Tietoa ravitsemuksesta

*
Monipuolinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat hyvän terveyden olennaisia edellytyksiä. Myös Euroopan unioni (EU) haluaa kantaa kortensa kekoon ravitsemuksesta tiedottamisessa. Itse asiassa, ravitsemus ja liikunta ovat EU:n kansanterveyspolitiikan painopistealueita.

Löysin useita mielenkiintoisia tiedon ammennuspaikkoja kielitaitoisille:

• Ravitsemus ja liikunta (Nutrition and Physical Activity). Täällä voi mm. tutustua EU:n terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa edistäviin aloitteisiin. Täältä löytyy esimerkiksi Ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskeva
  eurooppalainen strategia (PDF, suomenkielinen). Mietintämyssyyn: Osana hedelmien ja vihannesten yhteisen markkinajärjestelyn uudistusta komissio esimerkiksi edistää lasten hedelmien ja vihannesten kulutusta ehdotuksellaan, joka mahdollistaisi ylituotannon jakelun oppilaitoksiin ja lasten leirikeskuksiin... Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia valmiselintarvikkeiden koostumuksesta ja siitä, miten koostumuksen muokkauksella saataisiin ruokavalio terveellisemmäksi. Elintarviketeollisuus on jo toteuttanut merkittäviä toimia, mutta ne eivät aina ole olleet yhtenäisiä eri tuotteiden osalta ja eri jäsenvaltioissa...
  
• Maatalouden ja elintarvikealan tulevaisuus Euroopassa (The future of agriculture and food in Europe). Esimerkiksi From farm to fork (PDF, englanninkielinen) on lukemisen arvoinen teos.
• Hedelmien kulutus ja saatavuus (Consumption/availability of fruit). Tilastotietoja hedelmien kulutuksesta on kiva käydä läpi vaikka Suomen tilannetta ei olekaan mukana. Kreikassa syödään tämän tutkimuksen mukaan eniten hedelmiä ja vähiten Irlannissa, Puolassa ja Brittein saarilla.
• Vihannesten kulutus ja saatavuus (Consumption/availability of vegetables). Tilastotietoja vihannesten kulutuksesta. Kreikassa syödään kaksi kertaa enemmän vihanneksia kuin Norjassa. Suomen tietoja ei ole.
• Ylipaino (Overweight). Ylipainoon liittyvää tilastotietoa, selittäviä tekstejä, linkkejä ja lähdeviitteitä. Ylipaino on hurjasti lisääntynyt Euroopassa.
• HOPE - verkosto esittelee suuren joukon Eurooppalaisia ravitsemus- ja terveyshankkeita.
  

Surullista

Jokelan koulun ammuskelu vetää hiljaiseksi.

Painavaa asiaa painonhallinnasta

**
Toimittaja Elina Latvala on haastatellut maamme eturivin lihavuus- ja ravitsemusasiantuntijoita vieraillessaan Kuntien eläkevakuutuksen painonhallintaseminaarissa. Tuloksena on painavaa asiaa painonhallinnasta.

Jojoileva laihdutus on tuttu juttu monille painoaan tarkkaileville. Juuri kun teiniaikaiset farkut alkavat mahtua jalkaan, painoa alkaa taas kertyä kuin itsestään. Lyhytaikaiset tutkimukset vääristävätkin monesti mielikuvaa laihdutusohjelmien tehosta. Niinpä Duodecimin professori Pertti Mustajoki loihtii ilmoille tämän: Puolen vuoden tutkimustuloksia ei kannattaisi julkaista lainkaan. Hänen mukaansa laihdutus loppuu usein noin puolen vuoden kohdalla, ja kiloja alkaa taas kertyä. HUS:n Lihavuustutkimusyksikön professori Aila Rissasen mukaan keskimäärin viiden vuoden kohdalla paino on sama, mikä laihdutukseen ryhdyttäessä.

Erilaisia painonhallintadieettejä vertailtaessa esiin nousee yleisimmin hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen optimaalisin suhde. Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen johtaja Mikael Fogelholm sanoo näin kiistellystä Atkinsin dieetistä: Minusta ei ole mitään mahdollisuuksia kieltää sitä, etteikö Atkinsin dieetti olisi tehokkain laihdutuskeino silloin, jos aikaa on 3 - 6 kuukautta.

Tämä tieto leviää takuulla ilouutisena esimerkiksi karppifoorumille. Hiukan maltillisempaan foorumiin nimeltään Hiilaritietoiset, se myös leviää pohdittavaksi. Itse asiassa, siellä on jo käynnistynyt rehellinen keskustelu Atkinsin dieetistä. Käy sinäkin sanomassa oma mielipiteesi!

Atkinsin dieetissä on hyvin tiukka ruokavaliorajoitus, sillä tässä jutussa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan kolmasosa elintarvikkeista jää käytännössä pois. Atkinsin dieettiä noudattavilla painon on kuitenkin havaittu palaavan nopeiten takaisin. Jos Atkinsin dieettiä noudattaa noin vuoden, sitä ei Fogelholmin mukaan vielä voida sanoa epäterveelliseksi mahdollista päänsäryn ja ummetuksen aiheuttamaa haittaa lukuunottamatta. Fogelholm ei kuitenkaan suosittelisi Atkinsia kenellekään, sillä yli vuoden noudattamisesta aiheutuvia seurauksia ei tiedetä.

Matalan glykeemisen indeksin (GI) tarkkailukaan ei sovi ainoaksi laihdutusohjeeksi. Fogelholm ei suosittele sitä ainoana laihdutusohjeena. Esimerkiksi omenalla ja pizzalla on nimittäin suunnilleen sama GI-arvo samoin kuin ruisnäkkärillä ja Mars-patukalla. Glykeeminen kuorma sentään ottaa huomioon sen, kuinka paljon ruoka sisältää hiilihydraattia.

Sitten paljastuu varsinainen jymypaukku: Olen oikeastaan vähitellen lämpiämässä Willettin dieetin suuntaan, Fogelholm paljastaa.

Mitä tämä tarkoittaa? Joo, yllätys yllätys, se tarkoittaa sitä, että pyhä peruna voisi väistyä ruokapyramidin perustalta ja sen paikan valtaisi muut vähemmän tärkkelyspitoiset kasvikset. Täysjyväviljalla on edelleen tärkeä asema, mutta vaalean viljan saantia tulisi rajoittaa nykyistä tiukemmin. Öljyillä taas on Willettin ohjeissa vielä tärkeämpi asema kuin nykyisin suositellaan. Jos kasvisten määrää nostetaan ruokavaliossa, tämä voi kompensoida lisääntyneen öljynkäytön aiheuttaman energialisän, Fogelholm pohtii.

Liikunnallakin on laihdutettaessa tärkeä roolinsa. Vaikka itse laihtuminen pelkän liikunnan avulla on kovan työn takana, liikunnan terveysvaikutus on jopa parempi kuin ruokavalion vaikutus. Liikunta vähentää erityisesti haitallista vyötärörasvaa.

Rahallisen kannustuksen ei ole sen sijaan havaittu auttavan laihtumisessa, ei myöskään puolison tai ystävän osallistumisen samaan painonhallintaryhmään.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 7.11.2007

Svenska dagen

*
Svenska dagen till ära tänkte jag låta er läsa översättningen jag nyss gjorde av en artikel i Kaleva -tidningen 2.11.2007 (Sundqvist: Ravitsemussuosituksia pitää päivittää).

Kommentarer på svenska välkomnas!

De nationella näringsrekommendationerna bör ses över

Vi har i det finska diskussionsforumet ”Hiilaritietoiset” (Kolhydratmedvetna) fört en diskussion över de nationella näringsrekommendationerna (NNR). Vi önskar se revideringar av rekommendationerna och även inverka på tidsandan.
Nuförtiden är tidsandan sådan, att man i de officiella kostrekommendationerna i alltför hög grad lägger tonvikt på utnyttjandet av sädesprodukter och nedskärning av feta produkter. Det här leder till det att de viktiga grönsakerna blir undangömda i någon vrå.
Den största olägenheten med vår mat är inte det att maten är för fet, utan att den innehåller för mycket kolhydrater. Det har visat sig att råden att äta läckert söta produkter med måtta, klingar för döva öron.
Det kommer att ta lång tid innan kostråden ändras. Följande milstolpe är de nya Nordiska näringsrekommendationer (år 2008) och därpå följande nationella rekommendationer (2009).

Enligt vår mening är det svårt att komma till förnuftet så länge som den rådande livsmedelspolitiken utövas. Det moderna samhället tycks helt vara beroende av brödsäd. Hela jordbrukspolitiken är i huvudsak inriktad på att producera åt ”mellanhänder och förädlare förträffliga och lukrativa handelsprodukter”, dvs. billig stärkelse, förmånligt sojamjöl och facila växtoljor. Något som får den lokala bonden att i lust och möda ta suspekta risker. I värsta fall nedklassas bonden till en ringaktad utnyttjare av alla typer av understöd och en producent av de ”farliga” djurfetterna.
Man får inte glömma den nationalekonomiska aspekten: stärkelse är billig mat. Om vi önskar ändra underlaget för vår kost, bör de lägsta pensionerna rejält höjas och det finns risk för att maten på anstalterna blir för dyr att framställa.
Särskilt här i Finland (och enligt vår uppskattning även i Sverige) lider hela debatten kring livsmedelspolitiken av en rädsla hos myndigheterna att tappa sin ställning som absoluta auktoriteter. Trovärdigheten för den ovanifrån styrda näringsupplysningen försvagas betydligt om man förlorar sin auktoritet. Det är omöjligt att genomföra några reformer så länge det inte bereds en hedersam möjlighet för etablissemanget att bibehålla sin värdighet.

Ett sätt att låta myndigheterna vidmakthålla sin värdighet vore att utarbeta olika typer av tallriksmodeller, med vars hjälp människorna kunde fylla sitt dagliga energibehov. Härvid skulle det vara möjligt att bibehålla den gamla tallriksmodellen, men även erbjuda tallrikar med mindre andel kolhydrater. Våra individuella behov skulle på så sätt bättre gynnas. Näringsrekommendationerna har utarbetats med tanke på friska, vuxna människor och med tanke på matförsörjningen i anstalter. Till exempel på ålderdomshem lever man till punkt och pricka enligt rekommendationerna. Detta har lett till undernärda åldringar och sjuka när maten är så energifattig och det råder brist på proteiner.
Ett mera försonligt sätt att angripa problematiken kring kostrekommendationerna vore att finjustera råden med tanke på andelen transfetter och kolhydrater. Det borde vara möjligt att plocka fram tallriksmodeller för befolkningsgrupper med särskilda behov eller åt intresserade skapa alternativa näringsmodeller. Tallriksmodellen skulle då styras av den individuella ämnesomsättningen, hungerkänslan och hälsotillståndet.
Nya rön inom näringsvetenskaperna har banat väg för dessa tankegångar och denna kunskap besitter NNR redan i skrivande stund! Det är bara att ta fram korten ur bakfickan.
Vi saknar all den uppmuntran som näringsrekommendationerna i bästa fall kan ge upphov till. Nu slösar man energi på utpekandet av felaktigheter. Den kolhydratmedvetna näringsmodellen vill inspirera oss att göra klokare val vid tallriken.
Kanske man borde använda mera morot än fettdrypande pisksnärtar i debatten om vår mat?

Christer Sundqvist (filosofie doktor i biologi) och gruppen Hiilaritietoiset.net

Aforismeja

Väsään tällä hetkellä uutta Ravitsemuksen uutiskirjettä. Tuli vähän veltto olo. Löysin satunnaisesti surffaillen arkisia aforismeja. Ainakin nuo Matti Nykäsen kuolemattomat lausahdukset pitäisi kääntää englanniksi ja sisällyttää vaikkapa minun privaattikokoelmaani.

