Isoisästä ei ole kovinkaan paljon hyötyä

*
Olen jo pitkään aavistellut, että minusta on vähänlaisesti hyötyä lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Isoisyyteni pysynee jollakin tavalla hallinnassa vaikuttamalla lapsiini ja lapsenlapsiini epäsuorasti heitä kannustaen, heidän kanssaan hassutellen ja pitäen jälkikasvuani arvossa. Minulla on harvinaisen upeat lapset ja lapsenlapset.

Ylen Tiedeuutisista luen mm. seuraavaa tänään (25.7.2007):

ISOISISTÄ EI OLE HYÖTYÄ JÄLKELÄISTEN MENESTYKSELLE

Isoisistä ei ole apua jälkeläisten menestykselle, päättelevät Turun yliopiston tutkijat suomalaisista 1700-1800-luvun väestötiedoista. Samasta aineistosta on aiemmin osoitettu, että isoäiti-ikään eläneistä naisista on hyötyä omien lastensa lasten selviytymiselle. Tämä ns. isoäitiefekti on yksi mahdollinen osaselitys sille ihmislajin biologisesti harvinaiselle ominaisuudelle, että naiset elävät melko pitkään senkin jälkeen kun he ovat menettäneet kyvyn synnyttää jälkeläisiä.

Elossa oleva isä vaikutti jonkun verran myönteisesti lastensa lisääntymismenestykseen; mm. lapset perheellistyivät hieman nuorempina. Kuitenkaan pitempään eläneillä miehillä ei ollut keskimääräistä enemmän lapsenlapsia. Jos yksilön menestystä arvioidaan jälkeläisten määrällä, isoisyydestä ei siis ole hyötyä.

Turun yliopistossa, yhteistyössä brittiläisen Sheffieldin yliopiston kanssa on hyödynnetty Suomen tarkkoja kirkonkirjoja tutkittaessa ihmisen lisääntymisbiologiaa ns. luonnollisessa tilanteessa, ennen teollistumista ja modernia lääketiedettä. Tällä kertaa käytettiin kahden varsinaissuomalaisen rannikkopitäjän, Kustavin ja Rymättylän sekä sisämaapitäjä Ikaalisten väestötietoja vuosilta 1719-1839. Samoista pitäjistä on aiemmin selvitetty naisten eliniän pituuden vaikutusta aikuisikään, 15-vuotiaaksi eläneiden lastenlasten määrään.

Naisten vaihdevuodet ja elämän jatkuminen vuosikymmeniä sen jälkeen ovat vaikeasti selitettävä ilmiö, koska yksinkertaisimman biologisen ajattelutavan mukaisesti lisääntymiskyvyttömät ihmiset ovat pelkkä taakka. Miehet pystyvät lisääntymään korkeaan ikään asti, mutta tästä kyvystä ei ole hyötyä yhteiskunnissa, missä noudatetaan yksiavioisuutta. Miehen lisääntymismahdollisuudet loppuvat vaimon saavuttaessa vaihdevuodet. Ainoastaan monen vaimon ja yhden miehen perhemallia noudattavissa yhteisöissä mies voi jatkaa lisääntymistä ottamalla uuden nuoremman vaimon.

Vaikka ihmisten keskimääräinen elinikä jäi huomattavasti nykyistä lyhyemmäksi ennen nykylääketieteen saapumista, elivät ne jotka selvisivät hengissä aikuisuuteen asti, keskimäärin melko pitkään. Samoin nykyisissä metsästäjä-keräilijäkulttuureissa elävistä ihmisistä huomattava osa on yli 50-vuotiaita. Lajina pystymme elämään siis niin kauan että koittaa isovanhemmuuden aika ja naisten vaihdevuodet.