lauantaina, lokakuuta 10, 2009

Vihaisen lääkärin pohdintaa diabeteksen hoidosta

*
Rakkaat lääkärit, tutkijakollegat, toimittajat, terveysasioista päättävät ja maamme lukuisat tyypin 2 diabeetikot
. Haluan kiinnittää huomiotanne LKT Timo Kuuselan blogikirjoitukseen koskien erästä diabeteksen hoitoa tutkinutta ja arvioinutta väitöskirjaa. Kyseessä on tuore (9.10.2009) Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan väitöstutkimus nimeltään "Long-term effects of fenofibrate on lipoproteins and surrogate markers of macrovascular and microvascular disease in people with type 2 diabetes" (Tekijä: Anne Hiukka)

Kuusela, joka itse sairastaa diabetesta, kirjoittaa näin (lihavoinnit, jäsentely ja kansantajuisempi kirjoitusmuoto ovat minulta lähtöisin):

Tyypin 2-diabeetikon ("aikuistyypin sokeritauti") häiriintynyttä rasva-aineenvaihduntaa on vaikea hallita lääkehoidolla. Väitöskirjan tutkimuksissa käytetyn fenofibraatin tehoa on arvioitu varsinkin korkeiden triglyseridiarvojen alentamisessa. Fenofibraatin kyky alentaa "pahaa" LDL-kolesterolia on varsin vaatimaton. Fenofibraatin käytössä on ongelmia ja tuloksiin emme voi olla tyytyväisiä.

Jotta rasva-aineenvaihdunnan häiriötä voidaan jollakin tavalla hoitaa, ollaan turvauduttu laajamittaisesti fibraattien lisäksi kolesterolin alentamiseen kolesterolilääkkeillä (statiinit). Hoito tapahtuu ikään kuin mutkan kautta. Usko statiineihin on kuitenkin horjumassa. Pattitilanteessa kaivattaisiin uusia aloitteita.

Varsinkin Suomessa on omien tutkimusten hurmassa kehitetty näkemyksiä tyypin 2-diabeteksenkin taustalla olevien aineenvaihduntahäiriöiden torjumiseksi ja hoitamiseksi. Meillä ne perustuvat Pohjois-Karjala-hankkeen, fDPS (suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus) ja DEHKO:n tuloksille. Toimien kokonaisvaikutukset ovat olleet hyvin kyseenalaisia joskaan niitä ei sovi kyseenalaistaa.

Pienenä vihjeenä tutkijoille voidaan kertoa, että jo suuri joukko tyypin 2-diabeetikkoja ja yleensä metabolisesta oireyhtymästä kärsiviä on, jopa vastoin hoitavan organisaation tahtoa, vähentänyt ruuastaan sokeristuvia hiilihydraatteja. Vihannesten, kasvisten ja luonnollisten rasvojen käyttöä on sen sijaan lisätty. Poikkeuksetta on käynyt näin: Juuri nämä veren "kolesterolimittarit" mukaan lukien triglyseridit ovat laskeneet harvassa kuukaudessa muilla (mukaan lukien lääkitys) keinoilla saavuttamattomalle tasolle. Kappas vain!

Ilmeisesti tarvitaan vielä lukuisia väitöskirjatasoisia tutkimuksia, jotta voidaan alkaa puhumaan ja kirjoittamaan "oikeista asioista". Meillä olisi Suomessa ainakin kolmessa tutkimuslaitoksessa erinomainen menetelmä "kolesteroli"-muutosten havainnoimiseksi: 1H NMR. Mikähän taho voisi vaikuttaa "toisenlaisen ravitsemustutkimuksen" käynnistymiseen?

Niin pitkään, kun tutkimuksia suunnitellaan kolesteroli- / rasvakammoisina valta-asemassa olevien organisaatioiden toimesta ja ravitsemus- ja lääketeollisuuden tukemina, tuloksia ei synny. Olen henkilökohtaisesti odotellut näitä hankkeita mahdollisine tuloksineen vuosikymmeniä. Siinä välissä piti turvautua omaan ajatteluun omien aineenvaihduntavammojen hoitamiseksi. Henki säästyi mutta viha lisääntyi.


Muita kirjoituksiani diabeteksesta:

17 kommenttia:

  1. Täällä toinen vihainen lääkäri tosin vain tavallinen terveyskeskuksen lääkäriorja. Eikä missään nimessä niin fiksusti sanojaan valitseva kuin Kuusela tai Veteraani. Pitäisikö meidän lääkäreiden ryhtyä kapinaan Lääkelaitosta ja THL:ää vastaan?? Mitä se auttaa? Yksikään THL:n lääkäri ei päästä suustaan muuta kuin "virallista totuutta" työpaikan menettämisen pelossa juuri nyt. Saattaa lamaantua koko Puskan putiikki moniksi vuosiksi. Veteraani on tuonut moneen kertaan esille miten älyttömän kapeakatseista diabeteksen hoito viranomaistasolla on tällä hetkellä. Yksilöllistä sairautta hoidetaan yhdellä ja ainoalla "oikealla" tavalla. Siitä hänelle suuri kiitos kun tuo epäkohdat esille ja osoitus rohkeudesta. Voin hyvin kuvitella, että karsii keikkakalenteria moiset lausunnot, mutta tottahan Veteraani puhuu. Olisin itse valmis kokeilemaan hiilihydraattirajoitusta potilailleni, mutta se vaatisi lisäohjeistusta. Muutama potilas on sitä jopa minulta tiedustellut. Mistä sitä ohjeistusta saa? Lääkelaitos ei lähde tällaista hoitoa tukemaan. Syynä voi olla tuo porvoolainen ortopedi, joka on suututtanut asioista päättävät älyttömillä lausunnoillaan. Selasin hänen kirjoittamaansa kirja diabeteksesta ja kivunhoidosta. Diabeteskirja on ihan kauhea. Kivunhoidossa ollaan vähemmän pihalla. Veteraanilla voisi olla mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Onhan hänellä keskusteluyhteys valtaeliittiin ja hän on meille rivilääkäreillekin tuttu kun luemme terveyslehtiä missä hän on ollut esillä. Älkää ottako höpötyksiäni tämän vakavammin, mutta tunnen useita lääkäreitä, jotka olisivat lääkkeettömän diabeteksenhoidon kannalla. Mistä tuki tähän? Se on se olennainen kysymys. Kuusela voi kirjoittaa kilometreittäin tekstiä (ulkomailta?), mutta jos se ei mihinkään konkreettiseen johda niin tyhjänjauhamistahan se on. Toimintaa!

    VastaaPoista
  2. Luentovalmisteluni pysähtyivät kuin seinään edellisen kommentin johdosta. Onko tilanne todella näin hankala terveyskeskuksissa tällä hetkellä? Tämä vetää kyllä minut ihan hiljaiseksi... Pistäkää lisää kommentteja. Ehkä saadaan neuvottelut käyntiin yksilöllisemmästä diabeteksen hoidosta, johon myös kuuluu vähähiilihydraattinen ruokavalio mahdollisesti ravintolisillä täydennettynä.

    Olen jo pitkään epäillyt, että Antti Heikkilän lausunnot ovat suututtaneet viranomaisten lisäksi myös rivilääkärit. Ikä tuo Heikkilällekin toivon mukaan seesteisemmän tavan toimia. Sitä minäkin toivon. Ja diabeteskirjaa minäkin kauhistelen.

    Pistäkää palautetta joko suoraan Kuuselalle tai minulle. Kuuselan kanssa on helppo tulla toimeen.

    VastaaPoista
  3. Oman käsitykseni mukaan tuo Heikkilän kirja on kuitenkin tuonut avun lukuisalle joukolle diabeetikkoja. Onkohan se kirja todellakin niin kauhea noin maallikkonäkökulmasta katsottuna? Toki olisi varmaankin parempi, jos löytyisi hieman neutraalimpi kirja, jota suositella.

    VastaaPoista
  4. "Ja diabeteskirjaa minäkin kauhistelen."
    Voisikohan joku valistaa minua mikä tässä kirjassa on niin hirmu kauhistuttavaa. Olen kirjan lukenut ja aika asialliseltahan se vaikutti. Palkinnonkin on saanut maailmalla. Jos ihan muutamalla sanalla veteraaniurheilijakin kommentoisit. Ei minun puoleltani ole mitään vastakkainasettelua tässä. Molempia arvostan suuresti.

    nimim. ristiriitainen

    VastaaPoista
  5. Antti tarvitsee kirjoilleen taitavamman kustantajan. Antti voi vaikka aseilla osoittaa terveysjohtajiamme ja luoda sen idiotismin ympärille oppirakennelmiaan, mutta kirjoihin asti sitä ei olisi hyvä päästää. Semmoinen joka pyytää poistamaan aseista varmistimet ja piilottamaan lapset ei saisi samaan aikaisesti kirjoittaa vakavasti otettavaa diabeteskirjaa. Ei jatketa tätä Heikkilä-farssia tämän enempää - eihän?

    VastaaPoista
  6. Ilman Anttilaa emme olisi Suomessa näinkään pitkällä hiilari/rasvatietoisuudessa. Myös sinä CS teet hyvää työtä, mutta myötäilemällä auktoriteetteja, ei kunnon kapinaa synny. Mollaamalla Heikkilää, ylennät itseäsi, mitä sillä haet?

    Rolf

    VastaaPoista
  7. Kyllä tänne Suomeen mahtuu molemmat, Christer ja Heikkilä.

    On mainiota, että Christer pitää yllä keskusteluyhteyttä päättäjiin. Tosin heidän moraalinsa on niin karmaiseva, että minulla riittää yhä enenemässä määrin ymmärrystä myös Heikkilän kovimmillekin kommenteille.

    Minäkin olin menossa kohti varmaa
    2-tyypin diabetesta ja ennenaikaista kuolemaa viranomaisten väärillä ohjeilla.

    Kuusela ottaa kantaa sairautensa hoitoon, joka koskee lähinnä vanhempia ihmisiä. Olisiko joku kiinnostunut ylipainoisista lapsista, jotka kärvistelevät vähän rasvaa linjalla vuodesta toiseen ja lihovat lihomistaan? Ohjeistus on heidän kohdallaan vielä sokeampi kuin diabeetikkojen. Ohje on vähän rasvaa, amen - paljon hiilihydraatteja, halleluja.

    VastaaPoista
  8. Te Heikkilää kauhistelevat, ettekö ymmärrä, että hänen kirjansa ovat POLIITTISIA. Samalla ne ovat KEITTOKIRJOJA. Lapsikin näkee, etteivät ne ole mitään tiedekirjoja. Oletteko aivan sokeita?

    Minun mielestäni Antti Heikkilän kirjat ovat ainutlaatuisia. Paha puute niissä on aivan pieleen menneet prosenttilaskut ja yleinen epäjohdonmukaisuus. Niin ollen ei voi muuta sanoa kuin, että kirjat ovat tunteella kirjoitettuja.

    Minä en mitenkään voi käsittää eräiden harjoittamaa Pohjois-Karjala-projektin ylistystä ja puolustelua. Ei projektissa oikeasti ole mitään hyvää! Veteraaniurheilija on aiemmissa blogimerkinnöissään väittänyt, että PK-projekti olisi loistava siksi, että suomalaiset opetettiin syömään kasviksia ja luopumaan tupakasta. Kyllä ainakin marjoja, sieniä ja muitakin kasveja on syöty yli kaksituhatta vuotta ennen PK:ta. Tupakanvastaisuudella hihhulointi on aina vastenmielistä.

    PK-projektissa oli lääketieteen eliitin harjoittamaa suomalaisen ruokakulttuurin raiskausta. Yleisesti ottaen suomalainen eliitti vihaa omaa kansaansa, minkä näkee vihervasemmistolaisten/ stalinistien puuhasteluistakin oikein hyvin.

    VastaaPoista
  9. korjaus/lisäys:

    PK-projekti oli lääketieteen eliitin harjoittamaa suomalaisen ruokakulttuurin raiskausta, koska yhden ajatusrakennelman vuoksi oltiin valmiita kitkemään perinteet ja tuomaan tilalle kuvottava ja hysterialla höystetty ruokakulttuuri.

    VastaaPoista
  10. Toivo sanoi: "PK-projekti oli lääketieteen eliitin harjoittamaa suomalaisen ruokakulttuurin raiskausta, koska yhden ajatusrakennelman vuoksi oltiin valmiita kitkemään perinteet ja tuomaan tilalle kuvottava ja hysterialla höystetty ruokakulttuuri."

