Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä

*

Rasva lentää ilmassa
On rasvasota käynnissä. Kakkosleirin sissipäällikkö sinkoaa valtavan voimöykyn kohti vihollisleiriä. Taitavasti ykkösleirin kenraali joukkoineen väistelee kovia rasvamöykkyjä ja tarjoaa sen sijaan kotimaisia pehmeitä ”rypsäripommeja” sissipäällikön ryypiskeltäväksi.
”Kova rasva tukkii suonet”, kuuluu ykkösleiristä.
Kakkosleiri ei jää sanailussa toiseksi: ”Syö sinä vaan tulehduksia aiheuttavaa margariinia, me nautimme täällä terveellistä eläinrasvaa”.
”Ei läskiä syömällä voi laihtua, pitää syödä leipää ja perunaa. Atkins on vaarallista – siihen kuolee!” kaikuu ykkösestä.
”Olenko minä mukamas väärin laihduttanut kun olen laihduttanut eläinrasvaa syömällä?” ihmettelee sissipäällikkö.
”Olet siinä ihan oikeassa. Ei se ravintopyramidi ole turhan takia ollut suosituksena kaikki nämä vuodet”, vastaa kenraali. ” Älä ihmettele, jos kuolet nuorena. Mahtaa sinulla olla melkoiset kolesteroliarvot kun sitä siankylkeä vetelet!”
”Miten selität sen kun kolesteroli laskee vaikka syön paljon rasvaa?”
”On aivan sama minulle mitä syöt, kunhan et tuputa sitä meille. Me haluamme perunaa ja leipää. ”Vain kasviöljyistä saa ihmiskeholle välttämättömiä rasvahappoja.”
”Katso nyt miten hyvin olen laihtunut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla!” sissipäällikkö esittelee.
”Kyllä rotanmyrkylläkin laihtuu!” kenraali lausahtaa.

Ravintorasvoista ollaan eri mieltä
Ihan näin synkkää ja kiihkeää väittelyä ei ehkä käydä ravintorasvoista tosielämässä. Mutta se on totta, että kansa on aika ymmällään sen suhteen mitä rasvoista pitäisi ajatella. Tutkimukset ovat varsin ristiriitaisia ja usein niin monimutkaisia, että riittävän ammattitaidon omaamattomat tulkitsevat tutkimuksia usein väärin. Mitä jos kävisimme tämän asian kimppuun säilyttämällä sissipäällikön ja kenraalin yhteenotosta vain tuon yksinkertaisen perusasetelman: kaksi erillistä leiriä ja käsitystä on olemassa. Hyväksytään ainakin hetkeksi, että ollaan radikaalisti eri mieltä ravintorasvoista. Tarjoan teille nyt luettavaksi molempien leirien käsitykset yksinkertaisessa tietopaketissa. Kun tutkimustietoa saadaan lisää, voidaan ehkä varmuudella sanoa minkä leirin ohjeita kannattaa noudattaa.

Ykkösleiri rulez!
Ei ole kahta sanaa, mitä vaihtoehtoa suurin osa ykkösleirin tutkijoista, lääkäreistä ja terveydenhoidon ammattilaisista suosii. Kovia eläinperäisiä (tyydyttyneitä) rasvoja pitää välttää ja sen sijaan on hyvä suosia pehmeitä kasvispohjaisia (monityydyttymättömiä) rasvoja. Jotkut meistä muistavat ne tutkimukset, joissa tohtori Ancel Keys tutki rasvan kulutusta ja sydänsairauksia eri kansoilla. Hän löysikin selvän yhteyden. Mitä enemmän ihminen söi rasvaa sitä enemmän esiintyi sydänsairauksia. Me suomalaiset olemme Pohjois-Karjala-projektissa voineet seurata hyvin läheltä miten sydänkuolemat dramaattisesti vähenivät koko maassa kun väestötasolla puututtiin ravitsemuksen ja elämäntapojen epäkohtiin. Meillä suomalaisilla on sukurasitteena maailmanlaajuisesti katsoen erittäin korkea veren kolesteroli ja mm. kampanjointi kolesterolin alentamiseksi on näkynyt pitempänä elämänä. Sitä tosiasiaa ei voi kiistää.
Ravintorasvojen roolia sydänsairauksien ja haitallisten verisuonimuutosten synnyssä on tutkittu kuumeisesti useiden kymmenien vuosien ajan. Kansalliset ravitsemussuosituksemme perustuvat monipuoliseen tutkimusnäyttöön ja laajaan yhteistyöhön monia eri aloja edustavien tiedemiesten välillä. Erittäin laajamittaisten tutkimusten mukaan eläinperäinen tyydyttynyt rasva on todettu ongelmalliseksi. Sen on havaittu lisäävän veren kokonaiskolesterolia ja pahaa LDL-kolesterolia. Hyvän HDL-kolesterolin osuus sen sijaan saattaa laskea jos syö paljon maaeläinten rasvoja. Rasva-aineenvaihdunta on toki erittäin monimutkaista ja kaikkia osatekijöitä ei vielä tunneta riittävästi.
Asiantuntijoiden mukaan valtimotukosten synty on ilmeisen hidas tapahtuma. Nykyään ajatellaan, että valtimoiden sisäpinta saa ensimmäiset rasvajuosteensa jo lapsuudessa. Verenkierrosta tullut kolesteroli varastoituu pitkän ajan kuluessa yhä enemmän erityisissä vaahtosoluissa. Mitä suurempi on veren kolesterolipitoisuus, sitä enemmän valtimo ahtautuu. Valtimon kovettuminen vie paljon aikaa, sillä vähitellen kolesterolin lisäksi plakkeihin (kovettumiin) kerääntyy sidekudosta ja kalsiumia. Erittäin pahana plakkien aiheuttajana pidetään ”pahaa” LDL-kolesterolia, jolla on kykyä tunkeutua verisuonen sisään. Ilmeisen tärkeää roolia näyttelee plakissa syntyvä tulehdustila. Erityisesti hapettuneessa muodossa oleva LDL-kolesteroli on herkkä aiheuttamaan tulehdusta. Transrasvaa sisältävät keksit, grillituotteet ja einekset ovat jopa haitallisempia kuin tyydyttynyt rasva. Transrasva kohottaa veren kolesterolia enemmän kuin tyydyttynyt eläinrasva. Sen on raportoitu myös pahentaneen tulehduksia ja lisänneen diabeteksessa tärkeän insuliiniresistenssin riskiä. Suomessakin olisi syytä seurata Tanskan esimerkkiä ja kieltää transrasvan käyttö kokonaan.
Valtimon kovettumista pyritään ennaltaehkäisemään vaikuttamalla laajaan kirjoon erilaisia vaaratekijöitä kuten esim. tupakointi, korkea verenpaine, veren kolesterolipitoisuus ja diabetes. Yksistään rasvavalistuksella ei pitkälle pötkitä. Korkeat veren triglyseridit ovat itsenäisiä vaaratekijöitä, mutta ”hyvän” HDL-kolesterolin tiedetään suojaavan valtimonkovettumilta kuljettamalla kolesterolia pois valtimosta. Ennaltaehkäisy on kantanut hedelmää, sillä työikäisten miesten sydänkohtaukset ovat vähentyneet samaan tahtiin kun riskitekijöihin on puututtu. Lääkkeillä on hoidettu korkeita kolesterolipitoisuuksia ja näin merkittävästi vähennetty sydänkohtausriskiä. Lääkkeitä käytetään sitten jos elämäntapamuutoksilla ja ruokavaliolla ei saada kolesterolipitoisuuksia laskuun.
Kolesteroli on se suuri ongelma sydän- ja verisuonisairauksissa. Ihminen pystyy tuottamaan kolesterolia itsekin, joten ykkösleiri suosittelee kolesterolia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja tyydyttyneiden rasvahappojen runsas saanti saattaa myös suurentaa liikaa veren kolesterolipitoisuutta. On ilmeisesti sellaisia henkilöitä, joilla kolesterolin imeytyminen ruoasta on erityisen tehokasta. Toisaalta ehkä valtaosalla ihmisistä veren kolesterolipitoisuus ei juuri muutu, vaikka he söisivät suuriakin määriä kolesterolipitoisia ruoka-aineita kuten esim. kananmunia. Kolesterolin sisäinen säätelyjärjestelmä toimii varsin hyvin.

Suomalaiset saavat ruokavaliossaan yhä liian paljon ”kovaa” rasvaa ja erityisesti tyydyttyneitä eläinrasvoja. Ykkösleirin mukaan olisi tärkeää siirtyä käyttämään rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita. Tyydyttymättömien ”pehmeiden” kasviöljyjen ja kalarasvan käyttöä pitäisi sen sijaan lisätä. Kotimaista rypsiöljyä tai ulkomaista oliiviöljyä kannattaa suosia. Erityisesti rypsiöljyssä on verisuonia terveinä pitävää alfalinoleenihappoa. Jo maltillisella kalan lisäämisellä ruokavalioon on pienennetty vaaraa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Terveyttä hoidetaan myös lisäämällä yksinkertaisesti tyydyttymättömien rasvojen käyttöä nauttimalla esim. neitsytoliiviöljyä. Liukoisia ravintokuituja pidetään sydänterveyttä edistävinä. Niitä saa vihanneksista, hedelmistä ja pavuista.
Terveellisenä pidetyn ruokavalion suotuisat vaikutukset ulottuvat laajemmallekin kuin pelkästään koskemaan sydänterveyttä. Erityisen suuren suosion on saavuttanut Välimeren maille tyypillinen ruokavalio. Se sisältää paljon meren antimia, vihanneksia, hedelmiä ja kasviöljyä. Välimeren ruokavaliota tutkitaan kuumeisesti ja se näyttäisi suojaavan sydäntä.
Ylipainoisten on hyvä laihduttaa, sillä lihavuus saattaa myös lisätä veren rasvahäiriöitä kohottamalla esim. kolesterolia ja pitämällä verenkierrossa tarpeettoman paljon eri rasvojen raaka-aineita. Tupakointi lisää selvästi sydänsairauksien (erityisesti sydänkohtauksen) riskiä. Liikunta pienentää kolesterolipitoisuutta ja edistää täten terveyttä.

Kakkonen tulee kaukana perässä
Siinä missä ykkösleiri pyrkii välttämään ravintorasvoja, kakkosleiri pikemminkin pyrkii poikkeuksellisesti löytämään rasvoista terveyttä. Tohtori Ancel Keysin tutkimuksista löydetään pahoja puutteita. Tohtori Keys ei käyttänyt kaikkia saatavilla olevia tietoja. Hän valitsi maista vain ne, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat. Hän havaitsi esimerkiksi, että Suomessa oli seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa, vaikka molemmissa maissa syötiin yhtä paljon rasvaa. Niinpä oli helpompi jättää Meksiko tilastoista pois, kuin ajatella rasvateoriaa uudestaan. Suomessa kulutettiin rasvaa kolmannes vähemmän kuin Ruotsissa, mutta sydänsairauksien riski oli lähes kaksinkertainen. Valitsemalla tutkimukseensa mukaan Suomen, Israelin, Hollannin, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Ruotsin hän sai tulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia.
Kakkosleiri tulee tutkimusten määrässä pahasti perässä ykkösleiriä. Laajoja selvityksiä ei ole kakkosilla tarjolla ollenkaan samassa märin kuin ykkösillä. Yksittäisiä tutkimusnäyttöjä ravintorasvojen hyödyllisyydestä toki kakkosleirillä on ja viime vuosina on julkaistu lisääntyvässä määrin rasvankäyttöä suosivia tutkimuksia. Ravintorasvatutkimuksilla ja niiden ennakkoluulottomalla tulkinnalla ei sinänsä voi tehdä muutoksia vallitsevaan mielipiteeseen. Tarvitaan runsaasti lisää tutkimuksia ja laadukkaita katsauksia, joilla vähitellen luodaan edellytykset muutoksille. Seuraavassa muutamia tuoreita tutkimuksia, jotka viitoittavat tietä myös eläinperäisten ravintorasvojen laajemmalle hyväksynnälle.
Rasvainen ruoka ei tutkimusten mukaan sittenkään näyttäisi tukkivan verisuonia. Aivan uudessa tutkimuksessa kiinnostus kohdistui uuteen itsenäiseen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään RLP-C. Tämä RLP-C (Remnant-Like Particle Cholesterol) voitaisiin ehkä suomentaa sanoilla jäännöspartikkelin tapainen kolesteroli. Erityisesti diabeetikoilla ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivillä on veressä paljon tätä kolesterolimuotoa. Jäännöspartikkelit syntyvät erittäin matalatiheyksisen kolesterolin (VLDL) ja kylomikronien aineenvaihdunnan seurauksena. Tämä VLDL kuljettaa veressä triglyserideiksi kutsuttuja rasvoja ja kylomikronit kuljettavat nauttimastamme ravinnosta vereen imeytyneitä rasvoja. Tutkijat ovat selvittäneet mitä tapahtuu kun lihavat henkilöt syövät joko vähärasvaista (20-25%) tai runsasrasvaista (40-45%) ruokaa. Runsasrasvaista ruokavaliota noudattaneilla oli merkittävästi vähemmän jäännöspartikkeleita veressä ruokailun jälkeen. Löydöstä pidetään hyvin mielenkiintoisena, sillä mahdollisesti vähärasvaisuuteen pyrkivä valistustyö on vähitellen tulossa tiensä päähän.
Tutkimusnäyttöä on erityisesti siitä, että ravinnon kautta saadut rasvat kulutetaan aterioinnin jälkeen varsin tehokkaasti. Sen sijaan liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta seuraava maksan lipogeneesi (rasvojen uudismuodostus) saattaa aiheuttaa ongelmia. Tästä syystä on aika yllättävästi pidetty tärkeänä rajoittaa hiilihydraattien saantia rasva-aineenvaihdunnan pitämiseksi edullisena. Tutkimukset ovat erittäin monimutkaisia ja vaikeita tulkita.
Kakkosleirin kannattajien mukaan hyviä rasvoja ovat luontaiset tyydyttyneet ja yksinkertaisesti tyydyttymättömät rasvat. Tämä tarkoittaisi, että voita, oliiviöljyä, rasvaista lihaa ja kalaa kannattaisi pitää ruokalistalla. Tämän ruokavaliosuuntauksen valinneet rajoittavat kasviperäisten monityydyttymättömien rasvojen määrää. Tärkeimpänä syynä on tasapainottaa herkästi epäedulliseksi kääntyvää omega 3- ja omega 6 –rasvahappojen saantisuhdetta. Kun suuria määriä monityydyttymättömiä rasvoja syödään yhdessä hiilihydraattien kanssa voidaan todeta yhdistelmän tuovan ongelmia sydänterveydelle.
Tilanne muuttuu äkkiä ongelmalliseksi Suomessa kun kakkosleirissä suositaan parjattuja rasvaisia maitovalmisteita. Tutkimuksissa löytyy näyttöä maitorasvojen tarjoamasta suojasta sydänsairauksia vastaan. Uusien tutkimusten mukaan maksan toiminnalla (rasvojen oma tuotanto), antioksidanteilla ja vitamiineilla (erityisesti D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää) on ehkä oletettua suurempikin rooli verisuonitaudeissa.

Mitä tästä voidaan oppia?
Lue se Kunto & Terveys -lehden uusimmasta numerosta!

Lähde: Christer Sundqvist. Rasvainen juttu. Kunto & Terveys 1: 42-45, 2009 

HDL ylös - niin vältät sydän- ja verisuonitaudit

*

Jari Ristiranta pohtii blogikirjoituksessaan kolesterolia ja sydäntauteja. Minä kirjoitan usein kolesterolista. Tarkoitus oli kirjoittaa myös tästä asiasta mitä Jari on selvittänyt. Jari ehti ensin ja hyvä näin. Lukekaa ja pohtikaa Jarin viestiä:

Yhdysvalloissa on tutkittu 541 sairaalassa noin 137 000 sydän- ja verisuonitauteihin sairastuneen henkilön veren kolesteroliarvoja. 

Vain joka kolmannella potilaalla LDL-kolesteroli oli yli suomalaisen viitearvon 3 mmol/l. Vain yhdellä kymmenestä LDL-kolesteroli oli yli 4 mmol/l. HDL-kolesteroli oli LDL-kolesterolia parempi ennustaja. Noin 55 prosentilla potilaista HDL-kolesteroli oli alle suomalaisen viitearvon 1 mmol/l. Vain yhdellä kymmenestä HDL-kolesteroli oli yli 1,5 mmol/l. Noin 30 prosentilla potilaista sekä LDL- että HDL-kolesteroli olivat suomalaisten viitearvojen sisällä.

