keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

E621 - maukas lihottaja

#
Minulta on toivottu
lisää juttuja ruoan lisäaineista. Alkukesästä käytiin tässä sivustossa tiukka kisa ruoka-aineesta, jossa on eniten lisäaineita. Voittajaksi selvisi FinnSweet Oy:n makeissekoitus peräti 32 lisäaineella. Makeissekoituksessa ei sentään ollut aromivahvennetta E621, mutta toki paljon muita epäterveellisiä "moderneja E-vitamiineja". Kilpailussani pääsi nauttimaan kyseenalaisesta viidennestä sijasta erittäin epäterveellinen suomalaistuote:

Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518)

Menkää ruokakauppaan suurennuslasi kourassa, sillä viimeisimpien tutkimusnäyttöjen mukaan, ei kannata kantaa kotiin ruokaa, jossa on natriumglutamaattia (E621). Se on glutamiinihapon natriumsuola, jota käytetään elintarvikkeiden lisäaineena vahventamaan ruoan aromia. Teidän kannattaa suurennuslasiin etsiä näkyville koko glutamaattien kirjo, eli jättäkää ostamatta ne tuotteet joissa on koodit E620-E625. Vanha kansa osasi etsiä ruokaan aromia voista ja mausteista. Meille nykyihmisille pakkosyötetään E-koodien muodossa aromia.

Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen. Tämä E621 lisäaine voi aiheuttaa joillekin ihmisille vakavaa pahoinvointia, kasvojen punoitusta sekä päänsärkyä. Sitä kutsutaan kiinalaisen ruoan syndroomaksi, koska kiinalaistyyppisissä ruoissa voi natriumglutamaattia olla runsaasti. Natriumglutamaattia saa olla lihavalmisteissa enintään 10 grammaa kilogrammaa kohden.

Varsin uusi asia on natriumglutamaatin liittyminen lihomiseen. Amerikkalais-kiinalaisen yhteistyön myötä pistettiin yli 700 maaseudulla asustelevaa keski-ikäistä kiinalaista syömään runsaasti natriumglutamaatilla maustettua sapuskaa. Normaalioloissa he eivät ostaneet valmisruokateollisuuden terästämiä pöperöitä missä usein on tätä lisäainetta, mutta nyt heitä pyydettiin käyttämään erityisen paljon juuri natriumglutamaattia. Seurauksena oli ruoan vähän liiankin hyvä maistuminen, sillä heidän riskinsä lihoa oli kolminkertainen verrattuna niihin henkilöihin jotka söivät erittäin vähän natriumglutamaattia.

Tutkijoiden mukaan E621 voi sekoittaa nälänhallinnan. Lisääntynyt ruokahalu voi näkyä suurempina ruoka-annoksina. Voiko olla niin, että lihavuuteen taipuvaiset ihmiset pitävät juuri natriumglutamaatin mausta ja Kiinan maaseudulla vallitseva köyhyys pakottaa tyydyttämään näläntarpeen halvoilla hiilihydraateilla? Älä missään nimessä sekoita elimistösi herkkää kylläisyyden tasapainoa natriumglutamaatilla.

Natriumglutamaatin yhteyttä ylivilkkauteen, migreeniin ja astmaan epäillään, mutta sitä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tutkimuksissa.

Äskettäin on ilmestynyt kiintoisa kirja millä voit yrittää vähentää mm. ruoan kemikaalikuormitusta: Anja Nystén. Kemikaalikimara, 266 ss., 2008

Poimin Nysténin kirjasta mm. tätä natriumglutamaattia koskevaa tietoa.

10 kommenttia:

  1. muutama lisäkysymys:
    miten umamimaku sitten syntyy luonnostaan, ilman aromivahvennetta? vai syntyykö?
    miten kiinalaiset ovat niin hoikassa kunnossa jos heidän ruokansa sisältää paljon natriumglutamaattia?

    VastaaPoista
  2. hmm.. tai sitten he eivät kiinassakaan enää ole niin hoikkia.

    http://junkfoodscience.blogspot.com/2008/08/setting-sights-on-worlds-largest-market.html

    VastaaPoista
  3. Olishan kamalaa, jos ei saatais ihmiten CRP-arvoa nousemaan millään konstilla? Kuka enää tarvitsisi niitä "palveluja", joita meidän yhteiskunta tuottaa jopa HOITOTAKUUN nimissä?

    Olen sokkona uskonut aina, että on jossain tulehdusta, jos crp on korkea, mut eihän se sitä tarkoitakaan aina, katsos, mitä Wikipedia tietää kertoa asiasta:

    CRP:n rooli elimistössä on osana luontaista immuniteettia ja vierasaineiden eliminointimekanismia. CRP on klassisen komplementtijärjestelmän aktivoija ja edistää vierasaineiden opsonisaatiota ja fagosytoosia."

    Tarja Stenberg on väitellyt myös aiheesta sen verran, että totesi univelan lisäävän tulehdusarvoja. Miten ne sitten liittyy tuohon yhtälöön? Nukkuessa ei tuu syötyä myrkkyjä samoissa määrin kuin valveilla:-D

    VastaaPoista
  4. Glutamiinihappo ja glutamaatti ovat elimistössä luonnostaan olevia aineita. Professori Ikeda eristi glutamaattia merilevästä, jossa sitä oli luonnostaan paljon, ja 'keksi' umami-maun tässä yhteydessä.

