torstaina, lokakuuta 08, 2009

Eläinrasvat - miten vaarallisia?


*
Miten vaarallisia eläinrasvat ovat?
Tämä on kysymys joka askarruttaa monen mieltä. Nyt tulee tuoretta tietoa eläinrasvoista. Lukija, joka ei jaksa koko tätä tietopakettia lukea läpi ja ei jatkossakaan halua seurata katsauksiani tästä aiheesta, saa jo nyt vastauksen kysymykseen miten vaarallisia eläinrasvat ovat:

Eläinrasvat eivät kohtuullisesti käytettyinä ole kovinkaan vaarallisia ja eläinrasvojen terveysvaaroja on aiemmin liioiteltu. Uusimpien tutkimusnäyttöjen mukaan monipuoliseen ruokavalioon kuuluu laajapohjainen eläinrasvojen käyttö. Asiantuntijat eivät tässä vaiheessa varsinaisesti halua yllyttää kuluttajia eläinrasvojen pariin, vaan tyytyvät sanomaan, että niitä pitää nauttia mahdollisimman vähän. Mutta näistä "rasva tukkii suonet" –höpötyksistä asiantuntijat sanoutuvat irti. Eli, jos sinulle maistuu voi, punainen maito, sianliha ja pekoni, niin ole hyvä – nauti niitä jatkossakin - kohtuullisesti!

Kysy lääkäreiltä, ravitsemusterapeuteilta, ravitsemukseen perehtyneiltä tutkijoilta ja maamme johtavilta terveysvaikuttajilta mitä mieltä he ovat eläinperäisistä, ns ”kovista” rasvoista, ja saat vastauksen ilman pitkällisiä jaarituksia ja pohdintoja. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: eläinperäinen rasva on vaarallista. Heillä ei juurikaan ole tapana perustella millä tavalla kovat eläinperäiset rasvat nakertavat terveyttämme. Asiaa pidetään tässä vaiheessa selviönä. On tapana viitata laajaan suomalaiseen ja kansainväliseen yhteisymmärrykseen eläinperäisten rasvojen vaaroista. Nostetaan esille Ancel Keysin julkaisema seitsemän maan tutkimus 1960-luvulla, Pohjois-Karjala-projekti (1972-1997) muistetaan mainita ja vauvasta vaariin saamme terveysvalistuksessa ohjeita välttää eläinperäisiä rasvoja sekä pyydetään nauttimaan ravintorasvat pääosin kasviöljyjen muodossa. Kuitenkaan pitävää tieteellistä näyttöä eläinrasvojen vaikutuksesta terveyteen (esim. sydänsairauksiin) ei ole tai sitten yhteys on epäselvä.

Pohjois-Karjala-projektin merkitys on erittäin huomattava suomalaisessa ravitsemuskeskustelussa. Se ankkuroi Suomeen selkeästi käsitteet "rasva ja sydänterveys" ja ns. rasvateoria sai voimakkaan jalansijan juuri Suomessa. Meitä biologeja on kyllästymiseen asti muistutettu 1900 –luvun alussa tehdyistä kaniinien rasvansyöttökokeista, missä väkisin rasvaa ja kolesterolia kaniiniparoille syöttäen heihin kehittyi valtimotauti (ateroskleroosi). Yhteys ihmiseen ankkuroitiin Ancel Keysin populistisissa havainnoissa kun hän osoitti tyydyttyneen rasvan merkityksen kolesteroliarvoissa, joka sittemmin johti sydän- ja verisuonitautiin. Tätä rasvateoriaa eivät kaikki Keysin aikalaiset tutkijat lähteneet tukemaan ja tiedeyhteisö jakaantui vahvasti kahtia. Turhat pulinat ja pullikoinnit saatiin USA:ssa päättymään poliittisella päätöksellä. George McGovernin johtama komitea voitti jalansijaa USA:ssa terveystavoitteillaan 1977, joissa otettiin mm. kantaa siihen, että eläinrasvojen kulutus olisi laskettava. Maan korkeimman tiedeyhteisön (National Institutes of Health) vastustuksesta huolimatta vähärasvaisuuden ajatus voitti ja McGovernin komitean työtä pidettiin poliittisena asiakirjana ennemmin kuin tieteellisenä. Pienellä viiveellä nämä rasvateoriaa tukevat seikat valtasivat alaa myös Suomessa ja katsoessamme Valtion ravitsemusneuvottelukunnan esille ottamaa lautasmallia, voimme nähdä rasvateorian vaikutuksen erityisen selkeästi.

Terveyskeskuslääkäreitä en mene syyllistämään siitä, että potilaiden rasvavalistus on retuperällä. Syy löytyy esimerkiksi Käypä Hoito –suosituksia laativista työryhmistä, joihin on pesiytynyt liekanarussa kulkevia oman ajatustoimintansa unohtaneita lääketeollisuuden sanelukoneita. Tavallinen terveyskeskuslääkäri lukee noita heidän tuottamiaan hoitosuosituksia tosissaan. Ei hänellä ole aikaa ja intoakaan perehtyä tiedekirjallisuuteen. Ainoa tie selvyyteen on siis rehellisyys näitä hoitosuosituksia laadittaessa. Ihmettelen laajapohjaisesti maamme biokemisteihin ja biologeihin iskenyttä innottomuutta pitää huolta siitä, että rasvavalistus pysyy tasapuolisena ja oikeana. Minä en itse ole missään virkaputkessa, eikä minun näin ollen tarvitse lausuntojani joka käänteessä varoa, mutta voisi toki joskus toivoa virkaveljiltä pienen pientä tukea tässä rasvavalistuksessa. Yksityisluonteisissa keskusteluissa tapahtunut myönteinen asennoituminen eläinrasvoihin ei näy virallisissa lausunnoissa - koskaan. Saatetaan privaattikeskusteluissa tuoda esille miten kotona syödään voita, rasvaisia pihvejä ja käytetään paljon oliiviöljyä. Saatetaan kehua miten laihdutusvaikutus lähti käyntiin vasta kun ruokalautaselta poistettiin valtavat tärkkelyskasat ja korvattiin ne vähän hiilihydraatteja sisältävillä vihanneksilla ja nautittiin reilummin proteiinia ja rasvaa. Tämä terveyttä viestivä havainto ei kuitenkaan muistu mieliin julkisuudessa. Korjatkaa minua jos olen väärässä!

Maan korkein terveyseliitti on ehkä tarpeettomankin kuuliainen yhdelle ja ainoalle totuudelle tässä armaassa Suomenmaassa: eläinrasvojen vaarallisuus. Eläinrasva ei todellakaan ole erityisen vaarallista. Mikäli päädytään edelleen suosittelemaan vähemmän kuin 10 energiaprosenttia tyydyttyneitä rasvahappoja, annettakoon sitten tuolle nimenomaiselle energiamäärälle sille kuuluva täysi tuki ja myönnettäköön SFA:n terveellisyys ainakin näiden lukemien puitteissa (blogikirjoittaja uskoo, että SFA:aa voi turvallisesti syödä tätä enemmän). Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella (entisellä Kansanterveyslaitoksella) on aihetta pyytää anteeksi Suomen kansalta. Valistuneiden lääkäreiden, tutkijoiden ja vaikkapa ravitsemusterapeuttien kannattaa kysyä mihin tutkimuksiin eläinrasvan vaarallisuus perustuu.

Valistuneet kansalaiset voivat aina kun julkisuudessa tulee vastaan jokin älytön väite, kuten esimerkiksi, että "voi tukkii verisuonet" tai, että "sianrasvaa syömällä kuolee sydänkohtaukseen", pyytää väitteen julkaisseelta taholta perustelut miksi kirjoittavat juuri sillä tavalla. Jos jutussa haastatellaan jotain asiantuntijaa, pyytäkää häneltä viipymättä tietoa siitä, mihin tutkimuksiin hän perustaa näkemyksensä eläinrasvojen vaarallisuudesta. Seuraavan kerran kun lehdet pyytävät lausuntoa suhtautumisessa ravintorasvoihin, kannattaa ehkä suosiolla jättää Pekka Puskalta kysymättä. Sillä Pekka ei pitkään aikaan enää ole ehtinyt seurata ajankohtaista rasvatutkimusta. Tämä on hyvin valitettavaa. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen johtaminen vie Pekalta kohtuuttoman paljon aikaa. Kysyttäköön lausuntoja ravintorasvoihin alalla tutkimustyötä tekeviltä. Näin tehdään muualla päin maailmaa. Miksi ei siis myös Suomessa?

