torstaina, helmikuuta 22, 2007

Lihavuus ja moraali

**
Tätä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti!
Lihavuus on minulla kestosuosikkina
. Tällaista olen aiemmin kirjoittanut lihavuudesta:
Löysin työpöydältäni lojumasta lukemattomien kirjoitusten pinosta eripainoksen nimeltään Lihavuus ja moraalinen paniikki. Sen on kirjoittanut tutkija Hannele Harjunen, Jyväskylän yliopiston projektisuunnittelija. Kirjoitus on haastava lukuisten vierasperäisten sanojen takia, mutta tässä tätä blogia ylläpitävän täystollon täsmäsuomennos muutamasta keskeisestä asiasta.

Lihavuudesta on totuttu keskustelemaan lähinnä lääketieteen ja terveyshaittojen näkökulmasta. Tämä johtuu osaltaan siitä, että lääketiede on jo pitkään yksin hallinnut sekä tietoa että tulkintoja lihavuudesta. Lihavuuden yhteiskunnallisia ja kulttuurisia vaikutuksia ja merkityksiä on selvästi tutkittu liian vähän. Viime vuosina tilanne on alkanut muuttua ja tällä hetkellä lihavuuden tutkimusta pohditaan yhä laajemmasta näkökulmasta sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Tutkimusten ja tieteellisenkin keskustelun kohteiksi ovat nousseet mm. lihavuuden sosiaaliset rakenteet, lihavuuden leima ja kaikki sen erilaiset seuraukset, kuten syrjintä ja keskustelun sivuuttaminen, näkyvyys mediassa sekä ihmisten henkilökohtaiset kokemukset lihavuudesta.

On käynyt yhä selvemmäksi, että lihavuus ei ole pelkkä terveyskysymys, vaan sen merkitys ja seuraukset ovat huomattavasti moninaisemmat. Lihavuudella on niin kulttuuriset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset kuin psykologiset ulottuvuutensa. Vaikka lihavuudesta on keskusteltu paljon, väitän, että julkisen keskustelun perusteella on erittäin vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa lihavuudesta ja sen eri merkityksistä. Lihavuusuutisointi on usein varsin asenteellista, sirpaleiseen tietoon perustuvaa ja epäanalyyttistä, joskus myös varsin sensaatiohakuista. Julkisessa lihavuuskeskustelussa näyttää lisäksi usein sekoittuvan yhdeksi sekavaksi vyyhdeksi nämä kaikki asiat:
  • lääketieteelliset tutkimustulokset terveyshaitoista
  • sovelias terveyskäyttäytyminen
  • käsitykset sosiaalisesti hyväksyttävästä ruumiista ja käytöksestä
  • stereotyyppiset moraaliset arviot lihavien ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista ja elämäntavoista
Kun kyse on merkittävästä lihavuudesta, painon pudottaminen pienentää terveyshaittojen riskiä, mutta lievän ylipainon terveyshaitat ovat edelleen erittäin kiistanalaiset. Terveellinen paino on ylipäätään erittäin vaikea määrittää, ja terveelliselle ylipainolle ja lihavuudelle asetetut rajat, kuten painoindeksiluokitus, ovat parhaimmillaankin keinotekoisia ja tulkinnanvaraisia. Kuten Marjaana Lahti-Koski toteaa, kansa ei jakaudu suoraviivaisesti kahteen ryhmään, lihaviin ja laihoihin. On jopa esitetty näkemyksiä, joiden mukaan lihavuuden kohdalla hoito voisi toisinaan olla haitallisempaa kuin itse lihavuus. Tässä tarkoitetaan esimerkiksi toistuvien rankkojen laihdutuskuurien elimistölle aiheuttamaa rasitusta, lääkehoidon riskejä, toistuvien epäonnistumisten aiheuttamia itsetunto-ongelmia jne. Jotta saadaan selvitettyä painon merkitys terveydelle luotettavasti, on otettava samanaikaisesti huomioon myös monia muita tekijöitä:
  • perimä
  • ikä
  • sukupuoli
  • etninen tausta
  • koulutus- ja tulotaso
  • laihdutushistoria
  • fyysinen kunto
  • lihavuuden leima
Lihava ihminen ei täytä normiruumiin vaatimuksia: kokoa, painoa, ulkonäköä tai oletettua terveyttä. Lihavuus edustaa kulttuurissamme sairautta, epäviehättävyyttä ja kontrolloimattomuutta. Tutkija Stiina Hänninen on tutkimuksessaan tullut siihen johtopäätökseen, että lihavuus koetaan epäterveelliseksi, itse aiheutetuksi ja rumaksi.

