***
Muistatteko vielä professori Randy Pauschin? Kirjoitin hänestä syyskuussa 2007.
Hänellä todettiin haimasyöpä syyskuussa 2006. Miten hän voi tänään? Syöpä on levinnyt. Toukokuun alussa 2008 otetut kuvat löytävät pieniä etäpesäkkeitä keuhkoista ja imusolmukkeista. Randyn mukaan tämä oli odotettavissa, mutta hän iloitsee siitä, että sairaus etenee yllättävän hitaasti. Hän on hitaasti palautumassa sydämen ja munuaisten vajaatoiminnasta.
Jos ymmärrätte englantia ja osaatte arvostaa hyvää luentoa, silloin teidän kannattaa varata muutama tunti elämästänne ja katsoa nämä Randy Pauschin esitykset:
Last lecture Tämä on yksi hänen "viimeisistä luennoista". Luento on tosi hyvä! Kesto: 1 tunti ja 44 minuuttia. 6 miljoonaa ihmistä on tämän nähnyt. Oletko sinä?
Lisää luentoja löytyy täältä.
perjantaina, toukokuuta 09, 2008
torstaina, toukokuuta 08, 2008
Vahingossa liikkumisen riskiä pitäisi lisätä
**
UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari, sanoo hauskasti, että vahingossa liikkumisen riskiä pitäisi lisätä. Olen täsmälleen samaa mieltä! Jäädään vahingossa pois linja-autosta pysäkkiä aikaisemmin, kävellään kotona ylimääräisiä askeleita, kuvitellaan että hissi on aina epäkunnossa jne. Vaarallisin asia, mitä ihmiselle voi tapahtua, on ehdottomasti liikkumattomuus.
Kansainvälistä aivohalvauspäivää vietetään lauantaina 10. toukokuuta ja siinä merkeissä Vasankari on näitä viisaita ajatuksia meille innostunut välittämään. Liikunta heijastuu merkittävästi aivojen terveyteen.
- Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöissä taustalla on monia itsenäisiä riskitekijöitä kuten ylipaino, kohonnut verenpaine, huonot rasva-arvot ja koholla olevat sokeriarvot, joihin kaikkiin voidaan vaikuttaa lisäämällä liikuntaa, tiivistää tohtori Vasankari.
Aivoystävällinen ravinto sisältää runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä kalaa eri kalalajeja vaihdellen ainakin kahdesti viikossa. Ruokavaliossa kannattaa suosia pehmeitä rasvoja ja kasviöljyjä, vähärasvaisia maitovalmisteita sekä vähäsuolaisuutta.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 8.5.2008
UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari, sanoo hauskasti, että vahingossa liikkumisen riskiä pitäisi lisätä. Olen täsmälleen samaa mieltä! Jäädään vahingossa pois linja-autosta pysäkkiä aikaisemmin, kävellään kotona ylimääräisiä askeleita, kuvitellaan että hissi on aina epäkunnossa jne. Vaarallisin asia, mitä ihmiselle voi tapahtua, on ehdottomasti liikkumattomuus.
Kansainvälistä aivohalvauspäivää vietetään lauantaina 10. toukokuuta ja siinä merkeissä Vasankari on näitä viisaita ajatuksia meille innostunut välittämään. Liikunta heijastuu merkittävästi aivojen terveyteen.
- Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöissä taustalla on monia itsenäisiä riskitekijöitä kuten ylipaino, kohonnut verenpaine, huonot rasva-arvot ja koholla olevat sokeriarvot, joihin kaikkiin voidaan vaikuttaa lisäämällä liikuntaa, tiivistää tohtori Vasankari.
Aivoystävällinen ravinto sisältää runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä kalaa eri kalalajeja vaihdellen ainakin kahdesti viikossa. Ruokavaliossa kannattaa suosia pehmeitä rasvoja ja kasviöljyjä, vähärasvaisia maitovalmisteita sekä vähäsuolaisuutta.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 8.5.2008
keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008
Pitkäsääriset naiset eivät antaudu Alzheimerille
#
Pitkäsäärisille naisille (ja honteloille ei-ketään kiinnostaville miehille) kehittyy epätodennäköisemmin Alzheimerin tauti kuin muille ihmisille. Näin väitetään Neurology-lehdessä. Tutkijat mittasivat lähes 3000:n noin 72-vuotiaan miehen ja naisen raajat. Sitten heidän terveydentilaansa seurattiin viiden vuoden ajan.
Tutkimuksen lopussa 480:lle henkilölle oli kehittynyt Alzheimerin tauti tai muun tyyppinen dementia. Pitkäsäärisillä naisilla oli huomattavasti pienempi dementiariski. Jokainen säären lisätuuma vähensi sairastumisen riskiä 16 prosentilla.
Jos sinulla on lyhyet kädet ja olet nainen, ala jo nyt syömään runsaasti kalaa, ala lenkkeilemään ja hanki jokin aivotoimintaa virkistävä harrastus (shakinpeluu, sudoku, bloginkirjoittelu). Tutkimuksessa selvisi nimittäin, että lyhytkätisimmillä naisilla oli 50 prosenttia korkeampi todennäköisyys sairastua dementiaan kuin pitkäkätisimmillä naisilla.
Miehistä ei ollut tutkijoille mitään hyötyä. Miehillä ainoastaan käden pituudella oli jonkinlainen yhteys Alzheimerin tautiin. Jokainen käden lisätuuma alensi sairastumisriskiä kuusi prosenttia.
Tutkijat epäilevät, että sairastumisen ja raajojen pituuden yhteys saattaa olla selitettävissä varhaisiän heikolla ravitsemuksella.
Lähde: Verkkouutiset, 7.5.2008
Pitkäsäärisille naisille (ja honteloille ei-ketään kiinnostaville miehille) kehittyy epätodennäköisemmin Alzheimerin tauti kuin muille ihmisille. Näin väitetään Neurology-lehdessä. Tutkijat mittasivat lähes 3000:n noin 72-vuotiaan miehen ja naisen raajat. Sitten heidän terveydentilaansa seurattiin viiden vuoden ajan.
Tutkimuksen lopussa 480:lle henkilölle oli kehittynyt Alzheimerin tauti tai muun tyyppinen dementia. Pitkäsäärisillä naisilla oli huomattavasti pienempi dementiariski. Jokainen säären lisätuuma vähensi sairastumisen riskiä 16 prosentilla.
Jos sinulla on lyhyet kädet ja olet nainen, ala jo nyt syömään runsaasti kalaa, ala lenkkeilemään ja hanki jokin aivotoimintaa virkistävä harrastus (shakinpeluu, sudoku, bloginkirjoittelu). Tutkimuksessa selvisi nimittäin, että lyhytkätisimmillä naisilla oli 50 prosenttia korkeampi todennäköisyys sairastua dementiaan kuin pitkäkätisimmillä naisilla.
Miehistä ei ollut tutkijoille mitään hyötyä. Miehillä ainoastaan käden pituudella oli jonkinlainen yhteys Alzheimerin tautiin. Jokainen käden lisätuuma alensi sairastumisriskiä kuusi prosenttia.
Tutkijat epäilevät, että sairastumisen ja raajojen pituuden yhteys saattaa olla selitettävissä varhaisiän heikolla ravitsemuksella.
Lähde: Verkkouutiset, 7.5.2008
Mielenkiintoinen havainto rasvakudoksesta
**
Joslinin diabeteskeskuksen tutkijat ja Harvardin lääketieteen laitos (Boston, USA) järjestivät melkoisen yllätyksen. He raportoivat tänään (7.5.2008) arvostetussa tiedelehdessä Cell Metabolism todella mielenkiintoisista koesarjoista.
Ensiksi vähän taustatietoa. Vyötärölle kertyvää rasvaa pidetään aineenvaihdunnallisesti erittäin ongelmallisena. Se kuuluu itsenäisenä tekijänä metaboliseen oireyhtymään ja monien tutkijoiden mielestä on osaltaan pahentamassa insuliiniresistenssiä (vähentää insuliinin vaikutusta) vaikeuttaen näin tyypin 2 diabeetikon sairautta. Ihonalaista rasvaa ja varsinkin pakaroissa olevaa rasvaa taas pidetään aineenvaihdunnallisesti ongelmattomampana. Jokainen laihduttaja tietää, että vyötärön seudulta rasva vähenee nopeammin kuin pakaroista, lantion seudulta tai reisistä. Varsinkin sellainen laihduttaja, joka omaksuu liikunnalle myönteisen elämäntavan, huomaa vatsan seudun Michelinin kutistuvan.
Nyt sitten amerikkalaistutkijoiden kiinnostaviin havaintoihin. Koe-eläiminä käytetyille hiirille siirrettiin ihonalaista rasvakudosta vatsan alueelle ihan sinne sisäelinten väliin. Tämän seurauksena hiirten paino lähti laskemaan! Myös hiirten kokonaisrasvan määrä putosi vaikka hiiret söivät saman verran kuin ennenkin eivätkä liikkuneet aiempaa enemmän.
Homma ei toiminut toiseen suuntaan. Eli vyötärön seudulta kerätyn rasvan siirto toiseen paikkaan hiiressä ei vaikuttanut hiirten painoon ja kokonaisrasvaan mitenkään. Lisäksi tutkijoilla oli vertailuryhmänä hiiriä, joille tehtiin valeleikkaus, eli avattiin hiiri mutta rasvaa ei siirretty minnekään.
Tutkijoiden mielestä on siis olemassa "hyvää" ja "huonoa" rasvakudosta. Paras laihdutustulos saavutetaan (ainakin hiirellä) ottamalla hyvää ihonalaista rasvaa esimerkiksi alaselästä ja siirtämällä se rasva vatsaontelon sisään. Hyöty oli pienempi silloin kun hyvä rasvakudos siirrettiin jonnekin muualle elimistöön.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin pidettiin rasvakudosta aineenvaihdunnallisesti täysin merkityksettömänä. Edessä ovat ajat, jolloin löydämme rasvakudoksesta avaintekijöitä ihmisen terveyteen. Voisiko esimerkiksi ihminen saada terveyshyötyjä syömällä enemmän rasvaista kinkkua (mistä sitä enää saa kun kaikki on nykyään niin rasvatonta?)? Leveästä takamuksesta ja runsaista lanteista voi siis olla jotain hyötyä. Varokaa olutmahaa!
Lähde: Thien T. Tran, Yuji Yamamoto, Stephane Gesta, C. Ronald Kahn. Beneficial Effects of Subcutaneous Fat Transplantation on Metabolism. Cell Metabolism 7 (5): 410-420, 2008
Asiasta kirjoittaa myös mm. YLE Tiedeuutiset (6.5.2008)
Joslinin diabeteskeskuksen tutkijat ja Harvardin lääketieteen laitos (Boston, USA) järjestivät melkoisen yllätyksen. He raportoivat tänään (7.5.2008) arvostetussa tiedelehdessä Cell Metabolism todella mielenkiintoisista koesarjoista.
Ensiksi vähän taustatietoa. Vyötärölle kertyvää rasvaa pidetään aineenvaihdunnallisesti erittäin ongelmallisena. Se kuuluu itsenäisenä tekijänä metaboliseen oireyhtymään ja monien tutkijoiden mielestä on osaltaan pahentamassa insuliiniresistenssiä (vähentää insuliinin vaikutusta) vaikeuttaen näin tyypin 2 diabeetikon sairautta. Ihonalaista rasvaa ja varsinkin pakaroissa olevaa rasvaa taas pidetään aineenvaihdunnallisesti ongelmattomampana. Jokainen laihduttaja tietää, että vyötärön seudulta rasva vähenee nopeammin kuin pakaroista, lantion seudulta tai reisistä. Varsinkin sellainen laihduttaja, joka omaksuu liikunnalle myönteisen elämäntavan, huomaa vatsan seudun Michelinin kutistuvan.
Nyt sitten amerikkalaistutkijoiden kiinnostaviin havaintoihin. Koe-eläiminä käytetyille hiirille siirrettiin ihonalaista rasvakudosta vatsan alueelle ihan sinne sisäelinten väliin. Tämän seurauksena hiirten paino lähti laskemaan! Myös hiirten kokonaisrasvan määrä putosi vaikka hiiret söivät saman verran kuin ennenkin eivätkä liikkuneet aiempaa enemmän.
Homma ei toiminut toiseen suuntaan. Eli vyötärön seudulta kerätyn rasvan siirto toiseen paikkaan hiiressä ei vaikuttanut hiirten painoon ja kokonaisrasvaan mitenkään. Lisäksi tutkijoilla oli vertailuryhmänä hiiriä, joille tehtiin valeleikkaus, eli avattiin hiiri mutta rasvaa ei siirretty minnekään.
Tutkijoiden mielestä on siis olemassa "hyvää" ja "huonoa" rasvakudosta. Paras laihdutustulos saavutetaan (ainakin hiirellä) ottamalla hyvää ihonalaista rasvaa esimerkiksi alaselästä ja siirtämällä se rasva vatsaontelon sisään. Hyöty oli pienempi silloin kun hyvä rasvakudos siirrettiin jonnekin muualle elimistöön.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin pidettiin rasvakudosta aineenvaihdunnallisesti täysin merkityksettömänä. Edessä ovat ajat, jolloin löydämme rasvakudoksesta avaintekijöitä ihmisen terveyteen. Voisiko esimerkiksi ihminen saada terveyshyötyjä syömällä enemmän rasvaista kinkkua (mistä sitä enää saa kun kaikki on nykyään niin rasvatonta?)? Leveästä takamuksesta ja runsaista lanteista voi siis olla jotain hyötyä. Varokaa olutmahaa!
Lähde: Thien T. Tran, Yuji Yamamoto, Stephane Gesta, C. Ronald Kahn. Beneficial Effects of Subcutaneous Fat Transplantation on Metabolism. Cell Metabolism 7 (5): 410-420, 2008
Asiasta kirjoittaa myös mm. YLE Tiedeuutiset (6.5.2008)
tiistaina, toukokuuta 06, 2008
Synteettiset vastaan luonnolliset vitamiinit
*
Asiakaskuntaani kuuluu miellyttävä laihduttava herrasmies, joka on ammatiltaan kiropraktikko. Hän edustaa tuolla alalla sitä varsin kiistanalaista suuntausta nimeltään Applied Kinesiology (AK) tai suomeksi Soveltava kinesiologia. Et ehkä koskaan ole tällaisesta kuullutkaan. Älä huolestu, en ollut minäkään. Asiakkaani ja ystäväni on kertonut sekä demonstroinut minulle kiehtovia asioita meridiaaneista, vahvistuvista ja heikentyvistä lihaksista, erilaisista pisteistä kehossamme mitä voi painella sekä kertonut minulle ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Tavattoman kiinnostunut hän oli tohtori Matti Tolosesta, joka myös kuuluu ystäväpiiriini. Ruotsiksi on juuri ilmestynyt yhteinen projektimme, eli ystävällisesti Toloselle kääntämäni kirja mielenterveydestä ja ravinnosta (Näring och mental hälsa) on nähnyt päivänvalon Ruotsissa.
Suhtaudun moniin asioihin hyvin epäilevästi ja kinesiologi ystäväni on saanut minulle kärsivällisesti vääntää rautalankaa kovastikin. Meillä on ollut ihania keskusteluja sellaisista hömpötyksistä kuin homeopatia ja vyöhyketerapia. Kiehtovinta on kuitenkin ollut tuo diagnoosin tekeminen sen perusteella, miten tehokkaasti tietty lihas tuntuu lukkiutuvan vastustamaan sille kohdistettua painoa. Se on eräänlainen totuudenpaljastin, jolla voidaan testata esimerkiksi henkilön vitamiininpuute tai mielentila tai terveydentila tai käytännössä mitä tahansa. Näin ilmiöstä niin vakuuttavan demonstraation, että lähes tulkoon innostuin menetelmästä, mutta ystävälleni, joka mahdollisesti myös lukee tätä kirjoitustani, joudun tuottamaan karvaan pettymyksen skeptisyyteni yhä jatkuessa. Ystävyytemme kuitenkin jatkuu.
Mutta minun ei nyt pitänyt kirjoittaa tästä kinesiologian lihaksiin liittyvästä erityispiirteestä vaan tavattoman kiehtovasta asiasta, johon todellakin uskon AK:n voivan tuoda lisävalaistusta: synteettiset vitamiinit ovat pahoja ja luonnolliset vitamiinit ovat hyviä. Tähän AK-juttuun liittyy mahdottoman kiehtovana ajatuksena se asia, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit mahdollisimman luonnollisessa muodossa (puhtaana ruokana) ja vieläpä niin, että jos halutaan tilapäisesti nauttia vitamiinilisiä, ne nautitaan vitamiinien esiasteina, koentsyymeinä. Ei syödä siis suoraan sitä synteettistä vitamiinia vaan sitä esiastetta tai aktiivista osaa siitä vitamiinista, jota elimistömme sitten tarvitsee. Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa niitä halpoja synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa. Olen saanut katsottavakseni aivan ihania videofilmejä missä tämä asia selvitetään. Palaan mahdollisesti näihin juttuihin myöhemmin.
Olen asiaa pitkään pohdittuani vakuuttunut siitä, että tohtori Tolonen on väärässä sen suhteen, että synteettisiä vitamiinipillereitä on turvallista syödä. Ongelmana Tolosen suhteen on se, että hän varjelee omia bisneskuvioitaan. Hän ei voi sellaista ajatusta päästää valloilleen, että vitamiineista yleensä voisi olla jotain haittaa. Kuuluisana esimerkkinä on tuo hänen ärähtämisensä siihen SETTI-tutkimukseen, jossa tiettyjä vitamiineja nauttineet tupakoijat sairastuivat kahta kauheammin syöpään. Itse SETTI-tutkimus on edelleen hyvin murheellinen ja huonosti toteutettu tutkimus, mutta suuressa raivossaan tohtori Tolonen löytää tutkimuksesta paljon sellaisia ongelmia mitä siinä ei ollut. Olen erittäin pettynyt Tolosen sokeuteen ja kuurouteen tässä asiassa. Tutkimuksessa tehtiin oikeita havaintoja: synteettinen on pahaa, luonnollinen hyvää. Synteettisillä vitamiineilla ei hoideta syöpää. Tolosessa on toki paljon hyvääkin, se pitää muistaa.
Tämä on minun blogini. Täällä esitellään omia ajatuksiani. Minulta on toivottu muutakin juttua kuin aina siitä hiilihydraattitietoisuudesta. Vitamiineista saatte luvan innostua, sillä niistä aion kirjoittaa jatkossa oikein paljon. Olen pitkällisen harkintani jälkeen päätynyt ajatukseen, että synteettisissä vitamiinipillereissä on vaaroja. Paras tapa on välttää vitamiinipillereitä kokonaan ja ottaa kaikki vitamiinit puhtaasta, monipuolisesta ruoasta (ja auringosta!). Jos välttämättä pitää vitamiineja nauttia, kannattaa mahdollisesti nauttia vitamiinit entsymaattisessa (kalliimmassa) muodossa. Saatan mahdollisesti jatkossa ottaa käsittelyyn joitakin yksittäisiä kiehtovia asioita AK:n maailmasta ja juuri tästä ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Vitamiinien biokemia on kiehtovaa.
Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää noita halpoja purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä ruoasta sekä viihtyä ulkona auringossa käsivarret paljaana vähintään 15 minuuttia.
Asiakaskuntaani kuuluu miellyttävä laihduttava herrasmies, joka on ammatiltaan kiropraktikko. Hän edustaa tuolla alalla sitä varsin kiistanalaista suuntausta nimeltään Applied Kinesiology (AK) tai suomeksi Soveltava kinesiologia. Et ehkä koskaan ole tällaisesta kuullutkaan. Älä huolestu, en ollut minäkään. Asiakkaani ja ystäväni on kertonut sekä demonstroinut minulle kiehtovia asioita meridiaaneista, vahvistuvista ja heikentyvistä lihaksista, erilaisista pisteistä kehossamme mitä voi painella sekä kertonut minulle ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Tavattoman kiinnostunut hän oli tohtori Matti Tolosesta, joka myös kuuluu ystäväpiiriini. Ruotsiksi on juuri ilmestynyt yhteinen projektimme, eli ystävällisesti Toloselle kääntämäni kirja mielenterveydestä ja ravinnosta (Näring och mental hälsa) on nähnyt päivänvalon Ruotsissa.
Suhtaudun moniin asioihin hyvin epäilevästi ja kinesiologi ystäväni on saanut minulle kärsivällisesti vääntää rautalankaa kovastikin. Meillä on ollut ihania keskusteluja sellaisista hömpötyksistä kuin homeopatia ja vyöhyketerapia. Kiehtovinta on kuitenkin ollut tuo diagnoosin tekeminen sen perusteella, miten tehokkaasti tietty lihas tuntuu lukkiutuvan vastustamaan sille kohdistettua painoa. Se on eräänlainen totuudenpaljastin, jolla voidaan testata esimerkiksi henkilön vitamiininpuute tai mielentila tai terveydentila tai käytännössä mitä tahansa. Näin ilmiöstä niin vakuuttavan demonstraation, että lähes tulkoon innostuin menetelmästä, mutta ystävälleni, joka mahdollisesti myös lukee tätä kirjoitustani, joudun tuottamaan karvaan pettymyksen skeptisyyteni yhä jatkuessa. Ystävyytemme kuitenkin jatkuu.
Mutta minun ei nyt pitänyt kirjoittaa tästä kinesiologian lihaksiin liittyvästä erityispiirteestä vaan tavattoman kiehtovasta asiasta, johon todellakin uskon AK:n voivan tuoda lisävalaistusta: synteettiset vitamiinit ovat pahoja ja luonnolliset vitamiinit ovat hyviä. Tähän AK-juttuun liittyy mahdottoman kiehtovana ajatuksena se asia, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit mahdollisimman luonnollisessa muodossa (puhtaana ruokana) ja vieläpä niin, että jos halutaan tilapäisesti nauttia vitamiinilisiä, ne nautitaan vitamiinien esiasteina, koentsyymeinä. Ei syödä siis suoraan sitä synteettistä vitamiinia vaan sitä esiastetta tai aktiivista osaa siitä vitamiinista, jota elimistömme sitten tarvitsee. Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa niitä halpoja synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa. Olen saanut katsottavakseni aivan ihania videofilmejä missä tämä asia selvitetään. Palaan mahdollisesti näihin juttuihin myöhemmin.
Olen asiaa pitkään pohdittuani vakuuttunut siitä, että tohtori Tolonen on väärässä sen suhteen, että synteettisiä vitamiinipillereitä on turvallista syödä. Ongelmana Tolosen suhteen on se, että hän varjelee omia bisneskuvioitaan. Hän ei voi sellaista ajatusta päästää valloilleen, että vitamiineista yleensä voisi olla jotain haittaa. Kuuluisana esimerkkinä on tuo hänen ärähtämisensä siihen SETTI-tutkimukseen, jossa tiettyjä vitamiineja nauttineet tupakoijat sairastuivat kahta kauheammin syöpään. Itse SETTI-tutkimus on edelleen hyvin murheellinen ja huonosti toteutettu tutkimus, mutta suuressa raivossaan tohtori Tolonen löytää tutkimuksesta paljon sellaisia ongelmia mitä siinä ei ollut. Olen erittäin pettynyt Tolosen sokeuteen ja kuurouteen tässä asiassa. Tutkimuksessa tehtiin oikeita havaintoja: synteettinen on pahaa, luonnollinen hyvää. Synteettisillä vitamiineilla ei hoideta syöpää. Tolosessa on toki paljon hyvääkin, se pitää muistaa.
Tämä on minun blogini. Täällä esitellään omia ajatuksiani. Minulta on toivottu muutakin juttua kuin aina siitä hiilihydraattitietoisuudesta. Vitamiineista saatte luvan innostua, sillä niistä aion kirjoittaa jatkossa oikein paljon. Olen pitkällisen harkintani jälkeen päätynyt ajatukseen, että synteettisissä vitamiinipillereissä on vaaroja. Paras tapa on välttää vitamiinipillereitä kokonaan ja ottaa kaikki vitamiinit puhtaasta, monipuolisesta ruoasta (ja auringosta!). Jos välttämättä pitää vitamiineja nauttia, kannattaa mahdollisesti nauttia vitamiinit entsymaattisessa (kalliimmassa) muodossa. Saatan mahdollisesti jatkossa ottaa käsittelyyn joitakin yksittäisiä kiehtovia asioita AK:n maailmasta ja juuri tästä ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Vitamiinien biokemia on kiehtovaa.
Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää noita halpoja purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä ruoasta sekä viihtyä ulkona auringossa käsivarret paljaana vähintään 15 minuuttia.
Pitkäpiimäinen elämä
***
Iltalehdessä kerrotaan maailman vanhimman ihmisen asuvan Pohjois-Kaukasiassa. Magomed Labazanov on hänen nimensä ja hän on saavuttanut kunnioitettavan 118-vuoden iän. Ei suinkaan syömällä 28 E-koodia sisältäviä Romance-kakkuja, vaan pitkän iän takeena on piimä ja valkosipuli.
Ehkä elämä vaan tuntuu niin paljon pidemmältä kun omaa näin terveet elämäntavat: ei alkoholia, ei tupakkaa, sen sijaan runsaasti hapanmaitotuotteita, viljaa ja valkosipulia.
Labazanov syntyi 1. toukokuuta vuonna 1890. Samana vuonna syntyivät sellaiset kauan kuolleina olleet suurmiehet kuin Stan Laurel (näyttelijä ja koomikko, kuoli 1965), Groucho Marx (näyttelijä, kuoli 1977), Charles de Gaulle (Ranskan presidentti, kuoli 1970) ja Rudolf Koivu (piirtäjä ja taidemaalari, kuoli jo 1946).
Labazanovilla on yli 20 lastenlasta ja lastenlastenlasta. Nykyisen Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman vanhin ihminen on amerikkalainen nainen Edna Parker. Hänellä on ikää 115 vuotta. Viime kesänä juhlittiin maailman vanhimpana miehenä pidettyä japanilaismiestä Tomoji Tanabea, joka täytti tuolloin 112 vuotta.
Iltalehdessä kerrotaan maailman vanhimman ihmisen asuvan Pohjois-Kaukasiassa. Magomed Labazanov on hänen nimensä ja hän on saavuttanut kunnioitettavan 118-vuoden iän. Ei suinkaan syömällä 28 E-koodia sisältäviä Romance-kakkuja, vaan pitkän iän takeena on piimä ja valkosipuli.
Ehkä elämä vaan tuntuu niin paljon pidemmältä kun omaa näin terveet elämäntavat: ei alkoholia, ei tupakkaa, sen sijaan runsaasti hapanmaitotuotteita, viljaa ja valkosipulia.
Labazanov syntyi 1. toukokuuta vuonna 1890. Samana vuonna syntyivät sellaiset kauan kuolleina olleet suurmiehet kuin Stan Laurel (näyttelijä ja koomikko, kuoli 1965), Groucho Marx (näyttelijä, kuoli 1977), Charles de Gaulle (Ranskan presidentti, kuoli 1970) ja Rudolf Koivu (piirtäjä ja taidemaalari, kuoli jo 1946).
Labazanovilla on yli 20 lastenlasta ja lastenlastenlasta. Nykyisen Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman vanhin ihminen on amerikkalainen nainen Edna Parker. Hänellä on ikää 115 vuotta. Viime kesänä juhlittiin maailman vanhimpana miehenä pidettyä japanilaismiestä Tomoji Tanabea, joka täytti tuolloin 112 vuotta.
sunnuntai, toukokuuta 04, 2008
Lautasmalleja - tunteella!
*
Suomessa ravitsemuskeskustelua hallitsee Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosittelema lautasmalli. Lautasmalli on käytännöllinen tapa esittää mitä sellaisen ihmisen pitäisi ottaa lautaselle, joka haluaa ruokailla terveellisesti. VRN:n lautasmalli sopii lapselle, aikuiselle, iäkkäälle, terveelle ja sairaalle. Näin väitetään.
Minun mielestäni olisi eduksi jos yleistyisi ajatus siitä, että on olemassa muitakin mahdollisia lautasmalleja. Kirjoitin mm. näin Kaleva -lehdessä 2.11.2007:
Kunniallinen tapa muuttaa ravitsemussuosituksia olisi suosia useita erilaisia lautasmallivaihtoehtoja, joilla voisi täyttää päivän energiasaannin. Tällöinhän voitaisiin säilyttää vanhakin lautasmalli, mutta tehdä myönnytyksiä hiilihydraattirajoitteisempaan suuntaan. Eri ihmisille löytyisi itselle sopivampi suositus. Lievempi keino olisi säilyttää nykyiset ravitsemussuositukset ehkä aavistuksen verran niitä hienosäätäen tulevina vuosina (transrasvat, hiilihydraattien laatu ja määrä). Laajalle väestöpohjalle VRN voisi suunnitella vakiosuositusten rinnalle erityisryhmille tai muuten halukkaille vaihtoehtoisia ruokavaliomalleja. Näiden mallien mukaantulo perustellaan uusilla tutkimustiedoilla ja havainnoilla sairauksista. Nämä tiedot VRN:llä on jo takataskussaan. Vaihtoehtoisten mallien mukaanotto olisi näin helppo perustella menettämättä kasvojaan. Niillä selittyisi jo yksinomaan ihmisten yksilöllinen aineenvaihdunta ja nälänhallinnan säätely. Nykyisissä kansallisissa ravitsemussuosituksissa ei ole tarpeeksi kannustavaa asennetta. Virheiden osoittaminen eri ruokavalioissa on jokseenkin lannistavaa, kun taas hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon kuuluva kannustava asenne motivoi tekemään asiat paremmin.
Haluan jatkaa käytännönläheistä pohdiskeluani esittelemällä kolme lautasmallia suomalaisten käyttöön. Valitse näistä omasi liikuntamääräsi ja elämäntilanteesi mukaan. Olen myös rohkeasti arvioinut kuinka suurelle prosentille suomalaisia kyseinen lautasmalli voisi sopia. Älkää heti vetäkö proteiinipitoista hernettä nenään! Olen itsekkäästi nimennyt yhden lautasmallin omalla nimelläni ja toisen erään Annikan mukaan. (Selitys: Annika on se kuuluisa lääkäri Annika Dahlqvist Ruotsista). En ole suuruudenhullu. Tiedän monen anonyymin (ja nimensäkin maininneen) keskustelijan ehdottaneen samantyylistä lautasmallia. Syy miksi pistän oman nimeni lautasmallin kohdalle on se, että olen rohkeasti esiintynyt omalla nimelläni internetissä (enimmäkseen tässä blogissa, mutta myös lehdissä, keskustelufoorumeilla ja luennoilla) esitellen näitä vaihtoehtoja ravitsemuskeskusteluumme. Ja on siinä lautasmallissani sellainen huumorin pilke silmäkulmassa, joka on ihan sitä itseäni.
Koska tätä blogiani luetaan erittäin vilkkaasti, siitä luonnollisesti imetään vaikutteita omaan arkiseen elämään, siitä lainataan välillä pitkiäkin sepustuksia maakuntalehtiin (olen sopinut yhden räikeän kopiointitapauksen, annoin anteeksi), yksittäisiä kappaleita käytetään nettikeskusteluissa tukemaan omaa ajatusmaailmaa. Siinä on oma vaivansa, nolottaakin joskus, kun näkee oman tekstinsä ilman erillistä sopimusta ties' missä paikoissa. Joskus minua kannustetaan, valitettavan usein minua kritisoidaan, mutta olen aivan hirvittävä jääräpää.
Minussa elää sellainen kiltin partiopojan (blogimaailman nestori maalaisen minusta käyttämä termi) ja narsistisen tiedemiehen yhdistelmä. Haluan parantaa maailmaa ja tehdä tästä maapallosta vähän paremman paikan asua. Olen kerta kaikkiaan aikonut selvittää pienen pulman: lautasmallin mysteerin. Olen sitä mieltä, että ravitsemuksesta vastaavat viranomaisemme eivät enää voi kätkeytyä virka-asemansa taakse ja sanoa, että yksi ja ainut lautasmalli on se ainoa josta voidaan käydä keskustelua Suomessa. Muista vaihtoehdoista Suomessa on tapana joko vaieta tai sitten niitä mustamaalataan ennen kuin niihin edes perehdytään. Olen itse huomannut miten paljon pitempään pystyy puhumaan järkevällä tasolla rasvoja suosivasta ruokavaliosta käyttämällä siitä nimitystä Hys hys -ruokavalio.
Median täytyy lopulta älytä, että Suomessa on muutakin tarjolla kuin pelkkää virallisterveellistä "totuutta". Haluan kollegoilleni, ravitsemusterapeuteille, luoda mahdollisuuksia tehdä mielekästä työtä! Ei enää sellaista pään hakkaamista seinään ja sen yhden ja saman tarjoamista esimerkiksi laihduttajille ja diabeetikoille. Sitä vaihtoehtoa joka toimii niin huonosti, että sitä pitää nälässä noudattaa tai vahvistaa lääkityksellä. On toinenkin tie. Voi syödä itsensä kylläiseksi, saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ruoasta sekä elää täysipainoista tervettä elämää niin kauan kuin sitä riittää. Miettikää, pohtikaa, onko tässä jotakin järkeä?
3. sija: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmalli (sopii arviolta 25% suomalaisista, enimmäkseen sellaisille jotka liikkuvat erittäin paljon ja ovat perusterveitä)
2. sija: Annikan lautasmalli (sopii arviolta 27,5% suomalaisista, erityisesti niille jotka ovat herkkiä hiilihydraateille, niille jotka haluavat laihtua ja diabeetikoille)
En tredjedel grönsaker, en tredjedel med naturligt fett- och protein-mat, och den tredje tredjedelen tom.
Kommentteja saa tietenkin tulla tähän blogiin.
HUOMIO! Tätä ajatusta lautasmalleista EI SAA ilman lupaani levittää muualle mediaan! Haluan pitää keskustelun toistaiseksi vain tässä omassa blogissani. Tulen raportoimaan täällä blogissani jokaisesta mahdollisesta tämän tekstini maininnasta ja käyttämään rikettä maksimaalisesti hyödyksi propagandakoneistossani. Ilmoittakaa heti jos tätä kirjoitusta ilman lupaa näytetään ja tästä käydään keskustelua mediassa! Jokaisesta oikeaksi osoittautuneesta vihjeestä seuraa löytöpalkkiona suuri yllätyslahja (ilmoituksenne yhteydessä tarvitsen osoitetietonne!).
Tekstiäni on ilman lupaa nähty täällä:
{lähde, tapahtumahetki} - {ilmoittajan nimi, mikäli ei ole tätä erikseen kieltänyt}
Suomessa ravitsemuskeskustelua hallitsee Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosittelema lautasmalli. Lautasmalli on käytännöllinen tapa esittää mitä sellaisen ihmisen pitäisi ottaa lautaselle, joka haluaa ruokailla terveellisesti. VRN:n lautasmalli sopii lapselle, aikuiselle, iäkkäälle, terveelle ja sairaalle. Näin väitetään.
Minun mielestäni olisi eduksi jos yleistyisi ajatus siitä, että on olemassa muitakin mahdollisia lautasmalleja. Kirjoitin mm. näin Kaleva -lehdessä 2.11.2007:
Kunniallinen tapa muuttaa ravitsemussuosituksia olisi suosia useita erilaisia lautasmallivaihtoehtoja, joilla voisi täyttää päivän energiasaannin. Tällöinhän voitaisiin säilyttää vanhakin lautasmalli, mutta tehdä myönnytyksiä hiilihydraattirajoitteisempaan suuntaan. Eri ihmisille löytyisi itselle sopivampi suositus. Lievempi keino olisi säilyttää nykyiset ravitsemussuositukset ehkä aavistuksen verran niitä hienosäätäen tulevina vuosina (transrasvat, hiilihydraattien laatu ja määrä). Laajalle väestöpohjalle VRN voisi suunnitella vakiosuositusten rinnalle erityisryhmille tai muuten halukkaille vaihtoehtoisia ruokavaliomalleja. Näiden mallien mukaantulo perustellaan uusilla tutkimustiedoilla ja havainnoilla sairauksista. Nämä tiedot VRN:llä on jo takataskussaan. Vaihtoehtoisten mallien mukaanotto olisi näin helppo perustella menettämättä kasvojaan. Niillä selittyisi jo yksinomaan ihmisten yksilöllinen aineenvaihdunta ja nälänhallinnan säätely. Nykyisissä kansallisissa ravitsemussuosituksissa ei ole tarpeeksi kannustavaa asennetta. Virheiden osoittaminen eri ruokavalioissa on jokseenkin lannistavaa, kun taas hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon kuuluva kannustava asenne motivoi tekemään asiat paremmin.
Haluan jatkaa käytännönläheistä pohdiskeluani esittelemällä kolme lautasmallia suomalaisten käyttöön. Valitse näistä omasi liikuntamääräsi ja elämäntilanteesi mukaan. Olen myös rohkeasti arvioinut kuinka suurelle prosentille suomalaisia kyseinen lautasmalli voisi sopia. Älkää heti vetäkö proteiinipitoista hernettä nenään! Olen itsekkäästi nimennyt yhden lautasmallin omalla nimelläni ja toisen erään Annikan mukaan. (Selitys: Annika on se kuuluisa lääkäri Annika Dahlqvist Ruotsista). En ole suuruudenhullu. Tiedän monen anonyymin (ja nimensäkin maininneen) keskustelijan ehdottaneen samantyylistä lautasmallia. Syy miksi pistän oman nimeni lautasmallin kohdalle on se, että olen rohkeasti esiintynyt omalla nimelläni internetissä (enimmäkseen tässä blogissa, mutta myös lehdissä, keskustelufoorumeilla ja luennoilla) esitellen näitä vaihtoehtoja ravitsemuskeskusteluumme. Ja on siinä lautasmallissani sellainen huumorin pilke silmäkulmassa, joka on ihan sitä itseäni.
Koska tätä blogiani luetaan erittäin vilkkaasti, siitä luonnollisesti imetään vaikutteita omaan arkiseen elämään, siitä lainataan välillä pitkiäkin sepustuksia maakuntalehtiin (olen sopinut yhden räikeän kopiointitapauksen, annoin anteeksi), yksittäisiä kappaleita käytetään nettikeskusteluissa tukemaan omaa ajatusmaailmaa. Siinä on oma vaivansa, nolottaakin joskus, kun näkee oman tekstinsä ilman erillistä sopimusta ties' missä paikoissa. Joskus minua kannustetaan, valitettavan usein minua kritisoidaan, mutta olen aivan hirvittävä jääräpää.
Minussa elää sellainen kiltin partiopojan (blogimaailman nestori maalaisen minusta käyttämä termi) ja narsistisen tiedemiehen yhdistelmä. Haluan parantaa maailmaa ja tehdä tästä maapallosta vähän paremman paikan asua. Olen kerta kaikkiaan aikonut selvittää pienen pulman: lautasmallin mysteerin. Olen sitä mieltä, että ravitsemuksesta vastaavat viranomaisemme eivät enää voi kätkeytyä virka-asemansa taakse ja sanoa, että yksi ja ainut lautasmalli on se ainoa josta voidaan käydä keskustelua Suomessa. Muista vaihtoehdoista Suomessa on tapana joko vaieta tai sitten niitä mustamaalataan ennen kuin niihin edes perehdytään. Olen itse huomannut miten paljon pitempään pystyy puhumaan järkevällä tasolla rasvoja suosivasta ruokavaliosta käyttämällä siitä nimitystä Hys hys -ruokavalio.
Median täytyy lopulta älytä, että Suomessa on muutakin tarjolla kuin pelkkää virallisterveellistä "totuutta". Haluan kollegoilleni, ravitsemusterapeuteille, luoda mahdollisuuksia tehdä mielekästä työtä! Ei enää sellaista pään hakkaamista seinään ja sen yhden ja saman tarjoamista esimerkiksi laihduttajille ja diabeetikoille. Sitä vaihtoehtoa joka toimii niin huonosti, että sitä pitää nälässä noudattaa tai vahvistaa lääkityksellä. On toinenkin tie. Voi syödä itsensä kylläiseksi, saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ruoasta sekä elää täysipainoista tervettä elämää niin kauan kuin sitä riittää. Miettikää, pohtikaa, onko tässä jotakin järkeä?
3. sija: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmalli (sopii arviolta 25% suomalaisista, enimmäkseen sellaisille jotka liikkuvat erittäin paljon ja ovat perusterveitä)
- Puolet lautasesta täytetään kasviksilla, tuoreilla ja/tai keitetyillä
- Neljännes perunalla, tummalla pastalla tai riisillä
- Viimeinen neljännes vähärasvaisella ja -suolaisella lihalla, kanalla, kalalla tai palkokasveilla.
2. sija: Annikan lautasmalli (sopii arviolta 27,5% suomalaisista, erityisesti niille jotka ovat herkkiä hiilihydraateille, niille jotka haluavat laihtua ja diabeetikoille)
En tredjedel grönsaker, en tredjedel med naturligt fett- och protein-mat, och den tredje tredjedelen tom.
- Kolmannes lautasesta täytetään kasviksilla, tuoreilla ja/tai keitetyillä
- Kolmannes luonnollisilla rasva- ja proteiinipitoisilla ruoka-aineilla
- Viimeinen kolmannes jätetään tyhjäksi!
- Puolet lautasesta täytetään kasviksilla, tuoreilla ja/tai keitetyillä
- Neljännes normaalirasvaisella kalalla, lihalla, kanalla, tai palkokasveilla
- Viimeinen neljännes arkipäivisin kasviksilla, tuoreilla ja/tai keitetyillä. Pyhäpäivinä viimeinen neljännes täytetään perunalla, tummalla pastalla tai riisillä
Kommentteja saa tietenkin tulla tähän blogiin.
HUOMIO! Tätä ajatusta lautasmalleista EI SAA ilman lupaani levittää muualle mediaan! Haluan pitää keskustelun toistaiseksi vain tässä omassa blogissani. Tulen raportoimaan täällä blogissani jokaisesta mahdollisesta tämän tekstini maininnasta ja käyttämään rikettä maksimaalisesti hyödyksi propagandakoneistossani. Ilmoittakaa heti jos tätä kirjoitusta ilman lupaa näytetään ja tästä käydään keskustelua mediassa! Jokaisesta oikeaksi osoittautuneesta vihjeestä seuraa löytöpalkkiona suuri yllätyslahja (ilmoituksenne yhteydessä tarvitsen osoitetietonne!).
Tekstiäni on ilman lupaa nähty täällä:
{lähde, tapahtumahetki} - {ilmoittajan nimi, mikäli ei ole tätä erikseen kieltänyt}
perjantaina, toukokuuta 02, 2008
Lue mitä norjalaislääkärit kirjoittavat kilpirauhasarvoista
*
Kilpirauhasarvot herättävät suuria tunteita kilpirauhaspotilaissa. Kilpirauhasfoorumissa on ihan erillinen osasto kilpirauhasarvoista käytävää keskustelua varten. Tuttuja ovat siellä tarinat potilaista, jotka kokevat heidän oman lääkärinsä jämähtäneen jääräpäiseen TSH:n (tyroksiinia stimuloiva hormoni) viitearvojen tuijotteluun, kun pitäisi kuunnella miten potilas voi.
Tyreotropiinin eli TSH:n mittaus on yleisin kilpirauhasen toimintaa selvittävä laboratoriotutkimus. Kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyssä sen nykyistä viitevälin ylärajaa (n. 4.0 - 4.5 mU/L) on esitetty madallettavaksi 2.5 mU/L tasoon.
Tilannetta Suomessa saattaa helpottaa äskettäin ilmestynyt laadukas norjalaistutkimus. Tohtori Åsvoldin tutkimusryhmä seurasi kahdeksan vuoden ajan ennestään terveen keski-iän ylittäneen 25 000 norjalaisen naisen ja miehen TSH-arvoja ja vertasi niitä sydänkuolemarekistereihin. Tutkijat havaitsivat varsin hälyttävän seikan:
Jo niinkin alhainen TSH-arvo kuin 1.5-2.4 mU/L johti naisilla 41 prosenttia korkeampaan riskiin saada sydänkohtaus. Viitearvojen ollessa 2.5-3.5 mU/L riski nousi 69 prosenttia korkeammaksi! Miehillä ei todettu yhtä selvää yhteyttä TSH-arvojen ja sydänkohtauksien välillä.
Potilaiden (erityisesti naisten) on tämän norjalaistutkimuksen nojalla syytä pyytää lääkäriään tutustumaan tähän norjalaistutkimukseen. Lääkäri saattaa rohkaistua aloittamaan tyroksiinihoito potilaalle aikaisemmassa vaiheessa. Voit myös tulostaa tämän kirjoitukseni ja näyttää sen lääkärille. Hippokrateen valaa en ole vannonut, mutta tohtori olen kuitenkin. Tohtori auttaa tässä toista tohtoria/lääkäriä tekemään vaikeita päätöksiä.
Pari viikkoa sitten ilmestyi Turun Yliopistossa suomalainen väitöskirja, joka päätyi tällaiseen ajatukseen: TSH-tasot eivät korreloineet koettuun terveyteen, dementiaan, masennukseen tai muihin aivokopan oireisiin lietolaisilla. TSH:n viitearvoja ei esitetty laskettavaksi täällä Suomessa.
Kansainväliset tutkimukset puoltavat viitearvojen laskemista. Näin voitaisiin aloittaa tyroksiinin anto lääkkeenä aikaisemmassa vaiheessa sairautta. Lääkärit jäävät melkoisiksi jääräpäiksi jos seuraavat väitöskirjan ohjeita. Parempi on tästä lähtien seurata norjalaisten viitoittamaa tietä.
Tämä on aika ilkeästi ajateltu, mutta kirjoitanhan sen kuitenkin tähän: Ovatko lääkärit Suomessa niin vähän kiinnostuneita määräämään halpaa tyroksiinia ajoissa potilailleen sen takia, että lääketehtaiden edustajat ovat kehottaneet odottamaan kunnes potilaissa ilmenee sellaisia ehkä vakavampia sairauksia, joihin on tarjolla lääkkeitä huomattavasti paremmalla katteella?
Lähde: Asvold BO, et al. Thyrotropin Levels and Risk of Fatal Coronary Heart Disease: The HUNT Study. Arch Intern Med 168(8): 855-860, 2008
Kilpirauhasarvot herättävät suuria tunteita kilpirauhaspotilaissa. Kilpirauhasfoorumissa on ihan erillinen osasto kilpirauhasarvoista käytävää keskustelua varten. Tuttuja ovat siellä tarinat potilaista, jotka kokevat heidän oman lääkärinsä jämähtäneen jääräpäiseen TSH:n (tyroksiinia stimuloiva hormoni) viitearvojen tuijotteluun, kun pitäisi kuunnella miten potilas voi.
Tyreotropiinin eli TSH:n mittaus on yleisin kilpirauhasen toimintaa selvittävä laboratoriotutkimus. Kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyssä sen nykyistä viitevälin ylärajaa (n. 4.0 - 4.5 mU/L) on esitetty madallettavaksi 2.5 mU/L tasoon.
Tilannetta Suomessa saattaa helpottaa äskettäin ilmestynyt laadukas norjalaistutkimus. Tohtori Åsvoldin tutkimusryhmä seurasi kahdeksan vuoden ajan ennestään terveen keski-iän ylittäneen 25 000 norjalaisen naisen ja miehen TSH-arvoja ja vertasi niitä sydänkuolemarekistereihin. Tutkijat havaitsivat varsin hälyttävän seikan:
Jo niinkin alhainen TSH-arvo kuin 1.5-2.4 mU/L johti naisilla 41 prosenttia korkeampaan riskiin saada sydänkohtaus. Viitearvojen ollessa 2.5-3.5 mU/L riski nousi 69 prosenttia korkeammaksi! Miehillä ei todettu yhtä selvää yhteyttä TSH-arvojen ja sydänkohtauksien välillä.
Potilaiden (erityisesti naisten) on tämän norjalaistutkimuksen nojalla syytä pyytää lääkäriään tutustumaan tähän norjalaistutkimukseen. Lääkäri saattaa rohkaistua aloittamaan tyroksiinihoito potilaalle aikaisemmassa vaiheessa. Voit myös tulostaa tämän kirjoitukseni ja näyttää sen lääkärille. Hippokrateen valaa en ole vannonut, mutta tohtori olen kuitenkin. Tohtori auttaa tässä toista tohtoria/lääkäriä tekemään vaikeita päätöksiä.
Pari viikkoa sitten ilmestyi Turun Yliopistossa suomalainen väitöskirja, joka päätyi tällaiseen ajatukseen: TSH-tasot eivät korreloineet koettuun terveyteen, dementiaan, masennukseen tai muihin aivokopan oireisiin lietolaisilla. TSH:n viitearvoja ei esitetty laskettavaksi täällä Suomessa.
Kansainväliset tutkimukset puoltavat viitearvojen laskemista. Näin voitaisiin aloittaa tyroksiinin anto lääkkeenä aikaisemmassa vaiheessa sairautta. Lääkärit jäävät melkoisiksi jääräpäiksi jos seuraavat väitöskirjan ohjeita. Parempi on tästä lähtien seurata norjalaisten viitoittamaa tietä.
Tämä on aika ilkeästi ajateltu, mutta kirjoitanhan sen kuitenkin tähän: Ovatko lääkärit Suomessa niin vähän kiinnostuneita määräämään halpaa tyroksiinia ajoissa potilailleen sen takia, että lääketehtaiden edustajat ovat kehottaneet odottamaan kunnes potilaissa ilmenee sellaisia ehkä vakavampia sairauksia, joihin on tarjolla lääkkeitä huomattavasti paremmalla katteella?
Lähde: Asvold BO, et al. Thyrotropin Levels and Risk of Fatal Coronary Heart Disease: The HUNT Study. Arch Intern Med 168(8): 855-860, 2008
keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008
Kylläisyys aikakautemme suuri mysteeri
*
En jaksa olla ihmettelemättä akateemisissa piireissä vellovaa keskustelua ruoan antamasta kylläisyydestä. Tutkitaan greliinit, leptiinit, kolekystokiniinit ja peptidi Y:t. Kun nämä hormonit ovat kohdallaan, silloin on kylläinen. Nytkin Anna-Kaisa Purhosen väitöstutkimuksessa kylläisyyden saavuttamiseksi pitäisi syödä munuaispapuja, käyttää tiettyjä mausteita, leikata pois paksusuoli ja tehdä kaikkia muita kauheuksia. Kyllä tuollaisella pelottelulla tohtoriksi pääsee, mutta mitä asialla on tekemistä käytännön kanssa?
Luonani on käynyt ihmisiä, joilla on käytännön tasolla kokemusta seuraavasta:
Vuosien, jopa vuosikymmenten, saatossa on kokeiltu laihdutukseen kaikenlaisia nälkäkuureja. Laihduttu on, mutta kilot ovat tulleet takaisin kun nälässä oloon on kyllästytty. Kun nämä henkilöt ovat esitelleet minulle sellaista ruokavaliota, jossa syödään reilusti rasvaa ja proteiinia, kilot ovat myös karisseet. Saattavat nämäkin kilot takaisin tulla, jos asiakkaat palaavat vanhoihin ruokailutottumuksiin.
Tässä on vain yksi merkittävä ero: Paluu entiseen hiilihydraattivoittoiseen rasvoja ja proteiinia kaihtavaan ruokavalioon ei käy näiden asiakkaiden mielessä lainkaan. Laihdutustulos on saavutettu nälkää näkemättä, syömällä kunnon ruokaa. Ajatus siitä, että ruokalautaselle voi ottaa sitten laihdutusvaiheen jälkeen enemmän ruokaa, saa heissä aikaan epäuskoisen ihmettelevän katseen ja kysymyksen: Miksi söisin enemmän kun jo tällä ruokamäärällä tulen kylläiseksi? Kylläisyys on saavutettu energiamäärällä, joka on alle kokonaiskulutuksen. Sillä tavalla laihtuu - pysyvästi. Asiakkaat puhuvat kokeilleensa liian pitkään tätä kalorien leikkaamista kevyttuotteilla, runsailla hiilihydraateilla ja rasvaa karttaen. Se on vaatinut nälän hallinnan opettelua. Vertaa tätä kunnon ruoan syömiseen ja nälän tullessa uudelleen tapahtuvaan ruokailuun. Ei se ole sen kummallisempaa!
Miten olen kaikki nämä vuodet pystynyt välttymään näiltä laihdutustarinoilta? Mikä meidän koulutuksessamme on vikana kun meidät koulutetaan neuvomaan asiakkaitamme runsain määrin ravintokuiduilla (jopa ilmalla!) vatsoja täyttämään ja nälkää vastaan kamppailemaan, kun parempi olisi syödä rasvaisia pihvejä ja vatsat kylläisinä odottaa nälän tunteen saapumista vasta tuntien jälkeen? Mikä saa lääkärin painamaan hälytysnappulaa heti kun puhutaan A-kirjaimella alkavan tohtorin ruokavaliosta? Hys hys -ruokavaliosta puhumalla pääsee vähän pitempään juttelemaan.
Minulla on sellainen oma ajatusmalli, että runsas hiilihydraattien (peruna, pasta, riisi) nauttiminen tekee äkkiä kylläiseksi kun verensokeri äkisti nousee. Se mikä äkisti menee ylös, tulee kuitenkin yhtä äkisti alas ja taas on pian nälkä. Kun syödään hiilihydraattitietoisesti vältytään verensokerin heilahteluilta ja kylläisyys saapuu vähitellen, pitäen nälän kauan loitolla. Kammottavan nälkäiset virallisterveelliset laihduttajat tuhoavat laihdutuskuurinsa epäviisailla välipalaratkaisuilla sitten lopullisesti. Korutonta kertomaa. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minä olen nähnyt.
Inspiraatiota tähän juttuun hain Anna-Kaisa Purhosen väitöskirjasta joka julkaistaan perjantaina 9. toukokuuta Kuopion yliopistossa aiheesta "Syömiseen vaikuttavat maha - suolikanavan signaalit."
En jaksa olla ihmettelemättä akateemisissa piireissä vellovaa keskustelua ruoan antamasta kylläisyydestä. Tutkitaan greliinit, leptiinit, kolekystokiniinit ja peptidi Y:t. Kun nämä hormonit ovat kohdallaan, silloin on kylläinen. Nytkin Anna-Kaisa Purhosen väitöstutkimuksessa kylläisyyden saavuttamiseksi pitäisi syödä munuaispapuja, käyttää tiettyjä mausteita, leikata pois paksusuoli ja tehdä kaikkia muita kauheuksia. Kyllä tuollaisella pelottelulla tohtoriksi pääsee, mutta mitä asialla on tekemistä käytännön kanssa?
Luonani on käynyt ihmisiä, joilla on käytännön tasolla kokemusta seuraavasta:
Vuosien, jopa vuosikymmenten, saatossa on kokeiltu laihdutukseen kaikenlaisia nälkäkuureja. Laihduttu on, mutta kilot ovat tulleet takaisin kun nälässä oloon on kyllästytty. Kun nämä henkilöt ovat esitelleet minulle sellaista ruokavaliota, jossa syödään reilusti rasvaa ja proteiinia, kilot ovat myös karisseet. Saattavat nämäkin kilot takaisin tulla, jos asiakkaat palaavat vanhoihin ruokailutottumuksiin.
Tässä on vain yksi merkittävä ero: Paluu entiseen hiilihydraattivoittoiseen rasvoja ja proteiinia kaihtavaan ruokavalioon ei käy näiden asiakkaiden mielessä lainkaan. Laihdutustulos on saavutettu nälkää näkemättä, syömällä kunnon ruokaa. Ajatus siitä, että ruokalautaselle voi ottaa sitten laihdutusvaiheen jälkeen enemmän ruokaa, saa heissä aikaan epäuskoisen ihmettelevän katseen ja kysymyksen: Miksi söisin enemmän kun jo tällä ruokamäärällä tulen kylläiseksi? Kylläisyys on saavutettu energiamäärällä, joka on alle kokonaiskulutuksen. Sillä tavalla laihtuu - pysyvästi. Asiakkaat puhuvat kokeilleensa liian pitkään tätä kalorien leikkaamista kevyttuotteilla, runsailla hiilihydraateilla ja rasvaa karttaen. Se on vaatinut nälän hallinnan opettelua. Vertaa tätä kunnon ruoan syömiseen ja nälän tullessa uudelleen tapahtuvaan ruokailuun. Ei se ole sen kummallisempaa!
Miten olen kaikki nämä vuodet pystynyt välttymään näiltä laihdutustarinoilta? Mikä meidän koulutuksessamme on vikana kun meidät koulutetaan neuvomaan asiakkaitamme runsain määrin ravintokuiduilla (jopa ilmalla!) vatsoja täyttämään ja nälkää vastaan kamppailemaan, kun parempi olisi syödä rasvaisia pihvejä ja vatsat kylläisinä odottaa nälän tunteen saapumista vasta tuntien jälkeen? Mikä saa lääkärin painamaan hälytysnappulaa heti kun puhutaan A-kirjaimella alkavan tohtorin ruokavaliosta? Hys hys -ruokavaliosta puhumalla pääsee vähän pitempään juttelemaan.
Minulla on sellainen oma ajatusmalli, että runsas hiilihydraattien (peruna, pasta, riisi) nauttiminen tekee äkkiä kylläiseksi kun verensokeri äkisti nousee. Se mikä äkisti menee ylös, tulee kuitenkin yhtä äkisti alas ja taas on pian nälkä. Kun syödään hiilihydraattitietoisesti vältytään verensokerin heilahteluilta ja kylläisyys saapuu vähitellen, pitäen nälän kauan loitolla. Kammottavan nälkäiset virallisterveelliset laihduttajat tuhoavat laihdutuskuurinsa epäviisailla välipalaratkaisuilla sitten lopullisesti. Korutonta kertomaa. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minä olen nähnyt.
Inspiraatiota tähän juttuun hain Anna-Kaisa Purhosen väitöskirjasta joka julkaistaan perjantaina 9. toukokuuta Kuopion yliopistossa aiheesta "Syömiseen vaikuttavat maha - suolikanavan signaalit."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)