Urheilijat syövät paljon hiilihydraatteja, mutta urakoivat urheilijat syövät tosi paljon hiilihydraatteja. Michael Phelps, USA:n uintijoukkueen suuri tähti, kiinnostaa kaikkia. Selatessani äsken amerikkalaisia päivälehtiä (internetin välityksellä) vasta tajusin miten äärettömän suosittu urheilija Phelps on. Hänestä on kirjoitettu sivukaupalla. Lähes kaikki elämän alueet on käyty läpi.
Erityisen mielenkiintoista oli lukea siitä mitä uimari Phelps syö (en enää valitettavasti muista mistä lehdestä luin tästä jutusta, kerron jos löydän jutun uudestaan). Phelps on ollut uima-altaassa kilpailemassa lähes joka päivä (1-2 uimakisaa alku- ja välierineen sekä tietysti finaaleineen). Silloin ruoan ja palautumisen pitää myös olla erityisen tärkeässä roolissa.
Tässä esimerkki Michael Phelpsin aamiaisesta:
- kolme leivänpalaa
- leivän päälle paistettuja kananmunia, juustoa, salaatinlehtiä, tomaattia, paistettua sipulia ja majoneesia
- omeletti
- puuroa
- köyhät ritarit (leipävanukas) joiden päälle runsaasti tomusokeria
- kolme suklaalla täytettyä ohukaista
Uinti on Phelpsin tasolla niin kuluttavaa, että hän suuresta energiansaannistaan huolimatta ei ole vaarassa lihoa. Päinvastoin hän tekee kaikkensa syödäkseen riittävästi ruokaa, joka nopeasti tyydyttää hänen energiavajeensa ja lataa hänen lihastensa ja maksan hiilihydraattivarastot.
Tajuatte varmaan, että teidän ei todennäköisesti kannata matkia Phelpsin ruokavaliota. Se johtaa taatusti lihomiseen.
Olen tietenkin sitä mieltä, että urheilijan pitää syödä paljon hiilihydraatteja ja suuria ruoka-annoksia. Erittäin vähän liikkuva tyytyköön vähempiin hiilihydraattimäärin ja erityisesti pienempiin ruoka-annoksiin. Helpoimmin vähän liikkuva pitää ruoka-annoksen koon sopivana syömällä riittävästi rasvaa ja proteiinia.
Tsemppiä Michael Phelps!
Huomionarvoista on mielestäni myös se, että Phelps saa n. 4000 kCal päivässä rasvasta ja proteiinista. Tästä huolimatta hepun sydän pomppii varsin iloisesti eikä verisuonetkaan liene tukossa.
VastaaPoistaUskon itse vahvasti, että sydämen ja keuhkojen kehitys vaatii myös monipuolisen rasvaprofiilin ravinnosta.
Varsinkin nuorella urheilijalla olisi tärkeää saada monipuolisesti rasvoja. Nolla rasvaa linja on taatusti kuolemaksi sydämelle ja keuhkoille. Kympillä menee puolituntia vaikka kuinka treenaisi.
Kyllä Hanna-Maria ui mahtavasti.
Hyvin kirjoitettu Sami Uusitalo. Meillä on Juoksija -lehden toimituksessa varsinainen rasvajengi koossa. Me syömme voita, juomme punaista maitoa ja popsimme kananmunia. Näkyy se lehden linjassakin. Lehti on täynnä tavattoman edistyksellistä tarinaa ravitsemuksesta.
VastaaPoistaHerätyskello on soimassa. Hanna-Marian uinti pitää nähdä.
Juoksija muksuille:
VastaaPoistaKalaa, kananmunaa, punaista maitoa, voita, marjoja, hedelmiä, vihanneksia, kokojyvää.. eiköhän saada kohta taas suomi-poika olympiaradalle.
Näin Sami Uusitalo oivallisesti määritteli juoksijan menestysreseptin. Miksi tehdä yksinkertainen asia vaikeammaksi?
VastaaPoistaVeikkaan, että tuon kauhean kulutuksen takana on joko testosteroni tai kasvuhormoni. Ne kuulemma lisäävät valtavasti ruoan tarvetta. Geenidoping? Toki osasyyllinen on tuo uiminen, mutta ei tuo oikein normaalilta kuulosta.
VastaaPoistaEntinen työkaverini ui kilpaa nuorissa sm tasolla. Tuli töihin juoksemalla, 10km suuntaansa ja illalla meni uintitreeneihin, juoksemalla. Ei se silti kauheasti syönyt vaikka isokokoinen olikin.
Toki tässä voi olla kyseessä myös ns. läpipasko-tyyppi. Eihän kenenkään elimistö ota tuollaisesta määrästä kaikkea talteen.
mm
Nyt kun Phelps jäisi kiikkiin niin olishan se aika paukku. Kasvuhormonin ja teston käyttö lienee nykyisinkin verrattain turvallista. Kiinnijäämisen riski on pieni.
VastaaPoistaTuo on myös syy, miksi entiset uimarit lähes poikkeuksetta lihovat rajusti, kun he lopettavat aktiiviuransa.
VastaaPoistaRuokahalu pysyy samana vaikka kulutus loppuukin.