    Siis, että perunoiden ja lihakastikkeen (60-luvun ruokakultturia) rinnalle tuotiin vähän salattia viereen ja alettin paistamaan kasviöljyllä? Vähitellen tapahtunutta perinteisten ruokailutottumusten muutosta ei voi pelkästään PK-projektiin yhdistää. Sehän liittyy kaupungistumiseen, valinnanmahdollisuuksien lisääntymiseen, naisten työssäkäynnin lisääntymiseen, matkusteluun, ruoan halpenemiseen ym. Aika harva haluaisi palata siihen ravintoon mitä esim. ennen 50-lukua syötiin.

    VastaaPoista
  11. "Siis, että perunoiden ja lihakastikkeen (60-luvun ruokakultturia) rinnalle tuotiin vähän salattia viereen ja alettin paistamaan kasviöljyllä?"

    Olkoon menneeksi, myönnyn tuossa. PK-projekti monipuolisti 60-luvun tyyliä tuomalla mukaan lehtisalaatin.

    Jo satoja vuosia ennen 1900-lukua viljeltiin sellaisia kasveja kuin nauris, lanttu, kaali -- sitten vielä maustekasveja kuten sipuli, palsternakka, meirami, persilja. Peruna tuli 1700-luvulla. Marjoja on kerätty aina. Miksi PK-projektin ylistäjät eivät halua tietää viime sotia edeltäneestä ajasta mitään?

    VastaaPoista
  12. Ja perunaa ennen syötiin maa-artisokkaa. Siis mitä? Moni ei edes tiedä, että tämmöinen kasvi on olemassa ja ravinteikas vielä. Voittaa perunan mennen tullen ja saa ostaa luomutilalta. Tosin mulla on tuota ensi kesänä omassa pellossa.



    MM

    VastaaPoista
  13. Toivo sanoi: "Jo satoja vuosia ennen 1900-lukua viljeltiin sellaisia kasveja kuin nauris, lanttu, kaali -- sitten vielä maustekasveja kuten sipuli, palsternakka, meirami, persilja. Peruna tuli 1700-luvulla. Marjoja on kerätty aina. Miksi PK-projektin ylistäjät eivät halua tietää viime sotia edeltäneestä ajasta mitään?"

    En ymmärrä. Missään vaiheessa PK-projektin ylistäjät eivät ole sanoneet, että edellä mainituissa olisi jotakin vikaa, vaan niiden käyttöä päinvastoin korostettiin. Kuusikymmentäluvulla niiden käyttö oli jo alkanut laskemaan ja oltiin siirrytty lihakastikeeseen ja perunaan. Suomalaista ruokakultturia ei tuhoa se, että syödään omien marjojen, juuresten ja muiden lisäksi "etelän hetelmiä" ja muita tuotteita. Sitä sakkia, jota edelleenkin pitää valistaa, ovat nämä nykyajan "karjalamiehet ja naiset", jotka eivät enää viljele lanttua eivätkä kerää marjoja, mutta jotka siitä huolimatta jättävät salaatit ja muut kauppaan.

    VastaaPoista
  14. Pelkästään D-vitamiinitasojen nostaminen välillä 25-75 nmol/l voi parantaa insuliinisensitiivisyyttä yli 60%, eli enemmän kuin monilla diabeteslääkkeillä:

    Chiu KC, Chu A, Go VL, Saad MF. Hypovitaminosis D is associated with insulin resistance and beta cell dysfunction. Am J Clin Nutr 2004;79(5):820-5.

    Norman AW, Frankel JB, Heldt AM, Grodsky GM. Vitamin D deficiency inhibits pancreatic secretion of insulin. Science 1980;209(4458):823-5.


    Alakarppidieetin uskomattomat vaikutukset tyypin 2 diabetekseen on jo tieteellisesti todistettu, mikä pistää nyykyiset ravintosuositukset mahdottomaan välikäteen:

    http://www.nutritionandmetabolism.com/content/6/1/21

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15331548


    Sori vain, diabetesliiton dieetti, hävisit:


    "The effectiveness of the diet may be comparable to that of insulin therapy."



    Owned.