Tutkimus julkaistiin American Heart Journal -lehdessä. Lipid levels in patients hospitalized with coronary artery disease: An analysis of 136,905 hospitalizations in Get With The Guidelines

Tutkimustuloksesta voi tehdä ainakin kaksi erilaista johtopäätöstä. Lääketehtaat päättelevät, että LDL-viitearvoa tulisi laskea ja yhä useampien ihmisten tulisi ostaa kolesterolia alentavia lääkkeitä. Terveellä järjellä voidaan päätellä, että yksin LDL-kolesterolilla ei ole todennäköisesti juurikaan mitään tekemistä sydän- ja verisuonitautien kanssa. Korkea HDL-kolesteroli näyttäisi olevan suojaava tekijä.

HDL-kolesterolia voi nostaa laihduttamalla, liikkumalla ja lisäämällä rasvan sekä vähentämällä hiilihydraattien osuutta ruokavaliossa.

Keskimääräisellä yhdysvaltalaisella sydänpotilaalla on matalampi kokonaiskolesteroli, matalampi LDL-kolesteroli, matalampi HDL-kolesteroli ja korkeammat triglyseridit kuin keskimääräisellä Suomen kansalaisella.

Lähde: Jari Ristirannan blogi, 28.1.2009

Kananmuna päivässä pitää sydänvaivat loitolla

**

Tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa arvioitiin, että yhden kananmunan syönti päivässä kohottaa vähemmän kuin 1 prosentin verran riskiä saada sepelvaltimotauti. Itse asiassa jos otetaan kaikki asiat huomioon, kananmunia syömällä voi parantaa sydänterveyttä. Vain taukki pitää siis edelleen kiinni käsittämättömästä kananmunavihasta.

Riskianalyysin mukaan muut elämäntapaan vaikuttavat tekijät vaikuttavat sepelvaltimotaudin kehittymiseen 30-40 prosentin verran. Näitä riskitekijöitä ovat huonolaatuinen ruoka, tupakointi, lihavuus ja liikkumattomuus. Kuitenkin varmin tapa (60-70 prosentin riski) saada sydänsairaus on löydettävissä näistä tekijöistä: huono geeniperintö, liian korkea verenpaine ja diabeteksen puhkeaminen.  

Tutkimuksen johtaja Leila Barraj vetoaa lääkärikuntaan, jotta he suosittelisivat potilailleen kananmunien syöntiä. Oikeista riskitekijöistä on sen sijaan jatkuvasti varoitettava: tupakointi on lopetettava ja laihdutuksesta on aina hyötyä.

Sitkeällä tavalla elossa pysynyt myytti, että kanamunien kolesteroli on yhteydessä sydänsairauksiin, joutaa romukoppaan. Oikea tieto on, että kananmunista on pikemminkin apua sydänterveyden ylläpidossa.

Tohtori Mutung osoitti äskettäin, että kananmunien sisältämä kolesteroli kohottaa "hyvää" HDL-kolesterolia ylipainoisilla miehillä, jos samalla ylipainoiset rajoittavat hiilihydraattien saantiaan (Mutung ja muut. Dietary cholesterol from eggs increases plasma HDL cholesterol in overweight men consuming a carbohydrate restricted diet.  J Nutr 138: 272-276, 2008 .)

Ne ylipainoiset, jotka söivät kaksi kananmunaa aamiasella vesirinkelin sijaan onnistuvat paremmin painonpudotuksessaan kuin vesirinkeleitä syöneet. Lue lisää tästä tutkimuksesta aiemmasta kirjoituksestani. 

Kananmunissa on runsaasti koliinia. Tutkimukset osoittavat, että koliini auttaa alentamaan homokysteiinia veressä. Joidenkin tutkijoiden mielestä kohonnut homokysteiini on merkkinä siitä, että elimistössä on tulehdustila (sydänsairaus, dementia tai Alzheimerin tauti).

Kananmunissa on runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Lisäksi kananmunien sisältämä proteiini on korkealuokkaisinta mahdollista mitä luonto voi tarjota. 

Ei siis ole mitään syytä jättää kananmunat (1-3 kpl päivässä) syömättä!

 

Lähteet: Medical News Today, 22.12.2008 ja Risk Analysis, 4.11.2008

 

Ykkösleiriltä kova näyttö kolesteroliteorian elinvoimasta

*

Innokkaimmat blogini lukijat muistavat kehittämäni leiriajattelun. Kehitin ykkösleirin kuvaamaan virallisia oppirakennelmia tieteestä ja kakkosleiriä kuvastaa vaihtoehtoisten ajatusmallien rakentaminen. Lue johdannoksi esimerkiksi juttuni "Laihdutuksessa kaksi leiriä".

Huomasin äsken ihan tuoreen ykkösleiriläisten tutkimuksen johon virallinen kolesteroliteoria voi nojata. On tietenkin valtavasti tutkittua tietoa kolesterolin yhteydestä sydän- ja verisuonitautiin sekä sepelvaltimotautiin. Maailmanluokan sensaationa on pidettävä väitteitä siitä, että EI OLE yhteyttä kolesterolin ja ei-toivottujen sydäntapahtumien välillä. Täysin mahdotontahan se ei ole, mutta epätodennäköisenä sitä pidetään. 

Tämä on se hämmentävä seikka, joka saa minutkin ymmälleni. Kolesterolikriitikoilla, kuten esimerkiksi Uffe Ravnskovilla ja vastaavilla, on ilmeisen kova työ vakuuttaa tiedeyhteisö muunlaisesta mahdollisuudesta kuin se, että kolesterolin ja sydänkuolemien välillä on yhteys. Ymmärrän toki, että kolesterolikriitikkoja harmittaa kun kolesterolimyyttiä ei haluta niin vain murtaa. Tässä alla on esimerkiksi tässä kuussa ilmestynyt 40 vuoden seurantatutkimus, jossa on ykkösleiriläisten traditioiden mukaisesti jatkettu Ancel Keysin esimerkkien mukaisesti kolesteroliarvojen ja sydäntapahtumien vertailua. 

Pakko kysyä: Onko tässä koolla tiedemiehistä koostuva valehtelijoiden klubi (Kansanterveyslaitos oli mukana tutkimuksessa tohtori Nissisen myötä), joka näkee noissa kolesteroliarvoissa jotakin sellaista mitä kolesterolikriitikot eivät näe? Onko näillä kaikilla vankkaa tiedeuraa tekevillä tutkijoilla vahvoja kytköksiä lääketeollisuuteen ja laulavat kolesterolilääkkeitä tuottavien lääkeyritysten lauluja? Onko konspiraatioteoria todella olemassa? 

Pakko spekuloida itse: En tiedä? Olen vuosien varrella kirjoittanut paljon kolesterolista, puolesta ja vastaan. Totuus kolesterolista on ehkä jossakin puolivälissä näitä leirien ääripäitä. Korkea kolesteroli viestittää vakavasta riskistä saada sydänsairaus. Tämä lienee aika selvää, mutta onko lääketeollisuus tullut liian ahneeksi ja laskee kolesterolin raja-arvot niin alas, että reippaasti yli puolet maailman ihmisistä saadaan hoidon pariin? Kohottavatko ravintorasvat kolesteroliarvoja (en itse usko siihen!). Ovatko korkeat kolesteroliarvot ja sydänkuolemat pelkkä sattumaa (en usko tähänkään!). 

Huomautus: Olen lukenut Ravnskovin kirjat, olen lukenut Heikkilän kyhäelmät, olen seurannut kolesterolikeskustelua monen monta vuotta. Annan täyden tunnustuksen kolesterolikriitikoille, mutta erittäin vaikeaa tulee olemaan minun ja monen muun tiedemiehen vakuuttaminen siitä, että kolesteroli ei jollakin tavalla vaikuttaisi sydänkuolemiin. Tämän sanon niin ystävällisesti kuin pystyn: Ravnskov lukee hyvin, hyvin valikoidusti näitä kolesterolitutkimuksia ja etsii lähinnä sivulauseista niitä omaa teoriaan tukevia väitteitä. Siinä on kova työ jäljellä vakuuttaa meidät. Toivotan Ravnskoville ja muille kolesterolikriitikoille onnea ja menestystä heidän vaativassa työssään. Selvää on, että kolesterolikriitikkoja meidän sopii kiittää siitä, että kolesterolista ylipäätänsä käydään niin tavattoman vilkasta keskustelua. Ravintorasvojen suhteen on tapahtunut rajuja ylilyöntejä vuosien mittaan ja "rasvojen imurointi" (Sami Uusitalon ilmaisu!) pitää lopettaa. Meidän pitää syödä rasvoja luonnollisista lähteistä kohtuullisia määriä. Mutta hyvin korkea kolesteroli on riskitekijä. Siitä olen lähes varma.


Tässä tämä uusi tutkimus ja sen lyhennelmä englanniksi: 
(käännän jossakin vaiheessa sen suomenkielelle kunhan saan käsiini koko tekstin)

Menotti A, Lanti M, Kromhout D, Blackburn H, Jacobs D, Nissinen A, Dontas A, Kafatos A, Nedeljkovic S, Adachi H. Homogeneity in the relationship of serum cholesterol to coronary deaths across different cultures: 40-year follow-up of the Seven Countries Study. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil. 2008 Dec;15(6):719-725. 

BACKGROUND: The aim was to investigate whether multivariate coefficients of serum cholesterol in the prediction of coronary heart disease (CHD) deaths were similar across different cultures in a long-term follow-up. DESIGN: Thirteen cohorts for a total of 10 157 men aged 40-59 years at entry, enrolled in seven countries (USA, Finland, the Netherlands, Italy, Serbia, Greece, Japan) were repeatedly examined and followed up for 40 years. METHODS: Serum cholesterol measured at baseline, and then on repeated occasions, was studied, using multivariate models, in relation with the occurrence of CHD deaths during a 40-year follow-up. RESULTS: Homogeneity of multivariate serum cholesterol coefficients was found considering cholesterol levels at baseline, as average of up to three measurements during the first 10 years, as average of up to six measurements in 35 years, using the time-dependent technique with up to three measurements in 10 years, and with up to six measurement in 35 years. CONCLUSION: The strength of the association between serum cholesterol and CHD death seems homogeneous across different cultures characterized by different levels of serum cholesterol and different absolute risk of CHD death. 

Kolesterolin tavoitearvoissa järki käteen

**

Kirjoitan usein tässä blogissa kolesterolista ja olen varsin jyrkkäänkin sävyyn kritisoinut tuijottamista pelkkään kokonaiskolesteroliarvoon. Odottamattoman suurta ymmärrystä asiassa osoittaa professori Pertti Mustajoki. Hänen mielestään tiukka kolesterolin tavoitearvon tavoittelu ei tuo kiistatonta hyötyä kansanterveydelle. Monilla terveellisesti elävillä ihmisillä kolesteroli voi olla korkeampi kuin nyt rajana pidetty 5 millimoolia litrassa ilman, että sairauksien riski merkittävästi lisääntyy. 

Nykyään suurimmalla osalla suomalaisista kolesteroliarvo on yli 5 mmol/l. Sen kohdalla ei Mustajoen mukaan tapahdu riskihyppäystä. Tarkan tavoitearvon sijaan olisi terveydenhoitajan tai lääkärin arvioitava potilaan kanssa hänen sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskinsä ja päätettävä miten sitä tehokkaimmin alennetaan.

Mustajoki muistuttaa, että osalla ihmisistä, etenkin epäterveellisesti ruokailevilla, tupakoivilla, vähän liikkuvilla miehillä jo suomalaisten keskitason kolesteroliarvo 5,5 mmol/l on haitallinen. Jäykät tavoitearvot tuomitsevat huomattavan määrän ihmisiä aiheettomasti "riskisairaiksi" ja johtavat jopa tarpeettomaan lääkehoitoon, professori huomauttaa. Hänen mielestään aiheettomasti "kolesteroliriskisairaita" ovat suuri osa naisista ja varsinkin ne, joilla hyvän HDL-kolesterolin pitoisuus veressä on suuri. 

Mustajoki peräänkuuluttaa suomalaisissa suosituksissa tuoretta itsenäistä ajattelua. Kolesterolin tavoitearvot ovat syntyneet Yhdysvalloissa, siirtyneet sieltä Eurooppaan ja lopulta Suomeen. 

Minun mielestäni parasta mahdollista kolesterolin hoitoa on terveystutkimuksissakin selvinnyt:

• liikunnan tärkeä rooli (nostaa HDL-kolesterolia)
• hiilihydraattien maltillinen nauttiminen maksan aterianjälkeisen triglyseridituotannon pitämiseksi aisoissa (korkeita veren triglyseridiarvoja pidetään tärkeinä tekijöinä sydän- ja verisuonitaudissa)
• laadukkaiden eläin- ja kasvirasvojen nauttiminen (vähentää ns. RLP-C -arvoja. Tätä pidetään uutena, tärkeänä mittarina sydänterveydessä) 
  

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 26.11.2008

Syö rasvaa ja pidä verisuonet kunnossa

*

Minulla on nettisivuillani käynnissä kysely "tukkiiko rasvainen ruoka verisuonet?" Suomen Sydänliitto on vahvasti sitä mieltä, että näin on näreet, eli rasvainen ruoka on aterogeenista (tukkii ja jäykistää valtimoita). Kyselytulosteni mukaan Suomen kansa on asiasta eri mieltä. Rasvainen ruoka ei tuki verisuonia.

Kansa saa tukea käsitykselleen aivan tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa kiinnostus kohdistui uuteen itsenäiseen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään RLP-C. Tämä RLP-C (Remnant-Like Particle Cholesterol) voitaisiin ehkä suomentaa sanoilla jäännöspartikkelin tapainen kolesteroli. Jäännöspartikkelit syntyvät erittäin matalatiheyksisen VLDL:n ja kylomikronien aineenvaihdunnan seurauksena. Partikkelit sisältävät sekä rasvaa että proteiinia. Verinäytteestä partikkelit löytyvät erityisen ultrasentrifuugikäsittelyn jälkeen keskitiiviinä rasva- ja proteiinijäänteinä (IDL, Intermediate Density Lipoproteins). VLDL kuljettaa veressä triglyseridejä ja kylomikronit kuljettavat ravinnosta vereen imeytyneitä rasvoja. Rasvojen aineenvaihdunta on tavattoman monimutkaista. Tässä yhteydessä ei ole mielekästä perehtyä kaikkiin yksityiskohtiin. Sanottakoon kuitenkin vielä, että RLP-C on korkea sellaisilla henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä, insuliiniresistenssi, diabetes ja sepelvaltimotauti.

Tutkimuksessa selvitettiin mitä tapahtuu kun 613 lihavaa henkilöä sai kymmenen viikon ajan syödä joko vähärasvaista (20-25%) tai runsasrasvaista (40-45%) ruokaa. Runsasrasvaista ruokavaliota noudattaneilla oli merkittävästi vähemmän jäännöspartikkeleita (RLP-C) veressä ruokailun jälkeen ja he olivat laihtuneet enemmän kuin ravintorasvoja vältelleet koehenkilöt. Tämä ei varmaan tullut tutkijoille yllätyksenä, mutta pitivät löydöstä hyvin mielenkiintoisena. Mahdollisesti vähärasvaisuuteen pyrkivä valistustyö on vähitellen tulossa tiensä päähän. Seurataan tilannetta.

Tutkimus julkaistaan Journal of Nutrition -lehdessä joulukuussa 2008. Tutkimusprojekti on koonnut tutkijoita monesta eri maasta: Hollannista, Tanskasta, Espanjasta, Ranskasta, Tsekistä ja Ruotsista.

Lähde:  van Hees AM, Saris WH, Dallinga-Thie GM, Hul GB, Martinez JA, Oppert JM, Stich V, Astrup A, Arner P, Sørensen TI, Blaak EE. Fasting and Postprandial Remnant-Like Particle Cholesterol Concentrations in Obese Participants Are Associated with Plasma Triglycerides, Insulin Resistance, and Body Fat Distribution. J Nutr 138 (12): 2399-2405, 2008

Parempi vähentää hiilihydraatteja kuin rasvaa?

