perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Onnellisen elämän salaisuuksia

***
Näitä onnellisen elämän salaisuuksia kommentoidaan vilkkaasti!

Laura kysyy
: Kerro nyt minulle miten jotkut ihmiset tuntuvat syövän kuin hevoset ja pysyvät silti laihoina. Toiset taas tuntuvat lihovan pelkästä ruoan tuoksusta! Miten tämä on mahdollista? Minulle elämä on kamppailua kilojeni kanssa. Tohtori Tolosen Solakax auttaa hetkellisesti, mutta vuositasolla tulee kuitenkin kiloja koko ajan lisää. Mitä minä teen? Olet ainoa toivoni, please.

Laura on lähestynyt minua sähköpostilla. Sain luvan pistää vastaukseni tänne näkyville.

Olen miettinyt vastausta sinulle, Laura, erityisen huolella. Tämä on vastaus, joka saattaa ensi lukemisen perusteella tuntua loukkaavalta sinua kohtaan. Olen kuitenkin ladannut tähän vastaukseen kaiken minkä tiedän laihdutuksesta. Kovaltakin tuntuvat asiat pitää sanoa ääneen silloin kun ihminen aidosti hakee apua laihdutukseen. En taatusti ole ainoa toivosi. Listaan tässä alla tärkeimmät toimenpiteesi pyrkiessäsi normaalipainoon. En tiedä nykyistä painoasi, en ikääsi, en juuri mitään sinusta. Kuitenkin pystyn kokoamaan sinulle onnellisen elämän listan, sillä nämä asiat ovat yhteisiä meille kaikille ihmisille:
  1. Älä laihduta. Onnelliseen elämään ei kuulu laihduttaminen, dieeteistä puhuminen, laihdutuspillereiden syöminen. Sen sijaan onnelliseen elämään kuuluu ravitseva, hyvä ruoka. Olisiko niin, että pyrkiessäsi koko ajan laihduttamaan jopa noilla Tolosen lähes arvottomilla tuotteilla, viestitätkin kehollesi, että et ole nyt onnellinen. Olet onnellinen vasta sitten kun laihdut niin ja niin paljon ja tuo tavoite karkaa vuosi vuodelta yhä kauemmas. Pienimmästäkin asiasta ihminen tulee epätoivoiseksi. Ratkaisu on laihduttamisen lopettaminen ja onnellisen elämän aloittaminen.
  2. Liikunta. Tämä liikunta on minun perusjuttuni näissä yhteyksissä. Liikunta vaikuttaa painonhallintaan sillä tavalla, että se lisää perusaineenvaihduntaa ja tuo paremman mielen. Reippaan liikunnan jälkeen ihminen on tasapainoisempi ja voi paljon paremmin. Tee näin: Lähde joka ilta kävelylenkille, aluksi ehkä 30 min. Liiku reippaasti. Lisää asteittain kävelylenkkien pituutta niin, että lopulta kävelet 1 tunnin reippaasti. Ota alussa mukaan tuo Tolosen pilleripurkki taskuusi. Lenkin puolessavälissä otat tuon purkin taskusta, katsot sitä tuimasti ja sanot: Ei koskaan enää! Sitten heität tuon purkin metsään, niin pitkälle kuin jaksat. Hypi tasajalka viitisen minuuttia ja anna kiukkusi laantua. Lähde sitten etsimään purkkia metsästä huomista kävelylenkkiä varten.
  3. Syö rauhassa. Tutkimukset osoittavat, että ei ole suurtakaan merkitystä mitä syö, kunhan käyttää ruokailemiseen varatun hetken viisaasti. Älä tyhjennä ruokalautasta hotkien, vaan käytä ruokailuun vähintään 20-30 min. Nauti ruoan pureskelusta, hyvästä ruokaseurasta, hyvästä ruokajuomasta. Pienikin ruoka-annos riittää tyydyttämään näläntarpeen kunhan syömme tarpeeksi rauhallisesti. Opettele syömään niin kuin ranskalaiset, pitkään ruokapöydässä viihtyen.
  4. Syö pienempiä annoksia. Ravitsemustieteen asiantuntijat eivät aina näe metsää puilta. Luullaan, että ratkaisu on löydettävissä rasvan määrää vähentämällä, vihannesten runsaammalla nauttimisella tai proteiinipitoisen ruoan lisääntyneellä nauttimisella. Tällaista kikkailua voi toki harrastaa ja sillä menestyäkin. Parhaiten asiassa menestyneet kirjoittavat menetelmästään kirjoja, joita myydään best-sellereinä kirjakaupoissa. Voit valita yhden tällaisen kirjan, noudattaa sitä dieettiä, mutta halvemmalla pääset, jos jätät kirjan ostamatta ja vähennät annoskokoja. Katsos, jos vatsa on tottunut suuriin ruoka-annoksiin kestää aika kauan ennen kuin totut pienempiin annoksiin. Mahalaukku venyy hyvinkin suureksi, mutta se myös supistuu ajan kanssa hyväksymään pienemmän annoskoon. Tähän pyrkiminen vaatii malttia.
  5. Syö usein. On tämä nyt järjetöntä, mietit. Olet ehkä menestyksellä noudattanut mehupaastoa ja oikein tsempannut syömällä tosi harvoin. Muistat ehkä laihtuneesi jopa sillä tavoin. Nyt minä sitten sanon, että sinun pitäisikin syödä usein. Aivan niin! Syö jotakin joka kolmas tunti. Kolme pääateriaa: aamiainen, lounas ja päivällinen. Siinä välissä 2-3 välipalaa. Salaisuutena tässä usein syömisessä on se juttu, että ei tule sellaista kiljuvaa nälkää ja verensokeri pysyy mahdollisimman tasaisena koko päivän. Voit toki miettiä vähän mitä syöt, mutta se ei ole olennaista. Tärkeintä on, että syöt usein, kohtuullisia määriä ja monipuolisesti. Tästä tulemmekin viimeiseen ohjeeseeni:
  6. Valmista ruoka itse. Kaikin tavoin pyri järjestämään elämäsi sellaiseen malliin, että voit valmistaa oman ruokasi perusruokatarvikkeista. Älä sorru valmisruokiin ja eineksiin. Ne ovat tietenkin ruokaa, mutta ei yhtä hyvää ruokaa kuin jos itse valmistaisit ruoan. Katsos, eineksiä valmistettaessa joudutaan tekemään paljon erilaisia kompromissejä, joiden takia vitamiinit ja hivenaineet vähenevät. Minulla on sellainen mielikuva, että eineksiä markkinoidaan kierolla tavalla, jotta ihmiset ostaisivat niitä mahdollisimman paljon. Kerrotaan esimerkiksi, että einekset ovat yhtä hyvää ruokaa kuin kotona tehty. Ei pidä paikkaansa.
Onnea koko loppuelämäksesi uuden onnellisemman elämäsi kynnyksellä. Kerro miten edistyt!

Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:

*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka

28 kommenttia:

  1. Onhan tässä ihan järkeviä ohjeita, mutta minä taidan olla ihan toivoton tapaus. Kun en minä vaan pysty vähentämään suklaan syöntiä. Ja on paljon muutakin mitä en kerta kaikkiaan pysty vähentämään. Miten ihmeessä pääsee eroon sellaisista paheista, jotka taatusti lihottavat? Jojoilu laihdutuksen vaarat toki tiedän.
    Jäi mieleen tuosta Voimalasta se Irene Kristeri, joka neuvoi heittämään pois vaakan kokonaan. Se paino mikä sinusta tuntuu hyvältä, se on se paino joka on sinulle paras. Mitä sitten kun parhaalta tuntuva paino on ylipaino? Ei sekään vaikuta loogiselta.

    VastaaPoista
  2. Yritän jotain vastauksentapaista tässä:

    Suklaan ja makeisten suhteen on oltava tarkkana. En todennäköisesti ole yhtä hyvä terapeutti kuin Irene Kristeri. Tässä olisi ohjeeni. Osta vain tummaa suklaata sellainen pieni levy. Jos suklaa on todella iso ongelma, syö tuo suklaa vaikkapa vain erityisenä roskaruokapäivänä esimerkiksi lauantaina. Kaikkina muina päivinä viikossa sanot suklaalle tomerasti ei. Huumorilla selvitä suhteesi suklaaseen ja kerta kaikkiaan kieltäydy suklaasta muina päivinä. Kehitä jokin rituaali, esim. porkkanansyönti suklaan sijaan.

    Minulle oli tuo vaa'an poisheittäminen ihan uutta. Olen enemmän Sven Pahajoen linjoilla ja tarkistaisin painon esimerkiksi kolme kertaa viikossa.

    Normaalipainoon päästään sopivalla liikunta-annoksella ja sopivalla ravitsemuksella.

    Ota yhteyttä sähköpostilla, kerron lähemmin sitten miten voisit saavuttaa normaalipainon.

    VastaaPoista
  3. Tässä postauksessasi olit Christer melko lähellä sen "ranskattaret eivät liho" -kirjan kirjoittajan ajatusmaailmaa. En tiedä, oletko lukenut, kirja oli oikein antoisa ja siinä oli ihania ruokaohjeita.

    Tuo Mireille Giuliano oli sitä mieltä, että ihmisen pitäisi syödä kunnon ruokaa, mutta maltillisia määriä -hän esimerkiksi ei pitänyt kevyttuotteita ollenkaan hyvänä. Monipuolisesta ruoasta nauttiminen oli etusijalla. Hänen mielestään ihmiset lihovat osittain siksi, että nykyaikainen ruoka on niin mautonta ja yksipuolista, ettei siitä saa tyydytystä muuta kuin ahtamalla itsensä ähkyyn.