    VastaaPoista
  15. Mistäpä sitä vhh ohjeistusta voisikaan saada, kun ne joiden kontolla ravitsemusneuvonta on, eivät saa minkäänlaista ohjeistusta vähähiilariseen ruokavalioon. Sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. olen keskustellut ravitsemusterapeuttien kanssa asiasta, eivätkä he varsinaisesti tyrmää ruokavaliota, mutta jos siinä on pienintäkään ongelmaa, he joutuvat tarjoamaan ensisijaisesti virallista ravitsemusmallia tilalle. Sillä ei ole merkitystä onko kyse magnesiumin puutteesta aiheutuvista lihaskrampeista tai nestevajauksen aiheuttamasta päänsärystä. Ensimmäinen ohje on aina vähentää rasvaa ja lisätä hiilihydraatteja.

    VastaaPoista
  16. Tämä kommentti on kopioitu Hiilaritietoiset -foorumista, minne terveyskeskuksen lääkäriorjan ja Sami Uusitalon kommentti oli otettu mukaan keskusteluun. Näin Hiilaritietoiset -foorumissa mm. vastataan:

    Tri Kuuselan kommentti viittaa veteraaniurheilijan artikkeliin ja sen kommentteihin...
    Ihan kaikessa ystävyydessä sanoisin nuorelle kollegalle, että tekee työtä väärässä paikassa, jos kokee olevansa orja. Toisaalta juuri se työ on mahdollisimman antoisaa. - Siis jos sattuu kommenttia lukemaan.
    Nuori kollega on myös oivaltanut, mistä kenkä puristaa. On todella pieni vaiva opetella hiilihydraattitietoiset hoitokäytännöt. Sitten on virkistävää saada palautetta. Työ varmasti alkaa motivoimaan.
    Olen muuten itse sitä mieltä, että kyllä tämä eläkkeelläkin ja toipumisen jälkeen tehty työ on tuottanut tulosta. Tavoitteeni olen kertonut matrikkelissamme. Molemmissa tavoitteissa eteneminen on hienoa. Kummassakin pyrkimyksessa ennakkoluulot ja yksiniitiset näkemykset ovat antaneen kovimman vastuksen.
    Nuoren kollegan ei todellakaan ole aihetta lyödä hanskoja tiskiin. Vaatimus on sitäkin tiukempi, jos tiedostaa. Jos ei uskalla, asia on erikseen.
    Ei ole sellaista lakia, joka rajoittaisi lääkärin oikeutta kertoa potilaalleen myös vaihtoehdosta. Sitä oikeastaan edellytetään, ja varsinkin silloin, jos potilas osaa kysyä. Lääkärin pitää siis tietää paljon. Täysi-ikäinen potilas tekee omia päätöksiä. Ne päätökset eivät oikeuta syrjimiseen jatkossakaan mm lab. kontrollien osalta. Eri asia on sitten, miten yhteiskunta suhtautuu korvauksiin, jos poiketaan ns näyttöön perustuvasta hoidosta.
    Oli siellä linkin takana muitakin.
    Tippainsinööri Sami halusi rajata toimintaani suppeammaksi kuin se on.
    On totta, että ns kosmeettista laihdutusta en kommentoi. Kommentoin heti, jos tilaan liittyy terveysriski. Ennalta ehkäisy on paljon parempi ja tehokkaampaa kuin jo puhjenneen taudin hoito. Tämä pätee, Sami, vauvasta vaariin.
    On vain niin ikävästi, että en tiedä sellaista muita päätä pidempää pediatria, joka uskaltaisi tulla voimalla esiin. Vuoden kuluessa on tosin muutama naislääkäri Tampereen suunnalta yrittänyt nostaa keskustelua (Lääkärilehdessä) lasten lihavuudesta. Lasten lihavuus ja siihen suoraan liittyvien sairauksien lisääntymisen kohdalla tilanne on kammottava.
    Eräässä näkemässäni TV-ohjelmassa pari nuorta ja kokeilunhaluista aikuista esittivät näköalan, että nykynuoret Amerikoissa sairastuvat ja kuolevat nuorempina kuin vanhempansa. Näköala ei hurmaa.
    Vielä kerran: tekoja kehiin nuori kollega. Muutama määrätietoinen osaaja saa sodassakin aikaiseksi paljon.
    _________________
    Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

    VastaaPoista