*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti!
Nimimerkki "westien" olen tavannut ja me olemme käyneet ennenkin mielenkiintoista keskustelua fruktoosin roolista maksan rasvoittumisessa. Westie tiivistää olennaisimmat asiat oivalliseen tapaansa:
Aika hyvällä varmuudella voidaan sanoa seuraavat asiat:
- fruktoosi rasvoittaa maksaa tehokkaammin kuin muut sokerit
- maksan rasvan määrä lisääntyy kun D2 etenee
- D2:n edetessä maksan insuliiniherkkyys alenee
- maksan insuliiniresistenssi aiheuttaa metabolisen oireyhtymän
Mutta miksi ja miten fruktoosi rasvoittaa maksaa ja mikä rooli on ravinnon rasvoilla tässä yhtälössä?
Ja "Juuso R" lataa pyssyyn todella kovia panoksia: Lukekaa tämä julkaisu (Basciano H, Federico L, Adeli K. Fructose, insulin resistance, and metabolic dyslipidemia. Nutr Metab (Lond) 2 (1): 5, 2005)!
Fruktoosia (hedelmäsokeria) on syytä nauttia vain kohtuullisia määriä, sillä uuden tutkimusnäytön mukaan fruktoosi voi lihottaa!
Fruktoosi saattaa olla jopa haitallisempaa kuin muut sokerit. Teksasin yliopiston tutkimuksen mukaan fruktoosi saattaa lisätä rasvan kertymistä vartaloon nopeammin kuin muut sokerit kuten glukoosi tai sakkaroosi. Tutkimus julkaistiin Journal of Nutrition -lehdessä kesäkuussa.
Tutkimuksessa annettiin kuudelle terveelle koehenkilölle juotavaksi fruktoosilla ja glukoosilla makeutettuja juomia, minkä jälkeen koehenkilöiden verensokeria ja rasva-arvoja mitattiin. Tutkimus osoitti, millä nopeudella ihmiskeho muodostaa rasvahappoja fruktoosista, sanoi Teksasin yliopiston Medical Centerin apulaisprofessori Elizabeth Parks. Parks kuitenkin haluaa korostaa, että on harhaanjohtavaa väittää, että mikään yksittäinen ruoka-aine johtaa yksistään ylipainoon tai tyypin 2 diabetekseen. Hän arvelee, että fruktoosi saattaa olla yksi osatekijä, mutta ei ainoa ongelma. Amerikkalaiset syövät liian paljon kaloreita liikkumiseensa nähden. Me syömme liikaa rasvaa, proteiineja ja kaikkia sokereita, Parks toteaa.
Myös Suomen Diabetesliiton ravitsemusterapeutti Eija Ruuskanen painottaa kohtuukäytön tärkeyttä. Ruuskasen mukaan toisinaan Diabetesliiton kurssilaiset kyselevät mahdollisuudesta korvata tavallinen sokeri fruktoosilla. "Suosituksemme on, että mitä tahansa sokeria käytetään, niin sitä käytetään kohtuudella. Tavallinen sokeri on edullisempaa ja helpompaa. Suositukset ovat samat diabeetikoille kuin kaikille muillekin", Ruuskanen toteaa.
Fruktoosi-tutkimuksessa Parks houkutteli koekaniineiksi kuusi keski-iältään 28-vuotiasta normaalipainoista koehenkilöä, joista neljä oli miehiä ja kaksi naisia. Koehenkilöt joivat kolmea erilaista virvoitusjuomaa kolmella eri kerralla. Yksi juomista oli makeutettu pelkästään glukoosilla, toinen puoliksi glukoosilla ja puoliksi fruktoosilla ja kolmas 25-prosenttisesti glukoosilla ja 75-prosenttisesti fruktoosilla.
Kehon rasvahappojen muodostuminen (lipogeneesi) lisääntyi 7,8 prosenttia pelkästä glukoosijuomasta, 15,9 prosenttia juomasta, jossa puolet oli glukoosia ja puolet fruktoosia sekä 16,9 prosenttia pääasiallisesti fruktoosilla makeutetusta juomasta. Lisäksi kehon tyydyttyneiden triglyseridi -rasvahappojen arvot olivat 11-29 prosenttia korkeammat fruktoosilla makeutettujen juomien nauttimisen jälkeen. "Tutkimuksen viesti on merkittävä sen vuoksi, että kehon rasvasynteesi tutkittiin heti juomien nauttimisen jälkeen. Hiilihydraatit tulivat kehoon sokereina, maksa hajotti molekyylit ja liitti ne uudelleen yhteen muodostaakseen rasvaa. Kaikki tämä tapahtui neljän tunnin sisällä", Parks toteaa.
Parksin mukaan tutkimus jopa aliarvioi fruktoosin toiminnan, sillä koehenkilöt olivat terveitä ja pystyivät todennäköisesti hajottamaan fruktoosin nopeasti. Ylipainoisilla sokerin hajottaminen on jo saattanut häiriintyä, minkä vuoksi rasvan muodostuminen saattaa olla suurempaa, Parks lisää.
Vastaavanlaisia tuloksia fruktoosin nopeammasta vaikutuksesta rasvantuotantoon kehossa on saatu myös Floridan yliopistossa vuonna 2005 laaditussa tutkimuksessa. Floridassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että fruktoosin nauttimisen jälkeen virtsahapot lisääntyivät kehossa. Äkillinen virtsahappojen lisääntyminen häiritsi insuliinin toimintaa, mikä vaikuttaa siihen, kuinka solut varastoivat sokeria ja muita ravintoaineita energiaksi.
Minun mielestäni on hyvä, että tutkimuksissa korostuu tämä hiilihydraattien liiallisen käytön vaara. Aivan riittävän paljon olemme jo kuulleet rasvojen lihottavasta vaikutuksesta. Kuuroille korville ovat sen sijaan ehkä kaikuneet elintarvikekemistien ja tutkijoiden näytöt sokerin lihottavasta vaikutuksesta. Elintarviketeollisuuden käyttämiä halpoja siirappeja ja ilkeitä fruktoositemppuja on syytä tarkastella kriittisesti. Jo nyt jokainen teistä (joka ei ole huippu-urheilua harrastava kestävyysurheilija) voi kokeilla hiilihydraattien vähentämistä puoleen totutusta (kestävyysurheilijalle tämä voi olla liian raju pudotus). Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon voitte korvata luonnollisilla eläin- ja kasviperäisillä rasvoilla sekä laadukkaalla proteiinilla. Moni ihminen on kertonut minulle miten makeiden virvoitusjuomien, perunan, riisin ja pastan huomattavasti vähentynyt käyttö on näkynyt vaa'an lukemissa ja parantuneena terveytenä.
Tällaisena hedelmiä ja hedelmämehuja rakastavana ihmisenä olen aika ymmälläni näistä uusista tutkimusnäytöistä. Olisikohan kuitenkin niin, että ne fruktoosit kannattaa napata niistä hedelmistä ja jättää ne elintarviketeollisuuden kyseenalaiset sekoitukset tosi vähiin? Täysin emme pysty välttämään lisättyä fruktoosia, sillä sitä tungetaan eri muodoissa nykyään joka paikkaan. Mitä mieltä olet tästä?
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 30.7.2008
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sokeri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sokeri. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, elokuuta 01, 2008
maanantaina, joulukuuta 31, 2007
Sokeririippuvuus vaihtui maratoneihin
*
Vuoden 2008 ensimmäinen Hymy (-lehti) on virkistänyt vuoden 2007 viimeistä päivääni. Terveysasioista löytyy taas tuttua ja tuntematonta luettavaa yllin kyllin. Yksi tarina jäi erityisesti mieleen:
Mikko Jänkälä vaihtoi makean elämän maratonien juoksemiseen
Olen aiemmin kirjoituksissani käsitellyt sokeririippuvuutta. Asiantuntijat kiistelevät siitä onko mitään sellaista olemassakaan kuin sokeririippuvuutta. Tiedepiireissä on vielä epäselvyyttä siitä, tunnustetaanko sokeririippuvuuden käsitettä ollenkaan. Sokerihan ei ole päihde, Suomen lihavuustutkijoiden puheenjohtaja, lääketieteen tohtori Kirsi Pietiläinen toteaa. Mikko Jänkälältä jos asiaa kysyy, niin saa vuorenvarman tiedon tämän riippuvuuden petollisuudesta. Tässä tarinassa on pohdittavaa meille itse kullekin. Sokerin syöminen lisäksi lihotti - ainakin Mikkoa. Siinä on toinen kiistanalainen asia - lihottaako sokeri? Molemmista asioista Mikolla on kokemusperäistä tietoa.
Toimittaja Anne Anttilan haastattelussa Mikko kertoo parin vuoden takaisista kokemuksistaan: Olin koukussa sokeriin. 58 vuoden ajan napsin valkoista energiaa likimain kilon päivävauhtia. Parhaimmillaan meni paketti [palasokeria] kotona ja puolikas kyläreissuilla. Kauppareissuillekin varasin kourallisen taskun pohjalle.
Paino nousi pahimmillaan reippaasti yli sadan kilon ja yleiskunto romahti. Viimeisenä oljenkortenaan Mikko Jänkälä oli ottanut yhteyttä erääseen kansanparantolaan ja pyytänyt apua. Sokerin tilalle tarjottiin kuntoilua ja terveellisempiä aterioita. Kahdessa kuukaudessa lähti 20 kiloa ja nyt reilut 34 kiloa keveämpänä hän on saanut elämälleen uuden tarkoituksen. Hän on vaihtanut sokerinhimon maratonhimoon! Takana on jo yhdeksän maratonia ja hän on ikäluokkansa parhaimpia siinä lajissa kertoo esimerkiksi Kemijoki -maratonin tulospalvelu:
Nautinnollisia maratoneja ja sokerinvieroituslenkkejä Mikko Jänkälälle jatkossakin, toivottaa veteraaniurheilija.
Onko sinulla sokerinhimo?
Vuoden 2008 ensimmäinen Hymy (-lehti) on virkistänyt vuoden 2007 viimeistä päivääni. Terveysasioista löytyy taas tuttua ja tuntematonta luettavaa yllin kyllin. Yksi tarina jäi erityisesti mieleen:
Mikko Jänkälä vaihtoi makean elämän maratonien juoksemiseen
Olen aiemmin kirjoituksissani käsitellyt sokeririippuvuutta. Asiantuntijat kiistelevät siitä onko mitään sellaista olemassakaan kuin sokeririippuvuutta. Tiedepiireissä on vielä epäselvyyttä siitä, tunnustetaanko sokeririippuvuuden käsitettä ollenkaan. Sokerihan ei ole päihde, Suomen lihavuustutkijoiden puheenjohtaja, lääketieteen tohtori Kirsi Pietiläinen toteaa. Mikko Jänkälältä jos asiaa kysyy, niin saa vuorenvarman tiedon tämän riippuvuuden petollisuudesta. Tässä tarinassa on pohdittavaa meille itse kullekin. Sokerin syöminen lisäksi lihotti - ainakin Mikkoa. Siinä on toinen kiistanalainen asia - lihottaako sokeri? Molemmista asioista Mikolla on kokemusperäistä tietoa.
Toimittaja Anne Anttilan haastattelussa Mikko kertoo parin vuoden takaisista kokemuksistaan: Olin koukussa sokeriin. 58 vuoden ajan napsin valkoista energiaa likimain kilon päivävauhtia. Parhaimmillaan meni paketti [palasokeria] kotona ja puolikas kyläreissuilla. Kauppareissuillekin varasin kourallisen taskun pohjalle.
Paino nousi pahimmillaan reippaasti yli sadan kilon ja yleiskunto romahti. Viimeisenä oljenkortenaan Mikko Jänkälä oli ottanut yhteyttä erääseen kansanparantolaan ja pyytänyt apua. Sokerin tilalle tarjottiin kuntoilua ja terveellisempiä aterioita. Kahdessa kuukaudessa lähti 20 kiloa ja nyt reilut 34 kiloa keveämpänä hän on saanut elämälleen uuden tarkoituksen. Hän on vaihtanut sokerinhimon maratonhimoon! Takana on jo yhdeksän maratonia ja hän on ikäluokkansa parhaimpia siinä lajissa kertoo esimerkiksi Kemijoki -maratonin tulospalvelu:
Miehet 60 maraton 42.19 km V
1. Mikko Jänkälä MKV 3.36.08,3
2. Hannu Kosonen Kerimäen kuntoilijat 3.42.36,4 6.28,1
3. Heikki Paukkeri Kempeleen maratonklubi 3.51.30,5 15.22,2
4. Mauri Volama Häjyt 3.56.31,4 20.23,1
5. Keijo Raudaskoski Outokumpu 3.59.52,4 23.44,1
6. Erkki Alakuijala Keminmaa 4.10.22,7 34.14,4
7. Urpo Mansikka AMC/Tornio 4.27.42,8 51.34,5
8. Sulo Kattilamäki Kolho Häjyt 4.34.53,3 58.45,0
9. Aarno Kaukonen Kaarina 5.17.59,9 101.51,6
10. Matti Huotari Lapin Veikot 5.57.49,9 141.41,6
Nautinnollisia maratoneja ja sokerinvieroituslenkkejä Mikko Jänkälälle jatkossakin, toivottaa veteraaniurheilija.
Onko sinulla sokerinhimo?
perjantaina, syyskuuta 14, 2007
Eroon makeasta!
**
Eräällä luennolla minulta kysyttiin onko minulla mitään hyvää konstia millä pääsee eroon makeanhimosta. Kysyjällä oli sellainen (ilmeisen oikea) käsitys siitä, että hän on aikanaan lihonnut syötyään paljon makeaa ja nautittuaan runsaasti rasvaisia ruokia. Nyt hän tappelee liikakilojensa kanssa ja huomaa tämän tästä sortuvansa makeisiin jälkiruokiin ja irtokarkkeihin.
Tämän aiheen kimppuun kun ryhtyy, tuntuu aivan siltä kuin sohaisisi muurahaispesään. Makea ja rasva tuo sellaisia tunnelatauksia tähän keskusteluun, että oksat pois! Koettakaa lukea tämä sepustukseni kiihtymättä liiaksi. Asia on itse asiassa hyvin helposti hoidettavissa kuntoon.
Väitän, että perimmäinen syy siihen miksi ihminen lihoo on liikkumattomuus. Jos vielä päivittäin nautitaan hyvin makeita ja rasvaisia ruokia on vaara pulskistua ilmeinen. Erityisesti tämä yhdistelmä makea + rasva on turmiollinen. Rasvoja tarvitsemme voidaksemme hyvin, siksi pääpaino pullukan laihtumisoperaatiossa on makeanhimon taltuttaminen ja lisääntynyt liikunta. Tämä yhdessä pienempien ruoka-annosten kanssa luo edellytykset menestykselliselle painonhallinalle.
Kun ihminen katkaisee makeanhimonsa, silloin kaikki keinot ovat sallittuja. Luettelen tässä muutamia keinoja millä voi käytännössä katkaista makeanhimonsa. Ehkä jotkut meistä tarvitsevat koko keinovalikoiman käyttöönsä, joillekin saattaa riittää näkkileivän rouskuttelu.
Kun tekee mieli makeaa (irtokarkkeja, sokeroituja välipaloja), tee silloin näin:
Eräällä luennolla minulta kysyttiin onko minulla mitään hyvää konstia millä pääsee eroon makeanhimosta. Kysyjällä oli sellainen (ilmeisen oikea) käsitys siitä, että hän on aikanaan lihonnut syötyään paljon makeaa ja nautittuaan runsaasti rasvaisia ruokia. Nyt hän tappelee liikakilojensa kanssa ja huomaa tämän tästä sortuvansa makeisiin jälkiruokiin ja irtokarkkeihin.
Tämän aiheen kimppuun kun ryhtyy, tuntuu aivan siltä kuin sohaisisi muurahaispesään. Makea ja rasva tuo sellaisia tunnelatauksia tähän keskusteluun, että oksat pois! Koettakaa lukea tämä sepustukseni kiihtymättä liiaksi. Asia on itse asiassa hyvin helposti hoidettavissa kuntoon.
Väitän, että perimmäinen syy siihen miksi ihminen lihoo on liikkumattomuus. Jos vielä päivittäin nautitaan hyvin makeita ja rasvaisia ruokia on vaara pulskistua ilmeinen. Erityisesti tämä yhdistelmä makea + rasva on turmiollinen. Rasvoja tarvitsemme voidaksemme hyvin, siksi pääpaino pullukan laihtumisoperaatiossa on makeanhimon taltuttaminen ja lisääntynyt liikunta. Tämä yhdessä pienempien ruoka-annosten kanssa luo edellytykset menestykselliselle painonhallinalle.
Kun ihminen katkaisee makeanhimonsa, silloin kaikki keinot ovat sallittuja. Luettelen tässä muutamia keinoja millä voi käytännössä katkaista makeanhimonsa. Ehkä jotkut meistä tarvitsevat koko keinovalikoiman käyttöönsä, joillekin saattaa riittää näkkileivän rouskuttelu.
Kun tekee mieli makeaa (irtokarkkeja, sokeroituja välipaloja), tee silloin näin:
- popsi porkkanoita. Makeanhimon iskiessä voi olla kyse siitä, että aivojen serotoniinitasot ovat matalalla ja tekee sen takia mieli kokea makean mukanaan tuomaa mielihyvää. Odotellessasi pahimman kohtauksen menemistä ohi, ota jääkaapista esiin muutama porkkana ja syö niitä antaumuksella. Kuvittele porkkanapalojen sijasta syöneesi makeita irtokarkkeja, tunnet miten mielihyvän tunteet hiipivät elimistöösi ja serotoniinitasot tasoittuvat. Makeanhimon kohtaus menee ohi, etkä sortunut makeisiin.
- maista makeita hedelmiä. Kun makeanhimo iskee silloin voi olla hyvä valita se pienempi paha ja se voi olla jokin makea hedelmä. Kun makeaa tekee mieli, pidä silloin kotona viinirypäleitä, banaaneja, päärynöitä, ananasta, taateleita, rusinoita, papayaa jne. Syö näitä makeita hedelmiä niiden mausta antaumuksella nauttien. Anna makeiden hedelmien virvoittaa mieltäsi ja salli tällainen herkuttelutuokio. Irtokarkeissa on pelkkää sokeria ja väriaineita, viinirypäleissä on sentään vitamiineja.
- rouskuttele näkkileipää. Monella on tapana television ääressä syödä makeita välipaloja. Tämä on tapa josta on hyvin vaikea päästä eroon. Totutellessasi eroon tästä huonosta tavasta, varaa sinne telkkarin lähettyville näkkileipäpaketti. Kun antaumuksella syöt täysjyväviljasta valmistettua näkkileipää suussasi erittyvä sylki pilkkoo hiilihydraatit glukoosiksi ja näkkileipää maistuu makealta. Näkkileivässä on lisäksi runsaasti kuituja, jotka auttavat pitämään vatsan hyvässä kunnossa ja tutkimusten mukaan myös pitävät nälän loitolla.
- syö tummaa suklaata. Jos minun olisi pakko makeisia sinulle makeanhimoon suositella niin toivoisin sinun syövän muutaman palan oikein tummaa suklaata. Mitä tummempaa sitä parempaa. Ne kaikkein tummimmat suklaat ovat aika kitkeriä ja riittää ihan muutama pala. Suklaassa on antioksidantteja ja tieteellisessä kirjallisuudessa törmää tuhka tiheään suklaan terveellisiin ominaisuuksiin. En usko suklaateollisuuden pystyneen ostamaan kaikkia suklaata tutkivia tiedemiehiä puolelleen vaan ihan aidosti tumma suklaa on terveellistä. Löytyy mm. todisteita siitä, että suklaan sisältämä tryptofaani vaikuttaisi serotoniinitasoihin aivoissamme. Serotoniini oli se mielihyvähormoni. Kohtuullisesti nautittuna suklaa voi pelastaa.
- kokeile kromipillereitä. Jos ei mikään muu tunnu auttavan, niin mene apteekkiin tai terveyskauppaan ja osta ravintolisänä myytäviä kromipillereitä. Voit kuulua siihen pieneen ryhmään ihmisiä joille tämä voimakkaasti markkinoitu tuote todellakin näyttäisi tehoavan, eli hillitsevän makeannälkää. Todennäköisesti on kyse lumevaikutuksesta, mutta iloitse siitä jos pillerit sinua auttavat. Useimmille meistä kromipillerit eivät auta sen taivaallista, mutta kokeile muutaman viikon ajan. Jos eivät toimi, sitten unohdat koko homman ja suoritat tuo kromipilleripurkki kädessä sen kuuluisan raivohyppelyn: ...en ikinä enää osta näitä pillereitä...
keskiviikkona, elokuuta 22, 2007
Sokeri maistuu ja lihottaa
*
Olemme tottuneet kuulemaan, että rasva lihottaa. Tämä lienee aivan totta. Jos syömme liikaa rasvaa, saamme herkästi liian paljon energiaa ja tästä syystä olemme vaarassa lihoa. Ette ehkä ole kuulleet, että sokeri lihottaa. Sekin lienee valitettavasti aivan totta. Jos glukoosia joutuu verenkiertoon liikaa, silloin me myös lihomme.