*
Ravitsemustutkimusten tulokset on viime vuosikymmeninä opittu tulkitsemaan niin, että terveellistä olisi syödä mahdollisimman vähän rasvaa ja sen sijaan runsaasti hiilihydraatteja. Suomessa lisärasitteena on vielä Pohjois-Karjala-projektin tuoma painolasti: On todella harvinaista toteuttaa, analysoida, tulkita ja vieläpä julkaista sellaisia tutkimuksia jotka osoittavat päinvastaista. Parhaimmassa projektihengessä ravitsemusterapeutit ja arvovaltaiset professorit näkevät parhaaksi tyrmätä kaikki ne tutkimukset, jotka poikkeavat asetelmasta vähän rasvaa ja paljon hiilihydraatteja. Usein tämä tapahtuu vieläpä siten, että nämä kiireiset ihmiset harvoin ehtivät edes vilkaista työpöydille kasaantuvien uusien tutkimuspapereiden yhteenvetoja saatikka sitten, että katsoisivat tuloksia tarkemmin ja/tai lukisivat pohdintaosuutta. Valmiina on aivojen lokerikoissa mahdollisille kyselijöille tarjolla hauskalta kuulostavia fraaseja, kuten esim. "rasva tukkii suonet" ja "Atkins tappaa".

Omalle kohdalleni osui tällainen pimeä jakso elämässä useiksi vuosiksi. Se vaivaa monia tiedemiehiä Suomessa. Takaraivossa on Pohjois-Karjala-projektin "erinomaiset" tulokset. Tässä "yhden ainoan totuuden" maassa ei saa olla muuta tarjolla!

Omalle kohdallenikin osunut tieteellisten julkaisujen valikoiva ja asenteellinen lukutapa jätti esimerkiksi ravintorasvojen hyödyllisyyttä korostavat tutkimukset vähemmälle huomiolle (usein en antanut niille minkäänlaista huomiota). Nykyään pyrin lukemaan avarakatseisemmin maailmalla ilmestyneitä tutkimustuloksia. Tehkää tekin niin. Älkää hölmöilkö kuten minä tein aikoinani!

Olen tästä omalle kohdalleni osuneesta "näkökyvyn" parantumisesta tarinoinut moneen kertaan ystäväni Mikael Fogelholmin kanssa ja olemme todenneet yhdessä, että ravintorasvojen merkitystä on todellakin syytä arvioida suopeammassa valossa kuin Suomessa perinteisesti on ollut tapana. Missään nimessä Fogelholm ei ole tyrmännyt ajatuksiani, päinvastoin hän on minun kauttani välittänyt onnittelut niille asiakkaille, jotka minun ohjaukseni kautta ovat valinneet hiilihydraattitietoisen ratkaisun. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rajoitetaan vaaleiden leipien, makaronin ja perunan käyttöä ja vaihdetaan kyseenalainen margariini luonnolliseen voihin sekä syödään käsittelemätöntä, puhdasta lihaa. Tämä on asiakkailleni tuonut terveyttä.

Etsiessäni tähän monen tiedemiehen ja ravitsemuksen ammattilaisen kummallisena pitämään ajatukseen vastausta, että hiilihydraatteja vähentämällä ja rasvoja lisäämällä voi tuntea olonsa paremmaksi, laihtua, ehkä jopa tervehtyä, löydän nykyisin harva se viikko uusia tieteellisiä tutkimuksia tätä ajatusta tukemaan. Ehkä näitä tutkimuksia julkaistaan nykyään enemmän kuin vaikkapa 10 vuotta sitten, tai sitten en vain näkökyvyssäni olleen rajoituksen takia nähnyt niitä 10 vuotta sitten.

Tänäänkin silmiini osui mahdottoman mielenkiintoinen tieteellinen tutkimus. Kohtuullisen suuren vaivan jälkeen sain luettavakseni (kiitos tohtori Michael Eades!) koko tekstin. Kyseessä on tutkimus, joka on julkaistu elokuussa 2008 Nutrition Research -lehdessä. Amerikkalainen tyttötrio Colene K. Stoernell, Christy C. Tangney ja Susie W. Rockway etsivät perinteisestä ajattelumallista poiketen verisuonten terveyttä edistävien ruokavalioiden puolelta terveydellistä etua vähentämällä ruoan hiilihydraatteja. Perinteisestihän verisuonten kalkkeutumisen estämiseksi kehotetaan vähentämään rasvoja (erityisesti eläinperäisiä, tyydyttyneitä rasvoja).

Mitä tutkimuksesta on pääteltävissä? Avatkaa hetkeksi silmänne ja lukekaa tässä suomentamani tulokset siitä mitä tapahtui tutkittavien veren rasvaprofiilille kun he vähensivät varsin vaatimattomasti hiilihydraattien osuutta ravinnosta koskematta laisinkaan rasvojen ja proteiinien osuuksiin. Tietysti rasvojen prosentuaalinen osuus nousee jos hiilihydraatteja vähennetään, mutta tietoisesti ei siis tässä lisätty rasvojen määriä entisestään. Vertailuryhmän saamiseksi, tiettyjen koehenkilöiden tehtävänä oli parhaiden, nykyisten oppien mukaisesti vähentää rasvan osuutta ravinnosta. Tutkimuksen päätavoitteina oli edistää painonhallinnan onnistumista ja parantaa veren rasvaprofiilia edulliseen suuntaan jommalla kummalla ruokavaliolla. Molemmat koeryhmät koostuivat kaikkiaan 28:sta potilaasta, joilla oli todettu korkeita veren rasva-arvoja ja erityisesti heillä esiintyi korkeita triglyseridiarvoja (yli 1,69 mmol/L). Heidät satunnaistettiin jompaan kumpaan koeryhmään ja he ryhtyivät 8 viikon ajaksi syömään joko vähemmän hiilihydraatteja tai vähemmän rasvaa. Tarkat verikokeet ja muut testit otettiin jokaiselta kokeen alussa ja sen lopussa.

Tulokset olivat mielenkiintoisia. Totutusta ajattelumallista poiketen vähillä rasvoilla eläneet eivät parantaneet veren rasva-arvojaan, päinvastoin ne menivät huonompaan suuntaan (katso alla oleva taulukko). Sen sijaan veren rasva-arvot paranivat niillä koehenkilöillä, jotka söivät vähemmän hiilihydraatteja. Pienikokoiset LDL-kolesteroli partikkelit (jyväset) ovat nykyään suuren mielenkiinnon kohteena. Niitä pidetään haitallisempina kuin suurikokoisia LDL-kolesterolipartikkeleita (tämä on varsin monimutkaista!). Vähän hiilihydraattia syöneiden ryhmässä nämä haitallisimmat pienet LDL-partikkelit vähenivät koejakson loppuun mennessä 46 prosentilla. Vähän rasvaa syövillä tämä sama parametri kasvoi 36 prosentilla, mitä ei voi pitää kovinkaan terveellisenä ilmiönä. Näyttää siis siltä, että sydänterveyden kannalta ei missään nimessä saisi vähentää ravintorasvojen saantia! Olihan potilailla ennestäänkin ongelmia veren rasvaprofiilin kanssa. Veren triglyseridit laskivat niinikään vähän hiilihydraatteja nauttineiden ryhmässä (18%) ja nousivat vähemmän ravintorasvoja nauttineiden ryhmässä (4%). Muissa tutkituissa veren rasva-arvoissa ja tulehduksen merkkiaineissa sekä painonhallinnassa ei saatu merkittäviä eroja ryhmien välille.

Tutkijoiden mielestä merkittävää oli kuitenkin varsin vaatimattomalla hiilihydraattien vähennyksellä aikaansaatu parannus veren LDL-kolesterolissa. Koehenkilöt söivät 20 % hiilihydraatteja ruoan kokonaisenergiamäärästä. Vähentämällä hiilihydraattien nauttimista totutusta 50-65 % tasosta voidaan siis edistää sydänterveyttä ja verisuoniston kuntoa.

Tässä sitten lupaamani taulukko. Vain rasva-asiantuntijat voivat ymmärtää miten nämä lukemat pitäisi tulkita. Jotain pientä minäkin saatan taulukosta saada irti, jos kehtaatte kysyä. Olen kiitollinen kaikista mahdollisista kommenteista! Klikkaamalla kuvaa saatte kasvatettua kuvan kokoa.

Tervetuloa rasvahysterian syntysijoille

*
Kesälukemista on minulla riittänyt. Äskettäin (13.7.2008) ilmestyi Ilkka -lehdessä maallikko (?) Anne Puumalan kirjoitus "Rasvahysteria - turhaanko?". Kirjoituksessa Puumala tuo esille tässä vaatimattomassa blogissanikin esillä olleita asioita Valtion ravitsemussuosituksissa olevista epäkohdista. Kansalaisille on vuosikymmeniä toitotettu, että rasvojen syöntiä on syytä välttää, sillä ne jos mitkä ovat vaarallisia. Viesti on mennyt perille tosi hyvin. Kauppojen hyllyiltä saa välillä turhaan etsiä täysrasvaisia elintarvikkeita. Enimmäkseen tarjolla on vähärasvaisia kevyttuotteita. Kuka ottaa vastuun siitä jos osoittautuu, että tämä kevytlinjaus onkin ollut syynä räjähdysmäisesti lisääntyneeseen tyypin 2 diabetekseen ja lihavuuteen?

Puumalan kirjoitus inspiroi minua paneutumaan mahdottoman vaikean aiheen kimppuun, eli miten käsitys rasvojen epäterveellisyydestä sai niin laajan hyväksynnän ykkösleirissä. Leiriajatteluuni ja nykyisten ravitsemussuositustemme ongelmakohtiin voi tutustua esimerkiksi tässä.

Yritän pitää tämän pohdintani sellaisella tasolla, että kaikki sen ymmärtävät. Mitään tarvetta minulla ei ole mustamaalata joitakin tiettyjä ravitsemustahoja tai tiedemiehiä. Kirjoitukseni perustuu monen vuoden aikana tekemiini neutraaleihin havaintoihin rasvahysterian synnystä. Jos minun on pakko jokin muu inspiraatiolähde mainita Puumalan kirjoituksen lisäksi tässä vielä esimerkkejä erinomaisista lukuelämyksistä + inspiraatiohetkistä:

Ilkka Salmenkaita, Varpu Tavi. Laihdu ilman nälkää. Teos, Helsinki, 2005
Saska Tuomasjukka. Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia. Väitöskirja, Turun Yliopisto, 2007
Gary Taubes. Good calories, Bad calories. Alfred A. Knopf, New York, 2007

Perustana nykyiselle käsitykselle, että rasvat (erityisesti eläinperäiset rasvat) ovat kaiken pahan alku ja juuri, pidetään Ancel Keysin olettamusta, että korkea kolesteroli on sydän- ja verisuonitautien synnyssä keskeisellä sijalla. Olettamus kolesterolin tärkeästä roolista on aika helppo omaksua, sillä löytyyhän kolesterolia verisuonten seinämistä suuria määriä. Verisuoniin muodostuu oikein isoja paukamia (plakkeja), joissa on kolesterolia ja kalkkia ihan riesaksi asti. Oli ilmeisen helppoa omaksua sellainen ajatus, että verestä helposti mitattava aine (kolesteroli) voidaan kytkeä vakavaan kansansairauteen. Jälkeenpäin on Keysin 1950-luvulla syntynyttä olettamusta kolesterolin osuudesta hienosäädetty moneen kertaan ja pidetty Keysin selitysmallia aivan liian yksinkertaisena. Ykkösleiri ei kuitenkaan olettamuksen todenperäisyyttä milloinkaan ole kiistänyt. Vaikka pelkkä kolesteroli ei nykytietämyksen mukaan paljoa kerrokaan sydän- ja verisuonitautien riskistä, se ei ole mitenkään vaikuttanut perussanomaan: eläinperäinen rasva on vaarallista.

Samoihin aikoihin Ancel Keysin kanssa teki laajaa tutkimustyötä Kalifornian yliopiston tutkija John Gofman. Hän teki merkittävän työpanoksen radioaktiivisten aineiden (mm. plutonium) parissa, mutta innostui käyttämään ultrasentrifugiaan myös erilaisten rasvojen lajittelemiseen ja erottamiseen. Rasvatutkimukset loivat pohjan nykyiselle käsityksellemme kolesterolista. Tutkija Gofman vähätteli Keysin havaintojen merkittävyyttä niin kauan kuin hän eli (hän kuoli viime vuonna). Gofman tähdensi, että kolesteroli on vain yksi niistä lukuisista rasvoista ja rasvanomaisista aineista, jotka vaikuttavat terveyteemme. Itse asiassa kolesteroli ei ole mikään rasva, vaan oikeastaan alkoholi. Paljon enemmän merkitystä Gofman pani esimerkiksi vapaisiin rasvahappoihin ja triglyserideihin, sillä tässä muodossa rasva kiertää verivirrassa. Tiedossa oli, että veren rasvat liikkuvat erityisten kuljetusproteiinien avulla, jotka Gofmanin aloittamilla kärsivällisillä kokeilla vähitellen saatiin lajiteltua tarkasti. Ancel Keysin riehuessa mielikuvamarkkinoilla ja ankkuroidessa työnsä hedelmiä kauaskantoisin seurauksin, Gofman jatkoi kärsivällistä kuljetusproteiinien lajittelutyötään ja Keysin kritisointia.

Jo 1950-luvulla oli ilmeistä, että sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn vaikuttivat erityisesti nämä kuljetusproteiinit, joita ruvettiin kutsumaan lipoproteiineiksi: LDL ("paha kolesteroli"), HDL ("hyvä kolesteroli") ja VLDL (triglyseridien kuljettamiseen erikoistunut lipoproteiini). Miten on mahdollista, että Ancel Keys tuijotti itsensä sokeaksi pelkkään kolesteroliin? Syy on ilmeisesti siinä, että näiden lipoproteiinien erotteluun kyettiin aikanaan vain Gofmanin ultrasentrifugilla. Sittemmin lipoproteiinien erottelu tiheytensä mukaan on kasvanut mittavaksi tutkimuskentäksi ja laitteita löytyy tuhansittain ympäri maailmaa. Samalla tieto on lisännyt tuskaa, sillä aiempi jako LDL, HDL ja VLDL-lipoproteiineihin on mutkistunut huomattavasti. Tätä Ancel Keys ei voinut tietää aikanaan kun hän kehitti otaksumaansa, että kolesteroli on vaarallista sydämelle. Mutta se, että tiedemiehet eivät ole korjanneet hänen virheellisen yksinkertaista käsitystä tästä yhteydestä, voi johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että kolesterolia on edelleen helppoa mitata ja siihen löytyy käteviä lääkkeitä (statiineja).

Gofman oli edellä aikaansa, niin kuin nerokkailla tiedemiehillä on tapana olla. Hän huomasi, että LDL-kolesteroli oli koholla niillä potilailla, joilla oli ateroskleroosi (valtimon kovettumatauti) ja diabetes, mutta erittäin harvoin kolesterolilla oli mitään tekemistä asian kanssa. LDL saattoi olla hyvin korkea, mutta kolesteroli matala, näillä sairastuneilla. Tämä kaikki tapahtui siis 1950-luvulla. Nykyään tiedämme enemmän veren rasvoista.

Saska Tuomasjukan väitöskirjasta ja Gary Taubesin kirjasta voimme lukea erinomaisen mielenkiintoisia seikkoja, joiden luulisi horjuttavan nykyistä käsitystämme rasvahysteriasta. Kun me syömme runsaasti hiilihydraatteja, me kasvatamme huomattavasti VLDL:n (triglyseridien) määrää. Gofman huomasi tämän ilmiön kun verinäyte oli sakeana rasvasta (!). Edistyksellisesti ajattelevat biokemistit pitävät tätä triglyseridien korkeaa määrää suurena riskinä sydän- ja verisuonitaudeissa. Gofmanin käsityksen mukaan potilas saattoi vähärasvaisella ja paljon hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla kylläkin vähentää LDL-kolesterolin määrää, mutta samalla nousi triglyseridien määrä niin suureksi, että se muodosti uuden sairausriskin. Tässä ollaan siis vielä 1950-luvulla liikkeellä ja täytyy hämmästellä miten hitaasti lääketiede on omaksunut näinä päivinä tämän ajatuksen uudestaan. Ehkä ajatus siitä, että rasva-aineenvaihdunnan häiriötä voi hoitaa menestyksellisesti vähentämällä hiilihydraattien saantia, on niin vieras, että sitä on pidetty vakan alla mahdollisimman pitkään. Tuomasjukan ansioksi on laskettava, että hän raportoi seurauksista välittämättä, että tyydyttyneet rasvat tasaavat triglyseridien huippuja aterioinnin jälkeen. Ja näitä triglyseridejä meidän pitäisi nykytietämyksen mukaan pelätä.