Hoikkuusihanteesta tulee normi, johon kaikkien odotetaan pyrkivän. Kun normaalin terveen ruumiin käsitetään tarkoittavan vain hoikkaa ruumista, mikä tahansa muu ruumiin koko tai paino nähdään poikkeavuutena ja korjattavana vikana. Hoikkuusnormin rikkomisesta seuraava rangaistus, leimautuminen ja sosiaalisen hyväksyttävyyden väheneminen, on niin ankara, että on inhimillisesti katsoen ymmärrettävää, että lihavuudesta eroon pääsemisestä tulee monelle myös sosiaalinen pakko.

Lihavuuden katsotaan olevan ikään kuin ulkoisena merkkinä henkilön heikosta luonteesta ja huonosti hallituista elämäntavoista. Lihavuutta pidetään yleisesti esimerkiksi merkkinä laiskuudesta, ahneudesta, sairaudesta, itsekontrollin puutteesta ja heikoista älyn lahjoista. Varsin yleisesti oletetaan, että lihavuuden ja mainittujen ominaisuuksien välillä on selvä syyseuraussuhde. Vastuun painonhallinnasta katsotaan olevan henkilökohtainen ja siinä epäonnistuminen nähdään henkilökohtaisena ongelmana. Lihavuudesta syytetään lihavaa itseään, ja näin ollen myös lihavuuden seuraukset jäävät yksilön itsensä kannettaviksi. Ehkä juuri siitä syystä, että lihavuus nähdään itse aiheutettuna tilana, lihavuuden leimaa ja sen seurauksia pidetään usein oikeutettuina. Lihavuudesta on edelleen sallittua esittää mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka jostain muusta ruumiillisesta erosta, puhuttaessa nähtäisiin asenteellisina, syrjivinä, sivuasioina ja tätä ihmisryhmää leimaavina.

Joidenkin tutkimusten mukaan kuviteltu tai todellinen lihavuus on yksi naisten syyllisyyden ja häpeän tunteiden tärkeimpiä lähteitä. Ei ole siten mikään ihme, että niin moni normaalipainoinenkin nainen laihduttaa jatkuvasti. Yksi lihavuuden leiman seurauksia on, että lihavuus nähdään jonkinlaisena välitilana vaikka usein lihavuus on pysyvä ominaisuus. Pysyvästi lihavaa ihmistä ei yksinkertaisesti sallita. Tämä on yksi lihavuudella leimaamisen vakavimpia seurauksia. Jos katsotaan, että ruumis on yksilöllisyyden perusta, jatkuvalla kyseenalaistamisella, on väistämättä seurauksensa. Vaikka lihavuutta ei ole pystytty konkreettisesti hävittämään, lihava ihminen on saatu subjektina katoamaan.

Vakavaksi vetää lihavuuden vertaaminen kulkutautiin. Suomalaisessain keskustelussa lihavuuttaa on kutsuttu epidemiaksi, joka leviää kontrolloimattomasti. Lihavuuden sanotaan uhkaavan kansan- ja eritoten lasten ja nuorten terveyttä sekä johtavan lyhentyneeseen elinaikaennusteeseen. Britannian lehdistössä todettiin tylysti, että nykylapset kuolevat ennen vanhempiaan lihavuuden vuoksi. Odottavien äitien lihavuuden otsikoitiin taas vaarantavan syntymättömän lapsen terveyden. Lyhyessä ajassa media teki lihavuudesta koko kansan olemassaoloa uhkaava ensisijainen tekijä. Keskustelussa olivat vahvasti läsnä ihmisryhmän syyllistäminen ja paheksunta. Lihavien lisäksi samalla syyllistettiin lasten vanhemmat vastuuttomasta lasten kasvattamisesta.