Käytän tällä hetkellä runsaasti aikaa muutaman tärkeän ja ajankohtaisen tutkimuksen parissa. Tämä ensimmäinen kirjoitukseni on lähinnä tulkittava pikaiseksi yhteenvedoksi siitä mitä Maailman terveysjärjestö (WHO) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ovat saaneet aikaiseksi eläinrasvoista. Jatkossa käyn lukupakettia yksityiskohtaisemmin läpi seuraten ja tulkiten laajapohjaisesti rasvakirjoittelua. Äskettäin (15.9.2009) ilmestyi nimittäin WHO/FAO:lta yli 300 sivua tuoretta luettavaa rasvoista. Löydät lukupaketin täältä. Lisäksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) oli saanut valmiiksi oman lähes satasivuisen ehdotuksensa siitä miten tulisi suhtautua ravintorasvoihin (Kiitos terveysjohtaja dosentti Mikael Fogelholm kun lähetit minulle käsikirjoitukset tuoreeltaan! En tiedä ovatko ne vapaasti jaettavassa muodossa vielä.). Onko nyt löytynyt selkeä näyttö eläinrasvojen epäterveellisyydestä? Mitä näissä tutkimuksissa neuvotaan tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) suhteen? Onko uusista katsauksista apua kun laaditaan ja julkaistaan uudet ravitsemussuositukset ensin maailmanlaajuisesti, sitten Pohjoismaissa ja lopulta Suomessa (valmiit vuonna 2012)? Halusin saada paremman selvyyden minua jo pitkään vaivanneeseen tulkintaongelmaan: Miten vaarallisia eläinrasvat ovat?

Aika mietteliääksi menin luettuani maailman parhaiden asiantuntijoiden tuottamaa tekstiä rasvoista. Lähes 400 sivua rasvoista ei sittenkään tuonut lopullista selvyyttä miten pitäisi suhtautua eläinrasvoihin. Lähinnä jäi vaikutelma, että lisää tutkimustietoa tarvitaan todella paljon. Ahkerastakaan lukemisesta ei näytä olevan apua tällaiselle kauhealle jääräpäälle ja eläinrasvoja rakastavalle biologille: En löytynyt selkeää syytä tuomita eläinperäisiä rasvoja epäterveellisiksi, koska tutkimuksissa löytyy myös eläinperäisiä rasvoja suosivia näkökohtia.

Taatusti ainakin jotkut SFA:t ovat terveyttä ylläpitäviä, jotkut vähemmän. Tästä enemmän jatkokirjoituksissani.

WHO/FAO päätyy katsauksessaan siis aika yllättävästikin siihen, että SFA:sta ei voi sanoa mitään ihan varmaa. Pyydän anteeksi aiheuttamaani mahdollista mielipahaa kun tulkitsen tätä lukemaani tekstiä myös eläinrasvoja suosivaan suuntaan. Aiemmin niin selkeästi tuomituista eläinrasvoista on yhä vaikeampi sanoa mitään ihan varmaa. Tarvitaan runsaasti lisää tutkimustietoa eläinrasvojen vaikutuksista terveyteen. Todistustaakka jää siis edelleen niille ryhmittymille, jotka pitävät eläinrasvoja haitallisina. Joudutte siis toteamaan, että vastaanhangoitteluni jatkuu ja nyt entistä vankemman tuen muodossa. Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ei tosin löydä eläinrasvoista paljon hyvää sanottavaa, mutta se lienee linjassa sieltä tulevan muunkin valikoidun tiedon kanssa. Kenenkään muun terveysorganisaation en ole havainnut ihannoivan puhdasta sokeria yhtä innokkaasti kuin EFSA. Heidän mielestään esim. 20 energiaprosenttia sokeria ei vielä ole paljon! EFSA:n terveysväitteiden tukena lienee sokeriteollisuuden suorittama lobbaus. Pakostakin rasvoista koottua tietoa ei voi ottaa riittävän tosissaan vastaan. Teen kuitenkin parhaani, jotta jaksaisin myös lukea EFSA:n papereita.

En edelleenkään ymmärrä miksi eläinrasvoista niin tomerasti varoitellaan. Näyttöä niiden vaarallisuudesta on mielestäni kovasti liioiteltu ja tuore WHO/FAO:n katsaus tukee tätä käsitystä. Anteeksi vain, pääjohtaja Pekka Puska, professori Matti Uusitupa, professori Timo Strandberg ym., olen edelleen eri linjoilla eläinrasvan suhteen. Kaikessa ystävyydessä ja mielipiteiden vaihtoa toivon mukaan edistäen, tuon nyt esille ne seikat näissä tuoreissa raporteissa, jotka mielestäni osoittavat, että eläinrasvoista varoittelu on turhan tomeraa. Tietenkin on eläinrasvojen suhteen syytä noudattaa kohtuutta, mutta mitään syytä en näe erityisesti demonisoida kohtuullista eläinrasvojen käyttöä. Meidän pitäisi rakentavalla tavalla edistää ymmärrystä eläinperäisten rasvojen osalta niin, että kuluttaja voi terveysinnon iskiessä päälle valita esimerkiksi lähialueella tuotetun meijerivoin ekologisesti kestämättömän palmuöljyllä terästetyn margariinin sijaan. Ilman että hän pelkää terveytensä puolesta. Vakuuttavan näytön edessä minäkin taivun ja luikin sitten pakoon häntä koipien välissä.

Lukijalle voin jo nyt tässä ensimmäisessä osakatsauksessa todeta, että yhteenvedostani löytyy yksi selkeä linjaus: Näyttö eläinperäisten rasvojen terveyttä nakertavista ominaisuuksista lepää yllättävän heikon tieteellisen todistuksen varassa. Kohtuullisin määrin nautittuna, eläinperäiset rasvat edistävät terveyttä. Se on minun ensimmäinen havaintoni kovan luku- ja selostusurakkani kynnyksellä. Luemmeko Pekka, Matti ja Timo näitä tutkimuksia samalla tavalla? Luetteko ylipäätänsä näitä tutkimuksia, vai viekö kaiken ajattelutoimintanne hallintorutiinien pyörittäminen?

Liesbeth A. Smit, Dariush Mozaffarian ja Walter Willett käsittelevät laadukkaassa katsauksessaan rasvojen ja rasvahappojen arvosteluperusteita muodostettaessa pohjaa uusille ravitsemussuosituksille (Review of Fat and Fatty Acid Requirements and Criteria for Developing Dietary Guidelines). Vuodelta 1994 peräisin oleva edellinen WHO/FAO:n raportti suositteli aikuisille SFA:n enimmäissaanniksi alle 10 energiaprosenttia. Tämä perustui niihin laadittuihin kriteereihin, että näin alhainen SFA ei enää aiheuta sydänterveyteen liittyviä haittoja ja eritoten ei nosta LDL-kolesterolin määrää. Nykytiedon mukaan SFA kieltämättä kohottaa ”pahaa” LDL-kolesterolia (blogikirjoittajan huomio: erityisesti suuremman partikkelikoon LDL-kolesterolia, ei sitä sydänterveyttä nakertavaa pienemmän partikkelikoon kolesterolia), mutta samaan aikaan lisääntyy myös ”hyvän” HDL-kolesterolin määrä ja haitalliset triglyseridiarvot alentuvat. Nämä muutokset johtavat siihen, että eläinrasvojen terveyttä nakertava vaikutus jää kovin vähäiseksi, varsinkin jos suhteutetaan kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde hiilihydraattien lisäämisellä saavutettuihin muutoksiin. Tässä viitataan Mensinkin vuodelta 2003 peräisin oleviin havaintoihin. On myös huomautettava, että eläinrasva vain osaksi koostuu tyydyttyneistä rasvahapoista ja eläinrasvaa sisältävässä lihassa on esimerkiksi runsaasti myös tyydyttymättömiä rasvahappoja.

Tutkimuksissa pyritään tuomaan esille SFA:n mahdolliset terveyshaitat sellaisilla ruokavaliomuutoksilla, joissa korvataan SFA:aa sisältävät ruoka-aineet monityydyttämättömillä rasvahapoilla (PUFA), kokojyvätuotteilla ja hedelmiä sekä vihanneksia sisältävillä ruuilla (Mann, 2002). Kun vähärasvaisen ruokavalion myötä vaihdetaan SFA hiilihydraatteihin, tällä on hyvin vähäinen terveydellinen nettovaikutus veren rasvaprofiiliin. Päinvastoin, SFA:n jättäminen vähemmälle ja helposti imeytyvien hiilihydraattien lisääminen ruokavalioon, muuttaa hyvin vähän verenseerumin rasvojen ja lipoproteiinien verisuoniterveyttä edistävää vaikutusta. Tämä muutos johtaa HDL-kolesterolin alentumiseen yhtä paljon kuin LDL-kolesteroli alentuu ja ikävä kyllä nostaa huomattavasti triglyseridiarvoja (Sacks ja Katan päätyivät tähän vuonna 2002).

Siksi Willettin työryhmä ehdottaa, että sokea tuijottaminen tyydyttyneisin rasvahappoihin pitää lopettaa ja katsoa ennemmin mitä muita muutoksia ruokavaliolle tapahtuu jos SFA:t jätetään pois. Ruokavaliota pitää siis katsoa kokonaisuutena.

Kansalaismielipide on muuttumassa tyydyttyneitä rasvahappoja suosivaan suuntaan. Tiedeyhteisön rooli on nyt tuoda tähän keskusteluun syvyyttä. Ravitsemussuositustemme on jatkossa perustuttava ennen kaikkea tieteelliselle pohjalle eikä toimittava joidenkin yksittäisten eturyhmittymien temmellyskenttänä.

Lisää aiempia kirjoituksiani rasvoista:

17 kommenttia:

  1. Vai askarruttaa eläinrasvojen vaarallisuus suomalaisia! Minua taas askarruttaa kysymys siitä että voiko mitään muita rasvoja käyttää huoletta. Tätä nykyä käytän kasvirasvoista ainoastaan oliiviöljyä salaattikastikkeessa.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen ja hieno kirjoitus. Luettaavaa oli aika paljon ja lisää on ilmeisesti tulossa. Odotan innolla! Minusta tuntuu että vaikutat tällä yksittäisellä blogikirjoituksella kansakuntamme tervehdyttämiseen enemmän kuin Puskat, Uusituvat, Stranbergit, Fogelhomit, Karat, Huttuset, Virtamot, Pietiset jne. jne. yhteensä. Tämä kirjoitus menee jakeluun ja tavallinen kansa ymmärtää. Eläinrasvaa saa syödä mutta liika on liikaa senkin suhteen. Jos haluaa syödä voissa paistettua kalaa, siankyljyksiä ja juoda punaista kulutusmaitoa, silloin siihen löytyy tieteellinen peruste. Ei saa kuitenkaan unohtaa lautaselta ne vihannekset ja aina silloin tällöin voi syödä hedelmän ja nakertaa näkkileipää. Ai että minä tykkään sinun kirjoituksista Christer!!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista Biponainen ja Anonyymi. Tarkoitus on kahlata 400 sivua tiukkaa tiedetekstiä läpi ja kertoa löydöksistä tavallisella Suomen kielellä. Yksinkertaisesti. Mitään mullistavaa tietoa ei ole jaossa, mutta välillä nämä perusjututkin ovat perinjuurin hukassa. Kiva jos käytte jatkossakin kommentoimassa näitä kirjoituksiani.

    Minulla on myös eräs toinen kova urakka edessä: Miten saada joku tolkku valistukseen D-vitamiinista? Tällä hetkellä ajankohtaisessa kyselyssäni näyttäisi tulevan murskavoitto ajatukselle, että D-vitaminisuositukset ovat p**stä. Suuri D-vitamiinikatsaus julkaistaan eräässä merkittävässä terveyslehdessä kaamosaikaan.

    VastaaPoista
  4. mitä ihmettä? olen kyllä kuullut punaisesta maidosta, mutta maito on ollut aina minun lasissa valkoista ja rasvaisinta mahdollista lajia.

    anteeksi pikku niuhotus!

    jurpolukki

    VastaaPoista
  5. Jep, jurpolukki, olet oikeassa. Olin huolimaton tuon maidon nimeämisen suhteen. Tarkoitin tietenkin täysrasvaista maitoa. Punainen väri on lisätty tuohon pakkaukseen siksi, että terveystietoiset löytäisivät sen helpommin ruokakaupasta.

    VastaaPoista
  6. Mitä jos kaikki onkin kytköksissä kaikkeen?

