**
"Lahjakas ja hankala jalkapalloilija on melkoinen haaste", sanoi jalkapallovalmentaja Mika Laurikainen Turun Weikkojen valmentajakerhon tapaamisessa tänään 24.4.2010Saimme kuulla hienon luennon ja osallistua mukavaan keskusteluun yksilökeskeisempään suuntaan etenevässä joukkuelajissa nimeltään jalkapallo.
Helppo sanoa, että jalkapallosta pitäisi tehdä yksilökeskeisempää, mutta miten vaikeaa se on toteuttaa käytännössä? Saimme tietää, että se on tosi vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta.
Yksilökeskeisempi jalkapallo alkaa pelaajakehityksen mallin luomisella, jossa pelaajaa kehitetään henkilökohtaisten ominaisuuksiensa kautta. Luodaan jalkapalloilijalle henkilökohtainen pelaajaura. Tämä on aivan välttämätöntä, sillä erilainen jalkapallon pelaaja tuo valmentajalle valtavan haasteen valmentaa erilaista ihmistä vaikka maailman huipulle.
Yksilökeskeinen valmennusfilosofia huomioi jalkapalloilijan erityisosaamisen tason kaikessa laajuudessaan. Hyvä valmentaja vahvistaa pelaajan erityisominaisuuksia, peluuttaa häntä parhaimmalla mahdollisella paikalla siellä pelikentällä. Hän antaa aina mahdollisimman kovan haasteen erityistaidot omaavalle pelaajalle.
Yksilöt pitää huomioida pelaajavalinnoissa niin, että jokainen saa pelata oman vaatimustasonsa mukaisesti. Jokaiselle pelajalle luodaan joku haaste. Sellainen haaste, että pelaaja voi kehittyä.
Kiehtovinta ja haastavinta on erittäin lahjakkaan pelaajan tunnistaminen ja tukeminen. Pelaajaominaisuuksien tunnistamiseen kuuluu jännä seikka: Ei me voida hylätä joku pelaaja vain sen takia, että hän on lahjakkuutensa lisäksi hankala! Vai voimmeko?
Ensin kommunikaatio kuntoon pelaajan ja valmentajan välille, sitten taktiset kuviot kehiin. Monen jalkapalloilijan ura pilataan ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa.
Kaikki pelaa –systeemi sai Mikan tuomion. Kaikkiin peleihin kuuluu mennä voittamaan junnuista lähtien! Ratkaisu löytyy siitä kun tehdään joukkueen kokoonpano sellaiseksi, että sillä voi voittaa vaikka kaikki pelaavat.
Minäkin esitin illassa yhden kysymyksen:
Suomalaisilla on kaksi ylivoimaisen hallitsevaa ominaisuutta: kiima ja kateellisuus. Oletetaan, että joukkueessa on yksi tai pari tähteä. Miten pärjätä sen kateellisuuden kanssa, jota muu joukkue tuntee noita tähtiä kohtaan, joille voiton takaamiseksi taataan näkyvämpi rooli?
Valmentaja Mika Laurikainen osoitti suuruutensa myöntämällä, että tuollainen asetelma on ehkä kaikkein haasteellisin tehtävä valmentajalle.
Muita urheilukirjoituksiani voit lukea tästä:
Alpo Suhonen:
VastaaPoista”Jos joku nuori urheilija on riittävän lahjakas ammattilaiseksi saakka, hän etenee urallaan siihen pisteeseen joka tapauksessa.”
Huolimatta valmentajasta – yleensä.
Mitä voimakkaammat tai ahtaammat järjestelmät luodaan, niin sitä vähemmän sieltä tulee ulos hyviä urheilijoita. Tämä on se asia, mitä meidän useimmat urheiluihmiset eivät ymmärrä, että tarvitaan edellytyksiä ja mahdollisuuksia sekä kaikkia rakenteita.
Urheilijan pitää löytää itse se on juoksemisensa, hiihtämisensä tai joku muu. On hirveää ajatella, että valmennuskone tuottaisi hyviä urheilijoita: ei semmoista ole missään! Se on uskomaton ajatus, että ihminen voisi tutkimalla, kontrolloimalla ja määräämällä tehdä toisesta ihmisestä jotakin haluamaansa.
Kari Uusikylä:
VastaaPoistaKeskeisin asia lahjakkuudessa on motivaatio, oma sisäinen halu kehittyä. Mutta miksi joku onnistuu, joku ei? Ja kuinka valmennuksessa onnistutaan kymmenen vuoden ajan säilyttämään tuo innokkuus lahjakkuuden kehittämiseen?
Siinä on valmennuksen ydin, joka vaatii ”hirveästi taitoa”.
- Hyvä valmentaja ymmärtää, että kaiken pitää olla kunnossa; kehon, mielen ja elämäntilanteen. Valmentajan vastuulla on yhdistää tunne-elämältään tasapainoisen nuoren urheilijan rohkea ja luova itsensä toteuttaminen harjoittelun tehokkuuteen ja huipputuloksiin.
Kari Niemi-Nikkola:
VastaaPoistaLahjakkuuden käsitteeseen liittyy hankaluutta ja jopa myyttisyyttä, joita on hyvä avata.
- Toivottavasti käsitteitä selkeyttämällä pystytään luomaan yhtenäisyyttä tämän teeman käsittelyyn myöskin käytännön arjessa, harjoittelussa ja valmennuksessa sekä saadaan suuntaviivoja ja ohjeistusta siihen, kuinka lahjakkaita nuoria urheilijoita tulisi valmentaa.
- Käsite, joka kiehtoo sekä itseäni että valmennusta maailmanlaajuisesti, on harjoitettavuus. Missä määrin se on lahjakkuutta tai harjoitettava ominaisuus?
Ilman sinnikästä työntekoa lahjakkuutta ei saa esille.
Pasi Mäenpää:
VastaaPoista- Lahjakkuuden parempi ymmärtäminen auttaa kaikkia lasten ja nuorten urheilun parissa toimivia. Lahjakkaat urheilijat ovat omalla tavallaan erityisryhmän edustajia.
Käytännön kehittämistarpeita on lukuisia lahjakkuustiedon laajasta levittämisestä yksilöiden tukemiseen.
Aktivoi erityisesti murrosikäisten urheilijoiden omatoimista harjoittelua.
Sen, kuinka syntymälahjakas voi kehittyä talentiksi, voi kiteyttää muotoon:
- Lahjakkaat harjoittelee!
Anonyymi on ehkä käynyt jossakin valmennusseminaarissa. Onko sinulla omia ajatuksia lahjakkaiden urheilijoiden valmennuksesta?
VastaaPoista