**
Olen viime aikoina saanut lukea useita minulle lähetettyjä kertomuksia D-vitamiinin terveyshyödyistä. Saatte nyt lukea yhden tosikertomuksen. Kertomuksen lähettäjä on pyytänyt saada esiintyä nimettömänä. Lukekaa ja hämmästelkää!Ensimmäisen kerran minulla epäiltiin demyelinoivaa sairautta (MS) vuoden 1977 keväällä tutkittaessa syytä alaraajojen puutumiseen, heikkouteen ja huimaukseeen.
Oireet kuitenkin häipyivät itsestään ja palasivat vasta huhtikuussa 1997, jolloin tuli näköhäiriö ja oikean jalan puutumisoireita. Magneettikuvassa aivoista löytyi "MS-tautiin sopivia plakkeja, joiden perusteella varma MS-tautidiagnoosi voitiin tehdä".
Tuntui kuin taivas olisi pudonnut. Olin tuossa välissä ehtinyt perustaa perheen, muuttaa Etelä-Suomesta Pohjanmaalle ja harrastaa kovan luokan kuntoilua (6 Kalevan kierrosta). Siitä montusta nouseminen kesti noin seitsemän vuotta. Saadessani diagnoosin olin työttömänä. Kun naiiviuttani menin sanomaan parissa työhaastattelussa MS-diagnoosista, totesin, että mahdollisuudet saada koulutusta vastaavaa työtä heikkenivät huomattavasti. Eli sillä sektorilla suu suppuun.
Lopetin kuntoilun, koska kiellettiin ”rasittamasta itseään liikaa”. Jälleen kerran oireet kuin ihmeen kaupalla kuitenkin hävisivät itsestään eikä lääkitystä (Oxepamia lukuun ottamatta) tarvittu.
Vasta vuonna 2003 tuli seuraava relapsi kasvojen kolmoishermo-oireena. Silloin olin jo oppinut etsimään tietoa Internetistä. Onnekseni myös osaan englantia ja saksaa.
Lukiessani varmaaan tuhansia sivuja kaikkea MS-tautiin liittyvää yhä useammin tulivat vastaan MS-tauti ja ympäristötekijät ja niistä lähinnä pohjoinen–etelä-akseli. Pohjoisessa (Pohjoismaat, Kanada, Amerikan pohjoisvaltiot, Fär-saaret, Suomen litteä Pohjanmaa) tautia on suhteessa muuhun väestöön paljon, etelän maissa vähemmän. Kun tähän vielä lisätään nykyaikainen sisälläolo, aloin ajatella samalla tavoin kuin monet tutkijat: auringon valon ja sen tuottaman D-vitamiinin täytyy olla yksi erittäin merkittävä tekijä MS-taudin puhkeamisessa.
Kelasin elämääni taaksepäin. Vauvana olin sairastanut riisitaudin. Olen syntynyt pimeässä marraskuussa. Olin aina ollut fyysisesti ja henkisesti parhaimmillani syksyllä, olipa kyse urheilusta tai opiskelusta. Silloin D-vitamiinia oli tankattu ilman paitaa uimarannalla ja ulkotöissä. Tautikohtaukset tulivat keväisin, kun D-vitamiinitasot olivat alimmillaan talven jälkeen.
Silloin päätin tehdä omin päin kokeilun. Vuoden 2003 lokakuussa mittautin — kiitos paikallisen viisaan terveyskeskuslääkärin — oman 25(OH)D-arvoni. Se oli 62 nmol. Aloin syödä D-vitamiinia 4000 ky:ä = 100 mikrogrammaa päivässä. Huhtikuussa 2004 arvo oli noussut 100 nmol:iin. Relapsit pysähtyivät toistaiseksi siihen. Söin D-vitamiinia talvella 4000 ky:ä päivässä ja kesällä 2000 ky:ä ja otin aurinkoa aina kun voin. Lokakuussa 2007 mittautin seurannan vuoksi 25(OH)D:ni. Se oli 87. Nostin annoksen 5000 ky:öön. Maaliskuussa 2008 arvo oli 172.
Huhtikuussa 2008 hölkkäsin 12 vuoden tauon jälkeen neljän ja puolen kuukauden harjoittelulla Maskun maratonin. Kiertäessäni Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen neljä kertaa hölkäten tiesin olevani todella onnekas!
Minulla on todettu lievä remittoiva-relapsoiva MS-tauti. Halusin jo silloin kertoa kohtalotovereilleni D-vitamiinista ja sen mahdollisista positiivisista vaikutuksista MS-taudin oireisiin. Omien kokemusteni ja kaiken sen jälkeen lukemani perusteella rohkaisen kaikkia MS-diagnoosin saaneita kokeilemaan seuraavaa:
1. Ala heti ottaa D-vitamiinia 2000 ky:ä päivässä.
2. Mittauta, jos mahdollista, 25(OH)D-arvosi. Jos se on alle 120, nosta annos 4000 ky:öön.
3. Mittauta arvo uudelleen puolen vuoden päästä, ja säädä annosta sen mukaan.
Rohkeutta taisteluusi!
Muita kirjoituksia sairauksista:
Muita kirjoituksia sairauksista:
Hieno osoitus D-vitamiinin tärkeydestä noinkin vakavassa sairaudessa!
VastaaPoistaHieno tapausselostus! Sekin osoittaa kuinka väärässä vitamiinihoitojen vastustajat ovat olleet, arkkiatria myöten..
VastaaPoistaUusi tieteellinen Neuroepidemiology-lehdessä julkaistu tutkimus tukee hyvin kirjoittajan omaa kokemusta: Syntyminen talvella ja asuminen pohjoisilla leveysasteilla, joissa saa vain vähän aurinkoa (ja siitä D-vitamiinia) ja D-vitamiinin niukka saanti muutoinkin lisäävät MS-taudin riskiä.
Ulkomailla D-vitamiinin annostelussa käytetään kansainvälisiä yksikköjä (IU), kun taa Suomessa puhutaan mikrogrammoista (µg). Muuntokerroin on 40. Siis esim. 2000 IU = 50 µg. Seerumin D-vitamiinin pitoisuus merkitään Suomessa S-D-25 ja sen mittayksikkö on nanomoolia litrassa (nmol/l). Ulkomailla käytetään nanogrammaa millilitrassa (ng/ml). Muuntokerroin on 2,5. Siis esim. 100 ng/ml = 250 nmol/l.
Saman suuntaisia havaintoja kuin Jormalla tästä D-vitamiinista on minullakin. Minu annos on 50 mikrogr kesäisin ja 100 mikrogr on talvella. MS on sillä tavalla kenkkumainen sairaus että sitä tekee mitä tahansa jotta oireet eivät pahentuisi. Oireet ovat minulla olleet sellainen säteilevä hermo- ja lihassärky jolloin on aivan mahdotonta liikkua. Jalat tippuvat alta pois. Ei mitään herkkua! Hoitava lääkäri on tukenut D-vitamiinnin "hirmuannoksiani" mutta terveille ihmisille hnä ei suosittele D-vitamiinia purkista edes talvella.
VastaaPoistaTässä alla pieni ote tiedekeskustelusta. Itse pidän D-vitamiinin puutetta merkittävänä osatekijänä monien vakavien sairauksien syntymekanismissa. Onko liikaa pyydetty, että lääkärit lopettaisivat jääräpäisen jankutuksensa D-vitamiinien haittavaikutuksista. Biokemistinä olen perehtynyt laajasti vitamiinien terveysvaikutuksiin. Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että D-vitamiinivaje ei ole mikään leikin asia!
VastaaPoistaInterestingly, experimental autoimmune encephalomyelitis in mice can be completely prevented by the administration of 1,25-dihydroxyvitamin D3. This active form of vitamin D can also prevent the progression of experimental autoimmune encephalomyelitis if administered when the initial symptoms appear. Withdrawal of vitamin D3 results in a resumption of the disorder’s progression. In short, 1-25-dihydroxyvitamin D3 can prevent the development of the disorder that is normally used as an animal model of multiple sclerosis. This strongly suggests, therefore, that vitamin D deficiency, usually caused by a lack of adequate sunlight, plays a significant causal role in multiple sclerosis.
Cantorna, M.T., Hayes, C.E., and DeLuca, H.F. (1996). 1,25-Dihydroxyvitamin D3 reversibly blocks the progression of relapsing encephalomyelitis, a model of multiple sclerosis. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 93(15), 7861-7864.
Terveisin:
Biokemisti
Olen 100% samaa mieltä jutun otsikon kanssa. Minulla on kaksi hyvää ystävää, joilla on todettu tämä ikävä sairaus. Molemmat olivat alle 30 aktiivisia nuoria kun saivat diagnoosin. Ei kiva.
VastaaPoistaSen verran biokemistiltä voisi kysyä että mistä tietää että juuri D-vitamiinin puutos olisi MS-taudin takana? Angiina ei johdu antibiootin puutteesta tai päänsärky ei ole merkki ibuprofeenin piilevästä puutoksesta. D-vitamiini selvästi auttaa kuin hyvä lääke mutta miksi ja miten?
Jenkkiarmeijassa tehtyjen tutkimusten mukaan sotilailla korkea D-vitamiinitaso antoi muistaakseni 90 prosentin estovaikutuksen verrattuna alimpiin tasoihin. Samoin MS-taudin esiintyminen on uskomattoman yleistä jossain Kanadassa verrattuna tropiikkiin. Eli kyllä D-vitamiini todennäköisesti osallistuu jotenkin tautiprosessiin.
VastaaPoistaSymppaan Erkin loistavaa MS-sivua, jossa hän esittelee keskeisiä tutkimuksia myös MS-taudin HOITAMISESTA D-vitamiinilla:
http://sites.google.com/site/erkkikuure/d-vitamiinijams
Herätellään tätäkin juttua, mullakin on yksi tuttu kylänmies, joka kärsii MS-taudista. Viksu ja huumorintajuinen tyyppi. Ei ollut tietoinen D-vitamiinitutkimuksista yms. nettihypestä, linkkailin jotain, täytyykin kysellä kuulumisia.
VastaaPoistaVirus infection may trigger unusual immune cells to attack nerves in multiple sclerosis
http://www.physorg.com/news195469762.html
Ranskan valtion kansanterveyslaitoksen raportti D-vitamiinista ja MS-taudista on luettavissa kokonaan tästä linkistä. Artikkelissa käsitellään laajasti D-vitamiinin merkitystä immuunijärjestelmälle.
VastaaPoistaOslon yliopistoklinikan neurologit ovat tuoreessa katsauksessaan samalla kannalla kuin ranskalaiset: D-vitamiinin puute on MS-taudin riskitekijä, joka on helposti poistettavissa.
Kiitos tiedon jakamisesta!
VastaaPoista