    Oman kokemukseni mukaan herkkuja tekee mieli tasan silloin, kun ei ole syönyt kunnolla oikeaa ruokaa. Eikä se suklaan syömisen vähentäminen tietenkään onnistukaan, jos on päättänyt, että "en minä vaan pysty". :)

    *P*

    VastaaPoista
  4. Ongelma kevyttuotteissa on se, että melkein kaikki niitä syövät kuvittelevat, että niitä voi sitten syödä miten paljon hyvänsä.

    'Paheet' eli lihottavat asiat ovat itse kullekin ongelma. Ylipainoa ja eritysesti sellaista, joka johtuu selvästi liiallisesta (herkkujen) syömisestä, voi mielestäni verrata huumeriippuvuuteen.

    Molemmat hankitaan pitkän kokemuksen myötä ja siihen myötävaikuttavat kaikenlaiset elämäntapa ja -asennevalinnat, joita ihminen tekee. Niiden muuttaminen on tavattoman vaikeaa. Kun joku sanoo, ettei "kertakaikkiaan pysty", hän tekee tällä sanamuodollaan selväksi, että tosiasiassa ei kertakaikkiaan halua.

    Tarkoitan siis, että haluaisi kyllä olla hoikempi, muttei halua lopettaa suklaan syöntiä. Tätäkin voi verrata huumeidenkäytöön.

    VastaaPoista
  5. Parahin *p*, en ole lukenut Guilianon kirjaa. Täytyy tarkistaa löytyykö kirjastosta. Omia vaatimattomia ajatuskuvioitani pönkittäviä kirjailijoita voi olla ihan mukava lukea. Näytteesi kirjasta houkuttelee kommentoimaan lisää:

    "... ihmiset lihovat osittain siksi, että nykyaikainen ruoka on niin mautonta ja yksipuolista, ettei siitä saa tyydytystä muuta kuin ahtamalla itsensä ähkyyn..."

    Tämä on minunkin käsitykseni mm. eineksistä ja pikaruoasta. Kunnon kotiruoka pitäisi saada taas kunniaan. Kun tuon surkean näköisen ja mauttomaksi prosessoidun lihamakaronilaatikon kippaa lautaselleen, sitä tulee niin surku, että sen pistää äkkiä tuoreiden vihannesten peittoon ja ahmii kitaansa nopeasti pois näkymästä. Sen sijaan kotioloissa valmistuneen vastaavan tuotteen ääressä jokainen suupala on suurta juhlaa. Hienoa että Guiliano tämän ajatuskuvion antoi yhdistää myös lihomiseen! Syökää kotiruokaa mahdollisimman usein!

    Oma kokemusperäinen näytteesi on aivan loistava esimerkki upeasta ajattelutyöstä:

    "...herkkuja tekee mieli tasan silloin, kun ei ole syönyt kunnolla oikeaa ruokaa. Eikä se suklaan syömisen vähentäminen tietenkään onnistukaan, jos on päättänyt, että "en minä vaan pysty". :)..."

    Tämä oli hyvin sanottu! Olet ehkä kuullut, että kromia ravintolisänä nauttimalla voi hillitä makeannälkäänsä. En nyt ota kantaa tähän outoon ajatuskuvioon, jossa haiskahtaa bisness, mutta luja päätös olla syömättä suklaata voi todellakin mielestäni syntyä noita kromipillereitä syömällä. Yhtä hyvin voisi toki syödä pieniä kiviä. Ideana on se, että kallis ravintolisä, jolle luvataan se-ja-se efekti muuntuu mielessämme toimivaksi tuotteeksi sen takia, että me ihmiset ostamme monesti mielikuvia. Kun uhraamme eurojamme kromipilleripurkkiin ja tohtori se-ja-se vakuuttaa aineen toimivan makeannälkää hillitsevästi, pakotamme ajatuskuviomme siihen suuntaan, että tämän pillerin täytyy auttaa makeannälkään. Enhän minä rahojani hukkaan aio heittää ja jos muutkin tästä saavat avun, kuten mainoslapussa luvattiin, kyllä minäkin silloin aion siitä hyötyä ja saada avun. Ilmiselvät laihdutuksen huijaustuotteet (johon kromipillerit eivät välttämättä täysin kuulu) nakertavat meidän itsetuntoa ja pahimmillaan vievät meidät yhä syvempään liikasyömisen kierteeseen ja laihduttavat vain kukkaroamme. Anteeksi tämä ajatuskuvioni tässä yhteydessä!

    Syökää kunnioittaen monipuolista suomalaista perusruokaa.

    VastaaPoista
  6. "Syö usein" - Tuo on tarpeen vain korkean glykeemisen kuorman (paljon nopeasti imeytyviä hiilareita) ruokavaliolla, joka on epäterveellinen ja lisäksi laihduttajalle hankala. Kun huonot hiilarit (kaikki sokeroitu, perunat, riisit, pastat, pullat ja kaikki muut leivät kuin oikea 100 % täysjyväleipä) heitetään pois ruokavaliosta ja lisätään tilalle terveellisiä luonnonrasvoja (voi, kerma, kylmäpuristetut kasviöljyt, kala, mantelit ja pähkinät), niin pysyy kylläisenä pitkään ja 2-3 ateriaa päivässä riittää.

    VastaaPoista
  7. Lisään vielä sen verran, että kaikki einekset ja muut vastaavat valmiiksi pakatut elintarvikkeet, joiden valmistusaineissa löytyy sokeria, (ei täysjyvä-) jauhoja tai erilaisia muunneltuja tärkkelyksiä, ovat ihmiselle tarpeettomia ja haitallisia. Ne kannattaa vaihtaa oikeisiin kunnollisiin raaka-aineisiin ja mieluiten vielä luomuna.

    VastaaPoista
  8. henri tuo tämän itsetuntoamme nakertavan asian hyvin esille:

    "...Kun joku sanoo, ettei "kertakaikkiaan pysty", hän tekee tällä sanamuodollaan selväksi, että tosiasiassa ei kertakaikkiaan halua..."

    Tämä oli todella hyvin sanottu!

    Kevyttuotteen päällä lukee 0% rasvaa ja vielä 0% sokeria. No, tuollaista tuotettahan voi sitten syödä rajattomasti. Mikä siinä voi enää lihottaa kun "kaikki" on pelkkää nollaa? Miettikääpä sitä!

    VastaaPoista
  9. Jarilla näyttäisi olevan tämä ajatus harvemmin toistuvasta syömisestä ja nopeasti sokeristuvien ravintoaineiden välttämisestä. Niin kuin tuossa kirjoituksessani viestitin, ei ole niin suurta merkitystä mitä ravitsemuslinjausta käytämme. Joitakin kiinnostaa ja auttaa Atkins, joitakin Montignac, jopa Pellinki dieetti. Pitkässä juoksussa (nyt en tarkoita liikuntasuoritusta vaan sellaista pitkällä aikajänteellä ajateltavaa tapahtumaa) on tärkeintä olla sinut ruokavalionsa kanssa, syödä juuri niin paljon kuin kuluttaa ja niin terveellisesti kuin pystyy. Ihmisen biokemiaa ja fysiologia ajatellen tuntuisi parhaalta ratkaisulta se, että syö riittävän usein, mutta tämäkin pitää kokeilemalla löytää se oikea ruokailutahti itselleen.

    Näitä laihdutusohjeita on hyvin vaikea antaa yleisellä tasolla koska me olemme niin erilaisia ihmisinä. Pyrin antamaan sellaisia ohjeita, jotka eivät vie ihmistä väärään suuntaan vaan ohjaavat häntä tässä itsensä löytämisprosessissa. Syöminen ja tunteet liittyvät yhteen, aivan kuten äskettäin tapaamani riippuvuusterapeutti meille kertoi.

    Ruoka voi todellakin olla niin vaikea asia, että siitä pitää kirjoittaa ohjekirjoja suuria määriä. Hankkikaa näitä kirjoja, lukekaa niitä ajatuksella. Olen kaikista lukemistani ravintokirjoista aina löytänyt jotain arvokasta. Joistakin enemmän, joistakin vähemmän. Lukeminen kannattaa aina, sanoo Jörn Donner.

    VastaaPoista
  10. Näihin kommentteihin kätkeytyy suuria elämän viisauksia!

    Olen jatkanut liikkumattomuusdieettisi noudattamista ja hyvin sujuu. Vaimo joskus minulle huokailee miksi en liiku enemmän. Saan tästä kirjoituksesta sen idean, että oikeastaan voisin ihan hyvin liikuntaakin harrastaa. Tänäänkin tänne töihin tullessa kävelin varmaan 15 min ylimääräistä kun bussi oli täpötäysi, enkä halunnut seistä koko matkaa. Jäin pois aikaisemmalla pysäkillä ja kävelin vähän pitemmän kaavan mukaisesti töihin. Mitenköhän vähän liikkumalla voi saada terveyshyötyjä? Riittääkö esimerkiksi aamulla 15 min, päivällä 15 min ja illalla 15 min? Eikö siitä tule 45 min kävelyä yhteensä?

    Sinulla on kyllä hienot sivut!

    Terveisin Reijo

    VastaaPoista
  11. Erinomaisia vinkkejähän tuossa, C!

    Yksi aihealue kuitenkin kirvoittaa kommentoimaan. Nimittäin, kehotus syömään pienempiä ateriakokoja.
    OK, jos katsomme ylipainoiselle tyypillisiä ylisuuria annoskokoja ja kulutustottumuksia, jotka ohjaavat yhä suurempiin makeis- yms. annoskokoihin, niin tuo toki pitää paikkaansa. Ei myöskään ole tutkimusnäyttöä sille, että aterioiden lukumäärällä olisi juurikaan merkitystä painon[i]pudotukseen[/i]. Sen sijaan, on kuitenkin jo paljon näyttöä, että painon[i]hallinnassa[/i] säännöllinen ateriarytmi tuottaisi toivottuja tuloksia.

