Ravitsemustutkimusten tulokset on viime vuosikymmeninä opittu tulkitsemaan niin, että terveellistä olisi syödä mahdollisimman vähän rasvaa ja sen sijaan runsaasti hiilihydraatteja. Suomessa lisärasitteena on vielä Pohjois-Karjala-projektin tuoma painolasti: On todella harvinaista toteuttaa, analysoida, tulkita ja vieläpä julkaista sellaisia tutkimuksia jotka osoittavat päinvastaista. Parhaimmassa projektihengessä ravitsemusterapeutit ja arvovaltaiset professorit näkevät parhaaksi tyrmätä kaikki ne tutkimukset, jotka poikkeavat asetelmasta vähän rasvaa ja paljon hiilihydraatteja. Usein tämä tapahtuu vieläpä siten, että nämä kiireiset ihmiset harvoin ehtivät edes vilkaista työpöydille kasaantuvien uusien tutkimuspapereiden yhteenvetoja saatikka sitten, että katsoisivat tuloksia tarkemmin ja/tai lukisivat pohdintaosuutta. Valmiina on aivojen lokerikoissa mahdollisille kyselijöille tarjolla hauskalta kuulostavia fraaseja, kuten esim. "rasva tukkii suonet" ja "Atkins tappaa".
Omalle kohdalleni osui tällainen pimeä jakso elämässä useiksi vuosiksi. Se vaivaa monia tiedemiehiä Suomessa. Takaraivossa on Pohjois-Karjala-projektin "erinomaiset" tulokset. Tässä "yhden ainoan totuuden" maassa ei saa olla muuta tarjolla!
Omalle kohdallenikin osunut tieteellisten julkaisujen valikoiva ja asenteellinen lukutapa jätti esimerkiksi ravintorasvojen hyödyllisyyttä korostavat tutkimukset vähemmälle huomiolle (usein en antanut niille minkäänlaista huomiota). Nykyään pyrin lukemaan avarakatseisemmin maailmalla ilmestyneitä tutkimustuloksia. Tehkää tekin niin. Älkää hölmöilkö kuten minä tein aikoinani!
Olen tästä omalle kohdalleni osuneesta "näkökyvyn" parantumisesta tarinoinut moneen kertaan ystäväni Mikael Fogelholmin kanssa ja olemme todenneet yhdessä, että ravintorasvojen merkitystä on todellakin syytä arvioida suopeammassa valossa kuin Suomessa perinteisesti on ollut tapana. Missään nimessä Fogelholm ei ole tyrmännyt ajatuksiani, päinvastoin hän on minun kauttani välittänyt onnittelut niille asiakkaille, jotka minun ohjaukseni kautta ovat valinneet hiilihydraattitietoisen ratkaisun. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rajoitetaan vaaleiden leipien, makaronin ja perunan käyttöä ja vaihdetaan kyseenalainen margariini luonnolliseen voihin sekä syödään käsittelemätöntä, puhdasta lihaa. Tämä on asiakkailleni tuonut terveyttä.
Etsiessäni tähän monen tiedemiehen ja ravitsemuksen ammattilaisen kummallisena pitämään ajatukseen vastausta, että hiilihydraatteja vähentämällä ja rasvoja lisäämällä voi tuntea olonsa paremmaksi, laihtua, ehkä jopa tervehtyä, löydän nykyisin harva se viikko uusia tieteellisiä tutkimuksia tätä ajatusta tukemaan. Ehkä näitä tutkimuksia julkaistaan nykyään enemmän kuin vaikkapa 10 vuotta sitten, tai sitten en vain näkökyvyssäni olleen rajoituksen takia nähnyt niitä 10 vuotta sitten.
Tänäänkin silmiini osui mahdottoman mielenkiintoinen tieteellinen tutkimus. Kohtuullisen suuren vaivan jälkeen sain luettavakseni (kiitos tohtori Michael Eades!) koko tekstin. Kyseessä on tutkimus, joka on julkaistu elokuussa 2008 Nutrition Research -lehdessä. Amerikkalainen tyttötrio Colene K. Stoernell, Christy C. Tangney ja Susie W. Rockway etsivät perinteisestä ajattelumallista poiketen verisuonten terveyttä edistävien ruokavalioiden puolelta terveydellistä etua vähentämällä ruoan hiilihydraatteja. Perinteisestihän verisuonten kalkkeutumisen estämiseksi kehotetaan vähentämään rasvoja (erityisesti eläinperäisiä, tyydyttyneitä rasvoja).
