Viisi minuuttia piilorasvasta

*
Perinteisen käsityksen mukaan piilorasvaa pitää välttää. Suomen Sydänliiton laajan tiedotusmateriaalin mukaan piilorasva on sellaista rasvaa, jota saamme huomaamatta elintarvikkeiden mukana. Piilorasvan lähteinä mainitaan mm. maitovalmisteiden, lihan, makkaran, kalan, broilerin ja leivonnaisten sisältämä rasva. Listassa mainitaan taatusti vältettäviä (makkara ja leivonnaiset), mutta myös suositeltavia (kala) rasvalähteitä. Siellä ne rasvat lymyävät niin makkaran kuin kalankin sisuksissa. Nykykäsityksen mukaan kalan rasva on terveellistä, mutta makkaran epäterveellistä.

Näkyvä rasva on sellaista rasvaa, jota lisäämme itse ruokaan, leivän päälle, salaatinkastikkeisiin ja leivontatuotteisiin. Esimerkkejä tällaisista paljaalle silmälle näkyvistä rasvoista ovat margariinit, kasviöljyt, voi, kookosrasva, erilaiset muut rasvaseokset ym.

Näkymättömän piilorasvan ja julkeasti esillä elää röhnöttävän rasvan saannin seuraaminen ja arvioiminen on tärkeää. Ei minusta voida tuomita piilorasvaa yksinomaan vahingolliseksi ja Sydänliiton muistisääntö "Piilorasvan osuus kannattaa vähentää minimiin", joutuu aika huonoon valoon kriittisessä tarkastelussa. Jos oletetaan, että haluat elää "virallisterveellisesti" ns. haitallisia "kovia" piilorasvoja aktiivisesti vähentäen, se tarkoittaisi totuttelua seuraaviin mielestäni ankeisiin ruokailutottumuksiin:

• täysrasvaista maitoa ei enää juoda
• et enää koskaan syö sitä rapeaksi paistettua broilerinnahkaa
  
• jogurtit ja viilit nautitaan rasvattomina
• luovutaan itkua pidätellen kaikkein maistuvimmista ja rasvaisimmista juustoista
• leikkeleet ja leivonnaiset nautitaan aina mahdollisimman vähärasvaisina

Kaikilla ei ole niin lujaa tahtoa, että pystyvät tähän piilorasvattomaan elämään. Onnea ja menestystä niille jotka lähtevät tällaista karsittua ruokavaliota soveltamaan. Kokemuksesta tiedän, että on ihmisiä jotka soveltavat hyvin pidättyväistä, "virallisterveellistä" ruokavaliota. Heille ei tulisi mieleenkään syödä rasvaisia jogurtteja puhumattakaan, että uhraisivat ajatustakaan 40% emmentaalille. Ei, heidän perushyveenään on tuoda kaupasta jopa niinkin vähän rasvaa kuin 10 prosenttia sisältäviä juustoja. Kuitenkin näillä ihmisillä on kova tarve saada mutustella jotakin ihanan rasvaista. Mitä sellaisessa tilanteessa tapahtuu? Tällainen ihminen saattaa pistää voileivän päälle hyvin paksun kerroksen Benecolia koska lääkäri on sanonut, että se alentaa hänen veren kolesterolia. Hän lukee Hyvä Terveys -lehdestä, että suklaassa on terveellisiä antioksidantteja ja suklaan suurena ystävänä hän tyydyttää näin piilorasvan tarpeensa suklaa mutustellen. Hän lorauttaa reilusti rypsiöljyä salaatin joukkoon, olihan Duodecimissä ihan äsken suomalaista rypsiöljyä ylistävä tutkimustyö ja sitten hän selaa kirjakaupassa Välimeren dieettiä käsitteleviä kirjoja. Siinä neuvotaan nauttimaan runsaasti oliiviöljyä. Eläen näin piilorasvaa vältellen ja joskus näkyvää rasvaa reilusti käyttäen hän luovuttaa itselleen oikeuden nauttia rasvasta. Mikäli hän ei harrasta riittävästi liikuntaa, hänelle käy kuin kenelle tahansa liian paljon ravintoenergiaa nauttivalle: hän on vaarassa lihoa.

