**
Vanhuksille määrätään usein aivan liian paljon lääkkeitä. Erään tutun terveyskeskuslääkärin kanssa juttelin tästä polyfarmasiasta (monilääkitys) ja hän heitti lonkalta, että olisikohan vanhuksilla säännönmukaisesti 50-150% liikaa pilleripurkkeja yöpöydällään. Tilanteeseen on kuulemma hänen mukaansa tosi vaikea puuttua. Vanhus on osa hoitokoneistoa, johon kuuluu pilleri joka vaivaan. Olisi niin kohtuuttoman vaikeaa lähteä karsimaan pilleriviidakkoa (olisiko?). Vanhuksen elimistöön kertyneet lääkeaineet voivat olla aineenvaihdunnassa mukana useita viikkoja poistuakseen sitten vähitellen täysin. Lääkäri voi saada virkavirhesyytteen jos hän jättää jonkin pillerin pois ja voidaan yhdistää huonontunut olo juuri tuohon pillerin poisjättämiseen. On kuulemma erittäin harvinaista, että omaiset vaativat lääkäriä tarkistamaan esimerkiksi vanhempiensa lääkeluettelot. Muistan minä itsekin oman äitini valtavan pillerimäärän ja sen miten outoja katseita minuun luotiin kun pyysin arvioimaan onko tuossa pillerikuormassa jo vähän liikaakin.
Jotta tämä ei olisi pelkästään mutu-jutustelua, kaivan muistiinpanoistani esille erään kuuntelemani luennon polyfarmasiasta (Peltomäki). Luennoitsijan mukaan Suomessa monilääkitykseksi katsotaan sellaista tilannetta, jossa on yli 5 lääkkeen käyttö. Myös hyödyttömien lääkkeiden oletetaan kuuluvan tähän joukkoon. Luennoitsija myöntää, että polyfarmasia on merkki huonosta hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta. Psyyken lääkkeitä käytetään Suomessa huomattavan paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Luennoitsijan mukaan osa tästä polyfarmasian ongelmasta menee osaamattomien lääkäreiden piikkiin. Suuri ongelma on myös täsmälääkityksen yleistyminen. Joka vaivaan räätälöidään oma pillerinsä. Lääkkeisiin liittyy usein aivan epärealistisia odotusarvoja. Normaalit vanhenemisen vaivat eivät välttämättä vaadi lääkitystä. Meidän pitäisi oppia hyväksymään, että vanheneminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, joiden lääkitys voi vain lisätä tuskaa. Olisi tärkeää turvata hyvä vanheneminen.
Polyfarmasia elättää Lääketeollisuutta. Voitte vain arvata mitä mieltä siellä ollaan lääkkeiden vähentämispyrkimyksistä?
Ystäväni Antti Heikkilä kirjoittaa tänään tästä aiheesta antaen vallitsevasta tilanteesta aika karmean kuvan: Vanhustenhoitoa Suomessa 2008
Kommentteja saa tulla.
Tässä muuten olisi sitten aihe toiselle, hieman eri painotuksella ja taustalla varustetulle C. Sundqvistille. Eli länsimainen lääketiede.
VastaaPoistaVanhusten lääkitseminen on vain jäävuoren huippu tässä suhteessa. Vastahan 'uutisoitiin' unilääkkeitten turhasta käytöstä ja siitä, että pitäisi hoitaa univaikeuksien syitä lääkitsemisen sijaan. Ja tästä on kysymys.
Länsimainen lääketiede keskittyy niin armottomasti oireiden hoitamiseen, että se ummistaa silmänsä taudin syiltä. Toisessa ääripäässä taas itämainen lääketiede yrittää porautua vimmaisesti tautien syihin. Kummassakin on puolensa, mutta eiköhän taas totuus löydy jostain tästä välistä.
Esimerkkini tulee koiramaailmasta. Tuntemani vinttikoira, joka juoksi maastojuoksua aivan rotunsa huipulla, alkoi yllättäen ontua. Ilman mitään isompia tapaturmia ja traumoja ja loppulöydös oli alkava nivelrikko. Ei kun lääkintä päälle ja kilpailu-ura loppu.
Jostain syystä omistaja kuitenkin vei kyseisen koiran tunnetulle fysioterapeutille. Pelkällä lihas-tukielin-manipulaatiolla kyseinen spesialisti löysi lihaspinteen, joka oli alunalkujaan aiheuttanut jalkojen väärän asennon ja lopulta vääränlaisesta kulumasta johtuvan nivelrikon alun.
Koiran kunto parani ensimmäisellä kerralla silmissä. Lääkitystä voitiin laskea ja nivelrikon eteneminen lakkasi.
Yksinkertaisesti, hoidettiin vamman syy, eikä ensisijaisesti oiretta.
Tätä voisi peräänkuuluttaa myös ihmispuolelle: lääkäreille ja muulle terveydenhoidolle lisää resursseja hoitaa syitä ennenkuin tarvitsee hoitaa oireita. Ja silloinkin pitäisi pyrkiä pääsemään selvyyteen oireiden syistä, etteivät oireet toistu.
Vanhusten lääkinnässä mennään resurssipulan vuoksi sieltä mikä on 'tehokkainta' ja helpointa: pilleripurkki käteen niin kaikki paranee. Ja koska vanhuksemme ovat oppineet tämän jo lapsuudessaan (lääkäri on Jumalasta seuraava ja lääkkeet parantavat kaiken), eivät he kyseenalaista lääkärin määräyksiä. Usein pelkkä ruokavalion muutos tai liikunnallinen aktivointi olisi parempi vaihtoehto, luulisin, mutta kun ei ole resursseja (rahaa tai henkilöstöä).
Miksi?
Jorma
Jorman kirjoitusvihje on otettu vastaan. Yritän jotakin saada aikaiseksi aiheesta.
VastaaPoista