Ihan tuoreessa tutkimuksessa Mount Sinai Collegen tutkijat Yhdysvalloissa ovat löytäneet suolistosta täsmälleen samat makureseptorit kuin kielessä. Näille makean tunnistimille on annettu nimet T1R3 ja gustduktiini. Sanonnat "maha haluu makeeta" ja "makeaa mahan täydeltä" näyttävät olevan enemmän totta kuin tähän asti on ajateltu.
Mitä tällä sitten on tekemistä sokerin lihottavan vaikutuksen kanssa? Nyt löydetyillä makureseptoreilla on tärkeä tehtävä elimistömme energia-aineenvaihdunnassa. Kun sokerit (hiilihydraatit) hajoavat suolessa, ne muuttuvat glukoosiksi. Glukoosi sitoutuu edellä mainittuihin makureseptoreihin, jotka alkavat erittää GLP-1-nimistä hormonia. Tämä suolistohormoni säätelee puolestaan insuliinin eritystä ja ruokahalua. Jos suolistossa on liikaa glukoosia sitä joutuu myös verenkiertoon liikaa. Jos hiilihydraattivarastot ovat ihmisellä täynnä esimerkiksi kovin vähäisen liikunnan takia, glukoosista tehdään varastorasvaa. Ihminen alkaa lihoa.
Makureseptoreiden toiminta saattaa selittää myös sen, miksi keinotekoiset makeutusaineet (esimerkiksi aspartaami) eivät ole purreet lihavuuteen odotetulla tavalla. Sekä sokerit että keinotekoiset makeutusaineet aktivoivat suoliston makureseptoreita, jolloin suolistohormonin ja SGLT1-nimisen proteiinin määrä kohoaa. Tämä johtaa sokerien tehokkaampaan imeytymiseen suolistosta. Mitä useammin reseptoreita aktivoidaan, sitä enemmän sokeria imeytyy vereen ja sitä enemmän elimistöllä on sokerikuormaa mistä on päästävä eroon. Joko hiilihydraattivarastoja kartuttamaan maksassa ja luurankolihaksissa tai ikävästi ylijäämäenergian muodossa rasvavarastoihin.
Vaikka laihduttaja rajoittaisi sokerien käyttöä, makureseptoreiden aktivoituminen esimerkiksi aspartaamilla johtaa kulutetun sokerin tehokkaampaan imeytymiseen. Kevytlimsan juominen ja sämpylöiden syöminen laihdutusmielessä on siis syytä ottaa uudelleen arvioitavaksi.
Tutkimuksesta kertoi Proceedings of the National Academy of Sciences -tiedelehti.
Uutisen bongasin Tiede-lehdestä 22.8.2007
Olemme tottuneet kuulemaan, että rasva lihottaa. Tämä lienee aivan totta. Jos syömme liikaa rasvaa, saamme herkästi liian paljon energiaa ja tästä syystä olemme vaarassa lihoa. Ette ehkä ole kuulleet, että sokeri lihottaa. Sekin lienee valitettavasti aivan totta. Jos glukoosia joutuu verenkiertoon liikaa, silloin me myös lihomme.
Ihan tuoreessa tutkimuksessa Mount Sinai Collegen tutkijat Yhdysvalloissa ovat löytäneet suolistosta täsmälleen samat makureseptorit kuin kielessä. Näille makean tunnistimille on annettu nimet T1R3 ja gustduktiini. Sanonnat "maha haluu makeeta" ja "makeaa mahan täydeltä" näyttävät olevan enemmän totta kuin tähän asti on ajateltu.
Mitä tällä sitten on tekemistä sokerin lihottavan vaikutuksen kanssa? Nyt löydetyillä makureseptoreilla on tärkeä tehtävä elimistömme energia-aineenvaihdunnassa. Kun sokerit (hiilihydraatit) hajoavat suolessa, ne muuttuvat glukoosiksi. Glukoosi sitoutuu edellä mainittuihin makureseptoreihin, jotka alkavat erittää GLP-1-nimistä hormonia. Tämä suolistohormoni säätelee puolestaan insuliinin eritystä ja ruokahalua. Jos suolistossa on liikaa glukoosia sitä joutuu myös verenkiertoon liikaa. Jos hiilihydraattivarastot ovat ihmisellä täynnä esimerkiksi kovin vähäisen liikunnan takia, glukoosista tehdään varastorasvaa. Ihminen alkaa lihoa.
Makureseptoreiden toiminta saattaa selittää myös sen, miksi keinotekoiset makeutusaineet (esimerkiksi aspartaami) eivät ole purreet lihavuuteen odotetulla tavalla. Sekä sokerit että keinotekoiset makeutusaineet aktivoivat suoliston makureseptoreita, jolloin suolistohormonin ja SGLT1-nimisen proteiinin määrä kohoaa. Tämä johtaa sokerien tehokkaampaan imeytymiseen suolistosta. Mitä useammin reseptoreita aktivoidaan, sitä enemmän sokeria imeytyy vereen ja sitä enemmän elimistöllä on sokerikuormaa mistä on päästävä eroon. Joko hiilihydraattivarastoja kartuttamaan maksassa ja luurankolihaksissa tai ikävästi ylijäämäenergian muodossa rasvavarastoihin.
Vaikka laihduttaja rajoittaisi sokerien käyttöä, makureseptoreiden aktivoituminen esimerkiksi aspartaamilla johtaa kulutetun sokerin tehokkaampaan imeytymiseen. Kevytlimsan juominen ja sämpylöiden syöminen laihdutusmielessä on siis syytä ottaa uudelleen arvioitavaksi.
Tutkimuksesta kertoi Proceedings of the National Academy of Sciences -tiedelehti.
Uutisen bongasin Tiede-lehdestä 22.8.2007
keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007
Sokeri lihottaa?
*
Sohaistaan muurahaispesään nyt oikein kunnolla!
Minä väitän, että sokeri lihottaa vähän liikkuvaa.
Tiedoksi ensin tämä asia: Aikuinen ihminen varastoi hiilihydraattia glykogeenin muodossa lihaksiin ja maksaan noin 500 gramman verran. Tämä vastaa noin 2000 kcal energiamäärää. Sellainen ihminen joka liikkuu hyvin vähän verottaa näitä hiilihydraattivarastoja hyvin vähän (lepoaineenvaihdunta toki kuluttaa energiavarastoja) ja varastot pysyvät varsin hyvin täynnä koko ajan. Vähäisestä liikuntamäärästä johtuen nopealle energialle (glykogeeni, "bensiini") on vähemmän menekkiä ja huomattava osa käytettävästä energiasta voidaan ottaa pitkäaikaisvarastoista, eli rasvakerrostumista eri puolilla kehoamme ("dieseliä"). Olettakaamme, että hiilihydraattien varastointitarve on hyvin vähän liikuntaa harrastavilla esimerkiksi 30% vähäisempi kuin paljon liikuntaa harrastavilla. Silloin hänen pitäisi Elon laskuopin mukaisesti syödä 30% vähemmän hiilihydraatteja ruoasta. Kaikki se ruoan kautta saatu hiilihydraattimäärä, joka ylittää varastointitarpeen, siirtyy pitkäaikaisvarastoihin, eli siitä tulee rasvaa. Runsaasti liikuntaa harrastava voi päivittäin lähes tyhjentää glykogeenivarastonsa, jolloin varastointitarve voi olla paljon suurempi.
Olisiko parempi, että erittäin vähän liikuntaa harrastavat nauttisivat hiilihydraattia ravinnosta hyvin paljon vähemmän kuin aktiiviliikkujat? Voisiko tässä lihavuusepidemiassa, metabolisessa oireyhtymässä ja tyypin-2 diabeteksessa olla yksinkertaisesti kyse siitä, että syömme liian paljon hiilihydraatteja ja liikumme liian vähän?
Perinteinen virallisterveellinen ajattelu lähtee siitä, että sokeri ei lihota. "Sokeri ei lihota... Tätä väitettä ei tue yksikään asiallinen tutkimus. Sitä paitsi sokeri ei ole painonhallinnassa edes ongelma, vaan rasva. Ihminen ei laihdu, vaikka jättäisi kaiken sokerin pois", sanoo Pertti Mustajoki.
Mitä mieltä sinä olet?
Sohaistaan muurahaispesään nyt oikein kunnolla!
Minä väitän, että sokeri lihottaa vähän liikkuvaa.
Tiedoksi ensin tämä asia: Aikuinen ihminen varastoi hiilihydraattia glykogeenin muodossa lihaksiin ja maksaan noin 500 gramman verran. Tämä vastaa noin 2000 kcal energiamäärää. Sellainen ihminen joka liikkuu hyvin vähän verottaa näitä hiilihydraattivarastoja hyvin vähän (lepoaineenvaihdunta toki kuluttaa energiavarastoja) ja varastot pysyvät varsin hyvin täynnä koko ajan. Vähäisestä liikuntamäärästä johtuen nopealle energialle (glykogeeni, "bensiini") on vähemmän menekkiä ja huomattava osa käytettävästä energiasta voidaan ottaa pitkäaikaisvarastoista, eli rasvakerrostumista eri puolilla kehoamme ("dieseliä"). Olettakaamme, että hiilihydraattien varastointitarve on hyvin vähän liikuntaa harrastavilla esimerkiksi 30% vähäisempi kuin paljon liikuntaa harrastavilla. Silloin hänen pitäisi Elon laskuopin mukaisesti syödä 30% vähemmän hiilihydraatteja ruoasta. Kaikki se ruoan kautta saatu hiilihydraattimäärä, joka ylittää varastointitarpeen, siirtyy pitkäaikaisvarastoihin, eli siitä tulee rasvaa. Runsaasti liikuntaa harrastava voi päivittäin lähes tyhjentää glykogeenivarastonsa, jolloin varastointitarve voi olla paljon suurempi.
Olisiko parempi, että erittäin vähän liikuntaa harrastavat nauttisivat hiilihydraattia ravinnosta hyvin paljon vähemmän kuin aktiiviliikkujat? Voisiko tässä lihavuusepidemiassa, metabolisessa oireyhtymässä ja tyypin-2 diabeteksessa olla yksinkertaisesti kyse siitä, että syömme liian paljon hiilihydraatteja ja liikumme liian vähän?
Perinteinen virallisterveellinen ajattelu lähtee siitä, että sokeri ei lihota. "Sokeri ei lihota... Tätä väitettä ei tue yksikään asiallinen tutkimus. Sitä paitsi sokeri ei ole painonhallinnassa edes ongelma, vaan rasva. Ihminen ei laihdu, vaikka jättäisi kaiken sokerin pois", sanoo Pertti Mustajoki.