Minulla on ystävä joka päätti luovuttaa taistelunsa hiljaa hiipiviä lisäkiloja vastaan. Hän päätti ruveta nauttimaan elämästään. Joskus hän kuitenkin kuolee ja elää kituuttaminen jatkuvasti suupaloja tarkkaillen oli erityisen stressaavaa. Hän söi edelleen terveellisesti, paljon kalaa ja runsaasti vihanneksia. Hän ei tietoisesti kuitenkaan pyrkinyt välttämään muita piilorasvoja kuin noita iljettävän vaarallisia teollisia transrasvoja. Miten kävi?

Ystäväni suureksi ihmetykseksi häneltä alkoivat kilot karisemaan! Hän soi itselleen voissa paistettuja muikkuja, hän joi sitä "kiellettyä" punaista maitoa, emmentaalin kulutus lisääntyi jne. Ja vaaka näytti yhä pienempiä lukemia. Miten tämä on selitettävissä? Kun kävin hänen ruokapäiväkirjansa läpi sekä ajalta ennen "pimahtamistaan", että luovuttamisen jälkeen huomasin yhden merkittävän seikan: Hän söi pienempiä ruoka-annoksia ja harvemmin kuin ennen. Kun tähän vielä liittyy hyvän ja maistuvan ruoan mukanaan tuoma hyvä olo, se innosti häntä pitkästä aikaa käymään kävelylenkeillä. Hänellä ei enää ollut niin valtava makeisten himo ja hän pystyi vastustamaan jopa suklaan syöntiä.

En tiedä onko ystäväni "pimahtaminen" ainutlaatuista, mutta minulle se osoitti, että liiallinen rasvattomuus voi synnyttää epäterveitä psyykkisiä ajatusmalleja sinne pääkoppaan. Seikka joka pitkään jatkuessaan kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, eli se pyrkimys elää mahdollisimman kevyesti ja terveellisesti.

En tietenkään yllytä teitä luovuttamaan taistelussanne piilorasvoja vastaan, mutta käsittämättömän vaikeasti hallittavan rasvanhimon edessä on ehkä kuitenkin viisainta hiukan löysyttää noita kireitä pääkopan muttereita. Kohtuullisesti maito-, kala ja kasvirasvoja käyttäen, omaksuen liikunnalle myönteisen elämäntavan sekä terveysviranomaistemme lietsomaa rasvakammoa vastaan maltillisesti protestoiden, voidaan elää iloista, terveellistä ja tasapainoista elämää niin kauan kuin meille elinvuosia on suotu.

Näinkö piilorasvoista voi ajatella? Mitä mieltä olet?

Viisi minuuttia -sarjassani on aiemmin ilmestynyt:

• ...aikuisten aivovammoista
• ...avokadosta
• ...korkeasta verenpaineesta
  
• ...laihdutusvalmisteista
  
• ...lantusta
  
• ...liikkujan ravinnosta
• ...metabolisesta oireyhtymästä
  
• ...nauriista
  
• ...parsasta
  
• ...rasvamaksasta
• ...ravintorasvoista
  
• ...ravintovalistuksesta
  
• ...syömisen säätelystä
  
• ...terveellisistä rasvoista
• ...urheilijan lihaksista
  
• ...virvoitusjuomista
  
• ...väsymyksestä

Kuka piilotti voirasian?

*
Juttelin äsken puhelimessa erään virkeän vanhuksen kanssa voista, punaisesta maidosta ja kermaperunoista. Hän on 85-vuotias ja pahoittelee sitä kun lapset eivät koulussa saa kuin rasvatonta ja/tai kevytmaitoa, margariinia leivän päälle ja koskaan heille ei tarjota kermaperunoita.

Hän käy tervehtimässä iäkkäitä ystäviään vanhainkodissa ja siellä on sama meno päällä, vain sitä kevyttä joka aterialla. Vanhainkodin asukit valittavat, että ruoka on mautonta ja nälän tyydyttämiseksi annoskoot tulevat helposti liian suuriksi. Kevyttä pitää syödä enemmän, jotta nälkä lähtisi, virkeä rouva valistaa. Ennen syötiin rasvaisempaa ruokaa ja harvemmin. Nyt tuntuu siltä kuin koko ajan pitäisi jotakin napostella.

Puhelinlankoja pitkin tullut ystäväni on oikeassa. Tämä rasvattomuus ja täysrasvaisten maitotuotteiden syrjintä on suuri epäkohta. Hän pyysi meitä pitämään enemmän ääntä asiasta ja vaatimaan sitä, että kunnioitettaisiin enemmän sitä maistuvaa ruokaa ja täysrasvaisia tuotteita. Lupasin ottaa asian puheeksi tässä blogissani. Tämä virkeä vanhus oli hämmästyttävän ahkerasti lukenut vaatimatonta blogiani. Näen laskuristani, että jotkut viipyvät blogisivuillani 3-5 tuntia yhteen menoon. Olin kuvitellut, että nettiselaimen ikkuna on vain jäänyt vahingossa auki, mutta tässä olisi ainakin yksi henkilö joka todellisuudessa lukee noita sivujani tuntikaupalla. Neuvon häntä myös lukemaan Hiilaritietoiset sivuja. Tässä esimerkiksi oiva lukuvinkki: Ravitsemus osana ikääntyneen hyvää hoitoa (Merja Suominen ja Susanna Kivistö, Vanhustyön keskusliitto)

Puhelun lopuksi saan yllättävän kysymyksen: Kuka otti pois voirasian lapsilta ja vanhuksilta?

Jätän tuon kysymyksen ilmaan leijumaan, muutaman lisäkysymyksen kera: Onko meillä varaa kansanterveydellisesti syödä kaikenlaisia terveysongelmia aiheuttavia kevyttuotteita ja margariinia? Eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä syömään voilla valmistettua maistuvaa ruokaa harvemmin ja pienempiä annoksia kuin energiaköyhää kevyttä sapuskaa usein ja suurina annoksina?

Kaksi hurjaa yleisurheilusuoritusta Turussa

***
Kirjoitettu 23.9.2007, lisäys tehty 24.9.2007.

Navakassa tuulessa Ikurin Vireen ikinuori kilpakävelijä Heikki Lahtinen (M60) käveli 59-vuotiaana yleisen sarjan 50 km kävelyn Suomen mestariksi lauantaina 22.9. Hän on nyt kautta aikojen vanhin Suomen mestari yleisurheilussa. Tämä on suuri hetki suomalaisessa urheiluelämässä. Kiitos Heikki!

Tänään 23.9. niinikään Turussa Mikkelin Kilpa-Veikkojen Jorma Manninen (M65) teki upeaa suomalaishistoriaa juoksemalla Tilastopajacupin vihoviimeisessä osakilpailussa 100 metrillä oman ikäluokkansa maailmanennätyksen 12,50. Jorma Mannisen suoritus on aivan uskomaton! Hän on ainoa suomalainen pikajuoksija, joka pitää maailmanennätystä hallussaan kun lasketaan mukaan kaikki ikäluokat junioreista lähtien niin miesten kuin naistenkin sarjoissa kaikilla pikajuoksumatkoilla 100:sta 400 metriin. Onneksi olkoon Jorma!

Pikakiitäjä Jorma Manninen on lähettänyt minulle sähköpostia. Haluan jakaa sen lukijoitteni kanssa:

Lämpimät kiitokset onnitteluistasi. Uskomattoman hienoa päästä kokemaan ME-tunnelma yleensä ja erityisesti Turun maineikkaassa Urheilupuistossa. Turkuun on aina kiva tulla. Hienot puitteet ja hyvät järjestelyt leimaavat poikkeuksetta kisoja. Ensimmäiset kilpailumuistoni Turusta ovat 46 vuoden takaa. Elokuussa 1961 olin siellä ensin nuorten SM-kisoissa ja heti sen jälkeen puolustusvoimien mestaruuskilpailuissa. Sotamies Manninen oli tällöin satasella kovassa seurassa. Alikersanttien Jorma Ehrströmin, Pauli Ny:n ja Seppo Suutarin jälkeen sijoituin neljänneksi. Noista ajoista on matkanteko ko. matkalla hidastunut 1,25 sekuntia eli 0,027 sek vuodessa.

Hyvää syksyä, terveisiä Mikkelistä. Jorma

Terveyskeskuslääkärin arvostus on pohjalukemissa

*
Onhan se tietenkin hienoa ja trendikästä kun pyritään tasa-arvoon ja vältetään yksittäisten ammattiryhmien nostattamista liian suureen arvoon. Mutta jokin tolkku pitäisi olla lääkärin työn arvostuksen murentamisessa. Lääkärin ammatista minäkin aikanani haaveilin, mutta biologi minusta lopulta sitten tuli. Biologeja ymmärtääkseni edelleen arvostetaan, mutta lääkäreiden arvostus on vajonnut niin alas, että itseäni ainakin tilanne harmittaa. Otan muutaman esimerkin:

Lääkäri Armi Paini kirjoittaa: Lääkäreistä on tehty ammatillisesti kuohittuja olentoja terveydenhuollossa. Konekirjoittaja kieltäytyy kirjoittamasta aamuyöllä tarkkailulähetettä, koska se ei kuulemma kuulu hänelle. Päivystyksen kriittisin henkilöresurssi kirjoittaa itse koneella tai käsin. Yliopistosairaalat puuhastelevat tupakoimattomuuskylttien, muovijalkineiden ja kiroilukieltojen kimpussa, mutta ilmeisesti huippusairaalalle on aivan sama, millaisia harakanvarpailla varustettuja sairaalan asiapapereita voidaan käsitellä oikeudessa tai mihin sairaalan kiireisin lääkäri aikansa käyttää... ATK-osaston toivottamat tapaukset ovat yrittäneet ratkoa erästä tietoteknistä ongelmaa jo toista vuotta siinä onnistumatta. Mutta lääkärillähän on aikaa odottaa kierrolla ja yrittää uudelleen saada laboratoriotulokset näkyviin. Printteri ei toimi, mutta lääkäri on se, joka konttaa lattialla ja selvittää ongelmaa... Lääkäri venyy ja paukkuu Hubba Bubba-purukumi. Ylilääkärit eivät viitsi tällaisiin maallisiin asioihin sotkeutua. He ovat luovuttaneet suosiolla valtansa, ettei tulisi riitoja. Käskyttää ja komentaa ei saa ketään -paitsi lääkäreitä. On ovela tavata hallita kieltäytymällä tekemästä jotain. Vastuunkantajahan sen lopulta tekee. Siivoaahan äitikin lopulta lasten sotkut... Meiltä on viety lääkkeenmääräämisoikeus, konekirjoittajat, avustajat ja vielä ammatillinen itsemääräämisoikeuskin. Vastuu on jätetty. Aseettomana on hankala taistella potilaiden puolesta.

Kilpirauhasfoorumi on tällä hetkellä pahin este sille, että tätä hankalaa sairautta hoidettaisiin oikein. Terveyskeskuslääkäreitä pistetään foorumilla järjestykseen sen mukaan minkälaisia huhuja lääkärin taidoista on maailmalla liikkunut (Keskustelua lääkäreistä ja/tai lääkityksestä). Joku viranomainen voisi jo puuttua asiaan. Kylmäkalle -nimimerkillä esiintyvä maallikko yllyttää kilpirauhaspotilaita jakamaan hoito-ohjeita eräänlaisella kauko-ohjaustekniikalla potilasta ollenkaan näkemättä. Lääkäreistä kirjoitetaan liian paljon pahaa.

Lääkärin ammatin arvostus on romahtanut aikaisempaan verrattuna. On menty herrasta duunariksi. Tämä liittyy osittain pitkäaikaiseen ja pahantahtoiseen kateuteen, väittää Jorma Viikari esitelmässään.

Onko menty jo liian pitkälle lääkärin arvostuksen nakertamisessa?

Alakarppaaminen herättää tunteita

*
Ravitsemus herättää tunteita. Minua on pyydetty lukemaan Pohdiskelevan Liftarin blogikirjoitusta Alakarppaaminen ja ekologia ja lausua siitä ajatuksia. Ensin ajattelin, että onko minun todella pakko tuohon jotakin sanoa, voinhan minä olla välittämättä muiden kirjoituksista, mikä pakko minun on tunkea lusikkani joka soppaan.

Lukekaa tuo kirjoitus ajatuksella. Pidin kirjoitusta periaatteessa ihan hyvänä. Tässä ajatuksiani aiheesta alakarppaaminen ja ekologia.

• Selvyyden vuoksi sanottakoon, että minä en itse ole mikään alakarppaaja. Pidän itseäni lähinnä hiilihydraattitietoisen (kirjailija Varpu Tavin kehittämä termi) ruokavalion noudattajana ja puolestapuhujana. Syön urheilijana enemmän hiilihydraatteja mitä yleensä alakarppaajilla on tapana hyväksyä.
  
• En koe ekologista syyllisyyttä siitä, että syön uusiutuvaa luonnonvaraa nimeltään eläimen liha, vaikka pohdiskeleva liftari jotenkin siihen suuntaan ajatuksia suuntaakin ja haluasi minun syövän enemmän kasviksia ja viljatuotteita. Veganismia minun on ollut vaikea ymmärtää ja olen suositellut ravintoluennoillani urheilijoille, että lihaa kannattaa syödä. Turha tehdä elämä tarpeettoman hankalaksi. Laskettakoon tämä minun synteihini tämä lihansyöntiin kannustaminen.
  
• "Yhtä lihakiloa varten pitää nimittäin kasvattaa melkoinen määrä viljaa, mikä on omanlaisensa ympäristörasite." Näin sanotaan Liftarin blogissa. Hurmoshenkisyyttä on tuossa lauseessa, enkä allekirjoita tuota ajatusta. Haluaisin kuitenkin huomioida yhden tärkeän seikan. Tämä viljan syöttäminen karjankasvatuksessa onkin suuri ongelma. Kun karjaa kasvatetaan viljalla ei saada yhtä terveellistä lihaa kuin jos karja vapaasti saisi laiduntaa ja syödä luonnonheinää. Karjan tehokasvatuksessa ja varsinkin Suomen olosuhteissa karjan vapaa laiduntaminen on ongelmallista ja kannattamatonta liiketoimintaa. Mansikki ei pidä väkirehusta ja tuottaa epäterveellisempää lihaa ja maitoa, mutta pelkkä heinä ei riitä, väkirehua ja viljaa tarvitaan karjankasvatuksessa. Jos saisin valita, söisin mahdollisimman paljon metsän riistaa, vapaasti laiduntaneen karjan lihaa, mahdollisimman usein kalaa ja sitten luomulihaa. Taloudelliset resurssini eivät oikein riitä näin yleelliseen ruokailuun, joudun siis usein turvautumaan tarjouslihaan lähimarketissa. En koe rasittavani kovinkaan kauheasti ympäristöä syömällä lihaa. Eikä alakarppaajakaan pelkästään lihaa syö. Liha nautitaan runsaiden kasvisannosten kera. Ymmärrän alakarppaajien suuttumuksen kun syytetään heitä ympäristön rasittamisesta lihansyönnin takia. Tolkutonta syyllistämistä sanon minä. Ja liha on kaiken lisäksi terveellistä - kohtuullisia määriä nautittuna.
  
• "Mitä tapahtuisi, jos kaikki kiinalaiset innostuisivat (ja heillä olisi siihen varaa) pitämään itseään hoikkina raavaalla lihadieetillä? Rai rai. Jotenkin tämän ravintoainehysterian keskellä muistelen kaiholla sitä New York Timesin täysjärkistä artikkelia, jossa annettiin terveysruokaohjeita tyyliin 'Syö ruokaa. Älä liikaa. Enimmäkseen kasviksia'. Tuollaisia vinkkejä noudattamalla paranisi terveyden lisäksi maailma. Ihan oikeasti." Tämä on sitä pahemman luokan vegaaniterrorismia. Yhdistetään lihansyöntimme terveysarvoihin, kiinalaisiin ja voivotellaan sitä kun niillä köyhillä vinosilmäressukoilla ei ole varaa meidän lihankulutuslukuihin. Ei kuulkaas, niillä sellaista lihansyönnin halua taida ollakaan. Kiinalainen ruokaperinne rakentuu riisin ja kasvisten varaan. Toivottavasti pitävät näppinsä erossa länsimaisesta ruokakulttuurista. Länsimaiseen ruokavalioon liittyy bisneskuvioita, joita ei todellakaan toivoisi kiinalaisten riesaksi. En minä osaa nähdä tätä asetelmana liha (rikkaat) - vilja (köyhät). Osaatteko te?

Voitte kommentoida tätä asetelmaa alakarppaaminen ja ekologia. Olisi mukava kuulla teidän älykkäitä ajatuksianne asiasta.

Järki palaa mukaan kuvioihin koululaisten välipaloissa

**
Tässä esimerkki oivasta hankkeesta jolla parannetaan koululaisten ravitsemusta. Järki on hitaasti mutta varmasti palaamassa koululaisten ateriointiin. Maksulliset karkki- ja limsa-automaatit vaihdetaan maksullisiin välipala-automaatteihin, joissa toivon mukaan on tarjolla vain terveellisiä vaihtoehtoja. Mikään ei kuitenkaan edistäisi koululaisten ravitsemusta ja vähentäisi eriarvoisuutta paremmin kuin velvoite tarjota kaikissa Suomen kouluissa ilmainen maittava lounas ja terveellisiä välipaloja niin, että aterioiden väli ei milloinkaan olisi pitempi kuin kolme tuntia. Tällä tavalla taattaisiin sopiva ateriarytmitys, annettaisiin koululaisille hyvä malli ruokailun toteuttamisesta ja koululaiset jaksaisivat koulun jälkeen lähteä reippailemaan urheilukentille, puistoihin ja kotipihalle. Sen jälkeen maistuisi kunnon kotiruoka ja läksyjen luku sujuisi paremmin kun aivot ovat saaneet riittävästi happea. Hanke voidaan pilata jatkossa voimakkaalla kaupallisuudella, rasvahysterian lietsomisella ja liiallisella terveysvouhotuksella. Tämä kerrassaan erinomainen hanke kuvataan lyhyesti tässä alla.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, eli Sitra, on mukana rahoittamassa hanketta jossa selvitetään koululaisten ravitsemusta. Järkipalaa-hankkeessa (PDF-tiedosto, jossa välipala-automaattikokeilun loppuraportti) kiinnitettiin aluksi huomio koululaisten välipaloihin. Kokeilut terveellisistä välipala-automaateista saivat kokeilukouluissa hyvän vastaanoton. Mukana olevat yritykset ja järjestöt ovat koonneet tiedot hyvistä välipaloista www.hyvavalipala.fi-sivustoksi internetiin. Mukana hankkeessa ovat Kansanterveyslaitos, Kuopion yliopisto, Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitos, Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, Suomen Sydänliitto ry, Leipätiedotus ry, Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia sekä Järkipalaa-pilottiyrityksinä Valio Oy, Raisio Oyj, HK Ruokatalo Oy, Vaasan & Vaasan Oy ja Sodexho Oy.

Uutta tapaa maksulliseen välipalatarjontaan automaateilla kokeiltiin keväällä 2007 Sipoon ja Herttoniemen koulujen yläasteilla, joissa on yhteensä noin 900 oppilasta. Turun yliopisto selvitti kyselytutkimuksin koulun oppilaiden ruokailu- ja välipalatottumuksia ja automaatin vaikutusta niihin. Välipala-automaattia kokeili yli puolet koululaisista. Sipoossa 47 % ja Herttoniemessä 61 % piti automaattia melko hyvänä tai erittäin hyvänä välipalan hankintatapana. Karkkiautomaatin korvaaminen välipala-automaatilla vähensi makeisten syöntiä. Tavallisin välipala yläasteikäiselle on, että hän koulun jälkeen ”ottaa kaapista, mitä mieli tekee”.

Automaatin suosituimpia tuotteita ovat maitokaakaojuoma, tuoremehut, välipalakeksi ja erilaiset voileivät. Kolikkomaksamista pidettiin korttimaksua parempana. Tuotevalikoimaa edelleen kehittämällä ja mm. hedelmiä lisäämällä voisi käyttö olla suurempaakin.

– Kokeilu antoi meille hyvän pohjan kehittää automaatista kaupallinen versio, toimitusjohtaja Leena Mäki, laitetta edustavasta Abra Nordic Vending Oy:stä kertoo.

– Kasvatus on kumppanuutta, jossa lapsen kanssa ovat koti, koulu, kouluterveydenhuolto ja ruokapalveluhenkilöstö. Kehittämistä on kouluruokailun oikea-aikaisuudessa. Aikaisin aamupäivällä tarjottava lounas olisi parempi jakaa kahteen osaan, välipalaan ja lounaaseen. Syömiselle ja virkistymiselle pitää antaa nykyistä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia, sanoo kouluruokailun kehittämisestä vastaava ylitarkastaja Marjaana Manninen Opetushallituksesta.

Kouluissa maksuttoman välipalan tarjoamisen esteenä ovat pienet määrärahat. Alle euron raaka-ainekustannuksella on vaikea loihtia sekä maistuvaa lounasta että hyvää välipalaa. Pienikin lisäys määrärahoihin voi parantaa lasten hyvinvointia merkittävästi.

Terveellinen, helposti koulussa saatavissa oleva välipala on välitunnilla kaupasta ostettavaa tai karkkiautomaatista hankittavaa pikamakeaa parempi ja usein myös edullisempi vaihtoehto. Ruokapalveluhenkilökunta voi tarjota välipalan koulussa. Resursseja säästävä automaatti on yksi vaihtoehtoinen ratkaisu.

Pienten lasten vanhemmat ja hoitajat huolehtivat varsin hyvin lasten ruokailusta ja välipaloista. Isommat koululaiset sen sijaan syövät iltapäivisin, mitä kaapista löytävät. Vanhempien vastuulla on, että kaapissa on hyvää ja terveellistä syötävää nälkäiselle koululaiselle.

– Kiinnitä ostaessasi huomiota elintarvikkeen rasvan laatuun sekä sokerin ja suolan määrään. Huolehdi kuidun lähteistä ja pidä kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljatuotteita aina tarjolla välipalaksi. Huomaa, että olet itse ruokatottumuksinesi lapselle esimerkki, kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski Sydänliitosta neuvoo vanhempia.

Kansanterveyslaitoksella on ensimmäistä kertaa laajasti selvitetty suomalaisten nuorten ja Kuopion yliopistossa suomalaisten lasten terveydentilaa. Nyt tutkitaan keinoja, joilla lasten ja nuorten terveyteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi ravinnon keinoin.

– Tavoitteemme on, että vuoden kuluttua meillä on lisää aineksia, jolla kuvaa Suomesta terveellisen ravinnon malli-maana vahvistetaan, Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelman ERAn ohjelmajohtaja Anu Harkki sanoo.

Lähde: Deskin uutistiedote, 18.9.2007

Hikinen mies tuoksuu ihanalta

**
Amerikkalaiset koehenkilöt (peräti 400 kpl) ovat haistelleet hikisiä miehiä. Joidenkin mielestä hikinen mies haisee pahalle, ummehtuneelle virtsalle. Joidenkin toisten mielestä hikikarpaloiden myötä mies päästää ilmoille leijumaan suloisen vaniljan tuoksun. Vieläpä joidenkin mielestä miehen hikiset kainalot eivät haise miltään.

Mistä moinen ero tuoksuelämyksissä? Vastaus löytyy mistäpä muualta kuin perintötekijöistämme. Ihmisen kyky haistella androstenonia, joka on miehisen sukupuolihormonin (testosteronin) hajoamistuote, vaihtelee sen mukaan millaiset geenit ihminen on saanut.

Nämä sukupuolesta viestittävät tuoksut ovat tärkeitä eläinmaailmassa. Ne ohjaavat eläimiä oikean kumppanin luokse. Tutkijat tulevat jatkossa paneutumaan siihen millä tavalla hikinen mies houkuttelee esiin ihmisen sosiaalisuuden ja seksuaalisuuden.

Näin hikinen juttu löytyy Nature -tiedelehdestä. Silmät pyöreinä hämmästyksestä luin tästä yhteenvedon eräältä ruotsalaiselta tiedetoimittajalta.

Isomaltuloosi

**
Ravintoasiantuntija Olli Ilander esittelee uusimmassa Juoksija-lehdessä urheilijan hiilihydraattilähteitä. Jutussa on kerrottu mikä - mistä - miksi -tyyliin glukoosista, fruktoosista, tärkkelyksestä, sakkaroosista, maltodekstriinistä ja sitten varsinaisesta kummajaisesta: isomaltuloosista. En ole ikinä kuullutkaan! Näin minä joudun myöntämään täydellisen hölmöyteni näissä ravintoasioissa.

Mikä se on? Isomaltuloosin rakenne muistuttaa sakkaroosia, eli tavallista sokeria.

Mistä sitä saadaan? Ei ainakaan luonnosta. Se on teollisesti valmistettu sokeri, joka vasta hiljattain on tullut elintarvike- ja urheiluravinneteollisuuden käyttöön. Euroopan Parlamentti ja Komissio ovat käsitelleet tätä uuselintarviketta ja sitä saa nyt ihan luvallisesti nauttia. Eräässä Ollin mainitsemassa urheilujuomassa sitä jo käytetään.

Miksi isomaltuloosia pitäisi nauttia? Hyvä kysymys. Isomaltuloosin pilkkominen ohutsuolessa kestää pitempään kuin esimerkiksi sakkaroosin. Tällä tavalla imeytyminen myös hidastuu ja glykemiaindeksi (verensokeria nostava vaikutus) jää matalaksi. Tämä hidas imeytyminen ei ole pelkästään hyvä asia, sillä siitä saattaisi aiheutua vatsavaivoja (niin kuin on asianlaita fruktoosin kanssa). Ollin kokemukset eivät puolla tätä vatsavaivojen lisääntymistä.

Käyttövinkkejä: Isomaltuloosi antaa lihaksille energiaa aiheuttamatta voimakasta verensokeritason vaihtelua. Siksi siitä saattaa olla hyötyä urheilusuoritukseen valmistautumisessa. Isomaltuloosi on myös ystävällisempää hampaille kuin muut sokerit.

Onko teillä käyttökokemuksia?

Lähde: Olli Ilander. Hiilihydraattien mikä - mistä - miksi? Juoksija-lehti 37 (7): 26-29, 2007

Oletko riippuvainen suklaasta?

*
Mikäli olet riippuvainen suklaasta, et ole yksin. Professori Peter Rogers Englannista on erikoistunut psykologian biologiseen puoleen. Hän on vuosikaudet tutkinut sitä mikä panee ihmiset syömään suklaata niin paljon.

Ilmeisesti kyseessä ei ole mikään erityinen suklaan ainesosa, joka synnyttää riippuvuuden, vaan yleinen asenteemme suklaaseen synnyttää tämän tarpeen pistää suklaata suuhun ja tuntea siitä mielihyvää.

Professori Rogers teki aika julman kokeen. Hän antoi koehenkilöille mauttomia kapseleita nautittavaksi. Kapselit sisälsivät joko kaakaopulveria tai pelkkää tärkkelystä. Nautittuaan näitä kapseleita koehenkilöt saivat luokitella olotilansa, oliko heillä tuntemuksia suklaan synnyttämästä mielihyvästä? Tulokset olivat aika odotettuja. Kaakaota saaneet puhuivat aavistuksen verran pirteämmästä olotilasta, mutta mitään riippuvuutta kapseleihin ei missään tapauksessa syntynyt.

Suklaan sisältämät flavonoidit ja muut ainesosat löytyvät monista muistakin ruoka-aineista. Kuitenkaan muiden ruoka-aineiden nauttiminen ei synnytä suklaaseen verrattavaa mielihyvän tunnetta. Professori Rogers etsii psykologille tyypilliseen tapaan selitysmallia suklaanhimoomme kielletyn ruoka-aineen synnyttämästä houkutuksesta. Me taistelemme suklaariippuvuutta vastaan, mutta luovutamme taistelun siksi kun alitajuntamme viestittää, että suklaa on terveellistä. Kun kova suklaanhimo iskee, se johtuu siitä, että olemme liian kauan tukahduttaneet tämän suklaansyönnin kaipuumme.

Mitä professori Rogers antaa ohjeeksi suklaasta eroon pyrkivälle? Hän neuvoo ihmisiä ajattelemaan ja syömään mehukkaita hedelmiä aina kun tekee mieli suklaata. Tyly ukko!

Oletko sinä riippuvainen suklaasta?

Lähde: BBC Science News, 13.9.2007