Mitä tutkimuksesta on pääteltävissä? Avatkaa hetkeksi silmänne ja lukekaa tässä suomentamani tulokset siitä mitä tapahtui tutkittavien veren rasvaprofiilille kun he vähensivät varsin vaatimattomasti hiilihydraattien osuutta ravinnosta koskematta laisinkaan rasvojen ja proteiinien osuuksiin. Tietysti rasvojen prosentuaalinen osuus nousee jos hiilihydraatteja vähennetään, mutta tietoisesti ei siis tässä lisätty rasvojen määriä entisestään. Vertailuryhmän saamiseksi, tiettyjen koehenkilöiden tehtävänä oli parhaiden, nykyisten oppien mukaisesti vähentää rasvan osuutta ravinnosta. Tutkimuksen päätavoitteina oli edistää painonhallinnan onnistumista ja parantaa veren rasvaprofiilia edulliseen suuntaan jommalla kummalla ruokavaliolla. Molemmat koeryhmät koostuivat kaikkiaan 28:sta potilaasta, joilla oli todettu korkeita veren rasva-arvoja ja erityisesti heillä esiintyi korkeita triglyseridiarvoja (yli 1,69 mmol/L). Heidät satunnaistettiin jompaan kumpaan koeryhmään ja he ryhtyivät 8 viikon ajaksi syömään joko vähemmän hiilihydraatteja tai vähemmän rasvaa. Tarkat verikokeet ja muut testit otettiin jokaiselta kokeen alussa ja sen lopussa.
Tulokset olivat mielenkiintoisia. Totutusta ajattelumallista poiketen vähillä rasvoilla eläneet eivät parantaneet veren rasva-arvojaan, päinvastoin ne menivät huonompaan suuntaan (katso alla oleva taulukko). Sen sijaan veren rasva-arvot paranivat niillä koehenkilöillä, jotka söivät vähemmän hiilihydraatteja. Pienikokoiset LDL-kolesteroli partikkelit (jyväset) ovat nykyään suuren mielenkiinnon kohteena. Niitä pidetään haitallisempina kuin suurikokoisia LDL-kolesterolipartikkeleita (tämä on varsin monimutkaista!). Vähän hiilihydraattia syöneiden ryhmässä nämä haitallisimmat pienet LDL-partikkelit vähenivät koejakson loppuun mennessä 46 prosentilla. Vähän rasvaa syövillä tämä sama parametri kasvoi 36 prosentilla, mitä ei voi pitää kovinkaan terveellisenä ilmiönä. Näyttää siis siltä, että sydänterveyden kannalta ei missään nimessä saisi vähentää ravintorasvojen saantia! Olihan potilailla ennestäänkin ongelmia veren rasvaprofiilin kanssa. Veren triglyseridit laskivat niinikään vähän hiilihydraatteja nauttineiden ryhmässä (18%) ja nousivat vähemmän ravintorasvoja nauttineiden ryhmässä (4%). Muissa tutkituissa veren rasva-arvoissa ja tulehduksen merkkiaineissa sekä painonhallinnassa ei saatu merkittäviä eroja ryhmien välille.
Tutkijoiden mielestä merkittävää oli kuitenkin varsin vaatimattomalla hiilihydraattien vähennyksellä aikaansaatu parannus veren LDL-kolesterolissa. Koehenkilöt söivät 20 % hiilihydraatteja ruoan kokonaisenergiamäärästä. Vähentämällä hiilihydraattien nauttimista totutusta 50-65 % tasosta voidaan siis edistää sydänterveyttä ja verisuoniston kuntoa.
Tässä sitten lupaamani taulukko. Vain rasva-asiantuntijat voivat ymmärtää miten nämä lukemat pitäisi tulkita. Jotain pientä minäkin saatan taulukosta saada irti, jos kehtaatte kysyä. Olen kiitollinen kaikista mahdollisista kommenteista! Klikkaamalla kuvaa saatte kasvatettua kuvan kokoa.
Kiitos tutkimuksesta ja sen valaisevasta kommentoinnista.