Mitä mieltä sinä olet?
lauantaina, heinäkuuta 14, 2007
Liikkuja voi vähän tavallista sokeriakin nauttia
**
Kirjoitettu alunperin 10.7.2007, lisäys tehty 14.7.2007
Ravintoasioita kriittisesti tarkasteleva Jari Ristiranta on havainnut tämän tutkimuksen otsikoinnissa ja tulkinnassa mielenkiintoisia piirteitä:
Tutkimuksen on rahoittanut Sugar Bureau, joka on Iso-Britannian sokeriteollisuuden markkinointiyhdistys. Mutta miksi sokeriteollisuus rahoittaisi tällaista liikunnan ja laihdutuksen yhteisvaikutusta käsittelevää tutkimusta? Ehkäpä siksi, jotta yksi tutkijoista, Sandra Drummond, voisi markkinointiyhdistyksen julkaisemassa lehdistötiedotteessa todeta, että sokerin pois jättäminen ei ole laihdutuksessa tarpeen. Hän voisi myös kertoa, että laihdutusruokavalion teho saattoi johtua sokerin miellyttävästä mausta. Kyseinen tutkija on sattumalta kirjoittanut aikaisemminkin markkinointimateriaalia sokeriteollisuudelle.
Liikunta antaa paljon anteeksi. Sokeria ei laihduttajan kannata syödä kovinkaan paljon, mutta pieni sokerimäärä ei ole haitaksi. Tämä selviää tuoreessa brittitutkimuksessa.
Tutkimuksessa 69 ylipainoista naista (keski-ikä 41 vuotta, BMI 32 kg/m2) jaettiin umpimähkään neljään ryhmään:
1) ei mitään ohjausta
2) vähärasvainen, hiilihydraattipitoinen (tavallista sokeria rajoitettiin) sisältävä kalorien puolesta laihduttava ruokavalio
3) 60 minuutin päivittäinen reipas kävely
4) 60 minuutin päivittäinen reipas kävely ja kakkosryhmäläisten ruokavalio
Nelosryhmä oli kaikkein kiinnostavin. Se sai siis seuraavat liikunta- ja ruokailuohjeet: reipasta kävelyä 60 minuuttia päivittäin ja laihduttamisen mahdollistava ruokavalio (35 % rasvaa ja 55 % hiilihydraatteja). Hiilihydraateista korkeintaan 10 % nautittiin puhtaana sokerina. Koehenkilöille sallittiin normaalin ruokailun lisäksi 2-4 kertaa päivässä hiilihydraattipitoinen välipala, kuten vähärasvainen kokojyväpatukka tai vähärasvainen jogurtti (sokeripitoisuus vähintään 20 g).
Ruokavalion ja liikunnan yhdistelmällä saatiin paremmat tulokset kuin pelkällä liikunnalla tai pelkällä ruokavaliolla (tai ilman mitään ohjausta). Paino putosi keskimäärin 4,2 kg (4,7 %), vyötärö hoikkeni 6,5 cm, ja kolesteroliarvot (LDL ja kokonaiskolesteroli) paranivat merkittävästi nelosryhmässä. Tutkijoiden mukaan sokerin totaalinen poisjättäminen ei siis ehkä olekaan oleellista, vaan sokerin makuun mieltyneet voivat ihan vähän sallia itselleen lipsumista tässä asiassa. Pieni lipsuminen voi itse asiassa jopa auttaa laihduttajaa pitäytymään uudessa ruokavaliossa ja liikkumaan tehokkaasti.
Lähde: Lesley Kirkwood, Emad Aldujaili, Sandra Drummond. Effects of advice on dietary intake and/or physical activity on body composition, blood lipids and insulin resistance following a low-fat, sucrose-containing, high-carbohydrate, energy-restricted diet. International Journal of Food Sciences and Nutrition 58 (5): 383- 397
Kirjoitettu alunperin 10.7.2007, lisäys tehty 14.7.2007
Ravintoasioita kriittisesti tarkasteleva Jari Ristiranta on havainnut tämän tutkimuksen otsikoinnissa ja tulkinnassa mielenkiintoisia piirteitä:
Tutkimuksen on rahoittanut Sugar Bureau, joka on Iso-Britannian sokeriteollisuuden markkinointiyhdistys. Mutta miksi sokeriteollisuus rahoittaisi tällaista liikunnan ja laihdutuksen yhteisvaikutusta käsittelevää tutkimusta? Ehkäpä siksi, jotta yksi tutkijoista, Sandra Drummond, voisi markkinointiyhdistyksen julkaisemassa lehdistötiedotteessa todeta, että sokerin pois jättäminen ei ole laihdutuksessa tarpeen. Hän voisi myös kertoa, että laihdutusruokavalion teho saattoi johtua sokerin miellyttävästä mausta. Kyseinen tutkija on sattumalta kirjoittanut aikaisemminkin markkinointimateriaalia sokeriteollisuudelle.
Sokeriteollisuuden markkinointiyhdistys Sugar Bureau julkaisi rahoittamastaan tutkimuksesta lehdistötiedotteen, joka oli otsikoitu A spoonful of sugar helps your waistline go down eli suomeksi lusikallinen sokeria auttaa kaventamaan vyötäröäsi. Tutkimuksen tiivistelmässä ja lehdistötiedotteessa tietenkin mainittiin useaan kertaan, että laihdutusruokavalio sisälsi sokeria. On luonnollista, että sokeriteollisuus haluaa tuoda tuotettaan esiin tällaisella viestinnällä, mutta todellisuudessa kyseisessä tutkimuksessa ei tutkittu lainkaan sokerin vaikutusta.
Mitä sitten tapahtui Suomessa? Iltalehden lähdekritiikki petti pahemman kerran. Se uutisoi tutkimuksesta otsikolla Pieni määrä sokeria auttaa laihtumaan eli lähes suoraan kopioiden sokeriteollisuuden lehdistötiedotetta. Moni lukee ja muistaa pelkät otsikot. Harva lukija osaa pohtia, mitä uutisen tutkimuksessa oikeasti verrattiin. Iltalehden uutisen allekirjoittanut toimittaja vastasi minulle ystävällisesti, että "ylemmiltä tahoilta" tuli käsky tehdä tutkimuksesta uutinen, ja hänenkään mielestään otsikko ei ollut kohdallaan. Jari Ristiranta pyysi lisätietoja otsikoinnista sieltä ylemmältä taholta (vastaava päätoimittaja Kari Kivelä, päätoimittaja Petri Hakala ja toimituspäällikkö Reijo Ruokanen), mutta toistaiseksi ei ole saapunut ystävällistä vastausta.
Liikunta antaa paljon anteeksi. Sokeria ei laihduttajan kannata syödä kovinkaan paljon, mutta pieni sokerimäärä ei ole haitaksi. Tämä selviää tuoreessa brittitutkimuksessa.
Tutkimuksessa 69 ylipainoista naista (keski-ikä 41 vuotta, BMI 32 kg/m2) jaettiin umpimähkään neljään ryhmään:
1) ei mitään ohjausta
2) vähärasvainen, hiilihydraattipitoinen (tavallista sokeria rajoitettiin) sisältävä kalorien puolesta laihduttava ruokavalio
3) 60 minuutin päivittäinen reipas kävely
4) 60 minuutin päivittäinen reipas kävely ja kakkosryhmäläisten ruokavalio
Nelosryhmä oli kaikkein kiinnostavin. Se sai siis seuraavat liikunta- ja ruokailuohjeet: reipasta kävelyä 60 minuuttia päivittäin ja laihduttamisen mahdollistava ruokavalio (35 % rasvaa ja 55 % hiilihydraatteja). Hiilihydraateista korkeintaan 10 % nautittiin puhtaana sokerina. Koehenkilöille sallittiin normaalin ruokailun lisäksi 2-4 kertaa päivässä hiilihydraattipitoinen välipala, kuten vähärasvainen kokojyväpatukka tai vähärasvainen jogurtti (sokeripitoisuus vähintään 20 g).
Ruokavalion ja liikunnan yhdistelmällä saatiin paremmat tulokset kuin pelkällä liikunnalla tai pelkällä ruokavaliolla (tai ilman mitään ohjausta). Paino putosi keskimäärin 4,2 kg (4,7 %), vyötärö hoikkeni 6,5 cm, ja kolesteroliarvot (LDL ja kokonaiskolesteroli) paranivat merkittävästi nelosryhmässä. Tutkijoiden mukaan sokerin totaalinen poisjättäminen ei siis ehkä olekaan oleellista, vaan sokerin makuun mieltyneet voivat ihan vähän sallia itselleen lipsumista tässä asiassa. Pieni lipsuminen voi itse asiassa jopa auttaa laihduttajaa pitäytymään uudessa ruokavaliossa ja liikkumaan tehokkaasti.
Lähde: Lesley Kirkwood, Emad Aldujaili, Sandra Drummond. Effects of advice on dietary intake and/or physical activity on body composition, blood lipids and insulin resistance following a low-fat, sucrose-containing, high-carbohydrate, energy-restricted diet. International Journal of Food Sciences and Nutrition 58 (5): 383- 397
maanantaina, toukokuuta 14, 2007
Sokeririippuvuus - onko olemassa?
*
Tätä kommentoidaan hauskalla tavalla, huomaa hieno runo!
Olen itse ollut koko elämäni ajan melkoinen sokerirotta. En koe kärsineeni tästä vaivasta millään tavalla. Minulta on kysytty tätä asiaa sähköpostilla ja blogissani on hiilihydraattiherkkyydestä ollut puhetta. On niin vaikea ottaa kantaa asiaan kun ei ole omaehtoista kokemusta ja kirjoista ja artikkeleista en löydä tästä asiasta juuri mitään. Useiden terveysvaikuttajien mielestä ei ole olemassa mitään sellaista kuin sokeririppuvuus. Kysynkin blogini lukijoilta, oletteko sitä mieltä, että sokeriin voi kehittää riippuvuuden? Löytyykö aiheesta tutkimuksia? Minkälaisia omaehtoisia kokemuksia teillä on sokeririippuvuudesta?
Hiilaritietoiset foorumin tietopankista löytyy tällainen alustus aiheesta:
Sokeririippuvuus
Yksi uusimmista ”elintasosairautemme” on nimeltään sokeririippuvuus. Sokeririippuvuus, ilmeni se sitten sokerin, makeisten, hiilihydraattipitoisten ruokien tai alkoholin suurkulutuksena, on aina syömishäiriö. Se saattaa olla aluksi vain pieni mieliteko, mutta eräillä ihmisillä mieliteosta kehittyy himo, suorastaan pakkomielle. Karkkia ja suklaata ja pikkuleipiä on saatava päivittäin, eivätkä siinä pienet määrät riitä.
Vastaapa itsellesi ihan rehellisesti: oletko viimeisen vuoden aikana kertaakaan syönyt karamelleja enemmän kuin olit suunnitellut tai jatkanut makeisten syömistä, vaikka olit jo ajatellut lopettaa? Useimmat meistä joutuvat vastaamaan ”kyllä”. Entä, onko joku perheenjäsenesi tai ystäväsi viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon syöt makeaa?