Lihavuudesta tiedottaminen on usein yksipuolista. Mediassa käytetään enimmäkseen lihavuuden haittoja korostavia tutkimuksia. Samaten puhutaan lähes yksinomaan laihduttamisen eduista, mutta sivuutetaan tutkimus, jossa laihduttamisen haitalliset seuraukset ovat tulleet esiin. Erityisesti lääketieteelliseen lihavuustutkimukseen suhtaudutaan mediassa edelleen usein kyseenalaistamatta, aivan kuin tähän tietoon ei liittyisi lainkaan ideologisia, poliittisia tai taloudellisia vaikuttimia. Esimerkiksi turhan harvoin näkee mainittavan elintarviketeollisuuden, lääketeollisuuden tai laihdutusbisneksen roolia lihavuusongelman ylläpitäjinä tai mahdollista eturistiriitaa ja eettistä ongelmaa, joka syntyy, kun lääketehtaiden palkkalistoilla olevat laihdutusvalmisteiden kehittäjät ovat mukana asiantuntijoina kansallisten terveystavoitteiden laadinnassa.

Toisinaan media myös levittää väärää tai värittynyttä tietoa, millä voi olla vakavia seurauksia. Tästä erinomainen esimerkki on Isossa-Britanniassa julkisuuteen päästetty tieto, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien terveyshaittojen vuoksi saa avustusta 899 100 brittiä. Esitetty luku oli päätähuimaava ja lopulta kävikin ilmi, että oikea luku oli 900! Toinen esimerkki: kesän alussa vuonna 2004 Ison-Britannian ja Suomenkin lehdistössä nousi kohu kolmevuotiaasta lapsesta, joka oli lööppien mukaan kuollut lihavuuteen. Otsikot olivat sensaatiohakuisia, kuten "lapsi tukehtui omaan läskiinsä". Lapsen vanhempia syytettiin avoimesti lapsen vastuuttomuudesta ja huonosta kohtelusta ja tapausta käytettiin mediauutisoinnin perusteella myös varoittavana esimerkkinä Ison-Britannian alahuoneen nimeämän terveyskomitean lihavuusraportissa. Kävi kuitenkin pian ilmi, että lapsella oli ollut perinnöllinen sairaus, joka oli kyllä havaittu, mutta liian myöhään, jotta lapsi olisi voitu pelastaa.

Lähde: Hannele Harjunen. Lihavuus ja moraalinen paniikki. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 69 (4): 412-417, 2004

Näin on närhet!

Perinteisesti ihmiselle ominaiseksi on katsottu kaikenlainen älykäs toiminta kuten ennakkosuunnittelu. Nyt tällainen ominaisuus on löytynyt myös eläinkunnan älykkäimmissä edustajissa. Mahdottoman älykkäiksi jo aiemmin havaitut Kalifornian pensasnärhet pystyvät suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin ainakin seuraavaan aamiaiseen asti. Tämä monelle ihmisellekin vaativa toimenpide, havaittiin Cambridgen yliopistossa tehdyssä kokeessa. Närhet asustivat kolmen kookkaan huoneen häkissä.

Kokeen ensimmäisessä vaiheessa niille annettiin ruoaksi jauhettuja männynsiemeniä eli tavaraa, jota ne eivät pysty kätkemään. Näille linnuille on nimittäin tyypillistä ylimäääräisen ruoan piilottaminen. Tämä ruoka tarjoiltiin häkin keskimmäisessä huoneessa. Aamulla linnut suljettiin kahdeksi tunniksi jompaankumpaan jäljellä olevista huoneista, joista toisessa annettiin ruokaa mutta toisessa piti kyhjöttää ilman ruokaa. Kun linnut olivat oppineet tämän menettelyn, laitettiin yhtenä päivänä keskimmäisessä huoneessa tarjolle kokonaisia männynsiemeniä. Näitä närhet pystyvät piilottamaan. Samaan aikaan kaksi muuta huonetta oli auki ja linnut kävivät piilottamassa siemeniä näihin huoneisiin laitettuihin hiekkalaatikoihin. Huoneiden välillä oli kuitenkin ero: ne piilottivat männynsiemeniä kolme kertaa useammin siihen "aamiaishuoneeseen", jossa ei tarjottu ruokaa lainkaan. Linnut tekivät tämän heti ensimmäisellä kerralla, kun kokonaisia männynsiemeniä oli laitettu päivällispöytään. Ne eivät siis odottaneet mitä seuraavana aamuna mahdollisesti olisi tuotu tarjolle.

Toisessa kokeessa linnut opetettiin saamaan aamiaista kummassakin päätyhuoneessa, mutta tarjolla oli eri ruokia. Toisessa huoneessa oli maapähkinöitä, toisessa koirankeksejä. Heti kun tilaisuus avautui, ne piilottivat toiseen huoneeseen sitä mitä siellä ei tarjottu normaalisti: maapähkinähuoneeseen koirankeksejä, koirankeksihuoneeseen pähkinöitä.

Vaistomaiseksi närhien toimintaa ei voi kutsua, koska ne reagoivat heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Ovatko ne siis älykkäitä? Simpansseilla on tehty kokeita, joiden perusteella niiden voi arvella pystyvän suunnittelemaan toimintaansa. Närhet ovat kuitenkin - meidän mielestämme - huomattavasti kauempana ihmisen kykytasosta. Silti ne ovat muiden varislintujen tapaan osoittautuneet hyvämuistisiksi, empaattisiksi, sosiaalisesti taitaviksi päättelijöiksi ja jopa kykeneviksi huiputtamaan lajitovereitaan. Ihmisillä tulevaisuuden suunnittelun tiedetään edellyttävän muistin toimintaa; aivovaurion seurauksena muistihäiriöistä kärsivillä ennakkosuunnittelu on osoittautunut vaikeaksi. Varislinnuilla on hyvä muisti ja jonkinlainen kyky suunnitella tulevaisuutta, huolimatta pienestä päästä ja pienistä aivoistaan.

Lähde: Radion tiedeuutiset, 21.2.2007

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Lähikauppa yhä harvemman ulottuvilla

Kuluttajatutkimuskeskus on julkaissut uusia tutkimuksia siitä miten pitkä matka kansalaisilla on ruokakauppaan.

Ruokakauppa on yhä kauempana erityisesti haja-asutusalueilla. Uusia kauppoja on syntynyt ennen kaikkea suurien ja nopeasti kasvavien kaupunkiseutujen keskuskuntiin. Tämä käy ilmi Kuluttajatutkimuskeskuksen tuoreesta tutkimuksesta Kauas kauppa karkaa - vai karkaako? Päivittäistavarakaupan rakennemuutos Suomessa vuosina 2003-2005.

Kauppojen keskittyminen näkyy myös Turun, Lahden ja Mikkelin kaupunkiseuduilla. Yhä harvemmalla asukkaalla on päivittäistavarakauppa kävelymatkan etäisyydellä kodistaan, kertoo tutkimus Onko lähikauppa lähellä? - päivittäistavarakaupan saavutettavuus Turun, Lahden ja Mikkelin kaupunkiseuduilla 1995-2003.

Tutkimukset julkistetaan tiistaina 27.2. klo 13.00 Kuluttajatutkimuskeskuksen MoniTori-salissa, Kaikukatu 3, 5. krs., Helsinki. Tutkimuksia kommentoimassa on Ruokakeskon kehitysjohtaja Pekka Niva.

Lisätietoja antaa erikoistutkija Minna Lammi (puh. 050 469 0321, minna.lammi@kuluttajatutkimuskeskus.fi)

Lähde: Deskin tiedote ravintotoimittajille, 21.2.2007

Tulehdus vie ehkä luutkin mennessään

*
Amerikasta kuu-luu kummia
. Tutkijat luulevat löytäneensä uuden selitysmallin osteoporoosille (luukato). Pitkään kestävä (krooninen) tulehdustila elimistössä haurastuttaa luuta. Ihan tuulesta temmattu tämä tieto ei ole sillä tiedetään, että ikääntyminen ja naisilla vaihdevuodet vaikuttavat immuunipuolustukseen. Heikompi vastustuskyky johtaa siihen, että tavalliset infektiot kehittyvät kroonisiksi tulehduksiksi, sanovat tutkijat.

Tämä tulehdustila voi vaikeuttaa luun uudismuodostusta ja johtaa sitten myöhemmin osteoporoosiin. Sopivia selitysmalleja tälle tulehdushypoteesille tarjoaa nykyään nivelreuma ja diabetes, jossa immuunijärjestelmä menee sekaisin ja käy omien kudosten kimppuun. Osteoporoosille olisi nyt myös löytymässä vihollinen immuunijärjestelmästä. Tulehdus tuottaa vahingollisia ainesosia ja johtaa luukudoksen tuhoutumiseen vähän samalla tavalla kuin nivelruston suhteen käy nivelreumassa.

Tieteelliset löydökset saattavat johtaa uudentyyppiseen ajatteluun osteoporoosin hoidossa. Liikunta-, vitamiini- ja hivenainesuositusten lisäksi voidaan tulevaisuudessa ehkä nähdä lääkäreiden kirjoittavan lääkereseptejä, joilla vähennetään tulehdussytokiinien esiintymistä (esimerkiksi TNF-alfa). Nämä lääkkeet ovat kalliita ja on tietenkin olemassa se vaara, että näille lääkkeille lääketehtaat hakevat uusia potilasryhmiä. Jäitä hattuun siis toistaiseksi!

Tutkimustulokset esitteli kansainvälisessä tapaamisessa italialainen tutkija Lia Ginaldi, joka on julkaissut paljon näkyvyyttä saaneen tieteellisen tutkimuksen Osteoporosis, inflammation and ageing (PDF).

Lähde: Svenska Dagbladet, 21.2.2007

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Infrapunasaunalla kilojen kimppuun

##
Kun olit kuvitellut
nähneesi ja kokeneesi kaikki huiputukset laihdutusbisneksessä, silmiin osuu eräällä suositulla keskustelupalstalla (Hiilaritietoiset) taas uusi laihduttajien rahastuskeino. Nyt isketään todella syvä viilto suomalaiseen kansanperinteeseen. Jostain kiinalaisesta pelleilysaunasta etsitään keinoa kilojen karistamiseen! Anna minun kaikki kestää!

Toimittaja Tapio Lehtinen kirjoittaa Keskipohjanmaa -lehdessä 15.2.2007:

Puoli tuntia infrapunasaunassa polttaa puolessa tunnissa yhtä paljon kaloreita kuin saman pituinen juoksulenkki: 300–600 kilokaloria.

Voiko tämä olla totta? (veteraaniurheilijan kommentti: ei ole totta! Jos edes teoriassa olisi totta, juoksuun liittyy keskeisesti lihasten käyttö, joka jää toteutumatta "saunassa" istuen)

Pietarsaarelaiset Kurt ja Ann-Kristin Högholm ovat aloittaneet kiinalaisten infrapunasaunojen maahantuonnin. Heidän mukaansa infrapunasaunan laihduttava vaikutus on pystytty kiistattomasti todistamaan. Vaikka kadonnut paino tulisi takaisin juomaveden muodossa, kalorit eivät palaa.

"Infrapunasaunassa saunomista ei pidä kuitenkaan ottaa laihdutuskuurina. Pääasiallinen syy sen hankkimiseen ovat sen lukuisat muut terveysvaikutukset", toteaa Högholm. Kurt Högholm kärsii neurologisesta MS-taudista, minkä vuoksi tavallinen sauna ei sovi hänelle, mutta infrapunasauna on hyväksi hänen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelleen. Optimaalinen hikoileminen saavutetaan 25 minuutissa 45 asteessa. Lämpö tunkeutuu 4–5 senttiä ihon alle ja elimiimme, mikä nostaa lämpötilan kehon soluissa 38,5 asteeseen, Högholm esittelee.

Saunamoduulien hinnat vaihtelevat 2290–3820 euron välillä koosta riippuen. Saunamoduuli on mahdollista asentaa myös kuivaan tilaan, koska se ei tuota kosteutta. Högholmit asuvat Skatan kaupunginosassa. He ovat asentaneet piharakennukseensa infrapunasaunan. Kurt Högholm virittää saunan 55 asteeseen ja kytkee vakiovarustukseen kuuluvan soittimen päälle. Koesaunomisen perusteella infrapunasaunasta ei jää mitään pahaa sanottavaa. Löylyä, vettä ja kiuasta jäi kuitenkin jotenkin kaipaamaan.

Olo oli saunomisen jäljiltä hyvä ja ilmeisesti 600 kilokaloria paloi. Vaakaa ei ollut käytettävissä, mutta siinä uskossa on mukava elää.

Kommentteja saa tulla!

Pois telkkarin äärestä!

