**
Elintarvikekemisti (FT) Saska Tuomasjukka kysyy: Kertoisitko, mihin perustat väitteesi, että ihminen on luotu nauttimaan kohtuullisesti maitorasvoja? Karjanhoitoa on harjoitettu vasta n. 10 000 vuotta, minkä aikana perimä on säilynyt käytännössä ennallaan.
Minun mielestäni lehmänmaito on erinomaisen terveellistä ja sopivaa ihmisravintoa. Kaikkien muiden peräti 5-6 miljoonan vuoden takaa maan päällä syntyneiden ihmislasten tapaan, luonto näki parhaaksi myös sinulle, Saska, synnyttyäsi antaa mahdollisuuden imeä äidinmaitoa ensimmäisten kuukausien, ehkä jopa vuoden ajan. Äidinmaito oli erinomaista ravintoa sinunlaisellesi terhakkaalle pojalle. Se sisälsi juuri oikean määrän tarvitsemiasi ravintoaineita (proteiineja, rasvaa, vitamiineja, hivenaineita). Äidinmaidossa on ihanteellinen energiaravintoaineiden jakauma: 37% hiilihydraatteja, 8% proteiinia ja 55% rasvaa. Äidinmaidossa on kolesterolia, tyydyttyneitä eläinrasvoja, jonkin verran niitä hyviä monityydyttymättömiä rasvahappoja sekä yksittäistyydyttymättömiä juuri sopivasti. Tarkista asia Finelistä!
Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Äitisi vierotti sinut tissiä imemästä ja viisaana äitinä rupesi mahdollisesti antamaan sinulle kiinteää ruokaa ja lehmänmaitoa. Olit mahdollisesti siinä onnellisessa asemassa, että rasvahysteria ei ollut kaikessa karmeudessaan vielä valloittanut maata, vaan tarjolla oli yllin kyllin täysmaidosta valmistettuja tuotteita. Ei lehmänmaito välttämättä parasta mahdollista korviketta ole äidinmaidolle, mutta ihminen on sopeutuvainen ja tottuu käyttämään lehmänmaitoa. Ehkä vuohenmaito voisi olla terveellisempää ja arabit saattavat vannoa kamelinmaidon nimeen. Afrikkalaisille olen kuullut maistuvan vesipuhvelin maidon. Myös hevosen ja aasin maitoa käytetään ihmisravintona. Meidän suomalaisten kannattaa todennäköisesti kuitenkin tyytyä helpommin saatavilla olevaan lehmänmaitoon.
Maidosta on ilmestynyt hyvin paljon tieteellisiä tutkimuksia. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että maitorasva on lähes myrkkyyn verrattavissa oleva ruoka-aine. Näillä tutkijoilla on aika ihmeellinen ajatuksenkulku, sillä on myös tutkijoita, jotka pitävät maitorasvoja valtavan terveellisinä. Minä kuulun niihin lukuisiin tutkijoihin, jotka pitävät maitorasvoja hyödyllisinä.
Pistän tähän joitakin tunnetumpia maitotutkimuksia sinulle ja kaikille muillekin mietintämyssyyn pantaviksi. Miettikää ja pohtikaa niitä ihan rauhassa. En minä väkisin tuputa teille käsitystäni maitorasvojen terveellisyydestä. Tämä on vapaa maa ja täällä saa esittää omia näkemyksiään. Intoni syödä voita ja juoda sitä punaista maitoa sekä nauttia rasvaisista juustoista pohjautuu muutamaan hyvin herkulliseen terveystutkimukseen maitorasvoista.
Tohtori Peter Elwood tutkimusryhmineen julkaisi vuonna 2007 aika merkittävän maitotutkimuksen, ns. Caerphillyn tutkimuksen (Peter C Elwood, Janet E Pickering, Ann M Fehily. Milk and dairy consumption, diabetes and the metabolic syndrome: the Caerphilly prospective study. J Epidemiol Community Health 61: 695-698, 2007). Siinä tutkimuksessa Caerphillyn kaupungissa Englannissa saatiin aikaiseksi merkittäviä terveyshyötyjä lehmänmaitoa juomalla. Keski-ikäisillä miehillä esiintyi merkittävästi vähemmän metabolista oireyhtymää kun joivat paljon maitoa. Vähän yli puoli litraa maitoa juovilla miehillä oli 62 prosenttia pienempi riski sairastua metaboliseen oireyhtymään. Valitettavasti lehmänmaidosta ei ollut apua sokeritaudin estämiseen ainakaan tässä tutkimuksessa. Tutkijat päättelevät, että maidolla on tärkeä rooli ihmisen terveydessä.
Maidon sisältämät luonnolliset transrasvat ovat joidenkin tutkijoiden mielestä erittäin terveellisiä ihmiselle. En tiedä kuka on "aivopessyt" tohtori Joop Kleibeukerin, mutta hän puhuu todella lämpimästi maitorasvojen puolesta. Tällaista maitorasvan ystävää kuten minä, innostaa kovasti tällainen lausunto: "Teollisesti tuotettuja transrasvoja, joita syntyy osittain kovetettuja kasvirasvoja valmistettaessa, on viime aikoina totuttu yhdistämään lukuisiin ihmisen terveyttä vaarantaviin seikkoihin. Pieniä määriä transrasvoja esiintyy myös maitovalmisteissa ja lihassa. Tosin näiden luonnollisten transrasvojen suhteen ei ole voitu osoittaa mitään selviä terveysriskejä. Lue lisää tästä aiheesta Lontoon murteella.
Jos on norjalaisiin tutkijoihin uskomista, niin maitorasvoilla on sydänterveyttä ylläpitävä vaikutus. Eurooppalaisessa tiedelehdessä hyväksyttiin heidän väitteensä, että maitorasvoilla voidaan välttää sydäninfarkti. Monella vähärasvaisuuteen vannovalla sydän taitaa nyt pampata muutaman lyönnin enemmän pelkästä säikähdyksestä, mutta sopii lukea tämä juttu:
Intake of milk fat, reflected in adipose tissue fatty acids and risk of myocardial infarction: a case–control study. Jos tarpeeksi moni silmäpari tiirailee tuota tekstiä, ehkä sieltä paljastuu jokin norjalaisten ikävä juoni. Toivottavasti ei!
Tohtori Mozaffarian (menikö nimi oikein?) Harvardin yliopistosta on ihastunut vaihdevuodet ohittaneisiin naisiin. Näille naisille hän on antanut maitoa ja todennut, että maidossa oleva tyydyttynyt rasva pitää heidän verisuonet hyvässä kunnossa kunhan eivät innostu ylenmäärin läträämään niiden rasvojen kanssa. Liian paljon hiilihydraatteja ei passaa syödä, sillä siitä verisuonet menevät huonoon kuntoon. Tällaisia ilouutisia voi lukea tästä tutkimuksesta: Mozaffarian D, Rimm EB, Herrington DM. Dietary fats, carbohydrate, and progression of coronary atherosclerosis in postmenopausal women. Am J Clin Nutr 80 (5): 1175-1184, 2004 (koko teksti!)
Maitorasvoille myönteisiä tutkimuksia on toki lisää, mutta ajattelin, että näistä voisimme aloittaa keskustelun ja ottaa vielä lisää tutkimuksia tarkasteluun sitten myöhemmässä vaiheessa.
Maito on terveysjuoma vailla vertaa!
Kommentoikaa!
maanantaina, maaliskuuta 03, 2008
Avoin kirje ravinto- ja terveysasioista päättäville
*
Lähetin äsken tämän alla olevan kirjeen ravinto- ja terveysasioista paljon tietäville ja ravitsemussuosituksistamme myös päätöksiä tekeville. Toivon saavani vastauksen kirjeeseeni.
Kirjoitettu 29.2.2008 ja uutta raportoitavaa ilmaantunut 3.3.2008. Olen toistaiseksi saanut vastauksen avoimeen kirjeeseeni ystäviltäni Mikael Fogelholmilta ja Pekka Puskalta. Vastauksissa korostuu sovitteleva mieliala. Ainakaan nämä asiantuntijat eivät ole jarruttamassa suomalaisten tiedon saantia hiilihydraattitietoisuudesta. Päinvastoin, he pitävät hyvinkin mahdollisena, että ruokavalio missä rajoitetaan hiilihydraattien saantia on terveellinen kunhan se ei samalla tarkoita rasvan laadun heikentymistä. Pääjohtaja Pekka Puska sanoo esimerkiksi näin: "En ole yksityiskohtaisesti seurannut juuri Ruotsin keskustelua. Selvää on, että kansalliset suositukset ovat hyvin yleisiä ja keskimääräisiä. Hyvään tulokseen voidaan päästä tästä aika lailla poikkeavillakin ratkaisuilla (erityisesti mikäli paino pysyy kurissa, rasvan laatu on hyvä, suolan määrä vähäinen, saadaan riittävästi suojaravintoaineita jne.). "
Diabetesliitto on edelleen hiljaa. Rohkaisen heitä myös lausumaan mielipiteensä, varsinkin nyt kun "painavat" nimet ovat jo olleet asialla ja antaneet tukensa hiilihydraattitietoisuudelle. Ei teillä ole mitään syytä pantata tietojanne.
Arvoisa vastaanottaja!
Dagens Nyheterin pääkirjoituksessa 23.2.2008 toimittaja Anders Isaksson sanoo vapaasti suomennettuna näin:
Tunnustaessaan lääkäri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen (Socialstyrelsen) lääketieteen asiantuntijat antoivat hyvän esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta Annika Dahlqvistin vähähiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun käytännön tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen päätöstä ei pidä nähdä kannanottona "siihen, mitä ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa missäkin tilanteessa".
Rivien välistä voi tulkita, että meidän pitäisi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsemän leipäviipaletta päivässä ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, että Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio hyväksyttiin todeten että "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sisältää viestin, että Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niissä varoitetaan ihmisiä rasvasta yleensä ja eläinrasvasta erityisesti, niissä tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niissä tulee enemmän kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten täysjyväviljasta ja runsaasta kuidusta. Näkyvä tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vyöry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytjäätelöt, kevytjuomat, jotka kaikki ovat täynnä hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.
Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan väittää (Anders Isaksson), että sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eivät vaikuttaneet sitä eivätkä tätä, verensokeri aleni vain häivähtävän vähän ja lihoin niin että minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.
Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti että hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leipä, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan päällä kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelmät menettelivät myös paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, läski, kala, muna, äyriäiset ja pähkinät olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.
Kuten useimpien, myös minun on vaikea luopua leivästä aamupalalla, mutta muutoin on tämä ruokavalio toiminut niin hyvin että olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.
Itse asiassa tässä ruokavaliossa ei ole mitään erikoista eikä edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymmärtää, kaupoissa on jo kauan ollut paljon vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja vähentää insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.
Se, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa lähinnä yleisinhimillistä vastentahtoisuutta luopua mistään kerran opitusta ja yleisesti hyväksytystä. Epäily ja totuuden etsintä saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ympärille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etunäkökohtia, että jokainen epäilijä ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riitä että on oikeassa, täytyy myös saada oikeutta.
Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitkään aikaan asetettu kyseenalaisiksi, että niitä on alettu pitää ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden rautakolmio on pitänyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle säästölippaassa.
Nyt kuitenkin muurit halkeilevat tämän teorialinnoituksen ympärillä, epäilijöitä on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, että heitä ei enää voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eivät ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisissä kokeissa, että ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen lääkäri [SIC! Tässä Anders Isaksson tekee virheen, Taubes ei ole lääkäri vaan toimittaja] Gary Taubes äskettäin International Herald Tribune –lehdessä.
Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse että nämä teoriat olisivat totuus, vain että niitä ei vielä ole todistettu vääriksi. Sosiaalihallituksen puolittainen perääntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, että asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.
************************
Näin kirjoitti siis Ruotsin päälehti ruokavaliosuosituksista. Lisää vettä myllyyn tuo Storstockholms Diabetesförening, joka uusimmassa jäsenlehdessään kehottaa diabeetikkoja noudattamaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota (vähän hiilihydraatteja, paljon rasvaa ja proteiineja). En ole vielä ehtinyt sitä juttua kääntämään suomen kielelle, mutta tässä se tulee ruotsin kielellä. Ainakin Mikael Fogelholm osaa ruotsin kieltä:
Godkänt viktminska med fett
Nu har den kontroversiella metoden att minska i vikt med grädde och smör och minimalt med kolhydrater fått grönt ljus av Socialstyrelsen. Personer med typ 2-diabetes som vill pröva, ska följas upp av vården, inte motarbetas.
Av Susanna Pagels
BEHANDLING MED kolhydratsnål mat till personer med övervikt och typ 2-diabetes är förenlig med vetenskap och beprövad erfarenhet, beslutade Socialstyrelsen i mitten av januari.
Åtminstone i upp till ett år, längre studier än så finns inte, betonar myndigheten.
Bakgrunden är en anmälan mot allmänläkaren Annika Dahlqvist för att hon gav patienter råd om så kallad LCHF-kost, fettrik och kolhydratsnål kost. Socialstyrelsen friade men säger sig inte ta ställning till vilka kostråd som ska ges i första hand.
Följa upp
Det är särskilt viktigt att läkare noggrant följer upp patienter som behandlas med den kolhydratsnåla metoden, påpekar Socialstyrelsens medicinska expert i frågan, professor Christian Berne vid Akademiska sjukhuset i Uppsala, bland annat vikt, midjeomfång, blodsocker, blodfetter och njurstatus.
Det tycker Inge-Britt Lundin, ordförande på Storstockholms diabetesförening, är positivt.
− Vi vet att medlemmar som velat prova den här metoden för att gå ned i vikt i många fall har mött motstånd från vården. Nu förutsätter vi att de får den hjälp de behöver, säger hon.
Socialstyrelsens beslut överensstämmer med den amerikanska diabetesorganisationens, ADA:s, nya kostrekommendationer för 2008.
Önskemålen om större och längre studier på kolhydratsnål kost kommer nu från flera olika håll. Eftersom det inte är lönsamt för läkemedelsföretagen att genomföra, krävs sannolikt statliga medel – och det blir kostsamt.
Sjuka kostar
En flerårig studie på 20 000 personer kan kosta mellan 300 och 400 miljoner kronor, enligt uppgifter i Svenska Dagbladet (18/1).
− Men människor som är sjuka är också kostsamma för samhället, understryker Inge-Britt Lundin. Det här är viktigt, vi måste få vetenskaplig grund för kostråden, både för personer med och utan diabetes.
I slutet av januari gick Diabetesföreningen ut med ett pressmeddelande där man efterlyser studier på olika dieter, inklusive den traditionella tallriksmodellen.
Inom dietistkåren har Socialstyrelsens beslut skapat stort rabalder. De har blivit inpräntade att mat ska vara fettsnål och rik på kolhydrater. Nu gäller alltså även det motsatta – men bara för typ 2-diabetiker och bara i upp till ett år.
LCHF
low carb, high fat
Ät gärna: Fet ost, mjölk, yoghurt, grädde och smör. Fisk, skaldjur och kött med det feta kvar, ägg. Ovanjordsgrönsaker, oliv- och rapsolja, kokosfett, linfrön.
Avstå från: Potatis, ris, pasta, bröd, majsprodukter. Korv och charkprodukter (tillsatt glutamat mm). Socker, godis. Margarin, matoljor med omega 6-fettsyror.