VastaaPoistaSilmiini sattui myös toinen juuri julkaistu vähähiilihydraattisen ja vähärasvaisen ruokavalion vertailu, joka löytyy linkin
http://hyper.ahajournals.org/cgi/content/full/51/2/376 (lyhyemmin http://tinyurl.com/5l8bb2 )
takaa. Tässä tutkimuksessa vähärasvainen ruokavalio paransi verisuonien endoteelin toimintaa (flow-mediated dilation), kun taas vähähiilihydraattinen ruokavalio hieman huononsi sitä. Olisikohan sittenkin niin, että vähähiilihydraattisen ruonavalion terveellisyys riippuu aika paljon sen sisältämistä ruoka-aineista ja esim. käyttämällä liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja siitä voidaan saada kohtalaisen epäterveellinen? Minua kiinnostaisi myös tutkimus, jossa tutkittaisiin ravintorasvaprofiilin vaikutusta vähähiilihydraattisen ruokavalion terveellisyyten. Hiljattaisessa NEJMin tutkimuksessahan vähähiilihydraattiselle ryhmälle suositeltiin kohtuutta tyydyttyneiden rasvojen ja transrasvojen käytössä. Tällä ilmeisesti myös oli vaikutusta, sillä tämä ryhmä sai vain noin 12.3% energiasta tyydyttyneistä rasvoista, kun Suomessa vastaava prosentti on noin 15.2%
"Minua kiinnostaisi myös tutkimus, jossa tutkittaisiin ravintorasvaprofiilin vaikutusta vähähiilihydraattisen ruokavalion terveellisyyten."
VastaaPoistaKattava tutkimus aiheesta on käynnissä rapakon takana (Forsythe, Volek et al.). Yksi tutkimus, jossa verrattiin lihaa vs. kalaa vähähiilarisella on julk. Nutr Metab lehdessä.
AM
Tässä se Nutr Metab papru:
VastaaPoistahttp://www.nutritionandmetabolism.com/content/4/1/23
Kananmunia vähähiilarisella on myös tutkittu:
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/6
Anssi M.
Sinällään hienoa, että jotkut miettivät asioita syvällisestikin, mutta vakuuttuakseen hiilihydraattien rajoittamisen vaikutuksesta painoon tarvitsee vain käydä finelin sivuilla ja tehdä vertailu mysliaamiainen vs. kananmuna-aamiainen. 70 g mysliä ja desi rasvatonta maitoa = 350 kcal. 2 kananmunaa = 185 kcal. Mitä arvelet kummalla lähtee nälkä.
VastaaPoistaAloitettuani hiilihydraattien rajoittamisen olen lisännyt sekä absoluuttisesti, että suhteellisesti tyydyttyneen rasvan osuutta ja kaikki veren rasva-arvoni ovat parantuneet.
Olen täysin vakuuttunut, että rasvaa ei tarvitse vältellä. Ei edes tyydyttynyttä.
Arvostan Matti Narkian asiantuntevaa kommenttia.
VastaaPoistaHuomaa Anssi Mannisen lukuvihjeet. Se on tuo Anssi muuten syypää siihen, että kiinnostuin hiilihydraattitietoisuudesta.
No mutta mitä ihmettä, Sami Uusitalo! Oletko kokonaan menettänyt uskosi viralliseen ravitsemusvalistukseen? Eikö rasva olekaan tukkinut verisuonesi? Aiotko tehdä valituksen Valtion ravitsemusneuvottelukunnasta, että ovat johdatelleet sinut harhaan?
Tsemppiä kaikille teille jotka kokeilette hiilihydraattitietoista elämänvaihetta!
Nyt kuitenkin tuon Eadesin blogiartikkelin ( http://tinyurl.com/6owr4t ) mukaan tuossa Stoernell et al. tutkimuksessa vähähiilihydraattisen ruokavalion tyydyttyneiden rasvojen määrä oli rajoitettu enintään 10 prosenttiin kokonaisenergiasta. Miksi näin, jos tyydyttyneistä rasvoista ei ole haittaa? Ja koska tässä kokeessa oli tuo rajoitus, ei se todista mitään tyydyttyneiden rasvojen terveellisyydestä, eikä tietysti myöskään haitallisuudesta. '
VastaaPoistaEades muuten antaa linkin sivulle, jossa on kopio Stoernell et al. tutkimuksen koko tekstistä. tinyurl-lyhennys tuosta linkistä on
http://tinyurl.com/5zjzr3
Aikaisemmassa kommentissani mainitsin tuon Phillips et al. tutkimuksen ( http://tinyurl.com/5l8bb2 ), ja ihmettelin, mikähän mahtoi olla syynä vähähiilihydraattisen dieetin huonompaan tulokseen endoteelin toiminnan vertailussa. Luulisin, että monet kasvisten, hedelmien ja marjojen sisältämät fytokemikaalit voivat parantaa endoteelin toimintaa. Näistä ruoka-aineista löytyy monia vähähiilihydraattisia lajeja, joten niiden riittävä mukaanotto vähähiilihydraattiseen ruoka-valioon ei mielestäni pitäisi olla ongelma. Haluaisin kuitenkin saada selville oliko niitä riittävästi ko. tutkimuksessa.
Phillips et al. mainitsevat myös, että vähähiilihydraattisen ruokavalion folaattipitoisuus oli alhainen, mikä ehkä myös on voinut vaikuttaa tulokseen. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, silla kaikista ruoka-aineista korkeimmat folaattipitoisuudet ovat maksalla ja munuaisilla, ja löytyy myös monia tervellisiä vähähiilihydraattisia kasviksia, joiden folaattipitoisuus on korkea. Herää siis kysymys, miksi tässä kokeessa oli luotu vähähiilihydraattinen ruokavalio, jonka falaattipitoisuus oli alhainen?
Kyllä uskoni ravintovalistukseen on kärsinyt hirvittävän kolauksen. "Vähän rasvaa" on ollut useita vuosikymmeniä terveellisen ruokavalion lähtökohta ja kun rasvoja olen lisännyt on terveyteni monin puolin parantunut.
VastaaPoistaRavitsemustiede "vähän rasvaa" dogmineen on häpeäksi koko länsimaiselle tieteelle. Koostuuko tuo valkotakkisten massa tiedemiehistä vai fundamentalisteista. Usein tuntuu, että jälkimmäisistä.
48-vuotias mies kaipaisi nyt neuvoja. Suvussani on todellakin kuoltu sydäntauteihin, muun muassa kolme sisarustani: 45, 54 ja 55 ja vielä isäni 58 vuotiaana. Yhdelle vielä elossa olevalle veljelleni tehtiin ohitusleikkaus alta viidenkympin. Asun alueella, missä tunnetusti on ollut paljon sydäntauteja. Yhteen aikaan puhuttiin "mustasta alueesta" sepelvaltimotautien yleisyyden johdosta. Olen tietoisesti vähentänyt rasvojen käyttöä sillä lapsuudessani maitorasvat täyttivät melkeinpä ruokapöydän ja jotkut levittivät voita jopa pullankin päälle ja paistoivat kovettuneet pullapalatkin rasvassa - mitään ei heitetty hukkaan. Sitten tuli Puska ja Puskan opit. Veljieni ja serkkujenin ennenaikaisten poismenojen takia vedin omat johtopäätökseni rasvoista: Puska on oikeassa - arvelin. Nyt on omalla kohdallani sokeriarvot olleet vähän sillä rajalla että joutuu miettimään myös hiilihydraattien käyttöä. Tunnen olevani kuin puun ja kuoren välissä. En ole ylipainoinen ja liikunkin mielestäni kohtalaisesti: tänäkin kesänä pyräillyt pitkälti toista tuhatta kilometriä. Ruokailutottumukset ovat sellaiset että aamu alkaa myslillä ja marjoilla, päivällä ruisleipää jonka levitteenä oliivi- tai rypsiöljy ja päälle kurkkua ja tomaattia. Iltasilla sitten pääruokana milloin mitäkin mutta kuitenkin ei kovin rasvaista ruokaa. Makkaraa en ole ostanut aikoihin, lohi on köyhälle liian kallista. Kasviksia tulee syötyä salaattien muodossa. Rasva-arvot olivat viimeisessä kokeessa luokkaa: ldl 3.01, hdl 1.51 ja triglyt 0.65 sokeri 6.01. Tiedän, että myslit pitäisi jättää pois mutta mitä tilalle aamukahvia juodessa. Perunoita en juuri syö, leivoksiakin olen pyrkinyt vähentämään. Luin juuri, että kakkostyypin diabeteksessa statiini-hoito saatetaan alkaa vaikka ldl-arvo olisi 2.0 mmol/l (viite: http://tinyurl.com/5g6cqp ). En tiedä, kehen nyt pitäisi uskoa: Puskaan vai Sundqvistiin?
VastaaPoistaSami Uusitalolla on täysi oikeus olla harmistunut vallitsevasta tilanteesta. Rasvahysteria on ulottanut lonkeronsa koko terveyssektoriin.