Tässä vain pari peruskysymystä, jotka sokeririippuvuutta epäilevä voi itselleen esittää. Erään väitteen mukaan toiset ihmiset ovat perineet sokeriherkät geenit. On esitetty, että jopa 75 % ihmisistä on enemmän tai vähemmän herkistynyt sokerille. Neljännes ihmisistä voi syödä sokeria vaikka päivittäin ilman, että se laukaisee heissä ahmimishimon. Yksi neljännes on taas niin herkistynyt, että palakin suklaata synnyttää reaktion, että on heti syötävä koko levy. Aivan samoin kuin alkoholia toiset voivat juoda lasillinen saamatta mitään kimmoketta, toiset eivät kerran aloitettuaan kykene lopettamaan. Sokerille pahasti addiktoituneella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa sokerin syönti kaikissa muodoissaan kokonaan. Hiilihydraatteja rajoittavan ruokavalion on käytännössä todettu auttaneen sokeririippuvuudesta kärsiviä.
Sokeririippuvuustunnustuksianne voitte mieluusti minulle kertoa!
Tässä hieno runo:
Mä uskon
Mä uskon tieteeseen.
Mä uskon, et mun menestyksein on kirjoitettu geeneihin.
Mä vannon ihmisen itsekkyyden nimiin.
Mä oon realisti.
Mä en ota kantaa hyvyyteen,
kun sit ei oo tieteellisest todistettu.
Enssijasest mä aattelen vaan omaa hyvää ja tietty lastein.
Mä en anna jos en myös itte saa.
Mä heitän roinat pois kaapistain
vasta kun ne meinaa tukahduttaa mut.
Mä etsin kuumeisest tietoo miks mun geenit petti
miks mun illuusioin elämäst näin särky.
Totuus tekee niin kipeää
et jumalakin tulee mulle tutuks.
Ja ihmeeks ihmiset toiset muuttuu enkeleiks maailmassain uudes.
Siiventyngät - mullako? :)
Anonyymi
Tätä kommentoidaan hauskalla tavalla, huomaa hieno runo!
Olen itse ollut koko elämäni ajan melkoinen sokerirotta. En koe kärsineeni tästä vaivasta millään tavalla. Minulta on kysytty tätä asiaa sähköpostilla ja blogissani on hiilihydraattiherkkyydestä ollut puhetta. On niin vaikea ottaa kantaa asiaan kun ei ole omaehtoista kokemusta ja kirjoista ja artikkeleista en löydä tästä asiasta juuri mitään. Useiden terveysvaikuttajien mielestä ei ole olemassa mitään sellaista kuin sokeririppuvuus. Kysynkin blogini lukijoilta, oletteko sitä mieltä, että sokeriin voi kehittää riippuvuuden? Löytyykö aiheesta tutkimuksia? Minkälaisia omaehtoisia kokemuksia teillä on sokeririippuvuudesta?
Hiilaritietoiset foorumin tietopankista löytyy tällainen alustus aiheesta:
Sokeririippuvuus
Yksi uusimmista ”elintasosairautemme” on nimeltään sokeririippuvuus. Sokeririippuvuus, ilmeni se sitten sokerin, makeisten, hiilihydraattipitoisten ruokien tai alkoholin suurkulutuksena, on aina syömishäiriö. Se saattaa olla aluksi vain pieni mieliteko, mutta eräillä ihmisillä mieliteosta kehittyy himo, suorastaan pakkomielle. Karkkia ja suklaata ja pikkuleipiä on saatava päivittäin, eivätkä siinä pienet määrät riitä.
Vastaapa itsellesi ihan rehellisesti: oletko viimeisen vuoden aikana kertaakaan syönyt karamelleja enemmän kuin olit suunnitellut tai jatkanut makeisten syömistä, vaikka olit jo ajatellut lopettaa? Useimmat meistä joutuvat vastaamaan ”kyllä”. Entä, onko joku perheenjäsenesi tai ystäväsi viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon syöt makeaa?
Tässä vain pari peruskysymystä, jotka sokeririippuvuutta epäilevä voi itselleen esittää. Erään väitteen mukaan toiset ihmiset ovat perineet sokeriherkät geenit. On esitetty, että jopa 75 % ihmisistä on enemmän tai vähemmän herkistynyt sokerille. Neljännes ihmisistä voi syödä sokeria vaikka päivittäin ilman, että se laukaisee heissä ahmimishimon. Yksi neljännes on taas niin herkistynyt, että palakin suklaata synnyttää reaktion, että on heti syötävä koko levy. Aivan samoin kuin alkoholia toiset voivat juoda lasillinen saamatta mitään kimmoketta, toiset eivät kerran aloitettuaan kykene lopettamaan. Sokerille pahasti addiktoituneella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa sokerin syönti kaikissa muodoissaan kokonaan. Hiilihydraatteja rajoittavan ruokavalion on käytännössä todettu auttaneen sokeririippuvuudesta kärsiviä.
Sokeririippuvuustunnustuksianne voitte mieluusti minulle kertoa!
Tässä hieno runo:
Mä uskon
Mä uskon tieteeseen.
Mä uskon, et mun menestyksein on kirjoitettu geeneihin.
Mä vannon ihmisen itsekkyyden nimiin.
Mä oon realisti.
Mä en ota kantaa hyvyyteen,
kun sit ei oo tieteellisest todistettu.
Enssijasest mä aattelen vaan omaa hyvää ja tietty lastein.
Mä en anna jos en myös itte saa.
Mä heitän roinat pois kaapistain
vasta kun ne meinaa tukahduttaa mut.
Mä etsin kuumeisest tietoo miks mun geenit petti
miks mun illuusioin elämäst näin särky.
Totuus tekee niin kipeää
et jumalakin tulee mulle tutuks.
Ja ihmeeks ihmiset toiset muuttuu enkeleiks maailmassain uudes.
Siiventyngät - mullako? :)
Anonyymi
keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007
Suomesta makeus lähtenyt paremmin kuin vaadittiin
*
Suomi on taas priimusoppilaana Euroopan Unionin (EU) koulussa. Olemme tehneet oman osuutemme sokerintuotannon supistamisessa. Sokeritehtaita on pantu kiinni ja sokerijuurikkaisiin aikoinaan panostaneet maanviljelijät ovat epätoivon partaalla. Pitääkö meidän aina olla niin kuuliaisia EU:lle? Mikäli tämä sokerituotannon alasajo on tehty kansanterveyden nimissä, silloin voimme tietysti olla todella tyytyväisiä suunnan muutoksesta armaassa maassamme!
Sokerin tuotannon rakenneuudistuksen tavoitteena oli EU:ssa ylituotannon purku. Se ei ole onnistunut EU:n uuden sokeriasetuksen mukaisesti. Kiintiöiden vähentämiseksi komissio asetti nelivuotisen järjestelmän, jossa tuotantokiintiöistä vapaaehtoisesti luopuvalle teollisuudelle ja viljelijöille maksetaan korvausta.
Järjestelmä ei kuitenkaan ole toiminut. Ensimmäisten kahden vuoden aikana vähennystavoitteeksi asetettu 5 miljoonaa tonnia on tähän mennessä vähentynyt noin 2 miljoonaa tonnia. Suurimmat tuottajamaat ovat komission sallimalla tavalla ostaneet lisäkiintiöitä lähes miljoona tonnia. Nettovähennys on siis vain miljoona tonnia. Euroopan Unionin suurimmissa sokerin tuottajamaissa, Ranskassa ja Saksassa, tuotannon supistukset ovat jääneet tekemättä. Sen sijaan pienet sokerintuottajat, kuten Suomi, Italia ja Portugali ovat leikanneet rajusti omia tuotantokiintiöitään.
Suomi pudotti kiintiötään 146 miljoonasta kilosta 90 miljoonaan kiloon. Sen seurauksena Salon hieno sokeritehdas suljettiin viime syksynä. Suomen vähennys ylittää EU:n tavoitteen. Uudessa markkinajärjestelmässä Suomelle taattiin sentään oikeus säilyttää viimeinen sokeritehdas Säkylässä.
Järjestelmää yritetään saada houkuttelevammaksi esittämällä nyt uutta porkkanarahaa jäsenvaltioiden sokeriteollisuudelle ja viljelijöille, jotta tuotannon supistukset jäsenvaltioissa vauhdittuisivat. Ministerineuvosto käsittelee asiaa kesällä, päätöstä odotetaan alkusyksyllä. Komissio esitti eilen ministerineuvostossa, että teollisuus saisi 90 % rakennerahastorahasta ja loput jaettaisiin viljelijöiden ja urakoitsijoiden kesken. Aiemmin valtiovalta päätti jakosuhteen osapuolia kuultuaan. Nyt komission esityksessä jakosuhde on kiinteä.
Kiintiöistään luopuville viljelijöille maksettaisiin rakennerahastosta ”lisäosaa”, joka nostaisi viljelijäkorvauksen yli kaksinkertaiseksi verrattuna viime vuonna Suomessa sovittuun korvaustasoon. Tämä koskisi takautuvasti myös viimeisten kahden vuoden aikana jo tapahtuneita kiintiöistä luopumisia. En ymmärrä politiikasta kovinkaan paljoa ja maatalouspolitiikasta en senkään vertaa, mutta tämä on kyllä varsinaista Hölmölän kylän touhua! Maksetaan korvauksia siitä, että pelto ei sokeria tuotakaan. Joillekin älyttömiä kirjojaan markkinoille sysääville tekstinnaputtelijoille voisi tuolla samalla logiikalla maksaa korvausta siitä, että jättävät kirjansa kirjoittamatta ja säästäisivät tuon homman kirjoitustaitoisimmille. Olisi ehkä hyväkin järjestelmä, vai olisiko?
Suomalainen maanviljelijä on sitkeästä aineksesta veistetty. Hän on valmis kuuliaisesti tuottamaan juurikkaita vain Säkylän tehtaan raaka-aineeksi. Euroopan Unionin tulevissa kiintiöiden leikkauksissa on MTK:n mielestä huomioitava vapaaehtoiset kiintiöistä luopumiset täysimääräisesti. Lisäleikkaukset Suomen kiintiöissä veisivät viimeisen sokeritehtaan toimintaedellytykset, mikä on sokeriasetuksen hengen vastaista.
Suomi on jo tehnyt osuutensa EU:n sokerimarkkinoiden tasapainottamisessa. Esitetyt rakennerahaston muutokset eivät saa ohittaa jäsenvaltion tahtoa Suomen kaltaisissa maissa, jotka ovat vähentäneet tuotantoaan vapaaehtoisesti. Kiintiöiden leikkaus on kohdistettava suuriin tuottajamaihin, jotka ovat tähän asti olleet järjestelmän vapaamatkustajia. Saksa on EU:n puheenjohtajamaa ja suuri sokerintuottaja. Sen pitää vastata siitä, että sokerijärjestelmän muutokset ovat tasapuolisia ja oikeudenmukaisia kaikille sokeria tuottaville EU:n jäsenmaille.