En tiedä, toiko tämä mitään uutta rasvahysterian synnystä. Tarkoituksena oli osoittaa, että Keysin selitysmalli oli liian yksinkertainen ja jos me olisimme kuunnelleet enemmän aikakautemme neroa, John Gofmania, voisi tilanne rasvahysterian suhteen olla huomattavasti leppoisampi. Ehkä useampi lääkäri olisi suositellut sydän- ja verisuonitaudista huolissaan olevalle potilaalleen hiilihydraattia rajoittavaa ruokavaliota rasvoja rajoittavan ruokavalion sijaan.

Mielestäni rasvahysteria on elänyt näiden vaiheiden läpi:

• Ancel Keys väittää yksinkertaisesti, että sydänsairaudet johtuvat liiallisesta rasvan syönnistä ja sen aiheuttamasta kolesterolin lisääntymisestä
• Kokonaiskolesterolin yksipuolisesta painottamisesta siirrytään vähitellen omaksumaan käsityksenä se, että keskeistä sydänsairauksien synnyssä on LDL (mahdollisimman alhainen määrä tuo terveyttä), HDL (mahdollisimman korkea) ja triglyseridit (mahdollisimman alhainen)
• Rasvan yksipuolisesta demonisoinnista siirryttiin vähitellen puhumaan eläin- ja kasvisperäisistä rasvoista. Eläinrasvoille annettiin pahan pojan rooli, kasvirasvoja meidän piti suosia
  
• Rasvat totuttiin jakamaan tyydyttyneisiin, yksittäis- ja monityydyttämättömiin. Meidän piti suosia monityydyttämättömiä rasvoja tyydyttyneiden sijaan
• Sitten tuli aika jolloin pinnalla oli monityydyttämättömät rasvahapot sen mukaan missä kohdin ensimmäinen kaksoissidos sijaitsi. Jos se sijaitsi omega-3-kohdassa se oli parempaa kuin omega-6:ssa
• Tiedon lisäännyttyä ja asioiden muututtua monimutkaisemmiksi se ei ole paljoa meidän ravitsemussuosituksissamme näkynyt. Edelleen meidän pitää varoa eläinperäisiä rasvoja ja suosia kasvirasvoja
  

Kommentteja ja selventäviä kysymyksiä saa mielellään tulla. Olen kiinnostunut totuudesta näissä rasva-asioissa. Oletko sinä?

HDL pitää muistin virkeänä

**
Ranskalais-brittiläinen tutkijaryhmä on yhdistänyt matalan HDL-kolesterolin ("hyvä kolesteroli") heikentyneeseen muistitoimintaan. Kyse on nimenomaan lyhytaikaisesta muistista, jossa HDL-kolesterolilla on tutkijoiden mukaan tärkeä rooli. Tohtori Archana Singh-Manoux Ranskasta ja brittiläiset kollegat pitävät HDL-kolesterolia hyvin tärkeänä aivojen toiminnassa erityisesti sen tulehdusta hillitsevän ja hapetusta estävän ominaisuuksiensa vuoksi. Lisäksi HDL-kolesteroli tunnetusti kuljettaa verivirrassa rasvaa kudoksista maksaan.

Tutkijat selvittivät aivojen sisältämien rasvojen ja muistin välistä yhteyttä peräti 3673 henkilöllä kolmen vuoden aikana. Tutkittavat olivat keskimäärin 55-vuotiaita testin alkaessa. Lyhytaikaista muistia testattiin erityisellä sanatestillä. Testi uusittiin noin viiden vuoden jälkeen.

Aika hämmentävänä seikkana todettiin, että sellaisilla koehenkilöillä, joilla oli vaikeuksia muistaa sanoja testitilanteessa, heillä oli alhainen HDL-kolesteroli. Kun sekoittavia sosiaalisia tekijöitä suljettiin pois, jäi jäljelle HDL:n rooli heikentyneen muistin selittäjänä. Matalimmat HDL-arvot johtivat ensimmäisessä testissä 27 % todennäköisempään muistiongelmaan ja viisi vuotta myöhemmin todennäköisyys oli noussut peräti 53 prosenttiin. Jos HDL-kolesteroli jatkoi laskuaan testien välissä todennäköisyys olla huonomuistinen nousi 62 prosenttiin.

Nyt kaikki nostamaan HDL-kolesterolia, eikö niin? Tutkijat varoittavat kuitenkin vetämästä näin suoria johtopäätöksiä. Vielä tarvitaan runsaasti tutkimuksia ennen kuin näyttö riittää ohjeistukseen asti.

Miten HDL-kolesteroli saadaan nostettua?

• Harrasta liikuntaa
• Syö luontaisia rasvoja, erityisesti eläinrasvaa
  
• Nauti kohtuullisesti alkoholia
  
• Jätä ruoasta pois peruna, riisi- ja viljatuotteet
• Mahdollisesti jotkut lääkkeet voivat auttaa (statiinit)

Mikä laskee HDL-kolesterolia?

• Liikkumattomuus
• Ylipaino
• Tupakointi
• Aikuistyypin diabetes
• Muut sairaudet
  

Tiedelehti Arteriosclerosis, Thrombosis and Vascular Biology julkaisee tämän tutkimuksen huomenna 1.7.2008. Me saamme kiittää Reutersin uutistoimiston ahkeria tiedetoimittajia kun jo nyt saimme kurkistaa artikkelin sisältöön.

Lähde: Reuters Health, 30.6.2008

Katkeraa kalkkia tarjolla sepelvaltimotaudista

*
Lääketieteessä vakiintuneen käsityksen mukaan sepelvaltimotaudin aiheuttaa valtimoiden kovettuminen eli ateroskleroosi. Valtimoiden sisäseinämiin kertynyt rasva kovettuu pesäkkeiksi, jotka vähitellen pienentävät verisuonen läpimittaa ja lopulta estävät verta virtaamasta. Taudin tavallisimmat ilmenemismuodot ovat rasitusrintakipu eli angina pectoris, sydäninfarkti, rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta. (Poliklinikka.fi)

Tapana on sanoa tästä sairaudesta, että verisuoniin kehittyy rasvaa ja usein myös kalkkia sisältäviä ahtautumia. Painotus on nimenomaan tuolla rasvan kertymisellä verisuoniin. Ennen muinoin korostettiin enemmän tuota kalkkia. Puhuttiin verisuonten kalkkeutumisesta. Nykyään puhutaan verisuonten kalkista lähinnä sivulauseissa. Tässä yksi esimerkki: Diabeetikkomiehillä ja -naisilla on poikkileikkaustutkimuksessa osoitettu olevan enemmän kalkkia sepelvaltimoissa kuin ei-diabeetikoilla. (Mikko Syvänne: Diabeetikon sepelvaltimotaudin diagnostiikka. Lääkärilehti 59 (5): 397-402, 2004)

Kaliforniasta kuuluu kummia! Tutkijoiden mielestä sepelvaltimotaudin ei aiheuttaisikaan kolesteroli ja valtimoihin kertyvä rasva, kuten moderni lääketiede selostaa, vaan kalkin (kalsiumin) kertyminen valtimoihin olisi merkittävämpi tekijä. Tutkijoiden mukaan kolesterolipelko olisi siis aiheeton. Onhan siihen kolesteroliin tietty kivoja, kalliita lääkkeitä tarjolla!

Tutkimus käsitti 6 722 noin 60-vuotiasta miestä ja naista neljästä eri etnisestä ryhmästä (valkoihoisia, neeke... kröhöm ...tummaihoisia, espanjalaisia ja kiinalaisia), joilla ei alussa ollut sepelvaltimotautia. Heidän terveydentilaansa seurattiin keskimäärin 3,8 vuotta. Sinä aikana 28 % heistä sai jonkin sydäntapahtuman (sydänkohtaus, angina pectoris, stentin asennus jne.). Nämä henkilöt käyttivät useammin (28 %) kolesterolilääkkeitä kuin muut (16 %). Tutkijat kuvasivat tietokonelaitteistolla koehenkilöiden sepelvaltimot ja antoivat niiden kalkkipitoisuudelle tietyn lukeman (score). Kaikkein matalimmat lukemat (vähiten kalkkia verisuonissa) antoivat sydäntapahtuman riskiksi 0,5%, kun taas korkeampi lukema antoi riskiksi 7,73% ja kaikkein korkeimman lukeman saaneilla riski oli 9,67 prosenttia. Sydäntapahtuman riski on olematon, ellei sepelvaltimoissa ole kalkkia, sanovat tutkijat.

Tohtori Tolonen kirjoittaa tästä samasta asiasta näin: Havainto [sepelvaltimossa ei ole kalkkia] selittää sitä, että sydänkohtaus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta myös ihmisille, joiden veren kolesterolilukemat ovat tavoitteiden mukaiset. Valtimoiden seinään kertyvästä plakista (paakusta) noin 50 % on kalkkia ja vain 3 % kolesterolia. Infarkti johtuu useimmiten paakun repeämästä ja siitä irtoavien palasten tukkimista pienistä valtimoista sydämessä tai aivoissa.

Tolonen jatkaa: Pyysin paljon ruumiinavauksia tehnyttä kollegaa kommentoimaan tutkimusta. Näin hän vastasi, muun muassa: "Jotakin tässä tutkimuksessa on ihan varmasti hyvää. Ei tilastot itsestään muodostu. Muistan avanneeni iäkkäitä vainajia, joiden sepelvaltimot olivat todella laajat, mutta kuitenkin sakset rapisivat kalkissa. Yleensä kalkkiplakit ovat vanhoja. Niihin liitty kuoliota, happamuutta ja siinä miljöössä kalkki sakkautuu (vrt. tubiarvet). Mitä on kalkkeutuneen plakin päällä, verisuonen aukon suuntaan, muodostaa ongelman. Usein massa on jopa muuttunut "tyhjäksi" onteloksi. Tämän päällä lepattaa purjemainen endoteeli. Vaihtoehdot ovat siten plakin repeämä, hyytymä, infarkti ja kuolema. Ongelma on plakin rakenteen ja sen aiheuttaman uhkan arviointi. Kolesterolista ja veren riskirasvoista on kirjoitettu paljon enemmän lööperiä kuin plakeista."

Tämä tutkimus antaa paljon ajattelemisen aihetta. Olisi todella mukava kuulla lisää lääkäreiden kommentteja.

Lähde: Detrano R, Guerci AD, Carr JJ, Bild DE, Burke G, Folsom AR, Liu K, Shea S, Szklo M, Bluemke DA, O'Leary DH, Tracy R, Watson K, Wong ND, Kronmal RA. Coronary calcium as a predictor of coronary events in four racial or ethnic groups. N Engl J Med 358 (13): 1336-1345, 2008

Geenitestillä selville sydän- ja verisuonitautien riskit

*
Varoitan lukijaani siitä, että tätä juttua on mahdollisesti vaikea ymmärtää. Ydinajatus on, että perintötekijöitä erityisen tarkasti analysoimalla, voidaan saada tarkempi tieto siitä onko potilas vaarassa kuolla sydäntautiin. Samalla tässä merkittävän asiantuntijan välittämänä saamme tietoa nykyisten kolesterolimittausten epäluotettavuudesta. Tämä on asia, josta Suomen lehdistö taatusti vaikenee. Lukekaa ja pohtikaa mitä veteraaniurheilija nyt raportoi!

Apulaisprofessori Marju Orho-Melander on sitä mieltä, että sydän- ja verisuonitautien (SVT) riskejä olisi huomattavasti täsmällisempää mitata geenitestillä. Työryhmä on löytänyt useita ennestään tuntemattomia geenejä, jotka liittyvät veren rasvoihin: SORT1, CILP2/PBX4, GALNT2, MLXIPL, TRIB1 ja ANGPTL3. Sen lisäksi Orho-Melanderin työryhmä on tutkinut joidenkin tunnistettujen geenien yhteyksiä SVT-riskiin ja niihin lipoproteiineihin, jotka kuljettavat rasvaa elimistössämme:

• LDL-kolesteroli ("paha" kolesteroli): APOB, APOE, HMGCR, LDLR, PCSK9
• HDL-kolesteroli ("hyvä" kolesteroli): ABCA1, CETP, LIPC, LPL
  

Lääketeollisuus on pitkään nauttinut siitä tilanteesta, että potilaalta voidaan suhteellisen helposti mitata kolesteroliarvot ja niiden perusteella tarvittaessa määrätä LDL-kolesterolia alentavaa ja mahdollisesti HDL-kolesterolia kohottavia kolesterolilääkkeitä. Lue tästä muita kolesterolikirjoituksiani saadaksesi riittävästi taustatietoa kolesterolista ja lääkehoidosta: http://sundqvist.blogspot.com/search/label/kolesteroli

Perehdyttyäsi asiaan olet nyt paremmin varustautunut apulaisprofessori Orho-Melanderin "uutispommiin":

Mitä järkeä on kehittää geenitestejä kun kerran on olemassa käteviä veren rasvojen mittausmenetelmiä? Sen takia, että kolesterolin ja veren muiden rasva-arvojen mittaaminen nykyisellä tavalla antaa epäluotettavan kuvan potilaan kolesteroliarvoista. On järisyttävän mielenkiintoista kun yksi merkittävä rasvatutkija tällä tavalla kritisoi nykyisiä kolesterolimittauksia! Epäluotettavuus tulee siitä tosiasiasta, että normaali kolesteroliarvojen mittaus antaa mittaushetkestä vain sen hetkisestä tilanteesta informaatiota. Ja kaiken lisäksi laboratoriokokeen ottamista edeltää 12 tunnin paasto. Kolesteroliarvot voivat vaihdella päivästä toiseen, apulaisprofessori Orho-Melanderin mukaan. Paljon järkevämpää olisi kehittää sellainen testi, joka mittaisi riskiin liittyviä perintötekijöiden vaikutuksia ja potilas voisi syödä ihan normaalisti ennen laboratoriokokeeseen menemistä. Päiväkohtaisesta mittaustuloksesta siirryttäisiin geenitesteillä koko elämää koskettavaan mittaustulokseen. Eikä tässä vielä kaikki. Apulaisprofessori Orho-Melanderin mukaan ns. lipidigeneettisen (pyydän anteeksi käyttäessäni tällaista tarpeettoman hankalaa termiä!) pisteytyksen ja SVT-riskin välillä havaittu yhteys on täysin riippumaton LDL- ja HDL-kolesteroliarvoista!

Oma mielipiteeni on, että geenitestit olisivat paljon parempi tapa mitata SVT-riski. Perintötekijämme ovat lahjomattomia riippakiviä tai onnen amuletteja. Tämä selittäisi miksi ilmeisen epäterveellisesti elävät ihmiset kaikesta huolimatta saattavat elää pitkän elämän, kun taas jotkut kaidalla terveellisen elämän tiellä ponnistelevat saattavat kuolla ennen aikojaan sydän- ja verisuonitauteihin. Kaikki eivät ole syntyneet onnellisten tähtien alla. Joillakin on kohtuuttoman raskas sukurasite. Tätä pitää ehdottomasti selvittää tarkemmin.

Lääketeollisuus tulee todennäköisesti suhtautumaan näihin ajatuksiin kielteisesti, sillä se tietäisi ennen kaikkea kolesterolihypoteesin murenemista entisestään ja vaivalloisen tutkimustyön käynnistämistä mahdollisesti sopivan lääkehoidon etsimisessä, joka ottaisi huomioon juuri tämän veren rasva-arvoihin liittyvän perinnöllisyyden.

Lähde: Läkartidningen, 4.4.2008

Mediuutiset ja Yleisradio yllättävät räikeällä sensuurilla

##
Lukekaa tämä kirjoitukseni pohdiskellen sitä mahdollisuutta, että Suomessa ei kaikista terveysasioista ole lupa kirjoittaa.

Kirjoitettu 31.3.2008, tekstiä lisätty 2.4.2008 ja 3.4.2008.

Kannatti olla sinnikäs. Kukaan muu ei nosta häntäänsä kuin kissa itse, joten tässä vielä lyhykäisyydessään tietoa siitä miten "kansalaisaktivistinne" Christer Sundqvist selvitteli hämäräperäistä uutisointia kolesterolilääkkeen ikävistä tutkimustuloksista Suomessa eräänä kauniina keväänä armon vuonna 2008. Olen luettavuuden parantamiseksi pistänyt nyt asian etenemisen kronologiseen järjestykseen. Sain äsken (3.4.2008) vastauksen Mediuutisten toimittajalta. Kolesteroliuutista ei varsinaisesti sensuroitu Mediuutisten toimituksessa, se vain poistettiin. Asia eteni vaihe vaiheelta näin:

31.3.2008 myöhään illalla

Ikävänä velvollisuutenani on raportoida, että Suomessa sensuroidaan terveysuutisia.