Elämä on ihmisen parasta aikaa. Matti Nykänen
Se on ihan fifty-sixty miten käy. Matti Nykänen
Rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa ja loppuu. Matti Nykänen
Huominen on aina tulevaisuutta. Matti Nykänen
Sauvakävelin siellä järvellä ja opin avantouinnin. Matti Nykänen
Meikäläinen on nykyään avioliittoneuvoja. Jos menee hyvin niin meikäläinen paikalle. Se on seittemän sekuntia ja kaikki on päin persettä. Matti Nykänen
Sovitaanko että sinä oot vahtimestari ja minä oon maailmanmestari? Matti Nykänen
Kivitettiinhän Jeesustakin aikanaan, mutta nyt mies on maailman maineessa. Matti Nykänen
Jos minulta on ennen lähtenyt mopo käsistä niin nyt lähti kyllä sanoisinko että formula. Matti Nykänen
Niin kauan kuin on pessimismiä on toivoa.
Missä äidit oppivat kaikki ne asiat joista he varoittavat tyttäriään?
Alat pikku hiljaa oppia ja asiat menevät huonommiksi entistä hitaammin.
Voi on kova juttu.
Tieto tuo tuskaa ja kuitu luo paskaa.
Odottavan aika on yleensä alle tunti.
Ken leikistä suuttuu, se ottakoon diapamin.
Avainrengas on kätevä pikku härveli, jonka ansiosta voit hukata kaikki avaimesi kerralla.
Hölkkää, niin kuolet terveempänä.
Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen.
Ihmiset ovat kuin viinit, huonot muuttuvat vanhoina happamiksi, hyvät tulevat vanhetessaan yhä paremmiksi.
Ihmisillä, jotka väittävät, etteivät anna pikkuasioiden häiritä itseään, ei ole koskaan ollut hyttysiä makuuhuoneessaan.
Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.
Naiset pitävät hiljaisista miehistä, he luulevat heidän kuuntelevan.
Te ette tiedä mitään, minä vielä vähemmän.
Elämän isot ilot ovat pieniä tekoja.
Asioilla on tapana järjestyä.
On vaikea tehdä mitään idioottivarmaksi, koska idiootit ovat niin nerokkaita.
Nyt aion ottaa vähän rennommin, olen huolissani vain päivän kerrallaan.
Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua.
Se joka kadottaa järkensä on yleensä viimeinen, kuka sitä kaipaa.
Epäilen, siksi saatan olla.

Napit vastakkain!

*
Tullessani kotiin urheiluhallista kuului Yleisradion ykköskanavalla tuttujen klassisten sävelien sijaan kahden henkilökohtaisestikin tutun ystävän väittely. Dosentti Mikael Fogelholm ja lääkäri Antti Heikkilä puhuivat suunsa puhtaaksi ravitsemussuosituksista.

Sain kuulla kaksi näkemystä terveellisestä ravinnosta. Löysin äsken internetistä ohjelman kuvauksen:

Keskiviikkona 31.10. klo 17.30-18.00. Kasviöljyä vai voita? Kokojyväleipää vai ei leipää ollenkaan? Mitä syödä, että terveinä pysyisimme? Ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm on ollut mukana laatimassa pohjoismaisia ruokavaliosuosituksia. Lääkäri Antti Heikkilä puolestaan neuvoo potilaitaan syömään aivan toisin kuin mitä virallisissa suosituksissa sanotaan. Napit vastakkain -väittelyn erotuomari on Terttu Lensu.


Ohjelmaa voi vielä jonkin aikaa kuulla YLE:n areenassa. Ohjelmaa kommentoidaan vilkkaasti.

Viralliset suositukset edustavat tieteellisen tutkimuksen käsitystä terveellisestä ruokavaliosta. Tätä asiaa Fogelholm korosti ja tyypilliseen tapaansa puhui lämpimästi tutkitun tiedon tärkeydestä laadittaessa laajoja koko väestölle tarkoitettuja suosituksia. Heikkilä yhtä tyypilliseen sävyynsä antoi palaa täysillä ja säälimättä tasoitti tietä hiilihydraattiköyhälle ruokavaliolle. Hän pärjäsi ohjelmassa oikein hyvin. Kansantajuinen ja letkeä tyyli sopi hyvin vastapainoksi Fogelholmin tiukan tuntuiseen asialinjaan.

Tämän vaatimattoman blogini lukijoille on tullut tutuksi, että olen jossakin näiden kahden leirin välissä. Väistelen niitä Heikkilän rasvaisimpia pommeja ja iloitsen tielleni osuvista täysjyvätuotteista. Perjantaina 2.11.2007 julkaistaan Kaleva -lehdessä minun selvitykseni vallitsevasta ravitsemuskeskustelusta. Se perustuu Hiilaritietoiset -foorumissa käytyyn vilkkaaseen keskusteluun. Tässä etukäteen luettavissa pian painoon menevä juttumme:

Miksi viralliset ravitsemussuositukset pysyvät samoina vuodesta toiseen?

Olemme Hiilaritietoiset -foorumissa keskustelleet Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) ravitsemussuosituksista. Meidän mielestämme suosituksiin ja ilmapiiriin kaivataan muutoksia.

Tällä hetkellä ilmapiiri on sellainen, että ohjeistuksessa painotetaan liiaksi viljatuotteiden käyttöä ja rasvan vähentämistä, minkä vuoksi tärkeä kasvisten syömisen edistäminen jää taka-alalle. Ravitsemuksemme suurimmat epäkohdat eivät liity rasvoihin, vaan hiilihydraatteihin, joiden aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi nykyiset ohjeistukset, kuten kohtuudella herkuttelu, ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

Muutokset tulevat viemään aikaa, se on selvää. Seuraava rajapyykki ohitetaan vasta vuonna 2009, jolloin saamme uudet kansalliset ravitsemussuositukset.

Mielestämme järkiintymisen esteenä on noudatettu elintarvikepolitiikka. Nyky-yhteiskunta on viljasta riippuvainen. Koko maailman maataloustuotanto on pääosin ohjautunut tuottamaan ”välikäsille ja jalostajille hyvää ja tuottoisaa kauppatavaraa”, siis halpaa tärkkelystä, halpaa soijaa ja halpoja kasviöljyjä, josta viljelijöille jää vain kyseenalainen työn ilo ja riskin kanto — kaupanpäällisinä halveksittu asema tukiaiselätteinä tai ”vaarallisen” eläinrasvan tuottajina.

Kyseessä on myös kansantalousnäkökulma: tärkkelys on halvinta ruokaa. Mikäli ruokavalion perustaa muutettaisiin, alimpia eläkkeitä ja tukia olisi korotettava tuntuvasti ja laitosruokailu joutuisi vaikeuksiin.

Elintarvikepolitiikan lisäksi suomalaista ravintokeskustelua leimaa tällä hetkellä auktoriteetin menettämisen pelko. Suomalainen ylhäältä ohjattu ravitsemusneuvonta heikentyy huomattavasti jos se menettää auktoriteettiasemansa. Muutos ei onnistu ennen kuin asioista päättäville tahoille löytyy kunniallinen mahdollisuus säilyttää kasvonsa.

Kunniallinen tapa muuttaa ravitsemussuosituksia olisi suosia useita erilaisia lautasmallivaihtoehtoja, joilla voisi täyttää päivän energiasaannin. Tällöin voitaisiin säilyttää vanhakin lautasmalli, mutta tehdä myös myönnytyksiä hiilihydraattirajoitteisempaan suuntaan. Ihmisille olisi tarjolla yksilöllisempiä vaihtoehtoja.

Lievempi keino olisi säilyttää nykyiset ravitsemussuositukset hienosäätäen niitä pikkuhiljaa (transrasvojen sekä hiilihydraattien laadun ja määrän osalta ). Laajalle väestöpohjalle VRN voisi suunnitella vakiosuositusten rinnalle erityisryhmille tai muuten halukkaille vaihtoehtoisia ruokavaliomalleja. Lautasmalliin vaikuttaisi myös yksilöllinen aineenvaihdunta ja nälänhallinnan säätely sekä terveydentila.

Näiden vaihtoehtoisten lautasmallien mukaantulo on täysin perusteltua uusien tutkimustietojen vuoksi. Ja nämä tiedot VRN:llä on jo takataskussaan!

Nykyisissä kansallisissa ravitsemussuosituksissa ei ole tarpeeksi kannustavaa asennetta. Virheiden osoittaminen eri ruokavalioissa on pikemminkin lannistavaa, kun taas hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon kuuluva kannustava asenne motivoi tekemään asiat paremmin.

Ruokavaliosuosituksissa pitäisi ehkä käyttää ”porkkanaa” enemmän kuin ”rasvaraippaa”!