Lisätietoja antavat:
Michael Hornborg, puheenjohtaja, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto r.y
puh. 020 4131
Pekka Myllymäki, puheenjohtaja, MTK:n sokerijuurikasvaliokunnan
puh. 0400 828 375
Lähde: Deskin uutiskirje ravintotoimittajille, 9.5.2007
Suomi on taas priimusoppilaana Euroopan Unionin (EU) koulussa. Olemme tehneet oman osuutemme sokerintuotannon supistamisessa. Sokeritehtaita on pantu kiinni ja sokerijuurikkaisiin aikoinaan panostaneet maanviljelijät ovat epätoivon partaalla. Pitääkö meidän aina olla niin kuuliaisia EU:lle? Mikäli tämä sokerituotannon alasajo on tehty kansanterveyden nimissä, silloin voimme tietysti olla todella tyytyväisiä suunnan muutoksesta armaassa maassamme!
Sokerin tuotannon rakenneuudistuksen tavoitteena oli EU:ssa ylituotannon purku. Se ei ole onnistunut EU:n uuden sokeriasetuksen mukaisesti. Kiintiöiden vähentämiseksi komissio asetti nelivuotisen järjestelmän, jossa tuotantokiintiöistä vapaaehtoisesti luopuvalle teollisuudelle ja viljelijöille maksetaan korvausta.
Järjestelmä ei kuitenkaan ole toiminut. Ensimmäisten kahden vuoden aikana vähennystavoitteeksi asetettu 5 miljoonaa tonnia on tähän mennessä vähentynyt noin 2 miljoonaa tonnia. Suurimmat tuottajamaat ovat komission sallimalla tavalla ostaneet lisäkiintiöitä lähes miljoona tonnia. Nettovähennys on siis vain miljoona tonnia. Euroopan Unionin suurimmissa sokerin tuottajamaissa, Ranskassa ja Saksassa, tuotannon supistukset ovat jääneet tekemättä. Sen sijaan pienet sokerintuottajat, kuten Suomi, Italia ja Portugali ovat leikanneet rajusti omia tuotantokiintiöitään.
Suomi pudotti kiintiötään 146 miljoonasta kilosta 90 miljoonaan kiloon. Sen seurauksena Salon hieno sokeritehdas suljettiin viime syksynä. Suomen vähennys ylittää EU:n tavoitteen. Uudessa markkinajärjestelmässä Suomelle taattiin sentään oikeus säilyttää viimeinen sokeritehdas Säkylässä.
Järjestelmää yritetään saada houkuttelevammaksi esittämällä nyt uutta porkkanarahaa jäsenvaltioiden sokeriteollisuudelle ja viljelijöille, jotta tuotannon supistukset jäsenvaltioissa vauhdittuisivat. Ministerineuvosto käsittelee asiaa kesällä, päätöstä odotetaan alkusyksyllä. Komissio esitti eilen ministerineuvostossa, että teollisuus saisi 90 % rakennerahastorahasta ja loput jaettaisiin viljelijöiden ja urakoitsijoiden kesken. Aiemmin valtiovalta päätti jakosuhteen osapuolia kuultuaan. Nyt komission esityksessä jakosuhde on kiinteä.
Kiintiöistään luopuville viljelijöille maksettaisiin rakennerahastosta ”lisäosaa”, joka nostaisi viljelijäkorvauksen yli kaksinkertaiseksi verrattuna viime vuonna Suomessa sovittuun korvaustasoon. Tämä koskisi takautuvasti myös viimeisten kahden vuoden aikana jo tapahtuneita kiintiöistä luopumisia. En ymmärrä politiikasta kovinkaan paljoa ja maatalouspolitiikasta en senkään vertaa, mutta tämä on kyllä varsinaista Hölmölän kylän touhua! Maksetaan korvauksia siitä, että pelto ei sokeria tuotakaan. Joillekin älyttömiä kirjojaan markkinoille sysääville tekstinnaputtelijoille voisi tuolla samalla logiikalla maksaa korvausta siitä, että jättävät kirjansa kirjoittamatta ja säästäisivät tuon homman kirjoitustaitoisimmille. Olisi ehkä hyväkin järjestelmä, vai olisiko?
Suomalainen maanviljelijä on sitkeästä aineksesta veistetty. Hän on valmis kuuliaisesti tuottamaan juurikkaita vain Säkylän tehtaan raaka-aineeksi. Euroopan Unionin tulevissa kiintiöiden leikkauksissa on MTK:n mielestä huomioitava vapaaehtoiset kiintiöistä luopumiset täysimääräisesti. Lisäleikkaukset Suomen kiintiöissä veisivät viimeisen sokeritehtaan toimintaedellytykset, mikä on sokeriasetuksen hengen vastaista.
Suomi on jo tehnyt osuutensa EU:n sokerimarkkinoiden tasapainottamisessa. Esitetyt rakennerahaston muutokset eivät saa ohittaa jäsenvaltion tahtoa Suomen kaltaisissa maissa, jotka ovat vähentäneet tuotantoaan vapaaehtoisesti. Kiintiöiden leikkaus on kohdistettava suuriin tuottajamaihin, jotka ovat tähän asti olleet järjestelmän vapaamatkustajia. Saksa on EU:n puheenjohtajamaa ja suuri sokerintuottaja. Sen pitää vastata siitä, että sokerijärjestelmän muutokset ovat tasapuolisia ja oikeudenmukaisia kaikille sokeria tuottaville EU:n jäsenmaille.
Lisätietoja antavat:
Michael Hornborg, puheenjohtaja, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto r.y
puh. 020 4131
Pekka Myllymäki, puheenjohtaja, MTK:n sokerijuurikasvaliokunnan
puh. 0400 828 375
Lähde: Deskin uutiskirje ravintotoimittajille, 9.5.2007
maanantaina, tammikuuta 29, 2007
Hyvinvointia hunajasta
**
Hyvinvointia hunajasta on tiedotus- ja menekinedistämisohjelma, jossa EU-rahalla pistetään suu makeaksi. Kokonaisbudjetti on 300 000 euroa, josta EU:n osuus on puolet, Suomen valtio avaa kukkaronsa ja kaivaa sieltä noin 20 prosentin rahoitusosuuden ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto hoitaa loput 30 prosenttia. Ohjelmaan kuuluu mediamainontaa aikakauslehdissä, tiedottamista ja myymälä- sekä tapahtumapromootiota.
Hunajan kulutusta on syytä edistää. Hunaja on terveellistä. Toivottavasti löydetään uusia hunajan käyttäjiä erityisesti 25–49-vuotiaista. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan hunaja on viime vuosina jäänyt uusien makeutusaineiden, kuten teollisten maustesiirappien ja ruokoraakasokereiden, varjoon. Liitto haluaa nyt muistuttaa kuluttajia hunajan ainutlaatuisista ominaisuuksista ja monista käyttömahdollisuuksista. Tavoitteena on myös lisätä kuluttajien tietoisuutta mehiläistalouden merkityksestä ympäristölle. Lisäksi pyritään parantamaan kuluttajien tietämystä hunajan alkuperästä ja jäljitettävyydestä. Valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3-4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km! Lue lisää.
Hunaja koostuu pääosin rypäle- ja hedelmäsokerista, siinä on entsyymejä, valkuais- ja kivennäisaineita sekä runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja. Hunaja säilyy hyvin. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen kannattajat suosittelevat hunajan käyttöä mm. tauteja ehkäisevänä ja parantavana sekä elvyttävänä aineena. Käsitykset perustuvat havaintoihin, että hunajan happamuus tuhoaa bakteereita ja että siinä on lisäksi todettu joidenkin bakteerien kasvua estäviä aineita. Sitä käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten teehen. Jos hunajaa käytetään rohtona esim. kurkkukipuun on vältettävä sen kuumentamista yli 40 asteeseen, sillä monet sen tehoaineista tuhoutuvat noin korkeassa lämpötilassa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.1.2007
Hyvinvointia hunajasta on tiedotus- ja menekinedistämisohjelma, jossa EU-rahalla pistetään suu makeaksi. Kokonaisbudjetti on 300 000 euroa, josta EU:n osuus on puolet, Suomen valtio avaa kukkaronsa ja kaivaa sieltä noin 20 prosentin rahoitusosuuden ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto hoitaa loput 30 prosenttia. Ohjelmaan kuuluu mediamainontaa aikakauslehdissä, tiedottamista ja myymälä- sekä tapahtumapromootiota.
Hunajan kulutusta on syytä edistää. Hunaja on terveellistä. Toivottavasti löydetään uusia hunajan käyttäjiä erityisesti 25–49-vuotiaista. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan hunaja on viime vuosina jäänyt uusien makeutusaineiden, kuten teollisten maustesiirappien ja ruokoraakasokereiden, varjoon. Liitto haluaa nyt muistuttaa kuluttajia hunajan ainutlaatuisista ominaisuuksista ja monista käyttömahdollisuuksista. Tavoitteena on myös lisätä kuluttajien tietoisuutta mehiläistalouden merkityksestä ympäristölle. Lisäksi pyritään parantamaan kuluttajien tietämystä hunajan alkuperästä ja jäljitettävyydestä. Valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3-4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km! Lue lisää.
Hunaja koostuu pääosin rypäle- ja hedelmäsokerista, siinä on entsyymejä, valkuais- ja kivennäisaineita sekä runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja. Hunaja säilyy hyvin. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen kannattajat suosittelevat hunajan käyttöä mm. tauteja ehkäisevänä ja parantavana sekä elvyttävänä aineena. Käsitykset perustuvat havaintoihin, että hunajan happamuus tuhoaa bakteereita ja että siinä on lisäksi todettu joidenkin bakteerien kasvua estäviä aineita. Sitä käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten teehen. Jos hunajaa käytetään rohtona esim. kurkkukipuun on vältettävä sen kuumentamista yli 40 asteeseen, sillä monet sen tehoaineista tuhoutuvat noin korkeassa lämpötilassa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.1.2007
sunnuntaina, marraskuuta 05, 2006
Välttäkää sokerisia välipaloja!
Kommentointi on vilkasta tämän jutun yhteydessä!
Tämä kirjoitukseni on varsin rohkea. Tässä on aimo annos taitoa, taidetta ja ripaus tiedettäkin. Nyt ette saa provosoitua, mutta joidenkin ihmisten olisi hyvä kerrankin heittää ennakkoluulot romukoppaan. Tehkää nyt niin, että luette tämän kirjoituksen läpi kovasti sen sanomaa pohtien. Lupaatte olla suuttumatta jos kirjoitus ei ihan heti sovi siihen omaan viitekehykseenne (ajatusmaailmaanne).
Kerätään tähän tutkimustöitä, joissa tulee esille sokeristen välipalojen mahdollisesti turmiollinen vaikutus painonhallinnassa ja terveydessä yleensä. Ei anneta ravitsemuspoliittisten linjausten häiritä vaan etsitään selvyyttä tähän asiaan mahdollisimman neutraalisti. Kiitos yhteistyöstä! Suluissa näkyy kenen vihjeestä on kyse. Tieteellisen tutkimustyön minä olen tulkinnut parhaan kykyni mukaan, jos ei muuta mainita.
Välttäkää sokerisia välipaloja - tutkimustöitä
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/112/5/e414.pdf (Anja) Brittiläiset tutkijat Janet M. Warren, C. Jeya K. Henry ja Vanessa Simonite ovat todenneet, että lapsilla pysyy nälkä kauemmin loitolla, jos nauttivat hitaammin sokeristuvia matalan glykeemisen indeksin (GI) ravintoaineita sisältävän aamiaisen. Lapset olivat nälkäisempiä ja söivät huomattavasti enemmän ruokaa lounaalla jos olivat nauttineet paljon sokeria (korkea GI) sisältävän aamiaisen. Sokerisena aamiaisena pidettiin näitä: Corn Flakes, Coco-Pops, Rice Krispies, valkoinen leipä. Lapsia neuvottiin testipäivien aikana välttämään välipaloja ennen lounasta.
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/103/3/e26.pdf (Anja) Tässä amerikkalaisten työssä (David S. Ludwig, Joseph A. Majzoub, Ahmad Al-Zahrani, Gerard E. Dallal, Isaac Blanco ja Susan B. Roberts) nopeasti sokeristuvat hiilihydraatit aiheuttavat erilaisia hormonaalisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia. Nämä muutokset olivat haitallisia lihavilla henkilöillä, sillä ne saattavat johtaa liian suurten ruoka-annosten nauttimiseen. Tämä johtuu osittain siitä seikasta, että nopeasti sokeristuva ruoka kohottaa nopeammin insuliinia. Anja kertoo kärjistetysti: "Vähärasvaiset murot lihottavat, munakas ei. Tämä sotii niin energiatiheysteoriaa, volymetriikkaa sekä johtopäätelmää rasvan turmollista vaikutuksesta lihomisessa. Pitkälle jalostetulla hiilihydraattipitoisella ruoalla pidetään nälkää yllä ja syöminen sen kuin vaan yltyy."
http://www.ars.usda.gov/is/pr/1999/990301.htm (Anja) Tässä USA:n maatalousministeriön (USDA) raportissa Susan B. Roberts käy läpi yllämainitun työn keskeisen sanoman, eli lihavien on syytä välttää nopeasti sokeristuvia korkean GI:n ravintoaineita.
TAITOA
Taitoa on valita päivän ravintoaineet oikein. Väitän, että monelle sellaiselle ihmiselle, joka harrastaa hyvin vähän liikuntaa, sopii parhaiten diabeetikon ruokavalio (vaikka ei sokeritautia sairastaisikaan). Nyt puhun siitä aikoja sitten diabetespotilaille suositellusta perinteisestä diabetesruokavaliosta. En puhu siitä älyvapaasta nykysuuntauksen mukaisesta diabetesruokavaliosta, jossa diabetespotilaalle (2 tyypin diabetes!) sallitaan ruokailussa syrjähyppyjä sokeristen tuotteiden pariin. Tuntuu siltä kuin sokeriteollisuus olisi ruvennut seurustelemaan Diabetesliiton kanssa. Siitähän ei hyvää seuraa! Siitä seuraa tällaisia lapsuksia (lapsia!?):
Diabeetikon ruoka on laadultaan samaa kuin koko väestölle suositellaan: se sisältää vähän rasvaa, sokeria ja suolaa, mutta runsaasti kuitupitoisia ruokia ja ruoka-aineita. Se voi olla itse valmistettua tai valmisruokaa. Nykyisten hoitomenetelmien ansiosta diabeetikon ruokavalio on yksilöllinen ja joustava. Diabeetikolle suositeltava ruoka sopii kenelle tahansa, mutta mikä tahansa ruoka ei ole hyväksi diabeetikolle. Diabeteksen takia on syytä valita syötävänsä harkiten, vaikka erikoisruokaa ei tarvitakaan.
Diabeetikkoa ei tarvitse ottaa tarjottavia valittaessa huomioon sen enempää kuin muita, jotka huolehtivat terveydestään. Ruokien makeuttamisessa ei tarvita erityisjärjestelyitä. Voit pitää tarjolla suolaista tai makeaa – mielellään vähärasvaisia ja pieniä annoksia. Silloin diabeetikko voi itse päättää mitä valitsee. Usein hedelmät ovat hyvä vaihtoehto vaikkapa kokoustarjoiluna. Kahvileivistä tarjottavaksi kannattaa valita vähärasvaisia pullia tai marjapiirakkaa. Sen sijaan rasvaisia leivonnaisia kuten viinereitä tai murotaikinapohjaisia leivonnaisia on viisasta karttaa.
Yllä kursivoitu teksti on poimittu ilmeisenä lapsuksena Diabetesliiton sivuille siirtyneestä valistusmateriaalista. Ei näin! Ei todellakaan näin! Jos ihmisellä on diabetes (2 tyypin), silloin vältetään sokerin nauttimista ja hiilihydraattien kanssa ollaan ylipäätään tarkkoja. Se on minun mielipiteeni ja pyydän sinua jatkamaan lukemista, vaikka suuttumuksesi tasoa mittaava viisarisi on jo kovasti punaisen puolella.
TAIDETTA
Tee päivän ruokailusta taidetta! Reijo ryhtyi hetken mielijohteesta taiteilemaan suosittelemallani liikkumattomuusdieetillä. Tänään hänen taiteellinen elämyksensä on saavuttanut kliimaksin, eli hänen vähittäinen muuntumisensa loppuvaihe terveelliseen suuntaan on muuttunut vaihtoehdosta nimeltään järjetön vaihtoehtoon järkevä:
Reijon järjetön ruokapäiväkirja (vapaasti mukaillen Reijon omasta kommentista):
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia ja kaksi pientä pullaa
8.20 kourallinen irtokarkkeja
9.00 iso kuppi kahvia, iso viineri
10.15 iso kuppi kahvia ja kokousviineri
12.00 tukeva lounas
12.30 asiakaspalaverissa sokerinen kokouspulla + makeaa limsaa
13.00 aivan järjetön nälkä! Pari kourallista irtokarkkeja, pullo sokerilimsaa
13.30 pikaruokalassa iso hampurilainen, isot ranskikset, pullo sokerilimsaa
15.00 kahvitauko, sokerinen pulla, 150 g makeispussi
15.30 taas on nälkä!
16.00 Ruokamarketin kautta kotiin, marketin kahviossa pakko käydä kahvilla ja sokerisella pullalla, energia ihan loppu
17.00 kunnon päivällinen kotona
17.45 naposteltavaa telkkarin ääressä, 200 g karkkipussi, iso sipsipussi tyhjäksi
19.00 taas kamalan kova nälkä
19.30 illallinen, makkaraa ja ranskalaisia perunoita paistinpannulle, nam nam, tulipas paljon syötyä taas
20.30 telkkariuutiset katsotaan karkkipussin ja limsapullon kera
21.00 onko minulla taas nälkä? No näin on, eikö nälkä mene pois vaikka koko ajan syön?
21.30 Lisää makkaraa ja perunoita. Ehkä nyt jaksaa aamuun saakka?
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, eli Fazerin sininen Sinisen Tonavan kera. ZZZ... kroooh...
Reijon järkevä ruokapäiväkirja
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia, kokojyväleipää, iso munakas, maustamatonta jogurttia
9.00 iso kuppi kahvia, iso kulaus vettä
10.15 kokoukseen mukaan vesipullo, punainen omena ja puolikas avokado sekä purkki maustamatonta jogurttia
12.00 kevyt lounas, paljon vihanneksia, joko lihaa tai kalaa, tummaa riisiä, silloin tällöin keitettyä perunaa, joskus pelkkä keitto
12.30 asiakaspalaverissa iso kulaus vettä
15.00 iso kuppi kahvia, avokadon toinen puolikas
17.00 kunnon päivällinen kotona
20.00 2-3 porkkanaa, 2 kovaksi keitettyä munaa, kokojyväleipää muutama pala, 17% Oltermannia muutama reilu siivu
21.30 iso kulaus vettä
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, uni saapuu Tonava Sinisen puolessavälissä
RIPAUS TIEDETTÄ
Vieläkö olet linjoilla? Hyvä! Jatketaan vielä hetki. Nyt tulee ihan vähän arkista tiedettä. Miksi ihmeessä pitää välttää sokerisia välipaloja ja missään nimessä ei pian ruokailun jälkeen saa esimerkiksi syödä irtokarkkeja tai juoda sokerista limsaa? Se johtuu tuosta hormonista nimeltään insuliini, joka on liikkuvan ihmisen paras ystävä, mutta liikkumattoman ihmisen pahin vihollinen. Insuliini ajaa nimittäin sokerisen välipalan synnyttämän verensokerin nopeasti alas. Ei se insuliini verestä niitä sokerimolekyylejä lähde syömään, vaan se työntää sokerit verivirrasta pois normaaliin kulutukseen ja sitten johonkin sopivaan varastoon. Ensin ehkä täytetään lihaksen sokerivarastot (glykogeeniä), sitten maksan sokerivarastot ja jos vielä sokeria kiertää veressä, sitten glukoosi pitää varmaan pistää rasvavarastoihin talteen. Tiedemiehet päättelevät, että insuliini aiheuttaa poukkoilessaan näläntunteen lisääntymisen. Nyt minulla ei ole faktaa käsillä, mutta muistan lukeneeni jostakin, että vaikka ihmisellä ei oikeasti pitäisikään olla nälkä (on äsken syönyt tukevan lounaan) niin sokerinen välipala (pari kourallista irtokarkkeja, sokerinen limsa) harhauttaa ihmisen biokemian siinä määrin, että hetken kuluttua tulee taas nälkä. Sellainen kiljuva nälkä.
Tiedemiehet, jotka ovat vapautuneet esim. sokeriteollisuuden kytköksistä, suosittelevat siis hyvin vähän liikuntaa harrastaville sokeristen välipalojen jättämistä kokonaan pois!
Vieläkö olet kovasti suuttunut? Olenko väärässä? Onko tässä mitään järkeä? Onko Reijo valinnut oikein?