Mediuutiset julkaisi yllättäen tällaisen uutisen: Suositun kolesterolilääkkeen tehoa epäillään.
Näin RSS-syötteestäni 31.3.2008 noin kello 16.00 seuraavan tekstin: Veren kolesterolipitoisuutta alentava lääke Ezetrol saattaakin olla oletettua tehottomampi, kertoo New England Journal of Medicine...

1.4.2008

Miten juttu jatkuu? Tekstiä ei voinut tämän enempää lukea koska se oli jälkeenpäin poistettu. Pyysin tähän selitystä Mediuutisten toimitukselta. Toistettuani pyynnön kahdesti sain vihdoinkin 3.4.2008 lyhyen selvityksen uutisen mystiseen katoamiseen. KIITOS!

Koko uutinen hävisi siis Mediuutisten uutistarjonnasta! Kyseisenä päivänä kello 16 aikoihin on jäljellä enää umpisuolesta kertova juttu. Umpisolmuun mennyt ajatuksenkulku kolesterolilääkkeestä puuttuu sieltä luettelosta.

2.4.2008

Onnistuin 2.4.2008 pienen hakkeroinnin jälkeen löytämään tuon Mediuutisten poistaman uutisen. Tämä osoittaa siis, että Mediuutisia sensuroidaan. Mediuutiset menettää nyt ainakin yhden uskollisen lukijan! Poistan kaikki Mediuutista koskevat RSS-uutisvirrat järjestelmästäni. En enää ikinä lue Mediuutisten tiedotteita. Tehkää te samoin! Mitä järkeä on tukea tuota pelleilyä? En enää ikinä lue mitään Mediuutisten tiedotteita! Tämä on surullista... Mutta samalla helpottavaa, sillä nyt voin käyttää energiaani luotettavien uutisvirtojen selailuun.

Löysin 2.4.2008 internetin välimuistista tuon mystisesti kadonneen lääkeuutisen:
Aprillipäivä meni jo. Tämä on valitettavasti ihan totta.

Suositun kolesterolilääkkeen tehoa epäillään [Kati Haapakoski 31.3.2008, 14:17]

Uusimpien tutkimusten mukaan Ezetrol ei välttämättä tuo sellaisia lisähyötyjä potilaille kuin tähän asti on oletettu. Aiempien tulosten mukaan Ezetrol lisää statiinien kolesterolia alentavaa vaikutusta. Uudet tutkimustulokset kyseenalaistavat nimenomaan tämän vaikutuksen.

Ezetrolia käytetään ruokavalion lisähoitona alentamaan veren kolesterolipitoisuutta. Sitä voidaan antaa myös yksin, kun statiinihoito ei sovi tai se ei ole muuten siedetty. Ezetrolin vaikuttava aine on etsetimibi.

Merckin ja Schering-Ploughin markkinoima Ezetrol on erittäin erittäin suosittu lääke. Yhdysvalloissa sen myynti on ylittänyt jo viisi miljardia dollaria eli kolme miljardia euroa.

- Me luotamme etsetimibiin ja tutkimukseemme, joka on tuonut kolesterolia alentavat lääkkeet miljoonille potilaille eri puolilla maailmaa, Merckin tutkimuslaboratorioiden johtaja Peter Kim vakuuttaa Times Onlinessa.

3.4.2008
Tänään (3.4.2008) toimittaja Kati Haapakoski on toimittanut Mediuutisten lukijoille tämän kertomuksen:

Kolesterolilääkkeet kuumentavat tunteita taas

[Kati Haapakoski 2.4.2008, 14:19]

Arvostettu kardiologien asiantuntijaryhmä suositti alkuviikosta Yhdysvalloissa, että lääkärit vähentävät kahden suositun kolesterolilääkkeen Vytorinin ja Zetian määräämistä. Ei käy kateeksi Merckiä ja Schering-Ploughia, koska Vytorin ja Zetia ovat niiden suosituimpia valmisteita.

Suomessa Zetiaa vastaavan lääkkeen kauppanimi on Ezetrol ja Vytorinin Inegy. Vytorin ja Merckin kahden statiinilääkkeen Zocorin ja Zetian yhdistelmä, jonka Schering-Plough kehitti.

Kardiologien mukaan Vytorinin ja Zetian käytön lisääminen ei ole tuonut odotettuja hyötyjä. Lisäksi New England Journal of Medicine -lehden artikkeli korostaa Vytorinin käytön riskejä ja sivuvaikutuksia.

Yhdysvalloissa asiantuntijat kehottavat siirtymään takaisin vanhempiin valmisteisiin, joita ovat esimerkiksi Pfizerin Lipitor ja Merckin Zocor. Tosin niidenkään eduista eivät kaikki asiantuntijat ole samaa mieltä.

Mielenkiintoista nähdä, miten kolesterolilääkkeet ja niiden käyttö kehittyvät. Sitä odotellessa potilaille kannattaisi tarjota yhä useammin myös porkkanaa.

Minä kiitän toimittaja Haapakoskea sensuroidun tiedotteen tuomisesta uudestaan mahdollisille Mediuutisten lukijoille.

Sitten otetaan käsittelyyn tuo Yleisradio:

1.4.2008

Yleisradio oli huolimattomampi. Se jätti näkyville liian pitkäksi aikaa tämän uutisen:

Suosittu kolesterolilääke voi olla haitallinen

Julkaistu 31.03.2008, klo 01.09

Maailmalla hyvin suosittu kolesterolilääke on osoittautunut jopa haitalliseksi, todetaan Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Etsetimibi nimistä ainetta sisältävät lääkkeet kuten Suomessa myytävä Ezetrol alentavat haitallista kolesterolia mutta eivät tutkijoiden mukaan estä verisuonia tukkivan plakin muodostumista vaan saattavat päinvastoin jopa edistää sitä. Yhdysvaltalaistutkijat suosittelevat etsetimibiä sisältävien valmisteiden välttämistä. Suomessa Etzetrol nimellä myytävä valmiste on eräs maailman myydyimmistä lääkkeistä. Tutkimus julkaistiin New England Journal of Medicine-lehdessä sunnuntaina. YLE Uutiset

Hetkeksi tämä uutinen mystisesti katosi (ja ilmaantui uudestaan myöhemmin samana päivänä!!). Samalla uutinen korvattiin enemmän Suomen oloja vastaavaan muotoon:

Suomalaiset kolesterolilääkkeet turvallisia

Julkaistu 31.03.2008, klo 11.55 (päivitetty 31.03.2008, klo 12.14)

Suomessa myynnissä olevien kolesterolilääkkeiden ei ole todettu lisäävän verisuonia tukkivan plakin muodostumista. Aamun uutisissa kerrottua haittavaikutusta ei ole todettu. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa on verrattu yhdistelmävalmisteen ja pelkästään simvastatiinia sisältävän kolesterolilääkkeen vaikutuksia. Alustavien tulosten perusteella valmisteiden välillä ei ollut eroja plakin muodostamisessa, mutta veren rasva-arvoja yhdistelmävalmiste alensi tehokkaammin. Yhdysvalloissa tutkittua yhdistelmävalmistetta myydään Suomessa kauppanimellä Inegy, simvastatiinivalmisteita on myynnissä toistakymmentä eri nimikettä. Pelkästään etsetimibiä sisältäviä lääkkeitä kuten suomessa myytävää Ezetrolia ei tutkimuksessa käsitelty lainkaan. YLE Uutiset

2.4.2008

Minulla on sellainen teoria, että Yleisradio palautti alkuperäisen uutisen sen takia kun Helsingin Sanomat ehti uutisoida samasta asiasta ja vieläpä viitaten siinä Yleisradioon! En voi teorialleni saada mitään tukea, sillä Yleisradio vaikenee kuin muuri. Näin kirjoitti Helsingin Sanomat:

Tutkimus: Suosittu kolesterolilääke voi edistää plakin muodostumista

Julkaistu: 31.3.2008 09:21

helsingin sanomat

Maailmalla suosittu kolesterolilääke Etsetimibi on osoittautunut jopa haitalliseksi, todetaan yhdysvaltalaisessa New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Asiasta kertoi ensin Yle.

Etsetimibi on kolesterolilääkkeissä suosittu lääkeaine, jota käytetään muun muassa Suomessa myytävässä Ezetrolissa. Se alentaa haitallista kolesterolia mutta voi tutkimuksen mukaan edistää sitä plakin edistämistä.

Etzetrol on yksi maailman myydyimmistä kolesterolilääkkeistä.

Huomaatteko miten meitä suomalaisia huijataan? Kovasti siellä nyt varmaan uutisen vahingossa eetteriin lipsauttanutta Mediuutisten toimittajaa nuhdellaan ja harmitellaan Yleisradiossa miten pääsi lipsahtamaan tuollainen uutinen ohi sensuurin. Eihän voi olla mahdollista, että kolesterolilääke voisi tukkia suomalaisten suonet plakilla?

Kielitaitoiset voivat lukea uutisen englannin kielellä, sillä kaikki ulkomaiset uutistoimistot ovat uutisoineet kolesterolilääkkeen katastrofaalisen huonoista tutkimustuloksista.

Suomessa kaikki on hyvin! Meitä eivät New England Journal of Medicine -lääkärilehden kautta kulkeutuneet tiedeuutiset paljon pelota näköjään. Yleisradiolta toki olisi odottanut täsmällisempää uutisointia.


Joka haluaa tulla todella surulliseksi voi lukea nämä jutut:
Blodfettmedel utan säker effekt
Vytorin it's a pity
Schering-Plough and Merck decide to stop selling Zetia and Vytorin
Ezetemibe - counting the cost

Sydän ei tykkää paksusta vyötäröstä

**
Vyötärölihavuus on vankistamassa asemiaan nykyihmisen pahimpana terveysriesana. Ranskalais-kanadalainen tutkijaryhmä on äskettäin selvittänyt miten paha riski vyötärölihavuus on sydänterveydelle. Ydinviestinä on, että ns. metabolinen oireyhtymä (MBO), johon vyötärölihavuus myös kuuluu eräänä oireena, on suuri terveysriski ihmiselle.

Kun tutkijaryhmä oikein kaiveli laboratoriotuloksia, niin löytyi vielä toinenkin suuri riskitekijä: paastonaikaiset veren triglyseridit. Paasto ei tässä tapauksessa liity millään tavalla pääsiäisen viettoon, vaan kolesteroli- ja sokerikokeet vaativat aina tällaista paastoa ennen verikoetta. Yleensä paasto aloitetaan iltapalan jälkeen noin klo 22. Tämän jälkeen ei syödä mitään ennen verinäytteen ottoa. Joka tapauksessa paastonaikainen veren triglyseridiarvo (fP-Trigly) ennusti yhdessä MBO:n kanssa parhaiten sydäntaudin riskiä. Mitä alhaisempi triglyseridiarvo, sitä pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

Triglyseridit ovat sitä tavallista rasvaa, eli maaeläinten läskikudosta. Sitä meidänkin läskiämme. Veren triglyseridien määrää lisäävät hiilihydraattien (!) runsas nauttiminen, rasvainen ruoka ja lihominen. Laihduttaminen ja hiilihydraattien vähentäminen ruoasta pienentävät tehokkaasti veren triglyseridiarvoa. Alkoholia ei myöskään kannata nauttia. Kalarasvat pienentävät veren triglyseridi-arvoa. Pahin yhdistelmä lienee kova sokerin ja rasvan syönti samanaikaisesti.

Onko lääkäreitä kuulolla? Hiilihydraattitietoisesti ruokailleet asiakkaani ovat olleet verikokeessa. Säännönmukaisesti LDL-kolesteroli on ikävästi pysynyt samana, HDL-kolesteroli on noussut ja fP-Trigly on laskenut reippaasti. Muutama asiakas epäilee homman mielekkyyttä, sillä onhan kokonaiskolesteroli noussut Hys hys -dieetille siirtymisen jälkeen. Ainoa lohtu siis tuo triglyseridiarvojen reipas parantuminen. Tutkijoiden mielestä se on kuitenkin tärkeä parannus veren lipidiarvoihin. Laihtuminen on kaikilla jatkunut ruoan mukana saatavien hiilihydraattien määrän laskettua ja rasvan määrän noustua. Tämä kuulostaa niin nurinkuriselta. Onko vastaavanlaisesta ilmiöstä kokemusta muilla ihmisillä? Luulisi, että rasvainen ruoka nostaa triglyseridiarvoja. Miten vaarallista on jatkaa Hys hys -dieettiä?

Lyhyt selostus Hys hys -dieetistäni: Asiakkaat eivät syö perunaa, riisiä ja pastaa enää ollenkaan. Korvaavat nämä ruoka-aineet runsailla vihannesannoksilla. Jotkut syövät leipää ainoastaan aamupalan kanssa. He syövät hiilihydraattitietoisesti. Kukaan ei ole kokonaan jättänyt leipä- ja viljavalmisteita. Rasvaa ei tietoisesti lisätä ruokaan. Kaurapuuroon kuuluu kuitenkin voisilmä. Syödään täysrasvaisia ruoka-aineita sillä ajatuksella, että lihassa ja maidossa luonnostaan oleva rasva ei ole vaaraksi. Vältetään keinotekoisia rasvoja kuten margariinia ja kaikenlaiset kevyttuotteet ovat pannassa. Monet asiakkaat ovat 200-500 kcal kalorivajeessa koko ajan. Väittävät kivenkovaan, että ei ole nälkä! Pakko se kai on uskoa. Sitkeimmät ovat noudattaneet tätä dieettiä jo 3 vuotta. Nuoruusiän painolukemat ovat joillakin tulleet vastaan. Ryhdyin tähän opastustyöhön kovin vastahakoisesti, enkä antanut asiakkailleni aluksi paljon toivoa. Nyt olen asiasta eri mieltä. Neutraali näkemykseni on, että Hys hys -dieetti toimii.

Lähde: Després JP, Lemieux I, Bergeron J, Pibarot P, Mathieu P, Larose E, Rodés-Cabau J, Bertrand OF, Poirier P. Abdominal Obesity and the Metabolic Syndrome: Contribution to Global
Cardiometabolic Risk. Arterioscler Thromb Vasc Biol 20.3.2008 [julkaistu netissä ennen lehden painoon menemistä]

Kaikki kolesteroli ei ole vaarallista

*
Terveisiä kakkosleiristä!

Olen nyt sitten kertaalleen lukenut läpi Gary Taubesin paljon kohutun kirjan ”Good calories, Bad calories”, joka ilmestyi syksyllä 2007. Kirja ei ole mikään kevyt lukuelämys ja minulla on tarvetta lukea kirjaa vielä tarkemmin lähikuukausina. Kirjaa voin kuitenkin lämpimästi suositella erityisesti lääkäreille, Kansanterveyslaitoksen tutkijoille ja muille terveysasioistamme päättäville tahoille.

Moni lääkäri on keskeisessä asemassa kun päätöksiä tehdään siitä mitä pitäisi tehdä korkeille kolesteroliarvoille. Kirja tuo runsaasti pohdittavaa lääkärikunnalle. Vakuuttavalla tavalla Gary Taubes käy läpi historialliset, tieteelliset läpimurrot rasvatutkimuksissa, jotka (ilmeisen virheellisesti!) tulkittiin lääketeollisuutta suosivaan suuntaan.

Mielenkiintoista oli havaita miten vähän kohonneet kolesteroliarvot lopultakin kertovat potilaan riskistä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (SVT). Silläkin uhalla, että moni ei halua ymmärtää laisinkaan mistä on kyse, kerron nyt mahdollisimman selkeästi mihin perustuu Gary Taubesin ajatus siitä, että ravinnon rasvat eivät voi olla syypäänä sydän- ja verisuonitauteihin.

Rasvaa suurempana riskitekijänä Gary Taubes pitää rankkaa hiilihydraattialtistusta. Mairittelevalla tavalla Suomen maailmanmaineeseen nostanut onnistunut Pohjois-Karjala –projekti oli osana sitä maailmanlaajuista ideologista, tieteellistä jatkumoa, joka pyrki osoittamaan seuraavaa:

• kun me syömme rasvaa (myöhemmin tämä täsmentyi tarkoittamaan nimenomaan kovia eläinperäisiä rasvoja, tyydyttyneitä rasvoja) kolesteroli nousee
• korkea kolesteroli johtaa sydänsairauksiin

Gary Taubes näyttää kuitenkin usein eri esimerkein miten epävakaalla tieteellisellä pohjalla tämä olettamus lepää! Valitettavan vähän julkisuutta saaneissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että ravintorasvoja vähentämällä ei saavuteta SVT:ssä mitään etua. Gary Taubes kyseenalaistaa kolesterolin riskitekijänä SVT:ssä.

Kolesteroli on ihmiselle täysin välttämätön ainesosa ja suurimmalla osalla niistä potilaista, jotka saavat sydänkohtauksen, ei ole erityisen korkeita kolesteroliarvoja. Kun seuraa sitä Taubesin kuvaamaa poliittista peliä erityisesti Yhdysvalloissa, voi vain hämmästellä miten hyvin tieto kolesterolin ”vaaroista” on levinnyt kansan keskuuteen. En täysin usko kaikkiin niihin todistusketjuihin mitä Taubes kirjassaan luettelee, mutta voin vahvistaa, että tieteen tekijöitä taatusti on kiinnostanut jaossa ollut raha ja maine, mikäli pystytään osoittamaan, että jokin tietty lääkeaine (statiinit) voidaan yhdistää vakavaan ja yleiseen sairauteen. Gary Taubes on sitä mieltä, että lääketeollisuus on vetänyt tiedemiehiä perässään hakiessaan käyttäjäkuntaa kalliille lääkkeilleen. Huikeita väitteitä, jotka taatusti herättävät monenlaisia tunteita.

Viisikymmentä vuotta on nyt etsitty viisasten kiveä kolesterolin aineenvaihdunnasta ja veren rasvoista. Ainoastaan poikkeustapauksissa (perinnöllisesti korkeat kolesteroliarvot) löytyy yhteys kolesterolin ja SVT:n välillä. Gary Taubes pyytää sen sijaan, että riskikartoituksia varten katsottaisiin veren rasvaprofiilia monipuolisemmin. Sillä tosin on se ikävä seuraus, että helpon kolesterolimittauksen sijaan, joudutaan turvautumaan aikaa vieviin ja hankaliin mittauksiin, joissa pahimmassa tapauksessa suurimmaksi haitaksi osoittautuukin hiilihydraatti – ei niinkään rasva.

Lääketeollisuudelle ja lääkäreille olisi kätevämpää jos voitaisiin turvautua tuttuihin ja helppoihin kokonaiskolesterolin mittauksiin. Onhan se paljon helpompaa motivoida potilasta seuraamaan kolesterolia kuin useiden hankalien lyhennysten (esim. LDL, HDL, VLDL, APO-E jne.) sanomaa tulkita ymmärrettävällä tavalla potilaalle. Gary Taubesin mukaan tämä on kuitenkin täysin välttämätöntä mikäli haluamme ohjata potilaan terveyttä oikeaan suuntaan.

Kun seuraavan kerran tapaat lääkärisi tai sairaanhoitajasi, ota silloin mukaan tämä tieteelliseen tutkimukseen perustuva yksinkertaistettu selvitys kolesterolin aineenvaihdunnasta.

Rasva ei ole vesiliukoista (ei edes veriliukoista!), joten sen kuljettamiseen veressä tarvitaan erityisiä kuljetusproteiineja – lipoproteiineja. Kolesterolin tarkemmassa mittauksessa saamme tietoa juuri näistä lipoproteiineista. LDL kuljettaa kolesterolia maksasta eri puolille kehoa, HDL tuo takaisin maksaan ylimääräisen kolesterolin ja VLDL on se lipoproteiini, joka mittaa niitä tärkeitä veren triglyseridejä. Kun valistunut lääkäri puhuu ”pahasta kolesterolista” hän tarkoittaa sekä VLDL:ää että LDL:ää. Aiemmin annettiin van LDL:lle tämä ”pahan pojan” rooli.

Kun syöt rasvaa sisältävän ruoka-annoksen, rasva kulkeutuu suolistosta maksaan isoina VLDL-pakkauksina. Tästä isosta VLDL-pakkauksesta päästetään verivirtaan kuljetettavaksi pieniä rasvapakkauksia. Maksassa oleva VLDL-pakkaus pienenee näin koko ajan kunnes se saavuttaa tietyn suuruuden ja sitä voidaan sanoa LDL-kolesteroliksi. LDL-pakkaus jatkaa pienenemistään ja saavuttaa lopulta pienimmän ja tiheimmän mahdollisimman partikkelikoon. Uusimmissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että juuri tämä kaikkein pieni LDL-partikkelikoko on kaikkein vaarallisin SVT:ssä. Pienikokoinen LDL-kolesteroli on altis hapettumaan ja tarttumaan verisuonten seinämiin matkallaan eri puolille elimistöä.

Istuudu nyt tukevasti! Tiede osoittaa, että nopeiden hiilihydraattien runsas nauttiminen nostaa juuri tätä kaikkein vaarallisinta, pientä LDL-partikkelikokoa kaikkein eniten.

HDL-kolesterolille on varattu ”hyvän pojan” rooli. Päinvastoin kuin LDL-kolesteroli, HDL kuljettaa kolesterolia eri puolilta elimistöä maksaan. Korkea HDL-kolesteroli on tutkimuksissa yhdistetty sydänterveyteen. Arvellaan HDL-kolesterolin voivan siirtää verisuoniin kasaantunutta kolesterolia. Gary Taubesin selvitysten mukaan paras tapa kohottaa HDL-kolesterolia on syödä rasvaa luontaisista lähteistä kuten esimerkiksi eläinrasvaa.

Suurilla määrillä hiilihydraattia on taipumusta alentaa HDL-kolesterolia. Miten on mahdollista, että virallisterveellinen selitys on niin erilainen? Suomessakin kehitetyn konsensuksen mukaan korostetaan nimenomaan rasvojen turmiollista roolia SVT:ssä. Vaikea on löytää myönnytyksiä siihen suuntaan, että hiilihydraatit vaikuttaisivat sillä tavalla, että veren rasvaprofiili menee huonompaan suuntaan? Saska Tuomajukka osoitti tämän väitöskirjatyössään, mutta kovin vähän siitäkään työstä on otettu opiksi. Olisikohan yhtenä syynä tähän outoon tapaan se, että ummistetaan silmät ristiriitaiselle tutkimusnäytölle ja etsitään tieteellisestä kirjallisuudesta vain alkuperäistä rasvateoriaa tukevaa näyttöä? Perinteinen tapa pyörittää rasvakeskustelua LDL-kolesterolin ympärillä nähdään tärkeäksi, nostavathan tyydyttyneet rasvahapot jonkin verran juuri tätä kolesterolia. Kun vielä löytyi sopivia lääkkeitä (statiinit), jotka alensivat tehokkaasti LDL-kolesterolia, voimme ehkä ymmärtää miksi tätä LDL-vetoista kolesterolikeskustelua pidetään hengissä. Gary Taubes antaa useita esimerkkejä näistä kytkennöistä. Lääketeollisuus pitää kynsin hampain kiinni statiinistaan, joka lienee kautta aikojen kannattavin yksittäinen lääkeaine. Lääketeollisuus ei tietenkään halua menettää tätä tulolähdettään ja lääkärit eivät halua, että heidän uskottavuuttaan nakerretaan.

Ajattelutavan muutos on Gary Taubesin mukaan välttämätön, mutta tulee näistä taloudellisista kytkennöistä johtuen, sujumaan äärettömään hitaaseen tahtiin. Uusimmat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että LDL-kolesteroli on huomattavasti monimutkaisempi juttu kuin on annettu ymmärtää. LDL-kolesterolin partikkelikoko on tässä erityisen tärkeässä roolissa. Mitä suurempi LDL-partikkelikoko (ja mitä korkeampi kolesteroliarvo!), sitä parempi! Kauheaa! Voiko asia todellakin olla näin, että se haitta mitä meidän pitäisi jahdata, onkin tuo kaikkein pienin LDL-partikkelikoko? Se joka herkimmin hapettuu ja tarttuu verisuonen seinämiin. Sitä ei juurikaan nykyisissä kolesterolimittauksissa saada selville, sillä kyseessä on pelkän kolesterolimäärän mittaus. Nuo pienet ja ilmeisesti vaarallisemmat LDL-partikkelit eivät näy tavanomaisessa LDL-lukemassa, sillä ne ovat niin pieniä, että vaativat erilaisen mittaustavan.

Gary Taubesin suurin murheenkryyni on kuitenkin se, että niukasti rasvaa ja paljon sokeria sisältävä mukamas virallisterveellinen ruokavalio, kohottaa juuri näitä pieniä, haitallisia LDL-partikkeleita ja laskee suurten, vähemmän haitallisten LDL-partikkeleiden osuutta. Näin saadaan alentunut kolesterolilukema, joka tyydyttää potilasta, lääkäriä ja elintarviketeollisuutta. Mikäli ravintosuositukset eivät riitä, voidaan hakea lisäapua statiineista ja lääketeollisuus kiittää. Tyydyttynyt, kova, eläinperäinen rasva kohottaa Gary Taubesin mukaan kolesterolia, mutta sellaisella terveellisellä tavalla. Kolesterolitutkijat eivät tätä asiaa kiistä. Ongelmana tässä on vain se, että sopivalla tavalla pitäisi saada muutoksia aikaan ravitsemussuosituksissa niin, että suosittaisiin luontaisia eläinperäisiä rasvalähteitä. Pitäisi kieltää ihmisiä syömästä liian vähän rasvaa, sillä se laskee HDL-kolesterolia ja suuremmasta hiilihydraattialtistuksesta johtuen nostaa noita haitallisia pieniä LDL-kolesterolipartikkeleita. Haitalliset triglyseridit (VLDL) lisääntyvät myös hiilihydraattien vaikutuksesta. Muistattehan yllä lukemastanne, että VLDL-partikkelit koko ajan pienentyvät luovuttaessaan rasvaa elimistön käyttöön? Mitä enemmän pieniä VLDL-partikkeleita syntyy, sitä enemmän on vaaraa siitä, että syntyy liian paljon noita haitallisia, pieniä LDL-kolesterolipartikkeleita. Tätä pienten LDL-partikkeleiden syntyä ruokkii hiilihydraattipitoinen ruokavalio.

Mitä ohjeita Gary Taubes antaa kolesteroliarvojesi tulkintaan?
Kokonaiskolesteroli on yksistään lähes arvoton mitta. Kokonaiskolesteroli voi olla 8, mutta kuitenkin potilaan rasva-arvot voivat olla kunnossa (LDL voi olla sitä isokokoista enimmäkseen ja HDL-kolesteroli voi olla korkea, mikä on hyvä asia).
Triglyseridien (VLDL) suhteen on mahdollisimman pieni arvo tärkeä. Yli 1,7 mmol/l on huono juttu ja vakava merkki siitä, että potilas kärsii metabolisesta oireyhtymästä. Hyvä triglyseridiarvo on 0,5 mmol/l.
HDL-kolesterolin pitää olla mahdollisimman korkealla. Alle 1,0 on huono arvo ja voi nakertaa sydänterveyttä. Mitä lähempänä 2,0 mmol/l sitä parempi.
LDL-kolesteroli on ongelmallinen yksistään. Pitää verrata triglyseridiarvoon (VLDL). Mitä korkeampi LDL ja mitä alhaisempi triglyseridi, sitä varmempaa on, että suurin osa LDL-kolesterolista on sitä suurempaa ja terveellisempää LDL-partikkelikokoa. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää, että LDL-kolesteroli ei saa ylittää 3 mmol/l.
Kokonaiskolesteroli / HDL on hyvä mittari. Pitää olla alle 6 mmol/l. Se on jopa parempi kuin perinteisesti käytetty suhde LDL / HDL.

Kommentteja saa tulla, mutta välttämättä en pysty kaikkeen itse vastaamaan. Yritän löytää mahdollisille kysymyksillenne asiantuntijoilta vastauksia.

Muita keinoja hoitaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä

**
Jatkamme tänään (5.12.2007) Pirjo Hietalan ja Pasi Tapion (Mediviren Työterveyspalvelut) erinomaisen lopputyön käsittelyä. Eilen kävimme heidän opastuksellaan läpi rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä ja sitä miten ravintorasvat vaikuttavat siihen. Tänään tarkastelemme muiden ravintotekijöiden vaikutusta veren rasvaprofiiliin.

Hiilihydraatit ja kuidut: Ruoan sisältämät hiilihydraatit ovat sekoitus erilaisia sokereita, tärkkelystä ja ravintokuituja. Hiilihydraattien kemiallinen perusyksikkö on monosakkaridi, joista yleisimpiä ovat glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi. Näiden hiilihydraattien rakennuspalikoiden varaan rakennetaan muut, pitkäketjuisemmat hiilihydraatit (oligo- ja polysakkaridit), joissa monosakkaridien määrä voi vaihdella muutamasta tuhansiin. Hiilihydraateiksi luetaan myös yhdisteitä, joissa hiilihydraattiin on sitoutunut muita yhdisteitä, kuten sokerialkoholit (esim. ksylitoli). Elimistö hajottaa hiilihydraatit glukoosin muotoon. Näin hiilihydraatit päätyvät lopulta glukoosiksi verenkiertoon eli verensokeriksi.

Verensokeri puolestaan vaikuttaa insuliiniin, jolla on mielenkiintoisia vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn, terveyteen ja painonhallintaan. Ruokien glykemiaindeksi, GI, kuvaa veren sokeripitoisuuden eli glukoosin suurenemista syömisen jälkeen. Mitä korkeammalla veren sokeripitoisuus pysyttelee syömisen jälkeisinä tunteina, sitä suurempi on ruuan GI. Glykemiaindeksin vertailukohtana pidetään yleisesti valkoista leipää tai glukoosia, jonka GI on 100. GI kuvaa sokerimuutosten tasoa, mutta ei sen suuruutta. GI:n suurin heikkous onkin sen kyvyttömyys ottaa huomioon tyypillisesti nautittavia hiilihydraattimääriä. Glykemiakuorma kuvaa paremmin ruoka-annoksen todellista vaikutusta verensokeriin, koska siinä otetaan huomioon myös annoskoko ja annoksen sisältämien hiilihydraattien määrä. Terveillä ihmisillä ravinnon matalalla glykemiakuormalla on havaittu terveydelle suotuisa vaikutus mm. alhaisempiin triglyseridien, LDL- ja HDL-kolesterolin sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijän CRP:n pitoisuuksiin. Tähän asti tehdyistä tutkimuksista ei ole helppoa päätellä johtuvatko terveydelle edulliset vaikutukset nimenomaan glykemiakuormasta vai jostain muusta tekijästä, kuten kuitu, joka liittyy matalan glykemiakuorman ruokiin. Kuidut voidaan jaotella ryhmiin kemiallisen koostumuksen, sulamattomuuden tai käytettyjen analyysimenetelmien mukaan. Yleisimmin käytetty jako perustuu kuitujen liukenevuuteen. Vesiliukoiset kuidut sitovat suolistossa vettä ja muodostavat geelimäisen rakenteen. Tämän vuoksi niitä kutsutaan myös geeliytyviksi tai hyytelöityviksi kuiduiksi. Liukenematon kuitu puolestaan turpoaa vain vähän veden vaikutuksesta eikä muutu hyytelömäiseksi. Kuidut hidastavat hiilihydraattien imeytymistä, mikä vaimentaa aterian jälkeistä veren glukoositason suurentumista ja pienentää insuliinin eritystä. Vesiliukoisella ravintokuidulla on edullinen vaikutus moneen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään. Liukoisten ravintokuitujen erityisominaisuutena on niiden veren LDL-kolesteroli- ja triglyseriditasoja pienentävä vaikutus sekä mahan tyhjenemistä ja hiilihydraattien imeytymistä hidastava vaikutus. Liukenematon kuitu puolestaan hidastaa tärkkelyksen pilkkoutumista ja glukoosin imeytymistä ja suurentaa ulostemassaa sekä nopeuttaa tämän kauttakulkua. Ravintokuidun suositeltava saantimäärä on 25 – 35 g päivässä. Hyvinä kuidun lähteinä toimivat viljatuotteet, marjat, hedelmät ja kasvikset.