    Eläinrasvaa vältetään, ettei kolesteroli nousisi. Kun kolesteroli pidetään liian alhaalla, ei saadakaan tarpeeksi D-vitamiinia, sillä kolesteroli on D-vitamiinin esiaste ja kun ei saada tarpeeksi D-vitamiinia, sairastutaan lukuisiin sairauksiin, syövästä diabetekseen. Ja kun sitä kolesterolia vältettiin, jottei sairastuttaisi sydäntauteihin, niin loppujen lopuksi svt-taudeilla ei juuri olekaan tekemistä kolesterolin kanssa (poislukien vldl), vaan ne johtuvatkin pääasiassa tulehduksista ja tulehduksia edistää sokerit ja muut hiilihydraatit, sekä ne muka terveelliset, runsaasti omega 6:tta sisältävät kasvisöljyt ja margariinit.

    Että suunnilleen näin...

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen pohdinta tärkeästä aiheesta Christer.

    On mielenkiintoista muuten seurata miten Strip Baby projektin lasten sydänterveys kehittyy vuosien varrella, vähän rasvaa ja erityisesti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio alentaa vähäisesti Strip Babyssä LDL-kolesterolia, mutta vaikutus on tosiaankin pieni. Lapset saavat joko perinteisestä ruokavaliota tai vähärasvaista (jossa myös vähän SFA:aa).

    Joissakin suurissa tutkimuksissa on havaittu (esim. Hu et al NEJM 1997), että jos hiilihydraattimäärä pysyy vakiona niin tyydyttynyttä rasvaa kannattaa vaihtaa tyydyttämättömään sydänterveyden näkökulmasta. Toisaalta, en ole nähnyt tutkimuksia, joissa tyydyttymättömän rasvan vaihtaminen tyydyttyneeseen olisi eduksi sydän- tai muulle terveydelle.

    VastaaPoista
  8. Loistava artikkeli.

    Biponainen:

    "Minusta tuntuu että vaikutat tällä yksittäisellä blogikirjoituksella kansakuntamme tervehdyttämiseen enemmän kuin Puskat, Uusituvat, Stranbergit, Fogelhomit, Karat, Huttuset, Virtamot, Pietiset jne. jne. yhteensä."

    Ainakin ylipainoisiin em. henkilöt vaikuttavat negatiivisesti. Sen sijaan krisun kirjoituksilla on positiivinen vaikutus.

    On erityisen tärkeää Biponainen, että kaltaisesi henkilöt tuovat esiin kokemuksensa väärästä ja sopivammassa lihavuuden hoidosta.

    VastaaPoista
  9. Tämä on ehkä kaikkein piristävin kirjoitus, mitä Christeriltä on tähän mennessä tullut!

    Margariinit vaan pois, ei niitä pysty syömään :S

    VastaaPoista
  10. Christer, loistavat lähdeaineistot, kiitos!

    Kannattaa huomioida kynnysarvot kun tulkitsee Skeaff et al tuloksia (2 % TFA, 5 % SFA, MUFA, PUFA lisäyksen vaikutus). Pienemmillä muutoksille ei liene ainakaan vaikutusta CHD-esiintyvyyteen, mutta entä jos määriä lisätään vaikka 15% (10 % enemmän kuin referoiduissa tutkimuksissa) niinkuin joissakin VHH-varianteissa saattaa tapahtua?

    Kovin on jokatapauksessa olematon SFA:n ja sepelvaltimotaudin välinen yhteys tämänkin vakuuttavan paperin valossa.

    CNS-vaikutukset (Crawford et al: depressio, kognitio jne.) on tosi mielenkiintoista luettavaa, ja näihin asioihin pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota. Hyvästä sydämen ja verenkiertoelimistön kunnosta saa enemmän irti jos nuppi on kunnossa :-)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Christer! Tämän tyyppistä esilletuloa ja vaikuttamista tarvitsemme erityisesti nyt kun halliutus kaavailee kovan rasvan rokottamista. Tällä rasvaverotuksella lyötäisiin vain lisää negatiivista leimaa rasvoille. On siis tuotava totuudet pöytään.