Tämä kirjoitukseni on varsin rohkea. Tässä on aimo annos taitoa, taidetta ja ripaus tiedettäkin. Nyt ette saa provosoitua, mutta joidenkin ihmisten olisi hyvä kerrankin heittää ennakkoluulot romukoppaan. Tehkää nyt niin, että luette tämän kirjoituksen läpi kovasti sen sanomaa pohtien. Lupaatte olla suuttumatta jos kirjoitus ei ihan heti sovi siihen omaan viitekehykseenne (ajatusmaailmaanne).
Kerätään tähän tutkimustöitä, joissa tulee esille sokeristen välipalojen mahdollisesti turmiollinen vaikutus painonhallinnassa ja terveydessä yleensä. Ei anneta ravitsemuspoliittisten linjausten häiritä vaan etsitään selvyyttä tähän asiaan mahdollisimman neutraalisti. Kiitos yhteistyöstä! Suluissa näkyy kenen vihjeestä on kyse. Tieteellisen tutkimustyön minä olen tulkinnut parhaan kykyni mukaan, jos ei muuta mainita.
Välttäkää sokerisia välipaloja - tutkimustöitä
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/112/5/e414.pdf (Anja) Brittiläiset tutkijat Janet M. Warren, C. Jeya K. Henry ja Vanessa Simonite ovat todenneet, että lapsilla pysyy nälkä kauemmin loitolla, jos nauttivat hitaammin sokeristuvia matalan glykeemisen indeksin (GI) ravintoaineita sisältävän aamiaisen. Lapset olivat nälkäisempiä ja söivät huomattavasti enemmän ruokaa lounaalla jos olivat nauttineet paljon sokeria (korkea GI) sisältävän aamiaisen. Sokerisena aamiaisena pidettiin näitä: Corn Flakes, Coco-Pops, Rice Krispies, valkoinen leipä. Lapsia neuvottiin testipäivien aikana välttämään välipaloja ennen lounasta.
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/103/3/e26.pdf (Anja) Tässä amerikkalaisten työssä (David S. Ludwig, Joseph A. Majzoub, Ahmad Al-Zahrani, Gerard E. Dallal, Isaac Blanco ja Susan B. Roberts) nopeasti sokeristuvat hiilihydraatit aiheuttavat erilaisia hormonaalisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia. Nämä muutokset olivat haitallisia lihavilla henkilöillä, sillä ne saattavat johtaa liian suurten ruoka-annosten nauttimiseen. Tämä johtuu osittain siitä seikasta, että nopeasti sokeristuva ruoka kohottaa nopeammin insuliinia. Anja kertoo kärjistetysti: "Vähärasvaiset murot lihottavat, munakas ei. Tämä sotii niin energiatiheysteoriaa, volymetriikkaa sekä johtopäätelmää rasvan turmollista vaikutuksesta lihomisessa. Pitkälle jalostetulla hiilihydraattipitoisella ruoalla pidetään nälkää yllä ja syöminen sen kuin vaan yltyy."
http://www.ars.usda.gov/is/pr/1999/990301.htm (Anja) Tässä USA:n maatalousministeriön (USDA) raportissa Susan B. Roberts käy läpi yllämainitun työn keskeisen sanoman, eli lihavien on syytä välttää nopeasti sokeristuvia korkean GI:n ravintoaineita.
TAITOA
Taitoa on valita päivän ravintoaineet oikein. Väitän, että monelle sellaiselle ihmiselle, joka harrastaa hyvin vähän liikuntaa, sopii parhaiten diabeetikon ruokavalio (vaikka ei sokeritautia sairastaisikaan). Nyt puhun siitä aikoja sitten diabetespotilaille suositellusta perinteisestä diabetesruokavaliosta. En puhu siitä älyvapaasta nykysuuntauksen mukaisesta diabetesruokavaliosta, jossa diabetespotilaalle (2 tyypin diabetes!) sallitaan ruokailussa syrjähyppyjä sokeristen tuotteiden pariin. Tuntuu siltä kuin sokeriteollisuus olisi ruvennut seurustelemaan Diabetesliiton kanssa. Siitähän ei hyvää seuraa! Siitä seuraa tällaisia lapsuksia (lapsia!?):
Diabeetikon ruoka on laadultaan samaa kuin koko väestölle suositellaan: se sisältää vähän rasvaa, sokeria ja suolaa, mutta runsaasti kuitupitoisia ruokia ja ruoka-aineita. Se voi olla itse valmistettua tai valmisruokaa. Nykyisten hoitomenetelmien ansiosta diabeetikon ruokavalio on yksilöllinen ja joustava. Diabeetikolle suositeltava ruoka sopii kenelle tahansa, mutta mikä tahansa ruoka ei ole hyväksi diabeetikolle. Diabeteksen takia on syytä valita syötävänsä harkiten, vaikka erikoisruokaa ei tarvitakaan.
Diabeetikkoa ei tarvitse ottaa tarjottavia valittaessa huomioon sen enempää kuin muita, jotka huolehtivat terveydestään. Ruokien makeuttamisessa ei tarvita erityisjärjestelyitä. Voit pitää tarjolla suolaista tai makeaa – mielellään vähärasvaisia ja pieniä annoksia. Silloin diabeetikko voi itse päättää mitä valitsee. Usein hedelmät ovat hyvä vaihtoehto vaikkapa kokoustarjoiluna. Kahvileivistä tarjottavaksi kannattaa valita vähärasvaisia pullia tai marjapiirakkaa. Sen sijaan rasvaisia leivonnaisia kuten viinereitä tai murotaikinapohjaisia leivonnaisia on viisasta karttaa.
Yllä kursivoitu teksti on poimittu ilmeisenä lapsuksena Diabetesliiton sivuille siirtyneestä valistusmateriaalista. Ei näin! Ei todellakaan näin! Jos ihmisellä on diabetes (2 tyypin), silloin vältetään sokerin nauttimista ja hiilihydraattien kanssa ollaan ylipäätään tarkkoja. Se on minun mielipiteeni ja pyydän sinua jatkamaan lukemista, vaikka suuttumuksesi tasoa mittaava viisarisi on jo kovasti punaisen puolella.
TAIDETTA
Tee päivän ruokailusta taidetta! Reijo ryhtyi hetken mielijohteesta taiteilemaan suosittelemallani liikkumattomuusdieetillä. Tänään hänen taiteellinen elämyksensä on saavuttanut kliimaksin, eli hänen vähittäinen muuntumisensa loppuvaihe terveelliseen suuntaan on muuttunut vaihtoehdosta nimeltään järjetön vaihtoehtoon järkevä:
Reijon järjetön ruokapäiväkirja (vapaasti mukaillen Reijon omasta kommentista):
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia ja kaksi pientä pullaa
8.20 kourallinen irtokarkkeja
9.00 iso kuppi kahvia, iso viineri
10.15 iso kuppi kahvia ja kokousviineri
12.00 tukeva lounas
12.30 asiakaspalaverissa sokerinen kokouspulla + makeaa limsaa
13.00 aivan järjetön nälkä! Pari kourallista irtokarkkeja, pullo sokerilimsaa
13.30 pikaruokalassa iso hampurilainen, isot ranskikset, pullo sokerilimsaa
15.00 kahvitauko, sokerinen pulla, 150 g makeispussi
15.30 taas on nälkä!
16.00 Ruokamarketin kautta kotiin, marketin kahviossa pakko käydä kahvilla ja sokerisella pullalla, energia ihan loppu
17.00 kunnon päivällinen kotona
17.45 naposteltavaa telkkarin ääressä, 200 g karkkipussi, iso sipsipussi tyhjäksi
19.00 taas kamalan kova nälkä
19.30 illallinen, makkaraa ja ranskalaisia perunoita paistinpannulle, nam nam, tulipas paljon syötyä taas
20.30 telkkariuutiset katsotaan karkkipussin ja limsapullon kera
21.00 onko minulla taas nälkä? No näin on, eikö nälkä mene pois vaikka koko ajan syön?
21.30 Lisää makkaraa ja perunoita. Ehkä nyt jaksaa aamuun saakka?
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, eli Fazerin sininen Sinisen Tonavan kera. ZZZ... kroooh...
Reijon järkevä ruokapäiväkirja
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia, kokojyväleipää, iso munakas, maustamatonta jogurttia
9.00 iso kuppi kahvia, iso kulaus vettä
10.15 kokoukseen mukaan vesipullo, punainen omena ja puolikas avokado sekä purkki maustamatonta jogurttia
12.00 kevyt lounas, paljon vihanneksia, joko lihaa tai kalaa, tummaa riisiä, silloin tällöin keitettyä perunaa, joskus pelkkä keitto
12.30 asiakaspalaverissa iso kulaus vettä
15.00 iso kuppi kahvia, avokadon toinen puolikas
17.00 kunnon päivällinen kotona
20.00 2-3 porkkanaa, 2 kovaksi keitettyä munaa, kokojyväleipää muutama pala, 17% Oltermannia muutama reilu siivu
21.30 iso kulaus vettä
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, uni saapuu Tonava Sinisen puolessavälissä
RIPAUS TIEDETTÄ
Vieläkö olet linjoilla? Hyvä! Jatketaan vielä hetki. Nyt tulee ihan vähän arkista tiedettä. Miksi ihmeessä pitää välttää sokerisia välipaloja ja missään nimessä ei pian ruokailun jälkeen saa esimerkiksi syödä irtokarkkeja tai juoda sokerista limsaa? Se johtuu tuosta hormonista nimeltään insuliini, joka on liikkuvan ihmisen paras ystävä, mutta liikkumattoman ihmisen pahin vihollinen. Insuliini ajaa nimittäin sokerisen välipalan synnyttämän verensokerin nopeasti alas. Ei se insuliini verestä niitä sokerimolekyylejä lähde syömään, vaan se työntää sokerit verivirrasta pois normaaliin kulutukseen ja sitten johonkin sopivaan varastoon. Ensin ehkä täytetään lihaksen sokerivarastot (glykogeeniä), sitten maksan sokerivarastot ja jos vielä sokeria kiertää veressä, sitten glukoosi pitää varmaan pistää rasvavarastoihin talteen. Tiedemiehet päättelevät, että insuliini aiheuttaa poukkoilessaan näläntunteen lisääntymisen. Nyt minulla ei ole faktaa käsillä, mutta muistan lukeneeni jostakin, että vaikka ihmisellä ei oikeasti pitäisikään olla nälkä (on äsken syönyt tukevan lounaan) niin sokerinen välipala (pari kourallista irtokarkkeja, sokerinen limsa) harhauttaa ihmisen biokemian siinä määrin, että hetken kuluttua tulee taas nälkä. Sellainen kiljuva nälkä.
Tiedemiehet, jotka ovat vapautuneet esim. sokeriteollisuuden kytköksistä, suosittelevat siis hyvin vähän liikuntaa harrastaville sokeristen välipalojen jättämistä kokonaan pois!
Vieläkö olet kovasti suuttunut? Olenko väärässä? Onko tässä mitään järkeä? Onko Reijo valinnut oikein?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)