Vitamiinit: Vitamiineiksi kutsutaan sellaisia ruoan luonnollisia, elämää ylläpitäviä komponentteja, jotka eivät ole rasvoja, proteiineja tai hiilihydraatteja ja joiden tarve on erittäin vähäinen. Riittävän monipuolinen ruokavalio takaa sen, että jokaista vitamiinia saadaan päivän aikana nautittua tarpeeksi. Teollisuusmaissa joidenkin vitamiinien vähäinen saanti voi edistää kroonisia elintapasairauksia kuten sydän- ja verisuonisairauksia. Suomessa ravintosuosituksiin nähden työikäisten vitamiinien saanti on hyvällä tasolla, ainoastaan D-vitamiinin ja foolihapon saanti jää suosituksia pienemmäksi. D-vitamiinin puute on luuston kunnon lisäksi yhdistetty lisääntyneeseen syöpäsairauksien, tyypin I diabeteksen, sydänsairauksien ja MS-taudin vaaraan. D-vitamiinin virallinen saantisuositus Suomessa on 7,5 µg/vrk sekä miehillä että naisilla. Turvallisen saannin yläraja aikuisille on 50 µg/vrk. D-vitamiinin luontainen lähde on auringonvalo. D-vitamiinin muodostuminen iholla on tehokkaimmillaan klo 10 – 15 välisenä aikana, koska silloin ultravioletti – B - säteilyn määrä on suurin. Kasvojen, käsivarsien ja jalkojen altistuminen auringolle kuudesta kahdeksaan minuutin ajan kahdesta kolmeen kertaa viikossa riittää turvaamaan riittävän D-vitamiinin saannin. Talviaikana Suomessa D-vitamiinia tarvitaan ravinnosta. Tärkeimmät D-vitamiinin lähteet ovat kalaruoat sekä D-vitamiinilla täydennetyt maitovalmisteet, margariinit ja kevytlevitteet. Kaloista parhaita D-vitamiinin lähteitä ovat muun muassa lohi, kuha, silakka ja siika. Metsäsienistä erityisesti kantarelleissa ja suppilovahveroissa on paljon D-vitamiinia. Lihatuotteista broileri sisältää eniten D-vitamiinia. B9 - vitamiinin (foolihappo, folaatti, folasiini) saanti jää todennäköisesti suositusta (0,3 mg/vrk) niukemmaksi nuorilla aikuisilla. Riittämätön folaatin, B12 - vitamiinin tai B6 - vitamiinin saanti lisää veren homokysteiinipitoisuuksia; yhden tai useamman näiden vitamiinien, useimmiten folaatin vähäinen saanti on yleisimpiä syitä homokysteiinipitoisuuden lisääntymiseen. Korkea veren homokysteiinipitoisuus on liitetty sydän- ja verisuonitautien riskiin. Homokysteiini vaurioittaa verisuonen seinämää, mikä edesauttaa verisuonen ahtautumista. Se suurentaa verisuonitukoksen riskiä lisäämällä verihiutaleiden kasaantumisherkkyyttä sekä hyytymistekijöiden aktiivisuutta. Veren homokysteiinipitoisuus vähenee annettaessa foolihappolisää. Toistaiseksi ei tiedetä, onko lisääntynyt veren homokysteiinipitoisuus sydän- ja verisuonitautien syy vai seuraus. Oluthiiva, täysjyvävilja, tumma riisi, pavut, soija, kasvikset, hedelmät, vihreät vihannekset, maksa, kananmunat ja liha ovat parhaita foolihapon lähteitä.

Antioksidantit ja fytokemikaalit: Happi on ihmisen elinehto, mutta sillä on myös kyky aiheuttaa tuhoja elimistössä. Happeen perustuvat hapettajat eli oksidantit, joista osa kuuluu niin sanottujen vapaiden radikaalien ryhmään, voivat reagoida erittäin aggressiivisesti solurakenteiden kanssa aiheuttaen vaurioita. Oksidanttien aiheuttamat vauriot ja muut vaikutukset eivät välttämättä aina ole haitallisia. Normaalia oksidanttituotantoa pidetään jopa välttämättömänä elimistön toiminnalle. Sen sijaan kiihtynyttä oksidanttituotantoa pidetään haitallisena. Antioksidantit ovat elimistömme nerokkaita aineita, jotka ehkäisevät muiden hapettumista hapettuen itse. Elimistömme valmistaa itse omia antioksidanttejaan, mutta nämä eivät riitä yksistään vaan niitä tarvitaan lisää ravinnosta. Luonnon antioksidanteista yleisimpiä ovat hedelmissä ja kasviksissa esiintyvä C-vitamiini ja flavonoidit, öljykasveissa ja viljassa esiintyvä E-vitamiini sekä A-vitamiinin esiasteet. Toimiva antioksidatiivinen puolustusjärjestelmä on välttämätön elimistömme toiminnan, hyvinvoinnin ja sairastumisen ehkäisyn kannalta. Hedelmien, marjojen, kasvisten ja kokojyväviljan runsas käyttö pienentää riskiä sairastua esimerkiksi syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin, aikuistyypin diabetekseen ja astmaan. Yksittäisten antioksidanttien kuten beetakaroteenin lisäsaannin hyötyvaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa on sen sijaan jouduttu tyytymään keskinkertaisiin tai jopa kielteisiin tuloksiin.

Monivitamiini-kivennäisainevalmisteidenkaan avulla ei saavuteta samoja terveyshyötyjä kuin oikein koostetulla monipuolisella ruokavaliolla. Ristiriidan selitys näyttäisi löytyvän terveellisten ruokien sisältämien biologisesti aktiivisten yhdisteiden ylivoimaisesta monipuolisuudesta. Terveyttä edistävässä monipuolisessa ravinnossa on tuhansia erilaisia yhdisteitä eli niin sanottuja fytokemikaaleja, jotka todennäköisesti toimivat synergiassa keskenään vahvistaen toinen toisensa terveysvaikutuksia. Fytokemikaalien ehkä tärkeimmän ryhmän muodostavat polyfenoliset yhdisteet, joihin lukeutuvat muun muassa flavonoidit. Ruokavaliostaan runsaasti flavonoideja saavilla henkilöillä näyttäisi olevan pienentynyt riski sairastua kroonisiin tauteihin. Fytokemikaaleja ei virallisesti luokitella ravintoaineiksi, sillä niiden ei uskota olevan ihmisen elimistön toiminnan kannalta välttämättömiä. Viime aikoina on kuitenkin saatu jatkuvasti lisää näyttöä fytokemikaalien merkityksestä terveydellemme. Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on välttämätöntä elimistön perustoiminnan turvaamiseksi, mutta fytokemikaalien runsaan saannin avulla voidaan mahdollisesti parantaa elimistön toimintaa ja nostaa esimerkiksi vastustuskykyä korkeammalle tasolle. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että vain n. 10 prosenttia ruokien kokonaisantioksidanttisisällöstä muodostui tunnetuimmista antioksidanteista, eli C- ja E-vitamiinista sekä beetakaroteenista, ja loput fytokemikaaleista.

Kahvi, alkoholi ja tupakka: Suodattamattomassa kahvissa on pieniä määriä rasva-aineita, jotka suurentavat veren kokonais- ja LDL-kolesterolia. Näin ollen pannu- ja espressokahvit lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa nautittaessa useita kuppeja päivässä. Sen sijaan suodatin- ja pikakahvit eivät sisällä rasva-aineita, eikä niillä ole vaikutusta veren kolesterolitasoihin. Alkoholi on runsaasti energiaa tuottava (7 kcal/g) keskushermostoon vaikuttava ei-välttämätön ravintoaine. Huolimatta runsaasta energiasta alkoholijuomissa ei juuri ole merkittäviä määriä suojaravintoaineita ja sanotaankin, että alkoholissa on paljon ”tyhjiä” kaloreita. Lisäksi alkoholi vaikuttaa kielteisesti ruokahaluun, ruoan imeytymiseen ja koko elimistön aineenvaihduntaan. Alkoholin kohtuullinen käyttö (miehet 2 annosta/vrk, naiset 1 annos/vrk) vähentää verisuonen ahtauman vaaraa lisäämällä veren HDL:n pitoisuutta niillä, joilla alkoholi palaa hitaasti. Myös verisuonitukoksen (veren hyytymistekijöiden aktiivisuus) mahdollisesti vähenee. Näihin tekijöihin runsaalla, jatkuvalla alkoholin juomisella on päinvastainen vaikutus. Lisäksi alkoholin säännöllinen nauttiminen nostaa verenpainetta ja veren triglyseridipitoisuuksia. Pitkäaikainen suositeltua suurempi alkoholin käyttö lisää sydän- ja verisuonitautien riskin ohella mm. rintasyöpäriskiä ja kokonaiskuolleisuutta. Tupakoinnin lopettaminen vähentää sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvaa kuolemanriskiä. Sillä on todettu olevan myös edullisia vaikutuksia lipideihin. Meta-analyysin mukaan tupakoinnin lopettaminen on vaikuttanut selvimmin lisäämällä HDL-kolesterolipitoisuutta. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä 2006.)

Energian saanti: Ylipaino lisää verisuonen seinämän ahtautumisen riskitekijöitä kuten kohonnutta verenpainetta, suurentuneita veren kokonaiskolesteroli-, LDL- ja triglyseridiarvoja. Lihavuus vähentää myös veren HDL:n määrää ja heikentää insuliinin tehoa. Insuliinin tehottomuus puolestaan suurentaa verensokeripitoisuutta, mikä lisää LDL:n aterogeenisuutta. Liiallinen energian saanti lisää verisuonitukoksen riskiä aktivoimalla veren hyytymistekijöitä. Erityinen riskitekijä on vyötärön seudun lihavuus. Vyötärölihavuudessa vatsaontelon sisään ja maksaan on kertynyt runsaasti rasvaa, joka häiritsee normaalia hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaa. Sydän ja verisuonitautien riski on suuri miehillä vyötärön ympärysmitan ollessa yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm. Laihduttaminen vähentää riskitekijöitä. Terveyshyödyn saavuttaminen ei edellytä ihannepainon saavuttamista, vaan jo viiden prosentin painonpudotus on terveydelle erittäin edullinen. Tavallinen painonpudotusstrategia ylipainoisilla on energiansaannin rajoittaminen yhdistettynä liikuntaan. Ruokavaliohoidossa ei välttämättä tarvitse laskea kokonaisenergiankulutusta vaan riittää, että energiansaantia rajoitetaan riittävästi. Laihduttavan henkilön ruokavalion ravintoainekoostumus on seuraava: hiilihydraatit muodostavat pääasiallisen energialähteen, 50 – 55 % kokonaisenergiasta. Rasvojen osuus on alle 30 % ja proteiinin osuus on 15 – 20 % kokonaisenergiasta. Proteiinin vähimmäistarve on 50 g, ja 80 g päivässä turvaa sen, että lihaskudosta ei menetetä laihduttamisen myötä. Painonpudottaminen syömällä reiluja ruokamääriä on mahdollista, kun ruokavalion koostaa ruoista, joiden energiatiheys on pieni. Pitkällä aikavälillä tällaisella ruokavaliolla voidaan parantaa syömisen hallintaa ja laihdutustulosta. Syömällä aterioita 5 – 7 kertaa päivässä säännöllisin väliajoin, voidaan hallita veren sokeri- ja insuliniipitoisuutta sekä vähentää näläntunnetta ja parantaa syömisen hallintaa.

Liikunta: Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä moniin sairauksiin ja vaivoihin mm. sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 – diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen, erilaisiin syöpiin ja osteoporoosiin. Liikuntaa harrastamattomilla on kaksi kertaa suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin fyysisesti aktiivisilla henkilöillä. Liikkumattomuutta pidetään yhtä suurena vaaratekijänä kuin tupakointia, seerumin korkeaa kolesterolipitoisuutta ja verenpainetta. Säännöllinen fyysinen aktiivisuus vaikuttaa suotuisasti seerumin lipideihin alentamalla seerumin LDL-kolesteroli – ja triglyseridipitoisuutta sekä nostamalla HDL-kolesterolipitoisuutta. Erityisesti henkilöillä, joilla arvot ovat epäedulliset. Kohtuullinen, 30 – 60 minuuttia kestävä liikunta 3 – 5 kertaa viikossa alentaa verenpainetta ja vaikutus on suurin korkeasta verenpaineesta kärsivillä. Säännöllisellä liikunnalla on suotuisa vaikutus myös insuliiniherkkyyteen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen. Ne, joiden sairastumisriski tyypin 2 diabetekseen on suurin, näyttävät hyötyvän eniten säännöllisestä liikkumisesta. Fyysisellä aktiivisuudella on merkittäviä vaikutuksia kehon koostumukseen ja aineenvaihduntaan. Se lisää energian kulutusta ja auttaa ylläpitämään ja lisäämään lihasmassaa. Tämä puolestaan nostaa perusaineenvaihdunnan tasoa ja lisää rasvanpolttokykyä sekä liikunnan että levon aikana. Näin ollen säännöllisellä liikunnalla on tärkeä merkitys painon pitkäaikaisessa säätelyssä. Liikunta on tärkeää myös ylipainoisille henkilöille, vaikka paino ei alenisikaan. Lihavuuden aiheuttama sairastuvuus ja kuolleisuus ovat selvästi pienempiä henkilöillä, joiden fyysinen kunto on ylipainosta huolimatta hyvä. Tehokas liikunta, joka kehittää hengitys – ja verenkiertoelimistöä, tuottaa pääosan liikunnan terveyshyödyistä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kuitenkin myös kohtuutehoisella fyysisellä aktiivisuudella on suotuisia vaikutuksia moniin sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin. Liikunnan sairauksia ehkäisevä vaikutus korostuu liikunnan määrän lisääntyessä, mutta vaikutus ei ole lineaarinen. Ne, jotka ovat aikaisemmin olleet fyysisesti inaktiivisia ja aloittavat liikunnan harrastamisen, näyttävät saavuttavan suurimmat edut, jopa vanhemmalla iällä. Fyysisen aktiivisuuden terveyshyötyyn vaikuttaa enemmän kokonaisenergiankulutus kuin liikunnan kuormittavuus. Suosituksissa esitetään liikunnan määräksi ”tavoiteannos”, jolla saavutetaan huomattavia terveyshyötyjä pitkän aikaa fyysisesti inaktiivisina olleille aikuisille, ja joka on riittävän suuri vähentämään fyysisestä passiivisuudesta johtuvaa sairauksien riskiä. Annos tarkoittaa inaktiivisen elämäntavan lisäksi päivittäin kohtuullisella teholla toteutettavaa liikuntaa, jonka energian kulutus on n. 150 kcal/vrk tai hiukan yli 1000 kcal/vko. Tavoite voidaan saavuttaa tavallisella arkiliikunnalla. Vastaavanlainen terveysvaikutus saavutetaan tehokkaammalla, mutta lyhytkestoisemmalla liikunnalla (hölkkä, murtomaahiihto, uinti jne.), jonka energiankulutus on sama. Tätä suuremmasta energiankulutuksesta saadaan lisähyötyä. Ihanteellisimpana liikunnan määränä pidetään näiden kahden yhdistämistä: 2 – 3 kertaa viikossa tehokasta harjoittelua ja päivittäin kohtuullista liikuntaa, jotka vastaavat yhteensä n. 2000 kcal:n viikoittaista energiankulutusta.

Lääkehoidot: Ensisijaiseksi hoitomuodoksi suositellaan laihduttamista ja alkoholin käytön rajoittamista, kun pelkästään triglyseridipitoisuus on suurentunut. Tämän lisäksi diabeetikon hoitotasapaino tulisi saada mahdollisimman hyväksi. Lääkehoidon ja sen rinnalla toteutettavan elämäntapahoidon tavoitteena on, että kokonaiskolesteroli on enintään 5 mmol/l, LDL-kolesteroli eli paha kolesteroli enintään 3, triglyseridit enintään 2 ja HDL-kolesteroli eli ns. hyvä kolesteroli ainakin 1 mmol/l. Ateroskleroottisten tautien ehkäisyn kannalta vakuuttavin ja laajin tutkimusnäyttö dyslipidemian hoidossa on saatu statiineista. Nämä lääkkeet ovat myös olleet tutkimuksissa käytettyinä annoksina turvallisia ja haittavaikutukset ovat olleet vähäisiä. Statiinihoitoon liittyvät haittavaikutukset ovat olleet vähäisempiä kuin käytettäessä fibraatteja tai resiinejä, ja ne ovat vain harvoin poikenneet lumehoidon haittavaikutuksista. Statiinihoidolla tähdätään etenkin veren kokonaiskolesterolin ja pahan LDL-kolesterolin vähentämiseen. Statiinit toimivat siten, että ne estävät maksasoluissa tapahtuvaa kolesterolin synteesiä. Statiinit vähentävät erityisesti ”pahan” LDL-kolesterolin määrää. Myös veren triglyseridipitoisuudet pienenevät. Statiineilla on lievä HDL-kolesterolin määrää lisäävä vaikutus. Statiinien mahdollisia haittavaikutuksia ovat päänsärky, ihottumat, lihasheikkous, -kivut ja –tulehdukset. Viime aikoina on kritisoitu statiinien terveysvaikutuksia ja pidetty niitä ylimitoitettuna. Fibraattilääkitys voi tulla kyseeseen sekundaaripreventiossa, kun potilaan seerumin triglyseridipitoisuus on suurentunut, HDL-kolesterolipitoisuus on pieni eikä LDL-kolesterolipitoisuus ole suurentunut. Fibraattihoito soveltuu myös huomattavasti suurentuneen triglyseridipitoisuuden pienentämiseen. Fibraattien toimintamekanismi perustuu sen kykyyn aktivoida lipoproteiineja rasva- ja lihaskudoksessa niin, että rasvahappoja irtoaa solujen käyttöön. Myös triglyseridiä poistuu elimistöstä sen ansiosta. Fibraatit pienentävät veren triglyseridipitoisuutta 20 - 70 prosenttia ja suurentavat HDL-pitoisuutta 10 - 25 prosenttia. Ne vähentävät jonkin verran myös veren LDL-kolesterolia, varsinkin jos se on ollut suuri. Fibraattihoidon turvallisuuteen liittyy varauksia. Yleensä fibraateilla ei ole haittavaikutuksia, mutta jotkut potilaat saavat niistä lieviä vatsavaivoja ja lihaskipuja. Joskus fibraatit vaikuttavat maksan ja munuaisten toimintaan ja saavat aikaan sappikiviä. Maksa-arvojen seuraaminen on tarpeen, eikä lääkettä suositella lainkaan vaikeasta munuaisten tai maksan vajaatoiminnasta tai sappirakon sairauksista kärsivälle. Resiineistä, guarkumista ja etsetimibistä on osoitettu olevan hyötyä seerumin suurentuneen LDL-kolesterolipitoisuuden hoidossa, mutta näistä vain resiinien osalta on kliinisiin päätetapahtumiin perustuvaa näyttöä. Resiinit estävät sappihappojen imeytymisen elimistöön, jolloin entistä enemmän kolesterolia poistuu ja samalla LDL-kolesterolin pitoisuus vähenee. Tutkimusten mukaan lääkityksen vaikutuksesta kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin pitoisuudet pienenevät 15 - 30 prosenttia, mutta triglyseridiarvot voivat jopa nousta. Kolestyramiinia tai kolestipolia käytetään silloin, kun statiinit eivät sovi potilaalle. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa pelkästään statiinilääkitys ei riitä hoidoksi, lääkäri määrää usein rinnalle jomman kumman resiineistä. Haittavaikutukset voivat häiritä kolestyramiinin ja kolestipolin käyttöä, sillä ainakin suuret annokset voivat aiheuttaa vatsavaivoja, etenkin ummetusta, ilmavaivoja ja pahoinvointia. Lääkkeet, jotka sisältävät kolestyramiinia, sitoutuvat rasvoihin ja heikentävät siten rasvaliukoisten vitamiinien A -, E -, D - ja K -vitamiinin ja B12 - vitamiinin ja folaatin saantia. Guarkumi on intialaisesta pavusta eristetty galaktomannaaneihin kuuluva kuituvalmiste, joka muodostaa maha-suolikanavassa hiilihydraattien imeytymistä hidastavan geelin. Se tasaa aterioiden jälkeisiä veren glukoosipitoisuuden huippuja, alentaa tyypin 2 diabeteksessa jonkin verran verenglukoosin perustasoa ja pienentää seerumin kokonaiskolesterolipitoisuutta. Guarkumi voi aiheuttaa sivuvaikutuksena ilmavaivoja ja ripulia. Etsetimibi on uudentyyppinen spesifisesti kolesterolin imeytymistä estävä lääke. Se pienentää yksinään kokonaiskolesterolipitoisuutta alle 20 % mutta pieneen statiiniannokseen yhdistettynä jopa 60 %. Etsetimibin etuna on hyvä siedettävyys. Laihdutuslääke orlistaatin käyttöön on liittynyt seerumin kokonaiskolesterolipitoisuuden pienentyminen noin 8 – 10 %, mutta orlistaattilääkitys edellyttää muutoksia myös rasvojen käytössä. Meta-analyysin mukaan tyypin 2 diabeteksen hoitoon käytetty metformiini vähentää seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta 0.20 – 0.25 mmol/l. Myös uusilla diabeteslääkkeillä pioglitatsonilla ja rosiglitatsonilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia seerumin lipideihin, mutta niiden kliininen merkitys on epäselvä. Hormonikorvaushoidon vaikutus sepelvaltimotaudin kehittymiseen ja sydämeen on epäselvä monista viime vuosina tehdyistä tutkimuksista huolimatta. Estrogeenin uskottiin suojaavan naista mm. sydän- ja verisuonitaudeilta, kunnes äskettäin (vuonna 2002) saatiin laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa täysin erilaisia tuloksia. Kun 16 000 naista käytti estrogeenin ja progestiinin yhdistelmähoitoa, sepelvaltimotauti, aivohalvaus ja keuhkoveritulppa sekä rintasyöpä lisääntyivät. Tutkimuksen pätevyyttä arvosteltiin kuitenkin mm. siitä, että tutkittavat olivat suurelta osin iäkkäitä, ylipainoisia ja sairaita, jolloin tulokset väistämättä antavat väärää tietoa. Joka tapauksessa yhdysvaltalainen tutkimus käynnisti hämmentyneen keskustelun eri puolilla maailmaa, sillä lukuisat aiemmat tutkimukset olivat antaneet enimmäkseen päinvastaista tietoa. Monien aiempien tutkimusten mukaan hormonikorvaushoito pienentää vaihdevuosi-iän ohittaneen naisen kolesteroliarvoa ja lisää HDL-kolesterolin osuutta ja vaikuttaa muutoinkin suotuisasti verenkiertoelimistöön, kuten muuttaa valtimoiden seinät joustavammiksi, vähentää veren hyytymistekijää (fibrinogeeniä), tekee veren juoksevammaksi, lisää insuliiniherkkyyttä, vähentää verihiutaleiden takertuvuutta jne. Hoidon ansiosta naisten sepelvaltimosairaudet ja kuolemat näyttivät vähenevän. Estrogeenihoidon sydän- ja verisuonisairastavuudelle tuottamia hyötyjä ja haittoja joudutaan jatkossa edelleen punnitsemaan.

Perimän, iän ja muiden tekijöiden yhteisvaikutukset: Väestötutkimukset ovat paljastaneet joukon tekijöitä ja ominaisuuksia, jotka vaikuttavat tilastolliseen vaaraan sairastua ateroskleroosiin ja sen komplikaatiohin. Näistä tärkeimmiksi nousevat tupakointi, veren seerumin suuri kolesterolipitoisuus ja korkea verenpaine. Hyperkolesterolemia liittyy erityisen voimakkaasti sepelvaltimotautiin. Ikä, miessukupuoli ja peritty alttius ovat vaaratekijöitä, joita ei voida poistaa mutta perimän vaikutuksia voi muunnella elämäntapojen avulla. Usein dyslipidemioissa geneettisten ja ympäristötekijöistä johtuvien poikkeavuuksien osuutta ei voida erottaa toistaan. Eri yksilöiden herkkyys elämäntapojen muutoksiin on erilainen ja toiset hyötyvät niistä enemmän, ja toiset vähemmän. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että geenitutkimuksissa löytyisi suuria väestöryhmiä, joiden vasteet ravinnon ja muiden elämäntapojen muutoksiin olivat täysin erisuuntaisia kuin väestön enemmistön. Seerumin kokonaiskolesterolissa vaaraa lisää LDL-kolesteroli, kun taas HDL-kolesterolin on todettu suojaavan sepelvaltimotaudilta. LDL-kolesterolin vaaraa suurentava vaikutus on voimakkain nuorilla aikuisilla ja se vähenee eläkeiässä lähes merkityksettömäksi. HDL-kolesterolin suojavaikutus sen sijaan ei näytä olevan samalla tavoin iästä riippuvainen. LDL- ja HDL-kolesterolin suhde korreloi vielä voimakkaammin sepelvaltimotaudin vaaraan kuin suhteen osatekijät. Joidenkin tutkimusten mukaan vastaavat apoproteiinit apoB ja apoA1 ja niiden suhde ennustavat vaaraa kolesteroliarvojakin paremmin. Hypertriglyseridemian merkityksestä vaaratekijänä kiistellään. Se näyttää olevan merkityksellinen liittyessään metaboliseen oireyhtymään tai familiaariseen kombinoituneeseen hyperlipidemiaan. Korkean LDL-kolesterolitason ja tupakoinnin on osoitettu olevan ateroskleroosin syytekijöitä. Erilaisten vaaratekijöiden yhdistelmien vaikutukset ovat voimakkaita.

Muutama sana lopuksi: Rasvan saannissa tulee painottaa tyydyttyneen rasvan korvaamista tyydyttymättömillä. Usein rasvan määrä ruokavaliosta putoaa liian pieneksi, jolloin etua tyydyttymättömistäkään rasvoista ei saada rasvan kokonaismäärän pudotessa jopa suhteettoman alhaiseksi. Pelkistettynä yhteenvetona rasvojen osalta voisi sanoa seuraavaa: syökäämme siis rasvaa, mutta suosikaamme siinä tyydyttymättömiä rasvoja. Mielessä pyöriikin ajatus, että onko keskustelu rasvojen osalta mennyt liiaksi yksittäisten tuotteiden osalle, kuten kahvi, ja varsinainen kokonaisuus jää tämän keskustelun varjoon. Monityydyttymättömistä rasvahapoista ovat omega-rasvahapot tällä hetkellä saaneet paljon julkisuutta. Omega - 3:n terveysvaikutuksista on saatu hyviä tutkimustuloksia sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä. Rasvaisen kalan, kalaöljyjen ja esim. camelinaöljyn suosiminen näyttäisi tutkimusten mukaan olevan kannattava satsaus dyslipidemioiden hoidossa. Ne sisältävät omega - 3 - sarjan rasvahappoja hyvässä suhteessa muihin rasvahappoihin verrattuna. Kananmunaa saa syödä. Kolesterolin imeytymisessä näyttäisi tutkimustiedon mukaan käyvän niin, että mitä enemmän ravinnossa on kolesterolia, sitä vähemmän sitä imeytyy. Samanaikaisesti tulisi kuitenkin välttää tyydyttyneen rasvansaantia, koska näiden yhteisvaikutus lienee varsin huono. ”Mässäily” kolesterolipitoisilla ruoilla tuskin kuitenkaan kannattaa, koska määrällisesti kolesterolia voi tällöin imeytyä kuitenkin enemmän kuin vähäkolesterolisesta ruoasta. Kolesterolin imeytymiseen toki vaikuttaa myös perimä, joten rajanveto on varmastikin haasteellista ja ehkä mahdotonta. Puoli kiloa päivässä kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja näiden lisäksi vielä kuitupitoisia viljatuotteita, mielellään täysjyvätuotteita, on yksi ruokavalion suurista haasteista. Ruisleivän päälle tulisikin oppia laittamaan kasviksia ja ruokalautasella täytyisi löytyä oma puolikkaansa näille luonnon keveille terveyspommeille. Tällä tavalla syömällä pystytään takaamaan riittävä kuidun, vitamiinien, antioksidanttien ja fytokemikaalien saanti. Nämä usein toimivat yhdessä, joten purkista pillereitä popsimalla ei saavuteta samaa terveyshyötyä dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa kuin ”raakaversioista” monipuolisen ruokavalion osana. Ruokavaliomuutoksessa kasviksilla lisäksi saadaan aterioista suurempia annoksia, jolloin ei tarvitse kärsiä ”nälkäkuuria”. Kasvisten lisääminen ruokavalioon voikin toimia hyvänä aloituskeinona ruokavalion muutoksiin. Ruokavaliossa tulee Pirjon ja Pasin mielestä huomioida kuitenkin koko ajan kokonaisuus. Hyperkolesterolemioiden hoidon ohjenuorana ruokavalion osalta voidaan käyttää Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamaa suositusta vuodelta 2005. Yksityiskohtia on mukava tarkastella ja jostain on hyvä aloittaa. Mielestämme ruokavaliota ei voi käsitellä dyslipidemoiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa vain kuurina. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee loppupelissä suurimmalta osin myös ruokavaliohoidossa, joten kannattaa panostaa pysyviin ruokatottumusten muutoksiin. Vaikeus lienee siinä, että miten saada into aloituksen huumasta säilymään läpi elämän. Vierivä kivi ei sammaloidu. Säännöllinen liikunta kannattaa ja on yksi ennaltaehkäisyn ja hoidon kulmakivistä. Liikunnalla on selkeä vaikutus veren rasva-arvoihin muiden terveyshyötyjen lisäksi. Veren rasva-arvoihin liikunnassa näyttäisi eniten vaikuttavan kokonaisenergian kulutus ja säännöllisyys, joten mielekkään liikuntamuodon löytäminen on tärkeää. Erityisesti vähän liikkuvat ihmiset saavuttavat suurimman hyödyn liikunnan lisäämisestä. Liikuntapaketin tulisi sisältää sekä arkiliikuntaa että tehokkaampaa harjoittelua. Tärkeä tekijä dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on ylipainolla. Lihavuus ja erityisesti vyötärölihavuus ovat selkeitä riskitekijöitä. Huomattava on, että jo pienelläkin painon alenemisella saavutetaan terveyshyötyjä. Laihduttamisessa ja painonhallinnassa yhdistyvät ruokavalion muokkaaminen terveellisempään suuntaan ja liikunnan lisääminen inaktiivisilla ihmisillä. Painonhallinnassa liikunta tukee saavutetun painon ylläpitämistä, joten liikunnallinen elämäntapa kannattaa tässäkin mielessä ottaa vakavasti. Dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tulisi elämäntapamuutosten olla pysyviä. Motivaation ja muutosten säilyttäminen alkuinnostuksen huumasta pidemmälle kuin muutaman viikon tai kuukauden päähän muodostuukin varmasti monelle kompastuskiveksi. Tämän vuoksi pysyviin muutoksiin tulisikin tähdätä pienten muutosten kautta ja suvaita itselleen pieniä ”repsahduksia”. Liian ”tiukkapipoisella” suhtautumisella motivaatio herkästi lopahtaa ja samoin käy myös elämäntapahoidon. Elämäntapamuutosten rinnalla voidaan käyttää lääkehoitoa. Selkeimmät hyödyt ja laajin tutkimusnäyttö lääkkeiden osalta löytyy statiineista, jotka tähtäävät veren kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin vähentämiseen. Muina lääkehoidon muotoina voidaan käyttää mm. fibraatti-, resiini-, guarkumi- ja yms. lääkkeitä. Näiden käytöstä tutkimusnäyttö on kuitenkin osittain ristiriitaista ja käyttöön voi liittyä myös vaaroja sekä haittavaikutuksia. Tärkeää olisikin huomata, että lääkityksellä ei korvata elämäntapojen muutosta, vaan niiden tulisi tukea toinen toistaan. Järjestelmällinen elämäntapaohjanta dyslipidemioiden hoidossa olisi kenties yksi tapa lähteä tekemään muutoksia. Perusteellisella ehkäisy- ja kuntoutusohjelmalla muutoksesta saataisiin pitkäjänteisempi ja yksilöä pystyttäisiin tukemaan muutoksessa paremmin. Muutosten annostelu tulisi tällöin ainakin jossain määrin kontrolloidummaksi. Parhaimman hyödyn todennäköisesti saisivat ne, joilla riskitekijät ovat selkeästi osoitettavissa. Asiakas tulisi saada ymmärtämään elämäntapojen ja lääkityksen merkitys hänen dyslipidemiansa hoidossa. Tässä on yksi kehittämisen kohde omassa työssämme ja työyksikössämme. Kuinka tuemme ja annamme tietoa elämäntapaohjauksen ja lääkityksen viidakossa?

Vau, on minulla ollut loistavia oppilaita ravintovalmennuksessa! Kysykää, kommentoikaa ja antakaa monipuolista palautetta joko minulle tai Pirjo Hietalalle ja Pasi Tapiolle Mediviren Työterveyspalveluissa.