Filosofian tohtori Christer Sundqvist ja Hiilaritietoiset -foorumin keskustelijat

Juoksemalla voidaan ehkä pitää diabetes loitolla

**
Nyt tulee hyviä uutisia säännöllisesti juoksua harrastaville! Säännöllinen juoksuharrastus on hyvä tapa pienentää diabeteksen vaaraa etenkin, jos juoksumatkojaan jaksaa vuosien vieriessä pidentää. Juokseminen todennäköisesti estää liikakilojen kertymistä ja liikunnalla on muitakin suotuisia vaikutuksia, jotka voivat selittää yhdysvaltalaistutkimuksen tulokset.

Tutkimus julkaistiin Diabetes Care -lehdessä, ja siihen osallistui 26 000 juoksemista harrastavaa miestä. Kahdeksan vuoden seurannan aikana yli 8 kilometriä viikoittain juoksevilla 35-44 -vuotiailla miehillä todettiin diabetesta 95 prosenttia vähemmän kuin samanikäisillä, mutta alle 8 kilometrin viikkosuorituksen tekevillä. Yli 8 kilometriä viikoittain juokseville 45-54 -vuotiaille diabetesta ilmaantui 92 prosenttia vähemmän, 55-64 -vuotiaille 87 prosenttia vähemmän ja 65-75 -vuotiaille 46 prosenttia vähemmän kuin samanikäisille, mutta vähemmän juokseville. Näin suuria lukuja todettiin lähinnä miehillä, jotka pidensivät viikoittaisia lenkkejään keskimäärin 18 kilometrillä seurannan kuluessa, mutta myös vähäisempi liikunta liittyi diabetesriskin pienenemiseen. Joidenkin tutkimusten perusteella diabeteksen vaaraa saattaa pienentää jo parin tunnin viikoittainen kävelylenkki.

Tämä äärettömän tärkeä tutkimustieto välitetään vaatimattoman blogini lukijoille poikkeuksellisesti osittain Uutispalvelu Duodecimin sanoin. Minulla ei ole tapana suoraan kopioida sieltä uutisia. Olkoon tämä huippu-uutinen poikkeuksena. Ylös - ulos - lenkille!

Tiedelähde: Diabetes Care 30: 2838-2842, 2007

Arkiruoan valmistumista voi helpottaa

**
Etenkin arkena ihmiset ovat kiireisiä, mutta keinoja ajan säästämiseen keittiössä on monia. Ainakin osan ruoasta voi koostaa valmisruoasta ja puolivalmisteista. Kun ruoanlaitossa säästyy aikaa, jää perheelle ja rentoutumiseen enemmän aikaa.

Kunnolliset ja toimivat keittiötyövälineet sekä laadukkaat perusraaka-aineet ovat ensimmäinen askel onnistuneeseen arkikokkaukseen. Joka kodin kuiva-ainekaapissa on hyvä löytyä erilaisia riisejä, jyviä, perusmausteita sekä jauhoja. Jääkaapissa puolestaan pitäisi aina olla kasviksia, munia, maitotaloustuotteita, juustoa, ruokakermaa ja voita.

- Jos ajatellaan puhtaasti ruokaa, niin kauppojen puolivalmisteita kannattaa hyödyntää, kuten vaikkapa pestyjä ja valmiiksi revittyjä salaatin lehtiä tai suikaloituja lihoja, miettii Suomen kokkimaajoukkueen johtaja Jari Hämäläinen.

- Esimerkiksi eineshyllyn valmiiksi kypsennetystä ja leikatusta broilerista voi tehdä vaikkapa viillokkia, Hämäläinen jatkaa. Pihvin tai kalan rinnalle taas sopivat hyvin vaikkapa kasvispateet tai röstit ja vihersalaatti, jolloin ateria on valmis miltei pihvien paistoajassa eli muutamassa minuutissa.

Arkiruoan ei tarvitse olla juhlavasti esillä, mutta esillepanolla saa usein ihmeitä aikaan. Kauniit astiat, ruokavälineet ja esimerkiksi servietit tuovat piristystä ja lämpöä perheen yhteiselle aterialle arkenakin.