VastaaPoistaSain äsken puhelun eräältä lääkäriltä. Hän piti mahdollisena, että Suomessa palataan lähiaikoina Pohjois-Karjala-projektia edeltäneeseen tilanteeseen. Puhdistetaan pöytä kaikesta moskasta ja katsotaan mitä arvokasta jää jäljelle. Jäljelle jäävän varaan rakennetaan sitten uudestaan kansanterveys. Lääkärin mukaan hän ainakin vapauttaisi eläinrasvat pannasta. Vastaanotolla potilaat paljon kyselevät näistä asioista ja hän on karttanut potilaiden lähettämistä terveyskeskuksen ravitsemusterapeutille. Voita ja muita eläinrasvoja hän sanoi itse käyttävänsä mieluummin kuin teollisesti käsiteltyjä kasvirasvoja.
Minusta tuntuu, että näitä lääkäreitä on yllättävän paljon, jotka olisivat valmiita kokeilemaan rasvojen suhteen sallivammin.
Tapsa on perimmäisten kysymysten äärellä. Meillä on vain yksi sydän, yksi elämä. Elää pitäisi mahdollisimman terveellisesti.
VastaaPoistaMeidän pitäisi jutella enemmän tuosta tilanteestasi kahdestaan. On mahdotonta näin netin välityksellä antaa täsmäohjeita.
Suhtaudun vapaamielisesti ravintorasvoihin ja puolustan eläinrasvojen käyttöä. Pienellä osalla meistä sydän on todella suuressa vaarassa perinnöllisestä kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöstä johtuen. Sairaudella on hankala nimi: familiaalinen hyperkolesterolemia, eli FH-tauti. FH-taudin otan hyvin vakavasti. Jos on todettu FH-tauti, silloin olisin hyvin tarkkana sen suhteen mitä rasvaa söisin ja ottaisin lääkkeeni.
Voin melko varmasti sanoa, kolesteroliarvojesi perusteella, että sinulla ei ole FH-tautia. Yhdeltä vanhemmalta sairausgeenin saaneilla kolesterolipitoisuus on (hoitamattomana) yleensä välillä 6 - 15 mmol/l. Jos geeni on molemmilta vanhemmilta (erittäin harvinaista) silloin veren kolesterolipitoisuus on 16 - 26 mmol/l. HDL-kolesteroli on usein matala (alle 0.9 mmol/l) ja triglyseridit ovat yleensä normaalit.
Ota yhteyttä!
2004 työterveystarkastuksessa kauhisteltiin korkeita rasva-arvoja. Kyseltiin rasvaisen ruuan ja grillaamisen osuudesta kesän aikana. Silloisena kesänä olin grillin ääressä ehkä kaksi kertaa. Yritin silloin pudottaa painoa vähentämällä rasvaa konkreettisesti. Kesällä 2005 kokeilin yhden kuukauden mitä tapahtuu jos syön rasvaisempaa ruokaa. Mm. aamupalaksi munia ja pekonia jne. Kokeilun lopussa paino oli pudonnut 2-3 kiloa ja energisempi olo.
VastaaPoistaIhmeellistä tuo rasvaisemman ruoan tuoma energisempi olo. Uskon sinua. Vielä viisi vuotta sitten olisin ollut paljon epäileväisemmällä tuulella.
VastaaPoistaUskokaa nyt hyvät ihmiset, että tämä on ollut rankka vaihe elämässäni. Paljon ravitsemukseen liittyviä ajatusrakennelmia on romuttunut ja nyt rakennetaan uudestaan perustaa, joka toivon mukaan vie selvyyteen. Tämä on sen verran rankka operaatio, että otan vastaan kaiken kuviteltavissa olevan avun. Kiitos tuestanne!
Välivaihe tuntuu kukkarossa. Virallinen taho ei enää ole luennoistani kiinnostunut ja pieni ja piskuinen vaihtoehtoinen porukka ei ole tarpeeksi hyvin organisoitunut järjestääkseen minulle riittävästi keikkoja. Minulla on valtava tarve luennoida ravitsemuksen iloista ja suruista. Siinä hahmottuu samalla se ravitsemustieteen suuntaus, jota haluan jatkossa olla edistämässä. Älkää harmistuko kun usein tyrkytän näitä luentotilaisuuksiani. Tarvitsen niitä ja tarvitsen ennen kaikkea yleisökontaktia.
Kiitos Christer avuntarjouksestasi, arvostan sitä kovasti! Koentan nyt kuitenkin vielä itse luovia ja etsiä tämänkin blogin juttuja seuraten parasta ruokavaliota itselleni. Sillehän ei tietenkään mitään mahda, jos geeneihin on kirjoitettu kuolinpäiväni.
VastaaPoistaOnneksi suvusta löytyy kerrassaan loistava poikkeus: setäni. Hän täytti tänä vuonna 83 vuotta. Käy metsätöissä, teki viimekin talvena kolme eri savotaa ja lisäksi rapsehtii polttopuut itse ilman apuja. Hänen ruokavalionsa tuntuu uskomattomalta: 8 litraa täysmaitoa viikossa, leivälle voita vähintäänkin leipäpalan paksuuden verran (näin väittää), kananmunia, hernekeittoa, ei juuri kasviksisti piittaa. Marjat hilloina ja mehuina. Palasokeri pois että ei sokeria liikaa, mutta kuulema leivoksia on sitten pitänyt lisätä senkin verran kun pelkkä kahvi ei maistu. Ruoka-ajat varsin löysät: syö milloin ehtii. Tyttöystävä helsingistä oli ihmetellyt kun ei vielä kurttuja kasvoilla vaan kasvot kuin nuorukaisella. Sodan käynyt ja iloluontoinen ihminen joka ei yskää kummempaa ole sairastellut. Tosin toivelistalla kuulema olisi, että saisi vielä selän suoraksi.
Isäni oli häntä 11 vuotta vanhempi mutta isäni on maannut haudassa jo 36 vuotta.
Mitä itseeni tulee päätin vähentää myslin syöntiä ja korvata osan myslistä viilillä ja jogurtilla. Lisäksi aion ottaa juuston takaisin ruokavaliooni.
Pitää minunkin vielä yhtyä otsikkoon: omalla kohdallani toimii täydellisen hyvin.
VastaaPoistaHiilihydraattitietoisen (=ei tärkkelystä, rajoitetusti sokeria + mahdollisemman lisäaineeton ruoka) ja runsasrasvaisen ruokavalion myötä mm. tasaisempi mieliala, energisempi olo, vatsa toimii nykyisin loistavasti, iho ja hiukset voi paremmin, makean himot on poissa ym. Ylipainosta en ole kärsinyt koskaan, mutta silti uuden ruokavalion ja kohtuullisen liikunnan myötä (=juoksulenkkeilyä muutama kerta viikossa) olen saanut sulatettua useamman kilon hiilareilla kartutettua rasvaa kevään ja kesän aikana. Nälässä en ole kärvistellyt lainkaan, mikä lisää ruokavalion kummallisuutta. Aiemmin rasvanpolttaminen edellytti tiukkaa itsekuria ja tarkkaa kalorien laskentaa.
Suosittelen ainakin kokeilemaan, ainahan voi palata entiseen, jos ei omalla kohdalla toimi.
Ja kiitos Cristerille hienosta sivustosta, olen saanut paljon vinkkiä ja apua omankin ruokavalioni hahmottamiseen "vaatimattoman" blogisi kautta.
Tapsan ja Lea palaute lämmittää mieltä. Tsemppiä teille!
VastaaPoistaMatti Narkialle:
VastaaPoistaKatsoppa Philips et al. tutkimuksen taulukkoa 1 joka kertoo tutkimuksen tulkinnan tasosta. Eikö tutkijoita yhtään ihmetyttänyt se että miten low fat ryhmä onnistui "laihduttamisen" aikana LISÄÄMÄÄN rasvakudosta 2,8 kg!! Kun taas LC ryhmä pudotti painoa rasvana yli 3 kiloa!! Miettikääpä sitä!
Triglyt ja HDL käyttäytyivät ko. tutkimuksessa, kuten odottaa saattaakin eli LC:n eduksi.
Westien todella mielenkiintoista havaintoa olen pohtinut yhdessä Mikael Fogelholmin kanssa. Merkitystä on sillä, millä metodilla kehon koostumus on mitattu. Käykää tuttuja tutkimusartikkeleitanne läpi tästä näkökulmasta: Mikä laihdutusmenetelmä säästää arvokasta lihaskudosta parhaiten? Erinomaisen kiinnostavaa olisi saada tästä lisätietoa ja havaintoja!
VastaaPoistaMikaelin mielestä perinteisillä laihdutusmenetelmillä rasvan osuus painonmuutoksesta on ollut noin 75 prosenttia. Tämä yksittäinen Philipsin tutkimus, jossa oli tästä kaavasta poikkeavia havaintoja, on yksittäishavainto pienellä tutkittavien määrällä. Siihen pitää siis suhtautua ajatuksella:
"kiinnostava havainto, mutta lisää tutkimuksia suuremmalla aineistolla
tarvitaan".
Kiitos vielä, Westie, erinomaisen mielenkiintoisesta havainnosta!