    Valitettavan vaikeaa tätä on kuitenkin tuoda ison yleisön tietoisuuteen. Sen verran on uskomukset lujassa ja esteet sen mukaiset. Kansanliikettä kehiin! Ja eikun vinkkiä jutuista MOTin ja Ajankohtaisen Kakkosen ym. toimittajille

    FatFan

    VastaaPoista
  12. Hyvä kirjoitus. Olen itse lopettanut margariinit ja siirtynyt voihin. Oliiviöljy oli kovassa käytössä jo "margariinikaudella". Mielenkiintoista on se miten ihmisille on saatu iskostettua päähän tuo "vältä rasvaa, etenkin kovaa"-mantra. Itse huomaan vielä toisinaan alitajuisesti miettiväni, että tapanko nyt itseni kun käytän ihan rehellisen rasvaisia tuotteita erilaisten valmistesotkujen sijaan.

    Mitä mieltä muut ovat siitä mikä on kohtuullinen määrä kovia rasvoja ja missä suhteessa niitä tulisi käyttää suhteessa pehmeisiin rasvoihin. Kannattaako pääpaino pitää oliiviöljyssä vai kannattaisiko niitä käyttää 50/50?

    VastaaPoista
  13. Olenkohan nyt ymmärtänyt oikein sen, että ihminen on nisäkäs, jonka rasva on "eläinrasvaa"? Kuulemma elimistö ei varsinaisesti erottele sitä, että käyttääkö se parhaillaan eläinrasvaa omista varastoistaan vai sitä leipälävestä työnnettyä eläinrasvaa. Näin ollen jos eläinrasva olisi oikeasti niin vaarallista kuin väitetään, laihduttaminen (eli omien rasvojen käyttö energiaksi) olisi suorastaan hengenvaarallista ainakin isommassa mittakaavassa, eikö?

    VastaaPoista
  14. Osuit naulan kantaan kirjoituksellasi. Tutustuin minäkin pintapuolisesti linkittämääsi lukupakettiin. Totesin että uusissa tutkimuksissa on ihan eri sävy kuin mitä meille terveyskeskuslääkäreille tyrkytetään käypähoito suosituksissa. Dyslipidemian hoito on kyllä niin pieleen kirjoitettu kuin voi vain tehdä. Häpeä Timo Strandberg!!! Hyvä tohtori Christer Sundqvist!!!!! Enemmän tällaista luettavaa.

    VastaaPoista
  15. Blogikirjoittajalla on vielä hoksottimet tallella. Moni muu terveysalan vaikuttaja on jämähtänyt paikalleen. Ei haluta nähdä asioita muulla tavalla kuin mihin on totuttu. Blogikirjoittaja on ymmärtääkseni aiemmin suosinut virallisempaa linjausta, mutta tullut järkiinsä ja nähnyt muunkinlaisia ratkaisuja mahdolliseksi. Hyvä näin, sillä se on vaatinut epämukavuusalueella käymistä ja runsasta luku-urakkaa.
    Olen sinuun jo nyt tosi tyytyväinen. Vielä jos jaksat selittää nämä faktat moneen kertaan Pekka Puskalle, Timo Strandbergille, Matti Uusituvalle ja muille sokeille toisten sokeitten taluttajille, niin merkityksesi vain kasvaa. Tuolla on Porvoossa sellainen ortopedi, joka tekee omalaatuista valistustyötä minkä kerkiää haukkuen asiantuntijat lyttyyn ja tarjoten ratkaisuksi omia höpötyksiään. Sinunlaiselle varteenotettavalle tiedemiehelle voi vielä koittaa kiireiset ajat kun yllämainitut velikullat pyytävät päästä puheillesi.
    Kuulin luentosi Ähtärissä jokunen viikko sitten. Hienoimpia luentoja mitä olen ikinä kuullut! Ja minä olen luentoja kuullut tuhansittain virkani puolesta.
    Lähivuosien aikana otetaan suurennuslasin alle nämä nykyiset ravitsemussuositukset. Uskalletaanko tuoda uusi tutkimustieto esiin? Toivottavasti uskalletaan.

    VastaaPoista
  16. Hyvä Christer !!!
    Mihin olet unohtanut parhaan rasvan, eli kylmäpuristetun KOOKOSÖLJYN !!! ?
    Kerro ihmeessä ihmisille siitä ja kuinka loistavat terveysvaikutukset kookosöljyllä on! Itse en käytä enää muuta rasvaa kuin kookosöljyä ja Epaa kapseleina tietty !!! Joskus vielä hamppuöljyä lusikalla vähän !!! terv. Leo Anttila Lammi

    VastaaPoista