*
Brittiläiset lapset
katsovat aivan liian paljon televisiota. Nyt tutkijaryhmä on sitä mieltä, että lapset pitäisi komentaa pois television äärestä. Keskiverto brittilapsi on kuuden vuoden ikään mennessä ehtinyt viettää yhden kokonaisen vuoden television ääressä. Tutkimusten mukaan näin runsas televisionkatselu aiheuttaa oletettua useammin heikentynyttä näköä, lihavuutta, varhaisempaa sukukypsyyttä ja autismia.

Tutkijat menevät niin pitkälle, että pitävät tätä television katselua ehkä pahempana lasten terveyttä nakertavana seikkana kuin heikkolaatuista ravintoa.

Teitä saattaa kiinnostaa miten television katselu vaikuttaa sukukypsyyteen? Psykologi Aric Sigmanin mukaan television katselu estää melatoniini-hormonin tuotantoa ja vaikuttaa tällä tavalla unirytmiin, immuunijärjestelmään ja varsinkin tytöt saavuttavat murrosiän aikaisempaa varhemmin. Tilannetta on verrattu aikaan jolloin televisiota ei vielä ollut.

Television katselu ei taida olla kovin älykästä puuhaa! Television katselu saattaa huomattavasti lisätä autismin riskiä. Psykologi Sigman pitää tilannetta hälyttävänä ja pyytää terveysviranomaisia puuttumaan lasten television katseluun.

Eiköhän mennä lenkille?

Lähde: Uutistoimisto AFP (Lontoo), 19.2.2007

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Kalaa kannattaa syödä

***
Meillä ravintovalistajilla on tapana
kinastella kaikista mahdollisista asioista. Milloin joku pyytää syömään runsaammin ruisleipää hän saa siinä todistella, että hänellä ei ole kytköksiä leipäteollisuuteen. Se joka talvikuukausina opastaa nappamaan D-vitamiinit pilleripurkista saa helposti pillerikauppiaan leiman. Voin ja eläinperäisten rasvojen suosimisesta älähtää Kansanterveyslaitos, Sydänliitto ja monet kollegat.

Kala on harvinaista herkkua siinäkin mielessä, että se nauttii niin suurta suosiota ravintovalistajien keskuudessa. Kalasta ei tahdota saada epäterveellistä millään!

Näin asia onkin, sillä kala on todella terveellistä. Ainoat kalaravinnon ilonpilaajat löytyvät olemattoman pieniä myrkkyjäämiä jahtaavien terveysintoilijoiden joukosta. Totuus löytynee monipuolisuudesta. Varmistamalla sen, että syömme vuorotellen meri- ja järvikalaa, pieniä ja suuria kaloja vaihdellen, voimme varmistua siitä, että ne 2-3 kertaa viikossa nautitut kala-ateriat rakentavat terveyttämme oikeaan suuntaan. Oikein valmistettuna kala on todella herkullista ruokaa. Kala-ateriasta jää kevyt ja hyvä olo!

Löysin muutaman oikein hyvän lukupaketin kalasta (katso linkit alla). Tietopaketin mukaan Itämeren kaloista iso (yli 17 cm) silakka ja lohi saattavat sisältää dioksiineja yli sallitun enimmäispitoisuusrajan. Ja terveystietoinen ruokailija rajoittanee näiden käyttöä enintään 1-2 kertaan kuussa. Suomen sisävesien kalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat keskimäärin hyvin alhaisia ja elohopeapitoisuuskin on ongelma vain kookkailla ja iäkkäillä petokaloilla.

Lue nämä:
Kalan syöntisuositukset (EVIRA)
Kalaa kahdesti viikossa (PDF)
Kymmenen hyvää syytä syödä kalaa (Pro Kala ry)
Ät mera fisk (Svensk Fisk)
Eating More Fish During Pregnancy Benefits Child Development (Medical News Today, 16.2.2007)

Lue myös nämä aiemmin kirjoittamani kalajutut:

sunnuntai, helmikuuta 18, 2007

Laihdutuspilleri joka taatusti toimii


***
Laihdutusryhmät - kansanopistot - yliopistot - järjestöt - potilasyhdistykset


Oletteko kyllästyneet laihdutusbisnekseen
? Oletteko jo ehtineet kokeilla useita laihdutuspillereitä? Ovatko ne toimineet? Eivät?

Älkää vaipuko epätoivoon!

Nyt on saatavilla taatusti toimivia laihdutuspillereitä.