Ät bara lite: Bönor, linser, frukt, nötter, riktig mörk choklad, alkohol, Finn crisp.
Med anledning av Socialstyrelsens beslut att godkänna kolhydratsnål kost som behandling av övervikt vid typ 2-diabetes gick SSDF 25 januari i år ut med ett pressmeddelande. Där framhålls vikten av kostråd grundade på vetenskapliga studier och på att vården nu inte kan neka stöd och uppföljning till personer som vill pröva metoden.
******
Minä kysyn ravintovalmentajana, biologina ja terveysasioista kiinnostuneena kansalaisena, miten tällaisiin uutisiin pitäisi reagoida? Mitä Suomessa aiotaan tehdä hiilihydraattitietoisen (hiilihydraatteja rajoittavan) ruokavalion suhteen?
Kunnioittaen,
Christer Sundqvist
ravintovalmentaja, biologi (FT)
Parainen
http://sundqvist.blogspot.com/
Lähetin äsken tämän alla olevan kirjeen ravinto- ja terveysasioista paljon tietäville ja ravitsemussuosituksistamme myös päätöksiä tekeville. Toivon saavani vastauksen kirjeeseeni.
Kirjoitettu 29.2.2008 ja uutta raportoitavaa ilmaantunut 3.3.2008. Olen toistaiseksi saanut vastauksen avoimeen kirjeeseeni ystäviltäni Mikael Fogelholmilta ja Pekka Puskalta. Vastauksissa korostuu sovitteleva mieliala. Ainakaan nämä asiantuntijat eivät ole jarruttamassa suomalaisten tiedon saantia hiilihydraattitietoisuudesta. Päinvastoin, he pitävät hyvinkin mahdollisena, että ruokavalio missä rajoitetaan hiilihydraattien saantia on terveellinen kunhan se ei samalla tarkoita rasvan laadun heikentymistä. Pääjohtaja Pekka Puska sanoo esimerkiksi näin: "En ole yksityiskohtaisesti seurannut juuri Ruotsin keskustelua. Selvää on, että kansalliset suositukset ovat hyvin yleisiä ja keskimääräisiä. Hyvään tulokseen voidaan päästä tästä aika lailla poikkeavillakin ratkaisuilla (erityisesti mikäli paino pysyy kurissa, rasvan laatu on hyvä, suolan määrä vähäinen, saadaan riittävästi suojaravintoaineita jne.). "
Diabetesliitto on edelleen hiljaa. Rohkaisen heitä myös lausumaan mielipiteensä, varsinkin nyt kun "painavat" nimet ovat jo olleet asialla ja antaneet tukensa hiilihydraattitietoisuudelle. Ei teillä ole mitään syytä pantata tietojanne.
Arvoisa vastaanottaja!
Dagens Nyheterin pääkirjoituksessa 23.2.2008 toimittaja Anders Isaksson sanoo vapaasti suomennettuna näin:
Tunnustaessaan lääkäri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen (Socialstyrelsen) lääketieteen asiantuntijat antoivat hyvän esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta Annika Dahlqvistin vähähiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun käytännön tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen päätöstä ei pidä nähdä kannanottona "siihen, mitä ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa missäkin tilanteessa".
Rivien välistä voi tulkita, että meidän pitäisi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsemän leipäviipaletta päivässä ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, että Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio hyväksyttiin todeten että "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sisältää viestin, että Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niissä varoitetaan ihmisiä rasvasta yleensä ja eläinrasvasta erityisesti, niissä tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niissä tulee enemmän kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten täysjyväviljasta ja runsaasta kuidusta. Näkyvä tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vyöry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytjäätelöt, kevytjuomat, jotka kaikki ovat täynnä hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.
Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan väittää (Anders Isaksson), että sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eivät vaikuttaneet sitä eivätkä tätä, verensokeri aleni vain häivähtävän vähän ja lihoin niin että minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.
Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti että hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leipä, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan päällä kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelmät menettelivät myös paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, läski, kala, muna, äyriäiset ja pähkinät olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.
Kuten useimpien, myös minun on vaikea luopua leivästä aamupalalla, mutta muutoin on tämä ruokavalio toiminut niin hyvin että olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.
Itse asiassa tässä ruokavaliossa ei ole mitään erikoista eikä edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymmärtää, kaupoissa on jo kauan ollut paljon vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja vähentää insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.
Se, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa lähinnä yleisinhimillistä vastentahtoisuutta luopua mistään kerran opitusta ja yleisesti hyväksytystä. Epäily ja totuuden etsintä saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ympärille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etunäkökohtia, että jokainen epäilijä ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riitä että on oikeassa, täytyy myös saada oikeutta.
Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitkään aikaan asetettu kyseenalaisiksi, että niitä on alettu pitää ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden rautakolmio on pitänyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle säästölippaassa.
Nyt kuitenkin muurit halkeilevat tämän teorialinnoituksen ympärillä, epäilijöitä on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, että heitä ei enää voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eivät ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisissä kokeissa, että ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen lääkäri [SIC! Tässä Anders Isaksson tekee virheen, Taubes ei ole lääkäri vaan toimittaja] Gary Taubes äskettäin International Herald Tribune –lehdessä.
Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse että nämä teoriat olisivat totuus, vain että niitä ei vielä ole todistettu vääriksi. Sosiaalihallituksen puolittainen perääntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, että asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.
************************
Näin kirjoitti siis Ruotsin päälehti ruokavaliosuosituksista. Lisää vettä myllyyn tuo Storstockholms Diabetesförening, joka uusimmassa jäsenlehdessään kehottaa diabeetikkoja noudattamaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota (vähän hiilihydraatteja, paljon rasvaa ja proteiineja). En ole vielä ehtinyt sitä juttua kääntämään suomen kielelle, mutta tässä se tulee ruotsin kielellä. Ainakin Mikael Fogelholm osaa ruotsin kieltä:
Godkänt viktminska med fett
Nu har den kontroversiella metoden att minska i vikt med grädde och smör och minimalt med kolhydrater fått grönt ljus av Socialstyrelsen. Personer med typ 2-diabetes som vill pröva, ska följas upp av vården, inte motarbetas.
Av Susanna Pagels
BEHANDLING MED kolhydratsnål mat till personer med övervikt och typ 2-diabetes är förenlig med vetenskap och beprövad erfarenhet, beslutade Socialstyrelsen i mitten av januari.
Åtminstone i upp till ett år, längre studier än så finns inte, betonar myndigheten.
Bakgrunden är en anmälan mot allmänläkaren Annika Dahlqvist för att hon gav patienter råd om så kallad LCHF-kost, fettrik och kolhydratsnål kost. Socialstyrelsen friade men säger sig inte ta ställning till vilka kostråd som ska ges i första hand.
Följa upp
Det är särskilt viktigt att läkare noggrant följer upp patienter som behandlas med den kolhydratsnåla metoden, påpekar Socialstyrelsens medicinska expert i frågan, professor Christian Berne vid Akademiska sjukhuset i Uppsala, bland annat vikt, midjeomfång, blodsocker, blodfetter och njurstatus.
Det tycker Inge-Britt Lundin, ordförande på Storstockholms diabetesförening, är positivt.
− Vi vet att medlemmar som velat prova den här metoden för att gå ned i vikt i många fall har mött motstånd från vården. Nu förutsätter vi att de får den hjälp de behöver, säger hon.
Socialstyrelsens beslut överensstämmer med den amerikanska diabetesorganisationens, ADA:s, nya kostrekommendationer för 2008.
Önskemålen om större och längre studier på kolhydratsnål kost kommer nu från flera olika håll. Eftersom det inte är lönsamt för läkemedelsföretagen att genomföra, krävs sannolikt statliga medel – och det blir kostsamt.
Sjuka kostar
En flerårig studie på 20 000 personer kan kosta mellan 300 och 400 miljoner kronor, enligt uppgifter i Svenska Dagbladet (18/1).
− Men människor som är sjuka är också kostsamma för samhället, understryker Inge-Britt Lundin. Det här är viktigt, vi måste få vetenskaplig grund för kostråden, både för personer med och utan diabetes.
I slutet av januari gick Diabetesföreningen ut med ett pressmeddelande där man efterlyser studier på olika dieter, inklusive den traditionella tallriksmodellen.
Inom dietistkåren har Socialstyrelsens beslut skapat stort rabalder. De har blivit inpräntade att mat ska vara fettsnål och rik på kolhydrater. Nu gäller alltså även det motsatta – men bara för typ 2-diabetiker och bara i upp till ett år.
LCHF
low carb, high fat
Ät gärna: Fet ost, mjölk, yoghurt, grädde och smör. Fisk, skaldjur och kött med det feta kvar, ägg. Ovanjordsgrönsaker, oliv- och rapsolja, kokosfett, linfrön.
Avstå från: Potatis, ris, pasta, bröd, majsprodukter. Korv och charkprodukter (tillsatt glutamat mm). Socker, godis. Margarin, matoljor med omega 6-fettsyror.
Ät bara lite: Bönor, linser, frukt, nötter, riktig mörk choklad, alkohol, Finn crisp.
Med anledning av Socialstyrelsens beslut att godkänna kolhydratsnål kost som behandling av övervikt vid typ 2-diabetes gick SSDF 25 januari i år ut med ett pressmeddelande. Där framhålls vikten av kostråd grundade på vetenskapliga studier och på att vården nu inte kan neka stöd och uppföljning till personer som vill pröva metoden.
******
Minä kysyn ravintovalmentajana, biologina ja terveysasioista kiinnostuneena kansalaisena, miten tällaisiin uutisiin pitäisi reagoida? Mitä Suomessa aiotaan tehdä hiilihydraattitietoisen (hiilihydraatteja rajoittavan) ruokavalion suhteen?
Kunnioittaen,
Christer Sundqvist
ravintovalmentaja, biologi (FT)
Parainen
http://sundqvist.blogspot.com/
Syö aamiaista - pysy hoikkana ja terveenä!
***
Tohtori Mark Pereira tutkimusryhmineen Minnesotan yliopistosta on saanut valmiiksi viisi vuotta kestäneen tutkimuksen nuorten aamiaiskäyttäytymisestä. Tutkimuksen viesti on selvä, joskin ei missään nimessä odottamaton: Ne murrosikäiset lapset, jotka söivät säännöllisesti aamiaisen, olivat hoikempia, liikkuivat enemmän ja söivät terveellisemmin, kuin ne amerikkalaislapset, jotka eivät syöneet aamiaista.
Tutkimuksessa seurattiin peräti 2216 nuoren syömiskäyttäytymistä, painonkehitystä ja muita elämänhallintaan liittyviä tekijöitä viiden vuoden ajan. Tutkimuksen alkaessa nuoret olivat hieman alle 15-vuotiaita. Aina aamiaisen syömättä jättäneet nuoret olivat keskimäärin 2,3 kiloa painavampia kuin vastaavanikäiset aamiaista syövät ikätoverinsa. Aamiaista syöneillä nuorilla korostui liikkuvampi elämänasenne ja yleisestikin ottaen terveellisempi ruokavalio.
Parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa elämänohjeeksi, on syödä säännöllisesti aamiaista! Pienellä oveluudella vanhemmat voivat yrittää ohjata murrosikäisiä lapsiaan aamiaispöytään.
Tutkimukset julkaistiin Pediatrics -tiedelehdessä.
Lähde: Reuters Health, 3.3.2008
Tohtori Mark Pereira tutkimusryhmineen Minnesotan yliopistosta on saanut valmiiksi viisi vuotta kestäneen tutkimuksen nuorten aamiaiskäyttäytymisestä. Tutkimuksen viesti on selvä, joskin ei missään nimessä odottamaton: Ne murrosikäiset lapset, jotka söivät säännöllisesti aamiaisen, olivat hoikempia, liikkuivat enemmän ja söivät terveellisemmin, kuin ne amerikkalaislapset, jotka eivät syöneet aamiaista.
Tutkimuksessa seurattiin peräti 2216 nuoren syömiskäyttäytymistä, painonkehitystä ja muita elämänhallintaan liittyviä tekijöitä viiden vuoden ajan. Tutkimuksen alkaessa nuoret olivat hieman alle 15-vuotiaita. Aina aamiaisen syömättä jättäneet nuoret olivat keskimäärin 2,3 kiloa painavampia kuin vastaavanikäiset aamiaista syövät ikätoverinsa. Aamiaista syöneillä nuorilla korostui liikkuvampi elämänasenne ja yleisestikin ottaen terveellisempi ruokavalio.
Parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa elämänohjeeksi, on syödä säännöllisesti aamiaista! Pienellä oveluudella vanhemmat voivat yrittää ohjata murrosikäisiä lapsiaan aamiaispöytään.
Tutkimukset julkaistiin Pediatrics -tiedelehdessä.
Lähde: Reuters Health, 3.3.2008
perjantaina, helmikuuta 29, 2008
Makea kirja Kaisulta!
*
Kaisu Keskitalo on kirjoittanut makean väitöskirjan: A matter of taste: genetic and environmental influences on responses to sweetness (Makuasioista ei voi kiistellä: geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutus makean maun kokemiseen).
Väitöstilaisuus pidetään vasta perjantaina 7.3.2008 klo 12.00 Viikissä, Walter-salissa, mutta jo nyt kirjan makeaa sanomaa voi maistella Kansanterveyslaitoksen sivuilla. Lataa väitöskirja tästä. Tässä yhteenveto kirjan sanomasta mahdollisimman yksinkertaisesti ilmaistuna.
On tärkeää, että syömme sellaista ruokaa, joka pitää meidät terveenä. Meidän pitää valita sellaista ruokaa joka maistuu hyvältä. Kuitenkin usein jää epäselväksi, osaammeko valita hyvänmakuista sapuskaa ihan itsestämme vai ovatko makumieltymyksemme ja syömiskäyttäytymismallimme opittuja asioita.
Väittelijä Keskitalo on selvittänyt, kuinka suurelta osin makean mieltymykset ja muut ruokaan liittyvät seikat periytyvät. Ihmisiä on testattu neljässä eri tutkimuksessa: suomalaisessa migreeniperhetutkimuksessa sekä brittiläisessä (TwinsUK) ja suomalaisissa (FinnTwin12 ja FinnTwin16) kaksostutkimuksissa. Tutkimusten koehenkilöt olivat aikuisia. He maistoivat erilaisia ruokia ja täyttivät sellaisia lomakkeita joissa kysyttiin ruokailutavoista. Mutta ei tässä vielä kaikki, heiltä tutkittiin vielä perintötekijät.
Suomalaisia nuoria aikuisia (FinnTwin16, n=4388) käsitellyt tutkimus osoitti, että n. 40 % eroista ruokien käytössä selittyi perinnöllisillä tekijöillä. Makean ruoan vangeiksi jäädään noin 50 % todennäköisyydellä sanoo äitikulta mitä tahansa makeiden ruokien vaaroista. Keskitalo ilmaisee asian näin: "Sekä perhetutkimus (n=146) että kaksostutkimukset (brittikaksoset, n=663) osoittivat, että noin puolet eroista makean mieltymyksissä johtui geneettisistä tekijöistä". Sen sijaan suolaisen maun himo ei periydy!
Kun Kaisu kurkkasi syvemmälle perintötekijöihimme hän huomasi, että kromosomissa 16 sijaitsee geneettinen tekijä, joka vaikuttaa siihen miten usein syömme makeita ruokia. Tämä tekijä voitaisiin meikäläisellä mieluusti sammuttaa, sillä minä olen niin kova syömään makeita ruokia, että siitä voi jo olla terveydellistäkin haittaa.
Makeuteen liittyvät monimutkaiset muuttujat eivät olleet millään tavalla yksiselitteisiä. Tulokset ilmestyivät näkyviin aivan kuin olisi haulikolla ampunut maalitauluun (vaihteluväli 0.06-0.55). Taitavana väittelijänä Kaisu varmaan selviää tuostakin pinteestä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että makean suhteen olemme aika lailla riippuvaisia perintötekijöistämme. Sanokoon äiti, ravitsemusterapeutti taikka lääkäri mitä tahansa, makeasta on todella vaikea päästä eroon. Mieltymys suolaiseen makuun sen sijaan ei periydy ja siihen voidaan vaikuttaa ravitsemuskoulutuksen, altistuksen ja oppimisen avulla.
Lähde: Kansanterveyslaitos, Ajankohtaista, 29.2.2008
Kaisu Keskitalo on kirjoittanut makean väitöskirjan: A matter of taste: genetic and environmental influences on responses to sweetness (Makuasioista ei voi kiistellä: geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutus makean maun kokemiseen).
Väitöstilaisuus pidetään vasta perjantaina 7.3.2008 klo 12.00 Viikissä, Walter-salissa, mutta jo nyt kirjan makeaa sanomaa voi maistella Kansanterveyslaitoksen sivuilla. Lataa väitöskirja tästä. Tässä yhteenveto kirjan sanomasta mahdollisimman yksinkertaisesti ilmaistuna.
On tärkeää, että syömme sellaista ruokaa, joka pitää meidät terveenä. Meidän pitää valita sellaista ruokaa joka maistuu hyvältä. Kuitenkin usein jää epäselväksi, osaammeko valita hyvänmakuista sapuskaa ihan itsestämme vai ovatko makumieltymyksemme ja syömiskäyttäytymismallimme opittuja asioita.
Väittelijä Keskitalo on selvittänyt, kuinka suurelta osin makean mieltymykset ja muut ruokaan liittyvät seikat periytyvät. Ihmisiä on testattu neljässä eri tutkimuksessa: suomalaisessa migreeniperhetutkimuksessa sekä brittiläisessä (TwinsUK) ja suomalaisissa (FinnTwin12 ja FinnTwin16) kaksostutkimuksissa. Tutkimusten koehenkilöt olivat aikuisia. He maistoivat erilaisia ruokia ja täyttivät sellaisia lomakkeita joissa kysyttiin ruokailutavoista. Mutta ei tässä vielä kaikki, heiltä tutkittiin vielä perintötekijät.
Suomalaisia nuoria aikuisia (FinnTwin16, n=4388) käsitellyt tutkimus osoitti, että n. 40 % eroista ruokien käytössä selittyi perinnöllisillä tekijöillä. Makean ruoan vangeiksi jäädään noin 50 % todennäköisyydellä sanoo äitikulta mitä tahansa makeiden ruokien vaaroista. Keskitalo ilmaisee asian näin: "Sekä perhetutkimus (n=146) että kaksostutkimukset (brittikaksoset, n=663) osoittivat, että noin puolet eroista makean mieltymyksissä johtui geneettisistä tekijöistä". Sen sijaan suolaisen maun himo ei periydy!
Kun Kaisu kurkkasi syvemmälle perintötekijöihimme hän huomasi, että kromosomissa 16 sijaitsee geneettinen tekijä, joka vaikuttaa siihen miten usein syömme makeita ruokia. Tämä tekijä voitaisiin meikäläisellä mieluusti sammuttaa, sillä minä olen niin kova syömään makeita ruokia, että siitä voi jo olla terveydellistäkin haittaa.
Makeuteen liittyvät monimutkaiset muuttujat eivät olleet millään tavalla yksiselitteisiä. Tulokset ilmestyivät näkyviin aivan kuin olisi haulikolla ampunut maalitauluun (vaihteluväli 0.06-0.55). Taitavana väittelijänä Kaisu varmaan selviää tuostakin pinteestä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että makean suhteen olemme aika lailla riippuvaisia perintötekijöistämme. Sanokoon äiti, ravitsemusterapeutti taikka lääkäri mitä tahansa, makeasta on todella vaikea päästä eroon. Mieltymys suolaiseen makuun sen sijaan ei periydy ja siihen voidaan vaikuttaa ravitsemuskoulutuksen, altistuksen ja oppimisen avulla.
Lähde: Kansanterveyslaitos, Ajankohtaista, 29.2.2008
Älä usko Painonvartijoiden propagandaan!
###
Alunperin kirjoitettu 28.2.2008. Lisäys 29.2.2008: Ainakin Finfood on mennyt ansaan ja kirjoittaa tästä propagandasta.
Painonvartijat/Weight Watchers -yritys on aidosti kriisissä. He menettävät jäseniä koko ajan ja epätoivoisesti ovat nyt muuttaneet ravintotoimittajille jakamiaan ohjeita. Heidän äsken saapuneissa ohjeistuksissa näkyy oikeastaan koko heidän painonhallintaideansa älyttömyys kaikessa karmeudessaan. Syötetään pahaa aavistamattomille ravintotoimittajille kaiken maailman liirumlaarumia, siinä toivossa, että jotkut sellaisenaan kopioivat heidän propagandansa ja siirtävät sen yleiseen jakeluun eri medioissa. Ristiriita mielikuvien ja arkitodellisuuden välillä on todella suuri! Ei painonhallinta ole jatkuvaa taistelua, joka onnistuakseen vaatii satojen eurojen maksua. Tältä pelottavalta roskajoukolta tuli äsken propagandaa tuutin täydeltä. Suloisten mainoslauseiden ja vinkkiluetteloiden petollisuus selviää vasta liityttyäsi tähän yhdistykseen. Älä liity!
Näin kauniisti Painonvartijat sanovat tänään toteuttavansa painonhallinnan:
- Syö riittävästi; laihduttaminen ei tarkoita nälässä elämistä.
- Syö monipuolisesti; painon pudottaminen ei tarkoita salaattikuurilla olemista.
- Syö säännöllisesti; järkeviä valintoja ei ole helppo tehdä tyhjällä vatsalla.
- Tiedosta mitä syöt; opi tunnistamaan piilorasvat.
- Liikunta tehostaa painonpudotusta; hyödynnä arkiliikuntaa.
- Tarkkaile alkoholin käyttöä; esimerkiksi runsas oluen juonti ei edistä painonpudotusta.
- Hakeudu rohkeasti Painonvartijat-ryhmään; verkoston tuki on suuri apu.
Voin työtilaisuuksien menettämisen uhallakin sanoa, että tuo vinkkilista ei vastaa todellisuutta Painonvartijoissa.
Onko joku saanut pysyvän avun Painonvartijoissa? Vastaako tuo vinkkilista todellisuutta Painonvartijoissa?
Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 28.2.2008
Alunperin kirjoitettu 28.2.2008. Lisäys 29.2.2008: Ainakin Finfood on mennyt ansaan ja kirjoittaa tästä propagandasta.
Painonvartijat/Weight Watchers -yritys on aidosti kriisissä. He menettävät jäseniä koko ajan ja epätoivoisesti ovat nyt muuttaneet ravintotoimittajille jakamiaan ohjeita. Heidän äsken saapuneissa ohjeistuksissa näkyy oikeastaan koko heidän painonhallintaideansa älyttömyys kaikessa karmeudessaan. Syötetään pahaa aavistamattomille ravintotoimittajille kaiken maailman liirumlaarumia, siinä toivossa, että jotkut sellaisenaan kopioivat heidän propagandansa ja siirtävät sen yleiseen jakeluun eri medioissa. Ristiriita mielikuvien ja arkitodellisuuden välillä on todella suuri! Ei painonhallinta ole jatkuvaa taistelua, joka onnistuakseen vaatii satojen eurojen maksua. Tältä pelottavalta roskajoukolta tuli äsken propagandaa tuutin täydeltä. Suloisten mainoslauseiden ja vinkkiluetteloiden petollisuus selviää vasta liityttyäsi tähän yhdistykseen. Älä liity!
Näin kauniisti Painonvartijat sanovat tänään toteuttavansa painonhallinnan:
- Syö riittävästi; laihduttaminen ei tarkoita nälässä elämistä.
- Syö monipuolisesti; painon pudottaminen ei tarkoita salaattikuurilla olemista.
- Syö säännöllisesti; järkeviä valintoja ei ole helppo tehdä tyhjällä vatsalla.
- Tiedosta mitä syöt; opi tunnistamaan piilorasvat.
- Liikunta tehostaa painonpudotusta; hyödynnä arkiliikuntaa.
- Tarkkaile alkoholin käyttöä; esimerkiksi runsas oluen juonti ei edistä painonpudotusta.
- Hakeudu rohkeasti Painonvartijat-ryhmään; verkoston tuki on suuri apu.
Voin työtilaisuuksien menettämisen uhallakin sanoa, että tuo vinkkilista ei vastaa todellisuutta Painonvartijoissa.
Onko joku saanut pysyvän avun Painonvartijoissa? Vastaako tuo vinkkilista todellisuutta Painonvartijoissa?
Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 28.2.2008
torstaina, helmikuuta 28, 2008
Kulta-Matti!
***
Mäkihyppääjälegenda Matti Nykänen on taas lööpeissä. Ketään ei ole puukotettu, alkoholia ei ole nautittu, uusi tyttö ei ole kainalossa.
Ei sinne päinkään! Matti on lööpeissä sen takia kun hän on voittanut kultaa veteraaniurheilijoiden mäkihypyn MM-kisoissa.
Hienoa Matti!
Lähde: Iltalehti, 28.2.2008
Mäkihyppääjälegenda Matti Nykänen on taas lööpeissä. Ketään ei ole puukotettu, alkoholia ei ole nautittu, uusi tyttö ei ole kainalossa.
Ei sinne päinkään! Matti on lööpeissä sen takia kun hän on voittanut kultaa veteraaniurheilijoiden mäkihypyn MM-kisoissa.
Hienoa Matti!
Lähde: Iltalehti, 28.2.2008
Liiku ja elä hyvin
**
Saksalainen liikuntalääketieteen professori Thomas Hilberg on tuoreessa katsauksessaan tarkastellut liikunnan terveyttä edistävää roolia suurissa kansansairauksissamme. Hän löytää paljon hyvää sanottavaa liikunnasta. Niissä epidemiologisissa tutkimuksissa, joita hän on käynyt läpi korostuu säännöllisen liikunnan merkitys erityisesti sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Epidemiologia on se tieteen ala, joka selvittää terveydentilojen tai sairauksien esiintyvyyttä väestössä ja miten näiden esiintyvyyteen voidaan vaikuttaa.
Potilaan innostuessa ensinnäkin liikkumaan enemmän ennen sydänsairauden ilmenemistä (primääri-interventio), saadaan 35 prosentin vähennys sydäntautien tuomassa kuolemanriskissä. Sekundääri-interventiossa, jossa pyritään estämään hyvin varhaisessa ja usein oireettomassa vaiheessa todettua sydäntautia kehittymästä edelleen, liikunta vähentää kokonaiskuolleisuutta 27 prosenttia ja sydäntauteihin menehtymisen riskiä 31 prosenttia. Riskin väheneminen on näin huomattava sen takia, että liikunta vaikuttaa myönteisesti sydän- ja verisuonitautien koko taudinkuvaan: verihiutaleet eivät enää kokkaroidu niin herkästi, verisuonen seinämiin syntyneet vauriot voivat korjaantua, sydänlihaksen vauriot voivat parantua, verenpaine laskee, veren rasvaprofiili paranee ja tyypin 2 diabetes sekä lihavuus pysyy aisoissa.
Oikein annosteltu liikunta on mitä parhainta terveydenhoitoa!
Lähde: Hilberg T. Physical activity in the prevention of cardiovascular diseases. Epidemiology and mechanisms. Hamostaseologie 28 (1): 9-15, 2008
Saksalainen liikuntalääketieteen professori Thomas Hilberg on tuoreessa katsauksessaan tarkastellut liikunnan terveyttä edistävää roolia suurissa kansansairauksissamme. Hän löytää paljon hyvää sanottavaa liikunnasta. Niissä epidemiologisissa tutkimuksissa, joita hän on käynyt läpi korostuu säännöllisen liikunnan merkitys erityisesti sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Epidemiologia on se tieteen ala, joka selvittää terveydentilojen tai sairauksien esiintyvyyttä väestössä ja miten näiden esiintyvyyteen voidaan vaikuttaa.
Potilaan innostuessa ensinnäkin liikkumaan enemmän ennen sydänsairauden ilmenemistä (primääri-interventio), saadaan 35 prosentin vähennys sydäntautien tuomassa kuolemanriskissä. Sekundääri-interventiossa, jossa pyritään estämään hyvin varhaisessa ja usein oireettomassa vaiheessa todettua sydäntautia kehittymästä edelleen, liikunta vähentää kokonaiskuolleisuutta 27 prosenttia ja sydäntauteihin menehtymisen riskiä 31 prosenttia. Riskin väheneminen on näin huomattava sen takia, että liikunta vaikuttaa myönteisesti sydän- ja verisuonitautien koko taudinkuvaan: verihiutaleet eivät enää kokkaroidu niin herkästi, verisuonen seinämiin syntyneet vauriot voivat korjaantua, sydänlihaksen vauriot voivat parantua, verenpaine laskee, veren rasvaprofiili paranee ja tyypin 2 diabetes sekä lihavuus pysyy aisoissa.
Oikein annosteltu liikunta on mitä parhainta terveydenhoitoa!
Lähde: Hilberg T. Physical activity in the prevention of cardiovascular diseases. Epidemiology and mechanisms. Hamostaseologie 28 (1): 9-15, 2008
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008
Eroon tupakasta!
*
Kirjoitettu alunperin 30.12.2006 ja uuden mielenkiintoisen kommentin takia tekstiä on päivitetty 27.2.2008
Anonyymi kommentoi: Osui ja upposi, minulta leikattiin umpisuoli reilu viikko sitten, eikä tullut mieleenkään lähteä ulos röökille (mieleen tuli kyllä tupakointi). Nyt ollut siis tupakoimatta toista viikkoa - kerrasta poikki, ei korvaushoitoja. Tupakointitapa oli noin 14 tupakkaa päivässä, tupakoinut 17 vuotta. Saa nähdä kuinka onnistuu - tavoitteena tupakoimattomuus. Riittääkö tahdonvoima?
Parhaimpia tapoja parantaa terveyttä on lopettaa tupakanpoltto. Kaikenlaisia valistus-, pakotus-, kannustus- ja yllytyskampanjoja on keksitty tupakoinnin lopettamiseksi. Yksi erikoisimpia tapoja on koukkukampanja, jonka Britannian terveysviranomaiset ovat käynnistämässä tammikuun alussa. Asiasta kirjoittaa 30.12.2006 Ilta-Sanomat.
Televisiossa, internetissä ja mainospylväissä nähtävän kampanjan tv-mainoksessa mies kävelee kaikessa rauhassa kadulla, kun yhtäkkiä hänen suupieleensä tarttuu iso koukku siimoineen. Mies kiskotaan voimalla halki kadun ja liikenteen lähimmälle kioskille tupakkaostoksille. Kaupasta poistuttuaan mies alkaakin heti sauhutella.
"Kyse ei ole mistään tupakoitsijoiden ajojahdista, vaan haluamme osoittaa, että apua on saatavilla, jos sitä haluaa", kommentoi maan terveysministeri Caroline Flint ärhäkkää kampanjaa. Kampanja nostaa esiin tupakan aiheuttaman kemiallisen riippuvuuden, eikä keskity yksistään tupakointiin sosiaalisena tapana.
"Tiedämme, että tällaiset kampanjat lisäävät yhteydenottoja terveyskeskuksiin ja ihmisten halua lopettaa tupakointi", sanoo terveysministeri vielä lopuksi.
Käynnistin marraskuussa 2006 eräässä keskustelufoorumissa kannustuskampanjan tupakoinnin lopettajille. Kävi ilmi, että tupakan aiheuttama kemiallinen riippuvuus ei välttämättä ole tupakoinnin lopettamisen esteenä. Nimimerkki "karpaasi" toi omakohtaisena kokemuksena esille seikkoja, joita kannattaa miettiä kun pyrkii tupakasta eroon. Asiantuntijat kiistelevät niistä seikoista, joilla pääse tupakoinnista eroon. Brittien koukkukampanja vaikuttaa kieltämättä aika erikoiselta. Itse en välttämättä ole ihan samaa mieltä karpaasin kanssa tupakoinnin lopettamismenetelmistä ja varsinkin tupakanpolton lopettamisen helppoudesta, mutta karpaasin ajatukset ovat raikkaita ja erilaisia. Erityisen kriittinen karpaasi on nikotiinin korvaushoidossa, jota hän pitää lähinnä tupakka- ja lääketehtaitten ylläpitämänä illuusiona. Jäin alakynteen tuossa keskustelussa, mutta se ei laisinkaan tuntunut pahalta. Lukekaa ja pohtikaa! Karpaasilla on hyvä sanoma, jokainen voi lopettaa tupakanpolton ja se on itse asiassa hyvin helppoa:
Karpaasin mietteitä tupakoinnin lopettamisesta:
Lisää luettavaa: Tupakoinnin lopettamisen Käypä hoito -versio
Kirjoitettu alunperin 30.12.2006 ja uuden mielenkiintoisen kommentin takia tekstiä on päivitetty 27.2.2008
Anonyymi kommentoi: Osui ja upposi, minulta leikattiin umpisuoli reilu viikko sitten, eikä tullut mieleenkään lähteä ulos röökille (mieleen tuli kyllä tupakointi). Nyt ollut siis tupakoimatta toista viikkoa - kerrasta poikki, ei korvaushoitoja. Tupakointitapa oli noin 14 tupakkaa päivässä, tupakoinut 17 vuotta. Saa nähdä kuinka onnistuu - tavoitteena tupakoimattomuus. Riittääkö tahdonvoima?
Parhaimpia tapoja parantaa terveyttä on lopettaa tupakanpoltto. Kaikenlaisia valistus-, pakotus-, kannustus- ja yllytyskampanjoja on keksitty tupakoinnin lopettamiseksi. Yksi erikoisimpia tapoja on koukkukampanja, jonka Britannian terveysviranomaiset ovat käynnistämässä tammikuun alussa. Asiasta kirjoittaa 30.12.2006 Ilta-Sanomat.
Televisiossa, internetissä ja mainospylväissä nähtävän kampanjan tv-mainoksessa mies kävelee kaikessa rauhassa kadulla, kun yhtäkkiä hänen suupieleensä tarttuu iso koukku siimoineen. Mies kiskotaan voimalla halki kadun ja liikenteen lähimmälle kioskille tupakkaostoksille. Kaupasta poistuttuaan mies alkaakin heti sauhutella.
"Kyse ei ole mistään tupakoitsijoiden ajojahdista, vaan haluamme osoittaa, että apua on saatavilla, jos sitä haluaa", kommentoi maan terveysministeri Caroline Flint ärhäkkää kampanjaa. Kampanja nostaa esiin tupakan aiheuttaman kemiallisen riippuvuuden, eikä keskity yksistään tupakointiin sosiaalisena tapana.
"Tiedämme, että tällaiset kampanjat lisäävät yhteydenottoja terveyskeskuksiin ja ihmisten halua lopettaa tupakointi", sanoo terveysministeri vielä lopuksi.
Käynnistin marraskuussa 2006 eräässä keskustelufoorumissa kannustuskampanjan tupakoinnin lopettajille. Kävi ilmi, että tupakan aiheuttama kemiallinen riippuvuus ei välttämättä ole tupakoinnin lopettamisen esteenä. Nimimerkki "karpaasi" toi omakohtaisena kokemuksena esille seikkoja, joita kannattaa miettiä kun pyrkii tupakasta eroon. Asiantuntijat kiistelevät niistä seikoista, joilla pääse tupakoinnista eroon. Brittien koukkukampanja vaikuttaa kieltämättä aika erikoiselta. Itse en välttämättä ole ihan samaa mieltä karpaasin kanssa tupakoinnin lopettamismenetelmistä ja varsinkin tupakanpolton lopettamisen helppoudesta, mutta karpaasin ajatukset ovat raikkaita ja erilaisia. Erityisen kriittinen karpaasi on nikotiinin korvaushoidossa, jota hän pitää lähinnä tupakka- ja lääketehtaitten ylläpitämänä illuusiona. Jäin alakynteen tuossa keskustelussa, mutta se ei laisinkaan tuntunut pahalta. Lukekaa ja pohtikaa! Karpaasilla on hyvä sanoma, jokainen voi lopettaa tupakanpolton ja se on itse asiassa hyvin helppoa:
Karpaasin mietteitä tupakoinnin lopettamisesta:
- Tupakoinnin lopettaminen on helppoa, usko se!
- Lopettamisessa on tärkeää tulla tupakoimattomaksi, siis palata siihen aikaan, jolloin et ollut vielä tupakoija.
- Tupakan vieroitusoireet ovat lieviä, tuskin huomattavia. Kaikki vaikeudet ovat oikeasti harhaa, illuusiota, mielikuvia, miten kukakin niitä kutsuu. Näitä ei voi lääkitä tai peittää.
- Lopettamisen tärkein edellytys on ymmärtää kaiken polttamisen tarpeen taustalla olevan nikotiinin. Mikään muu asia ei aiheuta tupakointitarvetta, kuin nikotiini. Jos lapsi itkee vuorokauden hammastaan ja äiti tai isä tarvitsee siihen tupakan, ei syy ole suinkaan lapsessa, hermoissa, olosuhteissa, kurjassa elämässä, äidin soitossa, auton huonoissa renkaissa, vaan ainoastaan siinä tupakassa. Vain tupakka luo tarpeen polttaa savuke.
- Kaikki syyt, paitsi tupakan aiheuttamat syyt ovat tekosyitä ja väärien mielikuvien aiheuttamia syitä. Lopettaja mielellään pitää aina jotain takaporttia auki, kunnes tulee niin kova takaisku, että portista juostaan suoraan tupakan syliin takaisin.
- Pelleilyä koko tuo nikotiininkorvaushoito. Amerikaksi bullshittiä. Onnistumisprosentti pitkällä aikavälillä on pieni. Tupakanhimo ei edes johdu nikotiinin puutteesta, että mitä älyä on korvata tyhjää?
- Jos nikotiinin tason alenema olisi syy tupakanhimoon, olisi himo tasaisesti kasvava, mutta näin ei ole. Jokaisella tupakoitsijalla on tilanteita, jolloin nikotiinia ei veressä ole enää lainkaan ja silti he ovat himottomia. Mutta he tietävät pääsevänsä kohta polttamaan ja siksi himoa ei synny. Heillä on pienet fyysiset vieroitusoireet, mutta ne ovat aivan olemattomia, eikä niillä ole lopettamisen vaikeuden kanssa mitään tekemistä.
- Tupakanhimo johtuu ainoastaan pelosta, että nikotiini loppuu elimistöstä. Niin kauan kuin tupakoija uskoo tarvitsevansa savunsa, ei korvaushoito, tai mikään muukaan auta. Korvaushoitotuotteilla elimistön nikotiinimäärä moninkertaistetaan ja silti tunnetaan kovaa tupakanhimoa. Toiset taas ymmärtävät, että polttaminen aiheuttaa kaikki ne ikävät oireet ja luopuvat ilman minkäänlaista himoa.
- En kiistä nikotiinista aiheutuvien oireiden olemassaoloa, mutta tiedän varmasti, että nämä oireet eivät ole mikään este lopettamiselle.
- Eli kun tupakalla ei ole enää mitään annettavaa, riippuvuus katoaa kuin taikaiskusta. Riippuvuus on pelkkää illuusiota ja uskoa riippuvuuteen, josta ei uskalleta lähteä pois ja tähän saumaan lääketehtaat iskevät. Ne pönkittävät ihmisten, myös savuttomien uskoa, että nikotiini on riippuvaiselle jotenkin tärkeä.
- Sairaalassa oleva on tästä riippuvuudesta hyvä esimerkki. Umpisuolileikkauspotilas on ihan helposti päiviä polttamatta ja keuhkosyöpäpotilas kuukausiakin. Mutta ihminen, joka tietää lopettavansa seuraavan savukkeen jälkeen on himojen alla jo ennen viimeistä polttamaansa savuketta. Paitsi jos hänellä ei ole tupakalta enää mitään saatavaa. Toisin sanoen tupakalla ei ole enää mitään annettavaa.
- Lopettamisen pelko on niin kova, että ensin lopetetaan ja sitten vasta aletaan etsiä tietoa. Lopettaa haluava, mutta yhä polttava ihminen ei lue tällaisia keskusteluja lainkaan, koska pelkää joutuvansa lopettamaan.
- Polttamisen fyysinen syy on tiedemiesten tutkima nikotiinitason lasku, mutta lopettamisen este se ei ole. Tupakoiva polttaa ennen kuin mitään tarvetta edes tulee, jos se on mahdollista. Lopettamisen vaikeus on kuitenkin juuri pelko niistä tulevista himoista ja siihen ei korvikkeet auta. Joillekin korvikkeesta voi kehittyä rinnakkainen riippuvuus ja onnistuneet onnistuisivat yhtä hyvin ilman korvikettakin. Iso osa korvikkeiden kanssa epäonnistuneista olisi onnistunut ilman korvikkeita.
- Tupakkariippuvuudessa on niin paljon kaikkea sellaista selittämätöntä, että ei ole yksioikoista kaavaa siitä vapautua. Tupakkateollisuudella on markkinoinnissaan sadan vuoden etumatka.
Lisää luettavaa: Tupakoinnin lopettamisen Käypä hoito -versio
Masennuslääkkeistä vain vähän hyötyä
**
Lääkeyrityksillä on kaksi selkeää menestystuotetta: statiinit ja masennuslääkkeet. Statiineilla hoidetaan kuntoon korkeat kolesterolit ja masennuslääkkeillä pidetään masennus loitolla. Näillä kalliilla lääkkeillä tehdään hyvin tuottoisaa bisnestä.
Tuoreen brittitutkimuksen mukaan uuden sukupolven masennuslääkkeistä (SSRI) on vain vähän hyötyä useimmille potilaille. Masennuslääkkeet auttoivat vain pientä, pahiten masentunutta osaa testatuista ihmisistä. Yleisimpien masennuslääkkeiden, fluoksetiinia sisältävän Prozacin (Eli Lilly) ja paroksetiinia sisältävän Seroxatin (GlaxoSmithKline), valmistajat sanoutuivat tietenkin irti tutkimuksen väitteistä. Suomessa fluoksetiinia myydään reseptilääkkeenä esimerkiksi valmistenimillä Seronil, Seromex, Fluoxetine Ranbaxy ja Fluoksetiini Ennapharma.
Puolueetonta tutkimusta johtaneen professori Irving Kirschin mukaan ero lumelääkkeitä ja masennuslääkkeitä saaneiden potilaiden parantumisen välillä ei ollut kovin suuri. Masentuneet ihmiset voivat parantua ilman kemiallisia hoitoja. Näiden tulosten perusteella masennuslääkkeitä pitäisi määrätä vain kaikkein pahimmin masentuneille potilaille, mikäli vaihtoehtoisilla hoitomenetelmillä ei löydetä parannuskeinoa.
Sattumalta olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä masentuneiden potilaiden parissa. Valitettavasti professori Kirschin toive muiden keinojen käyttämisestä ennen masennuslääkkeiden kokeilemista, ei ainakaan Suomessa toteudu. Lievääkin masennusta poteva potilas tulee vastaanotolta ulos pilleripurkki kourassa. Pillerikokeiluiden sekamelskassa lieväkin masennus kääntyy pahimmillaan elinikäiseksi riippuvuudeksi masennuslääkkeistä.
Joidenkin tietojen mukaan SSRI-lääkkeitä syö tällä hetkellä noin 230 000 suomalaista.
Lähde: BBC Health, 26.2.2008
Lääkeyrityksillä on kaksi selkeää menestystuotetta: statiinit ja masennuslääkkeet. Statiineilla hoidetaan kuntoon korkeat kolesterolit ja masennuslääkkeillä pidetään masennus loitolla. Näillä kalliilla lääkkeillä tehdään hyvin tuottoisaa bisnestä.
Tuoreen brittitutkimuksen mukaan uuden sukupolven masennuslääkkeistä (SSRI) on vain vähän hyötyä useimmille potilaille. Masennuslääkkeet auttoivat vain pientä, pahiten masentunutta osaa testatuista ihmisistä. Yleisimpien masennuslääkkeiden, fluoksetiinia sisältävän Prozacin (Eli Lilly) ja paroksetiinia sisältävän Seroxatin (GlaxoSmithKline), valmistajat sanoutuivat tietenkin irti tutkimuksen väitteistä. Suomessa fluoksetiinia myydään reseptilääkkeenä esimerkiksi valmistenimillä Seronil, Seromex, Fluoxetine Ranbaxy ja Fluoksetiini Ennapharma.
Puolueetonta tutkimusta johtaneen professori Irving Kirschin mukaan ero lumelääkkeitä ja masennuslääkkeitä saaneiden potilaiden parantumisen välillä ei ollut kovin suuri. Masentuneet ihmiset voivat parantua ilman kemiallisia hoitoja. Näiden tulosten perusteella masennuslääkkeitä pitäisi määrätä vain kaikkein pahimmin masentuneille potilaille, mikäli vaihtoehtoisilla hoitomenetelmillä ei löydetä parannuskeinoa.
Sattumalta olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä masentuneiden potilaiden parissa. Valitettavasti professori Kirschin toive muiden keinojen käyttämisestä ennen masennuslääkkeiden kokeilemista, ei ainakaan Suomessa toteudu. Lievääkin masennusta poteva potilas tulee vastaanotolta ulos pilleripurkki kourassa. Pillerikokeiluiden sekamelskassa lieväkin masennus kääntyy pahimmillaan elinikäiseksi riippuvuudeksi masennuslääkkeistä.
Joidenkin tietojen mukaan SSRI-lääkkeitä syö tällä hetkellä noin 230 000 suomalaista.
Lähde: BBC Health, 26.2.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)