Valmisruoan lämmitystapa vaikuttaa joidenkin ruokien kohdalla paitsi makuun myös ulkonäköön. Mikro lämmittää ruoan sisältä ulospäin, kun taas uunissa ruoka lämpenee päinvastaisella tavalla. Pahimmassa tapauksessa mikrolämmitys voi pilata ruoan täysin.

- Kun esimerkiksi valmiin kalan lämmittää mikrossa, siitä haihtuu yleensä kaikki neste pois. Kalan lämmitykselle suosittelenkin uunilämmitystä, kokkimaajoukkueen johtaja Jari Hämäläinen ohjeistaa.

Harvalla on aikaa valmistaa ruokaa perheelleen omassa keittiössä päivittäin tuntikaupalla. Valmisruokien ja puolivalmisteiden käyttäminen ei ole nykyisin mikään synti (tosin kovasti siinä kärsii ruokien ravintopitoisuus). Valmisruokakin voi olla maistuvaa, terveellistä ja hyvännäköistä. Ne toimivat mainiona aterian osana. Valmisruokia parantamalla ja soveltamalla nopeutuu ruoan tekeminen myös huomattavasti.

- Esimerkiksi valmiita kastikepohjia voi hieman parannella itse lisäämällä niihin vaikkapa mausteita, viiniä, alkoholia, kermaa tai voita. Valmiiksi pakattuihin salaatinlehtisekoituksiin on myös helppo kotona lisätä mielensä mukaan vihanneksia, juustoja tai katkarapuja, Hämäläinen neuvoo.

Esimerkiksi kuopiolainen ruokatalo Kasvisgalleria valmistaa valmiita, arkea helpottavia ruokia. Ruokatalon valikoimiin kuuluu muun muassa punajuuri-, peruna- ja kasvisröstejä, jotka toimivat mainioina arkiaterian osina esimerkiksi liha tai kalaruoan rinnalla.

-Jos perunaröstin valmistaa alusta asti itse, niin siihen menee helposti aikaa tunti. Kun se on mahdollisuus korvata valmiilla tuotteella, niin kyllähän se ruoan valmistusta huomattavasti nopeuttaa, toteaa Hämäläinen.

Sinkkukin voi kokata arkena hyvin ruokaa reilumman määrän kerralla, silti niin, ettei ruokaa tarvitse syödä viikkoa yhtä soittoa. Ruoan voi jakaa esimerkiksi annosrasioihin ja pakastaa. Tarvittavia raaka-ainemääriä on hyvä myös miettiä jo ostoksia tehdessä.

- Jos kaupassa on palvelutiski, se kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Sinkun ei tarvitse ostaa 700 gramman jauhelihapakkausta, vaan hän voi ostaa vain 200 grammaa palvelutiskiltä, Hämäläinen neuvoo.

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 30.10.2007

Luomuruoka on terveellisempää

**
Luomuruoka on terveellisempää ja ravintopitoisempaa kuin tavallisella tehotuotannolla aikaansaatu sapuska. Tähän päädytään EU:n rahoittamassa nelivuotisessa tutkimuksessa (2004-2008).

Esimerkiksi luomuhedelmät, -vihannekset ja -maito sisältää jopa 40 prosenttia enemmän syöpää torjuvia ja sydämelle terveellisiä antioksidantteja kuin mitä on tavallisin menetelmin tuotetuissa vastaavissa elintarvikkeissa. Luomumaito julistettiin varsinaiseksi terveyden eliksiiriksi, sillä siinä on peräti 60 prosenttia enemmän antioksidantteja ja terveellisiä rasvahappoja kuin tavallisessa maidossa. Näin väittää professori Carlo Leifert Newcastlen yliopistosta. Luomumaitoa ei homogenisoida.

Hienoa kun yhteisille rahoillemme löytyy tällaista tutkimuskäyttöä! Innostukaamme näistä alustavista tutkimustuloksista siinä määrin, että valitsemme mahdollisimman usein luomutuotteita kaupassa. Luomutuotteet löytyvät kaupoista yleensä yli 10 metrin päässä kassasta ja alahyllyiltä. Ottakaa mukaan kauppaan 10 metrin mittanauha ja polvisuojukset!

Lukekaa lisää englanniksi tutkimusprojektin kotisivuilta: QualityLowInputFood

Lähde: Medical News Today, 29.10.2007