten käyttäisi tarvittaessa apuna ravinto- ja fysioterapeutteja, psykologeja, lääkäreitä ja konsultoivia filosofeja?
Kirjoittaja on Mehiläisen johtava työpsykologi. "
Jurpolukki
Sama teos on kyseessä. Olemme kai periaatteessa samaa mieltä teoksen ansioista. Pesuveden mukana ja ankaran kritiikin ja sohimisen myötä saa moni hyväkin hanke humpuukileiman, mutta eihän kirja huono ole. Jos kirjailijat olisivat vähän pinnistelleet niin olisivat mahdollisesti löytäneet jotain myönteistäkin kerrottavaa lääketieteestä, potilasyhdistyksistä, luontaistuotteista jne. Nyt kaikenkattava kritiikki peittää alleen ihan kaiken. Se on aika masentavaa.
VastaaPoistaItse olen kahlannut hiljakseen läpi Myllykankaan (ilmeisesti) aiempaa kirjaa Rahan raiskaama terveydenhuolto. Asiasisällöltään kirja on ihan hyvä, mutta jo sadannen sivun hujakoilla alkoi maistua puulta se jatkuva itseään toistava, paasaava sävy. Teoksen kaunokirjallinen anti muistuttaa lähinnä 200 sivuista potilasasiakirjaa. Suomessa on ainoastaa yksi Myllykangasta huonompi kirjailija ja tämä mies on Antti Heikkilä. ;) Täytynee kuitenkin tutustua myös tähän Myllykankaan uudempaan teokseen. Joten kiitos kirjavinkistä!
VastaaPoistaTerveyssosiologeja tarvitaan, sillä lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät yleensä osaa, halua eivätkä uskalla kritisoida lääke- ja muita hoitoja. "Mitä kollegatkin minusta ajettelisivat", sanoi minulle eräs kollega, joka itse pui nyrkkiä taskussa.
VastaaPoistaAmerikkalainen terveyspolitiikan professori Donald Light sai aikaan melkoisen mediakohun luennoidessaan äsken Yhdysvaltain sosiologien vuosikokuksessa ja tuodessaan esille lääketeollisuuden raadollisuuden. Vain yksi kuudesta uudesta lääkkeestä tarjoaa uusia hyötyjä entisiin verrattuna, muut viisi tuottavat lähinnä sivuvaikutuksia, sanoo Light. Hänen mukaansa lääketeollisuuden huijaus on yhteiskunnalle paljon vaarallisempi kuin sodat ja auto-onnettomuudet yhteensä. Lue lisää suomeksi.