    Ruoassa vastaavaa 'umami'-maku liittyy juuri tuohon seikkaan, että glutamiinihappoa on ruoka-aineissa luonnostaan. Erona on vain se, että lisätty glutamaatti on lisättyä, puhdasta ainetta.

    Esimerkiksi soijakastikkeessa on glutamaattia luonnostaan (siitä arominvahvennevaikutus suolaisuuden lisäksi), samoin lihassa (lihaliemen 'umami').

    Usein unohtuu -varsinkin nyt keveyden ja lisäaineitten luvattuna aikana- että suola on tunnetuin ja turvallisin arominvahvenne. Jos verrataan esimerkiksi suomalaisten ja saksalaisten lihajalosteitten suolapitoisuuksia, huomataan ero: Suomessa leikkeleitten suolaprosentti on 1,4-1,6%, kun taas saksalaisissa vastaavissa se on 2,0-2,4!! Ero on valtava, mutta se tuntuu myös maussa.

    Sopii kokeilla kotona: ottaa ja paistaa pihvin. Jakaa sen vaikka neljään palaan, joista yhteen ei lisää suolaa ollenkaan, seuraavaan ripaus, seuraavaan tuplat ja viimeiseen triplat ensimmäisestä annoksesta. Maussa lienee huomattava ero.

    Ei glutamaatti varsinaisesti ole myrkky, vaan se että sitä 'tuputetaan' kohtuuttomasti. Arominvahventeita tarvittaisiin huomattavasti vähemmän, jos luonnollisia aineksia käytettäsiin enemmän.

    Muuten, suolaton suolakin maistuu aika kauhealle normaalisuolaiseen verrattuna...

    Jorma

    VastaaPoista
  5. Tavallisessa suolassa on paakkuuntumisenestoainetta E536, joka on kaliumferrosyanidi - on muuten monissa muissakin JAUHEtuotteissa, kun teollisuuden putkistot menisivät tukkoon ilman sitä! Ei kiitos, yskittää!

    Merisuolassa, jopa siinä kalliissa myllysuolassakin voi olla tuota syanidia, jolla erotetaan jopa kultahippuset kaivoksella - mut jos ne estää myös raudan tarttumisen hemoglobiiniin, on se jo oikeaa myrkkyä, ainakin sille joka ei saa tarpeeksi proteiinia. Ja jos kinkkuleikkeessä on lihaa vain 70% (en tiedä kun en syö niitä), ei voi proteiiniakaan saada yhtä paljon kuin lihasta, mutta LUULEE saavansa. Uusia punasolujakaan ei pysty muodostumaan ilman proteiinia.

    Mutta aominvahventeilla saadaan terveelle ihmiselle helposti aikaan migreeni - se se vasta mahtava rahasampo on ollut!!!!!

    VastaaPoista
  6. Mitä merkitystä tuolla saivartelulla on koko asiassa, onko umamia vai eikö???? Kai niitä aineksia elävissä olennoissa (makuseikat on eri juttu) on sopiva määrä luonnostaan, jos on? Ei tarvitse sentään lisätä mihinkään!

    Mut tuon sanan myötä selvisi minulle, mihin kaikki yliopistoissa käytettävä tutkimus menee - jo 10 v sitten. Kuvittelin tosin ihan muuta... ja olisin toivonut että olisin väärässä:-(

    VastaaPoista
  7. Tavattoman mielenkiintoinen keskustelu! Kiitos Jorma selvennyksestäsi!

    VastaaPoista
  8. Laitanpa tähän kalan suolaamisohjeen Otavan Kotiruoka-kirjasta vuodelta 1949.
    Lohen suolaaminen:
    Kun lohi on perattu, se on huuhtomatta pyyhittävä puhtaaksi. Kalanpuolikkaat paloitellaan ja hierotaan sokeri- ja salpietariseoksella. (noin 5kg:lle lohta 6 rkl sokeria ja 1 rkl salpietaria) Kalapalat ladotaan lasi- tai posliiniastiaan, lihapuolet vastakkain, hienonnettua karkeaa suolaa sirotellaan kerrosten väliin ja kevyt paino pannaan väliin. Kala säilytetään pimeässä kylmässä paikassa.

    Samaista salpietaria käytetään ohjeissa reippaasti myös lihan suolaamiseen ja makkran valmistamiseen jne.
    EIpä ollut se "hyvän vanhanajan" ruuanvalmistuskaan helppoa!

    VastaaPoista
  9. Salpietaria käytetään myös lannoitukseen ja räjähteitten valmistukseen. Kyseessä on nitraattisuola -kaliumnitraatti-, joka elimistössä ei ole välttämättä se kaikkein terveellisin aines. Lihajalosteissa kaliumnitraattia on aikoinaan käytetty siksi, että prosessissa siitä muodostuu nitriittiä, joka toimii säilöntäaineena (ja pitää Botulinuksen kurissa).

    Tuossa ohjeessa salpietari on säilönnän apuaineena, sillä suola pitää tuotteen syömäkelpoisena. Tosin suolapitoisuus lienee huomattavan korkea, joten ei varmasti ole mikään verenpainetaudista kärsivän ruoka.

    VastaaPoista
  10. Riitta oli löytänyt mielenkiintoisen ohjeen menneiltä ajoilta, jota Jorma asiantuntevasti täydentää. Kiitos!

    VastaaPoista