    Lisäksi, näyttäisi siltä, että ihmisten on erittäin vaikea ellei mahdotonta kontrolloida pitkällä aikavälillä ruoan [i]määrää[/i]. Tästä syystä ruokavalion energiatiheys nousee arvoon arvaamattomaan; kun syöty ruokamäärä on vaikeammin hallittava parametri, on mielekästä säätää sen ruokamäärän sisältämää energiatiheyttä. Tällöin juuri mainitut kasvikset, mm., nousevat arvoon arvaamattomaan ruokavalion energiatiheyden pienentäjänä.

    Siis, laihdutusvalistus, joka pyrkii pienentämään ateriakokoja liiaksi ja kontrolloimaan ruoan määrää, on tutkimusnäytön valossa hieman kyseenalainen. Se ei juurikaan istu myöskään tähän aiemmin mainitsemaani sallivaan ja rennompaan ruokailukäyttäytymiseen.

    Mutta toki annoskoot ovat tietyissä elintarvikkeissa ja aterioissa lähteneet käsistä ja silloin lienee ihan paikallaan muistuttaa kohtuuden merkityksestä. :)

    VastaaPoista
  12. En usko tuohon, ettei ihminen pystyisi kontrolloimaan syömänsä ruoan määrää. Avainsanoja ovat rauhallinen syöminen, ruoan monipuolisuus (=sekä ravinteiden kannalta että erilaiset maut)ja jossain määrin myös esteettinen mielihyvä. (siinä Giulianon kirjassa oli tästäkin.) Silloin ihminen saa syömisestä muutakin mielihyvää kuin tunteen täydestä vatsasta, ja pienempi ruokamäärä riittää.

    Tietysti jos vaikka liikkuu todella paljon saattaa jollakulla tulla ongelmaksi se, ettei syökään tarpeeksi.

    *P*

    VastaaPoista
  13. Reijo, olen sinua miettinyt, että miten sinulla menee. Oli mukava saada tietoa "liikkumattomussdieetin" toimivuudesta. Ehkä olet pian valmis unohtamaan koko ajatuksen dieetistä ja saamalla perusjärkevästä ravitsemuksesta osan päivittäistä elämääsi.

    Niin kovin mielelläni näkisin sinun liikkuvan! Kaikkein rohkeimmissa suosituksissa olen nähnyt, että liikunta-annosta voi tosiaankin esittelemällä tavallasi kerätä kokoon pienissä pätkissä. En tuota ajatusta vähättele, mutta se ei myöskään saa johtaa siihen, että kaikki liikuntaa muistuttava toiminta (esimerkiksi imurointi) lasketaan mukaan tuohon liikunta-annokseen. Minun mielestäni liikkuessa pitää tulla hiki, sen pitää olla kuormittavaa ja kestää vähintään 30 min, mieluusti 1 tunnin tai enemmän, jotta sen voi laskea mukaan tuohon terveysliikunta-annokseen. Tekisitkö niin, että jäisit säännöllisesti pois bussista muutamaa korttelia ennen työpaikkaa. Tämä oli sinulta loistava oivallus! Ruuhkabussissa seisominen on taatusti tylsempää kuin ulkona käveleminen. Saat tuosta 15-20 min reipasta kävelyä aamulla. Kaikki kohdalle osuvat rappuset käytät tietenkin hyväksesi, sillä rapuissa käveleminen on tosi tehokasta kuntoilua. Sitten illalla teet 30-45 min kävely/hölkkä -lenkin niin, että tulee kunnon hiki. Kunnon kohentuessa teet mahdollisesti yhteislenkkejä vaimonne kanssa.

    En pistä pahakseni vaikka luopuisit "liikkumattomuusdieetistä" :-)

    VastaaPoista
  14. Kehotus syömään pienempiä ateriakokoja ei kolahda Juuson tajuntaan. Voi olla, että en ole sisäistänyt kaikkia ajatuksia tuosta ateriakoon pienentämisen hankaluuksista. Ilmeisesti oikaisen mutkat suoriksi tässä asiassa. Myönnän toki tämän sanallisen viestinnän rajoitukset. En saa ilmaistua, enkä ehdi ja jaksa kypsytellä kaikkia ajatuksiani loppuun saakka näissä kirjoituksissani. Voisiko ajatella, että kahdenkeskisessä keskustelussa asiakkaan/ystävän kanssa voi sitten selventää näitä yksityiskohtia. Kiitos kun et ammu alas ajatuksiani vajavaisuudestaan huolimatta. Pyrin vilpittömästi viestittämään oikean suuntaisista ratkaisuista. Välillä näistä ravintoasioista kertominen on tosi vaikeaa, tosin aina äärimmäisen kiehtovaa.

    Kiitos Juuso hienosta kommentista!

    VastaaPoista
  15. Minun täytyy *p* hankkia tuo Guilianon kirja. Löysin jo sen kirjaston tietokannasta. Kiitos vihjeestä!

    VastaaPoista
  16. Kiitos nopeasta vastauksesta, C-the man! ;)

    Niin, eiköhän kyse ole hyvin pitkälti juuri tuosta vaikeudesta pukea näitä asioita ravitsemusviesteiksi – ei se meille intohimoisille harrastajillekaan voi helppoa olla, kun viranomaistasollakin toisinaan hapuillaan, eikö!

    Myös *p*:n sanomisissa on paljon asiaa, enkä näe niiden olevan ristiriidassa minkään tämän antoisan kommenttiosion terveisten kanssa.

    Tuo laihduttamis-fokusoituneesta elämästä kauaskantoisempaan hyvän olon ja kenties terveyden teemaan siirtyminen oli Christer hieno veto! Vähissä ovat nimittäin onnistuneet, vuositasolla pysyvään painonpudotukseen kyennyttä laihduttajaa, joka sanoisi että rajoitti elämäänsä rankalla kädellä, tai suhtautui muuten vain mustavalkoisesti ruokaan ja ravitsemukseen. Päinvastoin, hyvin useat heistä ajattelivat hyvin vähän sitä, mitä ja miten itse asiassa söivätkään. Nuo sinunkin mainitsemat laadulliset aspektit ja hyvän olon tekijät toistuvat näissä onnistumistarinoissa huomattavasti useammin.

    Laihdutusfokusoituneessa pikadiettimaailmassa harva tosin uskaltaa laihduttaa rennomman ajattelutavan siivittämänä ja siksi iso osa pysyvästi laihtuneista onkin vahingossa laihtuneita. Raflaava väitekö? Ei minusta. Tähän joukkoon laskisin siis ihmisiä, jotka ovat jonkun ”pakottavan” syyn, kuten vaikkapa sydän- ja allergiaoireiden, tai jonkun muun sairauden diagnosoinnin vuoksi ryhtyneet ohjaamaan ruokailutottumuksiaan laadukkaampaan suuntaan.
    Tietoisesti tämä salliva ja rento suhtautuminen laihdutuksessa vaatii uskallusta paljon enemmän kuin tiukka linja. Ehdoton linja on laihduttajalle aina turvallisempi ja helpompi valinta, mutta toisaalta siinä ei paljoa opi pysyvän laihtumisen keinoista. Siihen myös usein uskaltaudutaan vasta kun tiukka linja on kokeiltu ja todettu sen toimimattomuus pitkällä aikavälillä. Näin siis keskimääräisesti, onhan toki joukossamme rautahermoja ja kurinalaisia taistelijoita, kuten esimerkiksi tämä Voimalassakin esiintynyt superlaihduttaja.

    Nimimerkki *p* ottikin esille nälän ja kylläisyyden tunteen keskeisiä mekanismeja, aineenvaihdunnallisen nälän ja vatsalaukun venymisen aikaan saaneen kylläisyysefektin. Nämä ovat kyllä vielä tutkimusaiheita, joista tieto ei suinkaan ole kaiken kattavaa, mutta keskeisiä suuntaviivoja on jo mukavasti selvitetty. Itse asiassa, molemmilla on kyllä merkittäviä vaikutuksia nälän tunteen kehittymisen ja kylläisyyden aikaan saamisen saralla. Ravinnon ottoa säädellään siis sekä kemiallisten että mekaanisten tekijöiden avulla. Vatsalaukun venymisen aiheuttama kylläisyysefekti näyttäisi olevan merkittävä lähinnä lyhyellä aikavälillä, eikä tuo efekti riitä takaamaan kylläisyyttä pitemmäksi aikaa. Siinä mielessä *p* :n mainitsemat tekijät ovat olennaisia saavuttaakseen sen ”aineenvaihdunnallisen” kylläisyydentunteen. Etenkin, kun on toki ihan yhtä suuri paha myös fokusoitua tähän tyypilliseen vatsan täyteyden kautta säädeltyyn ”riittävään” syömiseen.

    Noh, tästä päästään jouhevasti tuohon ateriakokoon. On siis toki myös mustavalkoista sanoa, että pelkkä suuri ateriakoko ja vatsalaukun venytys riittäisi pitämään vatsan ja mielen tyytyväisenä. Mutta, muutama keskeinen perustelu löytyy siihen, miksi annoskokojen rajoittaminen ei pitkällä aikavälillä näyttäisi olevan avain onnistumiseen:

    1) Energiatiheydellä näyttäisi kylläisyystutkimuksissa olevan vahvempi riippuvuussuhde kylläisyyden tuntemiseen, kuin annoskoolla. Se on itse asiassa todettu useassa tutkimuksessa tärkeimmäksi kylläisyyteen vaikuttavaksi tekijäksi. Itse energiatiheyteen taas voidaan ”kajota” montaa eri tietä.
    2) Vaikka annoskokojen rajoittaminen näyttääkin lyhyen aikavälin tutkimuksissa pätevältä painonhallintakeinolta, niin pitkäaikaistutkimuksissa taas ihmiset eivät näyttäisi jaksavan, pystyvän, tai edes haluavan kontrolloida syömänsä ruoan määrää merkittävästi, vaan on suuri taipumus syödä itsensä kylläiseksi. Tällöin energiatiheys nousee taas ajattelussa keskeiseksi, koska se sallii suuremman ruoan kokonaisvolyymin.

    Summa summarum; vastoin yleistä laihdutusneuvoa syödä pieniä aterioita, ravitsemusviestiksi tutkimusnäytön valossa soveltuisi paremmin kehotus syödä nautinnollisia matalan energiatiheyden aterioita. Tämän lisäksi painoarvoa on toki syytä keskittää ruoan laatutekijöihin; energiatiheämmän ja ravitsemukselliselta arvoltaan heikon ruoan käyttömääriä voidaankin sitten jo rajoittaa maltillisesti – kysehän on pikemminkin silloin herkuista ja nautinnoista, arkiruoan sijaan (sen sijaan, että ohjeistettaisiin rajoittamaan KAIKKIA aterioita).


    Phuuh, tulipa pitkä ja rönsyilevä paatos, pahoitteluni siitä! :D Näillä Christerin sivuilla näyttää olevan kumma vaikutus, etenkin näin vasta C:n sangen mukavaan, positiivissävytteiseen ihmemaahan tupsahtaneena..

    VastaaPoista
  17. Juuso kirjoittaa pitkän ja poikkeuksellisen hienon kommentin. Kirjoitus on arvokas lahja meille kaikille näitä laihdutusasioita pohdiskeleville. Juuso pitää alhaista energiatiheyttä ehdottoman tärkeänä asiana, sen salliessa reilumman kokoisten ruokamäärien nauttimisen. Tutkimuksissa ruoan tilavuuden on todellakin todettu lisänneen kylläisyyden tunnetta. Pistän tähän ihan referenssejäkin mikäli haluatte asian tarkistaa:

    Bell EA, Castellanos VH, Pelkman CL, Thorwart ML, Rolls BJ. Energy density of foods affects energy intake in normal-weight women. Am J Clin Nutr 67(3):412-20, 1998
    Yao M, Roberts SB. Dietary energy density and weight regulation. Nutr Rev 59(8 Pt 1):247-58, 2001

    Näin siis tutkijat ovat asian havainneet hyviksi ihan kuin Juuso meitä opastaa. Tilanne menee todella jännäksi sitten kun ihmiset testaavat tuon energiatiheyshomman ihan käytännössä. Millä tavalla saisi ruoka-annoksesta mahdollisimman ison ja energiaköyhän? Joo, Konsta Kepponen keksii puhaltaa ilmaa ruokaan! Suklaavanukas on ilmavasti vatkattuna mahdottoman paljon isomman näköistä kuin vatkaamaton.

    Nyt on pakko kysyä: Onko tämä pitemmän päälle järkevää ruoan energiatiheyden laskemista? Ehkä ei sentään! Parempi kuin puhaltaa petkutuksen varjolla ilmaa suklaavanukkaaseen, on minulla sellainen teoria, että syömällä tuon vähän vatkatun ja tiiviin vanukkaan hitaasti nautiskellen ja pienempänä annoksena, laihduttaja pitemmän päälle säilyttää mielenmalttinsa eikä sorru kauheaan ahmimiseen sitten kun hermo pettää.

    Toisia tapoja vähentää energiatiheyttä on myös, esim. kuitupitoisuuden lisääminen ja veden kanssa läträäminen. Legendaarisia virityksiä löytynee näistäkin keinoista.

    Onko minulla jotenkin sairas asenne mahdollisesti kun haluaisin laihduttajan syövän mahdollisimman "aidosti" valmistettua ruokaa? Tätä oikeaa ruokaa syödään sitten hitaasti ja hartaasti suussa pitkään mussutellen ja pieninä paloina niellen. Voi esimerkiksi ottaa ruokapöytään luettavaksi päivän lehden. Jos lehti on vasta puolitiehen luettu kun lautanen on jo tyhjä täytyy sanoa itselleen "ai-ai" nyt tuli syötyä liian nopeasti. Vasta sarjakuvasivulla saa lautanen tyhjentyä.

    Kokeile ajatuskuvioosi sovittaa tämä aika-akseli, Juuso. Valtavan mukavaa olisi kuulla kommenttisi.

    Yhteenvetona totean siis, että ruoka jonka energiatiheys on pieni parantaa tutkimusten mukaan syömisen hallintaa. Lisäksi yritin tuoda esille oman ajatuskuvioni, että energiatiheääkin ruokaa voi nauttia menettämättä syömisen hallintaa jos viettä riittävän pitkän ajan ruokalautasen äärellä. Itse olen pitänyt miniminä 20 min kun lautasen kimppuun hyökätään. Nopeammin tyhjentyvä lautanen sisältää liikaa vaaramomentteja.

    Ajatuksia tästä?

    VastaaPoista
  18. Insuliinin hallinta on noin 90 % rasvanpoltosta.

    Kalorimäärät asettuvat melko hyvälle tolalle luonnostaan, kun syödään luonnollisen rytmin mukaan.

    Mustikkaohjelmasta tuli mieleen, että onkohan aamu tosiaan sellainen aika, että silloin ei kannata syödä mitään raskasta ?

    En äkkiseltään tiedä oikein ketään, jolla olisi nälkä heti aamusta.

    Aamulla hedelmiä ja maksa/lihakset olisivat tankattuna hiilihydraateilla yön kulutuksen jäljiltä.

    Sitten klo. 12-20 välillä raskaammat liharuooat ja lisukkeina hedelmiä/vihanneksia.

    aamupala(hedelmät/vitamiiniit)
    päivällinen
    lounas

    klo. 20 jälkeen ei ruokaa yhtään naamariin ja ennen nukkumaan meno ei ruokaa.

    Vanhan ajan kehonrakentajan menu ennen kehonrakennuskisoja.
    Aamulla nykyisi olevan kananmunia, appelsiinimehua, hunajaa, banaania ja kevyesti jotain proteiinijauhetta.

    Voisi kuvitella, että sama toimii edelleen.

    VastaaPoista
  19. http://ironage.us/yabbse/index.php?action=dlattach;topic=10132.0;id=14013;image

    VastaaPoista
  20. Laitoin tuonne profiiliin linkin, kun sähläilin tuon linkin kanssa...

    VastaaPoista
  21. Minä ainakin peesaan sinua Christer siinä, että on parempi syödä "oikeaa" ruokaa rauhassa ja nautiskellen. En tiedä, oletko tutustunut "slow food" -liikkeeseen. Siinä ei kyllä piitata ravitsemustieteestä eikä laihtumisesta, mutta parannetaan elämänlaatua. :)

    Thinker: minulla on kyllä aamuisin nälkä, mutta toisaalta olen jossain määrin totuttautunut syömään aamulla tukevasti koska on aika surkeaa huomata, että klo 9 on tappava nälkä ja lounas vasta klo 11. Kuitenkin minusta tuntuu järkevältä, että kun yöllä ollaan 8 tuntia syömättä, sen jälkeen tankataan.

    *P*

    VastaaPoista
  22. Thinker on aamutuimaan sähläillyt linkkien kanssa, muuten on sitten kyllä tullut hyvää palautetta. :-)

    Eihän se aamulla maistu se ruoka - totta. Aamupala on kuitenkin erittäin tärkeä ateria niin kuin *p* valistaa. Olen urheilijoille jopa suositellut aamupäiväpainotteista ruokailua sen takia että mahdollisen aamulenkin jälkeen varmistetaan elimistön anabolia (rakentava aineenvaihdunta) illan pääharjoitusta varten.

    Huippu-urheilijan elämä pyörii tuon harjoitus-ravinto-lepo -syklin mukaan. Entä sitten "normaalit" ihmiset? Niillekin suosittelen reilua aamupalaa syistä joita *p* luetteli, eli 8 tunnin paaston jälkeen syödään kunnolla.

    Tästä ei ole mitään syytä tehdä kiistakapulaa. Elämästä ei selviä hengissä kukaan, mutta elämän laatuun voi jokainen vaikuttaa sellaisilla valinnoilla, jotka parhaiten tukevat omaa fyysistä ja psyykkistä kasvua. Thinkerin ohjelma on muuten aivan hieno, painotan vain itsepintaisesti tuota aamupalaa.

    Slowfoodista minulla on vain pintapuoliset tiedot. On niin paljon asioita, joista tiedän tosi vähän. Saisiko tähän lyhyen esittelyn slowfood -ajatuksesta?

    VastaaPoista
  23. Täällä on Slow food Finlandin sivut:
    http://www.netti.fi/~parvela/Slowari/main.html

    Ja tässä tuolta kopsattu tiivistelmä:
    " * puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä
    * vastustaa ruokailun liiallista yksinkertaistamista
    * muistuttaa siitä, että ruuasta ja juomasta nauttiminen on aina ollut osa kulttuuriamme
    * kannattaa hyvälaatuisten ruoka-aineiden valmistusta ja ekologisesti järkeviä tuotantotapoja
    * vastustaa turhaa ruoka-aineiden teknistä ja kemiallista käsittelyä
    * vaalia paikallisia ja perinteisiä keittotaidon menetelmiä"

    *P*

    VastaaPoista
  24. Tuo "slowfood" on ihan suositeltava asia! Kiitos *p* vinkistä! Olen muuten saanut lainaksi kirjan "Ranskattaret eivät liho". Hieno kirja, korostaa juuri niitä asioita joita minä pidän tärkeänä: hidas ruokailu, ruoasta nauttiminen, ei ihmedieettien pariin, kohtuullisuuteen perustuva elämäntapa!

    VastaaPoista
  25. Aivan ihana keskustelu onnellisemmasta elämästä!

    VastaaPoista
  26. Olet Suomen paras terveyden edistämisen opetuslapsi!
    Vain sinun kauttasi saa oikeaa tietoa, jota ei ole maksettu. (vertaa ; Unilever u.s.w.)
    terv. leo anttila
    Lammi

    VastaaPoista
  27. Actually when someone doesn't understand then its up to other visitors that they will assist, so here it occurs.
    Here is my webpage ; how to make an app

    VastaaPoista