*
Heinäkuussa ravitsemusalaa kiinnosti New England Journal of Medicine –lehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan kasvispitoinen Atkinsin dieetti on tehokas laihtumiskeino. Täältä veteraaniurheilijan blogista sait sen tietenkin tuoreeltaan myös lukea. Kaksivuotisessa tutkimuksessa vertailtiin Atkinsin dieetin, Välimeren ruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion purevuutta laihtumiseen. Ne, jotka aterioivat Atkinsin oppien mukaan, kevenivät eniten, noin 5,5 kiloa, kun vähärasvaiselle ruokavaliolla olleiden paino putosi vain 3,3 kiloa.
Onko rasva mainettaan parempi?
Suomen Akatemian johtaja, dosentti Mikael Fogelholm toppuuttelee ja huomauttaa, että tutkittavat eivät noudattaneet oikeaa Atkinsin ruokavaliota. "Rasvojen osuus oli 38 prosenttia eli ei aivan tolkuton. Atkinsissa usein yli puolet energiasta tulee rasvasta. Myös hiilihydraattien osuus oli suurempi ja kasviksia tutkittavat söivät paljon. Vähärasvainen ruokavaliokin oli itse asiassa normaalirasvainen."
Yleinen näkökulma on ollut, että rasvat ovat yksiselitteisesti pahoja ja hiilihydraatit hyviä. Näin ei Fogelholmin mukaan ole. Erityisesti kala- ja kasvirasvat ovat terveydelle välttämättömiä ja monet vikkelästi imeytyvät hiilihydraatit haitallisia. "Vähärasvaisuus voi hämärtää käsitystä terveellisestä ravitsemuksesta. Esimerkiksi täysmargariinista saa paljon enemmän hyviä rasvahappoja kuin kevytlevitteestä. Moni jättää levitteet ja rypsiöljypohjaiset salaatinkastikkeet pois pyöristymisen pelossa, terveyden kustannuksella", sanoo Fogelholm.
Atkins-ryhmäläisten ruokavaliossa elintarvikkeiden käyttöä rajoitettiin, kun taas vähärasvaista ruokavaliota noudattaneiden piti vain syödä vähemmän. "On helpompi syödä vähemmän, kun jotain jätetään pois. Painonhallinnan pääpaino pitäisi olla liikkumisessa, jotta syömistä ei tarvitsisi turhaan rajoittaa", väittää Fogelholm.
Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset valmistuvat vuonna 2012. Ne eivät haasta nykyisiä suosituksia: kuitupitoinen vilja on terveellisempää kuin vähäkuituinen ja kasvi- ja kalarasva parempaa kuin eläinrasva. "Sen sijaan paljon pohdintaa herättävä kysymys on, kumpaan on suhtauduttava kriittisemmin; nopeisiin hiilihydraatteihin vai eläinrasvaan", miettii Fogelholm. "Kun pohditaan kysymystä ranskanleipä vai juusto, voi vastaus olla jopa juusto eli valkoisia viljoja olisi aikomus vähentää, proteiineja lisätä ja suhtautua ehkä vähän suopeammin myös koviin rasvoihin", Fogelholm arvaa.
Laihduttajalle proteiinit tuovat kylläisyyttä. Lisäksi proteiinien palaessa noin 20 prosenttia energiasta haihtuu lämpönä harakoille, kun taas rasvoilla osuus on 5 prosenttia. Onkin ehdotettu, että proteiinien osuutta ruokavaliossa pitäisi selvästi nostaa. "Mutta onko eettistä suosia ruokavaliota, jonka tuottaminen kuluttaa paljon energiaa tai saa eläimet voimaan huonosti", kysyy vihreä-Fogelholm.
Kasvava lapsi tarvitsee painoonsa nähden hieman enemmän proteiineja kuin aikuinen, mutta ero ei ole suuri. Lapsen ruokavalion pitäisi mielellään sisältää eläinkunnan proteiineja, sillä ne käytetään kasvikunnan proteiineja tehokkaammin hyväksi. "Hitaasti imeytyvät hiilihydraattilähteet eli täysjyväviljat ovat hyviä lapsillekin, sillä ne sisältävät muun muassa verensokeria tasoittavaa ja suoliston toimintaa edistävää kuitua. Myös diabetesta voidaan hoitaa ja ehkäistä ruokavaliolla, jossa on vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa. Tosin ei nykyisissä suosituksissakaan vikaa ole, jos ei anneta liikaa valtaa nopeille hiilihydaateille", Fogelholm selittää.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 1.8.2008
"Mutta onko eettistä suosia ruokavaliota, jonka tuottaminen kuluttaa paljon energiaa tai saa eläimet voimaan huonosti"
VastaaPoista- Onko eettistä suosia ruokavaliota, joka saa ihmiset voimaan huonosti ja sairastumaan, on uhkana kansantaloudelle ja hyödyttää vain lääketeollisuutta?
"Myös diabetesta voidaan hoitaa ja ehkäistä ruokavaliolla, jossa on vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa."
VastaaPoistaOlen insuliinihoitoinen T2DM. Voin omalta osaltani sanoa hiilareiden rajoituksen auttaneen minua tosi paljon. Ilman tätä sivustoa ja Christerin kannustavaa ohjeistusta en olisi uskaltanut uhmata ravitsemusterapeutin ohjeita. Nykyiset diabeteksen ravitsemussuositukset ovat karmeita!
Tuskin Christerin ohjeet ovat salaisia koska hän kannusti jakamaan niitä eteenpäin varsinkin jos ne toimivat. Kerron pääpiirteittäin miten tein. Christer voi korjata jos jokin asia meni pieleen. Tein niin että kuukauden välein tiputin ruokavaliosta pois jonkin määrällisesti suuren hiilarin. Ensin luovuin perunasta ja otin tilalle kukkakaalia. Verensokerit mittasin tosi usein. Sain vähentää lyhytvaikutteista insuliinia hypojen takia. Pienen etsimisen jälkeen löytyi oikea annos. Sitten oli seuraavana kuukautena vuorossa suosikkiruokalajini makaronit ja muut pastat. Ottihan se lujille, mutta taas sain vähennettyä lyhytvaikutteista inskaa. Makaronien tilalle tuli paprikaa ja voita leivän päälle (margariinit sai lähteä!). Sitten oli vuorossa riisit ja tilalle otettiin papuja sekä tuoreita ituja (niitä minä rakastan tällä hetkellä). Tässä vaiheessa menin hypoille heti pienestäkin lyhytvaikutteisesta inskasta, joten luovuin kokonaan lyhytvaikutteisesta ja pienensin pitkävaikutteista.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että harkitsen liikunnan lisäämistä ja leivän jättämistä pois. Se tosin tarkoittaisi, että olisin enemmän kuin puolittanut insuliiniannokseni (pitkä + lyhyt). Onko kellään kokemusta tällaisesta, että insuliinit menee näin alas pelkkiä hiilareita vähentämällä ja niin kivuttomasti? Olo on ihan mainio. Painokin on pudonnut ja mitenkään laihduttamista en ole edes pohtinut. Kilot vain ovat lähteneet. Taisi olla tuo insuliini painoani lisäämässä. Tällä hetkellä saan hiilareita 100-120 g päivässä. Tärkeä tieto oli se, että vain minä voin potilaana päättää jatkosta, siitä miten alas haluan hiilarit viedä ja inskat sen mukana. Vain minä tiedän oman oloni. Ei sitä oloani mikään verensokerimittarikaan osaa kertoa. Jotain rajaa pitäisi olla ravitsemusterapeuttien ohjeistuksella. Minua käskettiin pitämään hiilarit tasaisen korkeana ja insuliinit samana. Nyt on toinen ääni kellossa.
Laurilta tuli tiukka vastakysymys Mikael Fogelholmille. Minä taidan jättää vastaamatta kysymykseen, jota ei ole minulle esitetty.
