***
Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) on mitannut mustaherukan terveellisyyttä kun siitä valmistetaan mehua ja marjatuotteita eri menetelmin. Parhaimmin vitamiinit ja antioksidantit ovat tallessa tuoreessa marjassa. Jotenkuten ravintoaineet säilyvät kuivatuissa marjoissa. Mutta puriste- ja höyrymehu tekevät tuhoa ravintoaineille.
C-vitamiinia on tuoreessa marjassa lähes 100 milligrammaa ja kuivatussa mustaherukkajauheessa 77 milligrammaa sadassa grammassa. Puristemehussa sitä on jäljellä enää noin 18 milligrammaa ja höyrymehussa vaivaiset 10 milligrammaa sadassa grammassa.
Mustaherukkamehu kannattaa valmistaa mieluiten puristamalla, sillä höyrymehun C-vitamiinipitoisuus kärsii todella paljon kuumennuksesta ja mehun laimenemisesta. Myös antioksidantteihin kuuluvat antosyaanit säilyivät puristemehussa höyrymehua paremmin. Herukkaviinikin sisälsi C-vitamiinia enemmän kuin höyrymehu.
Kuivatussa mustaherukkajauheessa oli tutkituista tuotteista eniten antosyaaneja, noin 5 milligrammaa sataa grammaa kohden. Antosyaanit ovat väriaineita, jotka muun muassa suojaavat tuotetta hapettumiselta. Kuivatussa mustaherukkajauheessa on myös runsaasti terveellistä siemenöljyä.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 19.12.2006
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Eivät ottaneet sitten kantaa pakastamiseen?
VastaaPoistaFinfoodin tiedotteesta ei selviä testasiko VTT myös pakastamisen vaikutusta ravintoaineiden säilyvyyteen.
VastaaPoistaOtaksuisin, että pakastaminen sinänsä on hyvä menetelmä, mutta pakasteen sulattaminen ei saa olla liian nopeaa. Mustikat tai mustaherukat pakkasesta ripotellaan lämpimän puuron päälle, nam nam!
Unelmatalossani on VALTAVA arkkupakastin, ja se pullollaan marjoja. Nyt pakastin on niin pieni, että huomattava osa marjoista on kylmäkellarissa hillon muodossa. Hyväähän hillokin on, mutta vitamiiniköyhää ja sokerista.
VastaaPoistamiten muuten antioksidanttipitoisuus, jos ne (flavonoidit sun muut) säilyvät jopa silloin, kun rypäleistä tehdään viiniä, luulisi niiden kestävän hilloamisenkin?
*P*
Riippuu ymmärtääkseni antioksidantista miten hyvin säilyvät. Esimerkiksi tomaatin sisältämä lykopeeni löytyy edelleen jopa ketsuppipullosta. Ketsuppi sentään läpikäy aika hurjan käsittelyn.
VastaaPoistaItse olen ymmärtänyt, että sulatus täytyy olla nimenomaan nopea, että vitamiinit säilyisivät. Tämä nopea sulatus ei tosin tarkoita mikroa ;)
VastaaPoista"Pakastaminen säilyttää marjojen C-vitamiinin parhaiten. Marjojen käyttötarkoitus kannattaa pitää mielessä pakastettaessa. Marjat voidaan pakastaa sellaisenaan kokonaisina, marjasekoituksina, viipaleina, survoksena, soseena, hillona, nektarina tai mehuna. Marjat säilyvät pakasteena satokaudesta toiseen. Jotta marjoja olisi helppo käyttää, ne kannattaa pakastaa sopivan kokoisiksi annoksiksi.
Osa marjoista on hyvä pakastaa sokerin kanssa, sillä pakkasvarastoinnin aikanakin marjoissa tapahtuu soluhengitystä. Tällöin marjan sokeripitoisuus laskee ja happamuus lisääntyy. Sokeri parantaa myös marjojen värin, aromin ja C-vitamiinipitoisuuden säilyvyyttä. Riittävä sokerimäärä on 0,5-1 dl marjalitraa kohden. Marjojen makeuttamiseen voi käyttää myös hedelmäsokeria eli fruktoosia (lisätään puolet tavallisen sokerin määrästä) sekä makeutusaineita. Sokeritta voi pakastaa etenkin puolukkaa, mustikkaa ja karpaloita ja ne marjat, jotka aikoo käyttää ensimmäisenä.
Marjojen sulatus on otollisempaa C-vitamiinin säilymisen kannalta kuin itse pakkasvarastointi. Marjapakasteet tulee sulattaa nopeasti, jotta marjojen C-vitamiinia tuhoutuisi mahdollisimman vähän ja marjojen rakenne pysyisi hyvänä. Marjojen sulatus huoneenlämmössä säilyttää C-vitamiinin jääkaappi sulatusta paremmin. Sulamista voi nopeuttaa upottamalla pakastusrasia muovipussin suojaamana lämpimään veteen"
Lähde: http://www.arktisetaromit.fi/2dlmarjoja/index.php?id=4_20