Terveysliikunnan professori Tommi Vasankari kertoo: Lääkärit eivät kerro potilailleen liikunnan ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista riittävästi, koska eivät tiedä aiheesta tarpeeksi.
Beetasalpaajien ja insuliinin liikuntavaikutukset tunnetaan, muiden ei. Lääkkeen ja liikunnan yhteisvaikutukset tulisi muistaa varsinkin, jos liikunta muuttaa lääkkeen kinetiikkaa tai vastetta, lääkkeen terapeuttinen leveys on kapea ja haitat vakavia. Näin on laita esimerkiksi sydämen vajaatoimintaan käytettävällä digoksiinilla, jonka seerumipitoisuutta rasitus pienentää 30-40 prosenttia. Digoksiini ja rankka lenkki voi olla jopa tappava yhdistelmä. Kaikki liikunnan ja lääkkeiden yhteisvaikutukset eivät aiheuta hengenvaaraa.
Lääke voi heikentää liikuntakelpoisuutta, vaikka sairaudet yleensä rajoittavatkin urheilemista lääkkeitä enemmän. Esimerkiksi rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavat fibraatit ja statiinit voivat rasituksessa altistaa entsyymitason nousulle ja lihasvaurioille. Myös näistä harmeista pitäisi potilaalle kertoa.
"Lääkäri muistaa mainita alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytöstä ja tämän aiheuttamista vaatimuksista. Samaan tapaan voisi ottaa puheeksi liikunnan. Koska kaikkien tulisi harrastaa liikuntaa lähes päivittäin, hyötyisi neuvonnasta koko kansa. Erityisen tärkeää olisi kertoa yhteisvaikutuksista runsaasti ja raskaasti liikkuville. Tiedon puute ei ole pelkästään potilastyötä tekevien lääkärien ongelma: harvoilla lääkkeillä liikunnan vaikutusta lääkkeen kinetiikkaan tai vasteeseen on edes tutkittu. Tiedossa ei ole myöskään, paljonko liikunta ja lääkkeet aiheuttavat terveyshaittoja", Vasankari kertoo.
Lähde: Mediuutiset, 1.12.2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti