Urheilun sponsorointipohdintoja

Ruotsin yleisurheiluliiton oma julkaisu Svensk Idrott pohdiskelee vuoden viimeisessä numerossaan kriittisesti urheilun sponsorointia. Ihmetellään esimerkinomaisesti McDonald'sin näkyvää roolia. Ovathan tämän yhtiön tuotteet kaikkea muuta kuin ihanteellisia urheilijoille. Minkälaisen viestin McDonald'sin läsnäolo antaa urheilutapahtumalle?

Erityisen outona pidettiin McDonald'sin sponsoroimaa urheilutapahtumaa Happy Mil 2006. McDonald's hyötyy tästä tapahtumasta kun 10 000 lasta vuosittain juoksee tämän yhtiön sponsoroimissa urheilukilpailuissa. Palkinnoksi urheilijat saavat "herkullisen" Happy Meal -lounaan, jonka terveysarvot nähdään pelkästään McDonald'sin omissa ravintolaboratorioissa. On varsin epätodennäköistä, että 400-1 200 metrin juoksun jälkeen nämä nappulat muodostaisivat tukipilarin, jonka varaan Ruotsin yleisurheiluliitto voi rakentaa tulevan menestyksensä. McDonald’sin kotisivulla voi nyt lukea miten on alkanut yhteistyö korkeushyppääjä Stefan Holmin kanssa. Holmin väitetään sanoneen haastattelussa: "Toivon voivani vaikuttaa siihen, että ihmiset syövät ja elävät terveellisemmin." Yhtiön mainoksessa Holmin suosikiksi mainitaan Big Mac. Minkä signaalin tämä antaa urheilijan ravitsemuksesta?

Sen verran olen urheilijoiden ravitsemuksesta tietoinen, että uskallan väittää huippu-urheilijoidemme tiedostavan McDonald'sin tuotteiden lohduttoman vähäiset ravitsemukselliset arvot. Nuoret urheilijat, jotka eivät välttämättä ymmärrä tosielämän realiteeteistä vielä ihan kaiken, saattavat sortua roskaruoan ahmintaan. Jos vielä kaljamahainen urheilujohtaja hehkuttaa juhlapuheissaan McDonald'sin puolesta, niin vahinko on lähes väistämätön.

Urheilijat tarvitsevat sponsorointia, muuten ei suksi liiku tai tossu kulje siihen malliin, että mitaleita kahmitaan arvokisoista. Kaikkein eniten urheilija on sponsoroinnin varassa ja sponsorin kuljetettavissa urheilu-uransa alussa. Sitten kun menestystä tulee, voi urheilija valikoida sponsorinsa tarkemmin ja ehkä kehittää muitakin rahoituskeinoja. Jotkut harvat hikiurheilijat voivat ehkä täysin luopua kyseenalaisen sponsorin palveluksista. Olen jo pitkään kritisoinut Suomen Urheiluliiton nuorisourheilun sponsoreista mm. Hesburgeria, jonka tuottama Hese-kisa on mauttomuudessaan aivan omaa luokkaansa!

Mietin hetkisen minkälaisia urheilijan tekemiä sponsorisopimuksia tulee välittömästi mieleen:

• Metsäliiton näkyvimmät nimet olivat aikanaan Mika Myllylä, Sami Repo ja Virpi Kuitunen. Siellä nämä "metsänomistajat" kiertelivät Metsäliiton tilaisuuksissa ja kutsuivat luontevaan sävyynsä muita metsänomistajia urheilukilpailuihin eri puolilla Suomea.
  
• Lähivakuutuksen kumppaneina muistan mm. Jari Isometsän, Harri Kirvesniemen, Kaisa Variksen, Paavo Puurusen ja Arsi Harjun. Lähivakuutuksen kumppaneita löytyy runsain määrin myös nuorisohiihdosta. Tuotteiden tyrkyttely on ollut hyvin maltillista.
• Valio oli kuuluisa maitopojistaan ja -tytöistään. Näitä olivat aikoinaan mm. ralliautoilija Ari Vatanen, jääkiekkoilija Teemu Selänne, jäätanssipari Susanna Rahkamo-Petri Kokko ja uimari Anu Koivisto. Maitopoika pikajuoksija Ben Johnson taisi juoda muutakin kuin maitoa.
• Joukkuelajeissa meno on huomattavasti villimpää. Sponsoroinnissa kajahtaa Karjala, kuplii Cider, vinkuu VISA ja maistuu Hesburger.
• Autourheilussa palaa bensan lisäksi Marlboro, maistuu RedBull, parrat ajaa Philips, puhelut välittää Vodafone jne.
  

Mitä mieltä olet urheilun sponsoroinnista?