Minä jaan tästä lähtien ilmaiseksi taatusti toimivia laihdutuspillereitä kaikilla ravinto- ja terveysluennoillani. Tämä on maailmanluokan sensaatio!

Tee näin: Tilaa minulta ravinto- ja terveysluento ja pääset näin nauttimaan ilmaisista laihdutuspillereistä. Näitä toimivia laihdutuspillereitä saa vain minulta ja niitä jaetaan vain luentojen yhteydessä.

Luentokustannukset: 1 euro / kuuntelija (30 euroa minimimaksu) + matkakulut

Tarjous voimassa vuoden 2007 ajan.

Ehdota sopivaa luentoaihetta esimerkiksi tästä luettelosta. Luentojen ja muiden tuotteiden tilauslomake. Tilaa luento jo tänään ja varmista yhdistyksellesi kerrankin laadukasta ohjelmaa.

Tiedustelut:
Christer Sundqvist, ravintovalmentaja, FT
Neptunuksenkatu 3
21600 Parainen
040-7529274
christer.sundqvist@wakkanet.fi

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Taas mennään munalla töihin

**
Alunperin kirjoitettu 15.2.2007, täydennetty 16.2.2007

Usein toistuva kysymys
ravintoilloissani on: Saako kananmunia syödä?

Monella on muistissa tutkimustiedot kananmunan kolesterolia kohottavasta vaikutuksesta. Pyydettiin aikanaan rajoittamaan kananmunien syöntiä, sitä ennen oli kehotettu kansalaisia tarmokkaasti menemään munalla töihin (1970-luvulla). Mikä on tilanne tänään?

Totuus on olemassa ennestään - vain valhe keksitään. Hieman liian yltiöpäinen yksittäisten tutkimustulosten tulkinta johti harhaan. Kananmuna on tuttua ja terveellistä syötävää! Kananmuna on aina ollut turvallista ruokaa, jota turhaan on kartettu sen sisältämän kolesterolin vuoksi. Pitkäkestoisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että kananmunan käytöllä ei ole yhteyttä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Ainut ryhmä joiden tulee välttää kananmunaa ovat allergiset, laillistettu ravitsemusterapeutti Pia Nikander kertoo kananmunaa ja lihaa koskevassa tiedotustilaisuudessa.

Nikanderin mukaan kananmuna on erityisen hyödyllinen raskaana oleville, imettäville ja vanhuksille. Lisäisin itse listaan vielä urheilijat. Raskaana olevilla ja imettävillä useiden ravintoaineiden tarve on suurentunut ja vanhukset hyötyvät erityisesti kananmunan proteiinista. Kananmuna tarjoaa myös mahdollisia terveysvaikutuksia sen sisältämän koliinin sekä silmiä suojaavien antioksidanttien luteiinin ja zeaksantiinin ansiosta.

Mielenkiintoista uutta tietoa kananmunasta tarjoaa sen sisältämä koliini, joka on monille ehkä aika uusi tuttavuus. Missään muussa elintarvikkeessa ei ole yhtä paljon koliinia kuin kananmunassa, erityisesti keltuaisessa. Koliinin merkitys ravitsemuksessa on ollut epäselvä, minkä vuoksi sen saannille ei ole Suomessa suosituksia. Koliinin välttämättömyyden puolesta puhuu se, että kun koliini poistetaan ruokavaliosta, useille koehenkilöille on ilmennyt puutosoireina rasvamaksaa sekä lihas- ja kudosvaurioita. Kun koliini lisätään takaisin ruokavalioon, oireet häviävät.

Koliinia tarvitaan muun muassa solukalvojen muodostumiseen ja useisiin tärkeisiin aineenvaihdunnan toimintoihin. Sitä on runsaasti myös äidinmaidossa, sillä koliinin runsas saanti on erityisen tärkeää vastasyntyneille vauvoille. Koliinin puutteella arvellaan olevan aikuisiällä merkitystä myös syövän kehittymisessä. Joissain tutkimuksissa koliini paransi muistia ja koliinilla epäilläänkin olevan yhteys myös Alzheimerin tautiin.

Ainoastaan Sydäntautien vastustamisyhdistyksessä, nykyään paremmin tunnettu nimellä Suomen Sydänliitto, jaksetaan puhua pahaa kananmunasta. Sain Tuija Pusalta ystävällisen, tosin hyvinkin hämmentävän kirjeen:

Sydänliiton suositukset kananmunan suhteen eivät ole muuttuneet. Suosituksemme "Ravinto ja liikunta sydänterveyden edistämisessä" sisältö ravinnon kolesterolin suhteen on seuraava: "Kolesterolia enintään 300 mg päivässä. Kolesterolia on kaikissa eläinkunnan tuotteissa. Se ei häviä ruoan käsittelyn yhteydessä. Runsaasti kolesterolia on kananmunissa, yksi munan keltuainen sisältää kolesterolia noin 230 mg. Runsaskolesterolisia ovat myös sisäelimet, kuten maksa, sekä mäti ja jotkut äyriäiset, kuten katkaravut. Sekä kalassa että lihassa on jonkin verran kolesterolia. Sydänystävälliseen ruokaan sopii kuitenkin lihaa ja kalaa päivittäin. Maitovalmisteissa kolesteroli on liitoksissa rasvan määrään. Mitä enemmän tuotteessa on maitorasvaa, sitä enemmän siinä on myös kolesterolia. Rasvaiset juustot ja kermat sekä voi ovat siis runsaskolesterolisia. Kun kovan rasvan saanti maitovalmisteista vähenee, myös kolesterolin saanti vähenee. Jos veren kolesterolipitoisuus on suuri tai on todettu diabetes tai sepelvaltimotauti, on syytä rajoittaa ruoasta tulevaa kolesterolia. Tarkimmin kannattaa suhtautua kananmuniin, joita suositellaan enintään kaksi munaa viikossa sekä rasvaisiin maitovalmisteisiin, jotka on syytä aina vaihtaa rasvattomiin (nestemäiset maitovalmisteet), vähärasvaisiin tai pehmeää kasvirasvaa sisältäviin (esimerkiksi juustot)."

Seuraamme toki kaiken aikaa tutkimustuloksia. Tällä hetkellä väestötasolla keskimäärin kananmunan käyttömäärät eivät ole liian suuria kolesterolin saannin suhteen, mutta ei ole suositeltavaa sitä nostaakaan.

Ystävällisin terveisin, tuija pusa

Tuija Pusa projektipäällikkö laillistettu ravitsemusterapeutti, THM
Suomen Sydänliitto ry
PL 50, Oltermannintie 8
00621 Helsinki

Kananmunasta on tehty tuhansia tutkimuksia kaikenkaikkiaan, sanoo Pia Nikander sähköpostissaan minulle. Vuonna 2005 päivitetyt valtakunnalliset ravitsemussuositukset eivät ota lainkaan kantaa kananmunan käyttöön, eikä ruokavalion kolesterolimäärälle anneta suosituksia (aiemmin oli). Dyslipidemiapotilaille suositellaan "kananmunan keltuaisen käytön rajoittamista", mutta kantaa ei oteta käyttömääriin (Käypä hoito -suositus). Ja tämä siis potilasryhmälle. Väestötasolla ei rajoituksia siis ole, Nikander mukaan.

Sydänliiton sooloilu tässä(kin) asiassa nakertaa ravitsemusvalistuksen uskottavuutta. Australian Sydänliitto on kananmunan osalta vahvasti eri linjoilla kuin Suomen vastaava. Myös Kanadassa (ja ilmeisesti useissa muissa maissa) ymmärretään suositella kananmunien syömistä osana terveellistä ja monipuolista ruokavaliota.

Tässä muutamia kananmunia koskevia tutkimustöitä:
Dawber TR, Nickerson RJ, Brand FN, Pool J. Eggs, serum cholesterol, and coronary heart disease. Am J Clin Nutr 36 (4): 617-625, 1982

Hu FB, Stampfer MJ, Rimm EB, Manson JE, Ascherio A, Colditz GA, Rosner BA, Spiegelman D, Speizer FE, Sacks FM, Hennekens CH, Willett WC. A prospective study of egg consumption and risk of cardiovascular disease in men and women. JAMA 281 (15): 1387-1394, 1999

Kritchevsky SB, Kritchevsky D. Egg Consumption and Coronary Heart Disease: An Epidemiologic Overview. J Am Coll Nutr 19 (5): 549S–555S, 2000

Kritchevsky SB. A review of scientific research and recommendations regarding eggs. J Am Coll Nutr 23 (6 Suppl): 596S-600S, 2004

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 15.2.2007