VastaaPoistaAnonyymi muistanee minun korostaneen, että jokainen diabeetikko on parhaimman mahdollisen hoidon arvoinen. Se merkitsee usein hoidon räätälöintiä jokaiselle ihmiselle erikseen. Vielä tulee se päivä jolloin ravitsemusterapeutit (ehkä jopa Diabetesliiton omat?) oivaltavat miten paljon mukavampaa on tehdä työtä toimivilla työkaluilla ja ohjeistuksilla. Siihen asti meidän on jatkettava ken rukouksen tietä ken muita keinoja käyttäen lääkärikunnan ja terveydenhoitohenkilöstön saamiseksi suopealle kannalle näissä hiilihydraattitietoisissa asioissa.
Onko joku saanut käsiinsä Antti Heikkilän uusimman kirjan, sen joka käsittelee diabetesta? Odotan edelleen omaa (ilmaista) arviointikappalettani.
"Nyt ollaan siinä tilanteessa, että harkitsen liikunnan lisäämistä ja leivän jättämistä pois. Se tosin tarkoittaisi, että olisin enemmän kuin puolittanut insuliiniannokseni (pitkä + lyhyt). Onko kellään kokemusta tällaisesta, että insuliinit menee näin alas pelkkiä hiilareita vähentämällä ja niin kivuttomasti?"
VastaaPoistaJep. Itse olen 1-tyypin diabeetikko ja samat kokemukset ja vielä pidemmälle vietynä. Eli n.50g hiilihydraatteja päivässä ja pitkävaikutteinen insuliini -50% ja pika -100%. Nykyään olen tosin syönyt vähän enemmän hiilareita, mutta paras olo oli, kun niitä oli vähän. Ykköselle pistettävä insuliini on välttämätön, mutta pikainsuliini ei ole mikään pakko.
Christer:
Pidä siellä tv:ssa puolesi.
Puska ja kumpp. tulevat vastapuolelle ja käyttävät "luultavasti käänteispsykologiaa, sitä voimakkainta lajia; näennäisesti kyseenalaistetaan, mutta marssitetaan juuri sellainen raati, joka pistää tällaiselle "humpuukille" jauhot suuhun".
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=93403&tstart=0
mm
MM, oli todella mukava kuulla, että anonyymi asiakkaani on oikeilla jäljillä!
VastaaPoistaVoita, luomumunia, näkkäriä, kaalia, sipulia, alennuksesta luomu jauhelihaa yms. lähellä tuotettua paprikaa ja tomaattia. Metsästä tempaistuja marjoja.. !!
VastaaPoistaJopa hurskauteensä käpertynyt vihreä voi huoletta syödä eettisesti (ja taloudellisesti), kukkaroa rasittamatta ja terveyttään edistäen.
Nuo ensimmäisessä kappaleessa mainitut ainekset ovat taatusti moraalisesti korkeammalla kuin lähiö bubin olut sekä suussa sauhuava hamppu... terveiset vihreille.
En tarkoittanut kysymystäni välttämättä juuri Fogelholmille. Hän tuntuu kuitenkin pohtivan tosissaan, mikä olisi kansalle parasta.
VastaaPoistaSuomessa on muutamia muita ravitsemusasioihin vaikuttavia henkilöitä, joiden tarkoitusperiä voi vain ihmetellä.
Sami Uusitalolle ja Laurille haluan tuoda esille vatavan epäkohdan: ravitsemuskeskustelua vaivaa valtava auktoriteettiusko. Pöhköihinkin asioihin ollaan valmiita uskomaan vain koska joku terveysalan auktoriteetti niin sanoo. Ei todellakaan ole eettisesti oikein suositella sellaista ruokavaliota, joka sairastuttaa kansan lihavuuteen ja sitä kautta diabetekseen ja verenpainetautiin. Tietysti se lisää lääkkeiden tarvetta. Jos todellakin on tarkoitus pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä ja lääkkeiden suurkuluttajina mahdollisimman pitkään, silloin ravitsemussuosituksemme ovat todella pirullisella tavalla laadittuja?
VastaaPoista