*
Totesin taas menneellä viikolla eräälle asiakkaalleni: "Välipalat ovat sinun murheenkryynisi. Jos söisit kunnolla ruokaa lautaselta aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä, et tarvitsisi niin monta välipalaa. Nyt välipalojesi kalorimäärä vastaa puoltatoista ateriaa. On viisaampaa syödä ravitsevaa ruokaa, joka pitää nälän poissa riittävän kauan (2-4 tuntia), kuin välipaloilla tyydyttää nälkäsi."
Olen kovin iloinen kun Helsingin Sanomissa on tänään (25.8.2008) Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen kirjoitus: Ihminen ei tarvitse välipaloja. Lukekaa kirjoitus huolella, siinä on paljon hyvää asiaa. Poimin tähän joitakin hyviä oivalluksia, joita me kaikki voisimme miettiä kun seuraavan kerran käymme hakemassa evästä kaupasta. Siellähän niitä välipaloja riittää hyllykilometrikaupalla!
Jatkuva syöminen on täysin turha, opittu tapa. Ihminen ei tarvitse ruokaa joka toinen tai kolmas tunti, eli välipalat voi jättää aivan hyvin pois. Näin laukoo Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen. "Kunnolla pääaterialla syönyt ihminen ei tunne verensokerin laskua kahdessa tai kolmessa tunnissa." (Christerin kommentti: Varsinkin ne ihmiset, jotka syövät rohkeasti rasvaa ja proteiinia, ilmoittavat nälänhallintansa parantuneen. Osaksi tämä on selitettävissä verensokerin vaihteluina, mutta on siinä mukana myös hormonit.) Ovaskaisen mukaan kolme pääateriaa riittää: aamiainen, lounas ja päivällinen. "Naistenlehdissä tai ravitsemusterapeuttien ohjeissa ruokarytmiin kuuluvat lähes aina aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Christerin kommentti: Kestävyystyyppistä urheilua harrastavat saattavat hyötyä tuollaisesta ruokarytmistä. Sohvaperuna saa tuosta äkkiä liian paljon energiaa.)
Ovaskaisen mielestä välipalojen hylkäämistä puolustaa sekin, että useimmiten välipalat ovat makeampia ja rasvaisempia kuin pääateriat. Ainoat Ovaskaisen hyväksymät välipalat ovat kasviksia ja hedelmiä. (Christerin kommentti: Tässä erikoistutkija Ovaskainen liioittelee. Välipalatarjonta on toki mahdollista rakentaa muidenkin ruoka-aineiden varaan. Itse asiassa joillakin lauhduttajilla makea hedelmä voi sekoittaa nälänhallinnan ja hedelmän lisäksi menee sitten samalla istumalla suklaapatukka ja kourallinen pähkinöitä jne.).
Harvaan syömisen teoriaa tukee erikoistutkijan mukaan Ranskan esimerkki. Ranskalaistutkimuksessa kävi ilmi, että ranskalaiset istuvat syömään hyvin kolme kertaa päivässä eikä aikuisten välipaloja tunneta. Samaa mieltä on Ranskassa lukuisia vuosia asunut nimettömänä pysyttelevä suomalaisnainen: "Palatessani Suomeen järkytyin, kun näin, kuinka paljon aikuiset syövät välipaloja ja istuvat pullakahveilla." (Christerin kommentti: Tämä on aivan totta! Napostelu- ja pullakahvikulttuurimme on tuhoisa kansanterveydelle.) "Ranskassa syöminen on kurinalaisempaa eikä napostelukulttuuria tunneta. Lapsille saatetaan koulupäivän jälkeen tarjota välipala ennen myöhään syötävää illallista, mutta jo teini-iässä tämäkin välipala jätetään pois", nainen kertoo. "Lisämotivaatiota ruokakertojen harventamiseen voisivat antaa lepotauot ruuansulatuselimistölle. Helposti voisi kuvitella, että nykyihmisen ruuansulatuselimistö on kovalla rasituksella 6–12 ateriointikerrasta", Ovaskainen sanoo. "Myös hampaat hyötyvät harvemmasta syömisestä."
Jos on syönyt parin kolmen tunnin välein, kolmeen pääateriaan siirtyminen vaatii totuttelua: näläntunne voi yllättää. Parissa viikossa elimistö kuitenkin tottuu siihen ruokailurytmiin, jonka sille opetamme. (Christerin kommentti: Ateriarytmin lisäksi on tärkeää varmistaa aterian energiamäärä. Jos syömme liian energiaköyhää ruokaa, olemme pian taas nälkäisiä. Miksi tehdä yksinkertainen asia monimutkaiseksi?) "Jos kolme pääateriaa päivässä johtaa valtavan suuriin aterioihin ja ahmimiseen, kannattaa ehkä harkita, onko omalla kohdalla suurempi riski syödä usein ja vähän vai kolme suurta ateriaa. Uskon, että useimmilla kolme ateriaa toimii", Ovaskainen sanoo. (Christerin kommentti: Olen täsmälleen samaa mieltä Ovaskaisen kanssa!).
Ovaskaisen mielestä syömistä tulisi välttää iltakuuden jälkeen. Lisäksi etenkin epäsäännölliset työvuorot altistavat epäsäännöllisyydelle myös ruokailussa. Tästä seuraa paino-ongelmia. "Yövuorossa tulisi syödä kevyt pääateria kello yksi yöllä ja vielä vaikka hedelmä kolmen aikaan. Lisäisin kyllä päivätyöläisillekin tuohon kolmen aterian rytmiin iltapalan, jotta jaksetaan pitkä yö", toteaa vanhempi tutkija Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta. (Christerin kommentti: Yövuoro on suuri haaste ihmiselle myös ravitsemuksellisesti. Olen ylpeä niistä suomalaisista jotka palvelevat meitä yövuoroillaan. Onko uhraus liian suuri heidän terveydelleen?)
Lähde: Helsingin Sanomat, 25.8.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti